Originaalit > Sanan säilä

Intergalaktista viestintää, S, scifi-femme, 20/20

<< < (2/7) > >>

Lunalotta:
En vissii kovinkaan usein lue skifiä, mutta koska femme niin olihan tää avattava ja luettava :D Arelle vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta, Melian planeettana jännältä ja Sereyan perhe myös! Äh, kirjoita jo lisää, tahdon lukea lisää koska tää on jännää ja tahdon jo femmeilyä :D

Odo:
Uuuu, vaikuttaapa jänskältä. Scifi on kyllä rakkaus ja tässä on hauskat lähtökohdat, kun päähenkilö tulee maasta. Tämä on edennyt kevyeen, mutta reippaaseen tahtiin, mutta nyt siihen saatiinkin jo käännettä. Jään kyllä jännityksellä odottamaan, mitä on oikeastaan tulossa, kun kerran halutaan kotiin ja muiden suhtautuminen muuttuu.

Tämä on kivalla tyylillä kirjoitettu ja kuten aina, sulla on tosi kivoja nimiä hahmoilla ja paikoilla. Kivasti olet miettinyt tuota koulujuttuakin ja kirjasto kuulostaa ihan mahtavalta paikalta. Mielellään tätä lukisi tosiaan enemmän kuin sen seitsemän raapaletta ja mitä mä nyt ajattelen jatkoa (liikaa vaihtoehtoja, mitä voisi tapahtua), niin ei tämä vaan voi jäädä seitsemään osaan. :D Sitä paitsi, sulla lähtee aina kaikki lapasesta (hyvällä tapaa).  :-*

LillaMyy:
SparklingAngel: Eipä scifi nyt kovin sen kummallisempaa ole kuin muutkaan genret, vähän jotain avaruushömppää vaan mukana. :D Kyllä mä ehkä pian pääsen siihen femmeilyyn? :D Kiitoksia! <3

Odo: Mä kirjoitan niin harvoin scifiä, että tarvitsin jotain tuttuakin tähän hommaan, joten ajattelin, että olisi helpompaa, jos päähenkilö olisi sitten maasta, vaikka tarina tapahtuukin jossain avaruudessa. (: Katsotaan, mitä tässä oikein tapahtuu, sillä olen itsekin ihan yhtä pihalla tästä kuin te. :D Nimistön kanssa tosiaan vietän aina jonkun aikaa, ennen kuin aloitan edes itse tarinaa, joten siitä on aina hauska kuulla positiivisia kommentteja. (: Ja, no, kuten sanoit, mulla lähtee aina lapasesta, joten todennäköisesti tämäkin lähtee lapasesta, kunhan eka pääsen sinne seiskarapsuun asti. xD Kiiitoksia sullekin! <3


4, hillitön
Kotona Sereyaa odotti hillitön kasa tekemistä, sillä Braeden oli onnistunut ylikuormittamaan heidän siivousrobottinsa. Isä oli jo lähettänyt sen korjattavaksi, mutta sillä aikaa olisi Sereyan, ainoan ei-työssäkäyvän heidän perheessään, tehtävä pitää koti siistinä.

Sereya huokaisi pitkään, laski viiteensataan, ettei vain kilahtaisi isälleen, ja kääri sitten hihansa ryhtyessään toimiin. Kaikeksi onneksi Reiyna oli opettanut tyttärelleen manuaalisia kotitöitä, kuten äidin puolen suvulla oli ollut tapana jo satojen vuosien ajan. Niistä ei ehkä ollut kovinkaan usein hyötyä, mutta tällaisina hetkinä sitä kiitti jotain korkeampaa voimaa siitä, että osasi tehdä edes jotain, koska teknologia saattoi kaatua todella herkästi ja sitten oli vaara jäädä tyhjän päälle.

Colemin sulkeutui onneksi työhuoneeseensa holopalaveriin muiden INRY:läisten kanssa, joten Sereyan ei tarvinnut kohdata isäänsä sillä hetkellä. Oven takaa kuului kiivasta väittelyä, joten tyttö päätteli isänsä selittelevän Melianin säälittävää tilaa Imperiumille. Vaikka mieli teki kuunnella oven takana, Sereya tiesi paremmin ja suorastaan vältteli työhuonetta, ettei isä vain saisi syytä huutaa hänelle.

Odo:
Yllätyin hieman siitä, että syy mennä kotiin olikin siivoaminen. Odotin jotain paljon vakavampaa, kun johtaja itse saapui kutsumaan tyttärensä kotiin koulusta. :D Luulisi, ettei talo kaadu kaaokseksi, jos robotti on vasta mennyt rikki (tai näin oletan), mutta saa nähdä, oliko tässä sitten lopulta muitakin syitä kuin patistaa tyttö siivoamaan. Kiva yksityiskohta, että tavallisiakin kotitöitä on opetettu tekemään, vaikka siivousrobotit ja teknologia normaalisti huolehtivatkin kaikesta, mikä meille on tuskastuttavaa arkipäivää. Voisitko hankkia minullekin siivousrobotin? Kämppäni suorastaan vaatii sitä!

Tällaiset scifi ja tulevaisuuselementit on tosi kivoja, että tämä tosiaan eroaa siitä tavallisesta elämästä, mikä on nykyisessä maassa ja miten arkisia ne sitten tuolla olevat - kuten kuuluukin olla. Jäi jännittämään, mitä tuossa palaverissa käsitellään, vaikka annettiinhan siitä tosiaan vihjettä, että mistä oikeastaan on kyse. Odotan silti, mihin se johtaa juurensa, kun aika koittaa.

Sitä femmeilyä odotan myös, mutta ehkä se sieltä pääsee putkahtamaan vielä, etenkin jos tämä jatkuu pidemmällekin. Enää kun olisi kolme raapaletta vain jäljellä, jos päätät lopettaa seitsemään. En suostu, en sitten millään. :D On muuten kehaistava, miten ehyttä maailmaa olet rakentanut näin lyhyessä pätkässä unohtumatta tapahtumia, joita tässä on esiintynyt ja hahmoja, joista on paljastettu mielestäni tässä vaiheessa ihan sopivasti. Odottelen siis edelleen innolla jatkoa, että mihin tämä on menossa!

LillaMyy:
Odo: Heh, niin minäkin yllätyin. xD Tämä jää nyt vain rivien väliin, joten avaan tätä tässä vähän lisää, mutta siis osasyynä on myös se, että Colemin pitää intergalaktista viestintää (ja etenkin sitä, että hänen tyttärensä opiskelee sitä!) täysin turhana, joten hän käyttää lähes minkä tekosyyn tahansa kiskoakseen Sereyan pois yliopistolta, kun tämän pitäisi olla "kunnon" töissä hänen mukaansa. (: Siivousrobotti olisi kyllä varsin ihaana, mutta valitettavasti en vielä itsekään omista sellaista... :'D Palaveriin todennäköisesti tullaan viittailemaan vähän siellä sun täällä, koska saatoin ehkä keksiä jotain jännää sinne. (; Tässä kenties jo putkahtaa jotain lievää femmeilyä, mutta olen aika varma, että tämä jatkuu pidemmälle kuin seitsemään, koska saatoin ehkä innostua taas vähän enemmänkin... :D Kiitoksia kovasti kehuista, lämmittävät mieltä tosi paljon, kun en tosiaan ole mikään scifin suurkuluttaja itse. (: Kiitos taas! <3


5, vielä
Kun Sereya viimein pitkän viikonlopun jälkeen palasi takaisin yliopistolle, hän suorastaan pelkäsi tavata opiskelijatoverinsa. Isä oli hänestäkin pelottava näky, kun tämä oli vihainen, mutta muut näkivät isän vain INRY:n johtajana, joten hän saattoi vain kuvitella, kuinka pelottavana muut pitäisivät miestä. INRY kuitenkin maksoi jokaikisen Melianilla työskentelevän ihmisen ja olennon palkat, varmisti, että he tekivät työnsä kunnolla, ja piti yllä säälimätöntä kuria työpaikoilla.

Kaikista eniten Sereya kuitenkin pelkäsi sitä, miten Arelle suhtautuisi pariinsa viime viikkoisen välikohtauksen jälkeen. Hän oli alkanut pitää paristaan enemmänkin, joten hän olisi halunnut kertoa tälle perheestään omalla ajallaan juuri sen takia, ettei se tuhoaisi heidän välistään ystävyyttä.

Loppujen lopuksi, Sereya olikin pelännyt aivan turhaan, sillä Arelle vain istahti luennolla hänen viereensä ja tervehti yhtä iloisesti kuin aiemminkin, aivan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Professori Uyterhoevenin luennoidessa siitä, kuinka tärkeää oli säilyttää hyvät välit niin läheisimpiin kuin kaukaisempiinkin naapureihinsa Imperiumin sisällä siltä varalta, että sota syttyisi, Sereya tutkaili vieressään istuvaa tyttöä.

Hän ei ollutkaan vielä aiemmin huomannut, kuinka nätit piirteet Arellella oli, kun hän oli vain keskittynyt tämän tarinoihin. Nyt hän kuitenkin näki toisen violettien silmien loisteen, söpön pienen nenän, nätisti suipoiksi kaartuvat korvat, jotka pilkistivät hennon vaaleanpunaisten hiusten lomasta, sekä suloisen karmiininpunaiset huulet. Sereya oli koukussa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu