Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Lupaus kesästä, Remus/Neville, S, sodanjälkeistä tunnelmointia, oneshot

<< < (3/3)

Thelina:
Vehka: Minäkin olen kuunnellut tuota kappaletta todella paljon, ja muutenkin pitkästä aikaa Pariisin kevättä. Olin jotenkin aivan unohtanut koko yhtyeen olemassaolon. Monesta kappaleesta voisi olla inspiskappaleeksi, mutta juuri tuossa Onks se rakkautta -kappaleessa on kyllä niin kauniit sanat ♥

Menen ihan sanattomaksi tästä kommentista, kiitos jälleen kerran kauniista sanoista ♥ Tuo jako kappaleisiin syntyi aika itsestään, mutta juontaa juurensa siitä, että aloin ensin jostain syystä kirjoittaa Professorin taloa raapaleina. Aika nopeasti hylkäsin ajatuksen, koska sanamäärän kyttääminen rajoitti liikaa, mutta joka tapauksessa sekä siihen että tähän syntyi tällainen kokoelma hetkiä Remuksen ja Nevillen elämästä. Hymyilin piirakkavertaukselle, ja olen kyllä samaa mieltä, että näiden kahden kohdalla siellä ehdottomasti on vähän puolukkaa mukana ♥ Kiitos paljon kommentistasi, olen onnellinen, että olet tykännyt näistä ja kiitä sinua edelleen alkuperäisestä paritusideasta!

Lyra:
Iltapäivää kommenttikampanjasta! (Yritän tässä parhaani mukaan vältellä opiskelua:D)

Valitsin tämän, koska ihastuin niin kovin tämän ensimmäiseen osaan kirjoituspiirissä. Kuten sanoin silloin, niin pidin siitä, että tässä on annettu tilaa ja aikaa kasvaa ja parantua sodan jälkeen, eikä yhtäkkiä asiat ole täydellisesti. Pidin ensimmäisessä osassa eniten siitä, miten paritusta ei oltu nostettu tapetille suudelmilla ja sellaisella vaan se salakavalasti kasvoi sanojen takana ja siitä sai siitä huolimatta hyvin kiinni. Luin tässä hiljaittain sellaisen neuvon kuin "jos pääparin täytyy suudella kertoakseen lukijalle, että ne on rakastuneita, ne ei ole rakastuneita" ja musta se sopii tähänkin hyvin.

Pidän kovasti tämän tunnelmasta ja sellaisesta keveydestä, vaikka vakavia asioista onkin taustalla. Kuvaus on kaunista ja soljuvaa. Remus ja Neville on jotenkin niin suloisia yhdessä. Pidän tämän tekstin ryhmittelystä, kun asiaa ei tule yhteen pätkään liikaa. Kaarnalehto on aivan ihana nimi velhokylälle!  Pidän myös Nevillen ja Remuksen vuoropuhelusta, pieniin sanoihin on laitettu niin paljon rakkautta, että se kuultaa oikein läpi.

Tämä oli oikein taattua Thelina laatua. Ihanaa ja suloista. Piti vielä sanoa, että oli jotenkin ihanan teinimäistä, kun Neville ei kertonut mummilleen, että oli tullut käymään! :D Kokonaisuutena siis pidin tästä oikein kovin. Ihana lukukokemus <3 Lukisin mielelläni lisää sulta tällaista!

Thelina:
Lyra: Remus/Neville onkin varmaan parasta opiskelun (ja töiden...) välttelyä, mitä voi olla :-* Olen iloinen, että kommentoit juuri tätä, koska näistä teksteistä on jotenkin tullut itsellenikin todella tärkeitä ja hahmoista vielä rakkaampia, kuin ennen näitä tarinoita.

Tuo suudelmiin liittyvä neuvo tosiaan sopii tähän hyvin. Yleensä tykkään kirjoittaa kaikenlaista söpöilyä, suudelmia mukaan lukien, mutta nämä tekstit ovat yllättäneet itsenikin sillä, että näissä sellaiselle ei ole ollenkaan tuntunut olevan tarvetta. Pienet kosketukset ja sanat merkitsevät paljon enemmän ja niissä on jotenkin vielä enemmän tunnetta näin. Ihanaa, että pidit kuvailuista ja keskusteluista! Kaarnalehto oli Vehkan idea, joten siitä kiitos hänelle <3

Olen otettu kehuistasi, kiitos <3 Lisää Remus/Nevilleä tulee varmasti jossain vaiheessa, kunhan saan näistä hatarista ideoistani kiinni ja pääsen sopivaan kirjoitusmoodiin. Kiitos kommentista!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu