Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Cherina - 07.09.2009 22:34:25
-
Title: Broken glass
Author: Cherina
Ikäraja: K-11
Genre: Romance, Angst
Paritus: Drarry <3
Summary: Now you are where I used to be, feeling what I used to be. How does it feel?
A/N: Sanat on siis Nerdeen kappaleesta Broken glass, josta sitten tuli koko ficin nimi. Soitettiin sitä musiikin tunnilla ja rakastuin siihen. Kannattaa käydä kuuntelemassa vaikka You Tubesta.
Tää on mun vasta toinen ficci ja eka tällä parituksella, joten katotaan nyt, millenen tää on.
Omistettu Deathalle, jonka kanssa me aluksi ihkutettiin Dracsua (vieläkin), Haidylle, joka lukee mielummin Dramionee (bööh), mutta on tykkää Dracosta, ja viimeisenä musiikinopelleni, joka tutustutti mut tähän kappaleeseen. (pitkäksi meni omistukset)
Broken glass
Morning comes every time
lasting until the night
and lately it’s been hard to see
reasons to get on my feet
Makasin sängylläni ja silmäni tutkiskelivat katon kuvioita. Ajatukseni eivät kuitenkaan olleet samassa paikassa silmieni kanssa. Ei edes samassa osassa Tylypahkaa. Ajatukseni harhailivat jossain niin kaukana kuin Rohkelikkotornissa. Tarkalleen ottaen pojassa, joka luultavasti tuhisi juuri nyt unissaan, näyttäen suloisemmalta kuin mikään muu tässä maailmassa.
Mitä olisinkaan antanut, jos Harry olisi edes joskus hymyillyt minulle sitä kaunista hymyään, jonka olin nähnyt hänen väläyttävän ystävilleen. Olisin antanut koko elämäni, jos hän olisi päivänkin ollut ystäväni.
Niin ei kuitenkaan ollut, ja joka päivä tuntui raskaammalta elää. Kuin eläisi pimeydessä, jossa ainoana valopilkkuna olisivat ne sanat, joita hän vihaisesti minulle äyskii. Hänen vihreät silmänsä katsomassa inhoavasti minuun ja hänen suloinen suunsa latelemassa minulle sanoja, jotka korvani kuulevat vain hänen äänenään, ja joista aivot suodattavat kiukkuiset sanat pois, suoden minulle jotain, josta voin unelmoida. Ainoastaan ne epäystävälliset sanat saavat minut joka päivä nousemaan sängystäni ja esittämään taas kerran roolia, jonka isä oli minulle määrännyt, ja jonka kaikki tunsivat.
Searching some kind of light
This tunnel is darker than night
and I’m aching, I’m breaking inside
but you can’t see trought my smile
Joka ikinen päivä etsin uusia tilaisuuksia nähdä hänen hymynsä. Istuskelin tuntikausia käytävillä odottaen näkeväni edes vilauksen hänestä. Kuljin päivät kuin pimeässä tunnelissa, ilman valoa, ilman onnea. Ystäväni olivat kaikonneet luotani jo aikoja sitten. Kukaan ei ollut lohduttamassa minua, kun itkin iltaisin itseni uneen. Vain yöt sain olla onnellinen, kuvitellen miten hän hymyilisi minulle, miltä hänen huulensa tuntuisivat omillani. Yöllä kaikki oli muutenkin pimeää, ei vain ainoastaan minun valottomassa maailmassani.
Teeskentely teki minut sairaaksi ja järsi minua sisältä päin. Ulkokuoren pidin kylmänä ja välinpitämättömänä, mutta sydämeeni sattui, kun näin hänen suutelevan Weasleyn kakaraa tai hymyilemässä hänelle. Minun olisi pitänyt olla siinä, hänen tilallaan, vastaanottamassa Harryn hymyt ja suudelmat. Minun olisi pitänyt viettää aikaani kanssasi ja jutella mitättömistä pikku asioista.
Kun kohtasimme käytävällä, Harryn smaragdinväriset silmät täyttyivät vihasta ja hänen huulensa muodostivat halveksuvasti sanan ”Malfoy”. Hymyilin hänelle, mutta hymyni ei ollut aito. Se oli vain irvikuva minun omasta hymystäni. Dracon hymystä. Se, hymy, oli Malfoyn hymy. Isäni hymy, jonka hän oli minuun istuttanut. Harry ei koskaan pystynyt katsomaan hymyni läpi, näkemään ihmistä vailla ystäviä, kärsimässä.
Broken glass under my feet you are
like a flame that burns me from within
Like a curse you haunt me in my dreams you are
like an itch that’s under my skin
Tuska oli uskomaton. Kuin olisi kävellyt paljain jaloin särkyneen lasin päällä, jatkuvasti, ilman mahdollisuutta päästä pois. Sydäntä särki joka ainoa kerta kun näin hänet, mutta silti halusin olla hänen lähellään, vaikka hän inhoaisikin minua. Halusin halata häntä, silittää hänen hiuksiaan, käpertyä hänen syliinsä ja valuttaa tuskan pois sydämestäni.
Mutta koskaan Harry Potter ei saisi tietää tunteitani. Koskaan en paljastaisi tunteitani kenellekään. Koskaan kukaan ei tulisi näkemään Draco Malfoyn viileän ulkokuoren särkyvän. Koskaan ei kukaan näkisi Luihuisten prinssin itkevän. Koskaan kukaan ei tulisi kärsimään tunteideni takia. Kun pääsen tämän vuoden jälkeen Tylypahkasta, kukaan ei näkisi minua enää ikinä.
########
A/N: Juu, siinä se oli. Kommenteista olisin ihan ylikiitollinen. Ois kiva, että jos luet, niin kommentoisit kanssa. Niin mä saisin tietää, mitä pitäis parantaa seuraavassa ficissä...
Huom! Jos haluat jättää Dracon murheeseen ja kärsimykseen, älä jatka ficin lukemista. Tää oli tarkotettu one-shotiksi, ja lukujen tyyli vähän muuttuu jatkossa!
-
Oi tämän on hyvin nätti ficci, surullinen kylläkin.
Voi Dracoparkaa: <
Osaat todellakin yhdistellä kuvailua tekstiin ja
tunnelma on lähes käsinkosketeltavaa.
Mietin kylläkin hetken, että onko tämä ihan oikea paikka
tälle ficille, sillä ei sinäänsä tämä on enemmän surullinen
kuin tuollainen romantiikkaa tihkuva, mutta ehkäpä joku muu
tietänee asiasta paremmin.
Koskaan kukaan ei tulisi näkemään Draco Malfoyn viileän ulkokuoren särkyvän. Koskaan ei kukaan näkisi Luihuisten prinssin itkevän. Koskaan kukaan ei tulisi kärsimään tunteideni takia. Kun pääsen tämän vuoden jälkeen Tylypahkasta, kukaan ei näkisi minua enää ikinä.
aivan ihana, kaunis lopetus. tuo viimeinen lause on kyllä ehkä hieman erikoinen:o
mutta rakentavat poistuivat takavasemmalle, ja nyt ei irtoa
himo pitkää kommenttia, pahoittelen.
Mutta Alias Moony todellakin kiittää tästä:)
ps. tuo biisi on hyvin ihanan kuuloinen, Alias tykkää myös
-
Oi sä oikeen omistit tän mulle ja Dreizethnille ;D ;D (Ja tietysti musanopelles). Vai luen mä mielummin Dramonee ku Drarry Ficcei??? Kyl mä niitki tykkään lukee yhtäläisesti ku Dramonee... :o
No tohon sun ficciis... Se oli tosi hyvä. Kuvasit hyvin Dracon tuskaa siit ku se ei voinu kertoo Harrylle tunteistaan. ;)
Mun mielest sä kirjoitit tän Drarry ficin yht hyvin kun sen Twilight-ficin, joten voisit kirjottaa toisenki Drarry fikin. En malta ootta kun tuut kirjottaa sen... ;D Mut koijota eka se sun toinen ficcis loppuu( ja sen yhen toisenki vaik et laittais sitä nettiin, nimittäin haluun lukee senki!) ;D ;D ;D
-
Alias Moony: Kiitti kauheesti kommentista! Joo, mä mietin ihan hirveen kauan, mihin mä tän laitan, ja päädyin nyt sitten tänne... Ja sitten siitä vikasta lauseesta. Sen oli tarkoituskin olla vähän outo, ja lukija saa itse tulkita sen miten tahtoo.
Ei ollu pitkä kommentti? Mun mielestä oli, kun mun omat kommentit on sellasia mini-mini-kommentteja.
Haidy: Hello, my friend!(<- Vilmatyylillä, jos tiiät mitä tarkotan) Eksyit sitten tänne (köhpyysinkommaamaanköh). Kiva että tykkäsit. Joo, omistin sen teille (ja Pellille XP), koska... en mä tiiä. Mun tosiaan pitäis kirjottaa sitä toistakin jossain välissä... Tai katotaan nyt jos mä saan taas inspiksen Drarry-ficciin
Ja sitten vielä siitä Dramione-asiasta. Oliko sinne livahtanut (köhtahallaanköh) "mieluummin"? Hups! (en silti ota sitä pois, lällälläää)
-
Heelloouuu~~ ♥♥ love u. Oi, tää on ihana varsinkin kun päähenkilönä on Draco ♥ ja tottakai siksi että se on ihastunu Harryyyyn!! ^^ hihii no en nyt jaksa mitää romaania tästä kommansta tehdä mutta jatkoa kiitos ellei sitä jo ole ja jos on nmiin jatkoa sille ja osaan tosi hyvin kirjoittaa nopeasti enkä jaksa korjata laiska kun olen ^^ ahahahaha pitää itekki tehä joku drarry fic♥ ja Haidylle tiedoks ettei Dreizehnis ole t:tä xD :::Deatha kuittaa:::
-
Deatha: Hello, my darling. Joo, järkevät kommentit on jotain käsittämätöntä meille molemmille. Mä en tiiä teenkö jatkoo. Ehkä, jos keksin tavan selvitä kunnialla jatkamaan ton lopun jälkeen ja jos inspis palaa piiitkältä lomaltaan. Katotaan nyt. Ja kirjota se oma drarry ficci, luulavasti tulis loistava. <3
-
Jekaterina: Kiitti kauheasti! Mun oli tarkotuskin tehdä Dracosta aika IC, ihme tosin, että se onnistu. Mä ite tykkään laulusta ihan kamalasti, on soinut monta päivää päässä, mutta ne on makuasioita. Kiva kuitenkin, että tykkäsit.
Ja huom kaikki lukijat! Mä sain inspiksen (taas) musiikin tunnilla, kun löysin yhden kappaleen musiikin kirjasta. Dracosta voi tulla vähän OoC:mpi, mutta yritän pitää se mahdollisimman IC:nä. Katotaan nyt mitä siitä tulee...
-
A/N: Tässä sitä jatkoo, toivottavasti tykkäätte.
2.luku Muutos
Tai sitten ei…
Nousin istumaan sängylleni. Päähäni putkahti jostain aivojen perukoilta idea, jonka olisin muuna aikana hylännyt ja hävennyt ajatuksiani. Mutta nyt, kun isäni ei enää ollut valvomassa tekojani ja määräämässä ajatuksiani, annoin ajatusteni vaeltaa ja hullujen päähänpistojen valloittaa aivoni. Ehkä minun sittenkin pitäisi uhmata kaikkia isäni oppeja ja olla oma itseni, välittämättä siitä, mitä kaikki muut sanovat. Ehkä minun pitäisi kertoa Harrylle, mitä nyt tunnen ja mistä tunteesta en ikinä pääse eroon.
Mutta en uskaltaisi kertoa sitä hänelle kasvotusten. Ja kukaan muu ei saisi tietää siitä. Epäluonnollisen vaalea käteni nousi sivelemään hiuksiani, jotka olivat huonosti nukutun yön jäljiltä sotkussa. Automaattisesti käteni nosti blondit hiukseni pois silmiltäni. En edes huomioinut käteni liikettä, minusta oli viime viikkojen aikana tullut robotti, joka miettimättä teki kaiken samalla tavalla kuin aina ennenkin. Mutta nyt siihen saisi tulla muutos.
Tällä kertaa käteni teki käärmemäisen nopean sivalluksen kohti yöpöytää. Tunnustelin hetken yöpöytäni kirsikkapuista pintaa, ja vasta muutaman minuutin kuluttua aivoni tajusivat pöydän olevan tyhjä. Mieleeni liukui, että ehkä pitäisi taas alkaa huomioida maailmaa, elää elämääni ja tehdä mitä haluan. Tavoittelemani pergamentti-pino oli vielä eilisen jäljiltä koululaukussani.
Niin, koulu.
Sen jälkeen, kun huomasin ihastukseni Harryyn, kouluarvosanani olivat laskeneet päätä huimaavasti. Ainoastaan taikajuomissa numeroni oli juuri ja juuri pysynyt samana, vaikka selvästi Kalkaroskin suhtautui minuun viileämmin isäni kuoleman jälkeen. Siitä olisi voinut päätellä vaikka mitä, mutta pääni oli samaan aikaan liian täynnä ja liian tyhjä tajumaan mitään.
Vilkaisin sänkyni vieressä olevaan peiliin. Jos olisin ollut hieman enemmän järjissäni, olisin pelästynyt hirviötä, joka minua peilistä katsoi. Ennen niin kiiltävät ja taakse sliipatut vaaleat hiukset riippuivat nyt rasvaisina ja ylipitkinä naamallani. Silmät, jotka olivat ennen olleet hopeiset ja palavat, olivat nyt ennemminkin harmaat ja lasittuneet, ja katsoivat vain sinne päin, tuijottivat tyhjyyteen haaveillen jostain, jota kukaan muu kuin minä ei tiennyt. Vaalea iho oli vaalentunut entisestään, sillä pitkään aikaan aurinko ei ollut päässyt sitä hyväilemään. Vartalo oli pääsyt laihtumaan entisestään. Peilistä katsova hirviö oli kuin irvikuva siitä, mikä joskus olin ollut. Minusta alkoi tuntua, että vaikka olin päättänyt olla näyttämättä murtumistani kenellekään, kaikki olivat sen jo ulkokuorestani huomaamaan. Silloin tein päätökseni. Nousin sängystä ja lähdin valumaan kohti kylpyhuonetta.
Suihkun jälkeen tunsin olevani enemmän oma itseni. Vaaleat hiukseni eivät olleet kiiltävät, mutta monta päivää vanha rasvakerros oli lähtenyt yhden ja puolen shampoo-pullollisen jälkeen. Asenteen muutos oli saanut silmiini palaamaan pienen pilkkeen, joka viestitti minun taas olevan kunnossa ja henkisesti paikalla, mitä ei ollut tapahtunut moneen päivään. Ei kertaakaan sen jälkeen, kun olin nähnyt muutama päivä sitten Harryn hymyilevän ystävilleen.
Vaihdoin lantiollani roikkuvan pyyhkeen kouluasuuni ja kuivasin vielä märät hiukseni. Noukin maasta taikasauvani ja taian avulla asettelin hiukseni järjestykseen. Sliipatut, blondit hiukseni olivat nyt siistit, mutta kiilto niistä puuttui vieläkin. Siihen tarvittiin ulkoilmaa.
Kello näytti kuutta aamulla, ja aamiainen alkaisi vasta kahden tunnin päästä. Kukaan huonetovereistani, jos heitä tovereiksi edes voi kutsua, ei ollut herännyt, joten pääsin lähtemään kenenkään huomaamatta. Livahdin ulos Luihuisten oleskeluhuoneesta suuntana auringonpaisteessa kylpevä pihamaa. Pää pystyssä lähdin kulkemaan pitkin käytäviä. Vaikka olin päättänyt olla oma itseni, oli kuitenkin Malfoyn poika. Olin päättänyt hankkia takaisin sen kunnian, jonka olin menettänyt murtumalla. Luihuisten prinssi oli edelleen Luihuisten prinssi, vaikkakin rakastunut sellainen.
Kävellessäni aution eteisaulan läpi, tunsin, kuinka joku laski lämpimän kätensä hartialleni. Hätkähdin, sillä en ollut huomannut kenenkään läsnäoloa.
”Draco”, tuttu ääni sanoi saaden minut käännähtämään ympäri ja kohtasin tuikkivat kirkkaansiniset silmät.
#########
A/N2: Siinä se sitten oli. Arvaatteko kuka säikäytti Dracon? Saa arvata.
-
Jekaterina: Kiitti. Mä tykkäsin itekin tosta Luihuisen prinssi jutusta tässä luvusa eniten. Kiva taas että tykkäsit. Se sinisilmäisen tyypin henkilöllisyys paljastuu ens luvussa, jonka saan kirjotettua luultavasti jo tänään, viimeistään huomenna
-
Eiii tää jäi niin jännään kohtaan... Sun jatkaa tätä mahollisimman nopesti, jos et niin saat kuulla siit joka päivä koulussa ;)
Draco on niin ihana tässä.<333
Oliks se Harry joka laski kätensä Dracon olalle vai Kalkros?
Vitsi sun pitää jatkaa tätä mahollisimman nopeesti tai tuun hulluks. :-X Okei myönnetään. Oon hullu jo nyt..... ;D ;D
-
Haidy: Hola, Haidy! Jee, tykkäsit! Niin, mä laitan luultavasti jatkoo jo tänään, kun ollaan turussa, eikä oo ketään saman ikästä, niin ei oo mitään tekemistä. Juu, sekavaa.
Kuka laski kätensä Dracon olkapäälle, sen te saatte tietää mainoskatkon jälkeen *leikkii televisio-kuuluttajaa*
Mutta, kenellä onkaan siniset silmät?!
-
A/N: Ja jatkoa tulee jo toisen kerran tänään. Huh. Toivottavasti tykkäätte taas.
3.luku Ihmettelyä
Silmät katselivat minua tutkivasti tuttujen puolikuulasien yli. Silmistä kuvastui myötätunto, sääli ja suru, mutta jossain vanhojen, elämää paljon nähneiden silmien syvyyksissä paistoi jotain, jonka tulkitsin iloksi.
”Draco”, vanha rehtorini sanoi uudestaan. Hänen lämmin, ryppyinen kätensä puristi tiukasti olkapäätäni ja hänen yönsininen viittansa hulmusi avoimesta ulko-ovesta sisään päässeen tuulenpuuskan ansiosta.
”Niin, rehtori?” kysyin äänellä, jonka olin tarkoittanut itsevarmaksi ja voimakkaaksi, mutta murtui lopussa.
”Sinä pystyt siihen. Tiedät, mitä aina olen sanonut. Rakkaus voittaa vahvimmankin loitsun. Sinun rakkautesi poistaa kaikki esteet, jos vain uskot siihen, ja uskallat tarttua siihen.”
Olin ymmälläni. Miten rehtori saattoi tietää, mitä tunsin, ja mitä olin päättänyt kymmenen minuuttia sitten makuusalissa.
”Ei se ole mitenkään ihmeellistä. Olen huomannut, miten olet muuttunut isäsi kuoleman jälkeen, mutta en uskonut menetyksen olevan syy murtumiseesi. Olen nähnyt, kuinka katselet häntä lasittunein silmin uskoen, ettei kukaan huomaa. Sanoisin kuitenkin, että en ole ainoa, joka on huomannut tämän asian. Ja apu voi löytyä todella odottamattomalta suunnalta.”
Tyrmistykseni vain kasvoi. Miten hän pystyi tietämään, mitä olin ajatellut. Ne kaikki epämääräiset neuvot, joita hän oli minulle antanut. Ja kukahan muu voisi olla huomannut. En usko että kukaan opettajista. Eikä myöskään vanhat ystäväni. Outo vanha ukkeli. Näin hymyn vilahtavan hänen kasvoillaan. Voi räkä. Jos hän kerran tietää muut ajatukseni, niin miksei sitten tuota äskeistäkin.
”Anteeksi”, sanoin vaivautuneesti.
”Niin mistä?” hän kysyi, kuin ei tietäisi mistä puhuin. Hänen silmänsä olivat tutkimattomat, enkä nähnyt niissä mitään muuta kuin hieman ihmetystä. Syvemmällä sinisissä silmissä kyllä saattoi piillä jotain muutakin.
Dumbledore katsoi minua vielä kerran silmiin, kääntyi ja lähti kävelemään suurta salia kohti. Olin itsekin juuri jatkamassa matkaa, kun kuulin vielä kerran hänen äänensä.
”Draco. Pöllöt ovat hyvin hyödyllisiä eläimiä. Ja niin, kyllä oudot vanhat ukkelitkin jotain tietävät”, hän sanoi iskien silmää ja virnisti. Tunsin naamani punehtuvan. Hän tiesi sittenkin. Käännyin äkkiä pois ja lähdin ripeästi kävelemään kohti ulko-ovea. Dumbledore oli puhunut jotain pöllöistä. Nuu, ne olivat hyödyllisiä eläimiä. Kuljettivat postit ja… Hetkinen! Minähän voisin lähettää hänelle kirjeen. Hän ei luultavasti saisi koskaan tietää sen lähettäjää, joten sitä parempi.
Käännähdin nopeasti ajatuksenani juosta takaisin makuusaleihin, mutta yritykseni oli ehkä liiankin kiireinen. Sotkeuduin nimittäin jalkoihini ja kaaduin komeasti muksahtaen maahan makaamaan. Päästin ihmeellisen äänen ilmojen iskeytyessä pihalle ja haukoin henkeäni. Maattuani hetken lattialla tunnustellen murtuiko mitään, nousin pystyyn ja katselin ympärilleni. Onneksi oli vielä aikainen aamu, eikä kukaan ollut vielä tullut alas. Pudistelin pölyä vaatteistani ja lähdin kohti portaikkoa. Kävelin jonkin aikaa ihan rauhassa, en viitsinyt enää juosta, sillä minulla oli kuitenkin Luihuisen kunnia säilytettävänä. Rauhassa kävelyä ei kuitenkaan kestänyt kauan, koska kääntyessäni eräästä kulmasta kohti kellareihin vievää portaikkoa, törmäsin kirjaimellisesti kolmikkoon, johon en olisi sillä hetkellä missään nimessä törmätä.
”Malfoy”, Weasley sylkäisi suustaan, kun olimme kummatkin nousseet, minä jo toisen kerran saman aamun aikana, maasta pudistellen pölyjä kaavuistamme.
”Huomenta Weasley, Granger, H-Potter”, toivotin. Hups, meinasin lipsauttaa. Pitäisi olla vastaisuudessa varovaisempi, ettei kukaan arvaisi mitään.
Harryn ja Weasleyn ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset. He aukoivat suitaan kuin kalat kuivalla maalla. Silmät pyöreinä ällistyksestä Harry sai hetken päästä suljettua suunsa ja nielaisi. Granger ei kuitenkaan hämmästynyt, vaan hymyili.
”Huomenta sinullekin Draco.” Tällä kertaa oli minun vuoroni hämmästyä, mutta piilotin sen hieman paremmin kuin pojat edessäni. Mutta en ollut ainoa, joka hämmästyi. Harry ja Weasley tuijottivat Grangeria kuin puhuvaa fletkumatoa, suut auki loksahtaneina. Mitä Dumbledore olikaan sanonut, että joku muukin on huomannut…
#########
A/N2: Nää luvut nyt on vähän lyhyitä, mutta niitä nyt tulee aika nopeesti...
-
Cherina!!!!!!
Tää on niin ihana!!! ;D Tähän jää koukuun.... :D :D :D :D
Repesin sille kun Draco sanoo "Huomenta Weasley, Granger, H-Potter" ja ku Harry ja Ron kattoo Dracoo ku jotain sairasta. Vitsi Draco oli nolo, mut niin söpö. Ja se kun Hermione oli huomannu ehkä sen et Draco on pihkas Harryyn.
Tää on niin ihana. Jatkoo ja nopeesti
Ps. Yks kirjotusvirhe löyty, mut ei se mitään.
-
Haidy: Kiitti taas! Virhe! Missä missä? (hyvä huomikyky taas vauhdissa) Hermione on kyllä viisas... kyllä kyllä. Ja Dracohan on yleensä aina ihana XP
-
Luin tuon ensimmäisen luvun (joka ei silloin vielä ollut luku vaan ihan yksiosainen) muistaakseni eilen. Jostain syystä jätin kommentoimatta, vaikka pidin kovasti siitä. Surullinen, haikea ja Draco oli kyllä hyvin IC - ja tietysti ihanainen kuten aina! Tunnelmat sen luettuani olivat hieman sekalaiset, hyvällä tavalla. Sanat sopivat muuten todella hyvin tuohon ensimmäiseen osaan!
Koskaan kukaan ei tulisi näkemään Draco Malfoyn viileän ulkokuoren särkyvän. Koskaan ei kukaan näkisi Luihuisten prinssin itkevän. Koskaan kukaan ei tulisi kärsimään tunteideni takia. Kun pääsen tämän vuoden jälkeen Tylypahkasta, kukaan ei näkisi minua enää ikinä.
Voi, tämä oli tavattoman ihana kohta - paras koko tuossa ensimmäisessä osassa. Surullinen, haikea, raastava ja samalla jotenkin niin särkynyttä Dracoa. Ihana<3
Arvaappas kuinka innostuin, kun huomasin, että tästä tuleekin moniosainen - ja kun vielä kaksi lukuakin oli tullut! Lukemaanhan minä heti riensin ja täytyy sanoa etten pettynyt, päinvastoin. Olisihan nuo luvut voineet hieman pidempiä voineet olleet (älä ota tästä itseesi, kun tykkään jostain niin toivoisin lukujen olevan pidempiä, vaikka ne olisivat kymmensivuisia), mutta noinkin ne menevät vallan mainiosti. Hui, minua jännitti kyllä hirveästi, kuka Dracon säikytti, ja kun se paljastui Dumbledoreksi niin olin hämmentynyt - hyvällä tavalla tosin. Dumbledore oli myös melko itsensä, että tykkäänkin hänestä salaperäisenä ja kaikkitietävä.
”Huomenta sinullekin Draco.”
Minä arvasin! Arvasin heti, että Hermionekin oli tajunnut Dracon tunteet, kun Dumbledore vihjaili! Että olenko nyt tyytyväinen itseeni : D Joo, onhan se aika klisee (tavallaan) että Hermione on se joka huomaa aina tällaiset, mutta juuri sellaisena Hermione on oma itsensä.
Kokonaisuudessaan ihana ja minä haluan jatkoa! Hahmot ovat ihanan IC:tä (hahaa arvaa repesinkö Harryn ja Ronin ihmettelylle). Jatkoa siis tulen lukemaan ja kommentoimaan toivottavasti heti kun sitä ilmestyy : )
~Winifred
-
Winifred: Ihanaa, pitkä kommentti. Varmaan pisin, jonka olen koskaan saanut! Sillon kun mä tein sen ekan osan, mä luulin, etten tekisi enempää, (kaverit painostivat) ja kesti hirveän pitkään ennen kuin keksin jatkoa.
Tarina oli ikään kuin keksitty kappaleen pohjalta, eikä toisin päin, joten kiva että ne sopivat.
Hermionehan se aina on...
Mun oli kai tarkotuskin hämmentää ykkösosassa. Ja pituudesta: sori lyhyet luvut, tosin lyhyitä lukuja tulee nopeammin ja on helpompi jotenkin keksi jatkoa.
-
Jekaterina: Kiitti, lyhyetkin kommentit ovat kommentteja, ja kaikki kommentit ovat kullan arvoisia
-
A/N: Tässä sitä taas tulee.
4.luku Night
Hetken tuijottamisen jälkeen ryhdistäydyin, virnistin ja nyökkäsin Grangerille. Harry jatkoi tytön tuijottamista ja Weasleyn pää kääntyi minun ja Grangerin välillä kuin olisi seurannut jästien tennisottelua. Isä oli aina hokenut, että viholliset piti tuntea, joten olin kuudentena vuonna aloittanut jästitiedon. Tennistä. Hmph. Mitä järkeä.
Poikien jatkaessa vähä-älyistä tuijottamistaan, ajattelin mielessäni, mitä Harry ajattelisi kun saisi kirjeen. Olisi varmasti imarreltu saatuaan oikein kirjeen, ajattelin ilkeästi virnistäen pääni sisällä. Hei, tuohan oli hieman sitä ”luihuis-meininkiä”. Olen alkanut saamaan Luihuis-minääni takaisin. Suupieleni kaartuivat hymyyn, ja nyt Harrynkin katse kiinnittyi minuun ja hymyilevään naamaan. Vaivaantunut hiljaisuus valtasi käytävän ja hymyni valahti kasvoiltani jonnekin, jossa kaikki hymyilivät, mutta eivät ole iloisia.
”Niin, tuota, olimmekin tässä menossa syömään”, Granger rikkoi hiljaisuuden tekopirteällä äänensävyllä ja työnsi Harrya selästä kohti Suurta salia. Harry, joka ei katsonut eteensä, kompuroi Grangerin työntämänä eteenpäin törmäten punapäisen ystävänsä selkään. Weasley, joka myöskin tuijotti edelleen minun naamaani, näytti erittäin koomiselta kompastuessaan jalkoihinsa ja löysi itsensä makaamassa maassa mitä ihmeellisimmässä asennossa.
Räjähdin nauruun. Siitä oli erittäin pitkä aika, kun viimeksi nauroin, ja ilonsa päästäminen ulos oli todella vapauttavaa. Näin, kuinka Granger yritti pidätellä hihitystään epäonnistuen komeasti, ja kuinka nauru kupli Harryn sisältä aitona ja huvittuneena. Se ei ollut sitä ilkeää ja vahingoniloista naurua, jolla hän nauroi minulle tehtyään kepposen, vaan puhdasta kuin kirkas lähdevesi.
Weasley katseli pahastuneena maasta, kuinka Harry, Gran- ei, Hermione ja minä nauroimme hillittömästi punatukkaiselle, ja nyt jo punanaamaisellekin Weasleylle. Nolona hän nousi ylös ja veti hekottavat ystävänsä mukaansa. Kuulin, kuinka he puhuivat matkalla aamiaiselle.
”Mitä se oli olevinaan?”
”No kun sinä näytit niin huvittavalta!” *hihitystä*
”En minä sitä, kun tarkoitin sitä, miten kohtelit Malfoyta.”
”Dracoa, Ron. Ja hän on muuttunut. Tietenkään te ette sitä ole huomanneet.” *huokaus*
”Miten niin muuttunut? On hän kyllä laihtunut, mutta jos hän teeskentelee. Hänhän on Malfoy!”
”Harry, ei ihmisiä voi luokitella nimensä tai isänsä perusteella. Ja hän on tosiaan muuttunut. Mutta kuinka te edes voisitte sitä huomata, kun ainoat asiat mielessänne ovat tytöt, ruoka, tytöt, hauskanpito, tytöt, huispaus, ja ai niin, tytöt!”
”Hermione…” Äänet hiljenivät ja häipyivät kohta kokonaan. Hymyilin itsekseni ja lähdin jo, ties monennenko kerran kohti Luihuisten oleskeluhuonetta.
Noin kymmenen minuutin kuluttua makuusalissamme istuin sängylleni ja kaivoin laukustani pergamentti-pinon ja sulkakynän.
Mietin miten aloittaisin kirjeeni vaikuttamatta tyhmältä tai paljastamatta henkilöllisyyttäni.
Rakas Harry
Minä tunnen sinut ja tiedän, että sinäkin tunnet minut, mutta vain pintapuolisesti. Voisimme lopettaa tämän ja aloittaa alusta niin, että sinä kuuntelisit mitä sanon, etkä vain suodattaisi ääntäni aivojesi läpi kuuntelematta sanaakaan.
Se, mitä tunnen sinua kohtaan, on voimakkaampaa kuin mikään, jota kukaan on koskaan tuntenut. Rakastan sinua, sen olen halunnut sinulle sanoa jo pitkään. Olen kateellinen kaikille niille, jotka sinun kanssasi juttelevat ja niille, jotka saavat olla ystävisi.
Rakkaudella _
Äsh, nyt pitäisi keksiä vielä joku hyvä peitenimi. Vaikka sen keksimisen ei olisi luullut olevan vaikeaa, minulla meni siinä enemmän aikaa kuin koko muun kirjeen kirjoittamisessa yhteensä.
Night… se voisi olla hyvä. Salaperäinen ja yhtä pimeä kuin minä. Yöllä kaikki on erilaista kuin päivällä, ja kirjeessäni minä olen erilainen kuin kaikkien muiden seurassa.
Rakkaudella, Night
Luin kirjeeni vielä kerran läpi, taittelin sen ja piilotin laukkuuni. Kello oli jo kymmentä vaille kahdeksan, joten muun tekemisen puutteessa lähdin jo toisen kerran saman aamun aikana kävelemään kohti Suurta Salia.
#########
S'il te plaît
-
Et arvaakaan miten järkytyin, kun jatkoa oli tullut. Hyvällä tavalla tietenkin, se oli iloinen järkytys ja piristi unista aamuani niin, että voisin lähteä ulos juoksentelemaan ilman unenripettä silmissäni.
Totta puhut, nopeutesi luvuissaa korjaa niiden 'lyhyyden' moninkertaisesti. Tähän nuo luvut ovat noin sopivan pituisia, niissä on tarpeeksi asiaa ja tykkään niistä. Ja Draco + hämmentynyt Harry = ihanaa<3 Minä olen siis enemmän kuin iloinen, että kaverisi painostivat jatkoon ja että teit tästä moniosaisen!
Voisimme lopettaa tämän ja aloittaa alusta niin, että sinä kuuntelisit mitä sanon, etkä vain suodattaisi ääntäni aivojesi läpi kuuntelematta sanaakaan.
Tykkäsin jotenkin tuosta aivan tajuttomasti. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuo vain on kaunis lause ja ajatus. Ei millään maailmaa halkovalla tavalla, mutta sellaisella fluffyn tapaisella, vähän arkisella, mistä minä pidän.
Pahoittelen kommenttini lyhyyttä ja asiattomuutta, mutta minulta tuntuu sanat loppuvan kesken. Pidin neljännestä luvusta kovasti (voi vitsit repeilin täällä Dracon ja Hermionen kanssa), aivan kuten edellisistä osistakin pidän. Virheitä ei silmiin hyppinyt ja pidän tyylistäsi kirjoittaa. Joten minä toivon jatkoa ja hiljennyn samalla sitä odottamaan : )
~Winifred
-
Tää vaan paranee koko ajan. En osaa nyt kommentoida pitkästi, mut tää on ihana.
Jatkoo pian taas kehiin. ;D
-
Winifred: Thank you very much. Jaa lyhyt ja asiaton kommentti? Mä oon aika tavalla eri mieltä. Kiva kun tykkäät, ja jatkoo tulee luultavasti aika piakkoin.
Haidy: Kiitti
-
Joo.. Luin jotain mitä olit kommannut, ja olit antanut ihan hyvän kommentin, vaikka ficci oli huono, joten oli pakko tulla lukemaan, että oletko niin huono kirjoittaja, että kehut sellasia ficcejä.. No, just näin selitän jotain omiani..
En yleensä pidä H/D ficeistä, mutta tämä oli ihan erilainen. Draco on tässä niin erilainen kuin yleensä. Pidän siitä. Vaikka toisaalta rakasyan myös vanhan Dracon bitchmäisyyttä (muusta en yleensä Dracossa pidäkään...).
No jaa, siis rakentavaa ei ole, vaikka jotkut kohdat töksähtivät silleen vähän tönkösti silmilleni. Yhdessä kohdassa olet - luultavasti ihan vahingossa - kirjoittanut pergamentin b:llä. Mutta joo, tavallaan aika suloinen ficci, ja eka monilukuinen ficci, jota luen, ja aion nyt varmaankin jatkossakin lukea, ihan loppuun saakka.
Draco on kiva, kun ei ole niin klisee.. Mutta kohta loppuu hyppytunnit, joten lopetan todella sekavan kommenttini tähän. Pidän ficistäsi:)
<3:llä Pink
-
Pinkie: Juu, mulla on välillä vähän outo maku ficcien suhteen, makuasioistahan ei voi kiistellä XP. Ja yritän aina saada jotain posiitiivista kirjotettua...
Oho, mä ajattelinkin, että siinä "bergamentissa" oli jotain pielessä, mutta ei millään keksinyt mikä. Hehee. Kiva että tykkäsit mun Dracostani. Kiitos, ja meen heti korjaamaan sen virheen <3
-
Sorry että jatkon tekemisessä kesti. Inspis oli hukassa ja hirvee kiire nää pari viikkoo... mutta selitykset sikseen. Olkaapa hyvät, viides luku! *fanfaari* juujuu
5.luku Perheitä
Suuressa salissa suunnistin kohti täyttä Luihuisten pöytää. Vaikka kello oli vasta vähän, Suuri Sali oli miltei ratkeamispisteeseen asti täynnä, mikä oli todellinen ihme. Jostain syystä koko koulu oli ahtautunut istumaan aamiaiselle samaan aikaan. Se ei vielä riittänyt salin ratkeamiseen, mutta kun jostain ihmeen syystä olin unohtanut, että tänään olisi vanhempien vierailupäivä. Huokaus.
Oma isäni oli kuollut ja äiti oli käynyt Tylypahkassa niin monta kertaa ties minkä asian takia, ettei jaksanut tulla. Viime vierailu taisi olla pari kuukautta sitten, kun en ollut vielä ihastunut Harryyn. Tai oikeastaan juuri sen tilanteen takia, jonka johdosta aloin tuntea voimakasta vetoa mustahiuksista rohkelikkopoikaa kohtaan.
Olin ollut taas kerran kiusamassa Weasleyn tyttöä, mikä muuten oli aika vaikea homma, vaikken sitä kenellekään myönnäkään. Juuri kun olin langettamassa häneen oikein suuritehoista lepakonräkäherjaa, joku törmäsi minuun takaapäin. Kaaduin mahalleni lattialle (Miten aina minä olen se, joka on lattialla?) ja käteni päästi taikasauvastani irti ottaakseen vastaan nopeasti lähestyvän lattian. Taikasauvani lensi jonnekin nurkkaan, mutta ei sillä ollut niin väliä. Ainoa, jolla sillä hetkellä oli väliä, oli Harry, joka kaadettuaan minut oli päätynyt selkäni päälle makaamaan kompastuttuaan luultavasti omiin jalkoihinsa. Kierähdin äkäisenä selälleni, joka oli vaikeaa päälläni olleen painon takia, mutta onnistuin. Kohta kuitenkin huomasin, että olisi ehkä ollut parempi vain jäädä mahalleen nuoleskelemaan lattiaa.
Hyvin hämmentävä tilanne, sanoisin. Minä makaamassa selälläni pölyisellä lattialla päälläni ikuinen vihamieheni. Tai no, jos se minusta jotenkin riippuu, ei-niin-ikuinen vihamies. Harryn lämmin vartalo oli painautunut kiinni omaani ja mustat hiukset kutittelivat kaulaani yrittäessäni kurkkia hänen altaan ympärilleni. Hetken hämmennyksen jälkeen Harry tajusi tilanteen ja kierähti äkkiä pois päältäni. Mulkaisten vielä minua murhaavasti hän kietoi kätensä Weasleyn tytön ympärille ja lähti johdattamaan tätä poispäin. Minä, vieläkin jonkinlaisessa transsissa, kohottauduin kyynärpäideni varaan ja tuijotin tyhjään käytävään, jonne Harry oli kadonnut.
Dumbledore oli kutsunut äitini koululle selvästi arvellen tämän tulon rauhoittavan minua jotenkin ja estää minua enää kiusaamasta punapäistä tyttöä. Äitini saapuikin paikalle, mutta torumisen sijasta hän olikin minusta huolissaan. Välikohtauksen seurauksena sulkeuduin kuoreeni ja ainoat reaktiot, jotka minusta sai irti olivat synkeitä murahduksia, jotka ilmaisivat minun olevan omissa maailmoissani. Harryn kanssa tietenkin. Päivien kuluessa aloin huomaamattani laihtua ja söin vain sen verran, että pysyin hengissä. Äitini ei tiennyt siitä mitään, koska kukaan ei välittänyt minun kunnostani. Oikeastaan oli hyvä, ettei hän tiennyt, olisi vain muuttunut omaksi ylisuojelevaksi hömelöksi, joka hän yleensä on.
Istuutuessani pöytään näin, kuinka Harry jutteli entisen opettajamme, Remus Lupinin kanssa. Poika elehti vilkkaasti käsillään ja istumapaikaltani asti näin, kuinka hänen silmänsä loistivat innostuksesta. Lähellä heitä näin Hermionen kahden aikuisen kanssa. Ruskeahiuksinen naisen pää kääntyili edestakaisin Salin katon ja herkuista notkuvan pöydän välillä, kun taas miehen pää vilkuili joka suuntaan haluten nähdä pienimmänkin yksityiskohdan. Ihme, ettei miehen pää ollut vielä mennyt sijoiltaan kaikesta pyörimisestä. Aikuiset olivat kaiken järjen mukaan herra ja rouva Granger, Hermionen jästivanhemmat. Refleksinomaisesti kasvoni mutristuivat vihasta heitä jästejä kohtaan, mutta kun muistin, että olin päättänyt jättää isäni opit taakse, pakotin ilmeeni neutraaliksi.
Hieman kauempana heistä oli koolla oikea punapää-kokous. Herra ja rouva Weasley eivät olleet tulleet yksin, vaan mukana olivat kaikki muut paitsi… öh, taisi olla Perce tai Percy tai jotain, mutta se valvojaoppilas kumminkin. Jopa se lohikäärmeen-kesyttäjä-Weasley oli tullut mukaan. Näin kuinka kaksosista toinen kuiskasi toiselle jotain ja he lähtivät Suuresta Salista. Mitä lie kepposia tekemään, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Huokaisin. Toisaalta olisin halunnut äitini tulevan, koska nyt olin niin yksin. Kaikilla muilla oli oma perheensä luonaan ja ystävätkin olivat lähellä, mutta minulla ei ollut ketään. Yksinäisyys on elämän pahin kirous. Se syö sisältä, eikä sitä välttämättä huomaa ennen kuin se on jo tuhonnut kaiken. Yksinäisyys näyttäytyy kateellisuutena ja kiukutteluna, joka vain ruokkii yksinäisyyttä ja karkoittaa viimeisimmätkin hyvät sielut ympäriltään.
Olin vaipunut ajatuksiini ja hätkähdin, kun joku jo toisen kerran saman aamun aikana laski kätensä olkapäälleni.
”Draco.” Tällä kertaa ääni ei kuulunut Dumbledorelle, vaan se oli kirkkaampi ja pirteämpi. Se oli tytön ääni.
###########
*nolona* tuli taas vähän lyhyt, mutta halusin välttämättä jättää tohon kohtaan...
-
Tiedätkö yhtään, miten ilkeää on jättää tuommoiseen kohtaan? Varsinkin kun minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, kuka tuo tyttö on! Ilkeää, minä rukoilen sinua jatkamaan mahdollisimman nopeasti. Jos osaisin taikoa, niin taikoisin sinulle sen kadonneen inspiksen takaisin : )
Draco on kyllä niin ressukka, että minua surettaa hirveästi. Pitäisi jonkun nyt katsoa vaaleavärikkömme perään ettei poika itseään nälkään näännytä! Ei saa, Draco on kiehtova ja ihana hahmo, ja tässä on jotain sellaista alakuloista suloisuutta, että Dracosta ei saa olla välittämättä!
Yksinäisyys on elämän pahin kirous. Se syö sisältä, eikä sitä välttämättä huomaa ennen kuin se on jo tuhonnut kaiken. Yksinäisyys näyttäytyy kateellisuutena ja kiukutteluna, joka vain ruokkii yksinäisyyttä ja karkoittaa viimeisimmätkin hyvät sielut ympäriltään.
Tämä oli todella hieno kohta ja minusta osuit sillä suoraan asian ytimeen. Ja vielä hienompaa siitä tekee sen, että se on juuri Dracon miete. Yleensä Harry on se, jonka suuhun/mieleen laitetaan syvälliset ja ajatuksia herättävät asiat. Dracolle sopii tuollainen mietiskely kaiken sarkasmin lisäksi. Niin totta, niin kaunis, että minulla on ahdistava olo. Ahdistava, muttei onneksi sellainen ahdistus, joka ei jätä tilaa millekään muulle.
Draco kiusaamassa Ginnyä on muuten asia, joka saa minut hyvin ilkeälle tuulelle. Minä en ole ikinä pitänyt Ginnystä hahmona (ärsytti aluksi niin vietävästi se Ginnyn ihastuminen Harryyn ja se Ginnyn täydellisyys hahmona: hän on kaunis, taitava koulussa ja vetää poikia puoleensa kuin kärpäsiä), enkä muuten pidä tässäkään. Tosin se johtuu siitä, että Ginny on ilmiselvästi Dracon ja Harryn välissä. And is it a bad thing.
Ajatukset katkeilevat ja sekoilevat, joten parasta lopettaa tähän. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja mukaansatempaiseva luku. Herätti ajatuksia, mikä on minusta aina hyvän tekstin tuntomerkki. Kirjoitus oli sujuvaa eikä toteutuksessakaan ole moitittavaa. Toivottavasti jatkoa saadaan pian lisää, sillä minä todellakin haluan tietää miten tässä käy (sekä uppoutua näin lumoavan tekstin pariin!).
~W
Ps. Heureka! Minä ehkä keksin kuka se tyttö on, mutta taidan jäädä odottelemaan oikeaa vastausta etten aivan mäntyyn mene arvausteni kanssa.
-
Tää oli taas hyvä luku.Dracoa käy sääliks ku se on niin yksinäinen... Oliks se tyttö Hermione tai joku luihusista? No joka tapauksessa tää kohta sai mut hymähtämään:
Herra ja rouva Weasley eivät olleet tulleet yksin, vaan mukana olivat kaikki muut paitsi… öh, taisi olla Perce tai Percy tai jotain, mutta se valvojaoppilas kumminkin.
No joo, eip oo taaskaan mitään järkevää Kommentteja.... *nolo*
Joka tapauksessa nopeesti jatkoo!!!
-
Hei hoi. uus lukija ilmottautuu^^ -ainakin omasta mielestäni :D
Tykkäsin hirmuisesti^^ Hyvin kirjotettu ja tällee^^
Oooh. Odotan innol jatkoa^^
-
Winifred: Kiitos ihan hirveästi! Ja mähän oon ilkee *evil grin*. Muahhaahaaa! Okei, oon hullu. Ois kiva tietää mitä arvelet siitä tytöstä, jonka henkilöllisyyden mä niin taitavasti yritin piilottaa...
Ite mä tykkäsin kanssa tosta sun quottamasta lauseesta. Kirjotin sen sillai "nopeasti ja sanoja vaan sanan perään"-fiiliksellä, jolla mun mielestä usein syntyy kaikkee kivaa.
Mä oon sun kanssa samaa mieltä Ginnystä. Tyhmä Ginny... Harry on Dracon. Ni. Haluun kiusata sitä mahdollisimman paljon ficeissäni...
Jatkoa yritän saada mahdollisimman nopeesti.
Haidy: Kiitti. Puristan susta huomenna koulussa arvauksia siitä tytöstä... hihii. Oisko se Hermy vai joku muu? Se selviää mainoskatkon jälkeen!
Rassermus: Kivaa, uusi lukija! Mukavaa että tykkäsit.
-
muahahahaha, hyvää työtä kulta ♥ jatkoa pliiiis ihana zicci on pitäää tulla enemmän harryxdraco kohtauksia :DD hahaha pervo kun olen sain tästä muuten hyviä inspiksiä, pitäis tehdä joskus itekki fic... ja sitä sarjista >< lol vähän on jääny, lupaan että teen sitä viikoloppuna!! :DD ♥♥
-
Deatha: Thanks my darling. <3 HarryXDraco tulee kyllä, mutta ei ihan vielä... katotaan ny...
-
mahtava!! rakastan tätä biisiä ;D ;D ;D
''likainen puoleni astuu esiin'' hihihi... harry ja dradra hihi...
-
Cerry: Kiitti <3
A/N: Eli tässä olisi sitten kuudes luku. Nyt sitten saatte tietää kuka se salaperäinen tyttö oli.
6.luku Friends
Tunnistin äänen helposti, olimmehan olleet kyseisen tytön kanssa ystäviä jo pikkukakaroista asti. Mustatukkainen, mopsinaamainen tyttö katseli minua selkäni takana. Ohuet huulet kaartuivat hymyyn kun käännyin katsomaan. Kalpeat ja ohuet sormet nousivat olkapäältäni ja laskeutuivat päälaelleni silittämään hiuksiani.
”Draco, olet palannut”, Pansy totesi hiljaa hymyillen. Toinen kulmakarvani kohosi kysyvästi ja Pansy virnisti ja vilkaisi oikealle. En jaksanut kääntyä katsomaan mitä Pansy vilkaisi, mutta puolen sekunnin kuluttua kuulin vasemmalta (Pansyn oikealta) puoleltani juoksuaskelia. Ennen kuin ehdin värähtääkään, jokin tumma ja painava kaatoi minut kiljaisten mukanaan lattialle. Musta hulmuava viitta laskeutui ympärillemme ja hopeavihreä kravatti kutitteli nenääni maatessani, jälleen kerran, lattialla. (Miksi ihmeessä kuraiset kivilattiat pitävät minusta niin kovasti?)
”Dracsuliii!” huusi korvaani tuttu ääni, jonka omisti eräs entinen ystäväni.
”Blaise, en saa henkeä”, yritin mumista Blaisen lämpimän ruumiin alta.
”Olet palannut!” Blaise huusi, edelleen korvaani. Työnsin Blaisen pois päältäni ja nousin seisomaan.
”Miksi kaikki hokevat tuota koko ajan. Minähän olen ollut täällä Tylypahkassa koko ajan. Mitä ihmettä te nyt oikein meuhkaatte”, puuskahdin ärtyneenä kaikesta hälinästä.
”Jos nyt kerran olet niin tyhmä ettet tajua, niin kai minun on sitten selitettävä. Juu, olet kyllä ollut ruumillisesti koko ajan täällä, mutta ajatuksesi ovat olleet jossain ihan muualla. Sinulle ei voinut puhua, sillä et kuunnellut. Olit koko aina omissa oloissasi, et huomioinut meitä muita ollenkaan, et syönyt ja menit aina vain huonompaan kuntoon. Siinä se!” Pansyn sisällä ollut Dracosta huolestunut möykky pääsi yhdellä kertaa purkautumaan ulos.
Säpsähdin. Olin unohtanut kuinka kiivas Pansy saattoi olla.
Kyllähän minä olin ollut hieman poissaoleva viimeaikoina. Itse en ollut silloin tajunnut sitä, mutta kai sen oli aika ilmiselvää. Onneksi kaikki, tai no, melkein kaikki, oli taas hyvin.
*******
”Ja sitten Theodore muutti sen lusikan mädäksi kananmunaksi ja lennätti sen Longbottomin päähän. Sillä nössöllä oli aikamoinen homma saada hiuksiaan puhtaiksi, kun minä vielä yleisen hämmingin suojissa tartutin kananmunan sen tukkaan”, Blaise selitti niitä kaikkia tapahtumia, jotka olin sivuuttanut.
”McGarmiva kyllä suuttui ja antoi Theolle kaksi viikkoa jälki-istuntoa. Jos joku hänen pikku-kulta-Rohkelikoistaan olisi tehnyt samoin meille, ei rouva Olen-Uskollinen-Tuvalleni-ja-Vihaan-Luihuisia olisi ollut huomaavinaankaan”, Blaise jatkoi ja minua alkoi hihityttämään, kun ajattelin McGarmivaa saarnaamassa kovanaamaiselle Theolle kananmunien haittavaikutuksista hiuksissa.
Hetkinen? Minä hihitin? Kun huomasin sen, lätkäisin nopeasti käteni suuni eteen ja lopetin. Hihitykseni ei ollut valitettavasti jäänyt ystäviltäni huomaamatta. Kaksi kummastunutta silmäparia kohdistui minuun.
”Hihititkö sinä juuri, Draco? Minä luulin että sinä olet poika?” Blaise kysäisi. Olihan se tietysti hieman tyttömäistä.
”Tietysti minä olen poika! Olethan sinä nähnyt minut alasti monet kerrat!” huomautin, ja sain palkaksi Pansylta irstaan virnistyksen.
”Mitäs ovat pojat puuhailleet kaksin alasti? Soo soo”, Pansy virnisti ja heristi sormeaan. Blaise näytti Pansylle kieltään ja minä tunsin kasvojeni kuumentuvan.
”Mikäs tuolla nyt on, kun hihittämisen lisäksi vielä punastuu”, kysyi Pansy hyvin mummomaisella äänensävyllä Blaiselta.
”Niin, mihin tämä nykynuoriso onkaan mennyt. Pojistakaan ei ole enää miesten hommiin, vaan he hankkivat pitkät tukat, harjoittelevat virkkausta ja alkavat pitää pojista”, Blaise vastasi samalla sävyllä, eikä arvannutkaan, miten lähelle hän pelleilyllään osui.
Blaisen vitsi sattui minuun. Ei sillä, että minä olisin pitänyt virkkauksesta tai että minulla olisi ollut pitkä tukka, mutta minä pidin pojista. Tai en oikeastaan pojista, pelkästään yhdestä.
Naamani punertui entisestään. Käännyin ja juoksin pois ystävieni luota pidätellen kyyneleitäni.
”Draco, minne sinä…” kuulin kuinka Pansy huhuili perääni. Minulla ei ollut aikomustakaan pysähtyä.
-
Eikä! Miun arvaus meni kyllä niin metsään kun olla ja voi! Onneksi en ruvennut spekuloimaan sitä : D
Pansy ja Blaise, eihän heitä voi jättää pois yhdestäkään ficistä, joka kertoo Dracosta. Blaise on kyllä niin homo, vaikka tässä ilmeisesti hetero on. Halailee nyt tuolla lailla Dracoa. Puhumattakaan siitä mitä pojat ovat keskenään puuhailleet kerta toinen ollaan alasti nähty ; ) Noei, taisi kiero ja likainen mielikuvitukseni lähteä laukkaamaan. Kaikki ficit ovat kyllä aivopesseet minut, koska Blaise vaikuttaa jotenkin aina niin homolta.
”Tietysti minä olen poika! Olethan sinä nähnyt minut alasti monet kerrat!” huomautin, ja sain palkaksi Pansylta irstaan vinistyksen.
Olisi Draco saanut minultakin irstaan virnistyksen : D (tuossa on muuten kirjoitusvirhe, huomasin vasta nyt, lisääppä ärrä virnistys sanaan ; )
Draco ressukka. Sai ystävät vierelleen ja sitten he alkavat laukomaan typeriä juttuja. Mutta minä haluan uskoa, että Pansy ja Blaise hyväksyvät lopulta Dracon seksuaalisen suuntautumisen. Hihittäminen on kivaa joskus, minusta on vain hauska kuunnella, kun(jos) pojat hihittävät. Se on suloista : )
Kokonaisuudessaan oli jälleen mukaansatempaava ja virheetön luku, jota oli ilo lukea. More! More! Kyltymätön mielini ei sitten hiljene koskaan. Haluan tietää, miten Dracon käy, saako hän Harrynsa. Sekä tiestysti haluan lukea lisää Pansysta ja Blaisesta! Rakentava katosi taivaan tuuliin, mutta ehkei se maailmaa kaada. Toivottavasti jatkoa tulee piakkoin, en malta odottaa! : )
~Winifred
-
yhyyyyy draksu itkeeee siispä minäkin;_____________________________________; boohooo~~ surullista oli se ku siis ne haukku dracooo yhyy ja pansylle ja blaiselle EI HOMOT OO HUONO ASIA (yksi asia miksi minä tahtoisin olla poika XD) hahaha no joooo rakentava palaute lensi karibialle, lentokone putosi, ja palaute hukkui mereen 8DDjee
-
Winifred: Kiitti taas tosi paljon kommentista. <3
Mä tiukkasin Haidyltä (on mun kaa samalla luokalla) että kuka se luulee sen tytön olevan. Kyllä se sen loppujen lopuks arvas, vaikka tosin kävi ensin läpi melkein kaikki muut Tylypahkan tytöt. Niin että ei sulla varmaan sen enempää metsään oo voinu mennä XP.
Mutta kiitti virheen bongaamisesta. Mullahan ei oo betaa, joten niitä virheitä voi joskus putkahdella esiin.
Ja mistäs sitä tietää, ettei Blaise oo homo? (en tiiä vielä ittekään). Ja Blaisen lisäks Seamus on aina joka ficssä homo. Kylkyl.
Deatha: Kiitti kulta <3. Rakentava on samassa paikassa kuin äikäntunnillakin =P
-
Cherina sä oot ilkee. Et kertonu mulle et oot laittanu jatkoo.... >:( en ainakaan muista et olisit sanonu. ???
No joka tapauksessa en olis arvannu et se oli Pansy joka oli Dracon seläntakana.
Tyhmää et Pansy ja Blaise haukku Dracoo. Ne on ilkeit. Nyt Draco parka itkee. *Nyyh*
Olis kivaa jos Draco törmäis Harryyn ja sit Harry lohduttais sitä.....
No joka tapauksessa JATKOOOOOOOO JA NOPEESTI. DRACO PITÄÄ SAADA PAREMMALLE TUULELLE :D ;D
-
Haidy: Sorisorisori, mä unohdin kertoo sulle, kun siinä oli sillon kauheesti muuta hälinää. Kiitti kommentista <3
Ja jatkoahan tulee nyt!
Nyt mä haluun antaa teille tällasen kivan yhteenvedon seuraavasta luvusta: Luutakomero, kaksoset ja hullu Dumbledore. Mielenkiintosta
Ja anteeks että tästä tuli taas ihan hirveen lyhyt. Halusin vaan välttämättä jättää tohon kohtaan.
7.luku Luutakomerossa
En halunnut päästää kuumia kyyneleitäni valumaan vapaasti kaikkien nähden, joten juoksin lähimpään luutakomeroon. Siirsin hieman paria koulun ikivanhaa rämäluutaa, ja ahdin itseni luutien taakse jäävään pieneen tilaan. Siihen samaiseen komeroon minulla oli pienempänä ollut tapana tulla jos jokin asia harmitti. Pieni kolo luutien varjossa pakotti minut käpertymään pieneksi, joka lohdutti minua huomattavasti. Ihmisen läheisyys ja lämpö auttoivat melkein jokaiseen murheeseen, vaikkakin olisi joutunut halaamaan omia jalkojaan. Pienestä peilistä näin, kuinka kyyneleet olivat tuhrineet kasvoni ja silmäni olivat punaiset. Kaiken kaikkiaan olin surkea näky, vaikkei se ollutkaan mitään siihen verrattuna, miltä olin näyttänyt vielä päivää aikaisemmin.
Siellä minä istuskelin, kietoneena käteni jalkojeni ympärille ja yrittäen kääntää ajatukseni jonnekin muualle kuin Harryyn tai Blaisen tahattomaan kommenttiin. Ainoa ääni, joka silloin tällöin kuului, oli oma huokaukseni tai Riesun käkätys jossain kauempana, kun se kiusasi muita oppilaita. Minua se ei ollut koskaan kiusannut, ehkä sekin pelkäsi isääni, ja isäni kuoltua se oli vain jäänyt tavaksi.
Kirjeeni Harrylle oli vieläkin laukussani, minulla ei ollut vielä ollut tilaisuutta käydä Pöllölässä kenenkään epäilemättä. Ja joku olisi voinut nähdä, kenelle kirje oli osoitettu, sillä Tylypahka oli silloin täynnä oppilaita ja heidän vanhempiaan. Minusta oli päivän mittaan alkanut tuntua, että minä, Blaise ja Pansy olimme ainoita, joilla ei ollut perhettä tai muita läheisiä käymässä. Ja sitten oli sellaisia kuin Weasleyt, joita tuntui pursuavan joka reiästä.
Aamupalan jälkeen kaksoset olivat nimittäin ”vanhempien vierailupäivän kunniaksi” järjestäneet oman shownsa Suuressa Salissa. Kenenkään huomaamatta he olivat leijuttaneet hyvän joukon höyhentyynyjä Salin katonrajaan. Hirveän pamauksen saattelemana he räjäyttivät ne ja pian ilman täytti eriväriset höyhenet. Punaisia, sinisiä, vihreitä, keltaisia ja kaikkea siltä väliltä. Jotkut kiljahtelivat ensin riemuissaan, kun höyheniä leijaili heidän päällensä, mutta kun joku huomasi, että höyhenet tarttuivat kiinni ihmisiin, syntyi hirveä paniikki. Ihmiset juoksentelivat ympäri Salia yrittäen riuhtoa höyheniä päältään. Onneksi olin juuri muutamaa sekuntia huomannut tiputtaneeni haarukkani Blaisen hyökkäyksen takia ja olin pöydän alla etsimässä sitä. Jälkeenpäin sain hyvät naurut siitä, että Blaise ja Pansy joutuivat ostamaan kaksosilta ainetta, jolla höyhenet irtosivat. Myös kaikki muut Salissa olleet joutuivat ostamaan sitä, mukaan lukien Harry, joka yritti irrottaa suurta pinkkiä höyhentä hiuksistaan. Hermione oli ainoa Salissa ollut, minun lisäkseni, jonka ei tarvinnut ainetta ostaa, vaan joka pystyi kiristämään sen kaksosilta ilmaiseksi.
Koko juttu taisi oikeastaan naurattaa ainoastaan neljää ihmistä: Minua, kaksosia ja Dumbledorea, joka oli juossut ympäri Salia kiljahdellen riemusta ja jahdaten höyheniä. Loppujen lopuksi hän oli kaikkein eniten höyhenissä. Ja taitaa olla vieläkin, hän kun näytti kovasti kiintyneen höyhenpukuunsa.
Havahduin todellisuuteen, kun kuulin komeron ulkopuolelta vaimeaa puhetta. Äänet oli helppo tunnistaa, ja ennen kuin ystäväni ehtivät avata oven, kaivauduin syvemmälle luutien sekaan.
”Hänellä oli pienempänä tapana tulla tänne, kun kaipasi rauhaa ja hiljaisuutta. Hänen lähellään sitä kun ei paljoa ollut”, esitelmöi Blaise Pansylle minun elämästäni. En jaksanut välittää, mitä soopaa hän sillä kertaa, vahingossa tai tahallaan, minusta kertoilisi.
”Dracoo!” huhuili Pansy ja kurkisti etummaisten luutien taakse. Ehdin jo pelästyä, että hän huomaisi minut, mutta hetken vilkuiltuaan hän kääntyi pois.
”Ei hän ollut sielläkään.”
”Missä ihmeessä hän sitten voi olla? Olemme etsineet lähes kaikkialta.”
”Levätään tässä hetki, ennen kuin jatketaan. Eihän meillä ole mikään kiire.”
”Mutta Draco…”
”Draco voi odottaa, olemmehan nyt luutakomerossa, kahden…”
Näin piilostani peilin kautta, kuinka Pansy kohotti kulmiaan ja nuolaisi huuliaan flirttailevasti. Kurkkuuni nousi pala, kun tajusin tytön yrittävän vietellä parasta ystävääni silmieni edessä. Huomasin myös Blaisen ilmeestä, ettei tilanne ollut hänellekään mieluinen.
”Blaise”, Pansy huokaisi ja nojautui kohti tummaa poikaa.
-
Cherina! Et taaskaan kertonu, et laitoit tänne jatkoo tai sit sä et taas kereeny laittaa mulle viestii... Ei se mitään. Sellasta sattuu aina joskus.
No nyt tohon sun viimeisimpääs lukuun. Se oli kyllä hyvä. Paras kohta oli ehkä:
Ja sitten oli sellaisia kuin Weasleyt, joita tuntui pursuavan joka reiästä.
Repesin kuin luin sen. Se oli hyvä, ehkä vähän kaksmielinen.... Tai sit mä vaan ajattelen kaiken kaksmielisesti, tai en niin pahasti ku sä ja Deatha. ;D Se on voinu ehkä tarttunu muhun tai ei ehkä vaan onkin. ;D Mut eiks kaikki on välil vähän kaksmielisii? Ainakin mä ja Emmi oltiin liikkatunnil.... No nyt kyl karkaan kokonaan asiasta....
Eli takas sun ficciin.... Se oli sika hyvä luku. Apua! Mitä Pansy tekee Blaiselle? Mut Dracohan puuttuu siihen, eiks puutukkin? Tai sen on pakko puuttuu.
Jatkoo ja vähän nopeesti tai tuun hulluks!!!!!!!!!!! En malta oottaa seuraavaa lukuu!!!!
Ps.Katos vaan osasinhan vihdoinkin laittaa lainauksen ja oli aika pitkä kommentti :D
-
OMG ihana paittii...BLAISE JA PANSY??!!! kgdfioövnödofvdöokdnvbkmdvkldvk mitä vittuaaaa? O_______O hätäännyn apua. draco äkkiä nyt vaan pois komerosta ja kertomaan harrylle tunteistaan :DD love u Cherina!! ♥
-
Haidy: Mä meinasin kertoo sulle tänään koulussa ;D
Mutta joo, kiitos pitkästä kommentista, ja katotaan nyt miten kaikille käy...
Deatha: Kiitti, kulta <3
Ja nyt, seuraava luku. (tuleepa näitä nyt nopeesti)
8.luku Tunnustus
”Öergh?” oli ainoa ääni, jonka Blaise päästi, ennen kuin Pansy kuroi umpeen matkan heidän huuliensa välillä. Hämmennys, epävarmuus ja pelko paistoivat hänen katseessaan, kun tyttö kietoi kätensä hänen ympärilleen.
Minä ja Blaise olimme aina ajetelleet, että Pansy roikkui mukanamme, koska oli ihastunut minuun. Blaisen järkytykseksi ja minun onnekseni Pansy näytti sittenkin kiintyneen Blaiseen. Olimme pojan kanssa keskustelleet Pansysta joskus pari vuotta sitten, ja molemmat olivat olleet sitä mieltä, että kummallekin tyttö oli vain hyvä ystävä.
Blaise näytti kivettyneen paikoilleen. Pohdin jo, pitäisikö minun hypätä piilostani ja pelastaa paras ystäväni tytön armottomilta suudelmilta. Blaise kuitenkin havahtui, ja työnsi tytön pois luotaan.
”Ööh, Pansy…”
”Niin, kulta?”
Minua rupesi hihityttämään aivan kauheasti, kun kuulin Pansyn vastauksen. Tytön silmissä oli armottoman rakastunut katse, ja hän hymyili onnellisesti. Läppäisin käteni suulleni, mutta liike oli hieman myöhässä. Yksi pikkuruinen hihitys karkasi huuliltani, ja Blaise käännähti katsomaan minuun päin.
”Tuolta kuului hihitystä.”
”En minä vaan kuullut, kultaseni. Ehkä se oli joku kummituksista. Mutta eihän meidän tarvitse nyt keskustella siitä.”
Pansy nousi taas varpailleen ja lähestyi uhkaavasti Blaisea. Tällä kertaa poika oli nopeampi, ja hän työnsi tytön pois.
”Tuota Pansy, minulla olisi sinulle kerrottavaa.”
”Niin, kulta?”
Pansyn kullittelu alkoi jo selvästi ärsyttää Blaisea, mutta sai minut melkein tukehtumaan nauruun. Äänettömään nauruun, tietenkin, enhän halunnut paljastua. Toisten ahdinkoa oli jostain syystä aina hauska katsella, vaikka sitten parhaan ystävän.
”Niin, tuota joo.”
Pansy kohotti kulmakarvojaan.
”Minäolenhomo.” Blaise pääti suustaan ryöpyn sanoja, niin ettei Pansy saanut mitään selvää, saati sitten minä.
”Mitä, en ymmärtänyt. Sanoit sen liian nopeasti, kulta.”
”Minä olen homo.”
Blaisen sanoja seurasi hirveä kolina ja kalina, joihin yhdistyi minun ”Mitä!” huutoni ja kiljaisuni kaikkien luutien kaatuessa kumoon hirveää ääntä pitäen.
”Draco?”
”Niin?” yritin viattomasti, kuin en tietäisi mistä oli kyse.
”Sinä kuulit kaiken.”
”Tuo ei tainnut olla kysymys.”
”Ei todellakaan.”
”No siis, niin kuin minä juuri äsken Pansylle, sinulle ja muutamalle hiirelle kerroin, olen…”
”Homo?”
”Niin…”
Blaise näytti vaivaantuneelta, ja käänsi katseensa lattiaan. Vasta silloin me molemmat huomasimme, että Pansy ei ollut osallistunut keskusteluumme, vaan makasi pyörtyneenä lattialla.
”Mitä, jos jättäisimme hänet siihen virkoamaan. Hän ei taida olla kovin iloinen herättyään. Uutisesi taisi olla tytölle melkoinen shokki.”
”Erinomainen idea”, Blaise sanoi, ja virnisti. Blaise avasi oven ja päästi minut ensin ulos. Blaisen suljettua oven, käännyin häntä kohti.
”Minullakin on asiaa sinulle. Minun olisi kai kannattanut jo kertoa, mutta en ole uskaltanut. Luulen, että tämä olisi hyvä hetki.”
-
AARGGG!!!! Pansy oli ällö ja ilkee Blaiselle!!!! AARGG!!! Älöttää vieki..... *pudistelee päätään ja värisee edelleen kylmistä väreistä*
Onneks Blaise sano sille et se on homo. Mä jotenkin arvasin, et se sanoo jotain sellasta. Ja arvasin sen, et Draco paljastuu, et se on siel luutakomeros... ( toi luutakomerossa on taas jotenkin niin kaksmielinen juttu... Oon kato lukenu taas sitä Tylypahkalaiset mesessä ficcii nii ei oo ihme, et se tuntuu kaks mieliseltä)Ja sit sekin oli niin hyvä kun Pansy pyörty kuultuaan, et Blaise on homo!!! *hahahaha*
Anna mä arvaan, et Draco kertoo Blaiselle, et sekin on homo?
No joka tapauksessa tää oli tosi hyvä luku!! Mitään kauheen rakentavaa en keksi, enkä virheitä nähny.
Jatkooo ja nopeesti!!!!
Ps. Tää ei kyl liity tähän, mut koska sä aijot tarkastaa sen mun 9. luvun?
-
Tämä on aivan ihana ficci, siis ihan oikeasti. Tykästyin jotenkin tähän vaikken hirveästi luekaan HarryxDraco parituksia.
Sine osaat kirjottaa tosii hyvi ja kuvailetkin ympäristöä ihan ok:sti.
Mietityttää miten mahtaa asiat mennä miten tää juttu jatkuu, itsekin vähän epäilen sitä että Draco myöntää olevansa suoraansanottuna lumottuna Harryyn. Mine en usko siihen että Draco kertoisi Blaiselle olevansa homo, Dracohan on kiinnostunut vain yhdestä pojasta? ;)
En sitä hirveän homoksi laske jos pitää vain yhdestä samaa sukupuolta olevasta mutta onhan sekin jo jotain sinnepäin.
Anteeksi tällainen random selitys ym. mutta srsly jatka toki.
-
Waaaauuu. HIiii. Blaise xD ja luutakomero xDD
Joo. ihana ihana ihana<3 oon melkee unohtanu tän, kun taas löysin tän. aivan ihana<3 Tyksin<3
Jatkoa vaan piannn.<3
-
Mahtavaa. :)
Pian jatkoa, kommentoin sitten tarkemmin! :-*
-
Haidy: Jaa... Ja Draco paljastaa Blaiselle olevansa homo? No katotaan nyt mitä mä keksin ^^
HeartPiece: Kiitos kamalasti. Niin, sehän nähdään piakkoin mitä Dracsuliini sanoo.
Rassermus: Thank you
Sonjapoika: kiitti sullekin
Joo, jatkohan on ihan sairaasti myöhässä, mutta mun koneeni on ollut kahdella perättäisellä sairaslomalla nyt joulun aikaan, mutta nyt mä varmaan alan kirjottaa seuraavaa lukua.
-
Perce tai Percy
heh.. Lopetit ikävään kohtaan!
-
uusi lukija!:)
pitäisi olla tekemessä opinnäytetyötä^^
ei saisi jättää tuollaiseen kohtaan...
mutta pidän tyylistäsi...
jatkoa
-romcu
-
hiihaanna: Jee, uus lukija (kai)
romance91: kiitti! Joo, mä oon vähän ilkee näitten lopetuskohtien kanssa. Aina jätän kaikkein jänninpään kohtaan XD
Joten, pitemmittä puheitta, tässä olisi vihdoinkin sitä jatkoa. Otsikko tarkottaa Masennuksen hämähäkkiä, tai ainakin sen pitäis tarkottaa...
9.luku Spider of depression
Blaise kohotti kulmiaan kysyvästi ja suuntasi minuun lempeät silmänsä. Lähdin kävelemään käytävää eteenpäin ja Blaise seurasi kyselemättä perässä. Kävelimme pitkän matkan pukahtamatta pienintäkään tavua, ja päästyämme ovesta ulos raikkaaseen ulkoilmaan, Blaisen uteliaisuus taisi kasvaa hänelle sietämättömäksi. No, mitä utelias luonnolleen voi, varsinkin kun kyseessä oli hyvin voimakasluonteinen paras ystäväni.
”Sinulla oli asiaa?”
Niin, kyllähän minulla oli, mutta sen aika ei ollut vielä tullut. Jatkoin kävelyä eteenpäin soran rahistessa jalkojeni alla tyytymättömänä painooni. Blaise hyppeli perässä entistä kärsimättömämpänä, aivan kuin hänellä olisi ollut heinäsirkkoja pöksyissään. Nehän hyppelevät ympäriinsä…
Hetkinen, miksi juuri heinäsirkkoja? Kyllä, ne ovat vilkkaita ja hyppiviä pikku ötököitä, mutta eivätkös ne sirittäneet? Enhän minä kuule mitään. En käsitä mistä ne hyppelivät mieleeni, mutta olen muutenkin ollut hieman ulkona lähiaikoina, joten aivoiltani ei saattanut odottaa mestarianalyysejä heti alkuunsa. Näin mielessäni oikein ison heinäsirkan, ja yritin karkottaa sen häiritsemästä tärkeää ajatustyötäni siitä, miten kertoisin Blaiselle pitäväni Harrysta.
Jostain syystä heinäsirkka oli kuitenkin takertunut aivolohkoihini jotakuinkin sitkeästi. Siinä se hieroi kamalia koipiaan yhteen kuin suunnitellakseen jotain, punoakseen katalia suunnitelmia minun harmikseni. Siinä se oli, selkeänä kuvana silmieni takana, eikä sillä ollut aikomustakaan lähteä.
Hätkähdin, kun huomasin heinäsirkan päälaelle ilmestyneet mustat hiukset. Peruukkiko? Ei, vaan ihan oikeat hiukset. Ja olivatko nuo silmälasit olleet ötökän päässä vielä äsken? Ja mistä tuo oudon muotoinen arpi ilmestyi sen otsaan?
Aivoni taisivat todellakin olla vielä hieman unessa, sillä minulta kesti hetken aikaa, ennen kuin tajusin mitä oli tapahtunut. Nyt heinäsirkka oli saanut Harryn piirteitä; hiukset, lasit ja jopa arven. Jotain pakkomielteitä kenties?
Ajatukset kulkivat niin omia raiteitaan, että minun alkoi naurattaa. Mutantti-heinäsirkka-Harry kummitteli vieläkin jossain hylättyjen ajatusten varastossa, kun hysteeriseksi päässyt nauru valtasi itselleen elintilaa pääni sisällä. Kehoni tärisi naurun purkautuessa ulos kehostani tulva-aallon voimalla jyräten kaiken tieltään. Otin pari huteraa askelta sivulle päästäkseni soratieltä pehmeälle nurmikolle, johon lysähdin makaamaan.
Sydämeni ja sieluni olivat särkyneet kuin lasi vetäydyttyäni kuoreeni muutama kuukausi sitten, ja pirstoutuneet aina vain pienemmiksi. Masennus oli kuin hämähäkki. Hämähäkki, joka houkutteli puoleensa saaliinsa epätoivon ja mielipahan avulla. Hämähäkki, joka kietoi mustaan seittiinsä kaikki liian lähelle ajautuneet ja hukutti heidän sielunsa myrkkyynsä. Myrkky pirstoo sydämen ja murskaa sielun kuin ohuen lasin. Sirpaleet leviävät ympäriinsä, eikä hämähäkki anna ihmisen niitä enää löytää uudestaan, jos vahingossakaan valuu liian syvälle.
Mutta jos hämähäkin onnistuu tappamaan ajoissa, on mahdollista etsiä takaisin palasensa ja koota itsensä.
Itsensä kokoaminen on kuitenkin yhtä vaikeaa kuin särkyneen lasin liimaaminen takaisin entiseen muotoonsa.
Silloin uskoin, tiesin, että olin löytänyt kaikki palaset. Pääni sisällä pieni, viaton Draco yritti koota palasia ja saada sielunsa ja sydämensä takaisin. Jokaisen ilon tunteen ja onnistumisen kautta pikkuinen Draco pääni sisällä sai palasen liitettyä toiseen ja oli lähempänä onnistumista.
Vaaleat hiukset olivat valuneet pojan silmien päälle, eikä silmiä näkynyt. Pojasta huokui se viattomuus ja vilpittömyys, jonka olin isäni toimesta unohtanut ja heittänyt syrjään kuin käytetyn nenäliinan. Se vilpittömyys, joka pienestä pojasta hehkui, paistoi myös Harrysta silloin, kun tämä hymyili lempeästi ystävilleen, riensi pelastamaan maailmaa pahalta tai vain puuhaili itsekseen jotakin. Se vilpittömyys, joka minulta oli jäänyt kokematta elettyäni lapsuuteni kylmien ihmisten keskellä, veti minua puoleensa.
Syvällisistä ajatuksistani ja pienestä pojasta sydämeni paikalla huolimatta suustani pulppusi edelleen hysteerisiä naurunpurskahduksia ja tärisin hervottomasti maassa. Blaise oli tullut viereeni ja katsoi minua kuin minulle olisi kasvanut kolmas pää.
Vedin syvään henkeä ja katselin kuinka rintakehäni nousi ja laski hengitykseni tahdissa. Se oli yksi maailman luonnollisimmista liikkeistä, eikä sitä monesti jäänyt ajattelemaan. Niin kauan kuin liikettä oli elossa, ja sitten kun sitä ei enää ollut, ei ollut ihmistäkään, eikä kukaan jäänyt ajattelemaan rintakehän nousujen ja laskujen arvokkuutta.
Ei kukaan.
Makasin vielä hetken selälläni maassa ennen kuin nousin ylös. Virnistin Blaiselle ja käänsin hänelle selkäni.
”Niin, minulla oli sinulle asiaa.”
Hiljaisuus. Soran rahinaa kun Blaise vaihtoi painonsa jalalta toiselle.
”Se on kuules nyt niin, että…”
-
minä janoaa lisää!
...mitäpä siihen lisäämään :D
kakeru kuittaa~
-
Wouu, aivan ihanaa tekstiä! Löysin tämän eilen ja luin kaikki kahdeksan osaa aivan putkeen ja rakastuin täysin ;___; <3 Harry ja Draco ovat aina olleet lempihahmoni ja ihanin paritus !
Minun silmääni ei löytynyt virheitä tekstistä, tai sitten luin vain niin hurmiossa etten kiinnittänyt niihin huomiota!
Ja tänään sitten vielä tajusin että minullahan on tunnus täällä, joten aloin tätä kommenttia kirjoittamaan heti ! :))
Jebbe
ps. uusi lukija ^^
-
:)lisääää!!
onnes alkoi viikonloppu
ja netti rupes taas toimimaan olisi jäänyt hyvä luku välistäXD
Rakentavaa ei nyt tainut tulla mutta jatkoa odotellessa.
-Romcu
-
Jatkoo ja heti!!!!!!! ;D ;D
- Haidy
-
Jatkoa pian, etten ala hyppii seinille? :D
-
Tämä alkaa kuulostaa hyvältä.
Ensimmäinen luku teki vaikutuksen onnistuneella kuvailullaan ja siksi tähän ficciin
tartuin.
Juoni on ollut ihan hauska ja jotkin kohdat ovat saanet räkättämään
(varsinkin lattia, jota Draco suhteelllisen usein treffaa).
Hiukan harmittaa, että juoni ei kuitenkaan ole löytänyt vielä mitään selkeää polkua
ja asiat etenevät hiukan nopeaa tahtia tapahtumista toiseen, vaikka luvut ovat suhteellisen
lyhykäisiä. On kuitenkin mainittava, että kuvailu tässä ficissä on erinomaista.
Toivon kuitenkin sinun kirjoittavan jatkoa taas piakkoin. :)
-
Tää on hyvä. Jatkoa kiitos! :)
-
aivan ihana ficci <3 jatkoa pian pian pian <3
-
ihanaihanaihana!!<33
laita äkkiä jatkoa ;)
-
LIIISÄÄÄÄ!!!!!! Oih kun tää on ihana!!! Meh like<3 ;D
-
hyvin hyvin ihana<3! lisää, lisää :-------)!
-
Ihana ! Jatkoa pian ? ;D