Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

The Witcher: Noiturin ja Bardin edesottamuksia, K-11 (raapaleita x24)

<< < (4/4)

flawless:
Jeiii, lisää edesottamuksia! ;D

Huvitti kyllä se, että Geraltin mielestä stondiskin oli ärsyttämistä, mahtaisikohan nyt olla ehkä kuitenkin niin että hänellä itsellään on poikkeuksellisen lyhyt pinna :D No ei nyt kai sentään sellaista... Täysikuu oli lempparini näistä, ehkäpä koska siinä oli niin hauskaa sanailua, heh. Haluaisin kyllä kuulla, millaisen tarinan Valvatti on keksinyt miehiä raskaaksi saattavasta lohikäärmeensukuisesta liskosta ja ehkä sitäkin enemmän huvittaisi kuulla, että mistä alitajuntaisesti kuitenkin satavarmasti bardia salaa kiinnostavista pervoiluista tällainen ajatus onkaan päähän juolahtanut :P Tykkäsin kalpeuden kuvauksesta "kelmentyä samanvärisiksi kuin kuu", se sopi aiheeseen kovin hyvin. Samaistuin siihen, kun Geralt vähän kuolasi paidatonta Valvattia. :P

Kiitos näistä, olivat taas kovin piristäviä! Lisää vaan tulemaan! ;D

Meldis:
Oih kun näihin Noituri-raapaleisiisi on kiva uppoutua. ^^ En ole oikein seurannut raapalejuoksua, joten nämä näin koottuna on tosi kiva juttu ja pääsee kommentoimaankin. Samoin se, että nämä ovat nimenomaan raapalejuoksuun tulleita, koska minusta näissä on kivaa slice-of-life tyyliä ja tuntuu, että voisivat liittyä toisiinsa, kun eivät sisällä mitään isoja juonenkaaria. Samalla nämä olivat kuitenkin kivoja arkisia suuria tunteita ja iloja ja suruja, mitä mielelläni luen nykyään. :) Hauskaa, että mukana oli myös AUta ja myös erilaisia AU raapaleita. Tykkäsin todella paljon Neonvalosta, siinä oli vähän eri tyyppistä modernia AUta kuin yleensä tulee lukeneeksi ja kiva lisä oli myös Rafaelin enkeli. :)

Näyn ihan hyppivän edes takaisin raapaleiden kommentoinnissa, toivottavasti saa selvää. :D Ensimmäisessa postauksessa oli kiva sekoitus arkista matkantekoa ja kaipausta ja höpsöilyä. ^^ Heti alkuun Hunaja oli niin leppoisa, lämpöisän kuuloinen, kun vihdoin pääsivät tavernaan nukkumaan ja tykkäsin, miten Geralt kuulosti sietävän Valvatin laulantaa, jos sillä sai kuuman kylvyn. ^^ Osasit joka kohdassa kaapata hahmojen persoonat ja välillä vähän eri vinkkelistä, että Valvatti oli äänekäs, valitti, mutta välillä olikin arka tunteistaan. Geralt murjottaa ja murahtelee, mutta sitten kuitenkin itsekin arastelee kunnes rohkaistuu ja on suora ja työntää Valvatin sormet suuhunsa. :D


--- Lainaus ---Geralt oli vaikuttanut turvalliselta.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä oli tosi kivasti sanottu, epäröivä, mutta kuitenkin rakastunut ja tykkäsin Ikävästä muutenkin paljon. Kikatin sitten hirveästi Aallolle, lopetus oli ihan täydellinen ja Karhunvatukan lopetus oli yhtä lailla hupaisa ja minusta on aina parasta, kun Geralt saa tuolla tavoin Valvatin suun kerrankin kiinni. ;D

Valvatin äänekkyys on hauskaa, varsinkin kun sen alle jää hänen arkailunsa tunteidensa kanssa, aina yrittää peittää niitä vitsillä tai lauleskelemalla. Geraltkin mielummin jöröttää kuin pyytää apua, niin hupaisa oli esimerkiksi Kynsiä. :D Ja yksinään Geralt uskaltaa kaivata Valvattia, Yksinäinen oli ihanan viiltävä. Blokki sekä Välimatka näyttivät kivasti miten erilainen sen sijaan Valvatti oli kaivatessaan (jälleen) Geraltia. Miten sitä onkin niin kiva lukea, miten he tahtovat toistensa seuraan ja miten surkeaa on olla ilman toista. :'') Ja jos kaipaus oli ihanan viiltävää, niin Kirpeässä oli sitten eri tavalla tuota kaihoa, koska oli tiedossa jo tuleva ero, mutta piti yrittää nauttia jäljellä olevista päivistä. Erinomainen twisti. :)


--- Lainaus ---Geralt sytytti nuotion aamullakin, jos Valvatti oli yön aikana hakeutunut noiturin kylkeen. Bardin hampaat kalisivat noiturin lämmön noustessa häntä lämmittämästä.
--- Lainaus päättyy ---

Awww. <3

Tykkään myös Valvatin valittamisesta, oli se aiheesta tai ei sekä kuinka Geralt aina suostuu mukamas pitkin hampain tekemään valituksen aiheelle jotain. ^^ Päiväyöpyminen oli ehkä lempparini. Miten Geralt oli vihainen itselleen ja hyökkääjille Valvatin loukkaantumisesta ja miten he ratsastivat yhdessä. Ja loikoivat sitten puun alla Valvatti Geraltin sylissä, iikh! <3


--- Lainaus ---“Sinä olet niin ihanan kiinteä ja vakaa, tuntuu, että koko maailma pyörii”, Valvatti mumisi silmät kiinni, eikä tämän äänessä ollut edes sitä tavanomaista hiukentelua, mies kuulosti ainoastaan väsyneeltä.
--- Lainaus päättyy ---

Ihi! <3

Lumme oli ihanan canonia, minusta on upeaa, miten sait ummetuksesta hauskan raapaleen aikaiseksi ja vielä tuollaisella sanalla. ;D Kaikki tuossa meni kyllä niin nappiin niin hahmouskollisuudessa, huumorissa kuin Valvatin sanoituksissa. :D Ehdin myös hekotella Mestarille ja Täysikuulle ja sitten sinä vetäisit ihan toiseen suuntaan ja awwittelin Kanervalle. ^^ Niin söpöä, hii!
Kiitos näistä, toivottavasti oli selkeää, että nautin näistä kaikista hirveästi. Vaikea saada nostettua esiin joka ikistä yksityiskohtaa, mistä pidin kun eniten tykkäsin läpi jokaisen raapaleen aidosta tunnelmasta, hahmojen kemiasta ja pistävästä huumorista sekä söpöstä romantiikasta, jotka kaikki olivat tosi kivasti tasapainossa raapaleissa. :) Kiitos tosi paljon näistä, odotan innolla,  josko näitä tulisi lisää! ^^

Violetu:
Kiitos kommenteista! <3
flawless: Kiitos kommentista, Valvatin kuolaamiselle vahvat kompit, kolmoskausi on nostanut obsessioni bardia kohtaan ihan uusiin sfääreihin 🔥
Meldis: Ihanaa miten jaksoit ruotia niin monia noista, tuli hyvä mieli ^^ ja varsinkin kiva että Lumme upposi (hehheh), se oli jo useaan kertaan lentämässä roskiin ::) Kiitokset kommentista^^

A/N: Tässäpä tulee muutama rapsu lisää, yksi normi ja kaksi puoltoistaraapaletta. Kaikki samaa stooria tällä kertaa, ja otsikoista päätellen ovat myös raapalejuoksun satoa.
Kasvi-isi!Valvatti tekee paluun, tai ainakin vähän angstisempi versio hänestä ???
Geralt on taas niin hienovarainen, että vähän itkettää.

***

Pakkomielle

Kasveista oli saattanut tulla Valvatille pakkomielle.

Joka kerta, kun hänen sydämensä särkyi, Valvatti osti uuden kukan tai muun viherkasvin, hoiti ja hoivasi, kasteli ja rakasti, kunnes Geralt tuli ja pelasti kasvin hänen ylitsevuotavalta huolenpidoltaan.

"Minä tukahdutan kaiken, mihin kosken", Valvatti ulisi kolpakkoonsa lähipubissa, johon Geralt oli väkipakolla raahannut hänet, kun jopa peikonlehti alkoi näyttää luovuttamisen merkkejä Valvatin pakkomielteisessä hoidossa.

"Enemmänkin hukutat", Geralt vastasi sävyyn, jonka oli kai tarkoitus olla lohdullinen. 

Valvatti mulkaisi ystäväänsä aika rumasti ja niiskahti.

"Minä puhuin kyllä parisuhteesta. Geralt, sano rehellisesti, olenko minä sinunkin mielestäsi aivan mahdottoman rasittava?"

Geralt avasi suunsa, sulki sen, ja näytti aika kiusaantuneelta.


Menetetty

Valvatti piti mykkäkoulua Geraltille, kun he hoippuivat pubista takaisin Valvatin asunnolle.
Tai no, Valvatti hoippui, koska ei antanut Geraltin tukea humalaista kävelyään.

Kun Valvatti lukittautui kylpyhuoneeseen, Geralt ryhtyi käymään läpi kasvien kärsimiä vahinkoja.

Peikonlehti näytti siltä, että voisi vielä toeta saamastaan liikakastelusta, mutta ainakin yksi Valvatin kaktuksista oli selkeästi menetetty tapaus.

Kasvi läsähti märästi osuessaan biojäteastian pohjalle, ja ääni sai Geraltin irvistämään.
Hän ei ollut ennättänyt tarpeeksi ajoissa hätiin.

Geralt ryhtyi vaihtamaan kasvien järjestystä, ettei Valvatti heti huomaisi, että joukosta puuttui yksi.
Hänen ystävänsä ei kaivannut yhtään lisää surkeutta juuri nyt.
 
Geralt rypisti kulmiaan. Häntä harmitti, ettei hän ollut pubissa keksinyt Valvatin kysymykseen oikeita sanoja, joilla vastata.

Juu, olihan Valvatti rasittava, ei siitä mihinkään päässyt, mutta Geralt oli ollut toisen ystävä vuosikaudet, eikä hänelle olisi tullut mieleenkään poistua Valvatin viereltä kokonaan.

Valvatin viimeisin poikaystävä oli muutenkin ollut täysi mulkku, ja salaa Geralt oli vain iloinen, kun  mokomasta äijästä oli päästy.


Sipuli

Geralt oli juuri tutkimassa, oliko yksi tulppaaninsipuli vaarassa kupsahtaa, kun kylpyhuoneessa kolahti.
Valvatti olikin ollut siellä jo huolestuttavan kauan.

Geralt koputti varovasti oveen ja huokasi helpotuksesta, kun huomasi, ettei Valvatti ollut pistänyt ovea lukkoon.
Sitä olisikin ollut kiva aamulla selittää, että hän oli jälleen kerran joutunut hajottamaan lukon kylpyhuoneen ovesta.

"Minä olen ihan hereillä ja selviän vallan mainiosti", Valvatti mutisi, kun Geralt auttoi ystävänsä ylös kylpyhuoneen lattialta sinne levinneiden hammastahnojen ja miestenkosmetiikan seasta.

"Niin, toistaiseksi. Ajattelin, että olisi ainoastaan oikein auttaa sinut sänkyyn", Geralt mutisi ja heivasi Valvatin käsivarren hartioilleen.

Valvatti katseli Geraltia koko matkan makuuhuoneeseen lukematon katse silmissään.

"Lupaan, että menen kiltisti nukkumaan, jos jäät", Valvatti puhui vihdoin, kun Geralt istutti hänet sängynreunalle.

Geralt huokasi, hymyili pehmeästi ja nosti kätensä silittämään Valvatin sekaista tukkaa.

"Tietysti minä jään. Pelottaa ajatellakin, mitä keksit, jos jätän sinut tänne keskenäsi. Todennäköisesti löytäisin sinut aamulla kuristuneena, kun olet yrittänyt syleillä jotain köynnöskasveistasi, tai pahempaa."

Meldis:
Olipas näitä taas ihana lukea! Hauskaa, kun raapaleet liittyivät yhteen. Tosi hauska idea, että Valvatti hankkii aina uuden kasvin, kun hänen sydämensä särkyy, se tuntuu jotenkin terveemmältä kuin täyttää pää alkoholilla tai vatsa makealla (minun go-to surujen sietämismekanismi). Vaikka kyllähän sekin sitten menee yli, kun kasvi on hankittu silloin, kun mielentila ei ole ollut parhaimmillaan. Voi ei Valvatti, jokainen on välillä jollain tavalla rasittava, mutta ei se tarkoita, etteikö olisi silti upea ihminen! Joskin pystyn hyvin samaistumaan Valvatin kysymykseen, mietin aika usein kuinka rasittava oikeasti olenkaan. ;D Eikä Geralt heti osannut edes vasta kunnolla, hyvin Geraltmaista olla valmiina aina kaikkeen, paitsi lohduttamaan ystäväänsä tai syvällisiin keskusteluihin. :'') Onneksi Geralt paikkasi mokaa katsomalla kasvien perään ja söpöä, että hän yritti piilottaa yhden loppunsa kohdanneen, ettei Valvatti masentuisi entisestään.


--- Lainaus ---"Tietysti minä jään. Pelottaa ajatellakin, mitä keksit, jos jätän sinut tänne keskenäsi. Todennäköisesti löytäisin sinut aamulla kuristuneena, kun olet yrittänyt syleillä jotain köynnöskasveistasi, tai pahempaa."
--- Lainaus päättyy ---

Ihh! <3 Kestää hetken, mutta kyllä Geraltkin löysi oikeat sanat. Josko Valvattikin ymmärtäisi kuka hänen elämässään oikeasti on sellainen, joka on läsnä oli Valvatti kuinka tahansa rasittava ja tukahduttava. ^^ Kiitos taas näistä!

Angelina:
Mä en oo vielä ehkä ollut henkisesti valmis siirtymään sun uuteen Witcher-shippiin (vaikken edelleenkään oo koko sarjaa edes katsonut), joten päätin tulla kurkkimaan uudet Geraskier raapaleet ;D

Huutikset tolle Mestari -rapsulle ja Valvatin "kyvyille" 😂😂 Mahtokohan jälkimmäisessä skenaariossa Geraltiä ärsyttää ihan vaan oman kroppansa reaktiot, ei niinkään Valvatin päästämät ynähdykset?


--- Lainaus ---Valvatin viimeisin poikaystävä oli muutenkin ollut täysi mulkku, ja salaa Geralt oli vain iloinen, kun mokomasta äijästä oli päästy.
--- Lainaus päättyy ---

Hmmmmmmmm I wonder why...

Edelleen nää idiootit on kyllä söpöjä, ei siitä mihinkään pääse ❤

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu