Vaahterat varistavat lehtiä Pietarin kaduille.
Nimi: Tuulesta villiintyneet (kultaa ja ekstaasia)
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Yuri!!! On Ice
Paritus: Viktor/Yuuri
Tyylilaji: syysfiilistely
Ikäraja: K-11
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Yuri!!! On Icen luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: Julkaisin tämän aikaisemmin toisella käyttäjällä. Syksy on mun lempivuodenaikani ja fiilistelin sitä tässä oikein olan takaa, miksi haluankin postata tämän takaisin. Niin ja myös siksi, että kirjoitin tämän Vladille syntymäpäivälahjaksi, joten yhä: hyvää syntymäpäivää! ♥
Sain tähän viimeksi ihania kommentteja, joten kiitos niistä! ^.^ Ne ovat vielä itsellä tallella.
T U U L E S T A V I L L I I N T Y N E E T
( K U L T A A J A E K S T A A S I A )
Ikkunalaudalla on pölyä ja aamuauringon kultaa. Paljailla seinillä liikkuu vaahteranlehtien varjoja. Makuuhuoneen nurkissa tuoksuu kallis parfyymi ja tummapaahtoinen kahvi, ja petivaatteissa viipyy vielä muisto edellisillan ekstaasista. Yuuri kääntää kylkeään ja osuu lämpimään kehoon. Viktor Nikiforovin kasvot ovat pehmeät ja aamuauringon kullalla koristellut, ja Yuuri painaa hymynsä hänen raotetuille huulilleen.
Vaahterat varistavat lehtiä kaduille.
*
Pietarin syksy on kirpeä ja värikäs. Kesäpuiston lehtipuut ovat pukeneet kirkkaanpunaiset, -keltaiset ja -oranssit puvut päälleen. Tuuli ravistelee puiden oksia ja riisuu niiltä lehtiä, kuin morsiamelta hääyönä.
Yuuri on piiloutunut syvälle kaulahuiviinsa ja sulkee silmänsä, kun kuiva tuuli iskee hänen kasvoilleen. Hän puristaa Viktorin kättä tiukemmin ja värisee, kun tuuli pujahtaa takinkauluksesta sisään.
”Tekeekö mielesi kahvia?” Viktor kysyy ja siirtää hopeisia hiussuortuvia, tuulesta villiintyneitä, pois silmiltään. ”Tai teetä?”
Yuuri nyökkää.
”Minunkin”, Viktor sanoo ja puristaa hänen kättään takaisin. Viktorin nahkahansikkaat natisevat.
Syksy tanssii Kesäpuiston hiekkapoluilla.
*
Viktorin valitsema kuppila on syrjässä suurten katujen vilinästä. Se on lämmin ja viihtyisä ja siellä tarjotaan makeita kahveja, joista Yuuri on oppinut pitämään liiaksikin kuluneen vuoden aikana. He istuvat vieritysten nurkkapöytään pois ohikulkijoiden katseilta ja lomittavat kohmeiset sormensa. Pyöreäposkinen tarjoilijatyttö hymyilee heille ja pistää heidän kahveihinsa kermavaahtoa, vaikka he eivät siitä maksaneetkaan.
Viktor silittää Yuurin kämmenselkää ja puhuu arkisista asioista – kauppalistoista, tulevista harjoituksista ja pölyisistä ikkunalaudoista –, ja Yuuri hörppii kahvia ja hymyilee, sillä Viktorin ylähuulelle on tarttunut kermavaahtoa. Hän kurottaa ja suutelee sen pois ja vetäytyessään hän huomaa, että Viktorin poskilla on samaa punaa kuin Kesäpuiston lehtipuissa.
Tarjoilijatyttö toivottaa heille mukavaa syksyä heidän lähtiessään.
*
Ikkuna tuntuu kylmältä ja kovalta Yuurin selkää vasten; Viktorin huulet kuumilta ja pehmeiltä hänen kaulallaan. Ulkona on hämärää. Ohikulkevien autojen valot vilistävät makuuhuoneen paljailla seinillä. Ikkunalaudan pöly tarttuu Yuurin housujen takamukseen.
Viktor Nikiforov vaatii ja saa. Hänen nimensä takertuu polttavana Yuurin kurkkuun ja jää punaisiksi sormenjäljiksi iholle, ja aamulla petivaatteissa viipyvä ekstaasi ei ole ole vieläkään haihtunut. Nurkissa tuoksuu kahvi ja parfyymi.
Vaahterat varistavat lehtiä Pietarin kaduille.