Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Cih - 22.01.2011 01:40:20
-
Alaotsikko: Heroes, 2 raapaletta, Peter/Nathan.
Fandom: Heroes
Raiting: Sallittu
Pairing: Nathan/Peter
Disclaimer: En omista hahmoja, kunhan vain leikin niillä.
A/N: Kirjoitin näistä nyt sitten vielä kaksi tekstinpätkää tänä iltana. En halunnut tehdä erikseen topiceja niin tungen samaan, kun kerran ovat raapaleita (tripla-ja tupla, joskin kumpikin tasan yhtä sanaa vaille).
Toisen lyriikat tästä (http://www.youtube.com/watch?v=AaWPduHl_j8) kappaleesta, varmasti monet tunnistivatkin. (:
- - -
"I CAN FEEL YOUR HEARTBEAT"
"Tuntuuko sinusta koskaan siltä kuin.. kuin.." Peter ei tiennyt miten muotoilisi sanansa. Tuo huokaisi ja tuijotti kattoa, kuin se olisi voinut antaa hänelle vastauksen. Kuin se olisi voinut puhua hänen puolestaan. Miehen harmiksi se pysyi kuitenkin muuttumattomana; valkeana ja haudanhiljaisena.
"Kuin miltä?" Nathan kääntyi hänen kyljessään, vetäen hieman peittoa mukanaan. Kylmä ilmavirta tavoitti Peterin paljaan ihon ja tuo painautui lähemmäs veljeään, jolla ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan. Ainakaan tuon virneestä päätellen. "Kerro minulle."
Peter huokaisi alistuneesti ja saalisti toisen katsetta ruskeilla koiranpentusilmillään. "Uh, siltä.. kuin et olisi elossa?"
Nathanin kulmat kurtistuivat hieman, ja tuo loi tutkivan katseen pikkuveljeensä. Aivan kuin olisi punninnut hänen sanojaan ja harkinnut tarkoin vastaustaan. Kuitenkin kun tuo pian avasi suunsa, ei Peter ollut sen lähempänä suurta valaistumista;
"Mitä sinä tarkoitat?" Nathan pudisti päätään. "En ymmärrä."
"Minusta tuntuu joskus siltä. No, ei juuri nyt.." Peter painoi hellän suudelman toisen miehen huulille. "Mutta joskus, tiedäthän, kun olen yksin. Tuntuu siltä kuin missään ei olisi loppupeleissä mitään järkeä ja.. kuin en oikeasti eläisi."
Kun äsken Peter oli maannut lähinnä veljensä kainalossa, nyt Nathan vaihtoi asentoaan kiepauttaen hänet alleen. Vanhempi mies painoi päänsä hänen rintakehälleen ja kuunteli. Tu-tum, tu-tum.
Nathanin huulille levisi virne; "Minusta tämä kuulostaa varsin eläväiseltä."
- - -
"I BELIEVE I CAN FLY"
We´re walking in the air,
We're floating in the moonlit sky.
Peter olisi hieraissut silmiään hämmästyksestä, jos hänen kätensä vain olisivat olleet vapaat. Yötuuli hulmutti miehen ruskeaa hiuspehkoa, sai suortuvat tanssahtelemaan ja pyörteilemään, ja hänen oli pian pakko sulkea silmänsä. Ihan vain keskittyäkseen tunteeseen. Ihan vain saadakseen tietää, oliko se kaikki totta. Hän avasi silmänsä. Näky ei kadonnut minnekään.
I'm holding very tight,
I'm riding in the midnight blue.
Kaikki jäi yhä kauemmas alapuolelle. Kaikki mitä mies tunsi, oli Nathanin vahva keho vasten hänen omaansa. Peter oli kietonut kätensä tuon ympärille, roikkui tuossa kiinni ikäänkuin hänen henkensä olisi riippunut siitä. Ja itse asiassa se riippui; hänen olisi pitänyt olla kauhuissaan. Sen sijaan Peter tunsi rintaansa syttyvän äkillisen innostuksen ja riemun. Hän lensi. Hän ihan totta lensi, yhdessä veljensä kanssa.
Suddendly swooping low on an ocean deep,
rousing up a mighty monster from it's sleep.
Yhtäkkiä hänet valtasi vastustamaton halu irroittaa kätensä. Hän pystyisi siihen yksinkin, aivan kuten Nathan. Peter oli varma siitä. Hän osaisi lentää. Hitaasti hän irroitti otteensa toisen ympäriltä, johon oli tiukasti kietoutunut kiinni. Nathan tunsi heti hänen otteensa kirpoavan; ja ennenkuin kumpikaan ehti sanoa sanaakaan, Peter vajosi. Tuo oli vain näkymättömiin hiipuva musta piste, matkalla kohti öistä valomerta kaukana heidän alapuolellaan.
We're walking in the air,
we're dancing in the midnight sky.
Nathan syöksyi hänen peräänsä, mutta turhaan. Yön pimeydestä ei olisi erottanut vaikka vastaan olisi lentänyt elefantti. Hänen pikkuveljensä oli lopullisesti kadonnut.. kuollut. Nathan hidasti, puristi silmänsä kiinni. Tuska poltteli hänen silmäkulmiaan epäuskon vallatessa hänen mielensä. Silloin mies kuitenkin enemmänkin tunsi kuin kuuli sen. Ilmavirtaus, jostain kaukaa hänen alapuoleltaan. Se syöksyi hänen ohitseen, ja Nathan hätkähti.
Se oli Peter. Hän todella osasi lentää. Hymy levisi isoveljen kasvoille, hänen syöksyessään toisen perään, suoraan kohti tuntemattomia korkeuksia. Tämä tähtikirkas yö tulisi olemaan heidän ja vain yksin heidän.
-
Näin alkuun voisi sanoa, etten seuraa sarjaa Heroes tai pahemmin tiedä siitä mitään =)) No kyllä nämä kaksi hahmoa tiedän, en sentään ihan niin tyhmä ole ; DD
"I Can Feel You Heartbeat" oli todella ihana, söpö, hellyyttävä, surullinenkin jopa. Tuo virnistelevä Nathan oli aivan mahtava! Pystyn näkemään nämä kaksi sieluni silmin =)
"I Believe I Can Fly" myöskin todella mahtava! Tuo tarina sopi mielestäni todella hyvin tuohon kyseiseen kappaleeseen. Tämänkin pystyn näkemään edessäni ihan tähtikirkkaanan. Peter, joka vajoaa alemmas ja alemmas jättäen huolesta täyttyneen Nathanin kauas yläpuolelleensa ja niin edelleen.
Kuukiipijä kiittää miljoona kertaa ja vielä yhden päälle.
-
Mitä pahaa olen tehnyt että olen ansainnut kommentteja? *3*
Cihu kiittää tästä ihanasta ja aamua piristävästä kommentista miljoona kertaa (ja vielä kaksi siihen päälle). ♥
Mukava saada palautetta niiltäkin jotka eivät ole johonkin fandomiin tarkemmin perehtyneet, se kun tuntuu olevan aika harvinaista.. ainakin luulisin näin. (:
-
Levitän yhtäkkiä mieleeni ilmestynyttä mielikuvaa (Nathanista kuuntelemassa Peterin sydämensykettä) eteenpäin, haha! En vain voinut vastustaa kiusausta kirjoittaa tuota pätkää.. ihanaa että siekin pidit, vielä niistä molemmista! C:
Kiitos kaikista kehuista ja tästä typerän onnellisesta olosta jonka aiheutit kommentillasi.. meikä ei kykene just nyt muuhun kun virnuilemaan onnesta soikeana.. ♥
(.. ja hautomaan mielessään uutta ficci-ideaa näistä kahdesta, ehkä sekin näkee vielä joskus päivänvalon)..