Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Hortonomiaa, herbologiaa ja Hermione (S, Neville/Hermione, 3/3)

<< < (2/4) > >>

Thelina:
Tämäkin osa oli kiva! Jotenkin näissä on sellaista mukavaa pariskunnan arjen kuvausta ja tunnelmaa, vaikka nyt oltiinkin vähän tavallisista poikkeavissa maisemissa. Nauroin pakenevalle vehkalle ja koko kasvin nimi, vinhavehka, oli mielestäni velhomaailmaan sopiva! Hermionen hyönteiskarkotusloitsu kuulosti kätevältä ja mietin jo, eikö Neville yhtään ihmetellyt Hermionen kommenttia Jupiteriin liittyen, eihän Hermione edes opiskellut ennustusta kuin vajaan lukuvuoden... Pääasia, että se valoi uskoa Nevilleen ja löytyihän se vehkakin aamun tullen :) Kiitos tästä!

hiddenben:
Ai voi että, sytyin tälle toiselle osalle vielä enemmän kuin tuolle ensimmäiselle! Tässä oli hauskaa menoa, seikkailun tuntua, mitä kuitenkin Hermionen ahdistuneisuus viidakon keskellä ja Nevillen innostuneisuus vinhavehkasta jotenkin vähän tasapainottivat seikkailua hahmoille tyypilliseen tapaan :D Matkustelin itse Kaakkois-Aasiassa juuri tänä syksynä, joten Thaimaan luonto ja äkkinäinen pimeys olivat ennestään tuttua. Olikin hauska päästä lukemaan näistä kahdesta tällaisessa tutussa ympäristössä!

Hermionen tunteiden vuoristoradan seuraaminen oli huvittavaa ja tässä oli paljon yksityiskohtia, jotka toivat lisää väriä kaksikon vaellukseen viidakossa: Hermionen kosteudesta viillintyvät kiharat, viidakon äänet ja kainaloista asti löytyvä muta – missä ihmeessä nämä kaksi ovat oikein onnistuneet vaeltamaan? ;D Nevillen innokkuus ja pelottomuus oli erittäin ymmärrettävää ja sympaattista, ja kuinka tämä vakuuttaa yön vielä muuttuvan romanttiseksi oli kovin Nevilleä. Koko ficin kruunasi Hermionen onnistunut yritys valaa uskoa Nevilleen kertomalla tähtikuvioiden lupauksesta, se oli jotenkin hellyyttävää ja jotain, mitä voisin kuvitella Hermionen tekevän. Molemmat tekivät viidakkoseikkailusta paremman toisilleen, kukin tavoillaan helpottaakseen toisen oloa!

Ihanaa, että jäljellä on vielä yksi osa! Ehkä sen jälkeen olen jo aivan lämmennyt tällekin paritukselle? :D

sugared:
Thelina: Oi, ihanaa että pidit tästäkin! Hehe, Hermione on varmasti niitä tyyppejä, jotka voivat puhua hyvin vakuuttavasti aiheista, joista eivät tiedä hölkäsen pöläystä!Kiva, että vinhavehka kuulosti velhomaiselta nimeltä, niitä on hauska mutta vaikea keksiä. :D Kiitos oikein paljon kommentistasi, ilahdutti!

hiddenben: Hehee, toivottavasti tämän kolmannen kohdalla ei nyt sitten tule mahalaskua. XD Tämä sai inspiraationsa omista ei-aina-niin-ihanista hetkistä viidakossa, joten kiva jos tavoitin tunnelman! Ja voi kuule.... kun on "oikeassa" seurassa, niin voi joutua raahatuksi ties mihin pusikkoon, mistä sitten toivoo joskus löytävänsä perille. :'''') Nevilleä oli musta vähän hankala kirjoittaa, kun halusin hänen hahmoonsa sitä ekojen kirjojen comic relief -henkeä ja hellyyttävyyttä ilman, että hänestä tulee hölmö, reppana tai lattea. Mukava siis kuulla, että pidit versiostani! Ihanaa, että tykkäsit, ja kiitos kovasti myös sulle kommentista!

Kirjoittajalta: Hyvää syntymäpäivää, Nevilla! Tämä jäi kahteen ensimmäiseen verrattuna vähän lyhyeksi, mutta en halunnut vesittää vitsiä turhaan venyttämällä. :') Tämä sai inspiraationsa kaikista niistä kasveista, jotka olen tänä talvena onnistunut huonolla hoidollani tappamaan.


3. Hermione
Näky oli kertakaikkisen lohduton. Ikkunalaudan kasvit näyttivät toinen toistaan surkeammilta. Abessiinialaiset kurttuviikunat nojasivat murheellisina toisiinsa. Pääsiäissaarten äkämätyräkin pitkät lehdet nuokkuivat alakuloisina. Mimbulus Mimbletonia näytti siltä, kuin sen ruukkuun olisi valutettu apeutuslientä.
”Olen pahoillani, Neville. En ymmärrä, mikä meni vikaan”, sanoi Hermione, jota Neville oli pyytänyt huolehtimaan kasveistaan sillä aikaa, kun hän itse osallistui Taikakasviseuran kansainväliseen suursymposiumiin.
Nyt Neville tarkasteli vaitonaisena ikkunalaudalle levittäytyvää maailmanlopun maisemaa.

Aikoinaan Hermione oli kuvitellut, ettei Neville suuttunut koskaan. Nyt olettamus tuntui hänestä suorastaan lapselliselta. Se kertoi vain, että hän ei ollut vielä ymmärtänyt, mikä velholle oli todella tärkeää. Epärehellisuus, ennakkoluuloisuus ja eläinten kaltoinkohtelu – ne kaikki saivat Nevillen kihisemään kiukusta. Hermione arveli, että myös kasvien laiminlyönti yltäisi listalle.

”Kastelin kai liikaa. Tai ehkä liian vähän. Ajattelin, että ehkä ne tarvitsevat kivennäisaineita, mutta luulen, että jauhettu ilkiönkieli vain pahensi tilannetta”, Hermione jatkoi ja hypisteli hermostuneena hihansuutaan. Neville kääntyi viimein hänen puoleensa. Hermionen yllätykseksi velhon kasvoilla oli arka hymy.
”Kuule, Hermione”, hän sanoi varovasti. ”Minusta tuntuu, että unohdit kaikkein tärkeimmän."
”Minkä sitten?” Hermione kysyi kiihkeästi. Jostakin syystä Neville lehahti punaiseksi.
”Unohdit puhua niille.”
Sillä hetkellä Hermione Granger rakastui, tulisesti ja lopullisesti.
 

Thelina:
Voi kyllä, tämä oli ihana eikä yhtään haitannut, että oli lyhyempi! Tulee mieleen ne kerrat, kun Hermione ei pärjännyt sellaisissa kouluaineissa, joita ei voinut 100% oppia pelkästään kirjoista. Eihän kultainen Neville tietenkään suutu tuollaisesta <3 Vaikka mimbuluskin oli kuollut, liekö sama, jonka Neville sai koulussa? Joka tapauksessa, nämä ovat kyllä suloinen pari, kiitos tästä!

hiddenben:
Oi eikä, tämä loppu oli aivan huikea! Ei todellakaan eeppinen mahalasku vaan todellinen huipulle nousu! Tämä toimi tällaisena lyhyenä pätkänä paremmin kuin hyvin, pidin tästä aivan hurjasti! Laitetaan vielä yksi huutomerkki, koska hymyilen vähän hölmönä tuolle lopulle!

Pidin erityisesti lauseesta


--- Lainaus ---Nyt Neville tarkasteli vaitonaisena ikkunalaudalle levittäytyvää maailmanlopun maisemaa.
--- Lainaus päättyy ---

koska se oli jotenkin niin osuvasti Nevillen näkökulmasta kuvailtu hetki :D Hermionen reaktio epäonnistumiseen oli myös todella onnistunut ja pystyin melkein kuulemaan elokuva-version Hermionen äänen tämän pahoitellessa ja yrittäessä selittää, mitä ehkä oli tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä. Nevillen vastaus Hermionelle oli kuitenkin parhain kaikista, kuten myös tuo viimeinen lause.

Mikä ihana päätös tälle kolmiosaiselle sarjalle! Kiitos :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu

Siirry pois tekstitilasta