Nimi: Piimää pahantekijöille
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: slice of life, paranormaali draama
Haasteet: FFF1000 sanalla piimä, Spurttiraapale VI kierros yksi, OTS20 #2 (möykkääjäkummitus)
Yhteenveto: Kun möykkääjäkummitus möykkää, osta piimää ja paljon.
K/H: Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa möykkääjäkummituksista OTS20-haasteen puitteissa (aiheenani suomalainen kansanusko). Kun spurttiraapaleet starttasivat jälleen tauon jälkeen, tartuin mahdollisuuteen kirjoittaa tällaisen nykymaailmaan sijoittuvan kevyen draaman. Inspiraationa on toiminut DulzGrahamin pari vuotta sitten kirjoittama Eksistentiaalista ja mahdotonta (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=50828.0) (S), jota suosittelen lämpimästi! Kaikenlaiset kommentit ovat tähän tekstiin tervetulleita :)
Piimää pahantekijöille
1. Muruja jalkojen alla
Raotin kotiovea niin, että sain kurkistettua ovenraosta sisään.
Odotin jotain samanlaista kuin edellisinä kertoina, kun kaikki vaatteeni oli ripustettu roikkumaan kattolampuista tai kun kenkieni nauhat oli solmittu yhdeksi suureksi solmuksi ja tungettu vessanpönttöön. Koti näytti kuitenkin siistiltä. Ehkä aamuinen kiukunpuuska oli ollut vain ohimenevä paranormaali häiriötila?
Avasin oven kokonaan ja astuin sisään. Riisuin takin ja kengät, kuulostelin hiljaisuutta. Kun astuin keittiötä kohti, jokin mureni jalkani alla.
Suklaakeksi.
Kun tajusin etsiä, näin niitä kaikkialla: ainakin kaksi ellei jopa kolme pakettia, murusina pitkin parkettia. Se oli käynyt käsiksi hätävaraani!
”Möykkö!”
Keittiöstä kuului luita värisyttävää ulinaa.
Tukahdutin huokauksen. Oli jälleen se aika vuodesta.
2. Hapanta, mutta pikanttia
Mittasin kahvinkeittimeen puruja ja yritin olla katsomatta liikaa ympärilleni. Kaaos suututti: vaatisi äärimmäistä pieteettiä saada kaikki muruset imuroitua nurkista ja silti niitä löytyisi varmasti vielä puolen vuoden jälkeenkin milloin mistäkin.
Möykkö oli paennut raivoani keittiöstä siivouskaappiin, jossa se metelin perusteella oli löytänyt laatikollisen remontissa käytettyjä pensseleitä ja heitteli niitä nyt pienen kaapin seiniä vasten.
Kun kahvi alkoi tippua, avasin puhelimen Wolt-sovelluksen ja etsin lähikaupan tarjonnan. Tilasin kotiinkuljetuksella kaksikymmentä tölkkiä kirnupiimää. Se oli muihin piimätölkkeihin verrattuna kallista, mutta riittävän monta Möykön meltdownia kokeneena tiesin, ettei sen elämänkriisiin auttanut mikään muu kuin sopivan hapan, mutta pikantti piimä. Lisäsin mukaan vielä pari suklaakeksipakettia Möykyn tuhoamien tilalle. Tarvitsin niitä juuri tällaisia tilanteita varten.
Kun tilaus lähti, kahvi oli ehtinyt tippua ja kaadoin itselleni kupin. Kävelin keittiöstä siivouskaapille, josta kuului ulinan lisäksi raivoisaa maalausliikettä. Pensseleistä ei varmaankaan olisi paljon jäljellä tämän päivän jälkeen. Koputin varovasti oveen. Tuli hiljaista. Vihdoin.
”Apu on tulossa.”
Ulina vaimeni uikutukseksi.
3. Möykkääjä
Istuin selkä siivouskomeron ovea vasten ja join kahvia. En aikonut päästää Möykköä ulos ennen kuin piimät tulisivat.
Katseeni kulki katonrajan koristeellisia listoja pitkin. Olin rakastunut tähän paikkaan jo myynti-ilmoituksen nähdessäni. Asunto oli vanhassa rakennuksessa lähellä keskustaa, huonekorkeus antoi tilaa hengittää ja leveät ikkunalaudat kutsuivat juomaan teetä pimeinä iltoina sateen ropistessa ikkunalautaa vasten. Tein asunnosta heti näytön jälkeen tarjouksen, ja vaikka se oli selkeästi alle pyyntöhinnan, se meni läpi. Olin onneni kukkuloilla.
Harmi vain, ettei kukaan kertonut asunnon tulevan kaverin kanssa.
Möykkö oli möykkääjäkummitus. Nykymaailmassa sitä kutsuttaisiin ehkä poltergeistiksi, paranormaaliksi pahantekijäksi, jolla oli kyky liikutella tavaroita ja aiheuttaa kaaosta. Suurimman osan vuodesta se oli rauhallinen ja leppoisa tapaus, joka tykkäsi historiallisista draamoista ja lumimyrskyistä, eikä pitänyt paljoakaan ääntä – mutta kahdesti vuodessa se näytti todellisen luontonsa ja se oli menoa se.
Ensimmäinen meltdown oli ollut valtava shokki, koska olin vasta silloin tajunnut eläväni kummituksen kanssa. Toisella kerralla pelästyin jälleen, mutta sain ystävällisen selvännäkijän avulla selville, mikä Möykkö oli ja mistä sen elämänkriiseissä oli kyse. Kolmas kerta oli jo vähemmän traumaattinen, mutta tuskallisen pitkä, sillä oli kestänyt päiviä, ennen kuin olin keksinyt, mitä pahantekijä kaipasi.
Nykyisin, monta meltdownia myöhemmin, osasin taltuttaa Möykön parhaimmillaan yhdessä päivässä.
Puhelin värähti ja vilkaisin näyttöä. Tilaus oli matkalla.
4. Tilauksesi on saapunut
Ei kestänyt kauaa, kun rappukäytävästä kuului raskaita askeleita, muovipussien kahinaa ja satunnaisia ähkäisyjä. Sille oli syynsä, että tilasin ruoat kotiinkuljetuksella. Wolt-tilausteni mukana lähti automaattisesti aina viesti, jossa pahoittelin puuttuvaa hissiä ja toivotin onnea neljänteen kerrokseen kapuamisen kanssa.
Ovikellon soidessa odotin hetken, että kuski ehtisi lähteä. Möykkö oli minun salaisuuteni enkä halunnut ottaa riskiä, että se päästäisi erityisen pahan ulinan, kun avaisin oven. Muutaman kerran olin saanut naapureilta valituksia metelistä. Olin selittänyt hoitavani ystävän kissaa, joka valitettavasti tykkäsi harrastaa parkouria, mutta Wolt-kuskille olisi vaikea selittää sama, kun kissaa ei näkynyt missään metelistä huolimatta.
Ovikello soi uudelleen. Laskin kahvikupin lattialle ja kävelin ovelle, kurkistin ovisilmästä. Kuski ei ollut lähtenyt. Hänellä oli intialaistyyppiset piirteet, tumma tukka oli tuuhea kuin leijonanharja.
Raotin postiluukkua ja kumarruin alemmas. ”Jätä vaan siihen.”
Oli hetken hiljaista. Sitten:
”Tämä on vähän noloa, mutta…”, kuski aloitti, epäröiden hetken. ”Voisinko mitenkään päästä käymään vessassa?”
Miten kaikki huono onni onnistuikin osumaan yhdelle päivälle?