Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Maissinaksu - 01.12.2023 10:51:21
-
Ficin nimi: Lady Icarus ja joku Splinters
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Mukana: KiriBaku, KamiJirou, EraserMic ja vähän muita
Genre: Slice of life ja ripaus jotain somaa
Summary: Suosittu metalliyhtye Lady Icarus on saapumassa kaupunkiin, ja yksi jos toinenkin livemusiikinjanoinen sielu on suuntaamassa sitä katsomaan.
A/N: Onpa jotenkin skögö summary. 😂 Eipä tätä muutenkaan oikein voi kuvata, idea itsessään kun on vallan yksinkertainen. On jo pitkään ollut tarkoituksena kirjoittaa keikkaficci tästä sarjasta itsenäisenäkin projektina (koska kaivelinpa aivonystyröitäni ja totesin, että onhan meillä kesällä 2020 Röhkön kanssa tehty luonnosversio yhdelle MHA-keikkatekstille... Hyvin on hautunut ja tilapäisesti unohtunutkin, gulp? 😄), ja koska Macadamia on vaihteeksi inspiroinut pitkin syksyä, tuntui tämän vuoden kalenterin kirjoittaminen siitä hyvältä idealta. Pisin kalenterini tämä varmaan onkin tähänastisista: jokaiseen luukkuun olisi tarkoitus tupsauttaa 300 sanaa. Jos pitää erikseen jokin kiva osuus mainita, bändien ja biisien nimien miettiminen on ollut ihan älyttömän mukavaa. 🖤 Luukkujen "otsikoihin" olen laittanut hahmon nimen siinä muodossa, missä sitä yleisimmin kuulee ja itse leipätekstissä olen käyttänyt näkökulmahahmosta tämän etunimeä. Vähän sekavaa, mutta yrittäkää kestää. 😅❤️ Romajisoinnin kanssa olen myös mennyt japanilinjalla. Oikein mukavaa joulun odotusta tämän projektin myötä! ✨
JOULUKALENTERI 2023
1. Kirishima
2. Jirou
3. Bakugou
4. Aizawa
5. Kaminari
6. Jirou
7. Present Mic
8. Bakugou
9. Kaminari
10. Aizawa
11. Kirishima
12. Bakugou
13. Present Mic
14. Kaminari
15. Aizawa
16. Kirishima
17. Present Mic
18. Jirou
19. Kaminari
20. Bakugou
21. Aizawa
22. Jirou
23. Present Mic
24. Kirishima
***
1. KIRISHIMA
"Aaaa, piru, piru, piru!" Eijirou Kirishima manaili syöksähtäessään asuntolan portaat huoneeseensa ja nykäisi läppärinsä eteensä. "Piru."
"Ehkä sä hötkyt turhia!" perässä ravannut Kaminari yritti rohkaista, kun hän näppäili hikipisara ohimollaan oikean sivun selaimeen.
"Anna mun hötkyillä!" Eijirou ärähti ja löysi viimein tiensä keikkalippuja välittävälle sivustolle. Lipunmyyntipalvelun logo suorastaan kiilui hänen silmissään. "Tuotko mun laukun?"
"Missä se on?"
Eijirou osoitti sormellaan kohti ovea, mutta kauhukseen huomasi, ettei laukku ollutkaan siinä, mihin hän oli sen jättänyt.
"Helkkari, mihin mä sen –"
"Okei, hoida sä vain se lippujen kalastelu! Mä lainaan sulle rahat tässä kohtaa!" Kaminari julisti peukkuaan näyttäen ja kumartui lompakkonsa kourassaan hänen olkansa ylitse. "Sujuuko?"
"Totta kai sujuu...!" Eijirou murisi ja klikkaili päättäväisesti hiirellään haluamansa artistin tulevat keikat. Ehkä hänellä oli vielä toivoa. Lippujen pyydystäminen oli missä tahansa tapahtumassa nopeuslaji, ja hän oli pahasti jäljessä aikataulusta inhimillisen mutta raivostuttavan erehdyksen ansiosta.
Eikä edes viittä minuuttia, vaan kokonaiset puoli tuntia!
"Huhtikuun kahdeskymmenes... kaksi lippua..." Eijirou valitsi kolmesta keikka-ajankohdasta ainoan sopivan. Paniikinomainen ailahdus syöksähti hänen rintaansa, kun hän huomasi yhden keikoista olevan jo loppuunmyyty.
"Olitko sä Bakugoulle kertonut tästä sun hankkeesta?" Kaminari kysäisi.
"En! Eikä varmaan kohta ole mitään kerrottavaakaan..."
Kaiken kaikkiaan Eijirou piti itseään nirsona livemusiikin suhteen, mutta eräiden artistien keikoille hän oli aina valmis lähtemään, jos teineillekin sallittuja tapahtumia vain oli tarjolla. Lady Icarus oli juuri sellainen bändi, minkä lisäksi huhtikuinen keikka-ajankohta oli loistava Bakugoun syntymäpäivän kannalta. Bakugou oli poiminut häneltä kyseisen bändin kappaleita soittolistalleen, mistä saattoi päätellä, ettei tämä keikalle menemistäkään panisi pahakseen.
Jos vain kaikki menisi niin kuin –
"Eääärh, älä jaksa!" Eijirou hyvä ettei rääkäisi, kun hän päivitti sivun siirtyäkseen maksuvaihtoehtoihin ja kohtasi sivulle ponnahtaneen ikkunan, joka kertoi lippujen juuri loppuneen.
Kaminari hengähti surkutellen ja laski kätensä hänen päälaelleen. "No, sä teit parhaasi, kamu. Näin ne joskus menee."
"Enhän mä edes tehnyt parastani", Eijirou puuskahti ja laski surkeana läppärinsä kannen.
-
Miten voikin toi otsikon "ja joku Splinters" olla niin hauska XD Ääää niin yksinkertaista mutta nerokasta, ainakin siinä määrin että saa minut hihittelemään itsekseni.
Ja onpas kiva päästä lukemaan sinulta taas jotain kalenteria! Tällainen jatkismuotoinen on kiva siinäkin mielessä, että loppujen lopuksi tulee aika vähän seurattua jatkiksia. Mukava myös että saat tätä keikkaficijuttua ihan julkaistavaksikin asti, kun aina välillä olet siitä mulle höpötellyt :3 Tsemppiä projektin pariin! (Ja minä ainakin olen aktiivisesti lukemassa ja kommentoimassakin niin paljon kuin vain pystyn ehdin ja kerkeän.)
Jos pitää erikseen jokin kiva osuus mainita, bändien ja biisien nimien miettiminen on ollut ihan älyttömän mukavaa. 🖤
Varmasti! Mäkin joskus yläasteikäisenä kehittelin huvikseni joitain (visual kei -)bändejä ja keksin heille biisejä ja albumeita ja suunnittelin asuja musavideoihin ;D En kyllä muista enää niistä paljoakaan. Yksi poppoo oli St. Dolly (ja oli jotain cosplay keitä) ja sit oli Ichigo Revolution (oshare keitä), ja sit oli jotain muitakin ;D (Ehkä niitä vois käyttää joskus jossain ficissä itsekin.)
Kirishiman lippukriiseily oli melkeinpä pelottavan tuttua. Mä tosin en ole enää vuosiin kuumotellut keikkalippujen saamista vaan - kuten tiedät - conirannekkeiden 😅 Niiden kanssa ei kyllä parane myöhästellä sekuntiakaan, ei ainakaan niiden suosituimpien.
"Eääärh, älä jaksa!" Eijirou hyvä ettei rääkäisi, kun hän päivitti sivun siirtyäkseen maksuvaihtoehtoihin ja kohtasi sivulle ponnahtaneen ikkunan, joka kertoi lippujen juuri loppuneen.
Tätä on joskus käynyt itsellekin ja yyyy kamala tunne 😭 Voi Kiri-parkaa, kun ei ihan onnistunutkaan lippujen osto. Mutta eiköhän hän jostain vielä ainakin pari taio, pitäähän hänen (ja Bakun ja muidenkin) päästä Lady Icarusta katsomaan! Tai sitten joku taikoo hänen puolestaan :D Missä ovat sankarit juuri silloin kun heitä eniten tarvitaan...
-
Larjus: Kiitus kommentista ja tervetuloa tämän vuoden kalenterin pariin! ❤️ Ihanasti sinulla on aina riittänyt into lukea ja kommentoida näitä. 😍 Nauratti kyllä itsekin tuo otsikko, jos joku esittelisi bändin hienosti ja lämppärin nimen vain heittäisi perään tyyliin 'ja joku tuommoinen'. Ei ole Splinters ihan yhtä tunnettu. 😂 Ihanilta kyllä kuulosti nuo omatekoiset bändit ja jos joku väittäisi, että Ichigo Revolution on oikea yhtye, uskoisin sen mukisematta. Ehdottomasti johonkin omaan ficciin mukaan! ✨ Keikkalippuja en ole joutunut pyydystelemään varmaan ikinä, mutta coniliput aiheuttavat melkoista kuumotusta... Ehkä Kirishimalla kuitenkin on onni myötä?
***
2. JIROU
Kun Kyouka palasi asuntolalle, hänen huomionsa kiinnittyi keittiöstä kantautuviin ääniin. Kurkistaessaan sisään hän todisti epämääräisiä mehukestejä, joista henki pikemminkin harmitus kuin ilo.
"Öh... Mitäs täällä on meneillään?"
"Yritetään vähän Kiriä piristää", Kaminari virkkoi ja sipaisi Kyoukan hartiaa tervehdyksenä.
"Mitä kävi?"
"Mä tein pikku mokan ja joudun nyt miettimään Bakugoulle toisen synttärilahjan", Kirishima kertoi mehulasiaan pyöritellen.
"Eivätkö hänen synttärinsä ole vasta huhtikuussa?" Kyouka tarkensi. "Nyt on tammikuu."
"Joo, mutta sinä päivänä olisi ollut se Lady Icaruksen keikka, josta oli silloin puhetta. Mä olin aikeissa viedä Bakugoun sinne, mutta liput menivät nokan edestä", Kirishima murahti mehua ryystäen.
"Kirishima-kun oli vähän myöhässä..." Mina liittyi keskusteluun. "Pelasimme olkkarissa ja äkkiä hän tajusi myynnin olleen käynnissä jo puoli tuntia."
Kyouka irvisti myötätuntoisesti. "Niistä keikoista tulikin yllättävän suosittuja."
"Olisi sittenkin kannattanut tuhlata rahat niihin ennakkolippuihin – auh", Sero jossitteli ja ansaitsi Kirishimalta laiskan potkun sääreensä.
Kyoukaa todella harmitti Kirishiman puolesta. Kuten aina, tämä oli ajatellut suurella sydämellä itselleen läheisiä ihmisiä ja olisi ansainnut Kyoukan mielestä vaikka kuun taivaalta jaloutensa ansiosta.
No, kuuta hän ei aivan osannut lahjoittaa, mutta...
"Kuulkaa, sain idean. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon."
Kyouka tiesi jättäneensä jälkeensä hämmennyksen auran, ja kun hän tovisen kuluttua palasi keittiöön, kavereiden päät kääntyivät heti häneen.
"Jirou, mitä sinulla –"
Kyouka näytti muina naisina puhelintaan Kirishimalle. "Ollos hyvä. Kaksi lippua sille 20. huhtikuuta olevalle keikalle."
"Häh?" Kirishima häkeltyi niin, että oli pudottaa mehulasinsa, ja kaikki kerääntyivät tämän olan yli killittämään puhelimen näyttöä. "Mutta... miten?"
Kyouka naurahti. "Sanotaan niin, että minä olen jokseenkin iskän tyttö. Ja iskä... tavallaan tuntee Icaruksen rumpalin."
"Ei ole totta!" Sero hekotti. "Onko ketään, jota sun musaisäukkosi ei tuntisi?"
Kommentti kirvoitti hersyvän naurun kaikista, ja Kyouka ihan säpsähti, kun Kirishima ponkaisi tuolistaan halaamaan häntä.
"Kiitos, Jirou, sä olet ihan ykkönen! Nyt mä voin kertoa Bakugoulle –"
"Kertoa mitä?" kuului murahdus keittiön nurkalta.
Kas, siinä paha, missä mainittiin.
-
Ihanasti sinulla on aina riittänyt into lukea ja kommentoida näitä. 😍
No tottahan toki ♥ Kiitos vain itsellesi kun niin ahkerasti julkaiset kirjoituksiasi luettavaksi.
Ihanilta kyllä kuulosti nuo omatekoiset bändit ja jos joku väittäisi, että Ichigo Revolution on oikea yhtye, uskoisin sen mukisematta. Ehdottomasti johonkin omaan ficciin mukaan! ✨
Nawws, kiitosta ♥ Ehkä noi mun keksimät bändit saavat joskus jonkinmoisen roolin jossain ficeissäni :D (Ja vähäks kyl täytyy käyttää sitä Headfootersiakin jossain!)
Kirishimaa luonnollisestikin yhä harmittaa kun ei onnistunut lippuja ostamaan, mutta ihanasti kaverit häntä yrittävät piristää ♥ Ja onneksi Jirou sitten kiitos isänsä suhteiden sai autettua häntä niin että hän ja Bakugou pääsevät Lady Icarusta livenä katsomaan. Eihän se nyt kävisi, että tämä jatkuisi niin, että Kiri ei sinne pääse vaan keskityttäisiinkin kuvailemaan vaikka Eraserin ja Micin keikkakokemusta (koska tietysti hekin ovat siellä, ei alkutietojenkaan perusteella voisi mitään muuta aatella! :D Ja sinut tuntien...)
Kuten aina, tämä oli ajatellut suurella sydämellä itselleen läheisiä ihmisiä ja olisi ansainnut Kyoukan mielestä vaikka kuun taivaalta jaloutensa ansiosta.
Wäää ♥ Kirishima on kyllä niin kultapoika 🥺
"Kertoa mitä?" kuului murahdus keittiön nurkalta.
No niin, nyt pääsee Bakukin heti kuulemaan iloiset uutiset! Toivon toki, että uutiset ovat hänenkin mielestään hyviä, ja että hän menee Kirin kanssa mielellään bändiä katsomaan. Kiri ei ansaitse enää yhtään takapakkia tämän keikkasuunnitelman suhteen!
-
Larjus: Ahkeruus ollut vähän satunnaista viime aikoina, mutta josko tämä tästä. 😂 Headfooters oli kyllä niin suloinen, ja spoiler: se nimi vilahtaa tässäkin kalenterissa. 😄 Olisikin kyllä ollut aika hieno, jos Kirishiman kohtalona olisikin ollut jäädä kotiin Bakun kanssa, kun muut menevät kuuntelemaan livemusiikkia. Joku toinen olisi voinut loihtia kunnon jännitysnäytelmän, jossa kaikki on viimeiseen asti epäselvää, mutta tämä tekele on juoneltaan onneksi varsin simppeli. 😂👍 Kiri on kyllä niin kullanmuru. ❤️❤️
***
3. BAKUGOU
Olisi pitänyt arvata, että keittiössä pönötti kunnon kööri juuri silloin, kun hän oli aikeissa tehdä pikaisen iltapalan päästäkseen ajoissa nukkumaan.
"Kacchanhan se siinä!" Kaminari hihkaisi, ja niin paljon kuin tämän mairea naama ärsyttikin, Jirouta halaavan Kirishiman ylitsepursuava ilo sai Katsukin kovin uteliaaksi.
"Mitä täällä..."
"Bakugou!" Kirishima huudahti, marssi hänen luokseen voitonriemuisesti ja laski kätensä hänen hartioilleen kuin olisi ollut aikeissa julistaa maailmanluokan uutisen. "Haluatko tietää, vai pidänkö yllätyksenä?"
Katsuki kurtisti kulmiaan. Ikään kuin Kirishima ei muka olisi jo tiennyt vastausta.
"Totta kai mä haluan tietää!" hän tuhahti. "Mitä sä tai te muut hyväkkäät multa pimitätte?"
"No kuules: sullahan ei ole menoa sun synttäripäivälle?" Kirishima intoili. "Vai?"
Huvittuneisuus nytkähti Katsukin suupielessä. "Olisiko kannattanut etukäteen selvittää?"
"No juu...! Onko vai ei?"
"Ei ole! Mitä siitä?"
"Koska nyt sulla on! Mennään pienellä porukalla katsomaan Lady Icarusta!"
"Eli sä, Kirishima ja nuo kaksi!" Sero virkkoi osoittaen Kaminaria ja Jirouta.
Katsuki ei antanut ilmeensä paljastaa mitään, mutta kieltämättä halu nähdä kyseinen bändi livenä oli muutaman kerran kipaissut hänen mielessään.
"Ai niillä on keikka tulossa", hän mutisi ja olisi sanonut jotain järkevämpääkin, ellei paikalla olisi ollut Kirishiman lisäksi muitakin.
"Liput hävisivät melkein tuosta vain!" Sero totesi päätään pudistellen. "Oli täälläkin jo katastrofin ainekset kasassa, mutta onneksi meillä on Jirou oikeine kontakteineen!"
"Ääh, kunhan jeesasin."
"Ja annoit mun ostaa ryöstöhintaisen ennakkolipun omin rahoin", Kaminari liversi passiivisaggressiivisesti.
Jirou loi poikakaveriinsa murskaavan silmäyksen. "Älä kitise, iso mies. Saman ryöstölipun minäkin ostin."
"Mmmh..."
Jirou kääntyi Katsukia kohti. "Joten... Liitytkö messiin, Räjähdyspoju?"
Katsuki silmäsi luokkatovereitaan vuoron perään ja tunsi, miten heidän positiivisuutensa lämmitti keittiön kodikkaammaksi. Kirishimakin hieroskeli hänen hartioitaan niin innostuneena, ettei kukaan täyspäinen olisi voinut kieltää tältä mitään.
"Pakko kai se on", Katsuki vastasi tiedostaen poskipäidensä kuumottavan rasittavasti. "Saapahan itse arvioida, ovatko kummoisia livenä!"
"Hohoo, mahtavaa!" Kirishima riemuitsi ja kaappasi hänet tiukkaan halaukseen, joka melkein tyhjensi ilmat hänen keuhkoistaan.
-
Headfooters oli kyllä niin suloinen, ja spoiler: se nimi vilahtaa tässäkin kalenterissa. 😄
Asiaa 8)
Katsuki ei antanut ilmeensä paljastaa mitään, mutta kieltämättä halu nähdä kyseinen bändi livenä oli muutaman kerran kipaissut hänen mielessään.
"Ai niillä on keikka tulossa",
Voi Baku mokomakin kuudere-tsundere XD Hyvä kuitenkin, että itsekin haluaa keikalle, olsihan se ollut varsinkin Kirishimalle iso pettymys, jos Baku ei olisikaan asiasta edes vähän innoissaan 🥺 Mutta toki muiden läsnä pitää olla mahdollisimman välinpitämätön, koska olisihan se kamalaa, jos muut kaverit saisivat tietää hänenkin pitävän jostain XD
"Ja annoit mun ostaa ryöstöhintaisen ennakkolipun omin rahoin", Kaminari liversi passiivisaggressiivisesti.
Jirou loi poikakaveriinsa murskaavan silmäyksen. "Älä kitise, iso mies. Saman ryöstölipun minäkin ostin."
Ah, söpöliinit ♥ Ymmärrän kyllä, että Kaminaria vähän ärsyttää, mutta kiva ettei Jirou käytä isänsä suhteita oman edun tavoitteluun. Ystävää voi jeesata tiukassa tilanteessa mutta muuten toimitaan niin kuin kaikki muutkin 😊
"Hohoo, mahtavaa!" Kirishima riemuitsi ja kaappasi hänet tiukkaan halaukseen, joka melkein tyhjensi ilmat hänen keuhkoistaan.
Äwww :3
Olis kyllä kiva päästä näkemään, miten Bakugou reagoi keikkauutiseen ollessaan kahden Kirishiman kanssa. Silloin toivon mukaan vähän avoimemmin ilmaisee kiinnostuksensa. Vaikka eiköhän Kirishima kyllä tunne hänet niin hyvin, että tietää hänen ajatuksenjuoksunsa noista "ai nillä on keikka tulossa" ja "pakko kai tulla mukaan" -lausahduksistakin.
-
Larjus: Baku ja sen tsunderemomentit. 😂 Eihän sitä nyt muiden nähden voi aivan innostuneeksi alkaa, mutta Kirishima jos kuka tietää, mitä tämä todella ajattelee. ❤️ Ehkä lukijallekin käy vielä ilmi, miten keskustelu jatkui kahden kesken... 😄
***
4. AIZAWA
"No niin, josko minä sitten – jaa, enpäs menekään!" Mic tuumaili ja nosti soimaan pärähtäneen puhelimensa korvalleen. "Kas senpaaaai, mikä meno? Aha... Hoo, sehän meni hyvin! Won-der-ful!"
Shouta kohotti katseensa paperitöistään kohti Miciä, joka oli jäänyt höpöttelemään kaikesta päätellen Nemurin kanssa. Tämä olisi voinut hoitaa puhelunsa muuallakin, mutta ehkä Shoutakin oli pienen väliepisodin tarpeessa. Ei hän tietenkään Nemurin ääntä kuullut, mutta Micin vastauksista hänen onnistui päätellä koko keskustelun sisältö.
"Jep, viimeinen keikka paras keikka! Huhtikuun 20., jep, samalle Eraserkin on tulossa... Äh, ei hän mitään jonotellut, kun minulta löytyi ylimääräinen lippu! En laskenut sen varaan, että Eraser jaksaisi päivystää pilettimyyntiä, joten parempi oli lätkäistä se päin hänen naamaansa..."
Shouta kohotti kulmiaan pehmopanettelulle ja kohtasi Micin aurinkoisen virneen silmäniskuineen.
"Hey, girl, totta hitossa meikäpojallakin on lippu, jos kerta lämppäriksi lähden!" Mic tokaisi luuriin. "Ei toimi innovatiivisinkaan bändi ilman soolokitaristia, eikä meitä tietenkään potkita Icaruksen tieltä suit sait ulos!"
Shouta hymähti sananvaihtoa kuunnellessaan ja venytti niskaansa istuttuaan samassa asennossa turhan pitkään. Iltanokosille koittaisi oivallinen tilaisuus heti, kun Mic saisi aikaiseksi kerätä luunsa ja hilpaista bänditreeneihinsä.
"Terkkuja Nemu-senpailta, Eraser!" Mic huikkasi puhelun päätettyään. "Halusi oikein erikseen kertoa saaneensa lipun haaviinsa."
"Mukavaa."
"Tässähän alkoi kuplia melkoinen painekattila!" Mic totesi pukiessaan nahkarotsiaan. "Pari parasta kamuani samassa keikkayleisössä!"
"Ne sadat muut katsojatko sinua sitten eivät haittaa?" Shouta kysäisi. Micin logiikka saattoi ontua hienoisesti.
"Tavallaan joo, keikkahan on aina keikka! Isojen bändien lämppäreitä vielä arvostellaan aina lattiasta kattoon... especially, jos niillä on enemmän ansiota kuin jokin hikinen omakustannelevy!" Mic naurahti. "Pitääkin treenata kunnolla kaikki särmät sileiksi tässä muutaman kuukauden aikana!"
"Pidä hauskaa."
"Olisi teikäläisellekin autossa tilaa ja ylimääräiset rumpukapulat", Mic virkkoi, mutta Shouta tukahdutti haukotuksen ja heilautti vähäeleisesti kättään.
"Toisella kertaa."
"Torstaina?"
"En lupaa mitään", Shouta mutisi ja oikaisi sohvalle. "Ala mennä, ettet myöhästy."
"Well, se juna meni jo. Onneksi meikäpojalla on auto!" Mic nauraa hörähti ja tarttui kitaralaukkuunsa.
-
Ohoo, nyt päästiinkin sitten vähän maikkojenkin maailmaan :D Sepäs kiva, mä vähän ehdin jo aatella että salee heidät nähdään vasta keikkapaikalla (kun Kirille ja muille paljastuu että oho, maikatkin käy jossain koulun ulkopuolella XD), mutta heidän tunnelmiaan päästiinkin kuulostelemaan jo näin varhaisessa vaiheessa!
"Hey, girl, totta hitossa meikäpojallakin on lippu, jos kerta lämppäriksi lähden!"
Mitämitämitä tämä on, "joku Splinters" on Present Micin bändi? 👀 Tämmöiseen paljastukseen olin vielä vähemmän varautunut. Lieköhän UA:n oppilaille ihan yhtä suuri yllätys... :D
"Terkkuja Nemu-senpailta, Eraser!"
Luin et namu-senpailta XD No toisaalta ei sekään virheellinen nimitys olisi, onhan Nemuri melkoisen vetävä neito.
"Tässähän alkoi kuplia melkoinen painekattila!" Mic totesi pukiessaan nahkarotsiaan. "Pari parasta kamuani samassa keikkayleisössä!"
"Ne sadat muut katsojatko sinua sitten eivät haittaa?" Shouta kysäisi. Micin logiikka saattoi ontua hienoisesti.
Eihän niillä tuntemattomilla tietenkään mitään väliä! :D
"Well, se juna meni jo. Onneksi meikäpojalla on auto!" Mic nauraa hörähti ja tarttui kitaralaukkuunsa.
Hei, tää oli se pätkä josta mulle joskus kerroit Whatsappissa! :D Just sellainen lohkaisu jonka voin niin hyvin kuvitella Micin sanovan! Hän (ja Eraser) ovat kyllä niin itsensä kuuloisia tässä - ja niin ovat kyllä kaikki muutkin hahmot olleet. Ja uskon että niin on jatkossakin, koska sä handlaat nää hahmot ja heistä kirjoittamisen niin hyvin!
Hauska muuten huomata, että vaikka ootkin käyttänyt hahmoista pääosin sukunimiä (paitsi siitä kyseisen luukun keskus/näkökulmahahmosta, niin Mic on Mic :D Mutta siis fiilaan tosi paljon, koska ei sitä osaa kutsua sukunimellä ainakaan! Hizashi menee (ja sitä oon itsekin käyttänyt, tosin se tapa on tarttunut sulta), mutta Yamada ei, yksinkertaisesti ei :D Sitä ei jotenkin edes osaa oikein yhdistää Miciin, vaikka tietääkin, että se on hänen sukunimensä. (Nyt sitten tätä lukiessa aloin tuumia, että mitenköhän Eraser ja Mic kutsuivat toisiaan ennen kuin he keksivät - tai no Mic keksi - heidän sankarinimensä... :D Onko Mic joskus ollut Yamada-kun tms. Eraserille?) Näiden kysymysten äärelle on hyvä jäädä mietiskelemään!
-
Larjus: Hoho, vielä pääsevät muksutkin toteamaan, että opettajat todella hengaavat jossain muuallakin kuin koululla. 😂 Mic tosiaan kuuluu Splintersin kalustoon, ja siitäkin asiasta saadaan hyvää puheenaihetta huomisen luukussa. xD Mic on kyllä lähes aina Mic, joska jotenkin tuo Yamada erityisesti kuulostaa niin väärältä ja mitäänsanomattomalta... Kuten myös Kayama, jos sellaista Midnight-Namu-Nemurista käyttäisi! 😅 Mina puolestaan tahtoo aina hypätä Minaksi, ja sillä nimellä olenkin tainnut mennä Jiroun luukuissa Ashidon sijaan. Unohdan omat sääntöni, hehee. 🥴 Kiitoksia jälleen kommentista ja tästä jatkuupi! 🖤
***
5. KAMINARI
Maaliskuiset sadekuurot olivat mainio syy kerääntyä porukalla turisemaan mukavia, jauhamaan soopaa ja vain yleisesti oleilemaan. Senhetkiseksi puheenaiheeksi oli muodostunut musiikkimaku, ja olivatpa pari tytöistä intoutuneet soittamaankin hyviksi mieltämiään kappaleita toisilleen. Sillä hetkellä Jirou istui kuuntelemassa kuulokkeista jotain Hagakuren suosikeista, eikä kaikesta päätellen nauttinut yhtään.
"Ihme ilmeitä sulla", Denki kiusoitteli, kun Jirou nappasi kuulokkeet korvistaan.
"Ole hiljaa... Öh, se oli tavallaan kiintoisaa", Jirou naurahti vaivaantuneesti Hagakurelle. "Ehkä vähän läpitunkeva autotune."
"Meidän luokkaan kyllä mahtuu monta eri makua", Denki naurahti. "Kivahan se on, ettei olla kaikki samasta puusta!"
"Jos täällä on joku toinen, johon iskee Pistols at Dawn, käpälää ylös!" pisti väliin Sero, mutta jäi ainoaksi viittaajaksi. "No hitsi!"
"Valitan...!" Ashido pahoitteli ja nosti vuorostaan kätensä. "Bunny Sweet?"
"Juu!" Hagakuren pehmolapanen heilui ilmassa. "Erika Haneda!"
Denki oli yllättynyt, kun parin tytön lisäksi myös Ojiro ja Kirishima viittasivat.
"Ja tuo myös!" Kirishima virkkoi ja osoitteli tarmokkaasti vieressään sohvannurkassa pesivää Bakugouta, joka oli ollut syventyneenä Nintendo Switchiinsä suurimman osan keskustelusta, mutta kohotti nyt ärtyneen katseensa.
"Mitä sä huidot?"
"Tuli puheeksi Hane-anen tuotanto! Sehän iskee suhunkin?"
"Ei se ryönääkään ole."
"Sitähän mäkin! Heitäpä kehiin seuraava artisti", Kirishima kehotti töytäisten Bakugouta lempeästi kyynärpäällään.
"Anna mun olla –"
"Heitä nyt!"
"Mä heitän kohta sut koko olkkarista!" Bakugou murisi ja mulkaisi heitä muita. "No vaikka Headfooters."
"Jeps!" Jiroun lisäksi Denki nosti kätensä, ja ellei hän väärin nähnyt, Bakugou näytti neljäsosan verran ilahtuneelta siitä, että osa heistä jakoi samaa musiikkimakua.
"Lady Icarus!" Denki heitti, ja kourallinen käsiä nousi, Bakugounkin, jota Kirishima kannatteli ylhäällä tämän puolesta.
"Sen keikallehan te olette menossa pian?" Ashido tuumaili. "Vai oliko siellä muitakin bändejä?"
"Joku Splinters on lämppärinä. Mikä lie?"
"Tiedän niiltä muutaman biisin", Jirou sanoi. "Soittavat sellaista raskaampaa syntikkarockia. Vähän kuin Twisted Hysterian serkku."
"Aaa... Eli ei mikään tusinakerho."
"Ei ollenkaan!" Jirou virkkoi. "Ainakin sen verran pätevä, että Present Mic kehtaa soittaa siinä."
"Jaa mitäh?"
-
No, eihän sulla ole tuolla alkutiedoissa ainakaan mitään muita "sääntöjä" kuin että käytät osan keskiöhahmosta etunimeä. Toki en tiedä mitä olet itseksesi ajatellut. Mut joo Mina on kyllä aina Mina, en mäkää osaa sitä sukunimellä ajatella.
"Ole hiljaa... Öh, se oli tavallaan kiintoisaa", Jirou naurahti vaivaantuneesti Hagakurelle.
Voi voi Jirou-raasua XD Olis varmaan halunnut sanoa paljon enemmänkin muttei tietenkään kehtaa.
"Ei se ryönääkään ole."
No voihan ryönä XD Aika söpöö kyllä, että vaikka Bakugou onkin enempi keskittynyt peliinsä eikä muiden keskusteluun, hän kuitenkin on mukana eikä eristäytyneenä omaan huoneeseensa 🥺 Ehkä Kiri pakotti, mut silti aika herttasta ♥ Omalla tahdillaan messissä mukana.
"Heitä nyt!"
"Mä heitän kohta sut koko olkkarista!" Bakugou murisi ja mulkaisi heitä muita. "No vaikka Headfooters."
lol XD Oi että tällaiset dialogipätkät on aina niin hauskoja. Ja hiii, Headfooters mainittu, ihan niin kuin aiemmin sanoitkin ;D
Vähän kuin Twisted Hysterian serkku.
Ja vanha kunnon Twisted Hysteriakin on menossa mukana! :D
Aika hauska kyllä, että Jirou tiesi Present Micin olevan Splintersin jäsen. Hänellä kyllä varmaan onkin paljon enemmän bänditietämystä kuin muilla, kun on isänsä kautta suhteitakin tiettyihin tyyppeihin... :D Ei sitten kuitenkaan ole sitä koskaan muille tullut edes maininneeksi, mutta kai se on vain sitä, ettei asia ole tullut puheeksi... Ja ties vaikka asia olisi selvinnyt hänellekin vasta hiljattain. Jutusta tulee ainakin toivon mukaan vielä keskustelua, koska kyllähän se selvästi ainakin osalle porukkaa yllätyksenä tuli! Ja minä ainakin haluaisin lukea enemmänkin muiden reaktioita!
-
Larjus: Bakugoun hiljainen läsnäolo on kyllä niin herttainen elementti ja canonistakin peräisin. 😍 Yksi lempparikohtauksistani sarjassa on se, kun väki järjestää joulujuhlat asuntolalla ja pienellä suostuttelulla saadaan kivasti kaikki osaksi tunnelmaa. 😂 Jirousta ajattelin siten, että hän on yleisesti kärryillä aika monesta musiikkijutusta, muttei välttämättä ole kummemmin tietouttaan julistellut. Huvittavaa kyllä tässä luukussa ehkä herää jotain puhetta Splintersistä. xD Eiköhän reaktioita herää sitten kun pääsevät itse keikalle!
***
6. JIROU
Kyouka oli jo pitkään ollut kasuaalilla tasolla tietoinen Mic-sensein lukuisista musiikki- ja viihdeprojekteista, mutta edellisillan keskustelu oli palauttanut asian hänen mieleensä ja saanut uteliaaksikin. Splintersin nettisivun tutkaileminen unta odotellessa oli tarjonnut yleisen bänditietosivistyksen lisäksi aiheita kevythenkiseen juoruiluun, johon Kyouka olikin Minan kanssa ryhtynyt koulupäivän päätteeksi.
"Nännilävistykset?" Mina kuulosti samanaikaisesti järkyttyneeltä ja epämääräisen innostuneelta. "Mic-senseillä?"
"On on!" Kyouka sihahti takaisin varoen pitämästä liian suurta ääntä. "Heidän nettisivullaan yhdessä promokuvassa kaikki poseerasivat ilman paitaa..."
Mina tirskahti. "Aika tuhmaa."
"Mitäs täällä supistaan, laiskurit?" Kaminari tupsahti paikalle heidän lähinnä nojaillessa harjanvarsiin luokkahuoneen lakaisemisen sijaan.
"Tyttöjen juttuja!"
"Eli jotain kolmesta M:stä?" Kaminari virkkoi nokkelana. "Muoti, meikit tai menkat?"
"Hus siitä!" Kyouka murahti ja luuti poikakaverinsa tarmokkain pyyhkäisyin tiehensä.
"Ajattele, jos muillakin opettajilla olisi lävistyksiä piilossa", Mina hykersi jatkaen puheenaihetta.
"Jaa-a. Pitäisi kai nähdä heidät puolinakuina tai jotain."
"Meidän Aizawa-sensein varmaan haluaisitkin nähdä puolinakuna?" Mina visersi, ja Kyouka tyrskähti poskipäät punoittaen.
"No siis... teoriassa."
"Ääh, olepa rehellinen, Kyouka-chan!"
"Pah, no mikä ettei?"
"Tiesin!"
"Ei se minun syyni ole, että Aizawa-sensei on heittämällä koulun kuumin maikka."
"Kyouka-chan, shh...!"
Kyoukan ei tarvinnut edes kysyä syytä Minan oudoksi muuttuneeseen olemukseen: Aizawa-sensei oli astunut luokan ovesta sisään ja hyvin potentiaalisesti kuullut heidän sananvaihtonsa.
Kyouka olisi mielellään vajonnut lattiasta läpi. Miksei hän ollut pitänyt päätään kiinni?
"Kappas, sensei, kaunis iltapäivä! Olitte siis vielä täällä...?" Mina tervehti reteästi samanlainen tekoreipas hymy tapetoituna kasvoilleen kuin hänelläkin.
"Tulin hakemaan tämän", Aizawa-sensei sanoi tavanomaisen vähäeleisesti ja keräsi makuupussinsa käsivarrelleen. Ehkei tämä ollutkaan kuullut heidän höpinöitään?
"Aivan! Makuupussiahan voi tarvita muuallakin... tänä kauniina iltapäivänä!"
Kyouka irvisti hymynsä takana. Minalla oli tapana höpötellä kaikenlaista pöljää kiusallisissa tilanteissa.
"Muistakaa lukita ovi, kun lähdette", Aizawa-sensei muistutti.
"Ta-tapahtuu! Hyvää päivänjatkoa, sensei..."
Kyouka oli jo kuvitellut voivansa hengittää huoletta, mutta sitten Aizawa-sensei pysähtyi ovella selkänsä heitä kohti.
Älä vaan –
"Jirou, Ashido. Jälki-istuntoa torstaina."
Kyouka hautasi tulipunaiset kasvonsa käsiinsä. Voi saatana.
-
Ohohoo, vai että niin vain sitä maikoista juoruillaan XD ja vieläpä näiden läväreistä sekä niiden muista mahdollisista paikoista! Tytöt tytöt, hillitkääpä itsenne! Kohta on thirstaus sellaista että siitä syntyneellä kuolalla voisi luututa luokan lattiat.
"Eli jotain kolmesta M:stä?" Kaminari virkkoi nokkelana. "Muoti, meikit tai menkat?"
Oikea vastaus olisi ollut mainitsematta jäänyt neljäs M: miehet :D
"Meidän Aizawa-sensein varmaan haluaisitkin nähdä puolinakuna?" Mina visersi, ja Kyouka tyrskähti poskipäät punoittaen.
"No siis... teoriassa."
Tuota ei voi antaa Kaminarin kuulla ;D Näistä keskusteluista tulee mieleen miten joskus ysillä pari mun kaveria oli ainakin jollain asteella ihastuneita meidän hissanmaikkaan ja niillä oli välillä ihan ihme thirstausjuttuja, joita mä en ikinä tajunnut :D (olin ja edelleenkin olen liian aroace sellaisiin...)
Makuupussiahan voi tarvita muuallakin... tänä kauniina iltapäivänä!
Ääää Mina XD Sen höpinät vain pahenee (tai paranee).
Älä vaan –
"Jirou, Ashido. Jälki-istuntoa torstaina."
Kyouka hautasi tulipunaiset kasvonsa käsiinsä. Voi saatana.
Kiinni jäivät XD Aizawa-sensei ei taida arvostaa teinityttöjen hävytöntä thirstailua sellaisena kauniina iltapäivänä! :D Jos kyseessä olisi mikä tahansa muu fici, tarinan suunta voisi kyllä olla ihan toisenlainen, koska oletettavasti Aizawa aikoo itse valvoa sen jälki-istunnon... ;D Siellä tuskin pääsee ihastelemaan Aizawa-senseitä puolinakuna - ei tässä ficissä, mutta ehkä jossain toisessa!
Toivottavasti tytöt selviävät tämän ficin jälki-istunnosta henkisesti edes jotenkin koossa eikä vanhempien tarvitse saada tietää, miksi heitä sillä lailla on rangaistu. Oman luokavalvojan tunnit voivat kyllä olla vähän kiusallisia tuon jälkeen... :D
-
Larjus: Pitäisihän se aina varmistaa selusta, jos menee tuolla tavalla opettajia thirstailemaan keskellä kaunista iltapäivää. 😂 Neljäs M oli kyllä aika on point! Kaminari toki itsekin arvostaa vastakkaisen sukupuolen vetovoimaa, mutta ehkä Jiroun on hyvä jättää nämä puheenaiheet tyttöjen välille. Joku smut-jälki-istunto olisi kyllä aiheena vallan hieno, piti ottaa listalle ja lisämietintään. 😁
***
7. PRESENT MIC
Jos kaksi asiaa onnistui, viimeistään kolmannen kohdalla kosahti. Se näytti pätevän verrattoman hyvin soittokeikkoihin.
"Yeah, tämä hoituu, sen kuin parantelet oloa! Jep, juu, palataatten!" Hizashi jaaritteli puhelimeen kannustavalla nuotilla, mutta kun puhelu loppui, hän päästi mehukkaan manauslitanian.
"No?" sohvalla pötköilevä Eraser murahti.
"Tatsu ei pääse huomenna! Kuulemma paheni se torstain köhä!" Hizashi kiristeli hampaitaan ja laahusti olohuoneeseen. "Että tiedoksi ja sori."
Hänen viimeinen repliikkinsä oli vallan turha, sillä Eraser oli takuulla jo ynnännyt lopputuleman päässään. Ilahtuneelta tämä ei kyllä näyttänyt vääntäytyessään istumaan.
"Ei voi mitään", tämä totesi. "Itse menin lupautumaan rumpalin varamieheksi."
"Minä kyllä vähän painostinkin", Hizashi irvisti syyllisenä. "Tai maanittelin, usuttelin, mitä hyvänsä!"
"Siinä nyt ei ole mitään uutta."
"Älää..."
Eraser kohotti kulmiaan. "Epäiletkö sitten osaamistani?"
"Bullshit."
"Jätä se sitten minun huolekseni ja rauhoitu."
"Tämä on kuule sankaripalvelusta parhaimmillaan!" Hizashi hengähti ja istahti matolle jalkojen käydessä turhan painaviksi.
Eraser tukahdutti haukotuksen. "Mitkä kappaleet ne olivat? Virkistä muistiani."
"Highway to Sanity, Ammoniac, They Said No, Cabin Fever ja Sweet Venom. Viisi, easy beasy?" Hizashi näytti kädestään viisi sormea ja laski ne yksi kerrallaan alas.
"Toistan itseäni ja kysyn, oliko teidän pakko ottaa Sweet Venom mukaan..."
Hizashi korskahti. "Se on tykkiä tavaraa!"
"Etenkin soittoteknisestä näkökulmasta."
"Touché. Ei varmaan ole myöskään paras hetki kertoa, että Tatsu laulaa toisena taustaäänenä parissa kohtaa Ammoniacissa?"
"Huomasin asian edellisviikon treeneissänne."
"Mutta ollos huoleti!" Hizashi könysi ylös ja nojasi kyynärpäitään sohvaan katsoen Eraseria alaviistosta. "Pelkkä rumpujen hakkaaminen riittää ja meikä –"
"En ajatellut jättää mitään puolivillaiseksi", Eraser murahti ja tönäisi häntä sormellaan kepeästi otsaan. "Anna nuottikansioni ja keikkavideo, jotta pääsen vielä pikakertaamaan."
Hizashi uskalsi päästää ilmoille epämääräisen naurahduksen. "Olet sinä kyllä... Minähän sanoin, että jonain päivänä pääset lyömään rumpuja muuallekin kuin lämpimiksesi treenikämpälle!"
"Hmm."
"Nyt excuse me, kun menen keittiöön saamaan slaagin."
"Tuo tuliaisia."
"Kelpaako olut?"
"Kiitti", Eraser hymähti kuivasti ja hieroskeli ohimoitaan sulatellessaan äkillistä kiinnitystään. "Vaikka toinenkin."
-
"Itse menin lupautumaan rumpalin varamieheksi."
Ohohoo, Eraser rummuissa 👀 pientä vihjaustahan aiemmin oli siihen suuntaan, että hänkin siellä rumpusetin takana ainakin joskus istuu, mutta että varalla on... Ja meinaakos tämä nyt sitä että hän tulee tuuraamaan sinne keikalle? Ymmärsinkö oikein? Siinähän olis melkoinen paljastus 1A:n oppilaille, kun ensin suurin osa on yllättynyt siitä, että Mic-sensei soittaa bändissä, ja kohta sitten bongaavat Eraserinkin lavalta XD Onkohan muuten Mic (tai Eraser) ajatellut sitä, että katsomossa voisi olla heidän koulunsa oppilaita? Ja Eraserilla vielä oman luokankin mussukoita :D mutta ehkä se on niitä asioita, joita oppilaatkaan eivät ota koulussa puheeksi (kuten ei niitä Micin nänniläväreitäkään XD mua ei muuten yhtään yllättänyt, että olit ne ujuttanut tähän ficiin mukaan, kun tiedän sun tykkäävän siitä headcanonista.)
Eraser kohotti kulmiaan. "Epäiletkö sitten osaamistani?"
Ei Mic uskaltaisi ;D Vaikka Eraser onkin tässä osassa silleen "ei voi mitään, itsepä suostuin tähän kun tarpeeksi kauan painostit", niin ihan kuin olisin rivien välistä aistimassa, että ainakin pieni osa hänestä on innoissaan tästä tilaisuudesta! Kun mitään ei tietenkään voi jättää puolivillaiseksi ;D
"Nyt excuse me, kun menen keittiöön saamaan slaagin."
Ääää tää on niin hyvä lausahdus XD Mic on ihanan dramaattinen. Onneksi kuitenkin slaagiltaan pystyy tuliaisia tuomaan! Ehkäpä oluen siemailu voisi tehdä hänellekin ihan hyvää.
Kiitos taas tästä, seuraavia osia innokkaasti odotellen!
-
Larjus: Tokihan minun täytyi the nänniläväriheadcanon ottaa mukaan noin vaikka maininnankin tasolla. 😂👍 Saattaapi tosiaan olla, että oppilaita kohtaa yllätys jos toinenkin keikan saapuessa! Micin musiikilliset hankkeet tuskin niin yllättävät, mutta Aizawa-sensei lieneekin vähän eri maata... Kyseinen keikka oli kuitenkin teineistä ylöspäin sallittu, joten ehkä sitä on etukäteen osattu aavistaa, että tuttuja kasvoja saapuu yleisöön. 😎 Pakko vielä todeta, että tuo slaagitoteamus on pieni referenssi Pulp Fictionin loistorepliikkiin. XD Kiitosta jälleen ja tästä jatkuu!
***
8. BAKUGOU
Synttäripäivän juhlakaluna oleminen oli aina enemmän tai vähemmän kiusallista, siitä ei päässyt mihinkään. Luokkatoverien huomio lahjoineen ja kakkuineen pitkin päivää ei toisaalta ollut ärsyttänytkään, ihme ja kumma.
Ehkä hänestä oli tulossa pahemman luokan pehmo, Katsuki tuumi itsekseen. Yhtä hömelö kuin Serolta ja Ashidolta lahjaksi saatu Pokémon-pehmolelu.
"Lainaisit nyt!"
"Mitä mä sitten laitan?"
"Hoi, mikä pulma?" Kirishima huikkasi, kun he saapuivat Kaminarin huoneeseen tovi ennen keikalle lähtöä viimeistelläkseen kuteet sun muut. Jiroulla ja Kaminarilla näytti olevan pienimuotoinen vääntäminen käynnissä.
"Tämä tässä yritti ryöstää mun chokerin!" Kaminari osoitti Jirouta.
"Ryöstämisellä ja lainaamisella on vissi ero!" Jirou tuhahti takaisin ja katsahti Katsukia ja Kirishimaa. "Sitä paitsi se sopii paremmin minulle, eikö?"
"En mä osaa ottaa kantaa!" Kirishima heilutteli käsiään hämmentyneenä. Ottaen huomioon, miten tarkasti tämä oli keikkavaatteensa valikoinut mustaa bandanahuivia ja hopeisia kengännauhoja myöten Katsuki ei nielaissut väitettä, mutta toisaalta hän ymmärsi, ettei Kirishima välittänyt työntää lusikkaansa toisten riitasoppaan.
"Mihin tuo edes näkyisi sun paidan kauluksen alta?" Katsuki murahti Kaminarille, joka vilkaisi Lady Icaruksen bändipaitaansa kuin olisi unohtanut pukeneensa sen.
"Jaa... Niin, no..."
"Sitä minäkin!" Jirou tokaisi ja sieppasi chokerin itselleen. "Lisäksi paidassasi on jo niin paljon yksityiskohtia, ettei kaulakorua edes tarvita. Laita ranteeseesi tuo ketju, jos haluat jonkin."
"No niin, kaikki kunnossa!" Kirishima naurahti.
"Ei ole, ennen kuin mun naamalle tapahtuu jotain", Katsuki murahti ja ojensi hankkimansa yönmustan rajauskynän Jiroulle. "Sä olet taitava, joten auta mua."
Jirou ihan häkeltyi kehusta. "Ai? No, istuhan alas..."
Katsuki teki työtä käskettyä ja pysytteli liikkumatta, kun Jirou pohjustamisen perästä rajasi hänen silmänsä ja pienen siveltimen avulla pehmensi kokonaisuutta. Toki Katsuki tiesi, miltä smokey eye -meikki näytti, mutta hänellä ei ollut koskaan ollut tarvetta tehdä sellaista etenkään niin ammattimaisesti. Jirou puolestaan teki osaavaa jälkeä.
"Vau... Nyt on särmä!" Kirishima mutisi katsellen häntä haavi auki.
"Kuola ihan valuu", Kaminari härnäsi Kirishimaa, ja Katsuki naurahti nähtyään peilikuvansa.
"No sietääkin!"
-
Tokihan minun täytyi the nänniläväriheadcanon ottaa mukaan noin vaikka maininnankin tasolla. 😂👍
No siis eipä sitä odottaisikaan, että tässä ficissä tehtäisiin Micin nännien saati niissä olevien lävistysten kanssa sen lähempää tuttavuutta XD Eri fici sekin! (Tämän aikanahan tulee vaikka miten paljon ideoita uusiin ficeihin 😂)
Ehkä hänestä oli tulossa pahemman luokan pehmo, Katsuki tuumi itsekseen. Yhtä hömelö kuin Serolta ja Ashidolta lahjaksi saatu Pokémon-pehmolelu.
No voivoi, pehmo-Bakugou ;D On kyllä kiva aina löytää hänestäkin vähän pehmeämpää puolta :3 Aina ei tartte olla niin räjähtelevä ja piikit sojossa joka suuntaan. Kaverit kyllä selvästi tietää hänessä jotain pehmoisempaakin olevan, kun Sero ja Mina ovat hänelle Pokémon-pehmonkin hankkineet! Wääwww, minkähän hahmon? ;D
"Mihin tuo edes näkyisi sun paidan kauluksen alta?" Katsuki murahti Kaminarille, joka vilkaisi Lady Icaruksen bändipaitaansa kuin olisi unohtanut pukeneensa sen.
Enpä olis osannut ajatella, että Bakugou tulee ottamaan kantaa tähän kiistaan :D Hänellä on kyllä varmaan pointti, joskin nyt mua kiinnostaa tietää millainen choker ja millainen kaulus Kaminarin paidassa on. Tykkäsin muuten tosta kohdasta, missä tämä vilkaisee paitaansa kuin edes muistaisi, että hänellä on se yllään! Höpsö Denki ♥
Jirou ihan häkeltyi kehusta.
Eikä hän ole ainoa... :D
Hauska yllätys sekin, että Bakugoukin antaa suhia rajauskynää naamaansa ja vielä oikein itse sitä pyytää! Mutta sopiihan se keikalle hyvin 8)
Tässä voisi hyvin aatella, että seuraavassa osassa sitten ollaankin jo keikalla, mutta sinut tuntien vielä ei olla niin pitkällä XD Jäänkin odottamaan että mitäs sitten seuraavaksi...
-
Larjus: Mietin että teinkö aivotypon tuon chokerin ja bändipaidan kanssa, mutta ehkäpä tuossa Kamin paidassa sitten on tavallista korkeampi kaulus, jonka kanssa choker ei välttämättä näkyisi kunnolla. 😄 Pokemonista ajattelin, että se olisi joku kukkuinen mutta söötti tulipokemon. 🖤 Ja mitä tulee ficin pacingiin... Saa nähdä milloin pääsevät paikalle. 😂
***
9. KAMINARI
"Mä olen aina tykännyt tästä mestasta!" Denki intoili, kun lähijuna toi heidät tehdasalueelle, jonka yhdessä valtavassa tiilirakennuksessa toimi yksinkertaista Halli-nimeä kantava viihdekompleksi.
"Sama täällä", sanoi Jirou. "Akustiikka toimii yllättävän hyvin."
"Mulle tämä on ihan uusi", ympärilleen kuikuileva Kirishima totesi. "Pitäisi muutenkin käydä keikoilla useammin."
"Montako tyyppiä tänne oikein on tulossa..." Bakugou mutisi, kun he asettuivat suunnilleen viidenkymmenen ihmisen kokoisen jonon jatkoksi odottelemaan ovien avautumista.
"Sen verran, että omasta tilasta tulee takuulla puutetta!" Kirishima murjaisi. "On täällä kyllä hyvin pukeutunutta sakkia..."
Harvalle ulkopuoliselle havainnoijalle olisi jäänyt epäselväksi, millaista musiikkityyliä Hallissa kuultaisiin sinä iltana. Hallitseva pääväri oli musta, joskin metallinhohtoisena kimmeltäviä yksityiskohtia löytyi usean päältä. Osa oli pukenut Denkin tapaan jonkin Lady Icaruksen fanipaidoista, monella oli yllään nahkaa kuten Jiroulla hameessaan ja saappaissaan. Denkin huomio kiinnittyi kauempana seisoskelevan nuorukaisen päheästi kuluneeseen takkiin, ja hetken viiveellä hän tunnistikin henkilön.
"Katsopa, tuolla on B-luokan Shinsou", hän vinkkasi Kirishimalle.
"No niinpä näkyy! Kukas tuo vieressä – älä viitsi."
"Kuunteleeko Monoma metallimusaa...?"
"Ei kun varmaan hän erehtyi kekkereistä, eikä kehdannut lähteä kotiin?" Kirishima naurahti sarkastisesti.
"Silti vähän yllättävää", Jirou sanoi huomattuaan itsekin kaksikon. "Ei huonot kuteetkaan."
"No ei." Denki ei voinut väittää, että olisi syväanalysoinut B-luokkalaisten siviilipukeutumista, mutta häneltä sattui löytymään kiinnostusta katumuotijuttuihin. Monoma ei ollut henkilö, jonka tyyliä kuvasi tavallisesti tumma grunge, mutta sellainen kieltämättä sopi tälle. Vaihtelu virkisti.
"Pyh, mitä väliä?" Bakugou tuhahti ja nykäisi nahkatakkinsa kaulukset pystyyn. "Kaikki kyllä näkevät, ketkä täällä näyttävät päheimmiltä."
"Sanos muuta!" he muut säestivät.
Katsoi lähempää tai kauempaa, heidän nelikkonsa näytti tajuttoman hyvältä; löytyi tummaa ja metallivärejä, nahkaa, rei'ille kuluneita vaatekappaleita, heillä kaikilla oli Jiroun ansiosta coolit rajaukset silmissään, metallikorut kimmelsivät kilpaa...
"Me ei olla varmaan koskaan näytetty yhtä makeilta", Denki myhäili, ja Kirishima nappasi esiin kännykkänsä.
"Tulkaas lähemmäs!"
Denki kaappasi Jiroun kainaloonsa ja hymyili ryhmäkuvaa varten niin aurinkoisesti, että olisi voinut luulla pimenevän illan saaneen uuden valonlähteen.
-
Mietin että teinkö aivotypon tuon chokerin ja bändipaidan kanssa, mutta ehkäpä tuossa Kamin paidassa sitten on tavallista korkeampi kaulus, jonka kanssa choker ei välttämättä näkyisi kunnolla. 😄
Mielikuvat jostain poolopaitakeikkapaidasta 😂😂 Voihan sillä olla siellä allakin joku toinen paita, tai sit just joku korkeempikauluksinen 🤔
Ihan ei vielä keikalla mutta keikkapaikalla asti kuitenkin! Täähän on yllättävän sutjakkaa etenemistä 😂❤️ Toki ne voi jumittaa jonossa ja keikan alkua sitten vielä vaikka kuinka monta osaa... 😁 No mut oikeesti hyvä tahti tässä ficissä, ei moitteita sen suhteen. Kivahan se on ettei heti alussa suhata hirveetä vauhtia ja sitten edetä etanavauhtia.
Shinsoun ja Monoman ilmestyminen samaan aikaan on ja ei ole yllättävää 😂 En yhtään osannu odottaa heitä mutta sit toisaalta, olis varmaan pitäny, onhan tää sun fici! Hyvin kyllä pätee se, että monenmoista naamaa tuolle keikalle ilmestyy. Vaikka eipä kyllä itsekää eka aattelis Monomaa tonne, ainakaa mitenkää erityisemmin tälläytyneenä. Mutta mikäs siinä jos bändistä tykkää, monipuolinen musamaku on hyvästä, ja onhan se kiva keikoille pukeutua eri lailla kuin yleensä. Vaihtelu todellakin virkistää.
-
Larjus: Kiitos jälleen! :3 Mietin silloin kalenteria suunnitellessa, että täytyy pitää pacing kohtuullisena, kun kuitenkin pääidea on se, että mennään keikalle. 😄 Onneksi sinne päästiin vallan sutjakasti! Oma headcanonini on ShinMonon suhteen sellainen, että Shinsou on kuunnellut Icarusta enemmänkin, mutta Monoma tietää lähinnä kourallisen biisejä. Halusi silti tulla mukaan ja toki hän osaa pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla. Sopeutuva lapsukainen. XD🖤
***
10. AIZAWA
"Se menee hyvin!" Splintersin basisti Yasuda julisti ja ojensi kätensä. "Suorastaan huikeasti!"
"Näin on!" laulaja Nami säesti ja läsäytti oman kätensä Yasudan käden päälle.
"Huikeasti!" toinen kitaristi Takei toisti ja iski oman kätensä pinoon.
"Yeah!" Mic teki samoin ja huudahti voitokkaasti.
"Tehdään kaikki parhaamme", Shouta lausui rohkaisevasti ja laski oman kätensä pinon päällimmäiseksi. Ryhmähengen vaaliminen oli aina tärkeää, etenkin ennen tärkeitä tilanteita.
"Splinters, viisitoista minuuttia", punatukkainen roudari ilmoitti reippaasti, ja tahtomattaankin Shouta tunsi jännityksen muljahtavan sisuksissaan. Keho se ehti aina reagoida ennen mieltä.
"One, two, three..." Mic hymisi viime hetken äänenavausharjoituksiaan ja tarkisti peilistä, että naamataulu ja hiuksiin väkerretty sotkuinen sykerö näyttivät siltä kuin pitivätkin. Jos Shouta yhtään osasi tulkita tämän olemusta, hän olisi voinut väittää Micin suhtautuvan kaikkeen häntä rennommin. Edellisillan paskahalvaukseen nähden muutos oli vallan miellyttävä.
"Me tästä valutaan jo käytävälle!" Splintersin muut kolme jäsentä virkkoivat, ja Mic heilautti kättään iloisesti.
"Vaikutat oudonkin hilpeältä", Shoutan oli pakko todeta. "Kaikki okei?"
"Mitä nyt vähän tutisuttaa kintuissa, mutta sitä se on!" Mic naurahti ja käännähti häntä kohti. "Uh, näytät niin syötävältä, baby."
Shouta pyöräytti silmiään kehulle. "Et ole sinäkään pöljempi."
"Tiesin, että diggaat minusta ilman paitaa! Otapa vielä omasikin veks!"
"Pakkohan se on mennä muiden mukana..."
"Hell yeah!" Mic virnisti ja naukkasi sitruunavedestään, jota tarjosi myös hänelle. Kun hän oli nielaissut, Mic yllättäen sipaisi hänen poskeaan ja suuteli häntä huulille pikaisesti mutta pehmeästi.
"Hizashi..."
"Sinä niin ownaat koko yleisön", Mic virkkoi kultaisten piilolinssiensä katse päättäväisen kannustavana. "Se sujuu kuin vettä vain!"
"Älä vielä nuolaise", Shouta hymähti kuivasti, mutta Mic ei välittänyt kuulla tunkkaista realismia, vaan suuteli häntä uudestaan.
"Kuin vettä vain!" tämä toisti silmäänsä iskien. "Äläkä unohda pitää hauskaa!"
"En unohda."
"Mennäänpä sitten!"
Moinen positiivisuus oli aina ollut kovin tarttuvaa, varsinkin jos sitä tarjosi yhtä taitavasti, Shouta tuumi poimiessaan rumpukapulat ja veti syvään henkeä seuratessaan Miciä käytävälle.
Siitä se lähtisi.
-
No niin, uuu jee, kohta keikka alkaa! Kunhan viisitoista minuuttia ei tarkoita viittätoista osaa tässä ficissä XD
tahtomattaankin Shouta tunsi jännityksen muljahtavan sisuksissaan. Keho se ehti aina reagoida ennen mieltä.
Fiilaan tätä niin paljon. Mä oon aina ollut vatsalla jännittäjä (ja oikeestaan kaikki muutkin tunnereaktiot menee ekana vatsaan XD) joten muljahduksilta ei voi säästyä.
"Mitä nyt vähän tutisuttaa kintuissa, mutta sitä se on!" Mic naurahti ja käännähti häntä kohti. "Uh, näytät niin syötävältä, baby."
Shouta pyöräytti silmiään kehulle. "Et ole sinäkään pöljempi."
"Tiesin, että diggaat minusta ilman paitaa! Otapa vielä omasikin veks!"
No äwww :3c Eraserin kehu on ulkoisesti niin vaatimaton (varsinkin Micin sanojen rinnalla), mutta kyllähän sen tietää mitä hän sisimmässään ajattelee...
Ja näköjään Mina ja Jirou pääsevät näkemään ihan omilla silmillään Yamada-sensein nännilävärit, uuu jee XD Ja varmaan lisääntyy Jiroun Aizawan perään kuolaaminen tämän keikan jälkeen myös.
Ihanaa että Mic sai vähän rauhoiteltua Eraseria oikein pusujen kera, nyt ei jännitys toivon mukaan ole enää niin paha. Vähän on hyvä kyllä jännittää, se auttaa panemaan kaiken likoon, mikä on tärkeää.
Nyt tätä uusinta osaa lukiessa alkoi vähän kutkutella keikkakuume pitkästä aikaa! :D En oo ollut millään keikalla melkein neljään vuoteen, että sinällään voisi olla jo korkea aika mennä taas. Mut tietty sitä kaikkein mieluiten menis sellaisten bändien keikoille, jotka eivät ole enää aktiivisia tai edes olemassa 🥲 Toisaalta oon käynyt katsomassa livenä joskus sellaisiakin bändejä, joiden tuotannosta en ole tiennyt juuri mitään (koska livemusiikki on kivaa ja keikoilla on se oma fiilis). Että ymmärrän myös Monomaa tässä ficissä todella hyvin!
-
Larjus: Tähän väliin olisikin hyvä vetää sellainen stuntti, että keskitytään seuraavat 10 luukkua johonkin ihan random sivujuoneen ja sitten loppuun perinteinen anime time skip, jossa hahmot muistelevat kivaa keikkaa. 😂 En ole itse mikään ahkera keikoilla kävijä ollut koskaan, ehkä keskimäärin viiden vuoden välein saan rehattua itseni jonnekin. Joskus on niinkin, että menee tapahtumaan X ja siellä on esiintymässä Y, toki mahtaako se olla sitten ns. oikea keikka... Mene ja tiedä. 😄 Joka tapauksessa Splinters on aloittamassa osuutensa ja kivasti se Shoutakin sai lisärohkaisua koitokseen. ❤️
***
11. KIRISHIMA
Halliksi kutsuttu keikkapaikka oli toistaiseksi ollut hänelle tuntematon, mutta jo kättelyssä Eijirou totesi pitävänsä siitä kovasti. Paikka henki tehdashallin tunnelmaa puitteineen, sieltä täältä löytyi värikästä graffititaidetta, narikka oli organisoitu hyvin. Myös WC-tilat olivat siistit ja tyyliltään yhtä rockit kuin muukin miljöö.
"Pitäisikö tässä hajaantua?" Jirou ehdotti pönöttäessään myrtyneenä naistenhuoneen eeppisen pitkässä jonossa, kun he kolme olivat jo saaneet asiansa hoidetuksi. "Tässä voi mennä hetkinen."
"Hyvä idea! Mua janottaakin jo – ijäyts!" Kaminari ehti jo hihkaista, mutta sai tyttökaveriltaan piuhan korvaansa. "Se oli vitsi, totta kai mä jään seuraksi!"
"Tsemppiä!"
"Menoksi", Bakugou sanoi ja veti kaverinsa kohtalolle hihittelevän Eijiroun mukaansa. "Mitä sä juot?"
"Nytkö?"
"No ei kun ensi viikolla!" Bakugou tuhahti huvittuneena ja työnsi hänet yleisen puolen juomatiskille. "Mä tarjoan, joten kakista ulos."
"Melonilimu!" Eijirou päätti, ja jonon lyhyyden ansiosta Bakugou sai heidän juomansa vallan nopeasti. "Kiitti vain!"
"Ei kestä", Bakugou mutisi colalasinsa takaa. "Sä näit vaivaa ja toit mut tänne. Kiitti."
Eijirou virnisti ja kahdenkeskeisen hetken rohkaisemana sipaisi hellästi Bakugoun poskea. "Sä olit niin herttaisen täpinöissäsi."
"Enkä ollut!"
"Kyllä olit, ja hyväkin niin!" Eijirou hymähti muistellessaan, miten tarkasti Bakugou oli alkuviikosta pohtinut keikkalookiaan ja raivokieltänyt häntä menemästä ulos ilman kaulahuivia vilustumisvaaran vuoksi.
Heidän siinä jutellessaan keikkasaliin valui yhä enemmän ihmisiä, ja parinkymmenen minuutin kuluttua vaikutti siltä, ettei rakennukseen mahtuisikaan enää paljoa enempää väkeä. Jirou ja Kaminari löysivät heidät sopivasti valojen himmentyessä, ja kaiuttimista alkoi kajahdella tunnelmaa kasvattavaa bassoriffiä, kun lämppäribändi Splinters nousi yksi jäsen kerrallaan lavalle valokeilojen loisteeseen. Eijiroun katse kiinnittyi vasemmalle etualalle asettuvaan vaaleahiuksiseen kitaristiin, joka toden totta oli itse Present Mic. Kontrasti tavanomaiseen lookiin oli melkoinen, ja Eijirou naurahti itsekseen – eipä sitä joka päivä nähnyt englanninmaikkaansa ilman paitaa kitaranvarressa keikkalavalla.
"Halli, mikä fiilis?" karismaattinen laulaja tarttui mikrofoniin ja kirvoitti yleisöstä yhä enemmän ääntä. Innostus kupli Eijiroun rinnassa ja hän hakkasi käsiään yhteen muiden mukana.
Hän todella piti siitä paikasta.
-
Tähän väliin olisikin hyvä vetää sellainen stuntti, että keskitytään seuraavat 10 luukkua johonkin ihan random sivujuoneen ja sitten loppuun perinteinen anime time skip, jossa hahmot muistelevat kivaa keikkaa. 😂
Sen jos tekisit niin... :) :) :) Onneks tiedän ettet ole ihan niin kiero! 😁
"Pitäisikö tässä hajaantua?" Jirou ehdotti pönöttäessään myrtyneenä naistenhuoneen eeppisen pitkässä jonossa, kun he kolme olivat jo saaneet asiansa hoidetuksi.
On se niin julmaa kun naistenvessojen jonot etenee aina niin paljon hitaammin kuin miesten. Tai yleensä miestenvessoihin ei näytä edes muodotuvan varsinaista jonoa! Toivottavasti Jirou ei joutunut loputtomiin jonotella. Onneksi Kaminari kuitenkin jäi seuraksi - ei sillä että tällä mitää vaihtoehtoja olisikaan ollut XD
"Sä olit niin herttaisen täpinöissäsi."
"Enkä ollut!"
"Kyllä olit, ja hyväkin niin!" Eijirou hymähti muistellessaan, miten tarkasti Bakugou oli alkuviikosta pohtinut keikkalookiaan ja raivokieltänyt häntä menemästä ulos ilman kaulahuivia vilustumisvaaran vuoksi.
No äwww :3 Mukavaa kun sekin toope on intoillut keikasta, vaikkei sitä myönnäkään! Mutta onneksi Kiri tietää paremmin :3c
Eijiroun katse kiinnittyi vasemmalle etualalle asettuvaan vaaleahiuksiseen kitaristiin, joka toden totta oli itse Present Mic. Kontrasti tavanomaiseen lookiin oli melkoinen, ja Eijirou naurahti itsekseen – eipä sitä joka päivä nähnyt englanninmaikkaansa ilman paitaa kitaranvarressa keikkalavalla.
Olis kyllä mielenkiintoista tietää, miltä Mic oikein lavalla näyttää, kun on se sen sankarilook joka sillä on koulussakin aika mielenkiintoinen 😂 Mut toisaalta aika peittävä, et kyllähän jo yläosankin puute tekee selvän eron tyypilliseen.
Ja kohta sitten viimein keikkaa! Ollaanhan tässä toki jo puolenvälin paikkeilla niin kaipa se olis lopulta aikakin!
-
Larjus: Se on kyllä aina pieni ihme, jos isoissa tapahtumissa pääsee naistenhuoneeseen ilman kummempia jonoja. 😅 Mitä tulee Micin (ja muidenkin bändiläisten) olemukseen, kuvittelen sen niin että kaikilla on aika lailla mustaa päällä, maiharit jalassa ja ilman paitaa kekkuloivat menemään. xD Jiroulla on varmasti puhelin tulessa kun pitää niin ahkerasti näpsiä kuvatodisteita talteen illasta. Opet kun on aina koulussa aina niin yllätyksettömiä kuteineen. 😄
***
12. BAKUGOU
Splinters bändinä tai kappaleineen ei ollut sanonut Katsukille mitään ennen sitä iltaa, mutta parin ensimmäisen biisin perusteella meno oli varsin kohdillaan. Jiroun mainitsema rinnastus Twisted Hysteriaan ei ollut sekään kaukaa haettu.
"...and spill a little... ammoniac!" laulaja kiekaisi, ja Mic nykäisi ilmoille kitarasoolon, joka sai etenkin Kirishiman hurraamaan keuhkojensa täydeltä ja Kaminarin puolestaan tuiki häkeltyneeksi. Takuulla Mic oli harjoitellut kitaransoittoa varmaan kauemminkin kuin he neljä olivat edes olleet elossa.
Katsuki ei itse perustanut kitarasta, mutta rummut saivat hänen huomionsa mennen tullen vanhan harrastuksen ansiosta. Rummut pitivät pakan kasassa ja toimivat perustana koko jutulle. Rumpali ei ollut yhtyeen näkyvin jäsen, mutta jos tämä sekoili hommassaan, sen huomasi karvaan äkkiä.
"...spill it like you mean it!" Mic lauloi solistin kanssa, mutta Katsuki oli erottavinaan toisenkin taustalaulajan. Nopeasti bändikokoonpanoa havainnoituaan hän huomasi mikrofonin rumpujen vieressä ja sai kysymykselleen vastauksen. Hän jäi seurailemaan rumpalin soittamista, nyökytteli tämän ylläpitämälle soundille ja mietti, mitähän miehen kyynärpäälle oli käynyt sitä koristavan arven ansiosta –
Hetki.
"...spill it like you mean it!" Mic ja rumpali säestivät laulajaa, ja Katsuki päästi yllättyneen köhähdyksen.
Mitä saakelia oikein tapahtui?
"Mitä nyt?" Kirishima muodosti kysymyksensä huulillaan huomatessaan hänen olemuksensa, ja Katsuki nappasi puhelimensa kirjoittaakseen yksinkertaisen viestin.
AIZAWA 🥁
Kirishima töllötti viestiä muutaman sekunnin, tähyili sitten epäileväisen näköisenä lavalle ja asiantolan hoksatessaan muksaisi Kaminaria kylkeen saadakseen tämän huomion. Katsuki vilautti puhelintaan Kaminarille ja Jiroulle, jotka hekin informaation pureskeltuaan olivat kuin tukilla päähän lyötyjä. Sen mittapuun yllätystä heistä kukaan ei ollut varautunut kohtaamaan.
Siinä oli silti kumman paljon järkeä, Katsuki pohti seuratessaan kulmat kurtussa, kuinka heidän luokanvalvojansa antoi Splintersille tahtia ja ryhtiä soitollaan. Rummut eivät olleet mikään tampioiden soitin, eikä sankaruuskaan ollut tampioiden urahaave. Sankarin oli myös turha olla mikään yhden tempun ihme, Aizawa-sensei oli heille usein painottanut, ja kyseinen lause sopi verrattoman hyvin siihen tilanteeseen.
"Am-mo-ni-ac!"
Katsuki huomasi hymähtävänsä epäuskoisesti. Heidän senseinsä oli aika perhanan cool.
-
Jiroulla on varmasti puhelin tulessa kun pitää niin ahkerasti näpsiä kuvatodisteita talteen illasta.
Ja sitten täytyy varoa ettei vain ainakaan Aizawa niitä näe vahingossakaan XD
Micin bändin lämppäily menee varsin sujuvasti, mainiota 8) Mutta ei kai sitä olisi voinut yhtään vähempää odottaakaan, vaikka etukäteen olikin jännitystä ilmassa (mutta tietenkin on). Hyvin lämpenee yleisö. Hauska kyllä miettiä, miltä heidän soittamansa biisit kuulostaisivatkaan.
Takuulla Mic oli harjoitellut kitaransoittoa varmaan kauemminkin kuin he neljä olivat edes olleet elossa.
Mielikuvat esiteini-Micistä rämpytämässä (epävireisesti) kitaraa 😂😭❤
Mitä saakelia oikein tapahtui?
Erinomainen kysymys :D Voin hyvin kuvitella Bakun ja muiden hämmennyksen, kun tajuavat, että rummuissa onkin heidän oma luokanvalvojansa!
Heidän senseinsä oli aika perhanan cool.
No siis onhan se! Ja melkoinen moniosaaja kun keikalla rummuttelukin onnistuu tarvittaessa :D Pitää vain aina niin pahuksen matalaa profiilia itsestään. Ei sillä että se mikään huono asia olisi - ja pitäähän jonkun olla tasapainottamassa Miciä ja muita siinä ympärillä! Sankareitakin on niin monenmoisia.
Kiinnostaa tietää, miten tämä tästä jatkuukaan. Joko vaihtuu lämppäri pääesiintyjäksi vai ehtiikö Splintersin soittelun aikana tapahtua vielä jotain :D No, pianhan sen pitäisi selvitä!
-
Larjus: Olen miettinyt Splintersin soundiksi jotain Hanoi Rocksin ja Van Halenin tyylistä, johon on lisätty ripaus Ghostia ja jotain muuta power metallia. 😄 Tarkahkoa, tarkahkoa... Olisi kyllä kiva miettiä, että miltä mikäkin laulu kuulostaisi, vaikka samalla olenkin sitä mieltä, että sävellyslahjat kuuluvat joillekuille muille. xD Aizawa-sensei on kyllä juuri sensorttinen, ettei pidä turhaa meteliä itsestään tai kenestäkään, mitä nyt tekee asiat kunnolla, jos on tehdäkseen. 🖤
***
13. PRESENT MIC
Vuorokauden tuntimäärä oli kaikille sama, ja toisinaan Hizashi oli muodostanut aikataulustaan melkoisen sirkuksen. Saman päivän raameihin oli saattanut päivätyön lisäksi mahtua sankariseminaaria, äänityksiä ja myöhäisillan karaoke ystävien kanssa. Pysähtyminen hetkeen oli usein luksusta, varsinkin, jos se piti sisällään jotain niin rakasta kuin musiikki.
Splinters ei ollut ensimmäinen kokoonpano, johon hän oli elämänsä aikana kuulunut, mutta se oli ensimmäinen, joka oli saavuttanut mainetta indieleiman tuolla puolen. Maine oli tietysti suhteellista, sillä ei häntäkään usein tituleerattu muusikoksi muiden titteleiden ohessa, mutta hyppivälle ja kiljuvalle salille soittaessaan Hizashin veti keuhkonsa täyteen silkkaa intohimoa. Moni oli tullut sinä iltana paikalle Lady Icarus kiikarissaan, mutta sillä hetkellä Splinters oli salin viihdyttäjä sekä hyvän tuulen edesauttaja.
"Kiitos!" Nami huudahti Cabin Feverin saadessa loppusointunsa, ja Hizashi käytti hetken hyödykseen silmäämällä yleisöä. Hänen oli onnistunut bongata pari vanhaa tuttuaan ja viininpunamustaan nahkaan pukeutunut Nemuri, jonka aina niin vaikuttava läsnäolo tuskin jäi huomaamatta kanssakuuntelijoilta. Senpain lisäksi hänen silmiinsä oli osunut kourallinen UA:n opiskelijoita hyödyntämässä teineillekin sallittua keikkamahdollisuutta.
Nuori polvi osasi onneksi arvostaa livemusiikkia, Hizashi myhäili tyytyväisenä.
"Aika siirtyä viimeiseen biisiin, hyvä yleisö!" Nami julisti, ja Hizashi tunsi jännityksen hiipivän selkäänsä. Sweet Venomia ei tosiaan voinut sanoa miksikään läpsyttelytekeleeksi, ja hänen mieleenä palasi väkisinkin Eraserin edellisillan sadattelu, kun tämä oli kertaillut kappaleen komppeja hänen sähkörummuillaan. Armollisuus varsinkin itseä kohtaan oli aina ollut Eraserille vieras käsite.
Vaan kun Sweet Venomin ensitahdit pärähtivät ilmoille, kaikki se pedanttius ja itsensä ruoskiminen kantoi kaunista hedelmää. Eraser selvitti hankalat kohdat hienosti, eikä kukaan olisi voinut aavistaa, ettei kyseinen kappale ollut lainkaan rumpalin suosikkeja. Hizashi vapautti kitarastaan toinen toistaan komeampia riffejä ja antoi ajatustensa vaeltaa kappaleen sieluun: basson jyminään, koskettimien leikittelevään melodiaan ja komppikitaran räminään rumpujen määräävää pauketta unohtamatta.
Mikä sääli olisikaan ollut, jos Eraserilta olisi jäänyt kuulematta yleisön reaktio – Sweet Venom kun oli yksi heidän myydyimmistä singleistään.
Kuuletkos, ne hurraavat sinulle, Hizashi virnisti lämpimästi.
-
Olisi kyllä kiva miettiä, että miltä mikäkin laulu kuulostaisi, vaikka samalla olenkin sitä mieltä, että sävellyslahjat kuuluvat joillekuille muille. xD
Juuri sitä mä just mietinkin :D Vaikka joo itsekin aattelen että sävellyshommat kuulukoot muille. Minä en ainakaan osaa.
Maine oli tietysti suhteellista, sillä ei häntäkään usein tituleerattu muusikoksi muiden titteleiden ohessa,
Voisi kyllä! (Tulee mieleen vain Dumbledore kaikkien saavutustensa ja titteliensä kanssa XD)
Oli kyllä kiva lukea vähän Micin fiiliksistä ja ajatuksista lavalla! Siinä varmaan syntyykin monenmoisia tunteita, kun oikein antautuu musiikille ja esiintymiselle (ja tietty Mic tekee niin). Tykkään myös siitä mitä hän ajattelee yleisöstä bongaamistaan oppilaista :D Olisi kiva myös tietää, mitkähän ovat Eraserin fiilikset esiintymisestä. (ja onko hänkin lavalla ilman paitaa XD)
Kuuletkos, ne hurraavat sinulle, Hizashi virnisti lämpimästi.
Awww ♥
Uusia osia taas ootellen! Joulukuu on kyllä mennyt sutjakkaa vauhtia tämän parissa. (Menee se kyllä muutenkin aina, mutta tämän kanssa sekin on hyvä huomata. Kun vastahan sä ekan osan julkaisit...)
-
Larjus: Joulukuu on kyllä mennyt ihan älyttömän nopeasti, ja vähän on tahtonut tulla kiire tämänkin kanssa. 😅 Ei se auta kuin istua alas ja naputella tekstiä eteenpäin, suunnitelma on kerrankin edes puolivalmiina. Tästä jatkuukin sitten kohti itse pääartistia, ja Aizawan fiiliksiä päästään havainnoimaan ensi luukussa! Nyt vielä vähän oppilaiden näkökulmaa, ja tottahan toki kaikki bändiläiset ovat ilman paitaa soittamassa. 🤭
***
14. KAMINARI
Ennestään tuntemattoman bändin keikan seuraaminen oli kuin yllätyslahjan avaamista. Toisinaan paketista paljastui jotain sinne päin olevaa tai kädenlämmintä, mutta toisinaan sieltä putkahti jotain niin huippumakeaa. Splintersin soittamasta viidestä kappaleesta kaikki iskivät Denkiin enemmän tai vähemmän, ja etenkin viimeisenä kuultava Sweet Venom sai hänet hurraamaan äänensä käheäksi.
Luojat, miten hän rakastikin keikoilla käymistä.
Kappaleen päätyttyä Splinters piti lyhyen loppupuheen, ja bändin jäsenet kumarsivat yleisölleen yhtenäisenä rivinä. Denkin oli yhä vaikea uskoa näkevänsä kaksi opettajaansa lavalla, mutta pakkohan se oli omiin silmiinsä luottaa. Seuraavasta arkipäivästä mahtoi tulla kiintoisa, kun sitä yritti taas suhtautua Aizawa-senseihin tuttuun tapaan. Kuin Denki tai muut eivät koskaan olisikaan todistaneet tätä hakkaamassa rumpuja rockbändissä puolinakuna.
Aika hulvatonta.
"En tajua, miten he soittivat noin hyvin...!" Denki hengähti Jiroulle, joka oli videoinut ja kuvannut joka kappaleesta ainakin osan. Siten se oli tavannut mennä niiden muutaman keikan perusteella, joilla he olivat kahdestaan tai porukalla käyneet: Denki keskittyi hetkeen pomppimalla ja hurraamalla, ja Jirou dokumentoi show'ta fanittamalla esiintyjiä häntä vähäeleisemmin.
"Sanos muuta!" Jirou kommentoi takaisin ja kokeili kädellään kumottavia poskiaan. "...aikamoisen show'n vetivät..."
"Onko kuuma?" Denki kysäisi ja heilautti kättään muutaman kerran kehnona viilennyksenä, mutta Jirou hätisti hänen kätensä hellästi pois näyttäen nololta.
"Pärjään kyllä, älä viitsi...! Totta kai täällä on kuuma..."
Denki virnisti ja otti Jiroun käden omaansa, mikä sai tytön pehmeällä tavalla hämmentyneeksi. Eipä heillä ollutkaan tapana osoittaa julkisesti hellyyttä kuin ehkä lempeillä töytäisyillä ja hipaisuilla, mutta kädestä pitäminen oli sekin varsin mukavaa. Viis siitä, vaikka muut näkivät, siinähän olivat kateellisia.
Siinä oli myös oma nostalgiansa, sillä keikalla he olivat olleet silloinkin, kun Denki oli ensi kertaa pujottanut kätensä Jiroun käteen. Se oli ollut paristakin syystä Denkin suosikkikeikka koko hänen senastisen elämänsä aikana.
"Tule!" Jirou kehotti vetäessään häntä mukanaan. "Ehditään hakea juomista ennen Icarusta."
Denki nyökkäsi iloisesti ja puristi kättään hieman tiukemmin. Siitä hän ei tahtonutkaan päästää ihan heti irti.
-
Vai että kuuma... :D Joo hiki tulee taatusti, mut kyl mä oon varma että Jiroun kuumailut johtui suurelta osin jostain ihan muusta XD Kuten vaikka bändin jäsenistä ja varsinkin muuan rumpalista...
Kiva kyllä päästä lukemaan vähän oppilaidenkin fiiliksiä. Kaminari ja Jirou tietty viihtyvät, ja niin aivan varmasti Kirishima ja Bakugoukin. Mielenkiintoista ois myös vähän kuulla Shinsousta ja Monomastakin 🤔 Uskoisin että heilläkin on mukavaa, mutta kun he ovat nyt vain piipahtaneet paikalla niin kiva ois heidänkin fiilistelyjä vähän tietää. Toki heillä ihan pieni rooli koko ficissä taitaa olla, on ainakin tähän asti ollut.
Ja äwww lopun pieni KamiJirou :3 Mukavaa kun voi vähän osoittaa hellyyttä julkisellakin paikalla. Kädestä kiinni pitäminen on pieni mutta niin kiva ele ❤️ Ei tietenkään kannata heti päästää irti.
-
Larjus: Toden totta saattoi Jiroun poskien kuumltus johtua vähän muustakin kuin perinteisestä keikkailmastosta. 😂 Shinsou ja Monoma ovat joo toistaiseksi olleet vähän pikkuisessa cameossa, mutta katsotaan, josko he tulisivat vastaan tässä kalenterin edetessä. :3 Luonnokset minulla on kustakin luukusta olemassa, mutta tällä hetkellä niitä ei ole varastossa valmiina... Ohjelmassa siis kirjoitustuumailuja viikonlopulle! Kiitus jälleen kommentista! ❤️
***
15. AIZAWA
Kylmä olut ei ollut koskaan maistunut yhtä hyvältä kuin Hallin takahuoneessa, jonka nukkavieruhkolle mutta kotoisalle sohvalle hän ja Mic olivat istahtaneet Splintersin suorituksen tultua maaliinsa. Shouta kertasi ja analysoi mielessään ensimmäistä keikkaansa rumpalina ja päätyi enimmäkseen positiiviseen lopputulokseen. Ehkä jopa kahdeksankymmentäprosenttisen hänenkin ankaralla asteikollaan. Mitäpä hän itsensä tahallisesta alentamisesta liiaksi olisi kostunut, realismin kannattaja kun oli.
"Hoh, äläpä höpötä!" Mic naurahti kannustavasti. "Se oli kuule vähintään 93! Ja paino sanalla vähintään."
"Tokkopa."
"No pari pikkuruista unohtunutta tahtia, kuka niitä edes huomasi?"
"Esimerkiksi sinä."
"Meikäpojalla on rasittavan tarkka äänikorva kykyni ansiosta, joten minun arviotani ei lasketa", Mic tokaisi ja kilisti olutpulloaan hänen kanssaan. "Saat kyllä tuurata toistekin, kun tuollaisen show'n vedit, you hear me?"
"Hmmh... Olen silti kiitollinen, että päätitte olla erikseen julistamatta sitä, että teillä oli tuuraaja. Saati että olisitte maininneet minut nimeltä", Shouta totesi nyökäten päätään kiivaan iloisesti höpöttäviin kolmeen muuhun Splintersin jäseneen.
"Tuli kelattua, että teikäläinen arvostaa matalaa profiilia!" Mic virkkoi. "Vaan ei se sinua enää pelasta."
"No?"
"Yleisössä oli kourallinen sinun muksujasi", Mic kertoi hilpeästi. "Tai no meidänhän muksuja ne ovat –"
Shouta murahti hiljaa ja nojasi päätään sohvan selkänojaan. Hänen korvansa olivat saattaneet erottaa jotain puhetta koulun käytävillä Lady Icaruksen keikasta, mutta hän oli toivonut, että kaikki mahdolliset livemusiikkia kuuntelemaan suuntaavat oppilaat olisivat onnistuneet valitsemaan toisen ajankohdan kuin hän, Nemuri ja Mic.
"Keitä siellä oli?"
"Oman kotiluokkasi jengiä aina Bakugousta alkaen!"
Shouta tuhahti. "Kiistän kaiken, jos rohkenevat kysyä maanantaina jotain."
"Muuten hyvä, mutta todisteet eivät valehtele! Jirou-likka oli tuon tuosta luurinsa kourassaan, ja pääsit sinäkin takuulla yhdeksi tähdeksi niihin otoksiin."
"Niinpä tietysti." Shouta kulautti juomaansa lyötynä. Julkkiksen elämän varjopuolet kolkuttelivat jo ikävästi hänen oveaan.
"Ja ne materiaalit ovat takuulla levinneet jo koko luokallesi, kiitos modernien aikojen!" Mic virnisti.
"Sietää jättää koko luokka laiskanläksyyn."
"Uuh, being cold, Eraser baby. Ei niitä faneja noin sovi kohdella!"
"Vai että faneja..."
-
No niin, jes, kiva juttu että Eraserillekin jäi keikasta hyvä fiilis noin jälkikäteenkin :3 Olihan se varmasti melkoinen kokemus, kun ekaa kertaa on esiintymässä ja vielä ilmeisesti ison yleisön edessä! Onneksi rumpujen takana saa olla vähän "piilossa" eikä häntä muutenkaan nostettu mitenkään jalustalle. Hyvä päätös Miciltä ja muilta. Vaikka 1-A:n oppilaat hänet tietty tunnistivat ;D
"Muuten hyvä, mutta todisteet eivät valehtele! Jirou-likka oli tuon tuosta luurinsa kourassaan, ja pääsit sinäkin takuulla yhdeksi tähdeksi niihin otoksiin."
"Niinpä tietysti." Shouta kulautti juomaansa lyötynä. Julkkiksen elämän varjopuolet kolkuttelivat jo ikävästi hänen oveaan.
"Ja ne materiaalit ovat takuulla levinneet jo koko luokallesi, kiitos modernien aikojen!" Mic virnisti.
Voin jo mielessäni kuvitella, miten koulussa sitten supistaan keikasta ja maikoista lavalla ;D Ja töllötellään Jiroun napsimia valokuvia. Aijai, voin jo kuvitella miten säälimätön Eraser tulee olemaan kaikille XD Laiskanläksyjä ja vaikka loppuilta jälki-istuntoakin kaikille! Mut oma syynsä kyllä, itsepähän suostui tarvittaessa soittamaan keikalla! Kyllähän se pitäis tietää, että kuka vain voi silloin napsia kuvia :D Mut joo, eiköhän Eraserkin vaa puhu lämpimikseen, on olevinaan julmempi kuin onkaan. Ihmetyyppi XD
"Uuh, being cold, Eraser baby. Ei niitä faneja noin sovi kohdella!"
No niinpä! Kyllä Mic tietää...
-
Larjus: Uteliailta oppilaiden mokomilta ei takuulla jää mikään mehukas yksityiskohta pimentoon. 😂 Selviäisi Aizawakin helpommalla, jos vain antaa olla ja nauttii kohonneesta suosiostaan. Onneksi mies on pohjimmiltaan aika pehmo, vaikka kepistä ja porkkanasta onkin ensimmäisenä huitomassa kepillä. 😂 Mic on onneksi chill ja varmaan auliisti vinkkaileekin kamulleen tapoja sietää julkisuuden valokeilaa tai edes osaa siitä...
***
16. KIRISHIMA
Eijirou oli kuullut Lady Icaruksen panostavan esiintymiseensä valojen, asujen ja efektien kanssa, eivätkä Kaminarin kertomukset olleet osoittautuneet lainkaan puutaheinäksi. Eijirou oli hyvä ettei värissyt päästä varpaisiin, kun yhtye oli noussut lavalle ja avannut keikan mahtipontisesti ensimmäiseltä levyltään suosioon nousseella singlellä Ruins of Loyalty. Eijirou ei osannut analysoida akustiikkaa muuten kuin todetakseen, että musiikki kuulosti juuri siltä miltä pitikin.
"Hitto, jos mä olisin pidempi..." Eijirou mutisi kurkottaessaan puhelintaan mahdollisimman korkealle näpätäkseen pari kuvaa jo keikan alkupuolesta. Vähän matkan päässä joku venytti kätensä varmaan kahden metrin pituisiksi ja sai siten kuvaamiselleen esteettömän näkymän. Olisipa ollut näppärä sellainen kyky, mutta ehkä hän selviäisi.
Toisen kappaleen riffit iskivät Eijiroun korviin niin mehukkaina, että hän kääntyi innoissaan Bakugouta kohti, joka myös näytti tunnistaneen biisin.
"Katsuki! Incest!" Eijirou huudahti, ja Bakugou virnuili ilkikurisesti ja pukkasi häntä kyynärpäällään. Todellisuudessa kappaleen nimi oli Incence, mutta luettuaan – tai muistettuaan – väärin Eijirou oli pitkään kutsunut sitä Insectiksi. Erheen tultua ilmi Bakugou oli saanut hyvät naurut ja osoittanut parit asiaankuuluvat naljailut, kuten poikakaverin kuuluikin.
"Vaatii jo omanlaistaan taitoa kutsua lempibiisiään väärällä nimellä monta kuukautta", Bakugou oli köhähtänyt hartiansa naurusta hytkyen. "Voi helkkarin uuno."
"Miksei kukaan korjannut mua missään kohtaa?" Eijirou itse mutisi kämmeniensä takaa, naamapalmuilulle kun oli rutosti syytä. "Insect... No oli se aika lähellä!"
"Kas kun ei Incest", Bakugou oli hymähtänyt ja saanut puolestaan Eijiroun hirnahtamaan.
"Olkoon vaikka se sitten!"
"Katsokin, ettet ala julkisesti höpistä siitä sillä nimellä!" Bakugou tuhahti ja heitti häntä laiskasti tyynyllä. "Se biisi ei ansaitse sun teurastustasi."
"Joo, mä pidän varani!" Eijirou virkkoi iloisesti ja heitti tyynyn takaisin päin Bakugouta niin, että se mossahti keskelle tämän naamaa.
"Pidä vaan nytkin varasi, senkin –"
Eijirou virnisti keskustelun palattua hänen mieleensä. Siitä lähtien Incencellä oli ollut oma höntti lempinimensä, jonka hienoudesta vain he kaksi tiesivät.
Eikä sen sopinut koskaan unohtua, hän hykersi ja laski päänsä hetkeksi vasten Bakugoun hartiaa.
-
17. PRESENT MIC
"No niin, ei me onneksi missattu kuin eka biisi ja puolet toisesta!" Hizashi virkkoi, kun he Eraserin kanssa olivat saaneet kuteet vaihdetuksi – tai pikemminkin lisättyä niitä päälleen – ja siirryttyä Staff-ovesta salin puolelle. Vasemmalla häämötti aidalla muusta salista rajattu anniskelualue ja oikealla aukeni tummansineä ja purppuraa hohkaava lava, jonka Lady Icarus oli ottanut omakseen.
"Missähän päin se senpai oli... Saattoi olla tiskillä", Hizashi mutisi pääosin itselleen ja kohtasi Eraserin ärtyneen katsahduksen.
"En kuule, jos puhut seinille."
Hizashi heilautti kättään huolettomasti kuin osoittaakseen, etteivät hänen sanansa sen kummempia olleetkaan. Kyvyllään hän olisi helposti sanut asiansa sanotuksi, mutta moiseen häiriökäyttäytymiseen hänellä ei ollut pienintäkään aihetta alkaa. Puhumisen sijaan hän vinkkasi Eraseria seuraamaan, kun hän vaelsi ihmisjoukossa kohti baaritiskin nurkkaa, josta heidän etsimänsä tuota pikaa löytyikin.
"Katsos, katsos, ketkäs sieltä saapastelevatkaan!" Nemuri äkkäsi heidät juuri parahiksi, kun Icarus lopetti kappaleensa ja piti pienen juttutauon ennen seuraavaa. Nemuri hörppäsi juomansa loppuun, hyppeli pari askelta heidän luokseen ja reteästi halasi ja suuteli heitä molempia huulille. "Veditte ihan hitonmoiset jamit!"
"Hohoo, thank youu, my lady!"
"...kiitos."
"Aina yhtä vaatimaton, Eraser!" Nemuri naurahti ja viittasi kohti baaritiskiä. "Minun piikkiini ensimmäinen shotti!"
Juuri kun he saivat jääkylmät vodkashotit eteensä, Lady Icarus aloitti kappaleen, joka sai Hizashin huokaisemaan ihastuksesta. Sunsphere ei ollut aikaisemmin valikoitunut keikkalistalle, vaikka oli hän Icaruksen nähnytkin ainakin kolmesti aiemmin. Se jos mikä oli ennusmerkki suorastaan tökerömahtavasta illasta!
"One, two, hoplaa!" Hizashi laski, ja kolmannella he kopauttivat lasinsa pöytään ja kulauttivat raikkaan mutta polttavan tujauksen kurkkuihinsa.
"Ohhihih, tekipä terää!" Nemuri kikatti ja tilasi itselleen heti toisen drinkin.
"Ahh, olen niin taivaassa!" Hizashi hengähti alkoholin lämmittäessä sisuksia ja Sunspheren siunatessa korvia. "Ja te olette siellä myös, my dear guys..."
"Oletko okei?" Eraser kysäisi.
"Piilolinssit ne vain kutittavat!" Hizashi köhähti pyyhkäistessään tiehensä puskista hypänneet liikutuksen kyynelpisarat.
"Sitä se on", Eraser hymähti vastaukseksi.
"Indeed! Joten ei muuta kuin tuulta päin!"
-
Ehdinkin jo "valittaa", että ehdit postata uuden osan ennen kuin minä ehdin kommentoida edellistä 😅 No, vähän omakin syy, ja nyt sitten ainakin tulee taas kommattua luukkuja julkaisupäivänäkin (kun en mä enää myöhään illalla ole kommentoimassa). Ellei huominen tulee taas hirveän myöhään! Eipä sillä, että asialla loppujen lopuksi olisi suurta merkitystä, itse vain tykkään kommata joka osaa erikseen ennemmin kuin useampaa kerralla.
No niin, vähän lisää nuorten keikkafiilistelyjä! Kiva saada kuulla Kirishiman ja Bakugounkin meiningistä. Selvästi on hyvä tunnelma heilläkin! Onnistunut synttärilahja kyllä :3 Ihanaa kun Bakukin viihtyy, sehän nyt olisikin ollut kamalaa, jos tämä ei olisikaan tykännyt olla keikalla! Toivottavasti sama meno jatkuu vielä eikäa ainakaan huonommaksi mene!
"Katsuki! Incest!"
Ehdin miettiä hetken, että mitäs helvettiä, mutta samaan aikaan voisin ihan hyvin hyväksyä sen, että Icaruksen jonkin biisin nimi olisi Incest. Utaite-laulaja Sorarullakin on (ihan helvetin hyvä) biisi nimeltä Inbreeders (https://www.youtube.com/watch?v=3jSKaGCcgG0), mikä ei nimen perusteella ole kovinkaan kaukana, nii... :D
"Vaatii jo omanlaistaan taitoa kutsua lempibiisiään väärällä nimellä monta kuukautta", Bakugou oli köhähtänyt hartiansa naurusta hytkyen. "Voi helkkarin uuno."
Melkoinen uuno todellakin ;D Mutta kaiken voi aina lukea väärin, ja vielä kun kyse vieraskielisestä sanasta niin eihän se ole ihme että menee vähän kirjaimet sekaisin 🥺
Nemuri hörppäsi juomansa loppuun, hyppeli pari askelta heidän luokseen ja reteästi halasi ja suuteli heitä molempia huulille.
Näillä kolmella on kyllä melkoinen threesome XD Tai ehkä se on enemmänkin sitä että Midnight on niin tuttavallinen ja fyysinen (ja se on Micille ja Eraserille ok). Joku kolmenkimppa näistä vois kyllä olla aika mielenkiintoinen... 🤔 kunnon opettajaorgiat lol XD
"Ahh, olen niin taivaassa!" Hizashi hengähti alkoholin lämmittäessä sisuksia ja Sunspheren siunatessa korvia. "Ja te olette siellä myös, my dear guys..."
No Michän se ryhtyi tunteelliseksi ;D Ei se toki väärin ole. Mukavaa vain kun hänkin nauttii. Hyvä juttu että hän ja Eraser eivät jääneet paitsi illan pääesiintyjän konsertista! Puoltoista biisiä on niin vähän, hyvin ehtii fiilistellä vielä :3 (Ja hui mä tajusin että tätähän on enää seitsemän osan verran jäljellä! Mihin tämä aika menee ja miksi joulukin tulee niin nopeasti... 😅 Kauheeta ku aika oikein kiitää.)
-
Larjus: Joo, minun pitäisi kaiketi rakentaa sellainen systeemi, että uusi luukku tulisi aina säännölliseen aikaan. 😅 Onhan se kyllä mukavampi kommentoida yksittäistä osaa kerrallaan. Kiitus jatkuvasta rakkaudesta, jota tämä teos on saanut! ❤️ Tämän luukun kanssa menikin sitten vähän viime tipoille, kun oli jotenkin luova kriisi meneillään ja äh. No olkoon tällainen tällä kertaa. 😄 Baku joo viihtyy oikein hyvin ja pieni insidehuumorikin piristää iltaa! Micilläkin menee musiikki tunteisiin hyvällä tavalla, ja mahtaa tuntuakin aika hienolta ensin hoitaa oma osuus hyvin ja sitten saada tilaisuus nauttia parhaiden kamujen kanssa illasta. 🖤 Ties mihin nuo kolme loppuillaksi sitten lähtevätkään jatkoille. Vähän sängynjousia naristamaan, höhö. 🤭
***
18. JIROU
Miksi ihmisellä pitikään olla virtsarakko?
Kyoukaa oli inhottanut luopua hyvästä paikasta keskellä salia, mutta minkäs sille mahtoi; kun luonto kutsui, siihen oli vastattava. Nyt takaisin pyrkiminen samaan kohtaan vaikutti sanalla sanoen mahdottomalta.
"Olisi pitänyt arvata", hän hengähti Kirishimalle, joka oli lähtenyt hänen kanssaan WC-tiloille. "Liian hyviä kappaleita soitettu perätysten, kun väkeä hakeutuu noin lähelle!"
"Siltä vaikuttaa", Kirishima naurahti. "Pitää yrittää jotenkin luikertaa väliin."
"Jep..."
"Pitäisikö mun tällä tavalla haalia vähän rakentavaa etäisyyttä?" Kirishima vitsaili ja kovetti käsivartensa teräväreunaiseksi.
Kyouka tirskahti. "Siitä voisi ehkä tulla sanomista!"
"Joo, ehkä se – hoo, tuttuja!"
Kyouka ehti jo puolittain huokaista syvään Kirishiman harhautuessa pyrkimyksestä luovia tie takaisin Kaminarin ja Bakugoun luo, mutta eipä heillä kummoisempi kiire ollut. Kauempana lavasta kuulikin paremmin, joten jos aikoi vaihtaa pari sanaa vastaantulleiden kavereiden kanssa, se kannatti tehdä nyt.
"Moi! Säkin täällä! Tai te kaksi..." Kirishima tervehti B-luokan Shinsouta, joka oli juuri selvittänyt tiensä väkijoukosta.
"Moi", Shinsou tervehti takaisin hillittyyn tapaansa ja vaikutti Kyoukan silmiin vähän ujoltakin. Neito Monoma sen sijaan ei ujostellut vähääkään pölähdettyään paikalle Shinsoun perässä.
"No mutta!" Monoma hihkaisi hänet ja Kirishiman nähdessään. "Varsinainen A-luokan duo!"
"On meitä muitakin", Kyouka totesi hieman aprikoiden, mitä Monoman tervehdykseksi tulkittava kommentti mahtoikaan tarkoittaa.
"Vielä kun löytäisikin ne", Kirishima hymähti. "Tekö... tulitte yhdessä?"
"Näin on. Shinsou-kunilla kävi huono tuuri, kun ei saanut muuta seuraa!" Monoma virkkoi, ja Shinsou näytti kevyesti punastuvan.
"Enhän minä edes kysynyt muita."
Okei?
Kyouka oli aikeissa esittää kaiketi jonkin olennaisen kysymyksen, mutta Lady Icaruksen seuraava kappale valpastutti hänet.
"Greed and Audacity! Hemmetti, Kirishima, minä tarvitsen videopätkän!"
"Millä sä sen näin kaukaa saat?"
"Pitää tunkea tuonne ja yrittää!" Jonkin hiton nosturin hän olisi tarvinnut saadakseen kunnon materiaalia, mutta minkäs teki.
"Hoi", Shinsou sanoi ja tuuppasi Monomaa lempeästi käsivarteen. "Tee jotain."
"No mutta totta kai!" Monoma hymähti ja soi Kyoukalle ovelankohteliaan hymynsä. "Sallinet, että avitan iltaasi, A-luokan Jirou."
"Täh?"
-
No eipä tuo minun "kommentoi osaa sen julkaisupäivän aikana" enää kauaa kestänyt XD Mutta ei se mitään. Täällä olen joka tapauksessa!
Ties mihin nuo kolme loppuillaksi sitten lähtevätkään jatkoille. Vähän sängynjousia naristamaan, höhö. 🤭
Tästä ficii eiks niin? ;D
Ja voi Jirouta! Olis ihan kauheeta, jos olis pakko luovuttaa hyvä paikkansa konsertissa, kun on mentävä vessaan. Itselle ei onneksi koskaan ole niin käynyt, koska sittenhän sille ei oikein mahtaisi mitään 😅 En tiedä voiks sanoo, että hyvä kun Jirou ei ollut yksin vaan Kirishiman kanssa, mutta olipahan ainakin hyvää seuraa sitten niillä huonommillakin paikoilla.
"Pitäisikö mun tällä tavalla haalia vähän rakentavaa etäisyyttä?" Kirishima vitsaili ja kovetti käsivartensa teräväreunaiseksi.
Hui :o Ihan jo pelkät kyynärpäätaktiikat ym., joiden uhriksi on itsekin joutunut, ovat jo kamalia ja kivuliaita, en halua edes kuvitella, millaista ois jos sais Kirin oikun kovettamasta kädestä kylkeensä! 😱 Onneksi kyseessä oli vain vitse. Ei sillä että uskoisin Kirin moisiin tekoihin ryhtyvän.
Ja jee, tekihän Shinsou ja Monoma ainakin pienen esiintymisen taas! :3 Kiva kiva. Hekin ovat toivon mukaan viihtyneet hyvin. Bongasivatkoahan he Eraserin lavalta lämppärin aikaan? :D Micin nyt varmasti - ei sitä voi olla huomaamatta.
"Hoi", Shinsou sanoi ja tuuppasi Monomaa lempeästi käsivarteen. "Tee jotain."
"No mutta totta kai!" Monoma hymähti ja soi Kyoukalle ovelankohteliaan hymynsä. "Sallinet, että avitan iltaasi, A-luokan Jirou."
Mitähän Monoma aikoo :D Mieleen tuli ekana, että käyttää omaa oikkuaan kopioidakseen jonkun muun oikkua, jonka avulla sitten ottaa keikasta videota (tai sinkoaa Jiroun takaisin lähelle lavaa XD), mutta kai on jotain muitakin vaihtoehtoja. Ja jos hän toisten oikkuja on kopioimassa, niin kenen? Sen aikaisemmin mainitun vieterikäden? ;D (vai lol oliks se Luffy XD) Toivon mukaan olen huomenna viisaampi.
Kiitoksia taas uudesta osasta!
-
Larjus: Eipä hätää, meni minullakin taas jutut vähän mattimyöhälle! 😂 Mutta joo, tuo on kyllä mälsää, jos keikalla iskee vessahätä ja sitten pitää luikertaa ensin pois väkijoukosta ja sitten takaisin mahdollisimman näytän-siltä-kuin-en-olisi-tunkemassa -olemuksen kera. Mikään ei ole rasittavampaa kuin sellaiset joukon läpi rynnijät, jotka ovat hyvä ettei juuri kyynärpäillään matkassa. 😅 Kirishiman tekniikka olisi ollut melko hyödyllinen, mutta onneksi hän on niin sweet boi, ettei moinen ketkuilu kävisi mielessäkään. ❤️ Aika hyvin kyllä arvelit tuota Monoman ja Shinsoun roolia, ehkä heistä onkin jotain konkreettista apua. :3 Uu ja pitää kyllä tosissaan miettiä jotain threesome-ideaa tuosta ihanasta power triosta. ✨
***
19. KAMINARI
"Äh, Kyoooouka, missä sä olet...?" Denki murahti Icaruksen päästessä Greed and Audacityn puoliväliin. Varmuuden vuoksi Denki oli kuvannut kappaletta pienen pätkän, mutta hän epäili, ettei siitä olisi liiaksi iloa. Parin tyypin siluetit osuivat tympeästi kuvaan, eikä hänen otteensa puhelimestaan ollut vakain mahdollinen. Muutama tyyppi näki vaivatta pituutensa ansiosta tai sai kaulansa tai käsivartensa venymään voidakseen taltioida keikkaa paljon häntä näppärämmin. Mokomat elvistelijät.
"Siinä sinä olet!" Jirou putkahti Kirishima perässään tovin kuluttua hänen viereensä, traagisesti juuri silloin kun kappale loppui. "Sori että kesti!"
"No niin teki! Sä missasit sun lempparin!" Denki harmitteli, mutta Jirou pudisti päätään.
"Hyvin minä sen kuulin, ja videotakin on! Sain apua vähän yllättävältä taholta!" Jirou virkkoi ja näytti puhelimestaan korkealta ja esteettä napattua videota.
"Pyysitkö sä jotain randomia käyttämään kykyään?" Denki tirskahti.
"Se oli itse asiassa naapuriluokan Monoma."
"Täh?"
"Me törmättiin Kirishiman kanssa häneen ja Shinsouhun tuolla kauempana, ja hän pystyi vielä käyttämään sen yhden pitkäkätisen kaverin kykyä!" Jirou selitti ja vilautti hänelle selfietäkin, jonka tämä oli spontaanisti napannut heistä neljästä. Jestas, Jiroun tarina todella piti paikkansa.
Ja että juuri naapuriluokan ärsyttävin tapaus oli ollut hänen tyttöystävälleen avuksi, eikä hän itse…
"Sori, muru", Denki murahti. "Mäkin yritin ottaa videota, mutta siitä tuli tosi heikkolaatuinen."
"No, mitäs siitä?" Jirou näytti vähän häkeltyvän äkillisestä muruttelusta. "Ei se ollut mikään kilpailu."
"No ei."
"Joten annahan olla! Kiitos kuitenkin, eikä se varmasti mikään surkea ole!"
Surkeampi ainakin kuin pelastavan ritari Monoman, Denki ehti ajatella, mutta työnsi kateuden pistoksen päättäväisesti tiehensä. Hehän olivat tulevia sankareita, ja sankareiden tehtävä oli auttaa!
"Tules tänne!" Denki kaappasi Jiroun kainaloonsa. "Mokoma, menit multa melkein hukkaan!"
"Onneksi vältyttiin moiselta tragedialta!" Jirou virkkoi, ja Denki hymyili tyttöystävälleen hölmösti. Vielä hölmömmäksi hänen hymynsä muuttui, kun Icarus aloitti hänen suosikkikappaleensa.
"Ooh, Wings of Wax...!"
"Tämä on ihana!" Jiroukin innostui.
"Säkin olet."
"Noh", Jirou puuskahti posket punaisina. "Viis minusta, keskity kuuntelemaan!"
-
Aika hyvin kyllä arvelit tuota Monoman ja Shinsoun roolia, ehkä heistä onkin jotain konkreettista apua. :3
No sehän menikin aika nappiin ;D Olikohan aiemmin päättänyt kopioida venyvien käsien oikun itselleen kuvien ottamisen helpottamiseksi... Mukavaa kun siitä oli apua vielä Jiroullekin :3
Uu ja pitää kyllä tosissaan miettiä jotain threesome-ideaa tuosta ihanasta power triosta. ✨
Uu joo! Ilmoittaudun jo lukijaksi ;D
Varmuuden vuoksi Denki oli kuvannut kappaletta pienen pätkän,
No voi ääää, vähäks söpöö ♥ Denki on ihana poikaystävä kun tuolla lailla ajattelee omaa tyttöään :3 Lopputulos ehkä häviääkin Monoman ottamille kuville laadussa, mutta kuten Jiroukin toteaa, ei se mikään kilpailu ollut. Ja varmasti tämä arvostaa kultansa elettä suuresti! Hyvä ettei mustasukkaisuus jäänyt liiaksi nakertamaan! Parempi nauttia loppukeikasta yhdessä :3
"Tules tänne!" Denki kaappasi Jiroun kainaloonsa. "Mokoma, menit multa melkein hukkaan!"
On he niin söpöjä yhdessä kyllä ♥♥ Täytyy varmaan itsekin kirjoittaa joku fici heistä jossain välissä :3
-
Larjus: KamiJirou on kyllä niitä shippejä, jotka elää ja voi canonissakin sen verran mureasti, että oikeasti suutun, jos mitään töttöröö-virallista canonistamismomenttia lopulta tulekaan. 😂 Luottakaamme, että Horikoshi-sensei tekee hyviä ratkaisuja! Niistä on kyllä aina mukava kirjoittaa, ja ehdottomasti lukisin mielelläni niistä! 🖤 Pitää tämän projektin jälkeen muokata kuntoon alkutiedoissa mainittu Röhkön kanssa tehty yhteisteos, niin saa vähän lisää Kami/Jirouta interneetokseen...
***
20. BAKUGOU
"Väsyttää ihan pirusti", Katsuki mutisi haukotuksensa perään ja hörppäsi colaansa, jonka toivoi tarjoavan edes pienen tujauksen kofeiinia loppuiltaan.
"Normaalisti sä olisitkin jo unilla!" Kirishima naurahti kohottaen omaa lasiaan. "Jaksatko vielä? Ehkä ne vielä pari biisiä soittavat."
"Totta kai mä jaksan! Paras kyllä olisi soittaa Red Cloth Over My Eyes..."
"Niin, sehän onkin sun lemppareita."
"Hm. Vaikka eivät ne kuulemma aina sitä soita. Vähän 50-50-tilanne."
"Pidetään peukkuja!"
Väsymyksestä huolimatta Katsukin mieli oli tavanomaisen kiivas, mutta positiivisella tavalla. Istahdus epämukaville baarijakkaroille juomatiskin nurkalle toi hyvää vaihtelua väkijoukossa nököttämiseen. Heidän nelikkonsa oli illan aikana kerran hakenut yhdessä juomaa ja pikkupurtavaa, mutta vähän väliä he olivat jakautuneet pareiksi. Se ei onneksi haitannut heistä ketään. Taivaskin sen tiesi, että Katsuki viihtyi parhaiten juuri kahdestaan Kirishiman kanssa.
"Oho, katos tuonne." Kirishima hykersi ja nyökkäsi anniskelualueen puolelle, jolta kolme heidän opettajaansa talsi lähemmäs lavaa. Aizawa-sensei vaikutti tavanomaisen tyyneltä, mutta Micin ja Midnightin askellus olemuksineen oli tavallistakin hilpeämpi, kenties jopa keinahteleva.
"Sinnehän menevät", Katsuki hymähti kuivasti.
"Niin outoa nähdä opettajia viihteellä ja noin hönössä."
"Oudompaa oli nähdä niitä lavalla esiintymässä."
"No oli!" Kirishima sanoi ällistelevään sävyyn. "Tekivät jotain aivan muuta kuin mitä yleensä... Melkein kuin sellainen ei olisi edes sallittua!"
Katsuki tyrskähti. "Eivät ne opetkaan koulussa asu ja ole valmiina hyysäämään oppilaitaan kellon ympäri."
"Aizawa-sensei ainakin nukkuu koululla joskus, päätellen siitä makuupussista."
"Aizawa-sensei nyt ei olekaan mikään tavallinen ihminen."
"Kiitos, olette ihania!" Lady Icaruksen laulaja julisti aplodien kumun yli, ja Katsuki ja Kirishima käänsivät katseensa kohti lavaa. "On tullut aika illan viimeiselle biisille! Tämä on meille kaikille kovin merkityksellinen..."
Asiaan, Katsuki murahti mielessään ja huomasi terästäytyvänsä kuin olisi ollut aikeissa ryhtyä taisteluun. Oli tai ei, ainakin hetki päättyi hänen häviöönsä, kun Icarus aloitti viimeisen kappaleensa melankolisen intron.
"Hyvä yleisö: For the Ferryman!"
Yleisö hurrasi kovaan ääneen, mutta Katsuki murahti hiljaa colalasinsa takana.
Pahus. Encoren varaan jäi näköjään paljon.
-
Voidaan varmaankin todeta, että KamiJirou on canonia, vaikka virallisesti ei mitään julistuksia tehtäisi ;D On se sen verran selkeää. Täytyypä katsoa jos jossain vaiheessa saisin heistäkin jotain fici-ideaa!
Taivaskin sen tiesi, että Katsuki viihtyi parhaiten juuri kahdestaan Kirishiman kanssa.
:3 Awww. Mukavaa että Bakugoullakin on ollut hyvä keikkailta, vaikka vähän alkaakin jo väsyttää! Tuttu tunne kyllä, vaikka sitten samaan aikaan jaksaakin eikä haluaisi, että ilta loppuisi ollenkaan ;D
"Niin outoa nähdä opettajia viihteellä ja noin hönössä."
Kyllä varmasti on :D Kun sekin on jo outoa, kun niitä ylipäätään näkee missään muualla kuin koulussa!
"Aizawa-sensei ainakin nukkuu koululla joskus, päätellen siitä makuupussista."
"Aizawa-sensei nyt ei olekaan mikään tavallinen ihminen."
XD
Ja voi että, toivottavasti Bakugou saa kuulla lempparibiisinsä vielä! Onhan se aina hienoa, kun juuri omat suosikit soitetaan livenä! Lukiessa muistui mieleen oma kokemus joskus melkein vuosikymmen sitten, kun heidi. oli Suomessa esiintymässä ja mä en toivonut mitään muuta niin paljon kuin että soittaisivat siellä Utakata-nimisen biisinsä. Se olikin sitten keikan ihan viimeinen kappale! Oli kyllä mitä mainioin päätös sille keikalle, ainakin minun mielestäni :) Toivon Bakulle samaa tilannetta. Sitten vain encorea huutamaan! ;D
-
Larjus: Kyllä KamiJirousta tosiaan sen verran ujosti lemahtaa molemminpuolinen kiintymys, että canon-leima on jo aika vakuuttavalla pohjalla. 😂 Hyvä säkä kyllä käy, jos oma suosikki pääsee vielä illan viimeisenäkin biisinä mukaan! Itsellä on käynyt sekä hyvää että huonoa tuuria, mutta eniten hämmensi joskus Sonata Arctican keikalla, kun viimeisenä kappaleena (ja sellaisena "vakiintuneena" vipana biisinä) ei ollutkaan The Cage vaan joku toinen, nyyh. 😅 Onneksi pettymyksestä päästiin! Katsotaanpa, mitä Icarus tarjoaakaan viimeiseksi...
***
21. AIZAWA
"...and if these coins were never enough, let me keep them close to my barren heart..."
For the Ferrymanin soljuva melodia apeine sanoituksineen oli aina puhutellut Shoutaa, ja vaikka hän nyt kuuntelikin sitä suuressa väkijoukossa, ei miljöö latistanut elämystä lainkaan. Keikkakansa oli tainnut jo käyttää suurimman osan riehakkuudestaan siihen kellonaikaan mennessä, eikä senhetkinen kappale muutenkaan mikään kiivasluonteinen ollut. For the Ferryman oli kaikin puolin loistava illan viimeiseksi vedoksi.
"Brrravo, love you guys!" Mic hänen vieressään mylväisi Icaruksen lopuksi saamien aplodien yli, ja Shouta tuuppasi tätä olkavarteen. Onneksi Micillä oli nykyisessä olotilassaankin järkeä olla käyttämättä kykyään liian lujatehoisesti, mutta parempi oli varoittaa joka tapauksessa.
"Encore! Encore! Encore!" yleisö messusi, kun bändin jäsenet kiitoksistaan huolimatta näyttivät siltä, että heillä olisi taskussaan vielä jotain.
"Jotta loppuiltanne jatkuisi yhtä kiihkeänä ja kauniina: The Brightest Light!" Lady Icarus julisti encorekappaleensa, ja Shouta tunsi merkillisen lämmön vatsanpohjassaan. Hän loi katsahduksen Miciin, joka väläytti takaisin sanalla sanoen rakastavan hymyn.
"Meidän biisi, Shou!"
"Sinä se tätä tapaat laulaa."
"Mutta sinä aina kuuntelet niin somasti!" Mic virkkoi ja kietoi käsivartensa hänen selkäänsä Nemurin tehdessä olonsa kotoisaksi toisessa kainalossa. Niin paljon kuin Shouta kaihtoikin julkisia hellyydenosoituksia, häntä toisinaan luonnehdittiin pehmeähkösieluiseksi kivikovan kuoren alla. Shouta ei erityisesti pitänyt maineensa siitä osasta, mutta ei se tuulesta temmattukaan ollut, se oli kai myönnettävä.
"...so when the night falls down, and the rivers stay asleep..."
Shouta puhalsi hengähdyksen ja kääntyi kohti Miciä. Hittoakos siinä.
"...when the air flows free, reminding me of you..."
Mic vastasi hänen suudelmaansa ja kietoi hänet tiukemmin syleilyynsä.
"...the brightest light of mine..."
"I love you so much, senkin pönttöpää!" Mic naurahti heidän herkän hetkensä perään ja sai Shoutan tuhahtamaan hiljaa.
"Kuin myös."
"Jaa mitä sanoit?" Mic kujeili takuuvarmasti kuultuaan hänen vastauksensa, ja Shouta tarttui tätä kevyen päättäväisesti leuasta ja käänsi tämän kasvot kohti lavaa.
Sitä keikkaa todella kelpaisi muistella jälkeenpäin.
-
Kiva vielä saada vähän lisää opeporukan keikkafiiliksiä :3 Vähäks ihanaa, että Eraserin ja Micin soitettiin keikan lopussa ♥ Saa tuokin ilta vähän romanttista lisäsävyä.
Niin paljon kuin Shouta kaihtoikin julkisia hellyydenosoituksia, häntä toisinaan luonnehdittiin pehmeähkösieluiseksi kivikovan kuoren alla. Shouta ei erityisesti pitänyt maineensa siitä osasta, mutta ei se tuulesta temmattukaan ollut, se oli kai myönnettävä.
No awww :3 Onhan hän joo sisimmässään pehmeäkin, vaikkei niin heti ehkä osaisikaan ajatella. Sellaiset hahmot on kyllä niin kivoja! Hyvä että itsekin myöntää piirteensä, vaikkei niistä jostain syystä niin pidä. Mutta mitä kamalaa on siinä, ettei ole sielultaankin kova? :D
"I love you so much, senkin pönttöpää!" Mic naurahti heidän herkän hetkensä perään ja sai Shoutan tuhahtamaan hiljaa.
"Kuin myös."
No voi mitä toopeja 😍 Tällaiset shipitkin ne on vaan niin hyviä! ♥ Täydentävät toisiaan.
Niin vain tämäkin fici lähenee loppuaan. Ihan hullua, miten nopeasti aika meneekään. Ilo tätä on ollut kyllä seurailla. Kiitos kovasti kirjoittamisesta! (ja mukavaa kun lopulta löysit biiseillekin sanoitukset ;) )
-
Larjus: Koskaan ei kyllä kuukausi kulje yhtä sukkelasti kuin kalenteroprojektin aikaan, se on tullut huomattua! 😅 Vähän tiukoille on jäänyt osa luukkujen julkaisuista, mutta onneksi aina saman vuorokauden puitteissa pysytty! Kiitosta jälleen tämän huiman ahkerasta seuraamisesta ja kommentoinnista. 😍 Ja mitä tulee Eraseriin, niin ehkä hän tykkää mieltää itsensä niin järjen ja tolkun ihmiseksi, että tunteilu jäisi mieluummin taka-alalle? Vaikkeihän se niin yksinkertaista aina ole, sen on saanut hänkin huomata. 🖤
***
22. JIROU
"Mä en ole koskaan nähnyt noin tehokasta nimmarijonoa", Kirishima naurahti, kun he neljä talsivat uupunein askelein kohti narikkaa.
"Onneksi rynnättiin asemiin juuri sopivasti", Kyouka naurahti. Heidän edessään ei ollut jonottanut kuin muutama megainnokas fani, joten he olivat saaneet yhtyeen nimmarit kortteihinsa verrattain nopeasti. Icaruskin aina halusikin hoitaa fanitapaamiset ilman pitkiä taukoja.
"Oli kyllä hyvä meininki!" Kirishima huokaisi ja sipaisi Bakugoun hartiaa. "Olisivat kyllä voineet soittaa Red Clothinkin."
"Ei mun ilta pilalle mennyt, vaikkeivät soittaneetkaan", Bakugou tuhahti. "Sietäisivät kyllä skarpata seuraavaa keikkasettiä kootessa..."
Kevätillan tuulahdus tuntui suorastaan ylelliseltä, ja Hallin valot loivat ympärilleen kotoisan tunnelman. Ilman väkijoukkoja paikan aisti ihan eri tavalla.
"Odottakaas, otan vielä kuvia!" Kyouka huikkasi muille ja otti pari juoksuaskelta kauemmas saadakseen koko rakennuksen otokseensa.
"Saadaanko mekin näkyä?" Kaminari kysyi ja heilutteli Kirishiman kanssa iloisesti käsiään, mikä sai Kyoukan kikattamaan.
"Siitä vain, mutta väistäkää sivuun, kun pyydän!"
"Käskystä!"
Pienen asiaankuuluvan säätämisen päätteeksi Kyouka oli saanut napattua haluamansa kuvat sekä koheltamaan innostuneista Kaminarista ja Kirishimasta – kyllästyneen näköinen Bakugou kainalossaan – että keikkapaikkana toimineesta tehdasrakennuksesta muutamine loppuiltaa tunnelmoivine metallifaneineen.
Sitten Kyoukan huomio kiinnittyi hieman sivummalla tupakkapaikalla seisoskelevaan kahteen pitkähiuksiseen mieheen, joista toinen näytti selittävän jotain tähdellistä savukettaan heristellen ja toinen enimmäkseen kuunteli kommentoiden väliin jotain satunnaista.
Eikä.
Omituinen hymy hiipi Kyoukan suupieliin. Hän avasi ripeästi käsilaukkunsa ja löysi onnekseen vielä yhden tyhjän nimmarikortin – hän oli jakanut sellaiset jo Kirishimalle ja Kaminarille näiden unohdettua omansa.
"Mitäs nyt?" lähemmäs saapastellut Kaminari kummasteli.
"Katsopa tuonne." Kyouka osoitti vaivihkaa tupakkapaikalle, ja Kaminari siristi silmiään tähyillen vinkattuun suuntaan.
"Keitä nuo... Hoo, opettajia!" tämä kuiskasi kuin salaliittolainen.
"Väärin."
"Häh?"
"Muusikoitahan he ovat!" Kyouka virnisti. Kaminari näytti hetken hämmentyneeltä, mutta tajusi sitten hänen aikeensa.
"Totta!"
Kyouka ojensi teatraalisesti kätensä kuin prinssi valitulleen. "Huvittaako tehdä jotain hölmöä?"
"Turhaan edes kysyt!" Kaminari tarttui hänen käteensä kuin hieno neiti konsanaan, ja heidän askeleensa marssivat samaan tahtiin kohti Hallin sivustalla seisovia miehiä.
-
Joulukuut menevät kyllä aina ihan kauhealla kiireellä eteenpäin :D Tosin tuntuu että tänä vuonna aika on kulunut ihan poikkeuksellisen nopeasti! Mutta on mukavaa kun on ollut kalenteri seurattavana siinä samalla :) Ihanaa kun olet jaksanut tätä niin ahkerasti ja tunnollisesti kirjoittaa ja julkaista! Eikä haittaa vaikka julkaisut viime tippaan välillä jäävätkin.
Harmi juttu, ettei Bakugoun toivomaa biisiä sitten esitettykään, mutta niinhän se menee, että aina jonkun lemppari jää kuulematta, kun ei bändi tietenkään voi kaikkia biisejään kerralla esittää. Onneksi se ei kuitenkaan iltaa pilaa, ja ihanaa kun Bakullakin oli kivaa :3 Toivottavasti Icaruskin skarppaa sitten ensi keikalla ja soittaa myös Red Clothin! ;D
"Huvittaako tehdä jotain hölmöä?"
Ouuuuu, mitäköhän tästä seuraa! :D En ihan heti tajunnut, että mainitut pitkähiuksiset miehet viittaisivat Miciin ja Eraseriin, mutta aika nopeasti kuitenkin, ja vähän mietin että eivät kai Jirou ja kumppanit lähde heidän juttusilleen... No meneväthän he, ja vielä nimmareita pyytämään! Saapi nähdä mikä on reaktio... :D Toivottavasti Eraser ei määrää oppilaitaan jälki-istuntoon! Vaikka ei kai se sitä edes voisi koulun ulkopuolella tehdä (vaikka UA:ssa mentaliteetti tuntuu olevan, että maikat saavat tehdä mitä haluavat).
Aika rohkeaa kyllä Jiroulta mennä nimmareita pyytämään, kun aiemmassa osassa jäi kiinni siitä, että ääneen kuolasi Eraserin perään... Itse samassa tilanteessa olisin niin traumatisoitunut, etten uskaltaisi katsoa maikan suuntaankaan ainakaan vuoteen! :D Saati sitten erikseen lähestyä tuollaisen asian kanssa.
Tuli tuosta nimmarien pyytämisestä myös mieleen miten yläasteella pari mun luokkalaista yritti saada meidän historian/yhteiskuntaopinmaikalta nimikirjoitusta (koska hän on myös Kolmannen naisen kitaristi) :D Eivät kyllä koskaan onnistuneet yrityksissään. Ymmärrän kyllä hyvin, mikseivät. Ehkä heilläkin olisi saattanut olla eri ympäristössä keikan jälkeen ihan eri tilanne...
-
Larjus: Äkkiä on kyllä mennyt, ja huomenna (tai no puolen tunnin päästä) viedäänkin jo viimeistä! 😳 Tämä on kyllä tarjonnut mukavaa potkua hanuriin ja pakottanutkin istumaan alas kiltisti kirjoittamaan. Se on kyllä aina vähän mälsää, jos omaa lempparia ei soiteta keikalla, mutta toisaalta aina tulee uusia keikkoja ja tosiaan kaikki eivät vain mahdu mukaan. 😅 Onneksi oli Bakullakin muuten suorastaan mahtava ilta! Jiroulle ja Kamillekin koitti suorastaan oiva tilaisuus vähän tehdä pehmotason höntteilyjä hilpaisemalla rocktähti-senseiden tykö. 😂 Ehkä Jiroukin on onneksi päässyt enimmän nolouden yli, tai ainakin uskaltaa ajatella once in a lifetime -mentaliteetilla ja katua sitten myöhemmin, jos jälki-istuntoa pukkaisikin. 😂🖤
***
23. PRESENT MIC
"Ohh, velvollisuudet kasassa!" Hizashi hengähti pukiessaan nahkarotsinsa ylleen Hallin takahuoneessa. Tavaroiden siirtämisessä Yasudan pakettiautoon ei ollut kulunut paria minuuttia enempää: Takein kyky salli tämän kutistaa ja suurentaa esineitä, joten soittimet ja laatikot olivat mahtuneet vaivatta syliin.
"Ilmoitan Nemuri-senpaille, että suuntasimme tupakkapaikalle", Eraser sanoi puhelintaan selatessaan. "Hän jäi kuulemma suustaan kiinni."
"Kuvainnollisesti vai kirjaimellisesti?"
"Tarina ei kerro."
"Figures", Hizashi hekotteli itsekseen ja sytytti tupakan. "Otatko sinäkin?"
"En minä kokonaista. Anna henkoset."
"No toki!"
Heidän siinä turistessaan Hallista valui ulos Icaruksen nimmareita odottaneita faneja kourallinen kerrallaan. He eivät kiinnittäneet väkeen sen kummemmin huomiotaan, kunnes Eraser äkkiä terästäytyi.
"Voi pahus."
Hizashilla meni sekunti kauemmin tajuta, että kaksi teiniä – tarkemmin katsoen juuripa heidän koulustaan – marssi iloisesti heitä kohti.
"Terve ja hyvää iltaa!" Kaminari huikkasi.
"Ja anteeksi!" Jirou komppasi vähän nolon näköisenä. "Öh, sopiiko häiritä, Splinters?"
"Taidatte häiritä jo", Eraser totesi kuivasti.
"Älä ole tuommoinen jurnu, Eraser...!" Hizashi tumppasi savukkeenloppunsa tuhka-astiaan ja kuin piiskaniskusta taikoi viihdyttäjän roolinsa ylleen. "Well heey, dear listeners! Oliko siisti keikka?"
"Todellakin!" Kaminari hihkaisi. "Enkä mä tiennyt, että te soitatte niin hyvin! Me oltiin kateudesta ihan vihreinä!"
"Ei kuulkaa kestä, ilo ilahduttaa! Eipä ollut teidänkään kitaransoitto kulttuurijuhlassa yhtään päin mäntyä posottavaa!" Hizashi virkkoi ja otti vastaan Jiroun ujosti tarjoaman nimmarikortin tussikynineen. "Katsotaas, huhtikuu ja kahdeskymmenes... Splintersistä ei ole nyt kaikkia jäseniä paikalla, mutta –"
"Eihän niitä jäseniä ole paikalla kuin yksi", Eraser huomautti.
"Hah, no joo, Eraser-sensei ei tosiaan kuulu meidän vakiokastiin", Hizashi selitti, "mutta sopii se kuule sinunkin tuikata nimi tauluun!"
"Onko aivan pakko..."
"Kiitoksia ja anteeksi jo etukäteen!" Kaminari ja Jirou virkkoivat yhteen ääneen. Joka iikalla ei tosiaan olisi ollut rohkeutta lähestyä ankaraa Aizawa-senseitä sellaisissa olosuhteissa. Nämä olivat näköjään päättäneet katua stunttiaan myöhemmin, jos lainkaan. Hizashi ei voinut kuin virnistää moiselle julkeudelle, jollaisena Eraser sitä mahtoikin pitää. Teki tällekin välistä hyvää joutua tuiki erikoisiin tilanteisiin, sillä kertaa rocktähtenä nimmaria raapustelemaan.
-
Ehkä Jiroukin on onneksi päässyt enimmän nolouden yli, tai ainakin uskaltaa ajatella once in a lifetime -mentaliteetilla ja katua sitten myöhemmin, jos jälki-istuntoa pukkaisikin. 😂🖤
Sillee niinku yolo ja katua voi myöhemminkin ;D Onhan tuo toki houkutteleva tilanne. Onneksi Mic suhtautui asiaan myötämielisesti, niin kuin ajattelinkin. Hänkin on varmaan enemmänkin otettu, kun tullaan nimmareita pyytämään!
"Hän jäi kuulemma suustaan kiinni."
"Kuvainnollisesti vai kirjaimellisesti?"
"Tarina ei kerro."
XDD
"Älä ole tuommoinen jurnu, Eraser...!"
No niinpä! Hyvä että Mic sentään on paljon positiivisempi, eihän siitä mitään tuliskaan jos molemmat olisivat jöröjukkia :D
Ja nyt sitten enää yksi osa! Sitä ootellen, mutta kiitänpä nytkin tästä kalenterista ja toivotan mukavaa joulua 😊
-
Larjus: Asenne oli selkeästi yolo, kun noin rohkaistuivat häiritsemään. xD Mic se onneksi arvostaa fanejaan kuuhun ja takaisin, eikä yhtään köhi, jos nimmareita kysytään! Valtava kiitos ihanista kommenteista ja lukuinnosta, tälläpä erää tuli tämä projekti päätökseen. Teki kyllä hyvää tällainen säännöllisyys ja deadlinet, jotka pitivät inspiksen käynnissä. Ehkä jonain vuonna voisin kirjoittaa kalenterin jo kesällä, jotta se olisi valmiina iloisesti joulukuun koittaessa. 😂 Kiitus kiitus ja mukavee joulua! ❤️
***
24. KIRISHIMA
"Ai tuonne ne kaksi menivät..." Eijirou puuskahti paikannettuaan sivummalle kirmanneen Kaminarin ja Jiroun. "Keiden kanssa he – oho, tule, Bakugou!"
"Varmaan niitä kiinnostaa meidän kanssa jutella!"
"Mitä sä höpiset, niillähän on nimmarikirjoittelut meneillään!"
"No voi helvetti..."
"Hohoo, nelikko koossa!" Mic-sensei naurahti, kun hekin saapastelivat paikalle. Aizawa-sensei puolestaan näytti siltä kuin olisi mielellään luikertanut paikalta mahdollisimman huomaamatta.
"Jos ajattelitte jostain syystä esitellä tätä julkisesti, saatte kaikki luvan etsiä uuden opinahjon", Aizawa-sensei totesi antaessaan kortin täytettynä takaisin Jiroulle.
"Asia ymmärretty! Oikein paljon kiitoksia!" Jirou ja Kaminari lausuivat kumarruksen kera.
"Ai että, teillä on täällä fanit koolla!" mukaan liittyi iloinen naisääni, kun itse Midnight-sensei kopisteli koroissaan heitä kohti.
"Tekin olitte täällä, Midnight-sensei!" Kaminari punastui höntisti tämän avonaista nahka-asua töllistellen.
"Tokihan minä!" Midnight-sensei kikatti ja taputti käsiään. "Ja nyt tulin hakemaan nämä rocktähtemme jatkoille!"
"Cool!" Mic-sensei muodosti sormistaan aseet ja osoitti niillä seuraavaksi heitä neljää. "Ja te otatte kiltisti seuraavan junan ja suuntaatte koisaamaan, roger?"
"Asia selvä! Nähdään maanantaina!"
"Kuule, sensei!" Bakugou pisti äkisti väliin ja osoitti päättäväisesti Aizawa-senseitä. "Jonain päivänä mä olen sua parempi rumpali!"
Aizawa-sensei oli hetken hiljaa, mutta hymähti sitten.
"Tee parhaasi."
Eijirou tunsi itsensä uupuneeksi mutta perinpohjin onnelliseksi, kun he viimein talsivat juna-asemalta jäljellä olevan matkan UA:n asuntolaan. Illan viimeisten sananvaihtojen jälkeen he suuntasivat omiin kerroksiinsa, Kaminari ja Jirou kolmanteen ja hän ja Bakugou neljänteen. Rentoutuminen ja nukkumaan valmistautuminen kuulostivat mitä ihanimmalta aktiviteetilta.
"Kirishima", Bakugou sanoi hänen ovellaan.
"Hm?"
"Kiitti vielä. Mulla oli... mahtava ilta."
Eijiroun suupieliin hiipi hymy ja hän suukotti Bakugouta ohimolle. "Kiitti yhtä lailla. Ja hyvää synttäriä..."
"Tule yöksi."
"Sitä mä ajattelinkin ehdottaa", Eijirou mumisi Bakugoun hartiaa vasten. "Ja hakea kuulokkeet, jotta voidaan kuunnella Red Cloth Over My Eyes yhdessä vähän kuin illan finaalina!"
Bakugou naurahti. "Sun kuulokkeet on ihan surkeat."
"Noh..." Eijiroun mutinat jäivät sikseen, kun Bakugou tarttui lempeästi hänen kädestään ja veti hänet mukanaan huoneeseensa.
-
Olihan tuo toki melkoisen ainutlaatuinen tilanne, tuskin tulee enää vastaan, niin kannattaahan sitä silloin tarttua hetkeen! Ja kyllähän se poiki hedelmää, saivat kuin saivatkin nimmarit, jopa Eraserilta! Niitä ei sitten parane mainostaa muille... ;D Tai Eraser erottaa jokaisen koulusta ihan omakätisesti. Sehän valta UA:n maikoilla on! Niin ei parane kokeilla onneaan.
"Tekin olitte täällä, Midnight-sensei!" Kaminari punastui höntisti tämän avonaista nahka-asua töllistellen.
Siinä riittääkin tuijotettavaa ;D Jirou ei toivon mukaan ole liian mustasukkainen. (En usko, että Kaminari panisi pahakseen, jos Jiroukin kokeilisi pukeutua johonkin avonaiseen nahka-asuun... ;D kunnon domina-look)
"Kuule, sensei!" Bakugou pisti äkisti väliin ja osoitti päättäväisesti Aizawa-senseitä. "Jonain päivänä mä olen sua parempi rumpali!"
Awww :D
"Tule yöksi."
"Sitä mä ajattelinkin ehdottaa", Eijirou mumisi Bakugoun hartiaa vasten.
No voiii ♥ Mukavaa kun heidän yhteinen iltansa vielä jatkuu ;3c
Ehkä jonain vuonna voisin kirjoittaa kalenterin jo kesällä, jotta se olisi valmiina iloisesti joulukuun koittaessa. 😂
Se vois ainakin olla helppoa, ei tarttis kun vain postata joka päivä uusi osa. Mutta ihan mukavasti julkaisu vaikutti sujuvan nytkin, vaikka välillä oltiinkin aika lähellä keskiyötä ja seuraavaa vuorokautta! Isot kiitokset vielä kerran tämän kirjoittelusta, nyt on jo muutaman vuoden ollut sun kalenterit osana mun joulukuuta, ja joulun odotus kyllä sujuu niin kivasti niiden parissa!
-
Piti mennä nukkumaan jo hyvä tovi sitten, mutta varmaan stressaan huomisaamun tenttiä sen verran, että nukkumatti on vielä kateissa. 😄 Sopi siis pölähtää tänne!
Tämä kalenteri jäi kyllä mieleen enimmäkseen hyvässä merkityksessä, vaikka vähän meinasi kiire tullakin. Parin lauseen ingressit luvun alla auttoivat eteenpäin, vaikkei niitä varsinaisiksi muistiinpanoiksi voinutkaan sanoa. Yllättävää kyllä tämä pysyi melko lailla juuri sellaisena kuin olin miettinyt, mitä nyt vähän tila meinasi loppua viimeisissä luukuissa. 😅
Aizawa varmasti olisi päässyt helpommalla, jos olisi vain itsepäisesti kieltäytynyt ja heittänyt nimmarin nurkujat ensi töikseen maanantaina jälki-istuntoon. xD Mutta pitihän sitä nyt vähän rocktähden roolissa suostua!
Jirou ei toivon mukaan ole liian mustasukkainen. (En usko, että Kaminari panisi pahakseen, jos Jiroukin kokeilisi pukeutua johonkin avonaiseen nahka-asuun... ;D kunnon domina-look)
Ehkei Jiroulla ole saumaa liiaksi murista, kun itsekin vähän ehkä muuan sensein perään vähän kuolailee. 🤭 Pakko kyllä kirjoittaa siitä skenaariosta jotain... Kuten myös nahka-asuinen leikittely kuulostaisi sekin mainiolta kirjoitusidealta! Kaminarilta varmaan katkeaisi pasma jos toinenkin moisesta näystä. ❤️
Tuntuu kyllä, ettei tämän kirjoittelemisesta ole kuin muutama viikko. 😳 Ja samalla on todettava, ettei vuonna 2024 ole saatu oikein minkäänlaista valmista tekstiä kasaan... Vähän kökkö aloitus tähän vuoteen koulujuttujen syödessä kirjoitteluaktiivisuutta, mutta ainakin voi hurrailla, että tulipa ainakin tämä projekti suoritettua asiaankuuluvasti. 😅 Oikein paljon kiituksia vielä kaikista ihanista kommenteista, Larjus! ❤️
- Mai