(https://i.imgur.com/ETMK3KM.png)
(https://i.imgur.com/DzaZXSA.png)
S
Tämä pikkiriikkinen raapale osallistuu Tajunnanvirtaa III (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47085.0) -haasteeseen. Tämä on kirjoitettu perinteisesti kynällä paperille, uudessa kodissa muuttolaatikoiden ympäröimänä ja Østerlandskin H. C. Andersen -teetä juoden. :) Olen aikeissa muuttaa toiselle puolen Suomea, jättää yhden ajanjakson elämässä taakseni ja tavallaan hypätä ilman laskuvarjoa, ja tuleva elämänmuutos inspiroi minua kirjoittamaan tämän tekstin.
// Tämä teksti sijoittui vuoden 2018 Finipikareissa jaetulle 2. sijalle Vuoden raapale/ficlet -kategoriassa, kiitos paljon! :-*
Minä en usko uusiin alkuihin. En usko syystuuleen, joka kietoutuu vaahteranlehtiin kuin petollinen rakastaja ja riisuu ne yksi kerrallaan, vietellen. En usko kevätaurinkoon, joka lumoavalla loisteellaan herättää hurmokseen kuin itsemurhakultin karismaattinen johtaja.
Ei – tarpeeksi monta kertaa olen nähnyt vuodenaikojen vaihtuvan ja seurannut, kuinka juolavehnät valloittavat puutarhan ja lupiinit ojanposken, vuosi toisensa jälkeen. Tarpeeksi monta kertaa olen aloittanut uuden elämän, joka onkin ollut vanha valeasussa. Vanhoihin tapoihin minä taivun kuin heinänkorsi tyvenessä, ja tyhjät lupaukseni minä lausun uhmakkaana kuin kiristyvä pakkanen: täältä minä tulen, tällainen minä olen, tämä on sieluni syvin ydin.
Enkä minä koskaan opi, ettei suon poikki kannata oikaista.