Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Se kulkee suvussa | S | Regulus & Sirius | perhedraama, slice of life

<< < (2/2)

Altais:
Paljon kiitoksia aivan ihanista kommenteista, jotka on olleet monen päiväni kohokohtia! :)

Pahatar: Kyllä vaan, pienen Reguluksen mietteitä oli niin kiva kirjoitella, vaikka onhan se toisaalta aika sydäntä raastavaakin ajatella, miten hän olisi voinut olla tuollainen pieni murehtija, joka yritti ennakoida kaikki toisten reaktiot, että voisi välttää tilanteiden eskaloitumisen, mutta sitten tiesi kuitenkin olevan myös sellaisia asioita, joihin ei voisi vaikuttaa, kuten Siriuksen kouluun lähtö ja se, että sieltä hänelle varmaan löytyy ystäviä, jotka uhkaavat Reguluksen paikkaa Siriuksen läheisimpänä ihmisenä. Voi pientä, kyllä hänet tekisi mieli ottaa syliin ja vähän rutistaa, ja niinpä tässä sitten kävikin niin, että suloinen pikku Regulus oli Siriuksen ja jopa Walburgan heikko kohta. ;D Minulla on useampiakin headcanoneita siitä, millaiset Mustien perhesuhteet oikein pohjimmiltaan olivat, mutta ainakin yksi aika todennäköisenä pitämäni ajatus on tämä, ettei edes Walburga ollut kokonaan kamala, ja ettei hän ainakaan koko ajan kohdellut poikiaan huonosti (tai siis tässä kohtaa nyt lähinnä puhun Reguluksesta). Canonin mukaisesti Sirius oli kuitenkin aikuisena katkera Regulukselle siitä, että tämä oli vanhempien lempilapsi, joten siksi ajattelin, että asia olisi voinut olla vaikka noin, että kiltti Regulus sai jopa Walburgan kovan sydämen välillä heltymään. :)

Alphard-eno on kyllä sellainen tyyppi, josta tekisi mieli kirjoittaa niin paljon enemmän, koska onhan hän nyt vaan ihana. Tässä jäi tietysti ihan avoimeksi, mikä hänen ja Orionin historia oli, ja lukija saa aika vapaasti päättää sen. Ainakin ajattelin, että he ovat läheisiä lapsuudenystäviä, ja että Orion on nuorempana heistä varmaan aina hiukan ihaillut rohkeaa ja kapinallista Alphardia, mutta on sitten päätynyt kuitenkin taipumaan suvun paineiden alla. Ehkä nuoret Alphard ja Orion on olleet vähän niin kuin Sirius ja Regulus nyt, vaikka eivät veljeksiä olekaan. Eikä tietty ole poissuljettua, etteikö Orion olisi voinut joskus olla vaikka hiukan ihastunutkin serkkupoikaan, mene ja tiedä. :) Mutta nyt Alphard-eno on selvästi Siriuksen idoli (mitä en ihmettele), ja lisäksi haluaisin kuitenkin ajatella, että toisin kuin monet muut Mustan suvussa, hän osaisi kohdella poikia myös tasapuolisesti, ja nostaa esiin kummankin vahvimpia puolia. :)

vaahtokarkkiunelma: No meitä on kyllä ilman muuta sitten (vähintään) kaksi, joilla on hyperfiksaatio Mustan veljeksiin ja heidän sukuunsa, ja kaikkiin traagisiin kohtaloihin ja ristiriitaisiin ihmissuhteisiin. Näyttää siltä, etten ole pääsemässä omastani ollenkaan eroon, koska olen joskus ajatellut kirjoittelevani heistä niin kauan, etten enää jaksa tai viitsi, mutta ainakaan tähän mennessä ei ole ollut merkkejä sellaisesta. Paremminkin nälkä vaan kasvaa syödessä. ;D Mutta hyvä tietää, ettei se siis haittaa. :) Tätä kirjoittaessa itsekin jollain lailla hain sitä, että vaikka Mustan kotona on monella tapaa epäterve meno, ja pojilla varmaan usein hankalat oltavat, niin sielläkin on kuitenkin jotain hyvää. Ja vaikka pieni Regulus on aika vakava ja paljon murehtiva poika, on osa hänenkin pohdinnoistaan lähinnä huvittavia. Mustan pojilla on ihan epäilemättä omat selviytymisstrategiansa tuossa perheessä, ja kummallakin on omanlaisensa, niin kuin varmaan on ollut heidän vanhemmillaan ja näiden ikäluokalla ennen heitä. Joku kehityskulkuhan on johtanut siihen, millaisia aikuiset ovat nyt, ja sitä on aina yhtä hauska kuvitella. Naureskelin kyllä tuolle, että Walburga on musta leski, joka syö kumppaninsa, sillä niinhän hän on. ;D

Violetu: Ihana kuulla, että tykkäsit pienestä Reguluksesta tässä, sillä omastakin mielestäni hän on kyllä suloinen lapsi. :) Ja että Kalmanhanaukiosta tuli sellainen vaikutelma, että se oli kuitenkin myös koti, vaikka siellä sitten välillä räjähteli, eikä vanhemmat varmaan olleet millään lailla parhaita mahdollisia. Mutta minusta on kiva ja jotenkin realistinen ajatus, ettei kukaan, tai ainakaan kovin moni ihminen ole ihan läpeensä paha ja hirveä, vaan että jopa Walburgan kaltaisella ihmisellä voi olla paremmat hetkensä, ja että hänessäkin voi olla (ja varsinkin on joskus voinut olla) jotain hyvääkin. Kiva, että Alphardin moottoripyörä tuntui tähän sopivalta. Omassa headcanonissani hän on ollut oman sukupolvensa kapinallinen Mustan suvussa, ja sillä lailla ajatellen tykkään kuvitella niinkin, että hän olisi ollut jonkinlaisena esikuvana myös Mustan pojille, ja että tuossakin suvussa olisi myös joitain hyviä ja terveellä pohjalla olevia ihmissuhteita. :)

Satine: Tulen aina onnelliseksi, jos ficcini Mustan veljeksistä ja heidän lähellään olevista ihmisistä on ilahduttaneet ja olleet mukavaa luettavaa, koska tämä on itselleni lievästi sanottuna jonkinlainen kroonistunut hyperfiksaatio. Niinhän se on, että Mustan sukuun kätkeytyy loputtomasti salaisuuksia ja ihmissuhdekiemuroita, joista on vaan niin kiva sekä lukea että kirjoittaa. Tässä tarinassa hainkin juuri sellaista tunnelmaa, että perheen sisäinen dynamiikka on aika monimutkainen juttu, joka herättää monenlaisia tunteita, jotka sitten voi yhdessä hetkessäkin sekoittua toisiinsa niin, että välillä ollaan surullisia, välillä huolissaan tai peloissaan, ja välillä naurattaa. Regulus ja Sirius on kyllä ehdottomasti toisilleen kaikkein tärkeimpiä vielä tässä kohtaa elämää, enkä halua uskoa, että ne pohjimmiltaan ikinä lakkaavat tuntemasta niin, vaikka sitten elämä heittääkin kaikenlaisia esteitä siihen väliin, ja joskus lämpimiä tunteitaan voi olla ihan mahdoton näyttää. Siriuksesta on kyllä niin helppo uskoa, että se on nuoresta asti tykännyt huvittaa itseään ja veljeään kaikenlaisilla tempauksilla, vaikka niistä sitten onkin epäilemättä seurannut enemmän tai vähemmän rangaistuksia ja hankaluuksia. Mutta Sirius ei ole oikein sitä tyyppiä, joka antaa sellaisen vaikuttaa itseensä, tai ehkä rangaistuksen uhka saa sen jopa oikein piruuttaan tekemään kiellettyjä juttuja. ;D

Orionin hahmosta on kehittynyt omassa headcanonissa juurikin tuollainen salaa tissutteleva, perhettään ja varsinkin vaimoaan välttelevä, aika juro ja elämälle enemmän tai vähemmän katkeroitunut mies, jolla ihan epäilemättä on ollut, ja on varmaan yhä edelleenkin omat virityksensä vaimon selän takana. ;D Nuorena se on voinut olla aika paljon Reguluksen kaltainen, ja ehkä yksinkertaistettuna ajattelen, että tuollainen Orion on se, mitä Reguluksesta olisi voinut tulla aikuisena, jos olisi saanut elää, ja päätynyt mukautumaan kaikkiin suvun odotuksiin. Vähän murheellinen ajatus oikeastaan, ja siksi onkin hauskempi usein kirjoittaa Regulukselle toisenlaisia tarinoita. :) Walburga on sellainen, jota harvemmin tulee kuviteltua nuorena, mutta jos kuvittelisi, olisi periaatteessa ihan mahdollista, että se olisi halunnut olla ja tehdä monia asioita, joita siltä on sukupuolen ja aseman takia kielletty, ja siksi siitä on tullut noin katkera ja vihamielinen vähän kaikkea kohtaan. Eihän ne Siriuksen kanssa luonteiltaan välttämättä ole ollenkaan niin erilaisia kuin äkkiä luulisi, vaikka arvomaailmat sitten onkin ihan erilaiset. Ja niinpä sitten Walburgan välit onkin myrskyisät sekä Siriukseen että Alphardiin, jotka myös on helppo kuvitella toistensa kaltaisiksi. ;D Minäkin rakastan ajatella, että Siriuksella olisi ollut tuollainen lapsuuden idoli, jolta sitten myöhemmin olisi keksinyt ottaa vaikutteita. Tarina oli kiva lopettaa pehmoiseen hetkeen, jossa vähän aikaa Mustan perheessäkin vallitsi rauha ja rakkaus, vaikka sitten huomenna varmaan taas myrskyää, kunhan Walburga herää. ;D

Vaena:
Mustan suvusta kertovat tekstit kiinnostavat aina ja voi juku miten hieno tämä oli! Ihan alusta asti tuntui, että pääsi Mustien talon sisälle tarkastelemaan ihan lähietäisyydeltä heidän elämää ja perhedynamiikkaa. Jo ennen puoltaväliä toivoin, että tämä olisi ollut jatkis, ettei tarina loppuisi vielä pitkään aikaan. :)

Olen vieläkin ihan ihmeissäni miten jotkut osaavat kirjoittaa näin hyvin! Millaista elämä on mahdollisesti ollut Mustan talossa ja miten Regulus on kaiken kokenut. Tässä oli niin taitavasti kuvailtu epävarman Reguluksen tunteita tuollaisessa kasvuympäristössä. Onneksi Reguluksella oli Sirius kenestä sai vähän turvaa. :)


--- Lainaus ---Sillä oikeastaan Regulus pelkää koko ajan vain sitä, että isoveljen silmissä hän on tylsä ja arka pikkulapsi, joka voi tulla korvatuksi jollakulla kiinnostavammalla tyypillä, kun Sirius saa kavereita koulusta.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä kohta oli jotenkin erityisen liikuttava. <3

Alphard hahmona ja varsinkin Siriuksen esikuvana oli nerokas! Myös Walburga ja Orion oli todella hienosti kuvailtu. Kaikki hahmot olivat niin omia suuria persoonia, että jäi nyt tunne, että heistä pitäisi saada tietää lisää! Tykkäsin myös erityisen paljon kun tässä oli monia muita hienoja kohtia kuten lörpötysjuoma ja Walburgan kirkuminen. Aiemmin kuullut kuitenkin vain taulun kirkumista niin nyt oli hienoa päästä kuulemaan hänen "oikeaa" kirkumista. :D Viihdyin niin hyvin tämän tekstin parissa, että nyt jäi kauhea nälkä päästä lukemaan Mustista lisää. :)

Altais:
Voi kiitos Vaena, tulin niin hyvälle mielelle kauniista sanoistasi. :) Olen onnellinen, jos ajattelit, että tätä olisi voinut lukea pidempäänkin, koska itse olen joskus jopa hiukan huolissani siitä, kun en tunnu osaavan sanoa mitään lyhyesti, vaan teksteillä on tapana venähtää. ;D Ihana kuulla myös, jos tästä välittyi Reguluksen ajatus- ja kokemusmaailma, sillä sitä yritin tavoitellakin. Regulus on itselle sellainen One True Potterhahmo, jonka mahdollisia ajatuksia on aina niin kiva miettiä, ja hänestä aina vaan uudelleen ja uudelleen palaan kirjoittamaan, koska se nyt vaan on kivaa. :) On kyllä helppo kuvitella, että varsinkin lapsi-Regulus olisi ollut juuri sellainen aika arka, koko ajan varuillaan oleva lapsi, joka yritti aistia kodin ilmapiiriä ja perheenjäsenten tunnetiloja, jos vaikka voisi onnistua ennakoimaan ja estämään räjähdyksen. Sirius varmaan oli pienelle pojalle ainoa tuki ja turva, ja siksi onkin niin surullista, miten veljesten sitten vähän myöhemmin kävi. Tosin tykkään kyllä poiketa canonista ja kuvitella, että ne olisivat kuitenkin joskus myöhemmin taas korjanneet välinsä, mutta se nyt ei liity tähän tarinaan. :)

Tämä tarina on itsessään oneshot, mutta periaatteessa juuri aloittamani jatkis Meidän aikamme on nyt (K-15), on sellainen, jonka itse ajattelen hiukan niin kuin jatkumona tämän tarinan tapahtumille, vaikka siinä näkökulma onkin Jamesilla ja Siriuksella. Kyllä siinä silti Reguluskin tavataan aina silloin tällöin. :)

valokki:
Miten mulla on menyt ohi, että sun listalta löytyy enemmänkin Regulus & Siriusta! Olen aina pitänyt näistä sun Mustan veljeksistä kertovista tarinoista, ja erityisesti nyt nämä iskevät kovaa, kun olen jotenkin mennyt innostumaan lukemaan tarkemmin Mustien sukupuusta. Kirjoja lukiessa jäi vähän sellainen fiilis, että Sirius ja Andromeda olisivat olleet harvinaisuuksia sen suhteen, että he "pettivät" perheensä ja heidät heitettiin ulos suvusta, mutta mitä enemmän tämän suvun jäsenistä lukee, sitä enemmän mielenkiintoisia hahmoja siellä tulee vastaan, kuten vaikkapa tämä Alphard-eno.

Oli todella ihanaa päästä lukemaan Siriuksen ja Reguluksen ajasta ennen Tylypahkaa. Tuntui, että heillä oli erityinen suhde ja onnellisia yhteisiä lapsuudenmuistoja, vaikka niitä varjostivatkin Walburgan kurinpitomenetelmät ja oman ideologian syöttäminen pojille. Tässä vaiheessa veljeksiä ei kuitenkaan oltu jaettu vielä tupiin, joten heidän välillään ei ollut niin suurta vastakkainasettelua. Oli myös hyvin sydäntä riipaisevaa, kun Regulus oli valmis itse uhrautumaan ja sovittelemaan Walburgalle, jottei Sirius vain joutuisi jälleen hankaluuksiin ja kuritettavaksi. Tässä toisaalta tuli myös hyvin selkeästi esille veljesten välinen ero, kun Regulus myötäili vahvasti vanhempiaan ja Sirius taas kapinoi selkeästi jo ihan lapsesta asti.


--- Lainaus ---”Walburga hyvä”, Orion sanoo, nyt melko tiukasti. ”Minä en mene sanomaan veljellesi mitään sellaista. Me emme ole nähneet häntä kahteen vuoteen, ja se, mitä viimeksi kävi… No, ihme, että hän suostui ylipäätään lainkaan enää tulemaan meille. Joten ole nyt kerrankin hiljaa, onko selvä?”

Regulus säpsähtää. Hän ei ole ikinä kuullut isän puhuvan noin äidille. Yleensä isä väistelee äitiä, ja varoo suututtamasta tätä, ihan niin kuin Regulus itsekin.
--- Lainaus päättyy ---
Tämä kohta oli kyllä pysäyttävä, tästä meinaan tuli niin selvästi ilmi, millaisen tyrannian Walburga on Mustien talouteen onnistunut luomaan. Regulus oli siinä mielessä selkeästi tullut isäänsä, että hän suostui mukisematta seuraamaan äitinsä tahtoa ja pysymään kiltisti ruodussa. Orionin ja Walburgan välinen suhde on siinä mielessä mielenkiintoinen, ettei canonista saa tietää siitä mitenkään hirveästi, joten fikkaajana sitä saa muovailla haluamallaan tavalla. Orionkaan ei toisaalta vaikuta ihan niin pakkomielteiseltä puhdasverisyyden suhteen kuin vaimonsa, ja hän tuntuu pitävän esimerkiksi perhesuhteita loppujen lopuksi isommassa arvossa. Onneksi hän uskalsi tässä kohtaa sanoa tiukasti vaimolleen, ehkäpä hän tässä todellisuudessa uskaltaisi tehdä niin jatkossakin ja pitää molempien poikiensa puolia.

Alphard oli kyllä loistohahmo! Hän ei selvästikään välittänyt, mitä Walburga hänestä ajatteli vaan oikeastaan päinvastoin, hän yritti varmaan tarkoituksella vähän ärsyttää siskoaan, kun hän tiesi, mitä Walburga tykkäisi vaikkapa siitä, että hän ilmestyisi pihaan moottoripyörällä. Alphard-eno myös kiinnosti todella paljon kumpaakin veljestä, ja jopa Regulus suhtautui Alphard-enoon tässä kohtaa ennemminkin ihailevasti kuin halveksuvasti. Alphard osasi myös olla hyvin molempien kanssa, ja veljekset varmasti kaipasivatkin elämäänsä aikuishahmoa, joka osaisi olla heidän kanssaan lämmin ja välittävä. Tästä jäi lukijana sellainen fiilis, että olisi toivonut lisää Alphard-enon läsnäoloa Siriuksen ja Reguluksen elämään, ja lupaus parista viikosta kesällä hänen luonaan antoi toivoa paremmasta tulevasta. Toki jäi auki, toteutuiko se koskaan vai pistikö Walburga ovet täysin säppiin eikä päästänyt Alphardia enää lähellekään poikia, mutta lopusta jäi silti lukijalle todella toiveikas olo.

Kiitos, tämä oli todella mielenkiintoinen, lämmin ja koskettava tarina! <3

Altais:
valokki, kiitos paljon kommentista ja kiva kun löysit tämän pariin! Tässä tulikin monia headcanoneita, joita minulla on Mustan sukuun ja veljeksiin liittyen, kuten juuri tuo lempparini, että ainakin ennen Tylypahkaa Sirius ja Regulus ovat olleet läheisiä ja hyvissä väleissä, vaikka ovatkin sitten luonteeltaan aika monin tavoin erilaisia. Ja sitten näen myös juuri noin, että Regulus on myötäilevä ja mukautuva, vähän niin kuin näen Orioninkin (joskin tässä hän lähinnä pakoili perhettään juomalla ja murjottamalla työhuoneessaan). Walburgan ja Siriuksen temperamenteissa näen paljon samaa, vaikka kumpikaan ei varmaan arvostaisi tällaista lausuntoa yhtään. ;D Ja Alphard-enosta on aina kiva kirjoittaa, koska ajattelen, että jostainhan hänenkin on täytynyt saada se ideansa testamentata omaisuutensa kaikista sukulaisista juuri Siriukselle. Siksi on kiva ajatella, että hänkin olisi ollut tuollainen sukunsa musta lammas jo aiemmin, ja riitaantunut sen takia siskonsa kanssa. Voit kyllä valitettavasti olla ihan oikeassakin siinä, ettei poikien kesälomareissu enon luo välttämättä toteudu, vaan äiti asettuu poikkiteloin. Mutta toisaalta, olisi hauska kuvitella heidän saavan sellaisen onnellisen kesäloman vielä ennen kuin Tylypahka vie heitä enemmän erilleen juuri noin kuin Regulus tuolla pelkäsikin että kävisi. Kiva, että olet tykästynyt Mustan sukuun viime aikoina, he ovat kyllä kiehtovaa porukkaa. Pitäisikin ehkä taas kehitellä heistä jokin ficci-idea pitkästä aikaa. :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu