Originaalit > Sanan säilä

Tuulella on kiire (ja niin on meilläkin) | S | hyvänolontarina | raapalesarja 8/8

(1/4) > >>

Avaruuspiraatti:
Lämmin tuuli pyyhältää heidän ohitseen ja Hilma miettii, että ehkä sillä on kiire jonnekin.


Nimi: Tuulella on kiire (ja niin on meilläkin)
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Ikäraja: S
Tyylilaji: hyvänolontarina (slice of life, fluffia ja muuta kepeää hömppää)
Hahmot: Hilma ja Lokki (Hilma/Lokki?)

Sanamäärä: 1 200
Haasteet: Fluffy10 #3, Originaali10 #4, Spurttiraapale V (9. kierros)


A/N: Spurttiraapaleen uuden kierroksen sanat poikivat mieleeni lauseen "Lokilla on oma veturi" ja siitä tämä sitten lähti. En vielä yhtään tiedä, millainen tästä tulee, mutta ehkä hyvänolontarina kertoo tarpeeksi!


T U U L E L L A   O N   K I I R E

(ja niin on meilläkin)



ensimmäinen
150 sanaa
Lokilla on veturi. Se veturi ei kulje minnekään, sillä se on ratakiskoilta tippunut ja sen pyörät kasvavat heinää, mutta se on Lokin oma, mikä tekee siitä luomakunnan parhaimman.

Hilma tapaa Lokin ensimmäistä kertaa tuon veturin luona. Lokki istuu sen katolla ja heiluttelee pitkiä kinttujaan ilmassa. Hän on käärinyt farkkuhaalarinsa lahkeet sääriin ja pureskelee heinänkortta suupielessään.

"Tämä on minun veturini", Lokki ilmoittaa heti, kun Hilma rohkaistuu pensaiden takaa ratakiskoille. Pitkäksi kasvanut ruoho kutittelee Hilman nilkkoja. Lämmin tuuli pyyhältää heidän ohitseen ja Hilma miettii, että ehkä sillä on kiire jonnekin.

"Se on hieno veturi", Hilma sanoo hetken pohdittuaan.

"Totta puhut, kaveri", Lokki sanoo ja nauraa sitten oikein makeasti. Hän hyppää sukkelasti alas ja astelee käsi ojossa Hilman luokse.

"Minä olen Lokki."

"Onko se muka sinun oikea nimesi?"

"Ei, jos minun äidiltäni kysytään."

Hilma vastaa Lokin kujeilevaan hymyyn ja tarttuu tämän käteen. "Minun nimeni on Hilma."

"Hauska tutustua, Hilma. Kuule, haluaisitko sinä ajelulle?"


A/N: Spurttiraapale V, 9. kierros, ensimmäinen päivä (ratakiskot)

Avaruuspiraatti:
toinen
150 sanaa
Äiti sanoo, että Lokki on Hilmalle huonoa seuraa. Onhan Hilma sentään kauppiaan tytär, eikä kauppiaan tyttären kuulu missään nimessä temmeltää mekkoaan piloille ja polviaan ruville rasavillin pojankoltiaisen kanssa. Hilma ei voisi olla enempää eri mieltä. Hän pistää päälleen hienoimman mekkonsa ja valkoisimmat sukkahousunsa, ja kiirehtii metsään. Lokki istuu veturin katolla, kuten aina aamunkoiton aikaan, ja pomppaa alas, kun näkee Hilman.

"No johan on!" Lokki ihmettelee ja pyörii Hilman ympäri. "Juhliinko sinä olet menossa?"

"Äitini sanoo, että sinä olet minulle huonoa seuraa", Hilma kertoo ja keimailee, kuten on nähnyt hienojen rouvien televisiossa tekevän. "Minä en kuulemma käyttäydy niin kuin kauppiaan tyttären kuuluisi."

"Niinkö se sinun äitisi on sanonut? Minusta sinä käyttäydyt juuri niin kuin kaikki tuntemani kauppiaiden tyttäret käyttäytyvät."

"Minä olen ainoa kauppiaan tytär, jonka sinä tunnet."

"Juuri sen takia!" Lokki virnistää koko hammasrivistöllään. "No, mennäänkö jo?"

Äiti on aivan kauhuissaan, kun Hilma palaa kotiin polvet veressä ja hieno mekko ratkenneena.


kolmas
150 sanaa
Lokin naurussa on jotain taianomaista. Hilma voisi kuunnella sitä päivät pitkät, eikä kyllästyisi koskaan. Ja kun Lokki nauraa, myös Hilmakin nauraa. Se on varsin eriskummallista. Ehkä Lokissa on himpun verran oikeaa taikuutta, Hilma pohtii.

On tuulinen päivä. He juoksevat niityllä paljain jaloin ja jahtaavat tuulen häntää, mutta eivät saa sitä kiinni. Lokki on vakuuttunut siitä, että kun he sen kerran nappaavat, heistä tulee samalla tavalla vapaita. Hilmasta ajatus on kamalan kaunis.

"Minne sinä menisit, jos saisit sen kiinni?" Hilma kysyy, kun he istahtavat väsyneinä pehmeään heinikkoon.

Lokki katsoo unelmoiden taivaalle. "Minä haluaisin nähdä meren."

"Niinkö? Minusta se ei voi olla kovinkaan kummoinen", Hilma sanoo. "Kuin taivas, mutta hirvittävän märkä."

Lokki nauraa kuin ei olisi kuullut ikinä mitään hauskempaa. Hilmalle tulee siitä hyvä mieli.

"Lupaa minulle jotain, Hilma", Lokki sanoo äkkiä ja katsoo häntä suoraan silmiin. "Sitten, kun minä saan tuulen kiinni, lähdethän mukaani katsomaan merta?"

Miten Hilma voisi edes kieltäytyä?


A/N: Spurttiraapale V, 9. kierros, toinen päivä (tuulla)

Avaruuspiraatti:
neljäs
150 sanaa
Lokki ei pärjää häntä isommille pojille. Hän on kaksitoistakesäinen ruipelo, jolla on suuri suu ja terävä kieli, muttei tarpeeksi voimaa lyödä takaisin. Hilman tekee pahaa katsoa, kun Lokki putsaa veristä nenäänsä paidanhelmaansa ja tarkastelee umpeen vuorautunutta silmäänsä vanhan lusikan heijastuksesta. He istuvat veturin ohjaamossa kylki kyljessä. Hilma antaa Lokille pitsireunaisen nenäliinansa.

"Tässä."

Lokki hymyilee, mutta se ei yllä hänen vetisiin silmiinsä asti.

"Minä näytin niille", hän sanoo ja niistää nenäliinaan.

"Totta kai."

Lokin alahuuli väpättää. Hänen vaisu hymynsä häipyy pois samalla, kun hänen silmäkulmissaan roikkuvat kyyneleet valuvat poskille. Hilma silittää Lokin selkää samalla tavalla kuin hänen äitinsä aina, kun hänellä on paha mieli, muttei osaa sanoa mitään, mikä saisi Lokin taas hymyilemään.

"Anteeksi, nyt se on ihan pilalla", Lokki niiskuttaa ja ojentaa nenäliinan takaisin.

"Ei se haittaa", Hilma sanoo ja halaa Lokkia. Lokki vastaa halaukseen kankeasti ja laskee leukansa hänen olkapäälleen.

"Minä vedän niitä turpaan huomenna."

"Niin minä vähän arvelinkin."


A/N: Spurttiraapale V, 9. kierros, kolmas päivä (heijastus)

Lyra:
kuin suloista! Tämä todellakin on hyvänolontarina. On tuntunut siltä ihan alusta asti. Lokki on kovin suloinen nimi, mutta ei mikään ihme, ettei se ole pojan oikea nimi. Nauroin vähän, kun hän totesi, että ei ole jos äidiltä kysytään! Ihan ensin ajattelin, että nämä olisivat vielä himan nuorempia, mutta ilmeisesti ovat sitä sellaista kahtatoista? Kerronta on sellaista ihanan kepeän lapsellista. Jotenkin yksinkertaisen kaunista. Lokki näyttää varmasti veikeältä pojalta, kun kujeilevat hymyt ja kaikki. Ja se Veturi! THE Veturi on varmaan kanssa hieno. Tulee mieleen sellainen vanharuosteinen höyryveturi ja kun siitä kerran ruohokin kasvaa pyöriltä. Tästä saa niin ihanat mielikuvat. Sellainen kesäinen ja kepeä, missä on sininen taivas ja kaikkia hymyilyttää.

Ai on Hilma ihan kauppiaantytär! On ollut vähän vaikeuksia sijoittaa tätä mihinkään aikaan, kun kaikesta muusta tulee niin vanhat vibat ja sitten siellä on televisio. Lokin ja Hilman suhdekin on sellainen lapsellisen kepeä. Se, että ei oikein totella äitiä, ja Hilmakin kapinallisesti laittaaa kaikki juhlavaatteet päälle kun lähtee ulos, on jotenkin niin lapsenomaista. Kuin taivas mutta hirvittävän märkä antaa kans paljon kuvaa tästä miljööstä. Lokki on ilmeisesti vähän köyhemmästä perheestä ja he taitavat kaikki asua jossain maalla, mutta Hilma sitten kauppiaantyttärenä on päässyt käymään merelläkin! Ja se, että kuvailee merta noin, on myös aivan järkyttävän ihanaa!


--- Lainaus ---"Lupaa minulle jotain, Hilma", Lokki sanoo äkkiä ja katsoo häntä suoraan silmiin. "Sitten, kun minä saan tuulen kiinni, lähdethän mukaani katsomaan merta?"
--- Lainaus päättyy ---
Tässä on sitä sellaista lapsen lupauksen uhoa ja söpöyttä. Ei oikein ehkä tajuta itse, että tuulta ei voi saada kiinni, mutta pyydetään silti lupaamaan. Musta on jotenkin ihanaa, että lapset tekee tosi isoja lupauksia tosi kevyesti ja silleen koska ne kuulostaa kivalta.

Tässä neljännessä osassa sitten taas ollaan paljon tässä vuoropuhelussa ja musta siitä tulee kauniisti ilmi näitten kahden välinen suhde.

--- Lainaus ---"Minä näytin niille", hän sanoo ja niistää nenäliinaan.
"Totta kai."
--- Lainaus päättyy ---
Yksinkertaista ja kaunista. Tämä koko juttu on sellaista. Tulee hyvä mieli kun näitä lukee. Lapsista on aina ihana lukea ja sinä olet onnistunut siinä aivan loistavasti!

Avaruuspiraatti:
Lyra: Minä jo ehdinkin selvitellä näiden ikiä sinulle, mutta selvitänpä uudestaan, koska omasta tarinasta höpöttäminen on aina kivaa! Hilma ja Lokki kasvaa salavihkaa tämän tarinan aikana. Ajattelin kokeilla tuon kasvamisen/kypsymisen esittämistä pelkän tekstin ja kerronnan avulla sen sijaan, että olisin pistänyt vuosilukuja raapaleiden otsikkoihin. Ensimmäisessä raapaleessa Hilma ja Lokki on jotain 5–6v. paikkeilla, kun taas tässä uudessa he ovat jotain 12–14v. väliltä. Ajattelin, että raapalesarjan lopussa he olisivat 18–20-vuotiaita, mutta katsotaan, minne tämän sarjan kanssa päädyn! Kiva kuulla, että tämä välittyy lukijallekin hyvänolontarinana ^–^ Minulle kun tämä on justiinsa sitä itseään. Kiitos paljon kommentista <3


viides
150 sanaa
"Katso, Hilma!" Lokki huutaa ja heiluttaa villisti käsiään. Hänen äänensä kaikuu aukealla. Kun Hilma katsoo, Lokki ponnistaa korkealle ja hyppää komeassa kaaressa järveen. Kuuluu iso molskahdus ja sen jälkeen ei enää mitään. Tuuli kuiskii oksistossa ja hetken järven pinta on aivan tyyni. Sitten Lokin pää pistää esiin kiven toiselta puolelta.

"Eikö ollutkin hieno loikka!" Lokki huutaa iloisena. Hilma hymyilee vaisusti ja näyttää peukkuaan. Päivä on lämmin ja varmasti kesän kaunein, mutta Hilmalla on silti hieman haikea olo. He lähtisivät huomenna loppukesäksi isän sukulaisten luo Turkuun.

Lokki polskii lähemmäs. "Miksi näytät niin surulliselta?"

"No kyllä sinä tiedät."

Lokki nousee vedestä ja istahtaa rantatörmälle Hilman viereen. He katselevat vaitonaisina järvelle. Näyttää siltä kuin sen pohjalle olisi uponnut toinen taivas.

"Minä kirjoitan sinulle joka viikko", Lokki lupaa. "Vaikka joka päivä, jos haluat."

"Ethän sinä edes osaa kirjoittaa kunnolla", Hilma sanoo epäillen.

Lokki hymyilee hänelle, eikä edes aurinko lämmitä Hilmaa yhtä paljon.

"Minä opettelen."


A/N: Spurttiraapale V, 9. kierros, neljäs päivä (haikea)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu