Originaalit > Pergamentinpala

Vuoksi |K11| fantasiadraama | fikletsarja, 6/6

<< < (3/4) > >>

Vendela:
Kommenttikampanjasta iltaa :)

En ole aikaisemmin lukenut sinulta mitään, joten oli todella mielenkiintoista sukeltaa listaukseesi ja huomata, että Ævintýr, jota näkee usein tuolla "edellisen käyntisi jälkeisissä viesteissä", on sinun kirjoittamasi :) Sitä en kuitenkaan pittudensa puolesta poiminut vaan ajattelin kurkistaa vähän lyhyempään tarinaan. Mukavaa kuitenkin kuulla, että tässä ja Ævintýrissä on jotain samoja teemoja, voihan olla että tutustun vielä jonain päivänä tuohonkin maailmaan :)

Tämä oli todella mielenkiintoinen tarina ja suorastaan ahmin tämän. Tällainen originaalifantasia ei ole minulle kovin tuttua aluetta täällä Finissä, vaikka toki muutoin olenkin fantasian kuluttaja. Ja toisaalta, mitenkä tämä eroaisikaan painetusta tekstistä? Julkaisukanava on vain eri, mutta muutoin tämä on samaa fantasiaa jota olen raahannut kirjastosta selkä vääränä :D Ihanaa, että tämmöistä on olemassa ja siitä pääsee nauttimaan näin!

Hahmot ja miljöö toimivat hienosti. Pidin valtavasti tuosta sää-noita ajatuksesta vaikka samaan aikaan pohdin miehistön käytöstä Airaa (ihana nimi muuten!) kohtaan. Kun eikös hänen tehtävänsä ollut nimenomaan pitää koko miehistö turvassa myrskyltä? Vai pelkäsivätkö nämä, että jos Aira suuttuu niin sitten he ovat pulassa? Kokki-pojan haparointi oli jotenkin suloista ja lopussa olin helpottunut ettei kukaan näistä ollut kielinyt Airasta. Laivan kapteenia jäin miettimään ja olisinkin halunnut kuulla hänestä enemmän. Jotain tuossa hahmossa jäi nimittäin salaisuuden verhon taa. En tiedä teitkö sen tarkoituksella vai oliko se tahatonta, mutta joka tapauksessa hän jäi hahmona kiinnostamaan ja kiehtomaan.

Airan päätös auttaa voimistaan luopunutta noitaa oli hyvin luonnollinen, uskoisin että kuka vain samassa tilanteessa toimisi samoin. Hienoa, että tyttö pääsi pakoon ja toivottavasti tämä nyt pysyy erossa pölystä (oi kun tykkäsin tästäkin!) ja hankkiutuu parempaan seuraan. Toki Airahan olisi voinut ottaa tämän myös mukaansa, miksihän ei sitä tehnyt?

Vaikka tämä oli lyhyt tarina, niin tämä antoi silti paljon ajatuksia. Pidin kovasti kerronnastasi, kuljetit tarinaa hienosti eteenpäin ja tarjoilit juuri sopivasti tietoa lukijalle, mutta jätit kuitenkin myös sopivia aukkoja joita täydentää itse. Kiitos todella paljon tästä tekstistä :)

Vendela

Okakettu:
Ilahduin huomatessani, että olit valinnut tämän tekstin kommenttikampanjasta, kiitos paljon, Vendela! Mukavaa kuulla, että tällainen fantasiaoriginaali maistui. Finistä löytyy minusta todella paljon kiinnostavia ja monipuolisia fantasia-genren tekstejä, suosittelen lämpimästi tutustumaan, jos vain yhtään tuntuu omalta jutulta. :) Hienoa, että miljöö ja hahmot olivat mieleesi, samoin kuin säänoituus, se oli hauska konsepti kirjoittaa. Tuon miehistön käytöksen syyn voi tulkita siten mikä itsestä tuntuu järkevimmältä, mutta itse ajattelin sen niin, että noitia kohtaan tunnettu ennakkoluuloisuus ja vieraudenpelko ovat siinä iso tekijä - niin irrationaalista kuin se tässä yhteydessä onkin. Heh, kapteeni tosiaan jäi aika mystiseksi persoonaksi! Hienoa kuulla, että hän onnistui hahmona kiehtomaan. Mitä tulee taiattomaan noidan kohtaloon, niin ajattelin itse, että hän tuossa lopun väliselkkauksessa ennätti kadota niin kauas, ettei Airan ollut häntä mahdollista enää saavuttaa (ja kaiketi tämän houkuttelu mukaan ei myrskyn taikomisen lomassa olisi onnistunut). Se, että tyttö olisi lähtenyt Airan mukaan, olisi antanut tälle kyllä paljon toiveikkaamman lopun - en tullut sitä itse ajatelleeksi kirjoittaessa ollenkaan, joten oli mukava nyt makustella sitä vaihtoehtona. Kiitos vielä paljon kommentistasi, se oli ihana illan piristys.

hiddenben:
Mikä ihana ja vaikuttava teksti! En ole paljoakaan tainnut kommentoida tekstejäsi, koska tuntuu, että etsiydyn niiden pariin harvakseltaan – mutta vain, koska ne ovat niin upeita, että haluan todella panostaa kommenttiin tai vähintään antaa jotain takaisin hienosta lukukokemuksesta. Tämän luin nyt Kommentoinnin ABC -haastetta varten ja miten iloinen valinnastani olenkaan!

Ensinnäkin minua puhutteli suuresti meriteema sekä se, miten tässä on jonkinlaista suomalaiseksikin miellettävää sisukkuutta. Osaan kuvitella Airan kannella tarkkailemassa säätä, kuinka meri liikkuu ja haluaisi myrskytä, mutta ei pysty jouduttuaan Airan voimien orjaksi. Tämän lisäksi moni muukin kohtaus tässä fikletsarjassa oli kuviteltavissa: näin Airan lyhyen keskustelun kokkipojan kanssa, ja kuinka hän istuutuu alas kapteenia vastapäätä, katsellen miehen hiljaista työskentelyä. Koin ehkä jopa tuntevani eri osien tunnelman, Airan halun kadota ihmisvilinään, työhön, tuohon kapteenin työtilan hiljaisuuteen. Se on tässä tekstissä todella antoisaa: pystyä kuvittelemaan itsensä näihin tilanteisiin ja samalla yrittää ymmärtää päähenkilön ajatuksia, menneisyyttä ja nykyhetkeä. Airan halussa kadota on jotain kaunista, mutta samalla surullista. Se on myös omasta elämästä tuttu tunne, joka tulee ja menee.

Nautin suuresti siitä, miten läpimietityltä tämä tuntuu. Vaikka kirjoititkin tätä kahtena eri aikana, mielestäni jokainen yksityiskohta ja lause tuntuu äärimmäisen harkitulta ja siksi merkitykselliseltä. Lukijana on pakko keskittyä jatkuvasti, jotta varmasti saan jokaisen pienen tiedonmurun itselleni rakentaakseni kuvaa Airasta. Tämän takia osien pituus fikletteinä on juuri sopiva tälle, sillä hengähdystaukoja tulee riittävän usein. Rakennat onnistuneesti Airan menneisyyttä ripotellen tiedonmuruja sinne tänne, samalla antaen kuvaa hänen nykyisestä tilanteestaan ja miten hän selviytyy rankasta ympäristöstä, voimia kuluttavasta työstä ja menneisyytensä painosta huolimatta. Kapteenin rooli on tässä tarinassa tarpeellinen, sillä hän kulkee ikään kuin lohdun tuojana, antaen Airalle hengähdystauon ja tilan, jossa tämä tuntee itsensä rauhalliseksi. Oli jotenkin sydäntä lämmittävää, kuinka Aira satamaan päästessään kaipaakin vain kapteenin läheisyyteen.

Lukijana olen äärimmäisen utelias alusta loppuun saakka. Ainoastaan tuo miehistön suhde hänen noituuteensa jää mielestäni hieman vaille loppua – ehkä se johtuu siitä, että odotin yhteenvetoon valitun siteerauksen nousevan jotenkin suurempaan rooliin (ehkä kokkipojan kautta tai muutoin). Toki tuo torilla tapahtunut toisen noidan pelastus ja miehistön päätös olla kantelematta Airasta antavat jonkinlaisen päätöksen, mutta minua se jäi hieman kaihertamaan.

Minun isoäitini nimi on Aira, joten senkin puolesta tätä oli jotenkin ihana lukea, koska hän on juuri saattohoidossa ja yhtäkkiä koko hänen elämänsä on kuin muuttunut tarinaksi, josta yritän jopa epätoivoisesti poimia talteen pieniä tiedonmuruja kun vielä ehdin. Minun mielessäni Aira on tästä sukulaisuussuhteesta johtuen vanhan ihmisen nimi, mutta ei ensisijaisesti niin vanhan, että nimen voisi mieltää noidan nimeksi – joten päähenkilön nimen valinta tuntui aluksi hassulta. Tässä tekstissä alun totuttelun jälkeen pidin kuitenkin siitä, miten Aira muuttuu suomalaisesta nimestä hexian nimeksi (mikä ihana sana!) ja antaa nimelle vielä jonkinlaisen mystisen, yliluonnollisen kaiun. Ehkä jotenkin näen isoäitinikin erilaisessa valossa, kun nyt Aira-nimenkin merkitys on mielessäni muuttunut :)

Kiitos siis suuresti tästä ihanasta fikletsarjasta, tämä oli kaunis ja täynnä ajatuksia herättäviä lauseita, ideoita ja henkilöhahmoja!

Okakettu:
Voi että, aivan häkellyin ihanasta palautteestasi, hiddenben! :) Tosi mukavaa, että tämä teksti valikoitui luettavaksesi Kommentoinnin ABC -haasteen puitteissa, ja että pidit lukemastasi. Olen erityisen otettu siitä, että kokonaisuus vaikuttaa sinusta läpimietityltä ja jokainen lause merkitykselliseltä, se on minulle tosi tärkeä juttu. Samoin myös tuo seikka, että tarinan tilanteisiin pystyy kuvittelemaan itsensä lukiessaan. Huomiosi suomalaisesta sisukkuudesta oli minusta todella hauska ja osuva, kyllähän Airassa on sellaista sitkeää itsepintaisuutta olosuhteistaan huolimatta. Totta myös, että Airan ja miehistön välisen selkkauksen/konfliktin olisi etenkin lopussa voinut ottaa paremmin huomioon - itse ajattelin juurikin tuon noitakeinoista kantelematta jättämisen tietynlaiseksi päätepisteeksi, mutta se jää todella tuollaisena vähän muun varjoon.

--- Lainaus ---Ehkä jotenkin näen isoäitinikin erilaisessa valossa, kun nyt Aira-nimenkin merkitys on mielessäni muuttunut :)
--- Lainaus päättyy ---
Olen todella otettu, että tätä lukiessa sinulla heräsi tällaisia ajatuksia. Kiitos hirmuisen paljon ilahduttavasti kommentistasi. <3

Ricolette:
Olen lukenut aivan liian vähän tekstejäsi! Aina kun luen jonkun, uppoudun tarinaan ja taitavasti mutta samalla vähäeleisesti rakentamaasi maailmaasi ihan täysin. Niin kävi tälläkin kertaa.

Pidin niin monesta ideasta ja ajatuksesta tässä, säänoidasta ja noidanmerkistä, siitä miten kuluttavaa, tuskallistakin taikuuden käyttäminen on, ja taikuuden myymiseen liittyvistä ongelmista ja kysymyksistä. Tässä oli upeita kuvia, Aira laivan keulassa katse ja ajatukset meressä, hiljaiset hetket kapteenin lähellä, satamakaupunkiin saapuminen. Ja ah miten kutkuttavasti jätetään auki menneisyyteen ja Vernaan liittyviä asioita. Olisi ollut ihana lukea siitä enemmänkin, mutta toisaalta pidän kovasti sellaisista teksteistä, jossa kaikkea ei selitetä auki ja alleviivata, vaan lukijalle annetaan tilaa tulkita itse. Itse asiassa luin tuota loppua nyt uudestaan, ja taikuudestaan luopuneen noidan pelastaminen ja hänen pakonsa katseleminen sai kuin saikin uudenlaisia merkityksiä. Ehkä keskityin vääriin asioihin ensimmäisellä kerralla, kun nyt kaikki vaikuttaakin ihan selvältä. :D

Tarinan rakentamisen lisäksi myös tapasi käyttää kieltä on tosi kaunista! Rytmi ja sanat ovat sellaisia, että lukija voi vain tyytyväisenä kellua eteenpäin. Hermostuksesta hetteiset silmät, vaikkapa. Pidin myös nimestä, se sai lisämerkityksiä tekstin lopetuksesta, ja lisäksi vuoroveteen viittaaminen toi mieleen meren ikuisen liikkeen ja siitä ajatuksen Airan pitkästä matkasta ei vain tällä laivalla vaan maailmassa ylipäänsä.

Kiitos siis tästä! Taidankin jatkaa listauksesi lukua tämän Kommenttiarpajaisia varten lukemani tekstin jälkeen. Ævintýriin olen halunnu tarttua jo pitkään, mutta pituus jännittää... Ehkäpä tänä keväänä on sen aika.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu