Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Oodi yksinäisyydelle || 7 spurttituplaa yksinäisyydestä, S

(1/2) > >>

Firdilien:
Laitoin nyt spurttiraapaleideni yhteiseksi aiheeksi yksinäisyyden, kun ensimmäiset kolme näyttivät sitä niin mukavasti käsittelevän. Tähän sitten tulevat loputkin spurttiraapaleet.  ;)

Title: Otathan sinä muistiinpanoja?
Genre: gen, angst
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Summary: Remus yritti olla miettimättä, mitä hänen ystävänsä oikein suunnittelivat ja millaisiin vaikeuksiin hän itse kyseisten suunnitelmien vuoksi mahtaisi vielä joutua.

A/N: Aioin laittaa tälle nimeksi Yksinäinen susi, mutten sitten viitsinyt. ;) Spurttiraapaleisiin ensimmäinen tupla liittyen sanaan muistiinpanot ja FanFic100 -haasteeseen osallistuu sanalla 26. Toverit. Eihän tämä paljon ole edes myöhässä noihin spurtteihin liittyen.

---

Remus Lupin istui muodonmuutosten tunnilla ja piirteli pergamentin nurkkiin satunnaisia kuvioita. Hän kuuli tarkoilla ihmissuden aisteillaan, kuinka hänen takanaan olevissa pulpeteissa Sirius ja James raapustivat toisilleen McGarmiwan huomaamatta kirjelappusia. Vuosien tarkkailun jälkeen Remus saattoi melkein aistia, kuinka hänen ystävänsä käytännössä lukivat toistensa ajatuksia kirjeenvaihdon ohessa, vaikka ulkopuolisen tarkkailijan (kuten McGarmiwan) mielestä olisikin saattanut vaikuttaa siltä, että he keskittyivät yksinomaan meneillään olevaan tuntiin. Remus oli kehittynyt Tylypahkassa ollessaan varsin taitavaksi lukemaan ystäviensä ilmeitä ja eleitä, mutta koska tällä kertaa nämä istuivat hänen takanaan, ei Remus osannut sanoa, mistä nämä keskustelivat niin intensiivisesti. Luultavasti suunnittelivat jotain uutta kepposta luihuisille.

Remus kumartui takaisin oman pergamenttinsa ylle ja yritti keskittyä kuuntelemaan tuvanjohtajansa opetusta. James sujautti hänelle vaivihkaa lappusen, jossa luki vain Otathan sinä muistiinpanoja? Minä ja Sirius emme ehdi eikä mitään selitystä sille, miksi nämä olivat liian kiireisiä oppitunnin seuraamiseen. Remus huokaisi. McGarmiwa oli juuri alkanut jakaa oppilaille kyseiseen tuntiin liittyviä tehtäviä, ja Remus otti omansa yrittäen olla miettimättä, mitä hänen ystävänsä oikein suunnittelivat ja millaisiin vaikeuksiin hän itse kyseisten suunnitelmien vuoksi mahtaisi vielä joutua. Yrittäen olla miettimättä, mitä James ja Sirius olivat oikein kaksin keksineet myös hänen ja Peterin varalle.

Hän yritti kovasti olla miettimättä, kuinka yksinäiseksi joskus tunsi itsensä omien ystäviensä takia.

---

A/N2: Kommentteja saa antaa.

NeitiMusta:
Tää oli ihana lyhyt. Kyl Jamesin ja Siriuksen ois tarvinnut selittää jotenkin.
Täs oli jotenki surullinen tunnelma. Ja sitä vahvisti viel lisää toi vika lause.


--- Lainaus ---  Hän yritti kovasti olla miettimättä, kuinka yksinäiseksi joskus tunsi itsensä omien ystäviensä takia.
--- Lainaus päättyy ---
Kyl mä toisaalt ymmärän, et se tunsi olevansa yksin, koska ei kukaan muu - ei Peter, ei James eikä edes Sirius - ei salannu niin suurta asiaa ittestään. Ihmissuseus oli aina osa Remusta, just se mikä teki siitä Remuksen, mut sitä ne ei varmaan ymmärtäny, et se oli kavereistaa huolimatta yksin.

Tänks.
NeitiMusta
<3

Firdilien:
Title: Etuoikeus
Genre: gen, drama
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Summary: Tuntui ikään kuin koulu itse olisi hymyillyt nuorille, jotka astelivat kesän jälkeen jälleen kerran linnaan, joka olisi monta kuukautta eteenpäin heidän kotinsa.

A/N: Toinen raapale spurttiraapaleisiin, aiheena linna, ja yksi ficci lisää FanFic100 -haasteeseen sanalla 88. Koulu. Tässä ei ole kamalasti pointtia, mutta olkoon nyt tämän kerran. ;)

---

Tylypahkan tornit nousivat korkeina kohti syyskuista iltataivasta. Oppilaat nousivat ulos hevosettomista kärryistä ja kulkivat kohti linnaa rupatellen iloisesti. Odotus tuntui ilmassa vahvana. Koskaan ei etukäteen voinut tietää, millainen uudesta kouluvuodesta mahtaisi muodostua. Monta sukupolvea nuoria noitia ja velhoja oli kulkenut samoista ovista, kokenut saman odotuksen, samat haasteet, voitot ja häviöt tässä linnassa ja tuntui ikään kuin koulu itse olisi tiennyt tämän. Hymyillyt nuorille, jotka astelivat kesän jälkeen jälleen kerran linnaan, joka olisi monta kuukautta eteenpäin heidän kotinsa. Monille linnasta oli tuntunut muodostuvan ainoa koti, jonne he ikinä tunsivat kuuluvansa, ainoa paikka jossa he koskaan tunsivat olonsa turvalliseksi.

Remus, nyt professori Lupin, astui niin ikään ulos tutuista hevosettomista vaunuista ja katsoi linnaa, joka oli monta vuotta ollut hänen kotinsa ja olisi sitä jälleen tulevat kuukaudet. Täällä hänellä oli ollut ystäviä ja tänne hän oli tuntenut kuuluvansa, mutta siitä oli jo aikaa. Nyt asiat olivat toisin. Hän palasi linnaan täynnä katkeransuloisia muistoja ajoista, jotka olivat olleet ja menneet. Hän ei enää olisi pienikokoinen, outo ensiluokkalainen, ei Tylypahkan valvojaoppilas tai yksi kelmeistä, vaan aikuinen ja professori, jolla oli etuoikeus jakaa tietojaan nuoremmalle sukupolvelle. Linna näytti nykyään erilaiselta, pienemmältä ja vieraammalta, mutta yhtä kaikki se kutsui Remusta astumaan ovistaan koulun väkijoukon sekaan. Astumaan kotiin.

Firdilien:
Title: Liemistä tenhoavimmat
Genre: gen, drama, angst
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Summary: Severus Kalkaros rakasti taikaliemiä, oli aina rakastanut.

A/N: Kolmas spurttiraapale, aiheena juoma/liemi, joten luonnollisesti kirjoitin Severuksesta. FanFic100 -haasteen sana 48. Malja.

---

Severus Kalkaros rakasti taikaliemiä, oli aina rakastanut. Opettajana ollessaan hän oli halunnut saada ensimmäisestä tunnista lähtien uudet oppilaat näkemään liemimaljassa piilevän kauneuden ja voiman. Harva oppilaista sitä oppi koskaan näkemään eikä ketään heistä ikinä kiehtonut aine yhtä paljon kuin Severusta. Monet noidat ja velhot ajattelivat liemiä taian välikappaleina, arvostelivat käyttötarkoituksen perusteella, mutta hän arvosti useimpia liemiä enemmän kuin suurinta osaa ihmisistä. Liemillä yleensä kuitenkin oli edes yksi näkyvä hyödyllinen tarkoitus, oikein keitettyinä ne harvoin tuottivat pettymystä ja niiden kanssa puuhastelu oli antoisaa ja kiehtovaa; samaa saattoi Severuksen mielestä sanoa vain harvoista ihmisistä. Lisäksi liemet olivat esteettisiä ja toivat ilmaan miellyttäviä tuoksuja. Liemet eivät olleet vain välineitä, ne olivat myös yksilöitä, joissa aina näkyi keittäjänsä henkilökohtainen kosketus. Eri keittäjien liemet vaikuttivat aina hieman eri tavalla, ja tietenkin myös käyttäjä vaikutti, vaikkakin eroja oli vaikeaa huomata, koska ne olivat huomaamattoman pieniä. Severus näki lähes huomaamattomat eroavaisuudet, mikä oli auttanut häntä kehittymään liemimestarina aivan omaan luokkaansa.

Hän oli kyllä huomannut, ettei oppilaita kiinnostanut hänen oppiaineensa. Hän ei voinut sietää sitä, että nämä kuiskuttelivat ja lähettivät lappuja opiskelun ja liemien ainutlaatuisuuden tutkimisen sijaan. Toisinaan Severus silti katsoi näitä laiskoja, typeriä oppilaita nauramassa keskenään ja tunsi kateutta siitä, että näillä oli elämässään muutakin kuin liemet.

Firdilien:
Title: Uusivuosi
Genre: gen, angst
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Summary: Kaikille vanhan vuoden loppuminen ei kuitenkaan ollut syy iloita.

A/N: Neljäs spurttiraapale, sanalla uusivuosi, sekä FanFic100 -haasteen sanana 3. Loppu.

---

Uuden vuoden alkaminen saattoi merkitä montaa asiaa. Joillekin se oli syy juhlia ja riemuita; eihän sitä koskaan tiennyt etukäteen mitä kaikkea uutta eteen tulisi alkavan vuoden aikana. Useat pitivät uuttavuotta mahdollisuutena parantaa elämänsä laatua ja keinona aloittaa taas alusta. Uudenvuodenlupauksia tehtiin ja vaikka ne olisi rikottukin heti alkuunsa, päätös vaikuttaa itse omaan ja muiden elämään sekä yritys olla seuraavana vuonna hieman parempi ihminen oli tärkeintä. Mitään ei voinut saavuttaa, ellei koskaan yrittänyt.

Kaikille vanhan vuoden loppuminen ei kuitenkaan ollut syy iloita. Feeniksin kilta istui suuren pyöreän pöydän ääressä ja kuunteli, kuinka Dumbledore puhui lyhyesti ja kauniisti loppuvan vuoden aikana menetetyistä rakkaista ihmisistä ja voitosta, joka oli jättänyt katkeran maun suuhun. Kaikki yrittivät parhaansa mukaan pitää katseen suunnattuna kohti rehtoria, etteivät vain vahingossakaan tulisi katsoneeksi muita silmiin. Huoneessa kaikui raskas hengitys ja satunnaisten niiskahdusten ääni. Remus istui pöydän ääressä muiden joukossa, mutta kukaan ei uskaltanut koskettaa häntä, ei tarjota lohdutuksen sanoja. Jokainen oli menettänyt sodassa jonkun, mutta Remus oli menettänyt kahden lyhyen päivän sisällä kaikki parhaat ystävänsä joko kuolemalle tai vankilalle. Vanha vuosi oli vienyt mennessään Killalta niin paljon, ettei alkava voisi ikinä tuoda kaikkea takaisin.

Seinällä oleva kello tikitti. Kun se alkoi lyödä keskiyön merkiksi, kaikki nostivat ääneti kuohuviinilasinsa ilmaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu