Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Toinen ulottuvuus

Sherlock (BBC): Tämä on mitä on, rakas (Sherlock/John, K-11)

<< < (2/4) > >>

Thelina:
Olen niin pitkään halunnut päästä lukemaan tämän, koska jostakin syystä tämän tarinan nimi houkutteli minua ihan hirveästi. Ja onhan se ihana, mutta ai kauhea minkälaisen melankolisen sävyn se kumminkin sai, kun minulle sitten selvisi, että se myös viittaa tuohon neloskauden lausahdukseen. Tämä tarina kuitenkin onnistui olemaan niin hauska ja vähän riipaiseva samaan aikaan! Koska miten monta vuotta on pitänyt mennä, ennen kuin tähän pisteeseen päästiin! Voi noita idiootteja.

Onnistut tosi hyvin kertomaan tämän Sherlockin näkökulmasta, hänen päänsä sisältö ei taatusti ole maailman helpointa kirjoittaa. Kuten muutkin, tykkäsin kovasti siitä, että Johnille piti aluksi uskotella kyseessä olevan joku tapaus ja että John pitää vietellä ;D voi kyllä, ja tietenkin siinä kävi myös vähän niin, että Sherlock arveli joutuvansa Johnin viettelemäksi siinä samalla. Mutta ei se ole ihmekään, John nimittäin on tietenkin häkellyttävän hyvännäköinen niissä vaatteissaan, joiden väittää olevan paikkaan aivan epäsopivat. En usko ollenkaan!

Sydämeni saattoi vähän rusentua, kun Sherlock romanttisuuksissaan on päättänyt odottaa kaksi vuotta, että kaksikko kasvattaa pikku Watsonia yhdessä ja että Sherlock on kyynelehtien istunut lukemassa Brokeback Mountainin tarinaa :'') (nyt iski kyllä kauhea mieliteko lukea tuo, en ole koskaan lukenut! Ja elokuvan näkemisestäkin on ikuisuus, eli siis ihan liian kauan!). Oli hauskaa, että näistä tunteikkaista ajatuksista päästiin heti vähän hauskempaan kohtaan, kun tuossa baaritiskillä täysin puun takaa tuleva rakas, olkoonkin vaikka kuinka baarimikon hiljentämiseksi tarkoitettu, sai Sherlockin aivot ylikuumenemaan :D Oikeastaan tässä vuorottelevat baarin hauskat tilanteet ja Sherlockin riipaisevat ajatukset, esimerkiksi nyt tämäkin, että hänellä on soittolista kaikista polttari-illan kappaleista, muttei voi tanssia sen tahtiin koska Hän olisi tanssinut kunnes ei olisi enää kestänyt ja sitten hän olisi mitä luultavimmin päätynyt takaisin sohvalle, mutta itkien ja housut auki. Voi apua!

Joudun varmaan lukemaan tämän vielä uudestaan musiikin kanssa, koska nyt en jaksanut säätää ja keskeytellä lukemista kappaleita etsiäkseni. Tosin tuttuja biisejä kun olivat, ne alkoivat aina soimaan päässä sitä mukaa, kun uuteen kappaleeseen viitattiin :D Oli kyllä hauskaa, miten sanoitukset kietoutuivat tarinaan, Sherlockin mietteisiin ja vielä seksuaalisuuspohdintoihin. Ja tietenkin John pitää tanssimisesta Sherlockin kanssa <3 Vessakohtaus oli kyllä huikea ja aivan toivottu sysäys saada hommia vähän etenemään, koska sen jälkeen tuleva tanssahtelu vasta ihanaa olikin, ja kuumaa! Sulin jälleen, koska

--- Lainaus ---"Sherlock", John mutisi hänen huuliaan vasten, ja se tuntui samalta kuin John olisi sanonut rakas.
--- Lainaus päättyy ---
Tekisi mieli lainata tuo koko loppupuoli, se oli ihana! Ja suloista vielä, kun Sherlock näkee tuossa toisessa pariskunnassa ripauksen Brokeback Mountainia. Todellakin toiveikas ja ihana lopetus, tietenkin myös Johnin ja Sherlockin kannalta<3

Ah, tämä ficci kyllä ilahdutti päivääni niin paljon! Tosin niinhän sinun kirjoituksesti aina, olet huikea kirjoittaja ^-^ Kiitos tästä!

Sisilja:
Oi että, Thelina, ihanaa että tämän nimi on houkutellut! Aina välillä on vaikeaa keksiä teksteille nimiä, joten on tosi kiva kuulla, kun jonkin nimen kanssa on onnistunut. :)

Sherlockin ajatteluketjuja ei ehkä ole maailman helpoin kirjoittaa, mutta ei kyllä maailman vaikeintakaan, sillä hänen näkökulmastaan kirjoittaessa voi ottaa sellaisia hassuja vapauksia mitä muiden kanssa ei, koska Sherlock on erikoinen tyyppi ja voi ajatella ja tehdä asioita hyvinkin epätyypillisesti. Muistaakseni Benedict kommentoi The Sign of Threen humalakohtauksien kuvaamista jotenkin niin, että hänellä oli paljon helpompaa kuin Martinilla, juurikin koska Sherlock on niin omanlaisensa (myös humalassa!). :D

Johnin vaatteet lainasin muuten suoraan The Sign of Threen mielenpalatsikohtauksesta, jossa Sherlock haastattelee ringissä seisovia naisia ja John vain poksahtaa paikalle - minusta ne vaatteet näyttävät varsin hyvältä. :) Sehän on myös ihan mielipideasia, mitä kukakin pitää baariin sopivana pukeutumisena!

Suosittelen kyllä ehdottomasti lukemaan Brokeback Mountainin! Vaikka leffa hyvin samanlainen onkin, novelli on ehkä vielä astetta karumpi. Ja hahmot on kuvailtu rujomman näköisiksi kuin Heath Ledgerin ja Jake Gyllenhaalin varsin erittäin komeat versiot. ;D 

Musta oli ihan verrattoman hauskaa kirjoittaa tätä ficciä niin, että musiikki soi itse tässä ficissäkin eikä vain kirjoittamiseni taustalla. On jotenkin vaikeaa olla enää ilman musiikkiviittauksia! Ehken täysin ilman enää olekaan, tungen jatkossa joka tekstiin jotakin. ::) Mahtavaa myös että tanssahtelu (<3) oli ihanaa, koska ainakin mulle tanssimisen kuvaaminen sanoin on yllättävän vaikeaa! Ehkä siinä on kyse samasta ilmiöstä kuin jonkin hyvin spesifin ilmeen kanssa, sitä tietää päässään tarkalleen miltä se näyttää, mutta sitä on vaikeaa ellei mahdotonta kuvata täsmällisesti sanoilla. Tekisi mieli ennemmin näyttää! Joten ilahduin tosi kovasti että tykkäsit!

Voi että ja ai että kun kommenttisi oli kerta kaikkiaan ihana, kiitos tosi paljon! <3

lurikko:
Mun piti ruveta nukkumaan mutta rupesinkin lukemaan tätä, ah ja voih! Kirjoitan sulle nyt tällaisen pienen kommentin koska on kiire nukkumaan mutta koska toisaalta haluan saada nämä fiilikset nyt saman tien tähän kommenttiin, ja koska lainailin pari kohtaa ennen kuin innostuin niin etten saanut enää lainailtua ja kadotan ne kuitenkin ennen aamua! Niin että voi että, olin kyllä niin sydän herkillä tässä Sherlockin puolesta ja ihanaa että suunnitelma toimi ja että hän sai vastarakkautta <3 Hirveän haikeetahan tämä on kun Sherlock on joutunut odottamaan niin pitkään, ja voi että tuo ajatus siitä että hänen kuului odottaa kaksi vuotta kun Johnkin odotti häntä kaksi vuotta, oli niin surullinen, voi Sherlock. Mutta se kaikki haikeus vaan kyllä tekee sitten entistä ihanammaksi sen että tässä on onnellinen loppu. Sherlockin suunnitelma on tietysti erinomainen, kun ei oikein saa asioita sanottua niin Johnin vieminen homobaariinhan on erinomainen tapa vihjailla oikeaan suuntaan, ja tuo Johnin pilkahteleva mustasukkaisuus ja pienet Fake Relationship -kohdat tässä ilahduttivat mua niin paljon! Sekin ilahdutti ihan erityisen paljon että Sherlock kutsuu Rosieta Pikkuiseksi. Ah ja voih.

Tässä pari lainausta:


--- Lainaus ---Sherlock käyttäytyisi hyvin, näyttäisi hyvältä ja tanssittaisi Johnin pyörryksiin tai antaisi Johnin tanssittaa häntä, ihan miten päin John vain halusi.
--- Lainaus päättyy ---

Ensinnäkin, ihana suunnitelma, ihanaa että tää on tavallaan niin yksinkertainen ja kuitenkin ihanan itsevarma sitä hyvältä näyttämistä ja pyörryksiin tanssittamista myöten, ja sitten erityisen ihanaa tässä on kyllä tuo loppu että tanssittamiset voitaisiin tehdä miten päin John vain haluaisi! Sydäntä särkee tällainen vuosikausien ihastuminen. Ai että.


--- Lainaus ---"Otamme kaksi kaljaa, tuota lageria tuossa", John sanoi ja kääntyi varoittamatta katsomaan Sherlockia, "vai olisitko sinä halunnut tequilaa, rakas?"

Rakas.

Ra-kas.

Rakasrakasrakas!
--- Lainaus päättyy ---

Ah tää kohta on niin ihana, en kestä! Ensinnäkin tuo Johnin mustasukkaisuus ja loistava tilannetaju ja ratkaisu ja sitten se miten Sherlockilta menee aivot solmuun, multakin vähän meni joten hyvin ymmärrän että Sherlockilla ylikuumenee ihan täysin! Ihanaa oli myös se miten tämän kohdan jälkeen Sherlockin toimintakyky oli vähän aikaa vähän heikonlainen. Ah.


--- Lainaus ---John ei edes tiennyt että hänellä oli Spotify, saati että hän kuunteli Johnin mukaan nimettyä listaansa varsin usein yöaikaan. Hän istui sohvalla aivan liikkumatta, kuulokkeet korvilla ja silmät kiinni. Hän ei uskaltanut liikkua, koska jos hän olisi aloittanut tanssimisen, hän ei olisi välttämättä kyennyt lopettamaan. Hän olisi tanssinut kunnes ei olisi enää kestänyt ja sitten hän olisi mitä luultavimmin päätynyt takaisin sohvalle, mutta itkien ja housut auki. Eikä sellainen käynyt lapsitaloudessa.
--- Lainaus päättyy ---

Tässä kappaleessa on vaan niin paljon ihanaa, ensin tuo ajatus että Sherlockilla on Spotify (niin normaalia! mitä ihmettä!) ja sitten se että Sherlock kuuntelee Johnin mukaan nimettyä soittolistaa öisin (niin surullista, täydet pisteet piningista ja ihastumisen haikeudesta, ja aaaah ihanaa aatella että Sherlock tekisi näin, mutta tää on tavallaan... just niin sopivalla tavalla hiukan outoa että tää on tosi helppo kuvitellakin Sherlockille)! Ja sitten lopussa tuo tunteiden vyöry että ei uskalla tanssia koska tanssiminen voi johtaa siihen että päätyy sohvalle housut auki, IHANAA. Ah. Arvostan tätä mielikuvaa. Ja sitten vielä kappaleen loppuun tuo lapsitalous-maininta mikä on niin sellainen arkinen ja yhteistä elämää jo viettävän pariskunnan juttu. Voi että.


Ihanaa ihanaa! Nyt menen kiireesti nukkumaan onnellisena Johnlock-mössönä. Kiitos <<3

Sisilja:
Voi toyhto, mua sekä liikuttaa että hekotuttaa että sun on pitänyt mennä jo nukkumaan ja sitten jäät lukemaan tätä ja vielä kommentoimaankin! Kiitos fiilistesi taltioinnista, arvostan mielettömästi! <3

Ihanasti ja osuvasti sanottu että haikeus tekee onnellisen lopun ihanammaksi, oon niin samaa mieltä! Tavattoman raadollisia on ne tekstit, jotka ovat täynnä haikeutta, mutta siitä haikeudesta ei ikinä päästä yli, vastakaikua ei koskaan saada ja sitten vaan jäädään siihen haikeuteen uppeluksiin. Tosin, niillekin teksteille on ehdottomasti paikkansa ja tilauksensa ja joskus sellaisessa täydellisessä epätoivossa on täydellistä rypeä (en tiedä miksi höpötän tästä sulle, kyllä sä tiedät! Ja oon todennut näin ennenkin. :D). Tosin tosin, tahtoisin pehmona toivoa näille kahdelle fikeissä aina onnellisia loppuja. Kiduttaa saisi sitten joitakuita ihan muita!

Johnin vieminen homobaariin on sekä erinomainen suunnitelma että hillittömän herkullinen aihe kirjoitettavaksi, suosittelisin kaverillekin (ja ehkä tässä näin suosittelenkin, hehee!). Rupesin tätä fikkiä kirjoittaessani ikävöimään Helsingin DTM-baaria (rip!) ja baareja noin muutoinkin, vaikka se on kyllä jännä, että aina ne mielikuvat baareilusta on innostavampia kuin se hirveässä melussa ja tahmaisten lasinsirujen päällä heiluminen on oikeasti.

Mun mielikuvissani Sherlock on tosi tietoinen siitä että on hyvännäköinen, koska tosiaan, miksi muuten se pukeutuisi niin hirvittävän epämukaviin vaatteisin jos ei sitten korostaakseen kroppaansa (kotonakin tai ehkä sittenkin erityisesti kotona, hahaa, voi John-parka!). Tosin Sherlockhan fiksusti (kännissä!) myös toteaa, että kauneus on vaan konstruktio johon vaikuttavat lapsuudessa omaksutut käsitykset ja roolimallit. :-* Eli mikä kenellekin nyt sitten näyttää hyvältä! Muistelisin että Benedict on jossain kommentoinut, ettei erityisemmin pidä kasvoistaan, että omasta mielestään hänellä on hevosmainen naama. Että sillain! ::)

Tykkäsin kovasti kirjoittaa Sherlockin aivot solmuun sanan rakas kohdalla, koska Sherlockin aivot ovat niin erikoiset, että on erikoisen ihanaa ja kutkuttavaa saada ne solmuun! Varsinkin Johnilla. Aina Johnilla! Ja juuri kun pääsin kehumaan Sherlockin aivoja erikoisiksi niin tahdon heti perään sanoa, että tahdon nähdä hänet silti monella tavalla ihan tavallisena tyyppinä, esim. että hänelläkin voi musikaalisena ja musiikista ja tanssimisesta nauttivana ihmisenä hyvinkin olla Spotify (vaikka tämä meneekin vähän mainostamiseksi!). Toivon ja uskon että jatkossa hän voi tanssahdella ihan avoimesti eikä tarvitse kuunnella John-listaa vain yösydännä. <3 Ja mustasukkainen John on mielestäni edelleen ihan parasta, joten ilahduttavaa että säkin tykkäsit! <3

Kiitos tosi paljon ihanasta kommentistasi!

Vendela:
Tämä mun Johnlock ficceihin tutustuminen on ollut aika hidasta ;D Tämäkin on roikkunut välilehdessä jo hyvän aikaa, mutta eikös sitä sanota että hitaasti hyvä tulee ;) Toisaalta taas tarvitsin selvästi vähän aikaa tuon sarjan katsomisen ja lukemisen välillä, kun sarja oli kuitenkin niin ♥ ja hahmot ♥ ja kaikki vaan niin ihanaa! Mutta täytyy sanoa, että kivasti olet tavoittanut tuota samaa fiilistä tähän tekstiin :D

Siis ensinnäkin idea, että nämä ovat homobaarissa! Huippua! Ja sitten tuo Sherlockin kaikki pohdinta ja analysointi, niin hänelle sopivaa. Tykkäsin todella paljon molemmista hahmoista ja tätä oli kyllä ihanaa lukea :) Etenkin tuo vessakohtaus sai sydämen ensin hakkaamaan, että mitä siellä tapahtuu ja sitten sulamaan kun kaikkihan sen tietää, että nämä kaksi ovat pari ♥ No niin tietää!! Onneksi ne vähitellen tietävät sen itsekin ;D

Biisilista oli kiva ja pidin miten olit punonut kappaleita tuonne tekstiin. Tanssiminen oli juuri sellaista kun pitkin ja loppu sai minut huokailemaan. Nyt on pakko mennä lukemaan tuo jatko, sillä eihän tämä näiden ilta voi tähän päättyä ;)

Vendela

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu