Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Kanaali (S, Sirius/Remus)

<< < (2/2)

Vendela:
Hieno teksti :) Tämän nimi kiinnitti huomioni tuolla "edellisen käynnin jälkeisissä viesteissä" jokin aika sitten, joten tulin kurkistamaan mitä täältä löytyy.

Pakko muuten sanoa, että Sirremus on itselleni ainoa oikea tapa puhua tästä parituksesta ;) En tiedä kuinka vanha tuo sana on, mutta sitä käytettiin paljon joskus reilu kymmenen vuotta sitten. Nykyisin on tainnut tulla tilalle wolfstar, mikä toimii kyllä myös hienosti.

No niin, se siitä. Edelliset ovatkin jo sanoneet tämän tekstin luonnonvoimista jotka tekivät myös minuun vaikutuksen! Teksti oli elävää ja suolaiset pisarat pystyi lähes tuntemaan iholla. Remus on ihana hahmo ja vaikka tämä onkin surullinen hetki heidän elämässään tahdon aina nähdä toivoa kaikkialla. Luin tätä niin, että Remus lähtee tammikuussa vuonna 1981? Siitä on pitkä matka Azkabanin vangin tapahtumiin ja uuteen mahdollisuuteen, mikä tosin on vain omassa mielessäni.

Kiitos tästä, pidin oikein paljon!

Vendela

Ricolette:
Kiitos, Vendela! Ajattelin tämän tapahtuvan pian Pottereiden kuoleman jälkeen eli tammikuussa 1982. Toiveikkaammat ajat ovat tosiaan vielä kaukana edessä päin. Ja wolfstar on minunkin mieleeni. :)

Sisilja:
Olipa hyytävän kylmää kyytiä Kanaalilla! Mun mielestä on kiehtovaa, kuinka äkkiseltään tämä tuntuu ympäristötekstiltä, että tässä kuvataan ennen kaikkea myrskyävää säätä, armotonta tuulta ja korkeina aaltoina vellovaa merivettä, mutta tämähän alkaa ja päättyy kirkkaaseen ajatukseen Siriuksesta, ja Sirius on hirvittävän vahvana hahmona mukana kanaalia ylittämään lähtevällä lautalla, joten se mitä ensiksi luulee säätilan ja maiseman kuvaukseksi, alkaa tuntua yhä vahvemmin heijastukselta Remuksen sisällä myllertävästä tunnemöykystä, kauhusta ja pettymyksestä ja viiltävästä surusta. Niiiiiin valloittavaa!

Alkusanoissasi seisoo, ettei tässä olisi pahemmin juonta tai loppua, mutta olen kyllä eri mieltä tuosta ensimmäisestä, onhan tässä juoni, Remus koettaa paeta ja selvitä, ja tuntuu saavan tekstin lopussa jopa otteen tosi rumasta todellisuudesta, siitä että syyllinen oli Sirius. Toisaalta tässä tekstissä on kyllä vahva kierteen fiilis, siis sellainen, että vaikka Remus kuinka ottaisi kyydin kanaalin yli Ranskaan, ei hän pääse kauheuksia eikä varsinkaan tunteitaan pakoon, vaan Sirius seuraa häntä eikä myrsky laannu eikä loppua saavuteta. Tykkään hurjasti tästä limbon tunnelmasta tässä!


--- Lainaus ---Minun järkevä sydämeni sanoo täysin selvästi, että minun on suljettava hänet mielestäni.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä oli yksittäisenä virkkeenä suosikkini, koska oih mikä yllättävä vastakkainasettelu, järkevä sydän käskemässä värisevää mieltä!

Tykkäsin valtavasti myös Siriuksen kuvauksesta tässä, siitä millaisena Remus hänet näkee sielunsa silmin. Hän tuntuu luonnonvoimalta, jota vastaan Remus koettaa pyristellä, mutta joka kietoo itsensä Remuksen ympärille aivan vääjämättä. Ihanaa oli myös Remuksen tavaton analyyttisyys, jopa itseään kohtaan, siitä mikä on tai ei ole hänen roolinsa. Sellainen tarkan syvällinen pohdinta oli kiehtovassa ristiriidassa muun myllerryksen kanssa, aivan kuin Remus tarkastelisi itseäänkin aina välistä vähän ulkopuolelta, koettaa väkipakolla takoa järkeä asioihin, joissa järkeä ei ole.

Tämä oli ihanan puristava lukukokemus, tämä yhtä aikaa sekä inspiroi kovasti ja sai ajatukset laukkaamaan että myös musersi sydäntä tavalla joka sai ajatukset vähän stoppaamaan, koska voiihhhh Remus, mitä olet joutunutkaan kestämään!

Ricolette:
Kiitos Sisilja tästäkin kommentista! Ja ylipäänsä tästä ihanasta kommenttivyörystä, jonka oon sulta saanut. <3 Ai että, tämän hetken Remus kyllä vääntää sydäntä, ihanaa kuulla että oon saanut välitettyä tähän Remuksessa roikkuvan tunnemöykyn ja fiiliksen, että Sirius hirmuinen luonnonvoima vaan seuraa vaikka kuinka yrittäisi paeta. Ja paetahan Remus yrittää, Ranskaan tai Berliiniin tai minne milloinkin. <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu