Originaalit > Pergamentinpala

Rakkaudentunnustuksia ja mustelmia (K-11 - one-shot)

(1/2) > >>

meliza:
Author : meliza
Pairing : minä ja hän
Rating : K-11
Genre : angst, one-shot
Disclaimer : aivan minun elämääni liittyvää tekstiä.
Warnings: jos et kestä parisuhdeväkivaltaa, älä sitten lue.
Summary : aina ei tiedä miksi rakastaa.

A/N : tunteenpurkaus, henkilökohtainen - yrittäkää ymmärtää.



”Minä kaipaan sinua”, huokaisen ja hengitän syvään. En pysty päivääkään olemaan miettimättä sinua, meitä.
Meillä oli ihania hetkiä, joista nykyisin voin vain haaveilla.

Haaveilen useasti siitä, kun makasimme keväällä nurmikolla vierekkäin, toisiimme kietoutuneina.
Silloin oli juuri tullut kevät, nurmikko vihersi ja puiden lehdet heiluivat tuulessa.

Haaveilen useasti siitä, kun silitit poskeani sängyllä ja kuiskasit korvaani ”olet niin kaunis”.
Tunsin sydämenlyöntisi rinnassani ja silitin hiuksiasi.

Haaveilen useasti siitä, kun seisoimme lähekkäin rappukäytävässä hiljaa,
huomioimatta ollenkaan muuta maailmaa, silloin maailmassa ei ollut muita.

Haaveilen kaikista niistä aamuista, päivistä, illoista kun kävelimme käsikkäin.
Pystyimme silloin puhumaan kaikesta.

Muistatko sinä enää niitä hetkiä?
Minä kaipaan sinua, ja rakastan sinua yhä.

Osa minusta kieltää kaikki nuo tunteet.

Pelkään useasti muistaessani ne hetket, kun sinä huusit minulle.
Sinä löit minua, työnsit maahan. Juoksin sinua aina silloin karkuun itkien.
Aamulla käsissäni saattoi olla mustelmia, silmäni olivat turvonneet kyyneleistä.

Pelkään muistaessani kaikki ne kerrat,
kun väitit minun pettävän sinua ja syytit minua tietämättä totuutta.
Uhkailit minua, uhkailit häntä, jonka kanssa luulit minun sinua pettäneen.
Minä yritin selittää, et kuunnellut.

Pelkään muistaessani millainen olit,
kun joit liikaa, ja minä halusin vain pois luotasi.
Tiedätkö miltä minusta aina silloin tuntui?

Lopulta toinen puoli minusta voitti – työnsin sinut pois elämästäni.

Erotessamme olimme ulkona, muistatko? Sinä et päästänyt minusta irti, vaikka kiljuin ja toistin lauseita
”En jaksa enää, en rakasta sinua enää.”
Sinä väitit toisin, sanoit että muuttuisit. Sanoit tietäväsi minun rakastavan sinua edelleen. Et päästänyt irti.

Nyt siitä on jo aikaa, mutta voin myöntää sinun olleen oikeassa.
Minä rakastan sinua edelleen.
En vain tiedä miksi.

meliza:
Riiku, kiitoksia - hienoa, että joku tykkäilee ;D

vjanna:

--- Lainaus käyttäjältä: meliza - 19.11.2008 21:02:24 ---Nyt siitä on jo aikaa, mutta voin myöntää sinun olleen oikeassa.
Minä rakastan sinua edelleen.
En vain tiedä miksi.

--- Lainaus päättyy ---
Ihana lopetus. *nyyhkyti nyyh*
Alku oli ihanaa söpöstelyä (rakastan söpöstelyä ^.^).
Tykkään jostain syystä lukea angst-ficcejä, joten
tämä on iiiihana.
Äh en ikinä osaa kirjoittaa järkeviä kommenteja, kun
unohdan mitä piti kirjoittaa...

meliza:
oi vjannakin lukenut tämän :) kiitos kommentista!

tätä oli kyllä ihanan vapauttavaa kirjoittaa, purin kaikki tunteeni erästä henkilöä kohtaan - tässä tulos.

Tas:
Toimivaa ja nätti lopetus. ;D
Kirjotusvirheetön teksti ja tunnerikas.
Sori lyhyt kommentti.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu