Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Valintoja (K-11 Fred/Hermione) Toinen ja kolmas luku tullut!!

(1/3) > >>

iittaliia:
// Alaotsikko: Fred tykkää Hermystä, Hermy tykkää Ronista

Kaikki kuuluu J.K. Rowlingille, joten minä en omista hahmoja/paikkaa.






Paritus: Fred/Hermione Hermione/Ron Harry/Ginny
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Sisältää liiallista hempeilyä!
Tyyli: Romantiikka, huumori, draama…
Yhteenveto: Sijoittuu siis siihen aikaan, kun kaksoset käy viimeistä lukuvuottaan Tylypahkas, eli ne ei karkaa kesken kaiken pois.
Fred on kateellinen Ronille, koska tämä on yhdessä Hermionen kanssa. Fredin mustasukkaisuus kohtauksia ei kestä kukaan, mutta mitäs sitten tapahtuukaan, kun Fred törmää Hermioneen autiolla käytävällä??
Varoitukset: Ensimmäinen ficcini jonka olen julkaissut, joten olkaa armeliaita!


’’George?’’
’’Niin?’’
’’Mitä mieltä olet Hermionesta?’’
’’Kuin niin? Nehän on yhdessä Ronin kaa. Miks kysyt?’’
’’No kato nyt niitä! Nehän on hirveen nuoria, ei ne tolleen voi imutella julkisesti!’’
’’Häh? Ellen mä tuntis sua, mä luulisin että sä oot mustasukkanen…’’
’’En ikinä!’’
’’Miks sit punastut?’’
’’Enhän! Tai siis… Täällä on kuuma, tosi kuuma.’’
’’Ääh, anti olla. Vitsi Ron saa kuulla tästä! Se on pussaillu samaa suuta, mitä Krum!’’
’’Ai niin! Krum, se ketale!’’
’’Mikäs sulle tuli? Et sä sillon Krumista tolleen puhunu.’’
’’Ääh… Väsyttää taidankin tästä mennä…’’


Jos Ron vielä hipaseekin Hermionen suuta, mä paistan sen avotulessa vaahtokarkkien kanssa!
’’Fred? Mihin sulle eilen niin kova kiire tuli. Oliks sulla kuumetta tai jotain, kun puhuit Krumista niin oudosti’’ George katsoi kaksostaan kummastuneena. He kävelivät kasvihuonetta kohti, ja aurinko paistoi täydeltä terältä.
’’Ööh… Tuota… Joo päätä särki ihan pirusti!’’ Fred mutisi epäselvästi ja kiihdytti askeliaan.
’’Katos keitä tuolta tulee!’’ George sanoi samalla, kun otti veljensä kiinni.
Fred kohotti katseensa, ja samalla hänen mahansa heitti kuperkeikkaa. Kasvihuoneiden suunnalta heitä kohti käveli kolme ihmistä. Harry hiukan vaivaantuneena, Hermione ja Ron jonka käsi oli kietoutuneena hermionen ympäri.
’’Moi pojat!’’ Hermionen heleä ääni sai Fredin hymyilemään autuaana. Ron vilkaisi veljeään kummastuneena, ja George pyöräytti silmiään.
’’Hei Hermione! Hei Harry! Ja… Ron.’’ Fred tervehti.
’’Hei Fred! Älkää tänään yrittäkö mitään typerää, Verso ei nukkunut kunnolla. Alruunat kuulemma vaativat liikaa huomiota.’’ Hermione sanoi.
’’Selvä. Ehkä me annamme hänen olla rauhassa tämän tunnin. Kohta me myöhästymme, tule Fred’’ George virnisti, ja jatkoi matkaansa.
’’Öö… Fred? Tule nyt!’’ Mutta Fred vain seisoi paikoillaan kasvot loistaen onnesta.

Hän sanoo ihanasti nimeni! Hän tervehti minua erikseen!

’’Fred! Liiku!’’
’’Älä huuda!’’ Fred havahtui unelmoinnistaan vasta, kun George huusi hänen korvaansa.
’’No niin! Liikettä, tunti alkaa…’’

 
Fred käveli yksin käytävällä. Koko päivän hän oli vain unelmoinut, ja opettajat olivat joutuneet huomauttamaan asiasta enemmän kuin kerran. George oli tylsistynyt veljensä käytökseen, ja oli mennyt Leen kanssa edeltä oleskeluhuoneeseen.

Missäköhän hän on nyt, ei kai hän vielä ole oleskeluhuoneessa? Mutta missä hän onkaan, siellä on Ron hänen kanssaan! Voisinpa yllättää hänet joskus! Niin ettei, Ron ole mailla halmeillakaan…

Hirveä ryminä täytti käytävän. Fred havahtui, ja tajusi makaavansa keskellä lattiaa Hermionen vieressä.
’’Katsoisit eteesi hölmö! Auta minua keräämään nämä kirjat, ja sitten pitää juosta, ennen kuin Voro tai Norriska tulee!’’ Hermione kuiskasi nopeasti, ja rupesi keräämään kirjoja. Fred tuijotti tyttöä hetken, ja auttoi sitten. Fred tajusi tarranneensa Hirviökirja hirviöistä kirjaan liian myöhään, ja kaatui takaisin lattialle tällä kertaa verinen haava kädessään.
’’Voi sinua raukkaa! Nouse, nyt juostaan! Voro tulee! Äkkiä nouse jo!   Ääh…’’ Hermione tarrasi Fredin verisestä kädestä ja lähti juoksemaan. Fred kompuroi perässä, mutta sai pian tasapainonsa takaisin.
’’Seuraa!’’ Hän kuiskasi Hermionelle, ja juoksi päin seinää, josta avautuikin luokkahuone. Hermione tuli ähisten perässä. He istuutuivat pulpeteille, ja yhtäkkiä Fred tajusi, että piti yhä Hermionea kädestä. Poika kiskaisi hämillään kätensä pois, ja punastui.

’’Fred, anna minä autan puhdistamaan tuon haavan.’’ Hermione sanoi ja odottamatta vastausta, hän rupesi puhdistamaan haavaa. Fred vain katseli vierestä, vaikka hänen teki mieli hyppiä riemusta joka kerta kun Hermionen pehmeät sormet koskettivat hänen ihoaan.
’’No niin. Nyt se on puhdas. Se on aika pahan näköinen, mutta paranee päivässä. Käy kuitenkin huomenna sairaalasiivessä, niin matami Pomfrey   parantaa sen, ilman että tulee kipuja.’’ Hermione höpötti ja nosti katseensa hymyillen Frediin.
Fred ei tajunnut miten kaikki olikin käynyt niin, miten hän oli toivonut! Hän oli toivonut yllättävänsä Hermionen ilman, että Ron on lähellä ja niin oli käynyt! Nyt kun hän näki Hermionen ruskeat silmät, ja hänen aurinkoisen hymynsä, hän ei voinut hillitä itseään!
Fred kohotti toisen kätensä, kumartui ja suuteli Hermionen huulia samalla kun pyyhkäisi tytön hiukset pois silmien edestä.
Sitten hän irrottautui, ja katsoi Hermionen ruskeita silmiä yrittäen tulkita niitä.

Toivottavasti en nyt mokannut pahan päiväisesti! Mutta en vain voinut olla tekemättä sitä, kun hän katsoi minua ihanilla silmillään.

Fred laski kätensä ja katsoi Hermionea silmiin.

’’Mutta… Mutta… Entä… Ron?’’ Hermione sopersi.
Fred nousi äkkiä seisomaan.
’’Odota! Älä lähde vielä!’’ Hermione aloitti, mutta Fred oli jo rynnistänyt ulos huoneesta.
Hermione kohotti hitaasti kätensä, ja kosketti huuliaan siitä kohtaa mihin Fred oli häntä suudellut.

’’Fred? Fred? Missä sinä oikein olit! Sinun piti tulla heti tänne! Näitkö muuten Hermionea? Ron alkaa kohta hätääntyä… Fred odota! Odota!’’
Fred rynnisti poikien makuusaliin, sanomatta kenellekkään mitään.

Älä seuraa minua, älä seuraa minua, älä seuraa minua, äläseuraaminua!

Fred päätti esittää nukkuvaa, kun hänen veljensä ilmaantui tunnin kuluttua makuusaliin.

Koko seuraavan päivän, Fred vältteli Hermionea, Harrya, ja ennen kaikkea Ronia. Ja aina kun George yritti ottaa puheeksi edellisen päivän tapahtumat, Fred liukeni paikalta erinäisten tekosyiden turvin, kuten: ’’Tekee yhtäkkiä mieli nenäverevuotonugaata!’’ ’’Taidan etsiä Kalkaroksen, tein kai virheen taikajuomatunnilla!’’

Noin viikko sen jälkeen mitä Fredille ja Hermionelle oli tapahtunut, Fredin eteen laskeutui aamiaisella kookas tunturipöllö. Fred nappasi pikaisesti kirjeen, ja luki.
’’Se mikä tapahtui, tapahtui. Minulla on hirveä ikävä sinua! Klo 16.15 Hunajaherttuan edessä.
T: I love F’’
Fred laittoi kätensä lapun eteen, mutta liian myöhään. George oli jo ehtinyt lukea sen.
Fred kiskoi veljensä aulaan hirveällä ryminällä ja tuuppasi veljensä erääseen salahuoneeseen.

’’Sinun on luvattava, että et kerro kenellekkään, tai minä paistan sinut samaan aikaan kun Ronin! Etkä sä saa ainuttakaan vaahtokarkkia!’’
’’Sen alun mä tajusin, mutta loppu meni överiks… Anti olla, mä lupaan että en kerro kellekkään!
’’Lupaakko, kautta veljeytemme? Koska mä en todellakaan halua paistaa sua, varsinkaan, kun mä tiedän että sä oot hulluna vaahtokarkkeihin.’’
’’Mä en vieläkään tajuu sitä vaahtokarkki juttuu… Mut aivan sama kerro jo! Kuka se on? Angelina? Padma? Parvati? Kuka se on kerro! Ja mitä oikeen tapahtu?’’ George kummasteli innoissaan.
’’Mä en ikinä tuu saamaan tyttöystävää…’’ Hän vielä jatkoi.
’’Ei se oo mun tyttöystävä! Se on varattu!’’
’’Täh! Yritätkö sä ottaa toiselta tyttöystävän? Se on aika paha homma Fred… Varsinkin jos se tyttö on…’’ George aloitti, mutta Fred keskeytti.
’’Se tyttö on Hermione.’’
Kuului rysähdys, kun George kaatoi tuolin jolla oli istunut.


¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Rakentavaa palautetta kiitos!  ;)

Dramione:
Pidin ainakin juonesta, ja jos tämä on muutenkin ensimmäisiä ficcejäsi, niin tämä on oikein kiva ficci. Joitakin virheitä osui silmään. Onko sinulla betaa? Virheitä ei ollut kuitenkaan niin runsaasti, että ne olisivat häirinneet lukemista. Pidin tästä ficistä, laitappa jatkoa pian! ^^

iittaliia:
Betaa ei ole, mutta käytän oikoluku ohjelmaa. Tosin tätä kirjoittaessani koneeni sekosi, ja oikolukuohjelmani pimeni tyystin. Korjaan sen mahdollisimman pian! Ja jatkoa tulee ihan nyt heti.

iittaliia:
Luku 2

 ’’Ron, älä viitsi.’’
’’Mitä, miks en saa enää ees halata sua? Susta on tullut ihan omituinen!’’
’’Eikä oo! Mä oon vaan tylsistynyt siihen, että sä lääpit ihan koko ajan!’’
’’No ei se viikko sitten haitannut yhtään!’’
’’No mielialat, ja tunteet muuttuvat!’’
’’Sä et siis enää halua olla mun kanssa!?’’
’’En mä niin sanonu…’’
’’Et niin, mutta ajattelit kuitenkin!’’
’’Ron älä viitsi.’’

Toivottavasti kukaan ei tule vielä makuusaliin… Haluan olla yksin.
Miten voin hienovaraisesti sanoa Ronille, että en tahdo mennä hänen kanssaan Tylyahoon? Tai miten voin sanoa Fredille, että…

Hermionen ajatus katkesi, koska makuusaliin ryntäsi kikattava tyttö lauma.
’’Oikeastikko Lavender? Meneekö Hermione poikaystävänsä isoveljen kanssa Tylyahoon? Fred Weasleyn?’’ Kysyi joku tytöistä.
’’Menee menee! Kun tänään tulin aamiaiselta, kuulin kaksosten äänet erään seinän takaa! Ja puhuivat Hermionesta! Ja vaahtokarkeista… No aivan sama, mutta siltikin! Ja sitten kuului hirveä rysähdys! He varmasti rupesivat tappelemaan.’’ Lavender vastasi.
’’Mutta, eikö George kaatunut tuolilla? Niin he ainakin sanovat toisille…’’
’’No niinhän HE sanovat! Mutta oletteko nähneet ne mustelmat, mitä Georgella on? Niin paljon ei tule vain tuolilla kaatumisesta! Entä oletteko nähneet sen syvän haavan Fredin kädessä? Semmoinen voi tulla vain ja ainoastaan jos joku toinen käyttää sektumsempraa!’’ Lavender intti.
’’Te ette tiedä mistään mitään! Ehkä he puhuivat minusta, mitä sitten! Kyllähän he voivat vallan mainiosti puhua pikkuveljensä tyttöystävästä ilman katalia taka-ajatuksia! Ja George todellakin kaatui tuolilla! Ja Frediä puri Hirviökirja hirviöistä, ja minkä ihmeen taki George yrittäisi sellaista kirousta omaan kaksoisveljeensä! Joten älkää jaksako valvottaa minua enää, vaan menkää jo nukkumaan!’’ Hermione ärähti vihaisesti!
’’No minkä takia he sitten välttelevät sinua, tai minkä takia he poistuvat takavasemmalle heti, kun joku kysyy jotain sinusta!’’ Lavender tiukkasi.
’’En vaivaudu vastaamaan tuohon!’’ Hermioen sanoi jäätävästi, ja veti peiton takaisin päälleen ja yritti nukkua.

Mokoma korppikotka tuo Lavender… Hän varmasti kuuli minun ja Ronin riidan, ja sai siitä vielä lisäintoa laittaa typeriä huhuja liikenteeseen!

Seuraavana päivänä Hermione käveli yksin käytävällä. Hän ei vaan enää jaksanut Ronin lääppimistä, Lavenderin ärsyttävää inttämistä, eikä Harryn kysymyksiä. Hermione ei voinut enää edes uskoutua Ginnylle, koska Ginny käytti kaiken vapaa-aikansa Harryn kanssa oleiluun. Hermione huokaisi, ja kohotti päätään, nähdäkseen pitkän punapään hymyilevät kasvot.

’’Fred?’’
’’Olen George kiitos kysymästä.’’
’’Ääh, anteeksi olen vähän sekaisin. Mitä sinä siinä teet?’’
’’Odotin sinua. Menetkö todella Tylyahoon Fredin kanssa, koska jos teet hänelle bänät, Fred ei ikinä enää luota tyttöihin, ja se olis jo paha juttu. Että miten on?’’
’’Öhöm… Tuota, kyllä minä menen hänen kanssaan sinne… Tai siis olen hänen kanssaan siellä… Tai siis…’’
’’Aivan sama, kunhan et jätä häntä sinne yksin odottamaan, mutta mitä teille oikein tapahtui? Fred ei suostunut kertomaan.’’
’’Jos hän ei kerro, niin en kerro minäkään. Mutta nyt minun pitää mennä kertomaan Ronille, että en mene hänen kanssaan Tylyahoon, moikka!’’

Pikainen poistuminen ei aina ole hyvä ratkaisu, mutta nyt se oli jo välttämätöntä. Ja minun todella pitää kertoa Ronille, että en mene hänen kanssaan huomenna Tylyahoon.

Hermione juoksi koko matkan muotokuva-aukolle. Hän kumartui nojaten polviinsa ja huohotti.
’’Kurpitsapiiras.’’ Hermione mutisi, ja astui muotokuva-aukosta sisään. Hän käveli heti Ronin luo ja pamautti, että ei mene hänen kanssaan Tylyahoon.
’’Täh? Miks et!?’’
’’En nyt ehdi selittään.’’ Hermione mutisi ja käänsi päätään, kun tunsi jonkun tuijotuksen. Hän tunsi punan kohoavan poskilleen, eikä sillä ollut mitään tekemistä kuumuuden kanssa.
Hermione tunsi Fredin tuijotuksen vielä astuessaan tyttöjen makuusaliin.

Ei hän tule olen varma siitä… Tosin olen kymmenen minuuttia etuajassa… Mutta ei hän siltikään tule…

Fred seisoskeli hunajaherttuan edessä, vilkuillen koko ajan kelloaan. Hänen kätensä hikosivat, ja jalkansa puutuivat. Hän ei halunnut mennä sisälle, koska he sopivat tapaavansa Hunajaherttuan edessä.

Toivottavasti ainakaan Ron ei nää Hermionea mun kanssa, koska eilen se oli ihan vauhko, kun Hermione ilmoitti asiansa…

’’Hei Fred.’’ Kuului tuttu tytön ääni Fredin takaa.
’’Hei Hermione.’’ Fred sanoi epäselvästi, koska hänen mahansa heitti kuperkeikkaa heti nähtyään tytön silmät.
’’Emme voi jatkaa näin. Minä en rakasta sinua, vaan Ronia. Ja vaikka siinä viestissä lukikin, että i love Fred, niin laitoin sen siihen vain saadakseni sinut tulemaan tänne.’’ Hermione sanoi vakaasti.
Fred tuijotti Hermionea järkyttyneenä, surullisena, pettyneenä.
’’Olisin minä muutenkin tullut…’’ Fred sanoi hiljaa, kääntyi ja lähti pois.
Hermione tuijotti poikaa kummissaan. Hän ei todellakaan halunnut nähdä Frediä sen näköisenä. Kaikki ilo ja hulluttelun halu oli kuin kokonaan poispyyhitty pojasta.
’’Odota!’’ Hermione huudahti hetken mielijohteesta ja juoksi Frediä kohti. Fred kääntyi ilottomasti.
’’Minä…’’ Hermione mumisi epäselvästi, ja suuteli Frediä.
Fred ei kuitenkaan saanut tuntea kauaa Hermionen huulia omillaan, kun hänet kaadettiin takaapäin. Fred kaatui mahalleen kiveykselle, ja hän tunsi kuinka joku hakkasi hänen päätään, ja selkäänsä.

’’Ron! Lopeta! Lopeta Ron ole kiltti!’’

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Ja taas sitä palautetta kiitos!

Dramione:
Kiva 2.osa. Lyhyempi, mutta en nähnyt ainuttakaan virhettä. Pidin tästäkin. Jatkoa odottelen. :>

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu