Originaalit > Sanan säilä

Olla joku (S • identiteettihapuilua, Samuli/Juuso • shotti)

<< < (2/2)

Waulish:
Ronsu, onpa kivaa, että nappasit tämän tekstin Kommiksesta! Sinun ajatuksiasi Samulista ja Juusosta ja heidän vaiheistaan on ihanaa lukea, ja odotan niitä aina innolla. :-*

Hienoa, että pystyit samaistumaan Samulin kokemaan tunnemyräkkään. Ei tietenkään ole sinänsä mukavaa, että tällaiset kokemukset ovat samaistuttavia, mutta koen niistä kirjoittamisen kuitenkin tärkeäksi ja merkitykselliseksi, ja siksi on kiva, jos olen onnistunut tekemään sen ees jokseenkin realistisella ja samaistuttavalla tavalla. Minä samaistun Samuliin hahmona todella paljon, ja ehkä siksi Sampasta kirjoittaminen tuntuu aina siltä kuin availisi lukittuja ovia jostain syvältä sydämestään ja uskaltaisi kurkkia niistä. Se on aika hurjaa, mutta myös erityistä. Siksi nämä Samulin näkökulmasta kirjoitetut pätkät tuppaavat olemaan minulle erityisen tärkeitä, ja niistä mielipiteiden lukeminen on aina sekä ihanaa että kamalaa, kamalanihanaa! ;D

Kääk, minäkin toivon että saataisiin teekkaripoikien tarinaan taas jatkoa. :-[ Minulla on Tänä vuonna lupaan oikeasti... -haasteessa yhtenä lupauksena Reaktioyhtälöiden loppuun saattaminen, mutta tässähän alkaa oikeasti tulla hoppu, kun olen tällainen lusmu ja vaikeilen sen sarjan kanssa koko ajan!

Kiitos kovasti ihanista sanoistasi, jotka tsemppaavat jatkamaan tätä sanojen suossa räpiköimistä! :-* Ai niin, ja kiitos typon bongaamisesta, se on nyt korjattu! -Walle

Thelina:
Moi, pahoittelen, etten ole kommentoinut läheskään jokaista lukemaani tarinaa tästä Samuli/Juuso -sarjasta, mutta tämä kosketti jotenkin erityisesti, niin ajattelin tulla sanomaan edes jotakin :)

Tässä oli monia yksityiskohtia, joista pidin tai joihin oli helppo samaistua: hiljainen perjantailuento, varaslähtö viikonloppuun, Juuson hulmuava labratakki (❤), yksinäisyyden tunne ja se, miten uskomatonta on, kun olet kauan ollut yksinäinen ja sitten joku huomioi sinut ja juttelee, vaikka kyseessä olisikin ihan pieni ja arkinen juttu. Tuo, että oman nimen kuuleminen Juuson suusta aiheuttaa noin voimakkaita tunteita Samulissa, on samaan aikaan hienoa ja toisaalta surullista, kun Samuli miettii omaa itseään ja nimeään ja sitä, miten hän ei ole aina kaikille ollut Samuli. Eritoten Samulin vanhempien puheet vain ”pojasta” saivat minut surulliseksi, ikään kuin hänestä puhuttaisiin täysin perheen ulkopuolisena :”(

Samulin koko nimi on muuten ihana, tykkään siitä tosi paljon ❤ Mutta myös tuo ajatus, että saisi ”olla joku”, on todella hieno. Samulilla siihen selvästi tiivistyy sitä, ettei hänestä ole aina välitetty eikä ole ollut sellaista turvallista läheisyyttä. Tykkään myös siitä, että sinulla on usein tarinan loppupuolella jokin toivonkipinä, vaikka itse tarinassa olisi rankempia tai surullisempiakin aiheita. Tässä se oli tuo Hetan kohtaaminen ja ihana toiveikkuus, että Samuli voisi ehkä saada hänestä ystävän itselleen.

Kiitos tästä, tykkään kovasti näistä pikku shoteista, joista saa vähän lisätietoa Samulista ja Juusosta ja voi välillä hypätä toisen näkökulmaan :)

Waulish:
Thelina, voi älä pahoittele! ♥ Kommentoiminen ei ole mikään velvollisuus, ja minulle merkitsee todella paljon ihan jo tieto siitä, että näistä teksteistä on ollut iloa! Elä siis ota mitään stressiä kommentoimisen suhteen, jooko. :-* Ja kyllähän nämä tekeleet täällä säilyvät, jos niihin haluaa vielä myöhemmin palata!

Tämä shotti on minullekin erityinen tässä sarjassa, sillä tämä aihepiiri on minulle todella tärkeä ja puhutteleva. On niin tärkeää olla joku, tai pikemminkin saada kokea olevansa joku, ilman että saa osakseen jatkuvaa vähättelyä ja sivuuttamista niin kuin Samuli vanhempiensa taholta. Ei ihme, ettei Samuli oikein tunne olevansa kukaan merkityksellinen, kun hänen on pitkin elämäänsä annettu ymmärtää niin. :'( Ihanaa, että pieni toivonkipinä kuitenkin välittyi sinulle! ♥ Minä en ole hyvä kestämään onnettomia loppuja, joten varmaan siksi yritän viljellä tällaisia pieniä toivonsiemeniä näihin synkempiinkin pätkiin, heh.

Kiitos kovasti ihanasta palautteesta, kylläpä se sai hymyn huulilleni tänä iltana! :-*

Altais:
Löysin tämän tekstin pariin hiukan puolivahingossa stalkkerinapin kautta (sieltä löytää monesti jotain sellaista luettavaa, joka muuten olisi saattanut jäädä löytymättä, ja niin kävi tälläkin kertaa). Nyt kun olen täällä, jätän kommentinkin saman tien, ettei se jäisi myöhemmin tekemättä. :) Olen lukenut joitain Juuson ja Samulin tarinoita ennenkin, mutta en vielä läheskään kaikkia, ja he eivät ole itselleni yhtä tuttu kaksikko kuin Joni ja Eetu. Mutta niin olen ymmärtänyt, että heillä on kummallakin omat menneisyyden painolastinsa, ja että ne taitavat painaa Samulia vielä raskaammin kuin Juusoa. Samulin merkityksettömyyden tunne ja yksinäisyys oli tässä tekstissä ihan käsin kosketeltavaa, ja monelta osin tunnistettavaakin, vaikka oma elämäni onkin ulkoisesti kovin erilaista kuin Samulin.


--- Lainaus käyttäjältä: Waulish - 22.07.2019 14:15:23 ---Ei hänelle oikeastaan ollut väliä, missä hän perjantai-iltapäivänsä vietti. Kukaan ei kaivannut häntä missään eikä odottanut häntä mihinkään, ja omassa seurassa oleminen oli pohjimmiltaan samanlaista joka paikassa.

--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli ihan erityisen pysäyttävä kohta. Elämässä on tiettyjä hetkiä, jotka tuntuvat oikein korostavan omaa yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, ja nuorelle ihmiselle varmaan perjantai- ja lauantai-iltapäivät voivat olla sellaisia, jos kaikki muut suunnittelevat jo omia iltamenojaan tai viikonloppureissua kotipuoleen, mutta itsellä ei ole mitään erityistä paikkaa minne mennä, tai ketään, jonka kanssa olla.


--- Lainaus ---Koulussa hän oli ollut niin harvoin äänessä ja niin paljon poissa, että opettajillekin hän oli toisinaan ollut sinä silmälasipäinen siellä. Kavereita hänellä ei juuri koskaan ollut ollut. Jorille hän oli meidän Samuli, ja vaikka se joskus oli saanut hänet tuntemaan itsensä merkitykselliseksi ja joukkoon kuuluvaksi, siinä kaikui vaarallinen ja vääränlainen omistushalu. Sairaalassa hän oli ollut kakkosen kolmonen tai mikä milloinkin petipaikastaan riippuen. Armeijassa hän oli ollut alokas Harmainen tai sotamies Harmainen, väritöntä massaa.

--- Lainaus päättyy ---
Nämä Samulin ajatukset ja kokemukset ovat niin surullisia, ja niitä vasten ymmärrän oikein hyvin, miksi hänelle on niin merkittävä juttu, kun joku välittää tarpeeksi muistaakseen hänen nimensä ja kutsuakseen häntä sillä. Voi miten ikävää, että Samuli kokee etäännyttäneensä Juuson, vaikka olisi kaivannut ennemminkin jotain päinvastaista. Mutta hyvä kuitenkin, että heillä on edelleen toivoa, ja ehkä Juuso vielä aikoo olla aktiivinen yrittääkseen lähentyä Samulia uudelleen. :)


--- Lainaus ---Vai oliko hän vain huijannut itseään ja Juusoakin olemalla joku muu?

--- Lainaus päättyy ---
Hirveän mielenkiintoinen havainto (vaikkakin sydäntäni särki Samulin vuoksi tässäkin kohdassa), että uutta ihmistä tapaillessa voisi tavallaan onnistua herättämään kiinnostuksen esittämällä jotakuta muuta. Kun asiaa miettii, niin onhan varmaan itsekin tullut tehtyä joskus niin, tai ainakin esitettyä paljon parempaa versiota itsestään kuin oikeasti onkaan. Mutta toisin kuin Samuli tässä, minä uskon kuitenkin, että Juuso on kiinnostunut hänestä ihan omana itsenään. Toivottavasti Samulikin vielä näkee sen. :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu