Title: Kolme kertaa hätäkokous
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Draama, huumori
Fandom: Naapureina Madridissa
Disclaimer: En omista ko. sarjaa, enkä tee tällä rahaa.
Summary: “Hätäkokous!” kailotti Juan Cuesta.
Ensimmäinen kerta
Asukasyhdistyksen puheenjohtaja Juan Cuesta oli kiinnittänyt talonmiehen kopin viereen tärkeän ilmoituksen. Taloyhtiön putket oli vaihdettava, mutta kesäloman vuoksi urakoitsijoita oli vaikea saada. Näinpä remonttia pitäisi siis odottaa viikko jos toinenkin. Oli siis hyvin tärkeää, että asukkaat tietävät olla vahingoittamatta putkia, kun ne muutenkin jo niin huonossa kunnossa olivatkin.
____________________________________________________________________
Puheenjohtajana pyydän, että ette ahtaa putkistoa yhtään enempää.
Vessanpönttöön ei ole lupa laittaa MITÄÄN muuta kuin mitä sinne on tarkoitettu laittavan.
Alla on lista pönttöön asiaankuulumattomista tavaroista.
1. Talouspaperi
2. Naisten hygieniatarpeet (tiedätte kyllä mitkä)
3. Kondomit ja suojahanskat
4. Ruoantähteet
5. Vaatteet (kuten sukkahousut)
Kiittäen, Juan Cuesta
_____________________________________________________________________
Paloma oli ollut erittäin ylpeä miehestään. Kyllähän tämän naisen aviomies osasi asiansa, ei hänestä muuten olisi puheenjohtajaa tullut. Naapureille tämä rouva heristi sormeaan ja heitti jos minkämoisia uhkauksia. Lucía oli pyöritellyt silmiään purren samalla hammastaan, ettei vain sanoisi mitään, mikä johtaisi ilmiriitaan.
“Ihme hässäkkä… yksien putkistojen takia!” Lucía kiivasteli avatessaan asuntonsa ovea. Hänen avomiehensä vain kohautti harteitaan huolettomana. “Siis onhan se aivan ymmärrettävää, että… IIIKS!”
Lucían kiljahdus vihloi korvia. Nainen pompahti parikymmentä senttiä maasta, kiertäen sitten Roberton taakse naama valkoisena. Keskellä heidän olohuonettaan makasi kuollut hiiri.
“Miten tuo on sisälle päässyt?” Roberto hämmästeli.
“Ei sillä ole väliä!” huusi Lucía kauhusta jäykkänä. “Onko se kuollut?”
“Siltä vaikuttaa… Odota siinä, heitän sen pois.”
Hetken kuluttua vessasta kuului pöntön lorinaa, kun se oli nielaissut sisäänsä karvaisen pienen hiirulaisen.
Hiiri-vieraan saaneiden naapuritkaan eivät näyttäneet juurikaan tyytyväisiltä. Heidän asunnossaan ei sentään ollut kuollutta eläintä, vaikka hajusta olisikin voinut päätellä toisin. Alicia ja Belen seisoivat keittiössä, eteensä tuijottaen.
“Ei siitä niin paha tullut kuin olisi… voinut”, vaaleatukkaisempi totesi kulmiaan nostellen.
“No mutta oudolta se silti haisee! En minä tuota ainakaan syö!” toinen puolestaan tivasi.
Mustunut kakku nökötti surkeana tiskipöydällä tuomiotaan odottaen. Alicia tökkäsi sitä sormellaan, huomaten sen murenevan miltein silmissä. Naiset katsahtivat toisiaan. Heidän ilmeistään huomasi, että kaksikko oli vihdoin ja viimein yksimielisiä edes jostakin. Kakku oli hävitettävä.
Lori, lori, lori.
Ensimmäisessä kerroksessa kärsittiin suuresta katastrofista. Fernando seisoi peilin edessä katsoessaan kauhistuneena päälakeaan, jossa oli ennen ollut niin hienosti kiiltelevä tumma pehko. Hänen partnerinsa seisoi hivenen kauempana pahoittelevan näköisenä.
“Älä hätäile, kulta”, Mauri sanoi ja yritti hymyillä edes vähän, “tuohan on vain muotia… Ehkä joskus.”
“Näyttää siltä kuin joku olisi jyrännyt minun pääni ruhonleikkurilla! Ei tällaisena nyt ainakaan mistään töitä saa!”
Mauri katsahti hiustuppoa lattialla.
“Ainahan me voimme yrittää liimata…”
Mutta Fernandon ilme kertoi jo tarpeeksi ja niin Mauri lakaisi lattialla lojuneet hiukset ja heitti ne vessanpönttöön. Hän veti nupista, mutta tavallisesti kuulunut lorina olikin vaihtunut oudoksi matalaksi örinäksi. Miehet katsahtivat toisiaan kauhistuneina.
Juan Cuesta oli juuri saapunut ostoksilta. Tullessaan rappukäytävään sai mies hämmästyä oikein olan takaa. Koko alakerta lainehti vedessä. Eikä missä tahansa vedessä, vaan putkistossa olleessa jätevedessä.
“Hätäkokous!”
A/N: Heittäkää saappaalla.. Toiset kokoukset tulee hieman myöhemmin! :'D.