Originaalit > Sanan säilä

Tuulella on kiire (ja niin on meilläkin) | S | hyvänolontarina | raapalesarja 8/8

<< < (3/4) > >>

Lyra:
Heissan ja terveisiä kommenttikampanjasta! Kommentoin tätä nähtävästi jo joskus aiemmin, mutta kun nämä loput osat oli jääneet kommentitta niin ajattelin nyt tulla korjaamaan erheeni! Tämä oli sellainen kiva hyvänfiiliksen juttu alkuvuodesta ja nyt kevään tullessa (ulkonahan ei siis tosiaankaan sada lunta juuri nyt:D) on kiva lukea lisää sellaista hyvänolonjuttua!

//Jäi tämän kommentin kirjoittaminen kesken ja onneksi nyt ei enää sada lunta ja aurinko paistaa! Tykkäsin kovasti Hilman ja Lokin uimaretkestä, vaikka sitä hieman varjosti tuo Hilman surumielisyys Turkuun lähtemisestä. Ihana Lokki, kun sanoo opettelevansa kirjoittamaan! (Pidin myös siitä Hilman sellaisesta tosikkoisuudesta, kun sanoi, että eihän Lokki osaa edes kirjoittaa:D)

Ihana tuo veturin katolla istuskeleminen ja Hilma, joka tietäisi kyllä mitä sanoa, mutta antaa Lokin silti änkyttää. <3 He ovat yhdessä niin kovin suloisia. Lokin:
--- Lainaus ---"Pussaa minua, Hilma. Nyt heti."
--- Lainaus päättyy ---
<3 Kruunaa kyllä kaiken. Tässä on ihanasti mukana sitä sellaista lapsenmielisyyttä, vaikka suhde alkaa selvästi kehittyä romanttisempaan suuntaan siitä lapsuusvuosien kaveruudesta.

Seitsemäs on aivan ihana! Lokki ostaa pitsinenäliinan ja matkaliput pääkaupunkiin. Hilma on edelleen hieman tosikko, mutta selkeästi ilahtunut ja liikuttunut näistä lahjoista. Tuulen kiinnisaaminen oli kyllä jotenkin suloista lopussa ja hyvin sitoi tämän lopun tuonne alkuun. Sama kuin viimein päästiin sinne merelle, mitä Lokki ei ole koskaan nähnyt. Ihana Lokki, kun se meri on sitten vähän pelottava ja tarvitaankin Hilman lohduttavuutta ja tukea. <3 Kävelivät sitten lopussa käsikädessä merenrantaan <3

Loppuosat olivat yhtä suloisia ja hyvääoloatuottavia, kuin ensimmäisten perusteella odotin. Kiitos tästä lukukokemuksesta, ehkä joskus vielä saadaan tietää listää Lokista ja Hilmasta <3

Elfmaiden:
Oi, tämä on ihana tarina!  Tätä lukiessa tuli hyvälle mielelle.  Tunnelma on ihanan romanttinen, ja mukavalla tavalla vanhanaikainen. Tai siis se mielikuva syntyi Hilman nimestä, perhetaustasta ja ilmapiiristä, kirjeistä ja junalippujen harvinaisuudesta. Onneksi Hilma piti päänsä ja pysyy Lokin seurassa.

Lokin veturi kuulostaa todella kivalta, se on helppo nähdä mielessäni, ja sellainen olisi ollut mahtava leikkipaikka! Junat <3 Lokki on kiva lempinimi, mutta väkisin aloin miettiä, mikä hänen oikea nimensä on.

Mietin myös ikähaitaria eri osien välillä. Jossain vaiheessa Lokki oli 12, ja joutui jostain syystä tappeluihin - liittyyköhän se jotenkin Hilmaan? Lopussa mainitaan Lokin muistavan asioita vuosien takaa (nenäliinat ym), joten he ovat Helsingissä ollessaan ehkä jo (nuoria?) aikuisia? Lokki oli jotenkin ehkä pettynyt meren näkemiseen, tai mitä lie, mutta pelokas jostain syystä. Hilmalle meri on ehkä jo tuttu ainakin Turun matkalta, eikä hän ollut alunperin kovin kiinnostunut.

Hilman loppulause jäi arvoitukselliseksi...

Avaruuspiraatti:
tirsu, Ihana kuulla, että pidit tästä! En ole itsekään ihan päättänyt, mille vuosiluvulle tämä sijoittuu, mutta vanhaan aikaan kuitenkin. Kivaa, että olit poiminut tuolta noita yksityiskohtia, ihanaa kun lukiat huomaa sellaisia ^–^ Kiitos paljon kommentistasi, ehkäpä palaan joku päivä jatkamaan Lokin ja Hilman tarinaa!

Aelina, Ihanaa, että Lokki ja Hilma ihastuttivat sinuu yhtä paljon kuin minua kirjoittaessa ♥ Hehe, minäkin tunnen hieman samankaltaisuutta Hilmaa kohtaa :D Täytyyhän sitä äiskää aina välillä oikein tahallansa ärsyttää. Kiitos paljon sinullekin kommentistasi ♥

Lyra, Kiitos sinullekin Lyra kommentista! ♥ Olen niin iloinen, että tämä tarina on onnistunut pistään hyvälle mielelle lukijoitakin! C:

Elfmaiden, Kauheasti raapalemittaan ei kuvailua saa tungettua, mutta ihana kuulla, että tarinan aika onnistui silti välittymään! Kyllä, Lokki ja Hilma kasvoi tämän tarinan aikana ehkä sellaisista noin 5–6-vuotiaista rääpäleistä nuoriksi aikuisiksi! Kiitos sinulleki vallan ihanasta kommentista, Elf ♥

Vendela:
Vaihdokkaista hei!

Luin tämän yhtä kyytiä alusta loppuun ja jätin myös muiden kommentit välistä, sillä tahdoin säilyttää oman fiilikseni ja ajatukseni tarinasta. Pahoittelen siis mahdollista toistoa :)

Tämä oli ihana hyvänmielentarina missä oli mielenkiintoiset henkilöhahmot. Pidin siitä, että nämä olivat alussa lapsia/nuoria. Aika harvoin olen itse törmännyt tämmöiseen että päähenkilöt ovat näin nuoria, tai sitten sellainen vain ei ole osanut kohdalleni. Mutta oli kiva lukukokemus ja hienosti olit mielestäni myös tavoittaut tuota lasten maailmaa. Jostain syystä sijoitin tämän itse jonnekin 50-luvulle :D Ehkä tuo Hilman nimi sekä se, että hän on "kauppiaan tytär" olivat sellaisia jotka saivat ajattelemaan näin. Myös jokin tässä kirjoitustyylissä oli sellaista vanhahtavaa, en tiedä osaanko selittää tätä oikein, mutta ehkä jotkut sanavalinnat tai sellaiset saivat minut ajattelemaan näin. Ja olihan toki noissa tapahtumissa myöskin sellaista ei nykypäivän fiilistä :)

Lokki hahmon nimenä oli hieno! Ihastuin siihen todella paljon ja minusta oli hyvä, ettei hänen oikea nimensä selvinnyt tässä, sillä se olisi latistanut tarinaa jos näin olisi ollut. Samalla hahmo jäi myös jotenkin hieman mystiseksi ja mielenkiintoisemmaksi.  Lokki ja Hilma olivat kivalla tavalla toistensa vastakohtia mutta kuitenkin heillä oli riittävästi yhteistä, että heidän voi nähdä jakavan hyvän tulevaisuuden.

Kokonaisuus oli onnistunut ja tarina pysyi hyvin kasassa. Mutta omaksi suosikikseni nousi tuo viimeinen rapsu missä seisottiin meren äärellä ja yksi unelma ja haave oli toteutunut. Semmoinen vetää kyllä hiljaiseksi ja pidin siitä, että riehakas Lokki hiljeni tuossa hetkessä mutta Hilman tuki auttoi heitä molempia. Tässä tuli myös tuo hahmojen erilaisuus mutta toisaalta myös samankaltaisuus esiin :)


--- Lainaus ---"Mennään tekemään siihen tuttavuutta."
--- Lainaus päättyy ---
Hieno päätös kauniille tarinalle ♥

Kiitos tästä, pidin paljon ja tulin hyvälle mielelle :D

Vendela

Kaarne:
Oi! Etsiskelin tälle illalle jotain kevyttä ja lempeää luettavaa, ja sitten kuin taikaiskusta tämä tuli vastaan stalkkerinappulan takaa. Ihastuin nimeen ja kun klikkasen sen auki ja huomasin, että wanha kunnon Avaruuspiraatti oli kirjoittaja, valehtelematta hihkaisin innostuksesta (ja ihastuksesta). Sun tarinat on ihan parhaita, ja hyvänolontarinat tietenkin erityisesti. (Etenkin tänään.)

Hilman ja Lokin nimet olivat ihania, tuo alun veturi! Oh! Itkeskelin vähän siinä vaiheessa, kun Lokki oli saanut turpaan ja he istuivat siellä toisiinsa nojaten, ja sitten hymyilin todella leveästi, kun Lokki pyysi Hilmaa pussaamaan itseään. (Se oli muutenkin hyvä kohta. Odottamaton käänne, että poika pyytää tyttöä tekemään niin, ja erittäin tervetullut. Konventiot roskiin!)

Loppu oli myös liikuttava, ja tykästyin Hilmaan ja Lokkiin tämän raapalesarjan aikana ihan hurjasti. Silti tuntui juuri oikealta jättää heidät tuonne, meren rannalle ja keskelle omaa tarinaansa. Luotan siihen, että se jatkuu ja päättyy aikanaan hyvin, ja tämän tarinan jäljiltä sydämellä on keveä ja hyvä olla.

Kiitos, just tätä tarvitsin tänään. ❤️

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu