tirsu, kiitos jälleen kommentista :) täs luvus tulee olemaa paljo enemmä Ronia :P Ja joskus tulevaisuudessa sitten selviää mikä Kalkarosta riivaa ;)
draconair, kiva ku luit kokonaa :)
Juups, tää luku on nyt betaamaton, mutta noh joo... toivottavasti ei oo kauheesti virheitä tai mitää... :) Ja tää luku on sitten kirjotettu kokonaan Harryn PoVista. Ai, ja tää luku on sit aika lyhyt...
Enjoy ;)
8. Harry Potter ♥ Draco Malfoy?
HarryPoV
Jess tönäisi minua leikkisästi ja sanoi, ”Viimeinen luokassa pyytää Dracon ulos?”
Virnuilin hänelle, ”Huono juttu sinulle, koska tulet häviämään”, sanoin ja aloin juosta niin kovaa kuin jaloistani pääsin.
”Hei! Varaslähtö!” hän karjaisi ja juoksi perääni. Hän ohitti minut juuri ennen kuin astuin luokan ovesta sisään. Hän kääntyi minua kohti ja virnuili,
”Miten sinä sen sanoit… Aivan, huono juttu sinulle… Toivottavasti saat hänet treffeille”, Jess naurahti ja iski silmää. Voi paska.
***
Olimme kävelemässä suureen saliin Jessin, Hermionen ja Ronin kanssa, kun huomasimme käytävän seinälle liimatun ilmoituksen,
ILMOITUS
Tänä vuonna ei pidetä perinteisiä kurpitsajuhlia, vaan oppilaat (myös 1. ja 2. luokkalaiset) saavat yöpyä Tylyahossa 29.-31.10.
Tylyahossa järjestetään Tylypahkan oppilaille musiikkitapahtuma 30.10. Tapahtumassa esiintyy kuuluisia ja vähemmän kuuluisia artisteja.
Henkilöiden, jotka yöpyvät Tylyahossa, on pakko osallistua tapahtumaan.
Tylyahoon järjestetään majoitustiloja kaikille halukkaille.
Musiikkitapahtuman pääesiintyjänä:
Kohtalottaret
Parhain terveisin
Vararehtori Minerva McGarmiwa
Jess kiljahti riemuissaan, ”TYLYAHOVIIKONLOPPU!”
Ron pyöräytti samaan aikaan silmiään kuin minäkin.
Jess tuijotti meitä murhaavasti. Nähtävästi hän ei pitänyt meidän reaktiostamme, joten päätin hyppelehtiä ja kiljahdin sarkastisesti, ”Ihanaa, Tylyahoviikonloppu pakollisella tapahtumalla!”
Jess mulkaisi minua paheksuvasti ja sanoi sitten Ronille,
”Harry aikoo pyytää Dracon treffeille.”
Katsoin häntä järkyttyneenä, ”Miksi, oi miksi sinä menit kertomaan hänellekin?”
Jess mulkoili minua pahasti, ”Koska sinä ansaitsit sen olemalla idiootti, Harry.”
Tuhahdin ja tömistelin Suureen saliin.
***
”Harry, haluamme olla paikalla kun teet sen”, Hermione ja Jess nauroivat. Pyöräytin heille vastaukseksi silmiäni.
”Harry, älä tee sitä! Korvaa häviösi jotenkin muuten”, Ron yritti suostutella.
Kunpa voisinkin…
”Mutta kun Harry ei voi”, Jess sanoi ja näytti Ronille kieltään.
Istuimme tupapöytämme ääreen ja näin, kun Malfoy tuli suureen saliin. Jess tökkäsi kylkeeni,
”Eikö nyt olisi hyvä aika?”
Mulkaisin häntä, ”Ei todellakaan. Onko minun aivan pakko?”
”Aivan pakko.”
Voihkaisin, ”Hoidetaan tämä pois päiväjärjestyksestä.”
Hermione ja Jess sädehtivät. Nousin seisomaan ja lähdin kohti Luihuisten pöytää. He seurasivat minua ja käännyin heihin,
”Te ETTE tule mukaan.”
He näyttivät pettyneiltä, mutta menivät takaisin istumaan. Ihme…
Malfoy oli ystäviensä ympäröimänä. Rykäisin,
”Malfoy, minulla on vähän asiaa.”
Hän kääntyi katsomaan minua ja murahti,
”Voit sanoa sen tässä.”
Voi pojat!
Virnuilin, ”Niin sitä vaan, kun kysyit minua ulos kesälomalla. Minä voisin lähteä”, sanoin vakavana, mikä oli erittäin vaikeaa.
Malfoy katsoi minua järkyttyneenä ja kiljahti, ”MITÄ?! MINÄ EN OLE PYYTÄNYT SINUA ULOS!”
Suuri sali hiljeni. Yritin peitellä nauruani,
”Aivan varmasti pyysit, haluatko, että tuon sen kirjeen? Vai pyydänkö Jessican ja Hermionen kertomaan mitä kirjeessä luki?”
Jess ja Hermione purskahtivat todella räkäiseen nauruun. Malfoy näytti tavallistakin kalpeammalle ja hän nousi seisomaan,
”Pää kiinni Potta! Minä en ole pyytänyt sinua ulos”, hän ärisi.
Kohautin olkiani, ”Ei kai sille voi mitään.”
Kävelin takaisin Jessin, Hermionen ja Ronin luokse. Hermione ja Jess nauroivat vieläkin hysteerisinä ja Ron katsoi minua järkyttyneenä, mutta nauroi kuitenkin,
”En olisi uskonut sinun tekevän tuota kaikkien nähden.”
Jess vakavoitui, ”Tuo ei kelpaa. Sinä et tavallaan pyytänyt häntä ulos.”
”Jess kiltti! Eikö tuo ole ihan hyvä? Voin tehdä jotakin muuta vielä tuon lisäksi”, anoin.
Jess näytti hetken miettivältä, sitten hän kuiskasi jotakin Hermionelle. Tämä nauroi entistä kovempaa,
”Joo!”
Voi ei…
***
”Harry, tästä on puhuttu! Toinen vaihtoehtosi on, että menet pyytämään Dracon uudelleen ulos!” Hermione ärähti minulle tuhannennen kerran.
Jess hypisteli vaaleanpunaista pörröistä tekoturkkia, ”Niin Harry. Sinulla ei ole muita vaihtoehtoja. Joko näissä vaatteissa aamiaiselle JA McGarmiwan tunnille TAI sitten menet Dracon puheille”, hän virnuili ja ojensi tekoturkin minulle.
Katsoin häntä anoen, ”Jessica… Älä tee tätä minulle! Sinua hävettää olla seurassani jos puen nämä!”
Hermione purskahti nauruun ja Jess nosti kulmiaan, ”Kumpaahan sitä hävettää, kun menemme aamiaiselle?”
Huokaisin, ”Anna ne vaatteet tänne.”
Jessillä oli voitonriemuinen hymy, kun hän ojensi minulle valkoiset farkkulegginsit, valkoisen tuubitopin ja vaaleanpunaiset korkokengät.
”Nämä ovat minulle liian pienet”, yritin vielä päästä pois tästä tilanteesta.
Hermione otti taikasauvansa esiin ja osoitti vaatteita, ”Suurennu.”
”Paska!” voihkaisin.
Tytöt istuivat sängylleni ja Jess sanoi, ”Voit mennä vaihtamaan vaatteet.”
”Häipykää makuusalista, että saan vaihdettua ne tässä”, murisin. He lähtivät salista pois ja puin vaatteet päälleni. Ron tuli saliin ja katsoi minua järkyttyneenä,
”HARRY MITÄ SINULLA ON PÄÄLLÄ?!”
”Joudun menemään McGarmiwan tunneille näissä vaatteissa, koska en pyytänyt Dracoa ’kunnolla’ ulos.”
Ron virnuili, ”Löysit siis sisäisen naiseutesi. En malta odottaa muodonmuutosten tuntia! McGarmiwa repii vielä pelihousunsa!”
Löin häntä takaraivoon, ”Pää kiinni Ron!”
Jess ja Hermione tulivat takaisin huoneeseen ja Jessillä oli vaaleanpunainen, valtava rusetti kädessään.
”Tämä unohtui”, hän sanoi, hyppäsi sängylleni seisomaan eteeni ja kiinnitti sen hiuksiini. Hän otti askeleen kauemmas ja katsoi minua. Pian hän purskahti Hermionen ja Ronin kanssa nauruun,
”Tästä tulee hauskaa!” Hermione räkätti.
Jess nyökkäsi hänelle ja yritti koota itsensä.
”Lähdetäänkö syömään?” Ron kysyi, kun hänen mahansa murahti.
Voihkaisin, ”Joo.”
***
Muodonmuutosten tunnilla menin istumaan Jessin viereen. Hermione istui Jessin toisella puolella ja Ron istui Hermionen vieressä.
Olin kääntänyt hyvin monta katsetta puoleeni aamiaisella, mikä oli heidän mielestään ollut huvittavaa. He tirskuivat sille vieläkin. Professori McGarmiwa tuli luokkaan ja käveli sen etuosaan. Hän piti nimenhuudon, ja kun hän sanoi nimeni, hän katsahti minuun, käänsi katseensa pois ja katsahti minuun uudelleen järkyttyneenä. Sitten hän sähähti ankarasti,
”Hra Potter! MITÄ TEILLÄ ON PÄÄLLÄNNE?”
Jess ja Ron purskahtivat äänekkääseen nauruun, Hermione pidätteli omaa nauruaan, kuten kunnon oppilaan pitääkin.
Nielaisin, ”Päätin kokeilla jotakin uutta. Pidättekö näistä professori?”
McGarmiwa oli aivan tulipunainen ja hän karjaisi,
”HRA POTTER! JÄLKI-ISTUNTOA JA MENE VAIHTAMAAN KOULUKAAPUUSI!”
Jess putosi tuoliltaan ja mulkoilin häntä. Nousin paikaltani ja lähdin makuusaliin vaihtamaan vaatteeni.
Kommenttia? ;)
tirsu, kiitos jälleen kommentista :) ja voin kertoo et kommentteihi vastaamisenki alottamine on vaikeeta, alotan kaikki vissii ain samal taval :P Ja Derekin näkökulmaan päästään sitten luvussa 22. (Kyllä, näitä lukuja on PALJON)
Tshihihii 10. luku :) BETATTUNA <3 Tässä sitten Harry saa kuulla Jessin salaisuuden :> Pahottelen, että saattaa olla jotenkin hieman sekava luku, toivottavasti kuiteki tajuutte mitä oon kirjottanu :P
10. Perintö
HarryPoV
Katsahdin yöpöydälläni olevaan kelloon. Puoli yksi yöllä…
Nousin sängystäni ja lähdin oleskeluhuoneeseen, en halunnut metelöidä makuusalissa, kun muut nukkuivat. Olin portaikossa, kun kuulin kitaran soittoa. Hiivin niin hiljaa kuin pystyin portaiden alapäähän, ja näin Jessin istuvan lattialla takkatulen edessä, kitara sylissään. Hänen vieressään oli kasa rytättyjä papereita. Yhtäkkiä kitaran soitto loppui ja hän kirjoitti jotakin vihkoonsa. Pian Jessin kasvoille nousi pieni hymy ja hän paransi asentoaan, jonka jälkeen hän lauloi ja soitti,
Here we are again, circles never end
how do I find the perfect fit
there's enough for everyone
but I'm still waiting in line
Jessin ääni oli kaunis; se oli korkeahko, ei kuitenkaan heikko, helposti muun hälinän taakse katoava, vaan vahva. Jess mutisi jotakin itsekseen, jonka jälkeen hän sulki vihkonsa ja laittoi kynän sen päälle. Sen jälkeen hän lennätti kitaransa kitarakoteloon ja sulki sen samalla. Missä hänen sauvansa on?
Jessin käsien päällä leijui tulipallot. Pian rytätyt paperit leijuivat myös ilmassa ja ne lennähtivät suoraan tuleen. Mitä hittoa, miten hän TUON teki?!
Jess kääntyi kohti portaita ja hän äkkäsi minut,
”HARRY! Mitä sinä täällä teet? Eikö sinun pitäisi olla nukkumassa?”
Tulin pois portaikosta, ”Joo ja niin pitäisi sinunkin. Mitä SINÄ teet täällä?” sanoin ja osoitin kitarakoteloa sekä ex-papereita, jotka olivat nyt tuhkana lattialla.
Jess katsoi ympärilleen ja änkytti, ”Mi-mi-minä tuota… Harjoittelen ajatuksen voimalla taikomista?”
Hänen selityksensä kuulosti enemmänkin kysymykseltä.
”Älä valehtele Jess, kakaise ulos!” ärähdin.
Jess puri huultaan tuskainen ilme kasvoillaan. Seisoimme siinä hetken ja aloin turhautua odotellessani, kunnes hän otti kädestäni kiinni ja lähti taluttamaan minua muotokuva-aukosta ulos.
”Jess me ei voida lähteä tornista, me voidaan jäädä kiinni”, kuiskasin ankarasti. Oikeasti, kerrankin minä olen Hermionen roolissa säksättämässä sääntöjen rikkomisesta… Pitää muistaa kertoa hänelle.
Jess käännähti katsomaan minua ja naurahti,
”Usko, kun olet minun kanssani, me emme jää kiinni.”
Katsoin häntä kysyvästi ja hän vastasi,
”Katso ympärillesi tomppeli.”
Tajusin, että ympäristö ei ollut samanlainen kuin ennen, kaikki oli kirkkaan sinistä, aivan kuin olisin ollut jonkin sähkökentän sisällä.
”Jess, mitä helvettiä tämä on?”
Hän pysähtyi ja sähähti,
”Älä kysele!”
”Okei ei tarvitse tiuskia”, vastasin ja hän alkoi taas kiskoa minua mukanaan. Pian saavuimme tarvehuoneen eteen. Jess sulki silmänsä ja pian ovi ilmestyi eteemme. Hän avasi oven ja kiskoi minut sisään. Tarvehuone näytti pienelle kaksiolle. Siellä oli keittiö, olohuone, pieni makuuhuone ja WC. Outo tilavalinta…
”Ala selittää”, sanoin vaativasti.
Jessin ilme oli tuskainen ja surullinen. Hän puri huultaan ja hän katsoi minua suoraan silmiin, kuin yrittäen sanoa ”Älä pakota minua tähän.”
Olin kuitenkin niin itsekäs, että esitin, etten huomannut hänen hiljaista pyyntöään.
”No?” tiuskaisin.
Hän pudisti päätään ja huokaisi. Hän oli purrut huulensa rikki, alahuulesta vuosi hieman verta.
Otin askeleen lähemmäs häntä ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Jess kuitenkin työnsi minut kauemmas ja sanoi,
”Sinun on parempi istua. Tämä saattaa järkyttää sinua.”
Tein työtä käskettyä ja menin istumaan valtavaan nojatuoliin. Hän istui samanlaiselle nojatuolille, joka oli minua vastapäätä.
”Taisit nähdä kun poltin ne paperit?” hän varmisti vielä.
”Joo ja kun lennätit kitaran koteloon”, vastasin.
Jess huokaisi, ”Derek ei ole täällä oikeasti sen takia, että hän haluaisi professoriksi. Hän on täällä lapsenvahtinani.”
Katsoin häntä kysyvästi ja hän jatkoi, ”Olen perinyt isäni vanhemmilta muutamia… kykyjä. Isä on perinyt mummon kyvyn. Minun mummoni osaa tehdä eräänlaisia voimakenttiä. Se sininen kenttä, jonka näit, oli sellainen. Osaan muodostaa erivahvuisia kenttiä. Jos tee heikomman kentän, kentän ulkopuolella oleva voi nähdä ja kuulla sisällä olevat, muttei pysty vahingoittamaan heitä. Jos taas teen vahvan kentän, ulkopuolella oleva ei näe tai kuule sisällä olevia.”
Suuni oli loksahtanut auki. Yritin saada naamani taas peruslukemille.
”Mitä sitten ukkisi osaa?” kysyin uteliaana.
”Vaarini osaa hallita neljää luonnonelementtiä; maata, vettä, ilmaa ja tulta. Ja sen taidon minä perin häneltä”, Jess vastasi vastentahtoisesti.
Olin hiljaa ja yritin tajuta mitä hän selitti. Pian hän kuitenkin jatkoi,
”Varmaan mietit miksi Derek sitten on mukanani… Kun olin pieni, en hallinnut voimiani. Kun tulistuin, saatoin aiheuttaa tuhoa, en kuitenkaan mitään vakavaa. Vain pieniä trombeja ja ukkoskuuroja. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä vahvemmat voimani olivat ja 10-vuotiaana saatoin vahingossa sytyttää tulipaloja, jotka kylläkin yleensä itse sammutin. Nykyään pystyn aiheuttamaan kovia maanjäristyksiä, trooppisia myrskyjä, tsunameja ja kaikkia katastrofeja maailmanlaajuisesti. Opin kuitenkin todella nopeasti hallitsemaan itseäni ja nyt jos suutun, en aiheuta vahinkoa… Tai no, jos en raivostu, niin en aiheuta tuhoja”, hän sanoi ja katsoi minua pelokkaasti.
”Okei”, sanoin pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Jess katsoi minua vieläkin arasti. Hymyilin hänelle,
”Anteeksi, tässä tuli aika paljon informaatiota.”
Hän hymyili väkinäisesti, ”Niin, eikä mitään ihan tavallista. Olen jopa noidaksi friikki.”
”Omalaatuinen ehkä, muttet friikki”, yritin piristää häntä.
Jess naurahti hieman ja sanoi, ”Kiitos kohteliaisuudesta valittu.”
Virnuilin hänelle ja olimme taas hetken hiljaa. Pohdin hetken Jessican kertomia asioita, kunnes kysyin,
”Miksi Dumbledore halusi sinut tänne?”
Jess puri taas huultaan ja kuiskasi, ”Hän uskoo, että Voldemort haluaa minut itselleen.”
Vatsassani muljahti inhottavasti.
Nousin nojatuolistani, menin istumaan hänen viereensä hänen nojatuoliinsa ja kiedoin käteni hänen ympärilleen.
”Älä huolehdi, ei Dumbledore anna hänen viedä sinua. Ja minä suojelen sinua häneltä”, kuiskasin hänen korvaansa.
”Tiedän”, Jess sanoi ja virnuili sen jälkeen julmasti, ”Eikä hän minua muutenkaan saisi, usko minua, osaan puolustautua.”
”Mmm”, mumisin vastaukseksi.
”Sitä paitsi, minä ihan mielelläni tapaisin Voldemortin kasvotusten. Haluan tietää miksi hän on niin pelätty ja kuolonsyöjien kesken niin arvostettu ja kunnioitettu. Isä ei ole koskaan pelännyt häntä, enkä minäkään pelkää häntä. Mielestäni on typerää piiloutua häneltä, mielummin kuolen taistellessani häntä vastaan, kuin että kuolen pitkän piileskelyn jälkeen”, Jess jatkoi uhmakkaasti.
Virnuilin hieman ja rutistin häntä lähemmäs itseäni.
”Minä tappelen sinun puolestasi”, kuiskasin hänen korvaansa.
Hän ei vastannut siihen. Me vain istuimme siinä ja keinutin meitä rauhallisesti.
Jess haukotteli, ”Anteeksi, minua alkaa hieman väsyttää. On ollut rankka päivä, minulla oli pieni istunto Dumbledoren kanssa.”
”Ei se mitään, meidän kannattaisi kohta mennä takaisin, että ehtisimme nukkua edes muutaman tunnin”, sanoin, kun katsoin kelloon. Se oli jo 02.47.
Katselimme toisiamme silmiin ja tunsin suurta halua suudella häntä. Ei Harry, idiootti, pilaat kaiken jos teet niin!
Jess painoi päänsä rintaani vasten ja rutisti paitaani hieman nyrkkinsä sisässä. Istuimme siinä pitkän aikaa hiljaa. Nuuhkin vaivihkaa hänen hiuksiaan, ne tuoksuivat vaniljalle.
”Haluaisitko pyöriä kanssani Tylyahossa?” kysyin häneltä yllättäen.
En kuullut vastausta, joten katsahdin häneen. Hän oli nukahtanut. Sain ihmeen kaupalla nostettua hänet käsivarsilleni ja kannoin hänet takaisin Rohkelikon torniin. Vein hänet tyttöjen makuusaliin ja laskin hänet hänen omalle sängylleen. Kun sain käteni hänen altaan pois ja yritin lähteä, hän tarrasi paidastani kiinni.
”Jess, voit päästää irti”, kuiskasin, mutta hän kiskaisi minut lähemmäs.
”Älä mene”, hän mutisi unissaan. En tiennyt tarkoittiko hän sitä tosissaan vai näkikö hän jotakin unta.
En minä tänne voi jäädä nukkumaan! Päätin, viedä hänet omaan makuusaliini nukkumaan. Nostin hänet jälleen käsivarsilleni ja kannoin hänet sängylleni ja kävin hänen viereensä makaamaan. Painoin suukon hänen otsalleen ja katselin hetken hänen kauniita, tyyniä kasvojaan, kunnes vaivuin unten maille.
Kommettia? :-*
p.s. tuo laulu tuolla alussahan oli Natasha Bedingfieldin Soulmate, kiitos tirsulle, joka huomautti, että olin unohtanu ilmottaa sen tähä ;)
Kiitos kommenteista :) Juonipaljastuksen voin kertoo et kyl se pilvilinna romahtaa Harrylta ja Jessiltä ;)
Täs luvus on sit käytetty kappaletta We Are - Ana Johnsson
15. Tylyaho osa 2
HarryPoV
Heräsin aamulla onnellisena. Käteni olivat kietoutuneina maailman kauneimman noidan ympärille. Hän liikkui hieman ja siirsi päänsä rintani päälle. Hymyilin itsekseni ja silitin hänen selkäänsä. Katselin hänen virheettömiä kasvojaan ja pieneen hymyyn kaartuneita huulia.
Hetken kuluttua liu’utin toisen käteni hänen altaan ja nousin ylös. Kävin suihkussa ja heitin ylleni nopeasti farkut ja t-paidan. Kävelin Jessin luokse ja kosketin hänen kasvojaan. Hän huokaisi unissaan ja käänsi kylkeä. Nousin sängyn vierestä, kävelin keittiöön ja kirjoitin Jessille lapun,
Jessica,
Olen käymässä ulkona. Toivottavasti et herää, ennen kuin olen tullut takaisin.
Harry
Lähdin teltasta ja kävin ostamassa erilaisia ruokia ja herkkuja ja vein ne sitten järven rannalle, jonne taioin piknikkiä varten erilaisia tarvikkeita, kuten liina, lautaset, aterimet ja lasit. Kun olin saanut kaiken valmiiksi, juoksin takaisin teltalle ja löysin Jessin vielä sängystä nukkumassa. Hymyilin ja kävin hänen viereensä makaamaan. Hipaisin sormenpäälläni hänen poskeaan ja kuiskasin,
”Jessica… aika nousta ylös…”
Hän läpsäisi käteni pois ja mutisi, ”Painu hiiteen.”
Virnuilin ja suukotin hänen kasvojaan,
”Herätys.”
Jess raotti silmiään ja vetäisi sitten peiton päänsä ylitse. Nauroin ääneen ja kiskaisin peiton pois hänen päältään. Hänen silmänsä revähtivät auki ja hän käpertyi rintaani vasten. Sitten hän mutisi,
”Minua palelee. Ei nousta vielä, jooko?”
Nauroin taas ja nousin ylös sängystä. Nostin hänet käsivarsilleni ja kannoin hänet keittiöön.
Hän hieroi silmiään, kun laskin hänet keittiöntuolille ja hän mutisi,
”Hyvä on, minä olen ylhäällä.”
Virnuilin, ”Hyvä. Vaihtaisitko nyt päivävaatteet niin voimme lähteä?”
Hän voihkaisi, ”Minne me olemme menossa?”
”Se on yllätys.”
Kuulosti, kuin Jess olisi sanonut ”vihaan yllätyksiä”, mutta en voinut mennä vannomaan. Hän nousi ylös tuolilta ja venytteli. Kietaisin käteni hänen ympärilleen, mutta hän irtautui otteestani. Katsoin häntä kysyvästi ja hän vastasi ärtyneesti,
”Menen vaihtamaan vaatteet ja laittamaan itseni ihmisennäköiseksi, jos sopii.”
En ehtinyt vastata, kun hän kävi makuuhuoneessa ja meni sitten kylpyhuoneeseen. Meni puoli tuntia, ennen kuin hän tuli ulos. Hänellä oli yllään lyhyt, tumma farkkuhame ja keltainen tuubitoppi. Virnuilin ja sanoin,
”Voimmeko lähteä?”
Hän nyökkäsi ja ojensin hänelle käteni. Hän tarttui siihen ja lähdimme ulos teltasta, kohti piknikpaikkaamme. Kun olimme aika lähellä, laitoin käteni hänen silmiensä eteen ja hän kiljaisi,
”Hei! Mitä sinä teet?!”
Nauroin, ”Älä pelkää, en anna sinun kaatua. Vien sinut päämääräämme, mutta haluan sen olevan yllätys.”
Jess tuhahti, mutta antoi minun johdattaa itsensä järven rannalle. Kun olimme päässeet perille, laskin käteni pois hänen silmiensä edestä. Hän oli hetken hiljaa ja kääntyi ympäri, kasvot omiani kohti.
”Kiitos”, Jess kuiskasi ja suuteli minua.
Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja sanoin, ”Eipä kestä. Syödäänkö?”
Jess nyökkäsi ja kävimme syömään. Kun olimme täynnä, makasimme huovan päällä. Jess painoi päänsä rinnalleni ja silitin hänen selkäänsä. Emme puhuneet sanaakaan ja vähä vähältä vaivuin uneen. Kun heräsin, Jess oli kääntynyt makaamaan mahalleen ja hän leikki hiuksillani. Katsoin häntä unisena ja kysyin,
”Paljonko kello on?”
Jess kohautti olkiaan, ”En tiedä. Onko sillä väliä?”
”On. Sinulla on tänään konsertti, muistatko? Ja äitisi tulee tänne”, muistutin.
Jess puri huultaan ja kömpi osittain päälleni makaamaan. Kasvomme olivat vain muutaman sentin päässä ja hän kuiskasi,
”Muistan minä, mutta ei meillä vielä ole mikään kiire.”
Nyökkäsin ja nousin hieman ylemmäs suudellakseni häntä. Jess antoi käsiensä vaeltaa hiuksissani ja minä vedin häntä niin lähelle itseäni kuin mahdollista. Kiepautin itseni Jessin päälle ja hän naurahti suudelman välistä.
”Jessica? Kuka tuo poika on ja mitä sinulla on päälläsi?!” heleä ääni kirkaisi kauempaa.
Silmämme rävähtivät auki ja nousin nopeasti Jessin päältä pois. Jess suoristi hamettaan naama punaisena ja nousi seisomaan.
”Ä-äiti!” hän änkytti ja riensi halaamaan naista. Jess oli aivan oikeassa, hän näytti äidilleen, ainoa ero oli, että hänen äidillään oli melkein mustat hiukset, siniset silmät ja enemmän ikää. Hän oli ehkä 10 senttiä pidempi kuin Jess.
”Minulla oli kova ikävä sinua kulta”, Katherine sanoi Jessille ja rutisti tätä.
”Minullakin sinua äiti”, Jess sanoi hieman varautuneella äänellä. Kun Katherine oli päästänyt Jessin otteestaan, hän katsahti minuun arvioivasti ja kysyi vaativasti,
”Kukas tämä nuori herra on ja miksen minä ole kuullut hänestä aikaisemmin?”
Kävelin lähemmäs ja Jess sanoi, ”Äiti, tässä on Harry Potter, Harry, tässä on äitini Katherine Paxton.”
Ojensin käteni Katherinelle ja sanoin kohteliaasti, ”Hauska tavata rva Paxton.”
Katherine kätteli minua ja hihkaisi, ”Harry Potter! Tämä on iloinen yllätys! Jess mainitsi, että olette ystäviä, mutta ei, että olette näin läheisiä…”
”Äiti ei tämä ole sitä mitä kuvittelet! Harry vain yritti kutittaa minua!” Jess valehteli nolostuneena, posket kirkkaanpunaisina.
”Rva Paxton, Jessica on oikeassa, minä vain yritin kiusata häntä”, sanoin pokerinaaman, ihme kyllä.
Katherine katsoi Jessiä epäilevästi ja sanoi, ”Jessica Destiny Paxton, uskallakin valehdella minulle tuolla tavalla! Haluan selityksen, mikset ole kertonut, että sinulla on poikaystävä!”
Jess ei saanut sanaa suustaan vaan hautasi kasvonsa käsiinsä. Tämä oli niin noloa hänelle!
”Me emme halunneet kertoa teille aivan vielä, sillä suhteemme on vasta alussa”, vastasin Jessin puolesta ja hän katsoi minua helpottuneena.
Katherine mutristi suutaan ja sanoi sitten, ”Kultaseni, mennäänpä, meidän pitää keskustella.”
Hän ojensi Jessille kätensä ja tämä katsoi minuun anovasti. Virnuilin hänelle ja sanoin, ”Pidä hauskaa. Nähdään viimeistään konsertissa, okei?”
Jessin anova ilme muuttui hänen minä-tapan-sinut-kunhan-ehdin-katseeksi. Hän kuitenkin vaihtoi sen hymyyn ja sanoi, ”Tietenkin. Nähdään.”
”Oli mukava tavata, toivottavasti näemme vielä tänään”, Katherine hymyili. Nyökkäsin ja he lähtivät kohti Tylyahoa, kun aloin pakkaamaan tavaroita pois.
JessicaPoV
Saavuimme äitini kanssa matami Puddifootin kahvilaan ja menin istumaan pöytään. Pian äitini tuli tiskiltä kahvien kanssa ja hän istui vastapäätä minua. Hän katseli minua arvioivasti ja tiuskaisin hänelle,
”Mitä nyt?”
Äiti huokaisi ja kysyi, ”Onko sinulla kaikki hyvin? Ei kai ole sattunut mitään? Onko Derek pitänyt sinusta huolta?”
Pyöräytin silmiäni ja ärähdin, ”Kyllä, ei, kyllä. Eli kaikki on hienosti, sinä voit lähteä kotiin ja minä jään tänne, okei?”
Äitini hymyili surullisesti, ”Kulta sinun on parempi olla kotona meidän luonamme. Mitä sinulla muka täällä on sellaista, jota tulisit kaipaamaan kotona?”
Hän ei voi olla tosissaan!
Nostin ensimmäisen sormen pystyyn, ”Harry”, toinen sormi, ”Hermione ja Ron”, kolmas sormi, ”Fred, George ja Dean”, neljäs sormi, ”Draco”, viides sormi, ”Muut ystäväni! Riittääkö?” kysyin ja heiluttelin sormiani.
”Mutta kultaseni, sinä saat uusia kavereita”, hän sanoi.
Äiti ei taas kuunnellut minua, en ymmärrä miten hän voi olla noin jästipää!
”Minulla on Harry täällä! Mistä minä löydän itselleni uuden Harry Potterin?” tiuskaisin.
Äiti taputti kättäni, ”Hänhän sanoi, että suhteenne on vasta alussa. Eli teillä ei varmaan ole vielä niin suuria tunteita toisianne kohtaan, että ette pääsisi yli toisistanne. Maailma on täynnä poikia kultaseni. Ja voihan hän tulla kyläilemään, kun hänellä on lomat.”
Pamautin nyrkkini pöytään, ”Äiti, minä en halua muita poikia! Haluan hänet!”
Äiti pudisti päätään, ”Sinun pitää pakata matka-arkkusi vielä tänään, lähdemme huomenna heti aamusta takaisin kotiin.”
Nousin seisomaan, ”Äiti mikset sinä kuuntele minua?”
”Minä kuuntelen, mutta sinä et näe asioita niin kuin minä! Minä tiedän mikä on sinulle hyväksi.”
”Äiti minä tulin Tylypahkaan siksi, että olisin turvassa Voldemortilta! Sinäkö minua suojelet kotona?! Vai isänkö pitäisi?!” karjuin raivoissani. Hengitin syvään ja suljin silmäni. Kuulin, kun koko kahvila oli vaiti. En kuullut ääntäkään.
Sanoin äidille lähes kuiskaten, ”Minä menen nyt rauhoittumaan, keskustellaan myöhemmin.”
En antanut äidin vastata vaan kävelin ulos kahvilasta. Kuljin puolijuoksua Harryn teltalle ja menin sisälle. Harry istui keittiönpöydän ääressä ja häntä vastapäätä istui tuttu mies. He keskustelivat iloisesti ja kun he huomasivat minut, Harry nousi seisomaan ja käveli luokseni. Halasin häntä ja annoin pääni nojata hänen rintaansa vasten. Rauhoituin täysin ja onnen tunne virtasi lävitseni.
”Hei Sirius”, sanoin ja hymyilin hänelle väkinäisesti.
Sirius hymyili leveästi ja sanoi, ”Terve Jess. Miten menee? Ai, ja onnittelut teille, Harry kertoi, että olette yhdessä.”
Naurahdin hennosti, ”Kiitos. Minulla menee… jotenkin. Äiti on täällä, kuten Harry on varmaan senkin kertonut?”
Sirius nyökkäsi ja huokaisi, ”Olen niin pahoillani.”
”Eihän se sinun vikasi ole”, vastasin ja irtauduin Harryn otteesta. Harry meni istumaan takaisin paikalleen ja he istuivat hiljaa. Taisin keskeyttää jotakin…
”Joo minun pitää mennä… täytyy keskustella vielä Fredin ja Georgen kanssa”, väitin ja lähdin ulos.
***
Olin pyörinyt Tylyahossa muutaman tunnin, kun huomasin, että minun oli aika mennä laittautumaan iltaa varten. Menin Harryn teltalle, tai no, meidän teltallemme. Harry ja Sirius eivät olleet siellä enää, joten sain koko teltan käyttööni. Kaivoin laukustani esiintymisvaatteeni ja puin ne ylleni. Olin valinnut vaatteiksi tummat pillifarkut, harmaan topin ja mustan, hihattoman hupparin, jossa oli selässä valkoharmaa tribaalikuvio. Jalkaani laitoin mustat tennarit.
Kun olin pukeutunut, pesin kasvoni ja meikkasin. Sen jälkeen laitoin hiukseni ylös pörröiselle nutturalle ja jätin otsahiukseni vapaiksi. Kun kävelin makuuhuoneeseen hakemaan laukkuni ja vesipulloni, jonka täytin keittiössä, katsoin samalla kelloon ja se näytti viittä. Minun täytyisi lähteä soundcheckiin. Katsoin vielä kerran peiliin, ennen kuin lähdin kohti konserttitelttaa.
Telttaan saavuttuani avasin ääneni ja menin sitten poikien luokse. He olivat virittäneet soittimensa kuntoon ja virnuilivat minulle.
”Näytät hyvältä Jess, ihan oikealle staralle”, Fred sanoi.
”Joo, olet kuumaa kamaa”, George jatkoi. Punastuin ja läpsäisin heitä molempia.
”AU!” kaksoset karjaisivat.
Virnuilin ja sanoin, ”Kiitos kohteliaisuuksista. Vedettäisiinkö nyt ne kappaleet viimeisen kerran läpi, ennen keikkaa?”
He nyökkäsivät ja aloitimme.
HarryPoV
”Haloo onko täällä ketään?” karhea ääni huusi teltan suulta. Nousin sängyltäni ja menin keittiöön katsomaan kuka siellä oli.
”Terve Harry, miten menee?” tuttu henkilö sanoi.
”Sirius”, sanoin iloisena ja halasin häntä.
”Mitä sinä täällä teet?” jatkoin hämilläni.
Sirius istui tuolille keittiönpöydän ääreen. Menin häntä vastapäätä ja hän sanoi,
”Ajattelin tulla katsomaan kuinka voit ja tulin myös katsomaan Jessin esiintymistä.”
”Juotko kahvia?” kysyin kohteliaasti ja nousin keittämään sitä.
”Kyllä kiitos”, hän vastasi. Kaadoin vettä keittimeen ja etsin kahvia keittiöstä.
”Joten… Miten istunnot ovat menneet? Onko Dumbledore kertonut mitään uutta ja mullistavaa tietoa sinulle?” hän kysyi hieman varuillaan.
Rypistin otsaani, ”Ei ole ja etköhän sinä tiedä mistä hän kanssani puhuu. Mitä minun pitäisi tietää?”
Sirius ei vastannut, joten kysyin häneltä uudelleen. Hän liikkui vaivaantuneena tuolissaan,
”Onko hän kertonut Jessicasta mitään?”
Napsautin kahvinkeittimen päälle ja menin istumaan takaisin paikalleni,
”Niin kuin mitä?”
”Että Jessica ei ole aivan tavallinen. Hän näet pystyy hallitsemaan…”
”Luonnonelementtejä tiedetään, Jess kertoi”, jatkoin hänen lauseensa loppuun. Hän näytti helpottuneelta.
”Selvä, tämä asia on sitten loppuun käyty. Seuraavaksi, miten ruikulin kanssa menee?” hän virnisti pahansuovasti. Naurahdin,
”Hän on oma rasvainen itsensä. Jos Derek ei ole kertonut niin, tästä on jo kyllä hieman aikaa, mutta Kalkaros antoi Rohkelikolle pisteitä, kun Jess kirosi Malf…” keskeytin lauseeni, kun teltan suusta astui sisään enkelini. Nousin ylös ja kävelin hänen luokseen. Jess halasi minua ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Hän laittoi pääni rinnalleni ja asetin leukani hänen päänsä päälle. Hymyilin onnellisena.
”Hei Sirius”, Jess sanoi hieman jännittyneesti. Mikäköhän on vialla?
Sirius hymyili leveästi ja sanoi, ”Terve Jess. Miten menee? Ai, ja onnittelut teille, Harry kertoi, että olette yhdessä.”
Jess naurahti hennosti, ”Kiitos. Minulla menee… jotenkin. Äiti on täällä, kuten Harry on varmaan senkin kertonut?”
Sirius nyökkäsi ja huokaisi, ”Olen niin pahoillani.”
”Eihän se sinun vikasi ole”, Jess vastasi ja irtautui otteestani. Menin takaisin paikalleni ja istuimme Siriuksen kanssa hiljaa.
”Joo minun pitää mennä… täytyy keskustella vielä Fredin ja Georgen kanssa”, Jess sanoi ja lähti taas.
Sirius virnuili taas, ”Että mihin ruikulia sitten koskee?”
***
Kävelimme Siriuksen kanssa konserttipaikalle. Huomasin kauempaa vilkuttavan Hermionen ja närkästyneen näköisen Ronin. Katsoin häntä kysyvästi ja hän vastasi katseeseeni murhaavalla katseella. Hitsit Ginny on kertonut hänelle…
Saimme loistavat paikat lavan edestä ja katsoin kun Jess ja pojat kurkkivat verhojen väleistä. Virnuilin, kun Jess iski minulle silmää.
10 minuutin kuluttua Kalkaros saapui lavalle. Vilkaisin Siriusta, joka purskahti nauruun. Hän hekotti kovaan ääneen,
”RUIKULISTA ON TULLUT JUONTAJA!”
Muutamat oppilaat tirskahtelivat. Kalkaros käänsi katseensa Siriukseen ja hän näytti siltä, että olisi halunnut kirota Siriuksen siihen paikkaan.
Hän kuitenkin kumartui puhumaan mikrofoniin, joka oli selvästi laitettu Jessiä varten hyvin alas.
”Deep Dreams”, Kalkaros mutisi mikrofoniin ja käveli pois lavalta. Kyllä minä ymmärrän, ettei tämä ole hänen alaansa, mutta ei hänen tarvitsisi näyttää ja kuulostaa elämäänsä kyllästyneeltä.
Jess, Fred, George ja Dean tulivat lavalle ja yleisö hurrasi. Ei siksi, että he tietäisivät, että he ovat hyviä, vaan siksi, että he kaikki olivat aika suosittuja. Ja siksi, että Jess näytti taivaallisen hyvältä. Ainakin minun mielestäni.
He asettuivat paikoilleen ja Jess sanoi mikrofoniin,
”Terve kaikki! Minua, varmaan myös poikiakin, jännittää kauheasti, joten eiköhän aloiteta! Ensimmäinen kappale, jonka soitamme on Second Chance!”
Dean löi tahtia ja he aloittivat soittamisen. He olivat itse asiassa todella hyviä. Jessin olemuksesta huomasi, että häntä jännitti todella paljon. Hän vain seisoi ja piti toista kättään mikrofonin päällä ja toista sen telineellä. Kappaleen loputtua yleisö antoi raikuvat aplodit ja he jatkoivat suoraan seuraavaan, joka oli Peacemaker.
Kun toinen laulu oli loppunut, yleisö huusi ja kannusti kovaäänisesti heitä. Jess katsoi minuun ja hymyilin hänelle rohkaisevasti. Hän veti syvään henkeä ja joi hieman vettä pullostaan. Sitten hän otti mikrofonin käteensä ja naurahti,
”Ei me taidetakkaan olla niin huonoja kuin luultiin. No, tässä vaiheessa kerromme teille, ketä me olemme.”
Yleisö taputti taas käsiään.
”Rumpujen takana tykittää Dean Thomas”, Jess sanoi ja osoitti Deania. Dean sai raivoisat aplodit ja hän kumarsi.
”Bassossa meillä on täällä Fred”, Jess sanoi ja Fred jakeli lentosuukkoja yleisölle.
”Ja kitaraa meille rämpyttää George”, Jess virnisti ja George teki hovikumarruksen.
Fred nappasi Jessin kädestä mikrofonin ja sanoi, ”Meidän laulajana, pirullinen kääpiö!”
Dean löi rumpuja ”vitsikkäästi”. Yleisö röhähti pieneen nauruun. Jess pyöräytti silmiään, mutta hymyili kuitenkin.
”Okei se oli huono vitsi. Eli meidän kaunis laulajattaremme on Jessica Paxton!” Fred sanoi, pörrötti Jessin hiuksia ja ojensi mikrofonin sitten takaisin tälle.
”Joo, sitten seuraava laulu. Se on minun säveltämäni ja sanoittamani. Laulu kertoo nykypäivän tilanteesta, todennäköisesti tiedätte mitä tarkoitan”, Jess selitti ja iski silmää yleisölle.
See the devil on the doorstep now
My, oh my
Telling everybody, oh just how to live their lives
Sliding down the information highway
Buying in just like a bunch of fools
Time is ticking and we can't go back
My, oh my
What about the world today
What about the place that we call home
We've never been so many
And we've never been...
So Alone
Jess antautui laululle täysillä. Hänen äänestään kuuli katkeruuden, voiman ja uhman joka kumpusi hänen sisästään. Jess voisi aloittaa anti-Voldemort kampanjan…
Keep watching from your picket fence
You keep talking but it makes no sense
You say we're not responsible
But we are, we are
You wash your hands
You come out clean
But fail to recognize the enemy's within
You say we're not responsible
But we are, we are
We are
Kaikki yleisössä olivat hiljaa. He vain kuuntelivat laulua. Itse olin lumoutunut siitä, kuinka Jess liikkui lavalla nyt niin vapautuneesti tanssien, kuin unohtaen, että häntä katsellaan.
One step forward, making two steps back
My, oh my
Riding piggy on the bad boys back for life
Lining up for the grand illusion
No answers for no questions asked
Lining up for the execution
Without knowing why
Fred ja George liittyivät Jessin tanssiin, vaikkeivät he paljoa pystyneet tekemäänkään soittimiensa takia. Oikeastaan he vain heiluivat samaan tahtiin, kuin Jess.
Keep watching from your picket fence
You keep talking but it makes no sense
You say we're not responsible
But we are, we are
You wash your hands
You come out clean
But fail to recognize the enemy's within
You say we're not responsible
But we are, we are
We are
Vihdoin yleisö heräsi kuolleista. Monet taputtivat samaan tahtiin ja osa vislasi tai huusi jotakin.
It's all about power, 'bout taking control
Breaking the will, and raping the soul
They suck us dry 'til there's nothing left
My, oh my. My, oh my
Jess laskeutui lavalta ja käveli yleisön edessä maassa. Hän näyttää niin pienelle…
What about the world today
What about the place that we call home
We've never been so many
And we've never been...
So Alone
Hän tuli kohdallemme ja kurkotin kättäni ottaakseni hänen kädestään kiinni. Hän hymyili minulle kauniisti ja naurahdin pienesti. Luoja hän on upea.
So Alone
Keep watching from your picket fence
You keep talking but it makes no sense
You say we're not responsible
But we are, we are
You wash your hands
You come out clean
But fail to recognize the enemy's within
You say we're not responsible
But we are, we are
We are
It's all about power, 'bout taking control
Breaking the will, and raping the soul
They suck us dry 'til there's nothing left
My, oh my
It's all about power, 'bout taking control
Yleisö räjähti hurraahuutoihin ja vislauksiin ja aplodeihin.
”HYVÄ JESS JA JÄTKÄT!” Sirius karjaisi ja taputti.
Jessin heleä naurahdus kuului kaiuttimista ja hän sanoi, ”Kiitos! Viimeisen laulun aika. Sen nimi on If Today Was Your Last Day!”
***
Kaikkien amatööribändien esitysten jälkeen etsin Jessin käsiini. Hän näytti olevan omissa maailmoissaan.
”Onko kaikki kunnossa?” kysyin.
Hän puri huultaan ja kuiskasi, ”Minun on pakko lähteä huomenna.”
Sydämeni jätti lyönnin väliin. Se ei voinut olla totta. Hän ihan oikeasti lähtee.
Kommenttia? :-*
Kiitos taas kommenteista :) Tähän ei tuu epilogii ku siis se vika luku toimii tavallaa epilogin mut ei kuitekaa oo tai sillee :D taas miu selkeitä sepostuksia ;D
p.s. Fredin ja Georgen "flirttailua" voi myös kutsua ystävien keskeiseksi kettuiluksi :)
Juups, seuraava luku. 8)
27. T.R.Y.Ä.T.Y.E.K.H.M.I.
HermionePoV
Olin päässyt nukkumaan kolmelta yöllä, kun Jess vihdoin rauhoittui. Hän oli ihan hajalla. Hän syyttää itseään siitä, ettei Harry halua kertoa hänelle hirnyrkeistä. Eihän hän tiedä, että Harry on vain ylisuojeleva ääliö.
Heräsin aamulla jo seitsemältä. Kävin nopeasti suihkussa ja vaihdoin ylleni normaalit vaatteet. Katsoin Jessin sänkyyn ja näin hänen makaavan mahallaan sikeässä unessa. Hänen kätensä retkotti ulkona sängystä. Huomasin hänen kätensä alla hänen sanoitusvihkonsa ja mustekynän.
Hiivin hänen viereensä, siirsin hänen kätensä sänkyyn ja nappasin vihkon itselleni. Sivu oli täynnä länttejä, jotka olivat tulleet kyyneleistä. Luin uudet sanat, jotka hän oli kirjoittanut. Ne olivat jääneet kesken, sillä kynän muste valahti viimeisen sanan kohdalla, aivan kuin hän olisi nukahtanut kesken kirjoittamisen, Lukiessani huomasin kyynelten kihonneen silmiini,
I'm holding on a rope
Got me 10 feet off the ground
I'm hearing what you say but I just can't make a sound
You tell me that you need me then you go and cut me down
But wait
You tell me that you're sorry didn't think I'd turn around and say:
That it's too late to apologize
It's too late
I said it's too late to apologize
It's too late
I'd take another chance, take a fall, take a shot for you
I need you like a heart needs a beat, it's nothing new
Yeah
I loved you with a fire red now it's turning blue
And you say
Sorry like, the angel heaven let me think was you
But I'm afraid
Hemmetti noiden kahden kanssa.
Laitoin vihkon takaisin lattialle ja kipitin sen jälkeen poikien makuusaliin Ronin luokse. Kävin makaamaan hänen viereensä ja pidättelin nauruani, kun katsoin hänen kasvojaan: hänellä valui kuolaa suupielestään.
”Ron”, kuiskasin ja ravistelin häntä.
”Mhhm”, hän önähti ja käänsi kylkeään.
”Ron!” kuiskasin kovempaa ja läpsäisin hänen kasvojaan. Hän säpsähti hereille ja katsoi minua ärsyyntyneenä.
Suukotin hänen huuliaan ja kuiskasin, ”Anteeksi.”
”Mitä?” hän tiuskaisi, mutta kietoi kätensä ympärilleni.
”Juttelitko Harrylle?”
”Miksi olisin? Hän painui suoraan nukkumaan”, Ron vastasi.
Suljin silmäni ja huokaisin, ”Koska Jess ja Harry erosivat eilen!”
”Ai erosivat? Vau… tältä sinusta varmaan tuntuu kokoajan”, hän kuiskasi hämmästyneen näköisenä.
Katsoin häntä oudoksuen, ”Ai surulliselta? Vai tarkoitatko kenties vihaiselta?”
”Ei, kun itseriittoiselta. Kun on oikeassa jossain asiassa”, hän kuiskasi, kuin se olisi ollut itsestään selvyys.
”Ai sinusta oli hyvä, että he erosivat?” kysyin häneltä ja nostin kulmiani.
”EI!” hän karjaisi. Hyssyttelin häntä ja nousin ylös sängystä.
”Mennään alas juttelemaan”, kuiskasin. Ron heitti päälleen vaatteet ja menimme tyhjään oleskeluhuoneeseen. Hän hieroi silmiään ja kävi makaamaan sohvalle. Istuin hänen jalkopäähänsä ja sanoin,
”Noniin. Aika punoa juoni, jotta saamme ne kaksi ylisuojelevaista, toisiinsa rakastuneet ääliöt takaisin yhteen.”
***
Kävelimme lounaalle Ronin kanssa. Harrya ja Jessiä ei ollut näkynyt koko päivänä, he olivat molemmat nököttäneet makuusaleissaan suremassa eroaan.
Menimme istumaan kaksosten luokse. He ahmivat ruokaa aivan kuin se olisi loppumassa maan päältä.
”Missä meidän kyyhkyläiset ovat?” Fred kysyi ja kahmaisi perunoita lautaselleen.
”Potemassa sydänsuruja”, vastasin hänelle.
”Miksi?” George kysy ja otti kolme palaa leipää.
”He erosivat eilen”, sanoin ja kaksoset vakavoituivat.
”Oikeasti? Harry ja Jess erosivat? Meidän Harry ja Jess?” Fred kysyi järkyttyneenä.
Nyökkäsin ja kaadoin pikariini vettä.
”Mitä me nyt keksitään?” George pohti ääneen.
Virnuilin, ”Haluatteko osallistua hyvin salaiseen operaatioon T.R.Y.Ä.T.Y.E.K.H.M.I.?”
Fredin nenästä tuli mehut ulos ja hän köhi, ”Että mihin?”
”Se on taas lyhenne, vähän niin kuin sylky”, Ron sanoi. Vilkaisin häntä ja siristin silmiäni.
”Se on S.Y.L.K.Y. . Ja tuo T.R.Y.Ä.T.Y.E.K.H.M.I. on lyhenne lauseesta Toisiinsa rakastuneet ylisuojelevat ääliöt takaisin yhteen, ennen kuin he masentuvat ikiajoiksi”, sanoin ylpeänä.
Kaksoset vaihtoivat katseita ja huokaisivat.
”Mitä?” kysyin.
”Mikset voi vain sanoa, että yritetään saada ne tollot yhteen?” George kysyi.
”Mikä edes sai ne kaksi eroamaan?” Fred kysyi hämillään.
Nyt vuorostamme me vaihdoimme Ronin kanssa katseitamme. O-ou…
HarryPoV
Katsoin kelloa. Neljä… Kiskaisin peiton pääni ylitse ja käänsin kylkeäni. Tänään minä en aio nousta ylös vuoteesta. Kauhea ontto olo kolkutti päässäni, kuin pala minusta olisi kadonnut. Käännyin toiselle kyljelleni ja käperryin sikiöasentoon. Mikä minua vaivaa? Miksen vain kertonut hänelle hirnyrkeistä ja Voldemortin lapsuudenkuvista? No koska et halua hänen joutuvan pulaan idiootti! Itseinho valtasi mieleni ja minun olisi tehnyt mieli hypätä jyrkänteeltä alas.
Makuusalin ovi pamahti ikävän kovaan ja kuulin Hermionen kiekaisun, ”Ylös, ulos ja lenkille!”
Ehkei hän huomaa minua, jos olen aivan paikallani… Ja siinä lensi peitto, ajattelin, kun hän kiskaisi peiton pois päältäni. Silmäni olivat vielä ummessa, en halunnut avata niitä.
”Harry ylös nyt”, Hermione sanoi määrätietoisesti.
”Silmät auki tai pakotan Ronin raahaamaan sinut kylmään suihkuun”, hän jatkoi, kun en totellut.
Kuulin Ronin kuiskaavan, ”Ei kai minun oikeasti tarvitse?”
Avasin silmäni, mutta suljin ne välittömästi, kun liian kirkas valo sattui silmiini.
”HARRY NYT SE PERSE YLÖS!” Hermione karjaisi ja säpsähdin. Hän ei yleensä kiroile.
Nousin istumaan silmät vieläkin kiinni.
”Aquatulio”, Hermione mutisi ja yhtäkkiä naamalleni roiskui jääkylmää vettä.
”HERMIONE!” karjaisin ja pyyhkäisin kasvojani kuiviksi.
”Harry nyt ylös. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olet eronnut”, Hermione pyöräytti silmiään.
”Eikö?” Ron kysyi hämillään.
”Ei, muistat kai Chon?” Hermione kysyi häneltä. Ron nyökkäsi ja koki valaistuksen.
Nousin ylös sängystä ja ärähdin, ”Antakaa minun nyt kieriskellä itsesäälissä.”
”Eikä anneta! Koska sinun kannattaisi kuunnella minun…” Hermione selitti, mutta Ron keskeytti hänet yskäisemällä. Hermione mulkaisi häntä ja jatkoi,
”Siis meidän mahtavaa ideaa.”
”Ei kiinnosta”, mumisin ja puin päälleni t-paidan.
”Kiinnostaapas.”
”Ei.”
”Kyllä.”
”Ei.”
”Ja tämä on ihan hyödytöntä, ole sitten idiootti”, Hermione kivahti.
”No mikä se teidän ideanne on?” ärähdin.
Ron ja Hermione vaihtoivat katseita ja virnuilivat.
”No?”
”Haluatko Jessin takaisin?”
”Te suunnittelette jo jotakin hänen päänsä menokseen? Hermione ja Ron, me erosimme eilen, tajuatteko? EILEN!” karjaisin heille.
”Niin?” Ron kysyi.
”Tiedättekö, että yleensä ihmiset eivät eroa hetken mielijohteesta, vaan jostakin kunnon syystä! Eikä silloin palata yhteen heti, kun mahdollista!” tiuskaisin.
Hermione katsoi minua kummastuneena, ”No syyhän on selvä: sinä et suostu kertomaan Jessille hirnyrkeistä ja niiden etsimisestä, koska haluat suojella Jessiä, vaikkei tarvitsisi ja hän ei halua seurustella kanssasi, jos et jaa asioitasi hänen kanssaan. Ja tuohan on ihan helppo korjata: kerrot hänelle kaiken ja annat hänen auttaa.”
Miksi hänen pitää olla AINA oikeassa?
”Saadaanko me tulla jo sisään?” ääni oven takaa huusi.
”Kuka tuo on?” kysyin.
”Tulkaa vain, eiköhän hän jo suostu!” Hermione vastasi.
Fred ja George tunkeutuivat makuusaliin ja istuivat Ronin sängylle, pudottaen itse Ronin alas.
”HEI!” hän karjaisi kaksosille.
”Anteeksi”, he virnuilivat hänelle.
”Mutta nyt itse asiaan! Eli meidän mahtavaan suunnitelmaan…”
”Minä sanon sen!” Fred keskeytti Hermionen ja sanoi juhlallisesti, ”Operaatio Tryätyekhmi.”
”Hä?” älähdin.
Hermione huokaisi, ”Tämä on ihan sama kuin S.Y.L.K.Y.n nimessä! Se on T.R.Y.Ä.T.Y.E.K.H.M.I.!”
”Eli?”
”Ei kuulu sinulle”, Ron virnuili.
JessicaPoV
”Jess, aika herätä”, Hermione kuiskasi minulle.
Raotin silmiäni ja rääkäisin, ”Ei vielä.”
Hän nauroi, ”Sinullahan on kaunis ääni tänään.”
”Ole hiljaa”, rääkäisin. Minun ääneni on muuten aika hirveä.
Hän istui sängylleni ja kysyi, ”Mikä päivä tänään on?”
”Lauantain”, vastasin ja hieroin silmiäni.
”Sunnuntaipas. Olet maannut sängyssäsi vuorokauden. Sinun pitäisi syödä jotain”, Hermione sanoi ja katsoi minua huolissaan.
”Ei ole nälkä”, sanoin todenmukaisesti. Minulla oli sellainen olo, että se mikä menisi alas, tulisi myös aika nopeasti ylös.
”Tule syömään kanssani iltapala.”
”ILTAPALA?” kiljahdin.
”Niin, se alkaa tunnin päästä”, Hermione vastasi ja silitti hiuksiani.
Huokaisin, ”Ei huvita.”
”Joko tulet hyvällä tai sitten pahalla.”
Miksi minä edes yritän väitellä hänen kanssaan, kun hän kuitenkin keksii jonkun keinon saada minut sinne?
Nousin ylös sängystä ja raakuin, ”Menen suihkuun.”
”Pidä hauskaa”, Hermione vastasi minulle hymysuin.
***
Laahustin Hermionen perässä Suureen saliin. Hän hymyili minulle ja sanoi,
”Piristy vähän Jess, kyllä Harry vielä huomaa tehneensä ison virheen.”
”Harry? Minä se jätin hänet”, tuhahdin masentuneena.
”Mutta hän on syypää tähän.”
”Riitaan tarvitaan kaksi osapuolta”, sanoin monotonisesti.
Kaksoset, Ron ja Harry istuivat jo tutuilla paikoilla. Hermione meni istumaan sinne myös, mutta minä jähmetyin paikalleni. Heistä kaikki muut, paitsi Harry, kääntyivät katsomaan minua pahoittelevasti. Minun olisi tehnyt mieli itkeä, mutta hillitsin itseni ja rääkäisin, ”Menen istumaan tuonne.”
He nyökkäsivät ja kävelin Luihuisten pöytään. Kaikki ohikulkijat tuijottivat minua järkyttyneenä, olihan se kamalaa, kun Rohkelikko tulee Luihuisten pöytään. Draco katsoi minua hymysuin ja teki tilaa viereensä.
”Haluatko, että kiroan Potan?”
Katsoin häntä vihaisesti ja vingahdin, ”Hän ei ole Potta, vaan Potter. Ja en halua, että kiroat häntä.”
”Okei. Hän kyllä haluaa kirota minut, näkeehän sen jo tuosta tuijotuksesta”, Draco sanoi ja nyökkäsi Harryn suuntaan. Vilkaisin sinne nopeasti ja vatsani kääntyi ympäri, kun näin Harryn mustasukkaisen tuijotuksen.
”Mitä haluat syödä?” Draco kysyi kohteliaasti.
”En mitään”, mumisin enemmänkin itselleni.
Draco pyöräytti silmiään tylsistyneenä ja sanoi, ”Te naiset olette aina tuollaisia. Kun eroatte, olette niin maanne myyneitä.”
Draco kaatoi pikariin appelsiinimehua ja ojensi sen minulle, ”Juo.”
Otin pikarin käteeni ja hörppäsin vähän. Kylmät väreet kulkivat ihollani.
”Mikä tuli?” hän kysyi.
”Tämä on kylmää”, mutisin.
”Yleensä mehu on kylmää. Syö tuo leipä”, Draco sanoi ja viskasi lautaselle palan leipää.
Tuhahdin, ”En ole mikään pikkulapsi, jota pitää komentaa.”
”Mutta käyttäydyt, kuin pikkulapsi”, Draco vastasi ja otti leipäpalani käteensä. Katsoin häntä kummastuneena,
”Ai enkö minä nyt saakaan syödä sit..”
Lauseeni keskeytyi, kun Draco tunki leivän suuhuni. Mussutin sitä hiljaa ja kun näin Dracon huvittuneen ilmeen, en voinut kuin hymyillä.
Kiitos kommentista tirsu. :) Ja ei, tää ei todellakaa oo mikää Kaunarit mis herätää miljoona kertaa henkii kuolleista ;) Ja en oo iha viel jatko-osan osilta päättäny Fredin kohtaloa... ;)
Ja pahottelen ku tää luku tulee näi myöhää, miu betal on ollu kiireitä ni hää ei oo ehtiny betailla tätä. Joten mie nyt näin kipeänä luin tän ite (en kyl tiiä hyödyttikö, oon iha tosi sokee omille virheilleni teksteis).
Viimestä viiää.
31. Last Kiss
DerekPoV
Kävelimme Siriuksen kanssa Paxtonien kartanon tiluksilla. Näimme jo kauempaa Harryn ja Jessin istuvan laiturilla. Harry oli kietonut kätensä Jessin vyötäisille ja Jess nojasi päätään Harryn rintaan.
”Onko hän aivan varma tästä?” Sirius kysyi, kun lähestyimme heitä.
Nyökkäsin, ”Hän sanoi, että näin on parasta. Kai hän tietää mitä tekee.”
”Entä April?”
”Hoidan hänet Jessin jälkeen”, vastasin raskain mielin.
Jess ja Harry kääntyivät, kun kävelimme laiturille. Jess hymyili lämpimästi ja sanoi, ”Hei Derek ja Sirius.”
”Hei”, sanoimme Siriuksen kanssa yhteen ääneen. Katselimme Jessin kanssa toisiamme silmiin hiljaa. Hän näytti siltä, että yrittäisi lukea ajatuksiani.
”Teillä on varmaankin jotain asiaa?” Harry sanoi vakavana.
”Kyllä. Jess, tulisitko mukaani?” kysyin. Hän nyökkäsi ja nousi ylös.
Harry nousi myös ja otti Jessin kädestä kiinni, ”Odota.”
Jess katsoi häntä kummastuneena ja naurahti, ”Mikä hätänä?”
Harry katsahti minuun ja Siriukseen, ”Voisitteko kääntyä ympäri ihan hetkeksi?”
Nyökkäsimme ja käänsimme selkämme heille. Kuulin Harryn kuiskaavan,
”Olet koko maailmani, tiedäthän sinä sen? Sinä olet minun kallein aarteeni, enkä halua, että sinuun sattuu minun takiani, ymmärräthän?”
”Minäkin rakastan sinua Harry. Mikä sinun on? Enhän minä nyt ole kuolemassa, Derek haluaa vain jutella kanssani”, Jess kuiskasi takaisin.
Harry mutisi, ”Haluan vain, että tiedät sen.”
”Kyllä minä Harry tiedän.”
Yskäisin ja käännyin ympäri. Harry otti askeleen kauemmas Jessistä ja nyökkäsi. Jess lähti mukaani ja menimme kartanolle.
”Miksi sinun piti raahata minut tänne asti?” hän kysyi hämmästyneenä.
Hymyilin surkeana ja sanoin, ”Olen niin kamalan pahoillani Jess. Tämä on teidän parhaaksenne.”
”Mikä?”
Otin sauvani esiin ja osoitin häntä sillä.
”Derek?” Jess kysyi kauhistuneena.
Ennen kuin hän ehti reagoida, kuiskasin, ”Unhoituta.”
SiriusPoV
Harry ilmiintyi kanssani Likusteritielle. Kävelimme Dursleyden kotiin ja istuimme keittiöpöydän ääreen.
”Oletko nyt aivan varma tästä?” kysyin vielä.
Hän nyökkäsi hitaasti ja sanoi, ”Kyllä.”
Istuimme siinä hiljaa pitkän aikaa. Minä niin toivoin, että tämä olisi päättynyt hyvin. He molemmat olisivat ansainneet sen.
Huokaisin ja nousin ylös, ”Meidän pitää mennä jonnekin muualle, en voi taikoa täällä. Emmehän halua antaa kenellekään mahdollisuutta kuvitella, että taiot jästien nähden?”
Harry tarrasi kädestäni kiinni ja ilmiinnyimme eräälle saarelle Afrikan lounaispuolelle, jossa olin piileskellyt aikoinani.
Harry hymyili ja sanoi, ”Tehdään se.”
Nyökkäsin ja otin taikasauvani esiin. Osoitin häntä sillä ja sanoin,
”Unhoituta.”
JessicaPoV
Heiluttelin jalkojani viileässä vedessä ja hymyilin onnellisena. Harry siirsi hiussuortuvan korvani taakse ja suukotti poskeani. Hän oli viettänyt melkein koko kesän meillä.
”Jess”, Harry kuiskasi. Katsahdin häneen kysyvästi.
Hän kaivoi shortsiensa taskusta jotakin ja piti sitä nyrkissään, ”Haluan, että otat tämän takaisin.”
Harry otti käteni omaansa ja laittoi esineen nyrkistään siihen. Hän sulki käteni nyrkkiin ja suukotti kämmenselkääni. Hymyilin ja avasin käteni. Kaulakoruni.
”Kiitos”, kuiskasin ja laitoin sen kaulaani. Harry kietoi kätensä uumalleni ja painoin pääni hänen rinnalleen. Yhtäkkiä minulla tuli kauhean haikea olo, koska tiesin, etten saattaisi nähdä Harrya tämän kesän jälkeen enää koskaan.
”Minä tulen takaisin”, hän kuiskasi aivan kuin hän olisi lukenut ajatuksiani. Katsoin häntä silmiin ja hymyilin haikeasti,
”Et voi olla varma.”
”Olen minä. Haluatko tietää miksi?” hän kysyi ja suukotti hiuksiani. Nyökkäsin ja hengitin syvään. Tuulen henkäys hyväili kasvojani ja hiuksiani.
”Koska eräs tyttö odottaa minua täällä kuin kuuta nousevalta taivaalta, enkä voi pettää hänen luottamustaan”, Harry kuiskasi ja tiukensi otettaan minusta.
Laituri heilui hieman askeleiden alla. Käännyimme katsomaan ja näimme Siriuksen ja Derekin kävelevän meitä kohti vakavat ilmeet kasvoillaan.
Hymyilin hieman väkinäisesti ja sanoin tekopirteästi, ”Hei Derek ja Sirius.”
”Hei”, he vastasivat yhteen ääneen. Katselin Derekiä hämmästyneenä silmiin. Hän näytti surulliselta, aivan kuin hänellä olisi jotakin sydämellään.
”Teillä on varmaankin jotain asiaa?” Harry sanoi vakavana.
”Kyllä. Jess, tulisitko mukaani?” Derek kysyi. Nyökkäsin ja pomppasin ylös. Harry nousi vierelleni ja otti kädestäni kiinni, ”Odota.”
Mikä noita kahta nyt vaivaa?
Katsoin häntä kummastuneena ja naurahdin hermostuneesti, ”Mikä hätänä?”
Harry kysyi Derekiltä ja Siriukselta, ”Voisitteko kääntyä ympäri ihan hetkeksi?”
He nyökkäsivät ja kääntyivät ympäri. Harry otti molemmista käsistäni kiinni ja katsoi minua suoraan silmiin. Hän näytti murheelliselta ja kuiskasi, ”Olet koko maailmani, tiedäthän sinä sen? Sinä olet minun kallein aarteeni, enkä halua, että sinuun sattuu minun takiani, ymmärräthän?”
”Minäkin rakastan sinua Harry. Mikä sinun on? Enhän minä nyt ole kuolemassa, Derek haluaa vain jutella kanssani”, kuiskasin takaisin hämmentyneenä.
Harry mutisi ja suukotti otsaani, ”Haluan vain, että tiedät sen.”
”Kyllä minä Harry tiedän”, henkäisin.
Derek yskäisi ja kääntyi takaisin meihin päin. Harry otti askeleen kauemmas minusta ja nyökkäsi. Lähdin seuraamaan Derekiä kartanolle kummissani.
”Miksi sinun piti raahata minut tänne asti?” kysyin hämmästyneenä.
Derek hymyili surkeana ja sanoi, ”Olen niin kamalan pahoillani Jess. Tämä on teidän parhaaksenne.”
”Mikä?” kysyin. Miksi kaikki ovat niin salamyhkäisiä?
Derek otti sauvansa käteen ja osoitti minua sillä.
”Derek?” kysyin kauhistuneena. Mitä hän tekee? Mikä häneen on mennyt?
En ehtinyt reagoida, ennen kuin kuulin hänen kuiskaavan, ”Unhoituta.”
A/N: eli tuota viimistä lukuu tehessä mie kuuntelin Taylor Swiftin lauluu Last Kiss, mikä oli outoo, koska mie en kuuntele ikinä vapaasta tahostani Taylor Swiftii tai mitää sellasta. No, kerta se oli ensimmäineki. :)
Ja täs ois teille vielä...
EPILOGI
30 päivää myöhemmin
HermionePoV
Pakkasin tavaroita pieneen helmilaukkuuni sen varalta, että lähtömme olisi nopea. Olin jo aikaisemmin pakannut Ronin ja minun tavarani, enää oli jäljellä Harryn tavarat. Kaivoin hänen matka-arkkuaan ympäri ja viskoin välillä vaatteita olkani ylitse sängylle. Otin myös muutaman hyödyllisen kirjan ja näkymättömyysviitan. Kun avasin mytyssä olevan viitan, sen sisästä tipahti kirjekuori. Viikkasin viitan siististi helmilaukkuuni ja otin sitten kirjeen käteeni. Sitä ei ollut edes suljettu, joten päästin uteliaisuuteni valloilleen ja luin kirjeen.
Tuntuupa oudolle kirjoittaa itselleen kirjettä. Mutta parempi kirjoittaa tämä, jospa tästä olisi jotakin hyötyä.
En tule muistamaan mitään näistä asiosista, jotka kirjoitan ylös. Omapahan on vikani.
Kerron tarinan lyhyesti: 31.7.1996 tapasin Viistokujalla tytön, Jessica Paxtonin. Rakastuin häneen ja muutaman kuukauden kuluttua aloimme seurustella. Suhteemme aikana tapahtui paljon, oli ylämäkiä ja alamäkiä. Olimme todella rakastuneita. Olin hyvin suojelevainen häntä kohtaan ja suhtautumiseni hänen turvallisuuteensa paheni, kun hän melkein kuoli yrittäessään pelastaa minut Voldemortin kiroukselta. Kirous osui häneen ja hän oli 27 päivää koomassa. Herättyään hän intti, että lähtee mukaani etsimää hirnyrkkejä, mutta en suostunut ottamaan häntä mukaan. Jessicasta näki, ettei hän halunnut enää kiistellä asiasta, mutta näin myös, että vaikka en päästäisi häntä mukaani, hän seuraisi minua.
Joten mitä minulla oli tehtävissäni? En missään nimessä halunnut, että hänelle tapahtuu mitään pahaa.
Päätin tehdä ehkä elämäni isoimman virheen: muokata hänen muistiaan. Vaikka kävelisin häntä vastaan kadulla, hän ei tunnistaisi minua, hän ei muistaisi minua.
Kun esitin asian hänen perheelleen, he olivat omalla tavallaan helpottuneita. Hänen isänsä ymmärsi kantani, vaikkei pitänytkään siitä. Jessican äiti taas piti sitä parhaana vaihtoehtona. Hän sanoi, että se olisi varmasti ainut järkevä keino estää Jessiä tekemästä typeryyksiä.
Derek, Jessican henkivartija, ei pitänyt ideastani yhtään. Hän yritti kaikkensa kääntääkseen pääni. Lopulta hän myöntyi ja halusi itse muokata osan Jessin muistista.
Pyysin Siriusta poistamaan Jessican omasta muististani. Ajatuskin siitä, että rakastaisin Jessiä ja hän kohtelisi minua kuin tuntematonta, sattui liikaa. On parempi, etten muista kuinka paljon häntä rakastankaan. Toinen asia, minkä takia halusin unohtaa hänet, on se, että kun joskus tapaan hänet uudelleen, en yritä saada häntä rakastumaan minuun uudelleen. En halua tuottaa hänelle yhtään enempää kärsimystä, kuin olen jo tuottanut.
Miksi sitten kirjoitan tämän kirjeen? No, jos joskus luen tämän ja olen tutustunut Jessiin uudelleen, tiedän, että minun kannattaa jättää hänet rauhaan, jotten aiheuttaisi hänelle enempää ongelmia.
Toivottavasti ymmärrän tämän silloin.
Luin kirjeen uudelleen ja uudelleen. Miten hän voi olla näin typerä?
Laitoin kirjeen takaisin kuoreen ja heitin sen Harryn matka-arkkuun. Viikkasin hänen vaatteensa helmilaukkuuni ja asettelin kirjat siisteihin pinoihin. Koko sen ajan, kun pakkasin hänen tavaroitaan vilkuilin välillä kirjekuorta. En voi jättää sitä tuohon. Ravistin päätäni ja suljin hänen matka-arkkunsa. Avatessani oven, katsahdin vielä matka-arkkuun ja purin huultani. Hermione, sinä et voi kajota hänen omaisuuteensa, hän halusi kirjoittaa kirjeen itselleen! toruin itseäni jo pelkästä ajatuksesta tuhota kirjettä. Mutta olisiko se niin väärin? Mitä pahaa siinä olisi, jos he rakastuisivat uudelleen?
Ryntäsin matka-arkulle ja kiskaisin sen auki. Otin kirjeen käteeni ja huokaisin, toivottavasti en kadu tätä.
Otin kirjeen arkusta ja tungin sen helmilaukkuuni. Annan sen Harrylle, jos näyttää sille, että siitä olisi hyötyä hänelle.
JessicaPoV
”Nämä heinät kutittavat”, April vinkaisi, kun makoilimme laitumella.
Naurahdin, ”Älä valita April.”
Hän kääntyi mahalleen ja heilutteli jalkojaan. Katsahdin häneen ja naurahdin. Aprilin suu oli mutrussa ja hän näytti hyvin pohtivalta.
”Mitä?” hän kysyi.
”Olet aivan omissa maailmoissasi”, vastasin hänelle. Hän virnuili ja kierähti viereeni,
”Enkä ole.”
”Oletpas, sen näkee”, sanoin ja aloin kutittaa häntä.
Hän kikatti, ”Jess älä! KUTITTAA!”
Lopetin ja nousin kyynärpäideni varaan. April nousi istumaan ja risti jalkansa. Hän otti riipukseni sormiensa väliin ja puri huultaan,
”Mistä sinä olet saanut tämän?”
Kohautin olkiani, ”En tiedä. Kai minä olen ollut niin pieni, etten muista.”
”Mitäköhän sen sisällä on?” April pohti ja käänteli sitä kädessään.
En ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi sitä. Tiesin kyllä, että minulla oli avain sydämeen, se oli kirjoituspöytäni laatikossa.
Laitoin sen sinne, sillä mielestäni oli typerän näköistä, kun avain roikkui samassa ketjussa kuin sydän.
Nousin seisomaan ja ojensin käteni Aprilile, ”Mennään hakemaan avain tähän. Sillähän se selviää.”
Vetäisin Aprilin ylös ja juoksimme kilpaa kotiin. Annoin Aprilin voittaa ja hän riemastui siitä. Äiti torui meitä, kun juoksimme huoneeseeni. Nappasin avaimen ja käänsin sydämen lukon auki. Sen sisältä pongahti hopeiset, käsinkirjoitetut sanat,
You touched my heart you touched my soul
You changed my life and all my goals
And love is blind and that I knew when,
My heart was blinded by you
I've kissed your lips and held your head
Shared your dreams and shared your bed
I know you well, I know your smell
I've been addicted to you
Goodbye my lover
Goodbye my friend
You have been the one
You have been the one for me
”Mitä siinä lukee?” April kysyi. Katselin kirjoitusta hämmästyneenä. Sydämeni sykki tiheämmin, keneltä minä olen saanut tämän?
”Jess!” April valitti ja ravisti minua.
Havahduin ja hymyilin, ”Ei mitään ihmeellistä.”
”Kerro Jess! Ihan epäreilua, kun sinä et kerro mitä tuo tarkoittaa.”
”Joku on tainnut… olla rakastunut minuun”, vastasin ja suljin sydämen. Olenko ollut rakastunut?
A/N: Kappale, jonka lyriikat tossa oli, oli James Bluntin Goodbye My Loverista.
Mie haluun kiittää teit kaikkii lukijoita, ilma teit en ois saanu kirjotettuu tätä loppuu :) Ja kiitos kaikille, ketkä on kommentoinu, teist on ollu miulle apuu :)
Ja tietty mie kiitän miu norsuu, eiku siis betaa, redapplea vaivannäöstä :) Oot iha mahtava.
Joten,
Kiitos ja syvä hovikumarrus teille kaikille!