Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Mermish - 30.04.2008 19:27:46
-
Title: Tylypahkan Romeo ja Julia
Author: Mermish
Rating: K-11
Pairing: HG/DM
Genre: Fluff, het, romance
Disclaimer: JK Rowlingin keksimät hahmot. Ja minun sekava tarinani...
Summary: Hermione ja Draco eivät ole varmoja tunteistaan toisiaan kohtaan, ja yrittävät saada ne selville.
1.
Hermione Granger seisoi katselemassa Tylypahkan pikajunaa. Ihmiset rynnivät hänen ympärillään, ja hän koetti pitää kiinni tavaroistaan. Pian Arthur Weasley kuitenkin irrotti hänen kätensä hellävaroen matka-arkusta ja vei sen junaan. Hermione jäi seisomaan paikalleen, ja pian hänen eteensä ilmestyi kaksi lihavaa, räikeän värisiin vaatteisiin pukeutunutta naista. ”Voi sinua, kaunis tyttö. Monettako vuotta olet aloittamassa koulussa?” toinen kysyi imelällä äänellä, ja Hermione sai kasvoilleen piparmintulta tuoksahtavan henkäyksen. Hän mutisi: ”Minun pitäisi, tästä, ääh, päästä tuonne junaan.” Naiset vain hymyilivät herttaisesti, eivätkä liikkuneet senttiäkään. Pian Hermione kuuli äänen: ”Hyvät rouvat, päästäkää nyt neiti Granger junaan, ettehän tahdo hänen myöhästyvän?” ja naiset kävelivät pois junan viereltä. Hermione huokaisi, ja etsi poikaa, joka oli pelastanut hänet. Ainoa jonka hän näki, oli Draco Malfoy, joka ei varmasti olisi auttanut Hermionea. Hän nousi junaan mietteliään näköisenä.
Draco Malfoy seisoskeli junan vierellä, katsellen Hermionen selkää, kun tämä nousi junaan. Hänen vieressään Pansy Parkinson huusi järkyttyneellä äänellä: ”Draco, mitä hemmettiä! Sinä autoit tuota kuraveristä Grangeria! Mikä ihme suhun on mennyt?” Draco kuunteli puolella korvalla, ja lähti astelemaan kohti Harry Potteria, joka nauroi jollekin Ron Weasleyn jutulle. ”Hei Potter!” hän huusi. Harry kääntyi, ja sanoi: ”Malfoy. Mikä suo tämän kunnian, saada sinut seuraamme?” Harryn takana Ron tyrskähti, ja Malfoy mulkaisi poikaa pahasti. ”Verenpetturille, ei mitään. Sinulle arvon Potta, Granger marssi kolmanteen vaunuun, ja me aiomme seurata häntä. Juna lähtee kohta, enkä tahd...” pojan ääni hävisi kuuluvista, kun tämä käveli junaan, kolmanteen vaunuun. Harry ja Ron vilkaisivat toisiaan, ja ryntäsivät luihuisten perään.
Hermione istuskeli junan pehmeällä penkillä, katsellen ikkunasta asemalaiturille, joka oli vieläkin täynnä ihmisiä, jotka hyvästelivät lapsiaan, tai sisaruksiaan. ”Voi kunpa minunkin vanhempani olisivat täällä. On niin ikävä...” hän sanoi hiljaa itselleen. Samassa vaunuun törmäsi joukko luihuisia, etunenässä Malfoy, ja heti heidän perässään Harry ja Ron. Luihuiset läsähtivät penkille vastapäätä Hermionea, ja pojat hänen molemmille puolilleen. Hermione vilkaisi ensin Malfoyn silmiin, käänsi sitten katseensa Harryyn, ja Roniin. ”Mikä teillä oli? Juoksukisa vai? Ette kai te pojat häviä luihuisille juoksussa?” hän kysyi muka kauhistuneena.
-
Hahaa! ;D ihanan kuuloinen ensimmäinen osa... etenkin tuo Harryn ja Ronin häviö sai naureskelemaan.
Kuulostaa hyvältä joten tätä lisää kiitos ;)
-
Jeeeh. Näyttää hyvältä. ;) Pidin.Toivottavasti laitat pian jatkoa!
Odottelen. :)
-
Kiva luku, ehkä hieman liian lyhyt. Jatkoa pian! ^^
-
tosi lyhyt aloitus, mutta kivalta kuulostaa. en osaa nyt vielä tähän mitään muuta sanoakkaan.
yhen virheen bongasin:
Pian hänen Arthur Weasley kuitenkin irrotti hännen kätensä hellävaroen matka-arkusta ja vei sen junaan.
Eiks se olis parempi sillai "Pian Arthur Weasley kuitenkin irrotti hänen kätensä...." jne?
Muuten hyvä, jatkoa tietty toivon ;)
-
Justinee Kiitos, kun huomautit tuosta. Virhe korjattu, ja jatkoa seuraa mahdollisimman pian.
-
Hauska ensimmäinen luku. Hieman töksähtelevää kjossakin kohdin enkä olisi välttämätä jaksanut lukea kaikkea. Lisää kiitos. :)
-
Todella lupaava ensimmäinen luku :)
Minä ainakin tykkäsin tuosta Malfoyn-Luihuisten-Harryn-Ronin juoksukilpailusta :D
Saa nähdä miten loppumatka sujuu ja toivottavasti Draco ja Hermy päätyvät onnellisesti yhteen =)
Tästä nyt ei kovin pitkää tullut, mutta sille ei voi mitään..
Jatkoa!!
~Amy
-
2.
Juna puksutti sumussa ja rankkasateessa kohti Tylypahkaa. Melkein kaikista vaunuista kaikui nauru. Ainoastaan kolmannessa vaunussa, tunnelma oli kireä. Kolme rohkelikkoa ja neljä luihuista mulkoilivat toisiaan, eikä kukaan sanonut yhtään mitään. Mutta kun herkkuja kuljettava vaunu, ja sitä työntävä ystävällinen nainen ilmeistyivät vaunun ovelle, käänsivät kaikki katseensa häneen. ”Onkos kellään nälkä? Täällä olisi, hmm, suklaasammakoita, kurpitsaleivoksia...” nainen ei ehtinyt jatkaa, kun Harry, Ron, Pansy, Grabbe ja Goyle olivat hyökänneet vaunun kimppuun. Hermione ja Malfoy jäivät kaksistaan istumaan, ja tuijottivat toisiaan. Ensin Hermione katseli pää hieman kallellaan Dracon vaaleita hiuksia, ja siirsi sitten ruskeiden silmiensä katseen Dracon jäänsiniharmaisiin silmiin. Poika ei kääntänyt katsettaan pois, vaan tuijotti takaisin, hymyillen ilkikurisesti. Kun toiset kääntyivät takaisin vaunuun, ja palasivat paikoilleen, käänsivät Hermione ja Draco katseensa muualle.
Juna pysähtyi sihahtaen Tylyahon asemalle. Oppilaat purkautuivat ulos junasta, vanhemmat oppilaat hevosettomille vaunuille, ja ekaluokkalaiset Hagridin äänen ohjaamana järven rantaan. Hermione nousi samaan vaunuun Ronin pikkusisaren, Ginny Weasleyn ja Luna Lovekivan kanssa. Harry ja Ronkin tunkevat mukaan. Hermione vilkaisi vaivihkaa Malfoyta ja muita luihuisia, jotka nousivat seuraavien kärryjen kyytiin. Draco huomasi tytön tuijotuksen, ja katsoi häntä suoraan silmiin, virnuillen Malfoymaisesti. Hermione punastui, ja käänsi katseensa pois. Onneksi oli pimeää, ja kukaan ei nähnyt väriä hänen poskillaan. Vaunut keikahtelivat hieman, kun ne rullasivat koulun portista sisään.
-
Ihanaaaa. :D heeh. Jatkoa taas kinuan! ;)
-
Hii:) Mä jus toon kuunnellu Romeo ja Julia biisiä sata kertaa taas vaihteeksi ja oli ihan kiva luke tää :) lyhyitä lukuja on joo :D mutjatkoa?
ibi
-
Oikein kiva luku, toki hieman lyhyt. Jatkoa pian! :>
-
Kiitos teille kaikille jotka vaivauduitte kommentoimaan!
3.
Hermione istui Suuressa salissa, Harryn ja Ronin välissä. Hän kuunteli Dumbledoren puhetta tylsistyneen näköisenä, kuten muutkin rohkelikot. Vähän väliä Hermione vilkaisi luihuisten pöytään, vaaleahiuksista poikaa, joka istui selin häneen. Viimein, rehtori lopetti puheensa, ja pöytiin ilmestyi ruokia, vaikka mitä sorttia. Harry ja Ron lappoivat lautasilleen kaikkea mahdollista, niin paljon kuin mahdollista. Hermione katseli hiljaa, kun pojat kauhoivat ruokaa suuhunsa, kuin eivät olisi syöneet viikkoon. ”Mokomatkin porsaat, hidastakaa vähän!” hän tiuskaisi lopulta. Harry kalautti kurpitsamehulasinsa pöytään, ja kääntyi katsomaan Hermionea ja Ronin haarukka pysähtyi puolimatkalla suuhun. ”Meillä on nälkä.” Ron huomautti, ja työnsi tyhjän haarukan suuhunsa, sillä sen sisältö putosi hänen syliinsä. Harry virnisti Ronille ja kysyi: ”Hermione, mikä sinulla on? Ainahan me ollaan tällaisia oltu? Milloin se alkoi vaivata sinua?” Hermione vain katsoi lautastaan, ja oli hiljaa. Ron puhdisti kaapuaan, ja katseli haikenana paikkaa, jossa hänen lautasensa oli äsken ollut: ”Ilmeisesti on aika poistua tupiin. Onneksi aamianen on kahdentoista tunnin kuluttua.” ja nousi pöydästä. Hermione jäi istumaan, ja nousi vasta kun kaikki muut olivat menneet. Ovella hän törmäsi Malfoyhin, joka seisoskeli ovien takansa piilossa. Hermione punastui, ja käveli pojan ohi ja ylös portaita.
Draco katseli kikkarapäistä tyttöä, joka riensi portaita ylös. Hän hymyili itsekseen, sillä oli huomannut, että Hermione punastui. Poika lähti astelemaan kohti luihuisten kotityrmiä, vihellellen itsekseen.
Seuraavana päivänä, aamiaisella Hermione ei uskaltanut katsoa Malfoyta, edes pojan hiuksia, sillä häntä nolotti eilinen törmäys. Ensimmäinen tunti oli kuitenkin pimeyden voimilta suojautumista yhdessä luihuisten kanssa. Samalla kun opettaja selitti jotain anteeksiantamattomien kirouksien sanarakenteesta, Hermione piirteli pergamentille sydämiä, ja epämääräisi syheröitä, jotka kuvasivat nimiä. Yhtäkkiä jokin kopsahti hänen olkapäähänsä. Kun Hermione käänsi päätään, hän kohtasi Malfoyn katseen, ja näki paperinpalan, jonka poika oli leijuttanut hänen luokseen. Hän taitteli paperin auki ja luki tekstin: ”Tahdotko nähdä jotain jännää? Tule tänä iltana rannalla olevan pyökin alle, tavataan siellä.” Hermione katsoi Dracoa silmiin, ja nyökkäsi pienesti, ettei kukaan muu nähnyt. Malfoy näytti ilahtuvan, virnisti ja iski Hermionelle silmää. Jälleen, Hermione punastui ja käänsi katseensa pois.
-
Taas kerran lyhyt, mutta silti todella hyvä luku! Jatkoa pian. :D
-
Tykkäilen tästä paljon ja punasteleva Hermione on mielestäni todella hellyyttävä :D kappaleet saisivat tietysti olla pidempiä, mutta ei siinä mitään jos niitä ilmestyy näin tiuhaan tahtiin :D
joitain pieniä virheitä bongasin:
pytiin ilmestyi ruokia
pöytiin mahdollisesti ?
Milloin se alkoi vaivaamaan sinua?
alkoi vaivata
Ovella hän törmäsi Malfoyhin, joka seisoskeliovien takansa piilossa.
varmaan välilyönti tuohon seisoskeli ovien väliin :P
Yhtäkkiä jokin kopashti hänen olkapäähänsä.
kopsahti
vaikka nipoilenkin ni silti tykkäsin :) jatkoa :)
-
Oi ihanaaa. :D kiva kun laitat niin pian jatkoa! ;)
Pidän tästä todella!
Jatkoa vaan !
-
Oijoi jotakin JÄNNÄÄ!! Vitsit ku tää viikko on täynnä ihan jotakin jännää mu ekämäs että täs ficissä :p hihi kaksimielsitä tuo jännää juttu :'D jatkoa kiitos?
ibi
-
Oih, luin vasta äsken nuo kolme ensimmäistä osa, ja mie tykkäsin. ^^ Harmittaa vaa, ku ne on nii lyhyitä. ._. Mutta hyvin söpö ficci. Jatkoa pyytelen minäkin. ^^
-
4.
Hermione seisoskeli hermostuneena alhaalla aulassa, ja epäröi, tahtoiko tosiaan tavata Draco Malfoyn yksin. Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen, hän kuitenkin astui ovesta ulos, silmäillen kuun valaisemia tiluksia. Järvi hohti kauniin hopeisena, ja kuu valaisi yksinäisen, vanhan pyökin järven rannalla. Hermione henkäisi rauhallisesti, ja käveli puuta kohti, puristaen sauvaansa oikeassa kädessään. Hän käveli puun alle, ja istuutui alas, nojaten selkäänsä puuhun. Hän katseli kuuta ja tähtiä, miettien, missä hänen vanhempansa olivat juuri nyt, ja mitä he tekivät. Yksi pieni kyynel valui pitkin hänen poskeaan, kun joku kosketti hänen olkapäätään. Hermione ei kääntynyt, sillä tämä joku, kuiskasi hänen korvaansa: ”Sinä tulit sittenkin. Laske tuo sauva kädestäsi, en minä satuta sinua.” ja Hermione kääntyi ympäri. Ensimmäiseksi hän näki Dracon suloiset harmaat silmät, ja ilkikurisen hymyn. Hermione siirtyi, tehden pojalle tilaa viereensä. Hän kääntyi taas katsomaan järvelle, ja Draco näki toisen kyyneleen kimaltelevan tytön poskella. ”Mikä on, miksi sinä itket?” poika kysyi. Hermione ei vastannut, katseli vain taivaalle. Draco tarttui Hermionea leuasta, ja käänsi hänen päänsä. ”Älä sano mitään. Mutta älä itke.” hän kuiskasi Hermionen korvaan, ja suuteli häntä hellästi suulle. Tyttö ei sanonut mitään, vastasi vain suudelmaan.
Seuraavana aamuna Hermione heräsi väsyneenä auringon paistaessa hänen silmiinsä. Muut tytöt hälisivät, ja pyörivät hänen sänkynsä ympärillä. ”Hermione, uusi juoru!” Lavender kiljui täyttä kurkkua. ”Malfoy on nähty rohkelikkotytön kanssa, eilen järven rannassa!” hän pulputti, ja Hermione nousi sängylleen istumaan. ”Ei kai. Kenen?” hän kysyi unisena, luullen eilistä iltaa uneksi. Lavender katseli Hermionea ovela hymy huulillaan ja kysyi: ”Ei kukaan tiedä. Missä olit eilen, siinä yhdeksän aikaan?” Hermione muisteli, ja vastasi hiljaa: ”Järven rannassa kai, mutta yksin.” Lavender virnisti voitonriemuisena, ja huusi: ”Minä tiesin! Se olet sinä, Hermione!” Hermione putosi sängystä selälleen lattialle, ja huusi: ”Minä, miten niin?” ja nousi seisomaan, matka-arkkunsa viereen. Lavender vain hymyili, ja asteli portaita alas oleskeluhuoneeseen. Hermione jäi yksin makuusaliin, ja lysähti lattialle kuiskaillen itselleen: ”Kuka näki, kun minä, kun me... Kuka?”
Seuraavalla tunnilla, Hermione istui hiljaa, ja kopio muistiinpanoja taululta. Harry ja Ron pelasivat hirsipuuta pöydän reunaan, ja juttelivat samalla hiljaa. ”Harry, joko Lavener palautti sen?”, Ron kysyi hiljaa. Hermione nosti päätään, kun Harry vastasi: ”Minkä? Ai sen, ei vielä, miten niin?” ”Mitä se leh... tyttö ei ole palauttanut?” Hermione kysyi ohimennen. Harry katsoi tyttöä oudosti, kun vastasi: ”Lavender, ei ole palauttanut näkymättömyysviittaa, kun hän lainasi sitä eilen.” Hermione hyppäsi ylös tuolistaan, ja se kaatui kolisten lattialle. ”Opettaja, minä en voi kovin hyvin, voinko mennä sairaalasiipeen?” opettaja ei edes katsonut häntä, nyökkäsi vain hajamielisesti. Hermione keräsi tavaransa, ja harppoi ulos luokasta. Harry ja Ron jäivät hölmistyneinä katsomaan hänen jälkeensä.
-
ihanaa jatkoa! ;) piiidin . Jatkoa kinun taaas!
-
Tämä on hyvä :D Ja 4. luku oli jo pidempi (ihan sattumoisin huomasin) Pitää varmaan laittaa muistutukseen että muistaa tämän pienen ja pippurisen tarinan ;D
PS. jatkoa saa laittaa
-
Tämä luku on varmaan tähän asti paras, lyhyt mutta sitäkin parempi.
Jatkoa pian! ^^
-
Luvut ovat hieman lyhyitä, mutta ne on toisaalta helpompi ja nopeampi lukea jos ei aina jouda kauaa olemaan koneella.
En etsiskele kirjoitusvirheitä työkseni, joten kommentti ei sen puolesta ole rakentavaa. Tietenkin mainitsen jos suuresti häiritsee, mutta kaiken ymmärsin tähän mennessä tulleista luvuista, vaikka ilmeisesti jotkut olivatkin löytäneet virheitä.
Tykkään tästä(kin) Hermione/Draco-fikistä. Olen alkanut tätä paritusta lukemaan enemmän ja enemmän enkä ole vielä pettynyt kirjoittajiin. ;)
-
Jepsis, tää on tosi hyvä :) Lukisin jatkoa mielelläni lisääkin :D
Hirvee kyylä toi Lavender! :)
-
Kiitos, kiitos kaikille kehuista, ja tarkkasilmäisille virheiden bongaamisesta... ;) Jatkoa tulee melko pian. Olkaa vain kärsivällisiä!
-
A/N: Tässäpä teille kauankaivattua jatkoa.
5.
”Lavender! Minkä helvetin takia sinä tahdot tietää mitä minä teen iltaisin!” kaikui rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Lavender istui peloissaan nojatuolissa Hermionen raivotessa hänen edessään. ”E-en minä tahdokaan. En minä mitään ole tehny!” hän sopersi peloissaan. ”No, et mitään. Edes seurannut minua näkymättömyysviitan alla eilen illalla?” Hermione sanoi. Lavenderin silmät laajenivat, ja hän kiljaisi: ”En se minä ollut! Minä lainasin sen viitan Harrylta, ja lainasin sitten Janetille!” Hermione katsoi tyttöä silmiin, kääntyi ympäri, ja ryntäsi makuusaliin kaataen pari ensiluokkalaista matkalla. ”Janet! Minne se tyttö meni?” Hermione huusi. Oleskeluhuoneeseen juuri astuneet Harry ja Ron kuuntelivat tyttöjen makuusalista kuuluvaa riitelyä. ”Jännää, kissatappelu!” oli Ronin ensireaktio. Harry mottasi ystäväänsä kylkeen. ”Se on meidän Hermione, joka ilmeisesti, hakee jotain Janetia. Tunnetko?” Ron pudisti päätään, ja lysähti nojatuoliin. Samassa Hermione ravasi portaat alas, ja oli törmätä Colin Creeveyyn, joka seisoskeli seinän vieressä kamera kädessään. ”Colin, sinä kerrot minulle nyt, missä Janet on. Se sinun tyttöystäväsi!” Hermione kysyi kovalla äänellä. Colin punastui ja vastasi: ”Hän meni kirjastoon. Luulisin...” Hermione hymyili pojalle, ja harppoi ulos muotokuva-aukosta.
Draco istuskeli kirjastossa, lueskellen kirjaa Malfoyn suvun historiasta. Hänen vieressään istui pienikokoinen, punatukkainen rohkelikkotyttö, joka luki kirjaa Kuoleman varjeluksista. Draco katseli kiinnostuneena, kun tyttö kaivoi laukustaan Potterin viitan, joka oli kuin vedestä kudottua kangasta. Yhtäkkiä kirjastossa kajahti Hermionen ääni, joka huusi: ”Janet Cooper! Tänne ja heti! Minä olen valvojaoppilas, muista!” pieni rohkelikkotyttö meinasi pudota tuoliltaan, kun hän tunki viitan takaisin laukkuunsa, kaappasi kirjan kainaloonsa, ja juoksi Hermionen luokse. ”No niin, Janet. Käytitkö SINÄ sitä viittaa, jonka veikaisin olevan laukussasi. Käytitkö sitä, että pystyit seuraamaan minua? Vastaa!” Hermione kyseli, taluttaessaan tyttöä pitkin käytävää. ”L-Lavender antoi s-sen minulle, ja, ja käski m-mennä sinun perääsi, ja katsoa mitä sinä teet. Ja hän käski lainata Colinin kameraa, ja ottaa kuvia.” Janet änkytti. Hermione pysähtyi ja vetäisi pienen tytön lähemmäs. ”Oletko varma ettet valehtele. Se siis oli Lavender?” Janet nyökkäili innokkaasti. ”Kiitos, kun kerroit. Satutinko minä sinua? Tuliko käteen mustelma? Anteeksi.” Hermione alkoi yllättäen huolehtia. Janet sanoi: ”Minä olen ihan kunnossa. Vietkö tämän viitan Harylle?” ja ojensi näkymättömyysviitan Hermionelle. ”Nyt minun täytyy mennä liemien tukiopetukseen. Nähdään illalla!” Janet heilautti kättään, ja juoksi pois. Hermione lähti kävelemään takaisin kirjastoon.
Draco odotti nurkan takana, kun Hermione käveli ohi. ”Hei, mistä tuossa oli kyse?” poika kysyi ja astui Hermionen rinnalle. Tyttö vain käveli eteenpäin. ”Kerro!” Draco jankutti. ”Hyvä on! Lavender tietää, mitä me eilen teimme. Hän laittoi Janetin seuraamaan minua, ja Janet otti kuvia kameralla. Oletko tyytyväinen kuulemaasi?” Hermione tilitti, ja jatkoi matkaa. Dracon suu loksahti auki, ja hän juoksi tytön kiinni. ”Siis Lavender tietää. Voi ei...” Draco oli suunniltaan ”minun tunteitani se ei kuitenkaan muuta!” Hermione pysähtyi, ja katsoi poikaa. ”Oletko tosissasi?” Draco nyökkäsi, ja kosketti huulillaan hellästi tytön poskea. ”Olen tosissani. Tahdon jatkaa tätä juttua, vaikka toiset tietäsivätkin. Vaikka he kieltäisivät meitä tapaamasta, minä keksin keinon tulla sinun luoksesi.” poika kuiskaili Hermionen korvaan, ja lopulta suuteli häntä. Hermione hymyili, ja vastasi: ”Tämä on melkein kuin Romeo ja Julia. Tarina rakastavaisista, jotka eivät saa tavata toisiaan, arvojensa takia.” Draco ei tajunnut puoliakaan, hymyili vain.
-
Oli ihanaa nähdä Hermione oikeasti raivoissaan :D
Vai oli Lavender laittanut nuoremmat vakoilemaan *häpeä*
Ihanaa on myös tuo Dracon suostuvaisuus ja että hän vain hymyilee kun Hermione puhuu Romeosta ja Juliasta.
Edelleen odotan jatkoa koska he ovat jotenkin niin ihana pari!
Eli koska tulee jatkoa???
-
ihaanaa. Pidin tästä(kin) luvusta todella! ;)
Jatkoa odottelen innolla. :P
-
Umm... mitäs nyt sanoisi.. Tykkäsin, kun olen kova Dramione fani♥
Mutta luvut on siis kyllä aika lyhyitä, ei ongelma,
teksti etenee tosi nopeasti ja selvästi enimmäkseen,
Lavenderin käytös oli kyllä tosi outoa ja jotenkin päätöntä, laittaa nyt joku seuraamaan Hermyä...
Jatkoa silti innokkaasti odottelen:)
-
Hei uulalaa! ;) Aivan ihanat jatko-osat <3 toi 4 osa joku lause siit tuli mieleen ihan mun oma elämä! Jokin siinä pisti. Mut jatkoa, aivan mahtava tarina! :)
ibi
-
kiitti taas kommenteistanne. Ideoita, mitä seuraavaksi tapahtuisi? ;) Eli jatkan teidän avullanne...
-
Ai, mitä seuraavaksi tapahtuisi? Kokeile jatkaa Romeo ja Julia tyyliin. Mutta täytyy myöntää, että tämä ficci on oikein ihana! :D Jatkoa vaan!
-
Oiij, ihana! <3
Romeo ja Julia tyyliin vaan, kunhan et vaan tapa kumpaakaan .'> Ehdottomasti jatkan tän lukemista, lyhyet osat on omalla tavallaan ihan okei. Olisi tietenkin ihan okei, että pidentäisit niitä ihan pikkuisen. Kirjoitusvirheitä bongasin tuolta muutaman, kannattaa tarkistuttaa vaikka wordilla/betalla ne .>