Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) > Rinnakkaistodellisuus

Animorphs: Kaiken kantava kulmakiveni, S (Marco & Jake)

<< < (2/2)

summerblue:
Voi ei, Animorphs ja nostalgia :D Remnants ja Everworld, suurin osa aikoinaan luettu, vaikka olikin usein sellainen mitä hittoa-fiilis. Animorphs-kirjoista oikeasti saisi hienon Netflix-sarjan, vaikka en tiedä iskisikö se sitten nykyajan teineihin.

Mutta joo, itse tekstiin sitten. Minusta tämä oli hieno ja tuntui kirjoille uskolliselta. Tuli sellainen samanlainen olo kuin Animorphs-kirjaa lukiessa. Tosi kiva, että tämän pystyi lukemaan ystävyysficcinä tai sitten halutessaan jopa shippinä. Tämä oli lohdullinen, toisaalta synkkä pohjavireeltään, mutta sitten kuitenkin toiveikaskin.


--- Lainaus ---Silti joinain aamuina hän kampasi tukkani tai suori lempeästi vaatteitani, kun minä istuin ja tuijotin murojani silmät tyhjillään.
--- Lainaus päättyy ---

Tämä. Voi itku ♥ Tämä oli suosikkikohtani ja teki vain mieli halata noita molempia poikaparkoja, joilla on aivan liikaa kannettavaa harteillaan.

Violetu:
Mitäs mitäs tämä on? Kommentteja! 😳

Juusoleevi: Kiitos kommentista, pahoittelut, että kesti näin kauan huomata<3 Voi Marco <3 Oma lempihahmo on aika lailla alusta asti ollut Tobias, mutta Marcoa on jotenkin ihana kirjoittaa. Ja Marcon ja Jaken keskinäinen suhde on kyllä <3 Kiva, että tykkäsit ^^
Thelina: Kiitos kommentista, pahoittelut, että kesti näin kauan huomata <3 Itsekään en ole koskaan kaikkia lukenut, joskin syksyllä 2018 luin taas muutaman kirjan eteenpäin (ne löytyy kaikki englanniksi netistä), jäin ehkä jonnekin osaan 25 tai 26. Ikuisesti katkera siitä, että suomentaminen lopetettiin kesken kolmiosaisen David-sarjan (20-22), joka on tähän mennessä ollut (kaikessa raadollisuudessaankin) yksi parhaita osioita koko sarjassa 😍 Animorphs on kyllä yksi niitä sarjoja, joiden huumori puree edelleenkin. Kiva, että tykkäsit^^
summerblue: Ääää, kiitos kommentista <3 Itsekin luin pari Remnantsia silloin joskus, mutta ne olivat paikoin liiankin ällöttäviä xD Ihanaa että tykkäsit ^^

Kaarne:
Heh, hetken jo pelästyin tätä lukiessani, että olen salee kommentoinut tätä jo, mutta en sentään ollut - vaikka ficin itsessään olin kyllä lukenut aiemmin. No, nytpä tulee kommenttikampanjan myötä korjattua tämäkin vääryys!

Musta on aina ihanaa lukea Animorphs-ficcejä ja toivoisin, että niitä ois Finissäkin enemmän. (Voisit kirjoittaa Animorphs-joulukalenterin, joooookooo? :P) Tää on fandomina ihanan nostalginen, ja kai just siks että kirjat oli niin iso osa tiettyä vaihetta nuoruudessa, hahmotkin on tulleet eri tavalla rakkaiksi. Pääsin heti sisään tähänkin tekstiin ja oikein liikutuin, kun Marco, joka kirjoissa on välillä aika ilkeä ja vaikeastilähestyttäväkin, oli tässä tekstissä niin avoimena ja kertoi siitä, mitä Jake hänelle merkitsi. Ja todeltahan se kuulosti, koska varmasti juuri Jake on se, joka on kannatellut häntä niin monen jutun läpi.

Tässä oli myös paljon sellaisia liikuttavia yksityiskohtia, joihin pysähdyin, kuten vaikkapa hiuksia kampaava Jake tai se, miten Jake hymyilee Marcon huonolle vitsille, vaikka näkee sen läpi. Just sellaisia juttuja, jotka kielivät siitä, että hahmot ovat tunteneet toisensa pitkään ja kasvaneet toisilleen tärkeiksi, ja vaikkei kaikesta sanallisesti puhutakaan, niin molemmat tietävät kyllä, miten tärkeä se toinen on. Ja ai että toi sitaatti noista kirjoista, sitä en muistanutkaan. :D Mutta sitä vasten tää ficcikin on vielä parempi, kaanonia aina tota lopun avioliittovertausta myöten! (Ja kyllä mun oli pakko kuvitella sinne paritustakin taustalle, ei voi mitään, liian herkullinen mahdollisuus. :P )

Tää oli kaiken kaikkiaan tosi kivaa luettavaa ja palautti ihanalla tavalla yhden nuoruuden lempisarjan maailmaan, kiitos siitä! :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu