Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Vaarallinen Komentoija - 01.04.2010 17:55:27
-
// Alaotsikko: Aikamatkustus, S/L/J/, R/H/S, G/D, H/C, K-11
Nimi:Uusia aikoja, uusia tuttavuuksia
Kirjoittaja:Minä, Vaarallinen Kommentoija.
Beta: Jonka olen viimein onnistunut saamaan, Ruttu, suuret kiitokset siis hänelle!<33
Summary:James, Lily ja Sirius löytävät merkillisen esineen, mikä se on?
Ikäraja:K-11
Paritukset:Lily/James, Ron/Hermione/, Ginny/Draco ja Harry/Cho.
A/N: Lupaa, lupaan tämä on viimeinen jatkoficcini vähään aikaan! Sain vain tälläisen päätömän idean ja oli pakko toteuttaa se. Seuraavaksi laitan sitten ekan luvun. Lukuja tulee olemaan kaiken kaikkiaan kymmenen, turha rukoilla, olen päättänyt sen jo. Ja ficissä tapahtuu paljon niin hyviä, kuin huonojakin asioita.
Luvut:
Luku 1. Alku
Luku 2. Tutustumisia
Luku 3. Vanhoja parituksia ja uusia tapahtumia
Luku 4. Kihlaus ja päiväkirja
Luku 5. Valokuva-albumi ja huispaus
Luku 6.
Luku 7.
Luku 8.
Luku 9.
Luku 10.
Traileri.
Olipa kerran….
”Hei, ei tämä ole tarina!”
”Äh, ole hiljaa James!”
….Poika, joka ei ollut….
”Hahaa!”
”Sarvihaara, mitä nyt?”
…oma itsensä sen jälkeen, kun…
”Harry, rauhoitu.”
”Anteeksi, Herm, en voi!”
…tapasi uudelleen omat vanhempansa…
”Kuka hän on?”
”Mieti, Sirius, mieti.”
”Mistä tiedät nimeni?”
…sillä hän ei halunnut kiintyä heihin liikaa….
”Miksi hän huutaa?”
”Koska hän välittää teistä liikaa.”
”Mutta…”
”Ei muttia James Potter.”
…vaan hän halusi suojella ja auttaa heitä…
”Olet oikeassa, anteeksi.”
”Älä turhaan pyydä.”
…Vaarallinen Kommentoija ylpeänä esittää…
”Oletko sinä homo?”
”James!”
”Ei se haittaa, Hermione ja James minä en ole homo.”
”Säästyttiinpä siltä häpeältä.”
…Typerän päähänpistonsa…
”James, nyt turpa kiinni!”
”Harry, etkös sinä ole se jota pitää opettaa enkä minä!”
…Uusia aikoja…
”Huoh! Onpas tylsää!”
”Tee sitten jotain, äläkä valita!”
”En minä valita!”
…Ja uusia tuttavuuksia.
”Harry, mitä nyt?”
”Lue!”
”En minä osaa!”
”Älä valehtele, James!”
------
Mitäs sanotte?
Nevilla muokkasi ikärajan otsikkoon
-
Uuh, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Traileri oli hyvä, mutta sen lukemista ehkä helpottaisi jos noiden blodattujen ja normaalien tekstien väliin jättäisi tyhjän rivin ;)
Jatkoa jään odottelemaan :)
-
shayl, haa! Ihan pakko vastata tähän heti! Kiitos paljon. Joo noudatan ohjeitasi heti kun laitan ensimmäisen luvun, niin en tee prologia sittenkään. Kiitos paljon, shayl! Ensimmäinen kommentoijani ;) :o
-
Kuulostaa hauskalta ja vaikka nämä eivät ole mitään lempi parituksia, voisin silti alkaa tätä seuraamaan.
”Oletko sinä homo?”
”James!”
”Ei se haittaa, Hermione ja James minä en ole homo.”
”Säästyttiinpä siltä häpeältä.”
Räjähdin niiiin kovaan nauruun!!! ;D Oon jo vähä väsyny vaikka kello on vasta näin vähän.... jooh...
Elih, ei muutakun jatkoa tulemaan :D
-
Tosi hyvältä vaikuttaa! :)
Niinku oon jo joskus sanonu, rakastan näitä aikamatkustus ficcejä, ku on aina jotenki niin ihanaa ku Harry tapaa vanhempansa! :)
Jatkoa, äkkiä!
Anaid ;D
-
Kiitokset kommentoijille ja nyt sain (vihdoin ja viimein) ekan luvun valmiiksi, joten laitan sen siis tänne.
A/N: Tiedän, liikaa vuoropuhelua ja niin edelleen (siis luvussa), mutta Harrylla ja muilla on paljon puhuttavaa :)
Luku 1. Alku.
”James! James Potter!” Lily huusi ja juoksi kelmejä kohti painava kirja sylissään.
”Ai hei Lilytin, mitä asiaa?” James kysyi kasvot kirkkaina.
”Älä vääntele nimeäni, ja katso tuota kuvaa!” Lily sanoi ja osoitti kuvaa kirjassa.
”En minä jaksa lukea,” James valitti, mutta katsoi kuitenkin Lilyn näyttämää kuvaa, ehkä sen takia, että Lily piti taikasauvaansa kädessään ja Jamesilla oli liiankin paljon kokemuksia Lilyn taikasauvasta.
Lilyn kirjan kuvassa oli tosiaan jotakin outoa. Siinä oli pieni ympyrä, jossa oli kaksi mustaa pistettä. Kuvan alapuolella oli teksti, jossa luki Tulevaisuudessa tavataan.
James kosketti kirjan tekstiä ja samassa tapahtui jotakin. Teksti tuntui vetävän Jamesia puoleensa.
Lily kiljaisi ja tarttui Jamesia toisesta kädestä yrittäen vetää tämän takaisin. Sirius tuli tytön avuksi, mutta kirja oli vahvempi ja se veti kaikki kolme sisälleen. James sulki silmänsä.
Jamesin sydän tuntui pysähtyvän hetkeksi. Hän avasi hitaasti silmänsä.
”Missä me olemme?” Lily kysyi pelokkaana.
”En tiedä,” Sirius vastasi.
James katseli ympärilleen, huone jossa he olivat, oli pimeä. Hän ei nähnyt edes Lilyä, vaikka hän piti tämän kädestä kiinni.
”Valois,” James kuiskasi ja hänen taikasauvaansa syttyi valo.
Nyt hän näki paremmin. Huone oli ilman muuta luokkahuone. Kaksikymmentä pulpettia sekä opettajanpöytä. Taulu ja ikkunoita. Kaikki oli samalla tavalla kuin Tylypahkan Muodonmuutosten luokassa.
”Olemmeko me Tylypahkassa?” Sirius kysyi.
Lily nyökkäsi.
”Olemme, tämä on Profesori McGarmiwan luokkahuone,” hän sanoi.
”Mennään ovelle,” James sanoi.
Kolmikko kulki hiljaa ovelle ja Sirius aukaisi sen. James henkäisi. He todellakin olivat Tylypahkassa.
”Anturajalka, onko sinulla näkymättömyysviittaa?” James kysyi kuiskaten.
”On,” Sirius vastasi ja heitti viitan kolmikon ylle.
Lily, Sirius ja James kulkivat hiipien kohti Rohkelikkotornia. Kaikki oli melkein samalla tavalla ennen kuin kirja oli vetänyt Jamesin sisälleen.
”Mikä se kirja oli?” James kysyi.
”Mitä?” Sirius ihmetteli.
”Lily, mikä sen kirjan nimi oli? Sen joka toi meidät tänne,” James selitti, kun myös Lily näytti hämmästyneeltä.
”E-en minä muista,” Lily änkytti.
”Voi Merlin!” James huudahti ja osoitti jotakin.
”Kuka tuo on?” Sirius kysyi. ”James, onko sinulla veljiä?”
”Äh, Sirius tiedät ihan hyvin ettei minulla ole veljiä eikä serkkuja,” James sanoi, mutta näytti itsekin hämmästyneeltä.
Se jota James osoitti oli nimittäin poika, joka oli Jamesin identtinen kaksonen. Pojalla oli mustat hiukset –jotka olivat sotkuiset- sekä silmälasit.
”Kukahan tuo sitten on?” Sirius kysyi.
”No, se selviää jos seuraamme häntä,” James sanoi.
”James! Ei ihmisiä saa seurata!” Lily sanoi melkein järkyttyneenä.
”Älä viitsi, minä ainakin haluan tietää onko tuo James vai kuka,” Sirius sanoi ja veti jo viitan pois päältään.
”Sirius! Minne sinä menet?” James kysyi ja loikkasi hänkin pois viitan alta.
Lily huokaisi, mutta otti viitan pois päältään ja antoi sen Jamesille.
”Hei,” James huikkasi pojalle.
Poika kääntyi ja loi heihin järkyttyneen katseen.
”Ei...ei…ei…Tämä ei ole mahdollista, ei vain ole,” Hän sanoi ja hautasi kasvot käsiinsä.
”Kuka hän on?” Sirius kysyi Jamesilta. Poika katsoi Siriusta ja sanoi sitten:
”Mieti, Sirius, mieti.”
”Mistä tiedät nimeni?” Sirius kysyi ällistyneenä.
”Minä tiedän sinusta muutakin kuin nimesi,” Poika sanoi. ”Samoin teistä. Sinä olet James Potter(hän osoitti Jamesia) ja sinä olet Lily Evans (poika osoitti Lilyä).”
”Uskomatonta! Miten voit tietää? Kuka sinä olet?” James kyseli.
”Minä olen Harry Potter,” poika sanoi väsyneenä.
”Potter? Et varmasti ole!” James julisti heti.
”Olen. Olen sinun poikasi, James,” Harry sanoi.
Jamesin kasvot kalpenivat. Tuo, väsynyt poika ei voinut, ei voinut olla hänen poikansa. Hän ei voinut olla isä. Ei vain voinut.
”Mutta…, kuka sinun äitisi on?” hän kysyi. Hän halusi tietää pettikö hän jossain vaiheessa elämäänsä Lilyä vai ei.
Harry vilkaisi Lilyä ja hymyili.
”Lily Evans,” pojan suusta pääsi.
”Hahaa!” James huudahti voitonriemuisena.
”Sarvihaara, mitä nyt? Tulitko hulluksi?” Sirius kyseli muka-huolestuneena.
”Minä tiesin! Minä tiesin!” James rallatteli ja tanssi jotain ilotanssia.
”Sinä tiesit mitä?” Lily kysyi.
”Minä tiesin! Minä tiesin! Minä tiesin! Minä…,” James rallatteli edelleen.
”James! Lopeta jo! Mitä sinä tiesit?” Lily kysyi huutaen.
”Minä tiesin, etten pettäisi sinua ikinä!” James sanoi ja purskahti nauruun. Hän oli todellakin iloinen, sillä hänen edessään seisova poika todisti ettei hän pettänyt Lilyä koskaan.
”Harry, onko sinulla muita sisaruksia?” Lily kysyi kiinnostuneena. Tyttö halusi tietää monenko lapsen äiti hän oli.
”Ei,” Harry sanoi ja huokaisi.
”Selvä,” Lily sanoi hiukan pettyneenä.
”Mitä sinä teet täällä tähän aikaan?” Sirius uteli kiinnostuneena.
”Kävelen,” Harry vastasi ja kääntyi poispäin vanhemmistaan ja kummisedästään.
”Hei, minne sinä nyt menet?” James kysyi.
”Rehtori Dumbledoren luokse,” Harry vastasi ja käveli eteenpäin. ”Teidän kannattaa tulla mukaan,” poika lisäsi.
Lily katsoi poikaansa ja nyökkäsi.
”Olet oikeassa,” tyttö kuiskasi.
Lily, James ja Sirius kulkivat Harryn perässä ja välillä he kuulivat pojan sanovan: ”Tämä ei voi olla totta.”
Lily ihmetteli, miksi Harry oli ollut niin järkyttynyt, kun tapasi heidät. Eikös pojan pitäisi olla iloinen? Mutta kun Lily katsoi Harrya ensimmäisen kerran suoraan silmiin hän tajusi, että poika oli kokenut kovia. Paljon enemmän kuin olisi tarve.
”Torakkaterttu,” Harry sanoi ja Lily säpsähti. Hän oli ollut niin omissa ajatuksissaan ettei huomannut, että he olivat saapuneet jo kanslian ovelle.
Kivihirviö kääntyi, Harry astui Dumbledoren oven eteen ja koputti.
Sisältä kuului heikko ”Sisään,” pyyntö ja Harry aukaisi oven.
”Iltaa, rehtori,” poika sanoi ja hymyili.
”Iltaa, Harry. Ja…” Dumbledore aloitti.
”Iltaa,” Lily, James ja Sirius sanoivat yhteen ääneen.
”Hmm…iltaa, kenties te voisitte selittää tämän?” Dumbledore sanoi.
”Kyllä voimme, rehtori. Jos te selitätte ensin meille missä me olemme ja…,” Lily sanoi.
”Totta kai, neiti Evans. Totta kai,” Dumbledore sanoi ja hymyili kolmikolle. ”Ilmeisesti meidän täytyy siirtää oppituntiamme myöhemmäksi vai mitä, Harry?” Rehtori jatkoi edelleen hymyillen.
”Sopii minulle. Saanko minä poistua?” Harry kysyi Lilyn mielestä töykeästi.
”Et. Sinä kerrot heille sen mitä he haluavat tietää,” Dumbledore sanoi.
”Hyvä on sitten. Mitä te haluatte tietää?” Harry kysyi.
”Miksi sinä säikähdit, kun näit meidät ensimmäisen kerran?” Lily kysyi hiljaa.
”Koska en ole nähnyt teitä muulloin kun yksivuotiaana,” Harry vastasi ja sylkäisi.
”Et ole nähnyt meitä? Mikset?” James kysyi ymmällään.
”Koska Voldemort tappoi teidät,” Harry sanoi ja sylkäisi toisen kerran maahan.
”Onko sinun pakko sylkeä?” James kysyi.
”On,” Harry vastasi ja virnisti ensimmäisen kerran isälleen.
Sirius ponkaisi ylös tuolistaan.
”Mitä nyt?” Lily kysyi.
”Tuo ei voi olla Jamesin kuuluisa kelmivirnistys,” Sirius sanoi katsellen Harryn virnistystä.
”Mitä?” James ihmetteli ja katsoi hänkin poikaansa.
”On se!” molemmat huudahtivat yhteen ääneen.
Harry purskahti nauruun, mikä sai Siriuksen ja Jamesin enemmän pelokkaiksi.
”Mitä nyt?” Lily kysyi taas.
”Hänellä on Jamesin nauruääni,” Sirius sanoi ja hymyili kummipojalleen.
Harry hymyili takaisin.
”Äh, James ja Sirius voitteko lopettaa Harryn tutkimisen?” Lily kysyi ärsyyntyneenä, kun sekä James että Sirius kiertelivät Harrya ympäri katsellen tätä joka paikasta.
”Minä haluan katsoa poikaani,” James sanoi ja virnisti.
”Näet hänet muutenkin. Harry missä sinä asuit, jos kerran me olemme kuolleita?” Lily kysyi.
”Petunia-tädin ja Vernon-sedän luona,” Harry vastasi.
”Kohtelivatko he sinua hyvin vai huonosti?” James kysyi säälien.
”Huonosti,” Harry sanoi reilusti.
”Mitä he tekivät?” Lily kysyi uteliaana. Hän kyllä osasi arvata, mitä hänen siskonsa tekisi, mutta aina ei voinut tietää. Kuka tiesi ettei Harry vaikka valehdellut?
”Noh…pieksivät, antoivat niukalti ruokaa, vain kuluneita vaatteita ja sen sellaista,” Harry sanoi.
Lily ja James katsoivat Harrya säälien.
”Miksi te säälitte minua?” Harry kysyi. ”Tämä ei ole vielä mitään,” poika jatkoi.
”Miten niin?” Lily ja James kysyivät yhteen ääneen välittämättä Harryn kysymyksestä.
”Harry on taistellut viidesti Lordi Voldemortia vastaan,” Dumbledore sanoi.
”Mitä?” Lily ja James kysyivät yhteen ääneen.
”Niin… tuotah… Ensimmäisellä vuonna minä ja minun kaksi kaveriani taisteltiin Voldemortia vastaan Viisasten Kivestä, toisena vuonna minä taistelin Voldemortin muistoa vastaan, kolmantena vuonna noh… pelastin Siriuksen, neljäntenä vuonna näin Voldemortin paluun ja viime vuonna olin menossa pelastamaan Siriusta, kun kohtasimme kuolonsyöjät,” Harry selitti.
”Sirius on sinulle pakkomielle,” James mutisi.
”No hän oli ainoa perheeni,” Harry puolustautui.
------------------------------------------------------
Siinä, kommentteja??? *rukoileva ilme*
-
IIhanaa!!! :D
Oon jostain syystä ihan sekaisin tästä ficistä!
Tää on mun yks lemppari ficeist!!
JATKOAA!! JA VÄHÄN ÄKKIÄ! ;)
toi vika juttu oli kiva:
”Sirius on sinulle pakkomielle,” James mutisi.
”No hän oli ainoa perheeni,” Harry puolustautui.
Anaid
-
Tää oli kyllä hyvä, vähän hihittelin täällä ja silleen.
Tuli vähä sellanen fiilis, että haluun tietää lisää ja heti.
Eli JATKOA!!! :D
-
Ihana! :)
Tosi kivan juonen oot keksinyt ja James on muuten tosi ihana tässä. ;)
Jatkoa!
-
heips:D pistäppäs jatkoo jooko?mä oon nimittäin jo nyt koukussa:D
-
voihan hitsi...
ihan jäin jo nyt koukkuun, laita jatkoa! ;D
-
Tulenpa nyt tännekin kommaamaan... Varsinaisia kirjoitusvirheitä ei tainnut löytyä, mutta pari virhettä lauseista löysin, annanpa siis esimerkit, niin on helpompi selittää:
”Mutta…, kuka sinun äitisi on?” Hän kysyi.
Siis tämän sanomisen jälkeen se tekijä tulee aina pienellä, ellei se satu olemaan erisnimi. Eli tuo "Hän" pienellä.
Ja sitten, toinen:
”En minä jaksa lukea,”
Tuossa pilkun pitäisi olla heittomerkin oikealla puolella.
Pidin kuitenkin lukemastani kovasti ja seurailen tätäkin ficciä. Sopivan salaperäiseltäkin teksti vaikutti. : D
-
Kiitos Anaid, Lotazi, Tiara, Rose-Mary, FlowerLadies ja Duura mukavaa että piditte!
A/N: Joo jatkoa taas, toinen luku on nyt valmis sählättyäni sen kanssa ensin ja nyt laitan sen tänne.
Luku 2. Tutustumisia
Harry, Lily, James ja Sirius kävelivät Suurta Salia kohti. Dumbledore oli sanonut, että Lilyn, Jamesin ja Siriuksen piti jäädä toistaiseksi siihen aikaan, sillä opettajien piti pohtia, miten he pääsisivät takaisin omaan aikaansa.
Dumbledore oli vetänyt Harryn loitommaksi kolmikosta ja kehottanut häntä tutustumaan vanhempiinsa. Hän oli myös kehottanut Harrya hillitsemään tunteensa.
Oikeastaan Harry ei tiennyt tunteistaan. Hän oli samalla iloinen, että hänen vanhempansa ja Sirius olivat taas hänen luonaan, mutta hän oli myös vihainen.
“Harry!” Cho Chang, Harryn tyttöystävä kiljaisi nähtyään tämän.
“Hei, Cho. Tässä ovat James Newman, Lily Helvans sekä Sirius Newman, he tulivat tutustumaan Tylypahkan kulttuureihin. He ovat ranskalaisia,” Harry lisäsi.
“Ai. Tulevatko he Rohkelikkoon?” Cho kysyi.
“Jep, rehtori sanoi että Rohkelikko on tuotah paras tupa,” Harry sanoi.
“Ja sinä näytät heille koulua?” Cho varmisti.
“Kyllä, tuletko mukaan?” Harry kysyi.
“En nyt pääse. Minun pitää lukea SUPEReihin,” Cho sanoi.
“Harmi. Nähdäänkö myöhemmin Tarvehuoneessa?” Harry kysyi.
“Okei. Puoli kuusi?” Cho ehdotti.
“Hyvä on,” Harry sanoi hymyillen.
Cho poistui antaen ensin Harrylle suukon poskelle.
“Harry, kuka tuo oli?” Lily kysyi.
“Cho Chang,” Harry vastasi hymyillen edelleen.
“Ja sinun tyttöystäväsi?” James kysyi.
“Ei, kun ystävä,” Harry yritti vakuutella.
“Ystävä, joka suutelee,” Sirius tirskahti.
“Turpa tukkoon, Sirre,” Harry sanoi virnistäen.
“Hohhoijaa… Pitääkö meidän valehdella kaikille henkilöllisyydestämme?” James kysyi vaihtaen puheenaihetta.
“Joo. Vaikka Roniin ja Hermioneen olisi kyllä luottaminen, mutta se on rehtorin käsky,” Harry sanoi.
“Totteletko sinä aina reksiä?” James kysyi järkyttyneenä.
“Melkein aina. James, minä olen myös Lilyn poika,” Harry sanoi ja virnisti.
“Mutta, ei reksiä pitäisi aina totella!” James vakuutti.
“Ei vai?” Harry sanoi.
“Ehei… Ihan hyvin me voimme kertoa ystävillesi,” James sanoi.
“Kertoa meille mitä?” Ron kysyi.
“Hei, Ron. Tässä ovat James ja Sirius Newman sekä Lily Helvans,” Harry sanoi.
“Hei, minä olen Hermione Granger,” Hermione tervehti ystävällisesti.
“Ron Weasley,” Ron sanoi.
“Miksi me seisoskelemme tässä?” Lily kysyi. “Emmekö me voi mennä syömään?” Tyttö jatkoi.
“Totta kai, tulkaa,” Harry sanoi ja johdatti kuusikon Suureen Saliin.
Jamesin, Siriuksen ja Lilyn yhtäkkinen ilmentyminen aiheutti suurta hämmennystä. Kaikki neljä pöytää käänsivät katseensa heihin, kun he astuivat Suureen Saliin.
“Harry, keitä he ovat?” Yli-innokas Colin Creevey kysyi.
“James P- Newman, Sirius Newman sekä Lily E- siis Helvans,” Harry vastasi.
“Ovatko he sukua sinulle?” Colin kysyi. “Tuo James näyttää ihan sinulta,” Poika jatkoi.
“Ei, he eivät ole sukua minulle,” Harry sanoi innottomana.
“Aha, selvä,” Colin vastasi ja Harryn suureksi onneksi häipyi tiehensä ottamatta yhtäkään valokuvaa velhomaailman pelastajasta.
“Menkää te syömään minulla ei ole nälkä,” Harry sanoi nähdessään Chon kulkevan yksin ulos Suuresta Salista.
“Rakkaus kutsuu,” Ron tuhahti, mutta virnisti samalla.
Harry potkaisi punapäätä ja kiiruhti tyttöystävänsä perään.
“Minun mielestäni Harry voisi seurustella Ginnyn kanssa,” Ron sanoi Harryn lähdettyä.
“Minä kuulin, että Ginny tapailee erästä toista,” Hermione paljasti.
“Ketä?” Ron kysyi heti uteliaana.
“Minä en sitä sinulle kerro,” Hermione vastasi, mutta vilkaisi samalla luihuisten pöytään ottaessaan kirjan laukustaan.
“Eli jonkun luihuisen kanssa!” Ron huudahti järkyttyneenä.
“En kommentoi,” Hermione sanoi. Tyttö avasi kirjan ja uppoutui siihen.
“Herm! Kerro minulle kenen kanssa sisareni seurustelee!” Ron sanoi.
Hermione ei vastannut.
“Tyhmä,” Ron tuhahti. “Kysyn sitten itse Ginnyltä,” Poika jatkoi.
“Siitä vaan, jos haluat saada lepakonräkäherjan päällesi,” Hermione sanoi kirjansa takaa.
“Minkä?” Ron kysyi.
“Lepakonräkäherja. Pitäisihän sinun jo tietää Ginnyn maine siinä,” Hermione vastasi.
“Joo, häntä ei kannata suututtaa,” Ron sanoi ymmällä olevalle kolmikolle.
“Ja silti sinä menet ja suututat hänet,” Lily huomautti.
“En. Minä menen vain kysymään häneltä että kenen kanssa hän seurustelee,” Ron sanoi.
“Jos yhtään kiinnostaa Ronald niin se ei kuulu sinulle,” Kuului Ginnyn ääni heidän takanansa.
“Mutta…,” Ron aloitti.
“Ei muttia. Hermione onko sinulla lainaksi sitä jännittävää jästiromantiikka kirjaa?” Ginny kysyi kääntyen tyttöön päin.
“Ai, Mitä minulle tapahtui? Sitäkö sinä tarkoitat?” Hermione kysyi.
“Joo! Se on niiiin kiehtova!” Ginny huudahti.
“Sinä olet lukenut sen jo kolme kertaa,” Hermione huomautti.
“Se on hyvä,” Ginny kommentoi.
“Niin. Minäkin pidän siitä. Ja juuri nyt se on lainassa Lavanderilla,” Tyttö jatkoi.
Ginnyltä pääsi pettynyt huokaus.
“Onko sinulla jotain muuta romantiikka kirjaa?” Tyttö kysyi.
“On. Käykö samalta kirjailijalta vastailmestynyt Miten on kirja?” Hermione kysyi.
“Joo! Minä suorastaan rakastan S. Lintonin kirjoja!” Ginny sanoi innoissaan.
“Niin minäkin,” Lily puuttui puheeseen.
“Luetko sinäkin yliromanttisia kirjoja?” Hermione kysyi kiinnostuneena.
“Kyllä luen. Ne ovat ihania,” Lily sanoi.
“Sitten meitä on kaksi,” Hermione sanoi.
“Kolmepas,” Ginny huomautti. “Minäkin luen niitä,” Tyttö jatkoi.
Lily ja Hermione nauroivat.
-----------------------------------------
Siinä! Kommenteja,m kiitos.
-
Ihan kiva luku, vaikka siinä ei oikein tapahtunutkaan mitään.
“Ai Mitä minulle tapahtui? Sitäkö sinä tarkoitat?” Hermione kysyi.
Mietin, että eikö tuossa pitäisi olla “Ai, Mitä minulle --” (?)
Muuta huomautettavaa en tainnut löytää.
Ei muutakuin jatkoa tulemaan :]
-
hyvä jatko! ;D
ei muuta huomautettavaa kuin tuo kuvailun puuttuminen ja pötköön kirjoittaminen.. ei oikein tiedä mistä lukee ja miten lukee ja missä lukee :/
muuten mahtava!! :-*
-
Kiva, ku tätä jatkoo tulee suht nopeasti!
Oli taas ihana luku!
Ron ja Hermione varmaan tajuaa jossain vaihees keitä noi oikeesti on.
Se kohta oli vähä outo, missä tytöt jutteli niist kirjoist. Se oli jotenki tönkkö...
Jatkoa!
Anaid
-
Hahaa! Pääsen kommentoimaan ficciäsi! ;D
Eli eli, mistä aloitan... vaikkapa siitä, että juoni vaikuttaa mielenkiintoiselta. Haluan todella tietää miten tässä käy ;)
Joitain kirjoitusvirheitä tekstistä bongasin jostain, en vaan muista enää mistä :D Eli ei haittaa.
Pistähän jatkoa tänne :)
-
nauroin useammassakin kohdassa:)
kivasti tehty toi "siirto tulevaisuuteen"
jatkoa odotellessa...
-
Ihan kivaa tekstiä. Sori en jaksa nyt käyttää aivojani järkevän kommentin keksimiseen. :)
Karkkiunelma
-
Aika oudon aiheinen fici mutta jollain hassulla tavalla ja tasolla pidän tästä. Toivon että pian tulisi jatkoa.
Jatkoa odotellen Ginerva :)
-
Koska tulossa jatkoa? :)
Karkkiunelma
-
Karkkiunelma Vastailenpas nyt heti kysymykseesi. Eli en tiedä koska tulee jatkoa, mutta luultavasti näillä main. Ehkä jo myöhemmin tänään
-
Ihan ekaks mun pitää sanoa, että oon aina yrittänyt ruveta lukemaan tätä, mutta laiskana ihmisenä en ole jaksanut siihen ruveta...
Yleensä en pidä tän tyylisistä, mutta kerta se on ensimmäinenkin :)
Ei mulla muuta rakentavaa ollut, mutta toi Colinin reaktio oli vähän kummallinen. Miten se tajus tyyppien näyttävän Harrylta, kun edes Ron ja Hermione eivät olleet sitä tajunneet?
Jatkoo <3
-
Olen pahoillani, että en ole saanut tätä aikaisemmin valmiiksi. Nyt kuitenkin olen ja luku on tapansa mukaan lyhyt, siitä ei tingitä =) . Jaa-a...en osaa sanoa enempää.
Lotazi, Kiitos korjasin nuo virheet. Jatkoa on alapuolella :D
FlowerLadies, Kiitos!
Anaid, kiva että tykkäät, kiitos.
night eagle, kiitän.
Sugar Doll, Kiitos. Joo halusin tehdä hiukan erillaisen aikamatkustusficin, ja sitten keksin tälläisen. Mukava että tykkäät!
Karkkiunelma, Kiitos. Lyhytkin kommentti on parempi kuin ei mitään :D
Ginevra, outo? I am :D . Kiva että pidät :D
L.E, Kiitos paljon.
A/N:Olisikohan kaikkien kommenteihinn vastattu? :D Tosiaan...Vihdoin toimitaa! Nimittäin luvussa kaivellaan vanhoja parituksia esiin XD ja muutakin tapahtuu. Lilystä ja Severuksesta tulee hiukan lisää tietoa :D
Luku 3. Vanhoja parituksia ja uusia tapahtumia
“Mitä meillä on tänään?” Lily kysyi Harrylta, kun he kävelivät Tylypahkaa pitkin Harryn muka näyttäessä sitä Lilylle, Jamesille ja Siriukselle.
“Kaksoistunti liemejä, pimeyden voimilta suojautumista ja lopuksi loitsuja,” Harry vastasi.
“Liemejä!” Sirius ja James huudahtivat yhteen ääneen valittaen.
“Valitan,” Harry sanoi virnistäen.
Harry johdatti kuusikon tyrmiin ajatellen samalla itsekseen. Nyt kun hänellä oli vanhemmat täällä, miten hän ikinä voisi mennä kukistamaan Voldemortin?
“Mennäänkö myöhemmin pelaamaan huispausta, Harry?” Ron kysyi.
“Sori, Ron. Lupasin jo Cholle, että menen hänen kanssaan Tarvehuoneelle ja sinä varmaan tiedät millainen hän on kun suuttuu,” Harry vastasi ja virnisti.
“Tiedän. Cho on samanlainen kuin Ginny suuttuessaan,” Ron sanoi.
Harry hymyili Lilyn seuraessa keskustelua pöllästyneen näköisenä. James ja Sirius suunnittelivat jotain liemien tunneille ja Hermione oli huomannut Ginnyn ja mennyt tämän luokse juttelemaan.
Harry katseli vanhempiaan. Lily oli täydellisen kaunis, vihreät silmät, punaiset olkapäille asti ulottuvat kiharat hiukset sekä upeasti myötäilevä vartalo. Lilyllä oli päällään sininen hame ja musta pitkähihainen jalassaan tytöllä oli ballerinat.
James näytti hyvin paljon Harrylta. Hänellä oli päällään koulupuku ja kaapu. Hiukset olivat pörröiset ja takussa. Pähkinänruskeat silmät loistivat.
Sirius oli hyvin erinäköinen kuin vanhempana. Hänellä oli harmaat silmät ja musta lyhyt tukka. Pojalla oli koulukaapu kuten muillakin.
“Harry, tule jo,” Ron huudahti. Harry oli ajatuksissaan jäänyt jälkeen muista. Poika kiiruhti huolestuneen näköisen viisikon luokse.
“Ei ole hätää,” Hän selitti kiireesti.
Samassa Professori Kuhnusarvio ilmestyi. Lily loi säteilevän katseen opettajaan, hän oli tyytyväinen huomatessaan tämän opettavan yhä. Eihän Lily tiennyt, että Kalkaroskin opetti heidän koulussaan.
“Tänään me valmistamme monijuomalientä. Kuka tietää mikä on monijuomaliemi?” Kuhnusarvio kysyi.
Harry, Ron ja Hermione virnistivät toisilleen ja viittasivat.
“Herra Potter,” Kuhnusarvio kehotti.
“Monijuomaliemi on liemi joka saa sinut näyttämään hetken joltakin muulta,” Harry sanoi.
“Täydellinen vastaus! Kaksikymmentä pistettä rohkelikolle!” Kuhnusarvio sanoi.
“Mistä sinä tiesit tuon?” Lily kysyi Harrylta.
“Me keitimme monijuomalientä jo toisella luokalla,” Harry kuiskasi takaisin.
Hermione oli jo käynyt hakemassa tarvittavat esineet, kun Ron ja Harry vasta menivät opettajan pöydän luokse.
Harry otti mukaansa kaiken mitä tarvitsi ja kiiruhti sitten muiden luokse. James ja Sirius kuiskailivat keskenään, ilmiselvästi yrittäen keksiä tapaa jolla voisivat häiriköidä tuntia.
Pian kuului kaamea räsähdys ja melkein kaikki hätkähtivät. Harry kompastui samassa aukinaiseen kengännauhaansa ja hän kaatui lyöden päänsä pöytään.
Siinä samassa pöytä kaatui Harryn päälle ja kaikki Harryn keskeneräiset liemet valuivat hänen suuhunsa.
Harry yökki ja oksensi. Hän yritti saada kaiken liemen ulos suustaan.
“Harry tukehtuu!” Kauhistunut Hermione huusi. James ja Siriuskin näyttivät kauhistuneilta.
Samassa Harry vajosi lattialle polvilleen eikä sanonut enää sanaakaan.
Harry vietiin sairaalasiipeen ja hänet saattoi huolestuneet Lily, James, Sirius, Ron ja Hermione.
“Toivottavasti Harry paranee,” Hermione sanoi erittäin huolestuneena.
“Totta kai. Harrya ei noin vain tapeta,” Ron sanoi. “Hän on selvinnyt pahemmastakin,” Poika jatkoi.
“Harry selviää kaikesta,” Hermione yritti vakuutella itselleen ja muille.
“Minä menen kirjastoon. Hermione voitko näyttää missä se on?” Lily kysyi kääntyen tyttöön päin. Hän muisti viime hetkessä ettei tiennyt missä kirjasto oli.
“Totta kai. Minunkin pitää lainata muutama kirja. Nähdään, Ron, James ja Sirius,” Hermione sanoi ja tarttui Lilyä kädestä.
“Heippa, pojat,” Lily sanoi ja vinkkasi Jamesille silmää.
Hermione johdatti Lilyn kirjastoon ja hävisi itse selitettyään ensin ettei “Kiellettyjen kirjojen” osastolle saanut mennä ilman lupalappua.
Lily meni etsimään haluamaansa kirjaa. Hän tosin epäili, ettei sitä enää olisi Tylypahkassa, mutta eihän sitä koskaan voinut tietää. Onnekseen Lily löysi kirjan “Vanhojen kirjojen” osastolta. Tyttö otti sen iloisena, etsi sopivan paikan ja rupesi lukemaan.
Lilyn ajatukset laukkasivat jossain ihan muualla kuin kirjassa. Hänestä oli outoa, että Harry antoi hänelle niin paljon huolenaihetta, vaikka hän ei edes tuntenut poikaa. Enkä saisi koskaan tunteakaan, Lily ajatteli ja tottahan se oli. Hän ei koskaan saisi tuntea omaa poikaansa. Harry pysyisi hänelle vieraana ihmisenä nyt ja aina.
Silti Lilyllä oli omituinen tunne, josta hän ei päässyt yli eikä ympäri. Ajateltuaan hetken Lily tajusi rakastavansa Harrya.
“Mitäs se neiti Helvans täällä puuhailee?” Lilyn selän takaa kuulunut ääni kysyi.
Voi ei. Älä anna tuon äänen olla totta, Lily ajatteli kääntyessään.
Severus Kalkaros seisoi Lilyn selän takana.
“Lueskelen hieman, professori,” Lily vastasi. Hän kääntyi taas kirjaansa päin välittämättä Kalkaroksesta.
“Taidat lukea paljon,” Kalkaros totesi.
“Kyllä. Minä luen mielelläni, professori,” Lily sanoi katse edelleen kirjassaan.
“Muistutat erästä ihmistä, jonka tapasin kauan sitten. Hän kuitenkin kuoli,” Kalkaros sanoi ja istuutui Lilyä vastapäätä.
“Ketä, professori?” Lily kysyi kohteliaasti.
“Lily Evansia. Nykyään Potteria,” Kalkaros sanoi. Viimeisen lauseen kohdalla mies tuhahti halveksuvasti. Hän kääntyi selin Lilyyn ja oli katsovinaan kirjoja.
Lily käytti tilaisuutta hyväkseen ja katseli hiukan vanhaa Severusta. Yhä samat mustat rasvaiset hiukset sama koukkunenä. Samanlainen muutenkin. Kylmä ja vaivaantunut.
“Olen pahoillani, mutten ole etsimänne henkilö,” Lily valehteli.
“Tiedän sen,” Kalkaros sanoi ja nousi. “Olen kuitenkin istunut tässä liian kauan. Näkemiin, neiti Helvans,” Hän jatkoi.
“Näkemiin, Professori Kalkaros,” Lily sanoi ja käänsi katseensa uudelleen kirjaansa.
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Olkaapa hyvät:D
-
“Kaksoistunti liemejä, pimeyden voimilta suojautumista ja lopuksi loitsuja,” Harry vastasi.
“Liemejä!” Sirius ja James huudahtivat yhteen ääneen valittaen.
Se on liemiä, ei liemejä :)
Hyvä luku oli. Ihmetyttää että Kalkaros ei alkanut epäillä Lilyä, kun kuitenkin tunsivat toisensa hyvin. Jatkoa odottelen
-
Uusi luku on tullut, jes!
Harry meni sitten kertomaan vanhempiensa kuullen menevänsä Chon kanssa vähän Tarvehuoneeseen, evät kai tajunneet tai muuta vastaavaa :)
Mitäs se Harry nyt tukehtumaan yritti? Eihän siinä mitään järkeä ole :D
Loppu oli kyllä hyvä, hmm... haluaisin kuulla lisää Lily/Severus jutusta, se jäi kiehtomaan. Miksen Sev tunnistanut Lilyä?Jotenkin toivoisin, että tästä kehittyisi joku opettaja oppilas suhde, älä kysy ;D
Kiva luku oli, mutta jotenkin lyhyen oloinen. Mutta jatkoa pyytäisin ;)
-
Hyvä luku. Vähän outoa kun Severus ei tunnistanu Lilyä. Ja aika hirveetä se mitä Harrylle tapahtu. toivon jatkoa taas jossain vaiheessa :D
Ginerva :-*
-
hjuu, muuten hyvä jatko taaskin, mutta olen nyt huono ihminen ja huomautan tuosta pötköön kirjoittamisesta taas...
se oikeasti häiritsee, ei oikein jaksaisi lukea kun on kaikki niin pötkössä :-\
Anteeksi kun huomautan tästä taas, mutta silti :-X
-
Sain nyt viimein ja vihdoin neljännen luvun valmiiksi! Hyää juhannusta kaikille!
Oblivian, kiitos korjaan tuon virheen.
Lotazi, Ajattelin itsekkin että voisin tehdä Lily/Severus suhteen, mutta kuitenkin tähän lukuun tuli HYVIN PALJON Lily/James suhdetta. Kiitokset kommentistasi.
Ginevra, kiitos.
FlowerLadies, Joo minulle on huomautettu samasta asiasta pari kertaa, mutta en millään saa sitä poiskaan, vaikka kuinka yritän, kiitos kommetistasi.
Luku 4. Kihlaus ja päiväkirja.
Päästyään kirjastosta Lily livahti Harryn luokse sairaalasiipeen. Hän vilkaisi poikansa kalpeita kasvoja. Harry makasi sairaalasiivessä silmät kiinni, mutta jostain kumman syystä hymy huulillaan. Aivan kuin Harry nukkuisi.
”Paraneeko Harry?” Lily kysyi Jamesilta, joka seisoi hänen vieressään.
”Varmasti,” James yritti vakuutella.
Lily pyyhkäisi yksinäisen kyyneleen poskeltaan ja kääntyi poispäin Harrysta. Samassa James polvistui ja otti Lilyä kädestä kysyen häneltä:
”Lily Emilia Evans, tuletko vaimokseni?”
Lilyn sydän meinasi pysähtyä. Tätä hetkeä hän oli odottanut ja nyt se oli tullut. Kuitenkin he seisoivat Sairaalasiivessä poikansa ruumiin äärellä ja James esitti kosinnan!
”James Charlus Potter, haluatko sitä todella?” Hän kysyi peläten menettää äänensä. Ehkä vastaus ei enää olisikaan niin varma.
”Totta kai haluan. Miksi muuten edes kysyisin?” James kysyi noustessaan seisomaan.
Lily kietoi kätensä Jamesin kaulan ympäri ja suuteli häntä. James vastasi suudelmaan yllättyneenä. Suudelma kesti pitkään, sehän oli heidän ensimmäinen suudelma kihlauksen jälkeen.
Sen jälkeen James otti Lilyn käden omaansa ja pujotti nimettömään sormuksen. Lily hymyili tulevalle miehelleen kyyneleet silmissä.
”Onko se noin kauhea asia?” James kysyi virnistäen onnellisena. Kauan kaivattu Lily Evans oli viimeinkin hänen.
”Nämä ovat onnenkyyneliä, sarvipää!” Lily vastasi pamauttaen Jamesia nyrkillään päähän.
James virnisti hieroessaan päätään, sitten hän nappasi Lilyä kädestä ja sanoi:
”Mennään kertomaan Siriukselle.”
Pari riensi Sairaalasiivestä hymyillen toisilleen. Koko matkan aikana he eivät vaihtaneet sanaakaan, he juoksivat eteenpäin vilkaisten välillä toisiinsa hymyillen. Kaikki oli hyvin, kaikki oli ihanaa. Harry ajautui heidän mielestään pois ja pari oli vain onnellinen toistensa puolesta.
Päästyään rohkelikkotorniin Lily ja James kävelivät käsi kädessä Siriuksen luokse. Ron ja Hermione olivat ilmeisesti jossain, Hermione kirjastossa ja Ron jossain omilla teillään.
”Mikäs teidät noin onnellisiksi tekee?” Sirius kysyi hämmästyneenä.
”Katso mitä sain Jamesilta,” Lily sanoi ja väläytti oikeaa kättään Siriuksen nenän edessä. Siriuksen katse katsoi jokaista sormea erikseen kunnes se löysi nimettömän. Poika kiljaisi.
”Te… Te olette kihloissa!” hän huudahti vähän liiankin kovaa. Hän ryntäsi halaamaan Jamesia ja pamautti tätä selkään. Puoli rohkelikkotupaa katsoi kolmikkoa kiinnostuneena.
”Mitään kummallista ei ole sattunut,” Lily kiirehti vakuuttamaan.
”Ei muuta kuin että ystäväni tässä ovat menneet kihloihin!” Sirius julisti koko tornille. Hän nousi pöydälle seisomaan ja huusi:
”Jokainen saa tulla onnittelemaan tätä onnellista tulevaa Newmanin pariskuntaa!”
Samassa puoli rohkelikko tupaa oli Jamesin ja Lilyn ympärillä. Lily yritti livahtaa tyttöjen makuusaliin, mutta hänet tuupattiin heti takaisin.
”Kummallista että Sarvihaara kuitenkin sai Lilyn, vaikka Lily vihasikin häntä,” Sirius sanoi takoen Jamesia edelleen selkään.
Kolmikko istui takan edessä James Lily kainalossaan ja Sirius nojatuolissa miten sattuu. Hän istui aina omalla oudolla tavallaan.
”Muistatteko kuinka Lily suuttui kun James suuteli häntä ensimmäisen kerran?” Sirius kysyi nauraen.
”Joo. Ensin Lily vastasi suudelmaani sitten hän pamautti minua kirjalla päähän,” James sanoi virnistäen tulevalle vaimolleen.
Samassa muotokuva-aukko aukeni ja Hermione astui sisään kysyen Lilyltä:
”Miten sinä löysit kirjastosta tänne?”
”Minulla on hyvä muisti,” Lily vastasi katsellen sormustaan hymyillen. Tänään mikään ei saanut tyttöä surulliseksi.
Lily hymyili ja ilmoitti menevänsä nukkumaan, hän antoi Jamesille suukon ja heilautti muille kättään kadotessaan tyttöjen makuusaliin.
James ja Sirius kävelivät naureskellen poikien makuusaliin. He olivat olleet parhaat kaverit aina ensimmäisestä vuodesta saakka.
”Hohhoijaa, kun väsyttää,” James sanoi haukotellen. Hän heittäytyi omalle telttavuoteelleen nautiskellen menneestä päivästä.
”Hei, Harrylla on jokin valokuva-albumi ja sen vieressä on kirja, kurkataanko?” Sirius kysyi. Vastautta odotamatta hän kuitenkin aukaisi kirjan. Harry oli kerännyt siihen muistoja vuosiensa aikana. Se oli vähän niin kuin päiväkirja, mutta Harry oli poika joten Siriuksen mielestä se ei voinut olla päiväkirja.
19.1. Keskiviikko.
Tänään minä, Ron ja Hermione kävimme Hagridin luona. Minua alkaa jo huolestuttaa, Hagrid on jo aika vanha hän saattaa kuolla pian.
Hagrid on sitkeä ja hänhän on minun ensimmäinen ystäväni velhomaailmassa. Niin omituista kuin se onkin, olemme olleet ystävät aina minun ensimmäisestä vuodesta saakka. Tosin välillä Hagrid on suuttunut jostain, mutta se on kuitenkin enemmän vahvistanut ystävyyttämme kuin rikkonut. Hagrid on minun neuvonantajani ja auttajani. On ihanaa kun on joku jonka luokse voi mennä kun tarvitsee neuvoa. Me autamme toinen toisiamme ja sitähän se ystävyys on.
Minua vähän pelottaa nämä tulevat koetukset, niihinhän voi vaikka kuolla. Ennen en ole pelännyt kuolemaa vaikka siihen onkin ollut syytä, ajattelen lähinnä, että näen taas isän ja äidin ja siinä pelkoni haihtuu. Olenhan minä selvinnyt jo yhdestä koetuksesta, mutta toinen on jo ensikuussa eikä minulla ole harmainta aavistustakaan mikä se koetus voisi olla. En ole juuri ehtinyt katsella kirjojakaan. Hermione tietysti tekee kaikkensa jotta löytäisi jotain vihjeitä, mutta minulla ei ole koskaan aikaa. En tosin ymmärrä miten Hermionella riittää aikaa…
Onhan se vähän väärin teettää Hermionella työtä Kolmivelhoturnajaisiin, mutta hän kun haluaa niin itsepäisesti auttaa niin mitä muutakaan voin tehdä?
20. 2. Maanantai.
Huhuh! V.I.P. : t lähestyvät kovaa vauhtia ja niihinkin pitäisi lukea. Pimennonakka on hirveä hän antoi Georgelle ja Fredille jälki-istuntoa koska he pelasivat räjähtävää näpäystä tunnilla!
”Tuosta me emme olekaan kuulleet, vai mitä?” Sirius kysyi lopetettuaan lukemisen.
”Sirius et saisi katsella toisten päiväkirjoja,” James sanoi.
”Minähän olen vain avuksi,” Sirius yritti puolustella. ”Näin opimme tuntemaan Harryn paremmin,” hän jatkoi virnistäen.
”Se on kiellettyä,” James vastasi tietäen itsekin kuinka paljon kuulosti Lilyltä. ”Sinähän kurkit Susanin ja Lilynkin päiväkirjoja,” hän jatkoi.
”Halusin vain varmistaa että mitä Susan ajattelee minusta ja Lily… Kyllähän sinä sen tiedät. Hänen päiväkirjassaan oli aiheita vain kaksi – sinä ja koulu.”
---------------------------------------------------
Tässä, kommenteja?
-
tosi hieno ja ihana jatko!!<33
hymyilytti ja aawitti kyllä tuo jamesin kosinta!! :D
J
A
T
K
O
A
?
:-*
-
Ihanaaa!!!! Loistava luku. :D
Jatkoa pian :)
Ginerva :-*
-
Tykkäsin kovasti :D
Kerrassaan söpö luku kosintoineen ja päiväkirjan lukemisineen.
Loppu oli aivan ihana: ”Halusin vain varmistaa että mitä Susan ajattelee minusta ja Lily… Kyllähän sinä sen tiedät. Hänen päiväkirjassaan oli aiheita vain kaksi – sinä ja koulu.” Aawws... ::)
Jatkoa! ;D
Lotazi kiittää ^^
-
Minulla oli sellainen muistikuva, että olin kommentoinnut jo tätä ficciäsi mutta en ollutkaan sitten loppu peleissä niin tehnyt ??? :o olenpa huonomuistinen :-\ no, korjaan sen tässä vaiheessa ja ilmoittaudun uudeksi lukijaksi :D tykkään teksteistäsi ja mielestäni kirjoitat hyvin :) tuleeko jatkoa piankin? ;)
-
Nyt ihmettelen miksi en ole ennen kommentoinut tätä. Olen lukenut tämän ja tää on aivan ihana. Muuta en nyt oikein osaa sanoa. idean on tosi kiva<3
-
Jatkoa äkkiä!
Tuli mieleen, et miten Herm ja Ron ei tajuu noiden oikeita henkilöllisyyksiä. Hei oikeesti, James, joka näyttää ihan Harrylta, sen paraskaveri-veli Sirius, ja Lily, jolla on samanlaiset silmät ku Harryl... Oikeita pauka päitä... ::)
Jatkoa, mahdollisimman nopeesti!
Anaid
-
Hahaa! Pitkä on odotus, mutta uusi luku on saapunut! Sain sen valmiiksi tänään, vaikka aloitin sen vasta toissapäivänä. Luku on lyhyt, sillä en keksinyt mitään siihen. ;)
FlowerLadies, kiitos kommentistasi. Hyvä jos Jamesin kosinta mielytti. :)
Ginevra, kiitokset. :-*
Lotazi, Kiitos! Minäkin pidin neljännestä luvusta.
Kukkamaaria, Jatkoa ei ehkä tullut kovinkaan nopeasti... Hmm... Mutta ei voi mitään. Ihanaa kun tykkäät :) . Kiitokset siitä.
HarryPotterFan4Ever, Ihmettelinkin poissaoloasi :D Melkein kaikkiin muihuin teksteihini olit kommentoinut, paitsi tähän. Kiitos kommentistasi.
Anaid, Jätin tarkoituksella Hermionen ja Ronin huomaamatta Harryn ja Jamesin yhdennäköisyyttä ja Lilyn ja Harryn silmiä. Se kuitenkin tulee vielä esille, ei ehkä tässä luvussa eikä varmaan vielä seuraavassakaan. Kiitos kommentistasi.
A/N Omistan luvun Kukkamaarialle, sillä hän kommentoi melkein jokaista tekstiäni ja saa minut sillä hyvälle tuulelle. Kiitokset siis hänelle :-*
Luku 5. Valokuva-albumi ja huispaus
Kun Sirius oli mielestään tutkinut Harryn päiväkirjaa tarpeeksi, hän kävi käsiksi valokuva-albumiin. Ensimmäisellä sivulla oli kuva Harrysta, Ronista ja Hermionesta, he vilkuttivat kameralle hymyillen.
”On se Harry pahuksen paljon sinun näköinen”, Sirius sanoi Jamesille. James nousi telttavuoteestaan ja meni Siriuksen luokse.
”Kiva kuva,” hän tokaisi vain.
Sirius käänsi sivua. Seuraavalla sivulla oli kuva, Hermionesta lukemassa kirjaa Tylypahkan kirjastossa, takana oli Ron joka yritti selvästikin säikäyttää Hermionea. Toisessa kuvassa oli Harry pelaamassa huispausta.
”Hänellä on sieppi kädessään”, Sirius sanoi.
James katseli kuvaa. Tuntui kun hän katsoisi itsestään kuvaa, niin paljon Harry näytti häneltä.
”Terävä huomio”, James mutisi kun Sirius käänsi jälleen sivua.
Nyt tuli näkyviin kuva, jossa olivat melkein kaikki. Siis melkein. Harry, Hermione, Ginny, Ron, Neville, Seamus, Dean, Luna, Fred, George, Angelina… Sirius ja James eivät tietenkään heitä tunnistaneet, he tunsivat kuvasta vain Harryn, Hermionen, Ginnyn, Ronin, Chon – joka oli tietysti myös mukana – sekä Weasleyn kaksoset. Kuvan alla luki Harryn käsialalla Albuksen Kaarti.
”Mikä ihmeen Albuksen Kaarti? Eikös se ole Feeniksin Kilta?” James kysyi.
”Ehkä Harry ei kuitenkaan ole kertonut meille kaikkea”, Sirius vastasi. Hän heitti albumin pöydälle ja sanoi:
”Eihän tuollaista nyt kukaan jaksa katsella, kun ei kerran ole meistä YHTÄÄN kuvaa! Voitko kuvitella?”
”Täällä on joku toinen albumi, jonka päällä lukee Potterit”, James sanoi. Hän otti albumin käsiinsä ja aukaisi sen.
Ensimmäisellä sivulla oli kuva Jamesista ja Lilystä hymyilemässä. Lily piti sylissään pientä poikavauvaa, jonka James oletti olevan Harry.
”Hei! Nyt löysit oikean albumin!” Sirius sanoi riemuissaan. Hän otti albumin ystävänsä kädestä ja selaili sivuja. Lopulta hän kuitenkin heitti sen lattialle sanoen:
”Ihan tyhmää. Harrylla on kaksi albumia eikä kummassakaan ole kuvia minusta.”
James nauroi ystävälleen. Oli niin Siriuksen tapaista etsiä kuvia itsestään eikä kenestäkään muusta.
”Hei, miten Harry voi?” Sirius kysyi muistaessaan vasta nyt, että James oli käynyt poikansa luona.
”Hmm… Matami Pomfrey sanoi, että hänen ruumiinsa on sairaalasiivessä, mutta sielu jossain ihan muualla. Ja se sielu kuulemma pitää hakea”, James vastasi heittäytyen sängylleen.
”Matami Pomfrey hokee aina jotain outoa”, Sirius totesi. Hän otti luudan ja sanoi:
”Tuletko pelaamaan huispausta?”
”Minua väsyttää. Mutta voin tulla”, James lisäsi kun huomasi Siriuksen alkavan mököttämään. ”Älä viitsi mököttää”, hän sanoi ja otti Ronin luudan.
Kaksikko riensi naureskellen huispauskentälle. Päästyään sinne Sirius lensi heti yli-ilmoihin.
”Otetaan kisa! Kumpi ehtii ensin kiertämään kentän kuusi kertaa!” hän huusi ystävälleen.
James naurahti, mutta lensi Siriuksen vierelle.
”N.. Y… T… NYT!” Sirius huusi.
Molemmat lensivät lujaa, James tosiaan lujempaa, sillä hän oli pelannut enemmän kuin Sirius. Sirius lensi vain viisi senttiä Jamesin perässä huutaen hänelle jotain käsittämätöntä.
James nauroi ja huusi taakseen:
”Oletpa sinä hidas!”
Sirius kiihdytti vauhtiaan vasta viidennessä kierroksessa. James alkoi jo väsyä. Hän lensi kuitenkin ihan samaa reittiä.
Lopulta James voitti, vaikka Sirius väittikin tämän huijaavan.
”Ihan varmasti! Minä näin! Kiersit toisen renkaan väärästä paikasta!” Sirius sanoi.
”Sinä olet vain huono häviäjä”, James sanoi nauraen.
”Enpäs ole!” Sirius väitti. Hän risti kätensä ja katsoi Jamesia muka- vihoissaan. Oikeasti Sirius vain halusi riidellä. Hän piti riitelemisestä niin kauan kuin se kesti, mutta sen jälkeen ei hänelläkään ollut hauskaa.
James heilautti Ronin luudan olkapäälleen ja lähti lampsimaan linnaa kohti jättäen Siriuksen hölmistyneen näköisenä huispauskentälle.
Pian Sirius kuitenkin juoksi ystävänsä kiinni ja he kävelivät yhdessä.
”Katso, vanha kunnon ruikuli”, Sirius sanoi virnistäen Jamesille kelmimäisesti.
”Mitä kuuluu ruikuli?” Sirius kysyi kovaan ääneen.
Professori Kalkaros kääntyi. Hän katsoi hetken Siriusta ja sanoi sitten:
”Jälki-istuntoa, Newman.”
Sen jälkeen hän kääntyi ja käveli linnaan.
”Eikö hän muka tunnistanut minua?” Sirius kysyi ihmeissään.
”Ei kai. Luulisi nyt että rakas ruikulimme meidät sentään tunnistaa”, James sanoi otsa rypyssä. Tilanne oli toden teolla ihmeellinen. Miten Kalkaros ei muka tunnistanut Jamesia ja Siriusta?
”Hei, Potter! Muistitko käydä sairaalasiivessä ennen harjoituksia?” poikien takaa kuului ilkkuva ääni.
James kääntyi ihmeissään. Miten joku muka tunnistaisi hänet tässä ajassa?
”Kuka sinä luulet olevasi?” Sirius kysyi happamena.
”Malfoy, Draco Malfoy. Entä itse?” poika kysyi huomaten Siriuksen.
”Sirius Mus- Newman”, Sirius sanoi. ”Ja tämä tässä on minun kaksoisveljeni James Newman”, hän jatkoi.
”Newman? Ai te olette ne uudet oppilaat. Anteeksi, luulin sinua erääksi toiseksi”, Draco sanoi Jamesille. Hän ei kyllä näyttänyt yhtään pahoittelevalta.
”Niin taisit luulla. Harryksikö?” James kysyi halveksuvan näköisenä.
”Tunnetko sinäkin hänet?” Draco kysyi ja lisäsi sitten:
”Tietysti tunnet. Olen nähnyt sinut hänen kanssaan.”
James tuhahti ja kääntyi mennäkseen linnaan.
------------------------------------------------------------------------------------
Kiitokset vielä kerran Kukkamaarialle!
-
A/N Omistan luvun Kukkamaarialle, sillä hän kommentoi melkein jokaista tekstiäni ja saa minut sillä hyvälle tuulelle. Kiitokset siis hänelle :-*
Oi, liikutuin ihan kun omistit tämän uusimman luvun minulle! Kiitos! :-*
Pidin tästä uusimmastakin luvusta todella paljon :) Miksiköhän Kalkaros ei tunnistanut Jamesiä ja Siriusta? Mutta kaiketi sinä kerrot sen myöhemmin? ;) :) odotan innolla jatkoa ja toivon, että sitä tulee pian :)
-
Oi, miten en huomannut että on tullut uusi luku?? ??? Ihme ettei Kalkaros tunnistanut Siriusta ja Jamesiä. Ja hauska juttu kun Malfoy luuli Jamesä Harryksi! :) Jatkoa?
-
Tosi hyvä luku taas! :D Sirius ja James on kyllä ihan mahtavia! <3
Ihanaa kun Dracokin oli tässä. ;)
-
tosi hieno luku taaskin!! ;)
ihanaa ku draco tuli
-
Hehee, rakastanrakastan tätä ficciä !!<3'
Aluks häirihti tuo pötköönkirjotus mutta siihen tottu helposti(:
aivan ihanaa tekstiä, täytyy sanoa !!
-
Toivottavasti jatkoo tulee pian!
Tää luku oli vähän jotenki tylsä, tai siis täs ei tapahtunu kovin paljon...
Mut kiva ku ruikuli ja Malfoy tuli kans kehiin!
Jatkoa!
Anaid
-
Hauska luku.
Sirius on kyllä mahtava, etsii valokuva-albumeista kuvia itsestään ja on huono häviäjä hyvillä perusteluilla. ;D Draco tuli kuvioihin :D
Ihan perus Kalkarosta, heti jälki-istuntoa, mutta kai tuosta lempi/haukkumanimestä voi sitä antaakin. Ja hieman ihmetyttää tosiaa, ettei tämä tunnista noita kolmea rohkelikkoa.
Jatkoa? :D
Lotazi kiittää ^^
-
Sirius on siis kyl sit niin mahtava. Vitsi sori mut tästä tulee nyt lyhyt kommenti :-[
Mut aivan mahtava luku kaikkiaan :)
Jatkoa
Ginerva :-*
-
Ihan kiva ficci, en vaan aluks päässy heti mukaan. Tuntu, että kaikki tapahtu jontenki liian nopeesti. :D Kun luin noin toiset luvut, niin sitten kyllä pääsin mukaan jo ihan kivasti.
Hermionen ja Ronin olis kyllä pitäny tunnistaa James, Lily ja Sirius. James ja Sirius ainakin! Jameshän näyttää ihan Harryltä, eikä ne silti tajua mitään. Varsinaisia tomppeleita... :o
Mutta kyllä tää oli itseasisassa tosi hyvä ficci! :)
Antelope
-
Olen taas kommentoimassa sinun ficciäsi :) Ensimmäisen jälkeen keksin kaivaa esiin muitakin tekstejäsi, enkä turhaan, sillä ylitit taas odotukseni upeasti.
Jatka ihmeessä tällaista hienoa kirjoittamista, sillä tekstisi on sujuvaa, vaikka paikoitellen hieman liian nopeaa, mutta en sano mitään, sillä itse en ainakaan vielä edes harkitse kirjoittavani mitään ficciä, koska en satu omistamaan ficcailun jaloa taitoa.
Kumarrus ja niiaus ja päännyökäytys,
~Aquamarinas
-
Hei kaikki!
En ole suinkaan unohtanut tätä ficciä näiden vuosien aikana, vaikka en ole lisännytkään tänne uusia lukuja. Sen sijaan tulin ilmoittamaan, että aloitin tänään ficin tuunaamisen. En vain jaksanut kirjoittaa viimesiä 5 lukua vaan päätin aloittaa koko ficin alusta ja uuden ficin löydätte täältä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=29704.new#new) jos tämä vain vielä kiinnostaa teitä :)
- Miusamo