Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Toinen kerta toden sanoo | K-11 | Harry/Draco | 2/2

<< < (3/5) > >>

Pura:
Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! <3

Olen tosi iloinen että poimin listauksestasi juuri tämän ficin, sillä olinkin kaivannut elämääni hyvää drarrya ja tämä tuli tarpeeseen ;D

Dracon raapale on todella söpö ja hellyyttävä, ihanan samaistuttavaa hermoilua ja murehtimista.


--- Lainaus ---Todellisuudessa hän oli jännittänyt päivää jo viikkoja, joten hän tiesi varsin hyvin, että huomenna olisi totuuden hetki. Draco Malfoy oli nimittäin päättänyt vihdoin kertoa Harry Potterille, tuolle typerän rohkealle ja ärsyttävän komealle Rohkelikolle, että tunsi todellisuudessa tätä kohtaan kaikkea muuta, kuin vihaa ja inhoa.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä on häneltä ilahduttavan rohkelikkomaista! Hyvähän se on jossain vaiheessa viimein uskaltautua kertomaan, kun on jo pitkään piilotellut tunteita. Tykkäsin hirveästi myös siitä, että myöhemmin paljastui, että Draco oli valinnut tunnustustavaksi kirjeen. Ihanan virallista ja jotenkin tosi hyvin hahmoon sopivaa. <3


--- Lainaus ---Pansy nousi ylös, painoi suukon Dracon poskelle ja hymyili sitten leveästi.
--- Lainaus päättyy ---
<3<3<3 Tykkään aina näiden kahden ystävyydestä, ja olet ihanasti kirjoittanut Pansyn tukemaan ja rohkaisemaan Dracoa. <3

Pidän kovasti myös Harryn raapaleesta. Saat raapaleiden kerronnasta tehtyä keskenään hyvinkin erilaista, Draco tuntuu ihan Dracolta ja Harry ihan Harrylta, ja se on hienoa.


--- Lainaus ---“Harmin paikka, kamu”, Ron totesi kateutta äänessään, “kovin ikävää, ettet pääse mukaan Puddifootille.”
--- Lainaus päättyy ---
Tämä hymyilytti, voi Ron-raukkaa :'D

Onneksi kuitenkin Harrylekin oli luvassa romanssia ihan linnan seinien sisällä. Poikien kohtaaminen oli kiusallisuudessaan kovin söpö, ja pidin tästä:

--- Lainaus ---Ja jos he yhteisen teekupillisen jälkeen päätyivät rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, jossa Harry luki Dracon kirjoittaman kirjeen toisen punastellessa vieressä, tai jos he sen jälkeen päätyivät suutelemaan takkatulen loimussa, ennen kuin siirtyivät makuusaleihin koskettelemaan toisiaan huohotusten saattelemana - no, se ei kuulunut kenellekään muulle kuin heille.
--- Lainaus päättyy ---
Tässä on mukavan kompaktisti kuvattu tää tapahtumakulku, ja tässä korostuu se, miten helppoa ja luontevaa näille kahdelle ehkä lopulta sitten onkin siirtyä vihollisista rakastavaisiksi, kun kumpikin sitä on salaa halunnut. :') <3

Kiitos kun kirjoitit, tykkäsin näistä kovasti. <3

Angelina:
Pura: Naaaw, ihan yllätyin saadessani kommentin Potteriin! Yleensä laitan Kommikseen tarjolle Marvelia, mutta tää oli kyllä kiva ylläri :3 Dracon ja Pansyn ystävyys on mustakin hienoa, en niin välitä siitä että luihuiset välillä kirjoitetaan kauhean kylmiksi toisiaan kohtaan - uskon, että heidän välillään on aivan samanlaista ystävyyttä kuin muidenkin tupien jäsenten! Tosi hyvä, että oon saanut hahmot erottumaan toisistaan ja tuntumaan nimenomaan Harrylta ja Dracolta, muistan nimittäin että tän kirjoittaminen tuntui hankalalta :'D Kiitos hirveesti kommentista <3

Vuorna:
Aamua! Ai että, siirappista ystävänpäivä-Drarrya? No totta kai mulle semmoinen kelpaa näin toukokuisena sunnuntaina. Siirappia voi onneksi lukea myös ystävänpäivän ulkopuolella ja se myös aina ilahduttaa kovasti. Erityisesti tämmöinen kevyempi ja vielä Tylypahkaan sijoittuva hömppä tyynnyttää mukavasti kaiken mun lukeman angstin jälkeen.

Tykkäsin tosi paljon tämän kaksiosaisesta rakenteesta! Eka osa pohjusti nätisti Dracon fiiliksiä ja siinä oli tosi kivaa myös Dracon ja Pansyn ystävyys. On aina kiva nähdä, miten luihuisillekin kirjoitetaan syvempiä ja aitoja ystävyyssuhteita, ja Dracon ja Pansyn välinen dynamiikka on minusta tosi otollinen juuri semmoisen ystävyyden kirjoittamiselle. Täytyy kyllä myös ihailla Dracon päättäväisyyttä sen suhteen, että hän todella aikoo pitäytyä kertomissuunnitelmassaan vaikka häntä selkeästi vähän jopa kauhistuttaa ;D Pidin ihan valtavan paljon myös tuosta kohdasta, jossa Draco listaa niitä piirteitä Harryssa, joita hän ennen inhosi, mutta jotka nyt ovat hänelle vastustamattomia. Muutenkin oli kiva, miten tässä oli korostettu Harryn ja Dracon vähemmän rakkaudentäyteistä historiaa.

Näkökulmanvaihdos toimi hurjan hyvin, ja oli kiva nähdä punasteleva Draco Harryn silmin, erityisesti kun tiesi, mistä se johtuu. Sympaattista oli myös se, että Harryn tunteet Dracoa kohtaan olivat sopivasti samankaltaiset kuin Dracolla häntä kohtaan. Minusta oli toimiva ratkaisu siirtyä tuommoiseen referoivampaan kerrontatyyliin kakkosraapaleen lopussa ja se oli myös toteutettu hienosti. Suoraan petipuuhiin siirtyminen tuntui oikeastaan ihan luonnolliselta ratkaisulta näille kahdelle, sen sitä saa kun kyseessä on kaksi teinipoikaa, jotka ovat kärvistelleet jo pidemmän aikaa.


--- Lainaus ---Sekä tietysti epäonniselle Ronille, joka yllätti heidät juuri, kun Draco oli polvillaan alastoman Harryn edessä.
--- Lainaus päättyy ---
Tälle nauroin ihan tosi paljon, ai että mitkä mielikuvat. Hyvä klassikko! Kiva tietysti että Ron pääsi kokemaan vahingoniloakin myöhemmin, vahingonilo paras ilo vai miten se meni.

Oi, tämä oli ihanaa luettavaa. Hyvää Drarrya on aina ilo lukea, mutta jotenkin tämmöinen huoleton siirappipläjäys ihastutti nyt oikein toden teolla. Kokonaisuutena tää oli erittäin toimiva, näkökulmat olivat osuvia ja kaikki hahmot aivan nappisuorituksia. Tässä oli paljon kaikkea ihanaa, jota en nyt välttämättä osaa kunnolla tuoda esille, mutta pääpointti olkoon se, että tykkäsin tästä ihan hirmuisen paljon. Kiitos tämän kirjoittamisesta, tämä ilostutti minua kovasti!

Angelina:
Vuorna: Siirappista ystävänpäiväfluffia voi kyllä joo oikeestaan lukee ihan mihin vuodenaikaan tahansa ;D Samaten hömppää, sehän nyt sopii joka tilanteeseen! Sanoinkin tossa edellisessä vastauksessani Puralle, että tykkään Dracon ja Pansyn (ja luihuisten yleensäkin) ystävyydestä ja siitä, että sitä kuvaillaan samanlaisena kuin vaikkapa Rohkelikkojen ystävyyssuhteita. Kiva että pidit tämän kaksiosaisuudesta ja siitä, että näkökulmat vaihtuivat - mietin, että tuoko se tähän liiankin "selkeää" rajausta, mutta hyvä jos se toimi! Vähän pohdin itse tätä nopeaa etenemistä, mutta oon samaa mieltä siitä että kaksi kärvistelevää teinipoikaa, niin... Eiköhän tää mene tällaisena ihan hyvin ;D Kiitos ihan hirveesti ihanasta kommentista, tämä piristi :3 ♥

kaaos:
Onnea arpajaisvoitosta!

Hihi, olikohan Harry viimein ottanut juuristaan selvää ja hankkinut isoisänsä keksimää hiusrohtoa? Mikäs sen parempaa? Toivottavasti Draco pääsi lopulta upottamaan sormensa pehmeisiin kiharoihin.
Tää oli ihastuttava ja kepeä 8. vuoden fikki! Kaksiosaisuus toimi hyvin rytmittäjänä ja naurahdin lopun vauhdikkuudelle! Mitäs sitä toisaalta odottelemaan, kun viimein päästiin, vuosien odottelun jälkeenn hommiin ;) Ronin vedonlyönti ja "harmin paikka, kamu", olivat tosi ronimaisia yksityiskohtia :3

kiitti, kaaos

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu