Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Lupaus kesästä, Remus/Neville, S, sodanjälkeistä tunnelmointia, oneshot

<< < (2/3) > >>

Kaarne:
Tää on aivan bestest. ❤️ En osaa tässä vieläkään sanoa mitään järkevää, mutta tulin nyt tässä kohtaa kertomaan, että rakastan tätä ficciä ja olen lukenut sekä tämän että ekan "osan" ainakin viisi kertaa molemmat. Luen vielä monta kertaa uudestaan. Ehkä sitä tulee kunnon kommentti kanssa. (Joo joo, tulee oikeasti. :D )

Thelina:
Vehka: Nyyh, se merkitsee ihan todella paljon, että olet tykännyt tästä niin paljon, että haluat lukea monta kertaa uudestaankin ❤️ Kiitos kun kommentoit, piristi päivääni niin paljon!

Fiorella:
Valitsin tämän kommenttikampanjasta, kun huomasin etten ollutkaan vielä lukenut! :D Tykkäsin Professorin talossa -ficistäsi, joten oli kiva palata samoihin tunnelmiin.

Tällainen matkan päästä kaipailu ja ihana kirjeitten lähettely aina parin päivän välein on minusta tosi lumoavaa. :D Itsekin rakastan kirjeitä, niin lähettämistä kuin vastaanottamistakin, joten pystyin hyvin samaistumaan. Arkisena toistuvatkin asiat ovat merkityksellisiä, kun ne sisältävät kuulumisia joltakulta rakkaalta ja läheiseltä.

Ihana Remus, hellimässä pitkän matkan takaa lentäneitä pöllöjä ja odottamassa kärsivällisesti viikkojen kulumista. <3


--- Lainaus ---Neville on poissaolostaan huolimatta läsnä arkisissa hetkissä. Se tekee yksinäisistä päivistä helpompia kestää.
--- Lainaus päättyy ---
Tämäkin aivan ihana kohta. Tähänkin on helppo samaistua ajatuksissaan.

Kunpa voisi itsekin matkustaa porttiavaimella! Se helpottaisi kyllä elämää kovasti. Onneksi Nevillellä on tämä mahdollisuus käytössään, sillä viikonloppu on lyhyt.


--- Lainaus ---Remus on aina ollut huonouninen ja on kestänyt hetken, ennen kuin nukkuvan Nevillen hidastuneen pulssin kuuntelu on saanut hänenkin sydämensykkeensä tasaantumaan.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä Remus on vain jotain niin ylisympaattista, että en kestä. <3


--- Lainaus ---En tiedä, onko heidän välillään edes välttämättä (vielä?) tapahtunut mitään sen suurempaa! Jotenkin näen, että tässä suhteessa on tärkeintä sellainen kuunteleva kumppanuus ja toki läheisyys, mutta minkä asteinen, sen voi tässä vaiheessa jättää lukijan päätettäväksi.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli ehkä kauneinta tässä ficissä minunkin mielestäni - ihan liian vähän kirjoitetaan siitä, miten ihanaa on juuri tämä tutustumisvaihe, jossa läheisyys vasta rakentuu ja luodaan syvempi pohja kenties tulevalle suhteelle. Tähän haikeanlempeästi odottelevaan ja sydämen rauhaa henkivään ficciin sopi täsmälleen tällainen tunnelma, eikä se kaivannut vielä edes sitä suukkoa saati muutakaan. Tykkäsin tästä tosi paljon! <3

Thelina:
Fiorella: Ihanaa, kun kommentoit tätä ja vielä muitakin tekstejä! Kiva myös kuulla, mitkä olivat lempikohtiasi tekstistä ^-^ On hienoa kuulla, ettei tässä jäänyt kaipaamaan mitään enempää - jotenkin tässä parituksessa (varsinkin yhdistettynä sodan jälkeisiin tunnelmiin) on sellaista herkkyyttä ja jotakin niin syvää välittämistä, ettei se ainakaan vielä kaipaa minustakaan yhtään enempää. Olen tainnut vähän ihastua tähän paritukseen, joten voi olla että heistä kuullaan vielä! Kiitos sinulle kauniista sanoistasi ja ihanasta kommentista ♥

Kaarne:
Kas niin, sanonpa sitten jotain uudelleen. :)

Kuuntelin pari viikkoa sitten tosi paljon tuota Pariisin kevään kappaletta tämän ficin luettuani ja nyt varmaan ikuisesti yhdistän tuon huoneita valaisevan hymyn juuri Nevilleen. ♥ Vaikka ei siinä mitään, hyvä vaan!

Tämä on tosi lämmin ja lempeä teksti, jossa olet minusta tavoittanut hyvin tuollaisen etäsuhteeseen kuuluvan haparoinnin, epävarmuuden ja sitten toisaalta taas sen, miten voimakkaalta se jälleennäkeminen tuntuu ja miten paljon ajatus siitä voi auttaa raskaiden päivien yli. Tässäkin olit kertonut pienillä yksityiskohdilla paljon siitä, miten paljon he merkitsivät toisilleen: Neville ostamassa kalliimman porttiavainlipun, syysperennat todennäköisesti olivat Nevillen istuttamia. Remus, joka on selvästi Nevilleä aamuvirkumpi, koska vaihtaa vaatteet aiemmin. :P

Tämä oli paloiteltu tosin hyvin sopivan mittaisiin kappaleisiin, joissa oli myös selkeä alku ja loppu. Se teki tekstistä mukavasti luettavan, koska kohtauksiin saattoi pysähtyä ja niiden väliin jäi luonnollinen tauko, jonka aikana ehti makustella lukemaansa. :) Molemmista näistä teksteistä tulee vähän mieleen sellainen kotona leivottu mustikkapiirakkapala, jota syö tuoreena ja josta ottaa aina yhden lusikallisen kerrallaan. (Vaikka toisaalta näissä teksteissä on sen verran haikeutta, että ehkä siinä piirakassa on myös karpaloita tai puolukoita. :D )

Pidin myös tuosta lopusta, joka osuu tavallaan suuremman tarinan taukoon: Neville on lähdössä ja seuraavaan tapaamiseen on taas aikaa, mutta lukijalle annetaan - samoin kuin Remuksellekin - kuitenkin toivo siitä, että loppujen lopuksi pian tulee kesä ja sen myötä tasaisempi, lempeämpi arki. Sitä kyllä toivon kovasti näille molemmille. :) Kiitos paljon sekä tästä että Professorin talosta, ovat molemmat ihan huikean hienoja tekstejä. ♥

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu