Ficin nimi: Amore Proibito~ Kielletty rakkaus (kiellettyjä tunteita)
Kirjoittaja: Azure
Beta: Illa
Genre: Draama, adventure, romance, AU
Ikäraja: Korkeintaan K-11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: OFC/OMC, muita sivussa
Vastuuvapaus: En omista Pottereita enkä niiden henkilöitä. Potter ja sen henkilöt kuuluvat J.K. Rowlingille. Lukuunottamatta Zoea, Sergeitä ja muutamia muita omia hahmojani. Myös tarinan juoni on muokkaantunut omassa päässäni erilaiseksi kuin Rowlingin kirjat. En saa tästä mitään rahallista hyötyä, vain valvottuja öitä kirjoittaessani. x)
Summary: Lue tarinaa niin saat tietää :)
Varoitukset: Kielenkäyttö on välillä mitä sattuu, mutta pysyy kuitenkin kohtuullisen rajoissa. Suurinosa kiroilusta kuitenkin on ja pysyy italian kielellä.
A/N: Tämä on mun eka julkaisemani ficci täällä Finissä. Tarina on muhinut ja kehittynyt pitkään mielessäni ja sain vihdoin aikaiseksi aloittaa myös sen ylös kirjoittamisen.
Tässä tulee olemaan todennäköisesti kolme erillistä "osaa", joista jokainen sisältää ainakin parikymmentä lukua. Voi myös olla että laitan kaikki yhteen ja samaan osaan, jolloin tästä tulee kyllä aika pitkä, mut ei voi mitään.
Zoe on siis puoleksi italialainen, joten älkää hämmentykö italian kielisistä sanoista/lauseista. Niiden suomennos löytyy aina luvun lopusta :)
Traileri
On vuosi 1993...
"Etkö ole kuullut vielä?"
"Kuullut mistä?"
"Et voi olla tosissasi, Zoe! Kaikkihan siitä puhuvat!"
"Puhuvat mistä?!"
...Sirius Musta karkaa Azkabanista...
"Minä näin Mustan!"
"Joo joo, niin varmaan"
"Onko neidillä jotakin totuutta vastaan?"
*ilkikurinen virne*
... Zoe löytää jotakin...
"Cane nero. Oletko eksyksissä, cari amici?"
*haukahdus*
...uusi kouluvuosi alkaa...
"Tänävuonna tehdään ennättysmäärä-"
"sääntöjen rikkomisessa!"
*huokaus*
"Minä kun luulin, että olisin suorittanut ainakin viisi Upeaa V.I.P.-kokeista. Haaveksi näköjään jäi"
...Zoella on mukanaan kuitenkin joku...
"Kenen tuo koira on? Se näyttää aivan-"
"Kalmakoiralta. Tiedän Katie. Tässä on Cane ja se on minun koirani"
"Se on söpö. Mistä sait sen?"
"Cane oli kulkukoira. Se eksyi nurkilleni"
...jonka todellista henkilöllisyyttä tyttö ei kuitenkaan tiedä...
"Tuo koira. Mistä sait sen?"
"Se on minun. Eikä se, miten Cane on päätynyt minulle, kuulu kylläkään arvon professorille pätkän vertaa!"
"Cane?"
Tylypahkaan saapuu myös eräs...
"Sergei Volkov. Hauska tutustua, neiti"
"Zoe. Zoe Acone. Tervetuloa Tylypahkaan, Sergei. Sinulla on omituinen nimi. Mistä olet kotoisin?"
*naurahdus*
"Venäjältä"
...joka sekoittaa Zoen pään...
"Zoe-kakara on pihkassa Volkoviin!"
"Enkä ole! Tuki suusi, Weasley!"
"Sinä punastuit, Zoe."
...ja joka selvästi salaa jotakin...
"Mikä sinulla on? Oletko kunnossa?"
"Ei mikään. Ei minulla mitään ole. Voin aivan hyvin. Kiitos huolenpidosta."
Amore Proibito~ kielletty rakkaus, kiellettyjä tunteita...
"Sergei. Minä rakastan sinua."
"Ei! Et saa! Sinä et voi olla rakastunut minuun!"
"Mutta rakastan kuitenkin, etkä sinä voi sille mitään. Sergei. Katso minuun ja kerro totuus. Voit luottaa minuun"
...keväällä...
"Palaatko ensivuonna enää Tylypahkaan?"
"Saa nähdä. Aika näyttää. Näkemiin, oro"
"Sinä osaat italiaa? Sinusta löytyy joka päivä jotakin uutta, Sergei Volkov"
...2013.
"Mitä sinä höpiset, Ronald? Ei kai kukaan ihminen voi muuttua koiraksi. Paitsi jos-"
"Aivan niin. Olen animaagi, Zoe Acone."
"Dio mio, se todellakin on Sirius Musta"
Kommenttia?
hakuroo: Kiitos kommentista. :) Saapas nähdä osuvatko epäilyksesi Canesta oikeaan. Nimen tempaisin vain jostakin. Sen piti kuitenkin olla tottakai italialainen, koska Zoe kerran on puoleksi italialainen. Jatkoa tulee tässä. :)
A/N: Kakkosluku on riipaisevan lyhyt ja sen olis kyllä voinut kirjoittaa toisella tavalla, mutta tämä olkoon nyt tällänen sekava mössö. Kolmosluku on jo paljon pitempi, koska siinä saahan jo tapahtumia mukaan. :)
Luku 2
Vankilapako ja arpajaisvoittoja
Seuraavana päivänä olin Vuotavassa Noidankattilassa tasan kello yksi. Minua hieman oikeastikin ihmetytti miksi Cane seurasi minua kaikkialle. Luulisi, että koira haluaisi mennä tutkimaan paikkoja. Enhän minä edes ollut sen emäntä. Tai oikeastaan olin, mutta oikeastaan en.
Tähyilin ympärilleni melkein täpötäydessä majatalossa. Sitten näin pilkahduksen punaista. Fred ja George istuivat puoleksi varjoissa. Toinen kulmani kohosi aavistuksen. Näytti siltä kuin kaksoset keskustelisivat kiivaasti jostakin tai riitelisivät. Lähdin puikkelehtimaan nopeasti ihmisten ja pöytien välistä kohti kaksosia. Cane seurasi perässä ja sen pää vaihtoi suuntaa puoleltatoiselle. Fred ja George eivät huomanneet minua, joten he hieman säikähtivät kun avasin suuni.
"Moikka kaverit. Mistä puhutte?" kysyin uteliaana ja lysähdin penkille. Cane painoi päänsä syliini. Kaksoset katsoivat minua lievä epäusko ja hämmentyneisyys kasvoillaan.
"Etkö ole kuullut vielä?" George kysyi ja kohotti kulmaansa. Mitä minun olisi pitänyt kuulla?
"Kuullut mistä?"
"Et voi olla tosissasi Zoe! Kaikkihan siitä puhuvat!" Fred huudahti. Minun pinnani alkoi mennä jo sille lyhyen rajan puolelle.
"Puhuvat mistä?" painotin sanojani vaativasti. Kaksoset vilkaisivat tosiaan ja pyrskähtivät sitten nauruun. Mulkoilin ystäviäni ja ristin käteni rinnalleni.
"Tämä ei ole enää yhtään hauskaa pojat!" kivahdin. Cane pani tassunsa lohduttavasti polvelleni. Fred ja George huomasivat Canen ja valahtivat lakananvalkoisiksi.
"Kalmakoira." Fred sanoi hiljaa. Nyt oli minun vuoroni revetä nauruun.
"Vai että kalmakoira. Cane on kyllä ihan tavallinen koira, kiitos kysymästä. Se nyt vain sattuu olemaan musta." naurahdin. Kaksoset katsoivat edelleen hieman varautuneina Canea. Cane katsoi kaksosia takaisin.
"Älkää viitsikö kaverit! Teillä oli minulle jotain kerrottavaa?" vihjailin. Tietenkin minun olisi pitänyt arvata, että Weasleyn kaksoset säikähtäisivät Canea. Olihan heidän sukulaisensa kuollut melkein heti sen jälkeen kun oli nähnyt kalmakoiran. Sen sijaan, että selittäisivät tilanteen minulle, kaksoset ojensivat minulle päivän Profeetan.
"Katso." George sanoi ja näpäytti sormellaan etusivua. Suuri otsikko ja kuva peittivät etusivua ja sen alla lyhyt pienempi artikkeli.
Sirius Musta karkasi Azkabanista!
12 vuotta sitten tuomittu kuolonsyöjä, Sirius Musta karkasi Azkabanista, maailman tarkemmin vartioidusta velhovankilasta viimeyönä aamuyöstä. Mustaa ei ole vielä saatu kiinni ja kaikki havainnot hänestä pyydetään ilmoittamaan Taikaministeriöön välittömästi. Musta on erittäin vaarallinen, eikä hänen tielleen pidä mennä. (lisää sivulla 4)
"Vau. Minä kun luulin, ettei Azkabanista voisi karata." sanoin. Musta kuului siis siihen samaan sakkiin, jotka tappoivat vanhempani. Minä päätin, että pitäisin silmäni ja korvani auki Mustan varalta.
"Niin mekin luultiin." Fred mutisi.
"Kaikki luulivat niin", George korjasi. Työnsin lehden kauemmas minusta, jotten näkisi Mustan kuvaa. Minua ei todellakaan huvittanut tuijottaa kuolonsyöjään.
"Näköjään kaikki siis olivat väärässä." totesin.
"Oliko teillä jotain muutakin asiaa, vai raahasitteko minut tänne vain Mustan takia?" kysyin. Kaksosten ilme kirkastui.
"Arvaa kenelle ministeriön työntekijälle arpoutui tänävuonna rahat", George sanoi virnuillen. Suuni loksahti auki.
"Ei kai? Tarkoitatteko, että teidän-" en ehtinyt saada lausetta loppuun.
"Kyllä! Tarkoitetaan me-" George aloitti.
"isä voitti ne rahat!" Fred päätti. Minua alkoi hymyilyttämään. Weasleyn perhe oli iso, mutta he kärsivät raha-ongelmista. Arpajaisvoitto toisi varmaan helpotusta rahatilanteeseen. Ainakin hetkeksi.
"Onneksi olkoon! Miten aiotte käyttää rahat?"
"Me lähdetään huomenna Egyptiin, Charlien luo." Fred vastasi. Kaksoset siis jättäisivät minut loppulomaksi yksin. No jaa, sama se.
"Vautsi. Egyptissä on varmasti todella hauskaa. Kertokaa sitten kaikki minulle! Ottakaa paljon kuvia pyramideistä ja muumioista." sanoin ja virnistin. Pojatkin virnuilivat. Fred uskaltautui rapsuttamaan Canea korvan takaa ja hetken päästä myös George silitteli koiraa. Cane nuolaisi poikia kiitokseksi ja kaksoset pärskähtivät nauramaan ja minä myös.
"Riittää jo, poju. Ei kuolata kaksosia ihan märäksi." naurahdin ja taputin koiran päätä. Cane haukahti ja nuolaisi kättäni.
"Kenen kanssa te muuten olette liikenteessä?" kysyin kaksosilta, kun tulin takaisin pöytään. Ojensin kaksosille kolpakot kermakaljaa ja hörppäsin omastani. Kermakalja oli hyvän makuista. Niinkuin aina.
"Isä meni varaamaan matkaa ja käymään asioilla." Fred sanoi.
"Hänen pitäisi jo olla täällä." George mutisi ja vilkaisi kelloa. Kello näytti puolikolmea. Heilautin kättäni.
"Herra Weasley pärjää kyllä." totesin. Samassa Arthur Weasley jo puikkelehti kohti meidän pöytäämme.
"Hei, Zoe. Miten sinulla on mennyt?" herra Weasley kysyi heti.
"Terve, herra Weasley. Hyvin on mennyt, kiitos kysymästä." hymyilin. Herra Weasley vilkaisi kaksosia, jotka olivat taas syventyneet keskustelemaan jostakin. Cane tutkaili kaksosia ja kuunteli selvästi tarkasti. Herra Weasley nyökäytti päätään kohti huoneen nurkkaa.
"Zoe, tulisitko tänne? Minulla on sinulle asiaa." herra Weasley sanoi. Kulmani kohosi aavistuksen. Mitäköhän asiaa Fredin ja Georgen isällä minulle olisi? Nousin kuitenkin pöydästä. Sanoin Canelle nopean "paikka" käskyn ja seurasin herra Weasleyta huoneen perälle.
Arthur rykäisi ennenkuin aloitti.
"Zoe. Minä tiedän, että sinä viihdyt hyvin yksiksesi metsässä. Siellä vajassasi", hän aloitti. Minä valpastuin heti. Kun puhuttiin minusta ja minun asumapaikastani, siitä ei tunnetustikaan seurannut mitään hyvää.
"Niin?" kysyin aavistuksen särähtävällä äänellä. Herra Weasley mietti selvästikin miten asiansa muotoilisi.
"Juttuhan on niin, että ministeriössä ollaan huolissaan sinusta." Arthur sanoi.
"Ihan turhaan. Olen pärjännyt ihan hyvin nämä neljä vuotta." totesin.
"Sinähän olet kuullut Mustasta, etkö olekin?" hän varmisti. Nyökkäsin.
"Olen. Miten se tähän liittyy?" kysyin, vaikka aavistelinkin jo vastauksen.
"Asiahan on niin. Sinä olet vasta viidentoista Zoe. Sirius Musta on vahva ja hän on kuolonsyöjä. Jos hän saisi jostakin taikasauvan hän voisi tappaa ja kiduttaa helposti. Ministeriössä ollaan sitä mieltä, että sinun pitäisi asua jossakin muualla."
"Mitä? Ei tule kuuloonkaan! Se vaja on minun kotini!" huudahdin. Herra Weasleyn ilme oli kireä ja hän huokaisi.
"Arvasin, että sanoisit noin. Kerroin sen myös ministeriölle. Minä olisin ottanut sinut mielelläni meille, mutta me lähdemme Egyptiin huomenna. Enkä usko, että Molly suostuisi ottamaan sinua mukaan. Hän ei oikein pitänyt siitä viimevuotisesta Tylyaho-tempusta." painoin pääni alas.
"Kenen luo minä sitten joudun?" kysyin. Minä tajusin pointin. Olisin Mustalle helppo saalis. Yksinäinen pikku noitatyttö, joka asuu pienessä vajassa.
"Minä varasin sinulle täältä huoneen loppuloman ajaksi. Sinun tavarasi käy hakemassa eräs aurori ja sitten hän tulee tänne. Hän pitää sinua silmällä, mutta saat kuitenkin oleskella vapaasti." herra Weasley selitti.
"Voiku kiva. Lapsenvahti." mutisin hiljaa.
"Mutta enhän minä voi ottaa tiedän maksamaanne huonetta, herra Weasely!" sanoin äkkiä kun tajusin, mitä hän oli sanonut. Arthur Weasley laski kätensä olkapäälleni ja taputti sitä kömpelösti.
"Zoe sinä olet minulle kuin oma tytär. Ja tämä on vähintä mitä voin tehdä. Sitäpaitsi minä maksoin sen huoneen jo." herra Weasleyn tunnustus sai minut hymyilemään, ja pienen kyyneleen valumaan silmäkulmastani.
"Minä... Kiitos, herra Weasley." Hymyilin. Fredin ja Georgen isä hymyili minulle takaisin. Seurasin Arthuria takaisin Fredin, Georgen ja Canen luo.