Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Vihdoinkin kanssasi (Hr/R, Hr/H, H/G, het, drama, K-11) 6/?

(1/3) > >>

Aivohome:
// Alaotsikko: KUUDES osa ilmestynyt!!

VIHDOINKIN KANSSASI

Nimi: Vihdoinkin kanssasi
Kirjoittaja: Chihiban
Beta: Ei ole
Päähenkilöt: Ron/Hermione, Hermione/Harry, Harry/Ginny
Ikäraja: K-11
Genre: Het, draama, fluffy
Summary: Mitä käy, kun kaksi temperamenttista hahmoa kiinnostuu toisistaan? Entä, kun mukaan tulee muita hahmoja? Mikä on Hermionen valinta, seuraako hän sydämensä ääntä vai tekee niin kuin pitäisi? Entä Harry? Antaako Ron anteeksi? Mitä mieltä Ginny on tapahtuneesta?
Varoitukset: Niitä ei oikeastaan ole.
A/N: No, tälläsen täs aattelin laittaa. Tämä löytyy myös Vuotavasta noidankattilasta, sielläkin nimimerkkini on Chihiban. Vuotava noidankattila Kommenttii?


OSA 1
Harry ja Hermione olivat Ronin ja Ginnyn luona kylässä jo toista viikkoa. Elämä oli nyt paljon helpompaa kun oli loma työharjoitteluista (kaikki neljä pyrkivät auroreiksi) ja Voldemort oli kuollut ja kuopattu. He siis olivat huoletta saaneet tehdä kaikkea, mitä vain olivat ehtineet: käyneet Viistokujalla, pelanneet shakkia, ulkoilleet, pelanneet huispausta… Ja ihme kyllä, tänään Hermionekin suostui mukaan viimeiseen. Hänen lentonsa oli huteraa, mutta kuten rouva Weasleyllä oli tapana sanoa, kukaan ei ole Merlin syntyessään. Hermionella oli aina jotenkin syyllinen olo, kun hän lensi Fredin luudalla, joka kyllä oli hyvä, mutta muistutti liikaa vanhoista tuskista, Fredin kuolemasta.

Nyt Hermione oli suihkussa rankan huispauspelin jälkeen. Huispaus oli ihan kivaa, mutta niin kuin Hermione oli harmillisesti joutunut toteamaan, ei ollenkaan hänen lajinsa. Hän avasi suihkun, astui sen alle ja sulki silmänsä. Vesi ropisi ihanasti hänen kasvoilleen ja valui läpi koko vartalon. Mutta sitten, kenenkään sanomatta, kenenkään varoittamatta ovi aukesi ja Ron astui sisään. Hermione pelästyi, loikkasi suihkun alta, veti pyyhkeen tiukasti ylleen ja sammutti sen tehden kaiken tuon mahdollisimman nopeasti. Mutta liian myöhään: ovella olevan Ronin kasvoista näki, että hän oli nähnyt.
”Herm… Sori”, tämä sopersi hämmentyneenä. Hermione katsoi poikaa, joka veti pyyhettä tiukemmin lanteilleen.
”Eikö me olla sovittu, että tarkistetaan, onko joku suihkussa ennen kun tullaan sisään?!” Hän sähähti.
”Eikö me olla sovittu, että tarkistetaan onko ovi lukossa?” Ron sanoi ja kohautti olkiaan.
”Mitä sinä sitä paitsi täällä teet?” Hermione tiukkasi.
”Menen saunaan…” Ron vastasi hämmästellen typerää kysymystä.
”No, niin minäkin!” Hermione sanoi ja mietti, kuinka paljon Ron oli ehtinyt nähdä.
”No… Mennäänkö yhdessä?” Ron kysyi varovasti.
”Mitä?” Hermione pöyristyi, vaikka hiljaa mielessään tiesi, mitä mieluiten vastaisi: kyllä.
”Ei mitään…” Ron sanoi nopeasti ja paukkasi ovesta ulos jättäen hämmentyneen Hermionen paikoilleen.

Ron lysähti sängylleen. Hänestä ilmeisesti näki, että hän oli hämmentynyt omista sanoistaan ja jotenkin sekaisessa olotilassa, koska huoneessa lukeva Harry kohotti kulmiaan kysyvästi.
”Minä… Hermione oli siellä…” Ron empi.
”Niin?” Harry rohkaisi tätä jatkamaan.
”Ja hänkysyimitäteenjasanoinmenensaunaanjakysyinmennäänköyhdessä ETTÄOLENKINTYHMÄ!!!!” Ron sanoi kaiken putkeen ja lopetti hengästyneenä.
”Hei ootas nyt. Näitkö sinä…?” Harry tyrskähti. Ron nyökkäsi totisena. Harry vihelsi Ronin näyttäessä hapanta naamaa.
”No?” Harry tivasi.
“Mitä no?” Ron tuhahti edelleen vihaisena itselleen. Harry pyöräytti käsiään edessään elehtien erittäin selvästi, mitä no.
”Äh, älä viitsi…” Ron huokasi ymmärtäessään, mitä Harry tarkoitti.
”Viitsin minä. Oliko se nyt sitten noin paha pettymys??”
”Ei! Ei, vaan hän on tosi… Harry, älä pakota minua sanomaan sitä!” Ron murahti. Ja niin Ron vaihtoi pyjaman ylleen, painoi päänsä tyynyyn ja nukahti.


//destine muokkasi ikärajan otsikkoon

Aivohome:
A/N: Vaikka kukaan ei kommentoinutkaan, niin julkaisen nyt toisenkin osan täällä. Tässä se siis.

Osa 2

Aamulla, kun Ron heräsi, kaikki oli hiljaista. Hänen jäsenensä olivat puuduksissa, joten hän tassutti alakertaan katsomaan, josko joku muukin olisi jaksanut jo pikkuhiljaa heräillä. Keittiössä oli kuitenkin se henkilö, jonka kahdenkeskeistä tapaamista Ron oli parhaansa mukaan yrittänyt vältellä: Hermione. Oli kuitenkin jo liian myöhäistä, joten Ron astui keittiöön ja toivotti hyvät huomenet, aivan kuin eilistä suihkussa tapahtunutta välikohtausta ei olisi tapahtunutkaan.
”Huomenta”, tyttö vastasi irrottamatta katsettaan lukemastaan Päivän Profeetasta, vaikka kiinnostava artikkeli oli jo loppunut ennen kun Ron tuli keittiöön.
Se tuntui kuitenkin luontevammalta kuin Ronin silmiin katsominen, jota hän oli yrittänyt vältellä. Ja hyvästä syystä: joka kerta kun hän katsoi noihin silmiin, hän tunsi hukkuvansa yhä uudelleen ja uudelleen, syvemmälle ja syvemmälle.


”Tahdotko kahvia?” Hermione kysyi, kun Ron istahti häntä vastapäätä.
”Joo, kiitti”, Ron vastasi ja Hermione kurotti kaatamaan kahvia pöydällä olleeseen lasiin.
Hermionen ojentaessa lasia heidän sormensa koskettivat ohikiitävän hetken ajan toisiaan. Ronin varpaat kihelmöivät ja Hermione punehtui railakasti. Vain jotain tehdäkseen hän otti kaapista lasin ja kaatoi siihen maitoa, jottei joutuisi katsomaan hämmentynyttä Ronia.
Hänen kätensä tärisi ja maito läikkyi pitkin pöytää. Hermione huokasi, haki rätin ja ryhtyi kuuraamaan maitoa pois. Hän ei hermostukseltaan pystynyt keskittymään tekemäänsä, joten maito vain levisi yhä enemmän.
”Äh, anna minä”, Ron sanoi, hymyili hieman ja asetti kätensä tytön käden päälle tarkoituksenaan auttaa tätä; hän oli toisena vuotenaan saanut siitä melkoisesti kokemusta Voron kanssa, ikävä kyllä.


Hetkessä kummatkin ymmärsivät, mitä olivat tekemässä. Kädet pysähtyivät, mutteivät irronneet toisistaan. Silmien katseet vakavoituivat, kun he lähestyivät toisiaan.
Huulet kohtasivat huulet, ja ennen kuin huomasivatkaan, he olivat jo toistensa tiukassa syleilyssä. He upottautuivat toisiinsa, hukkuivat tuohon tukahdutettuun rakkauteen.


Mutta se hetki, kuten ihanilla hetkillä yleensä on tapana, särkyi nopeasti. He irrottautuivat toisistaan, vaikka molemmat olisivat halunneet jäädä niin vielä hetkeksi.
”Ron-”, Hermione sanoi hiljaa avuttomalla äänellä.
”Shh”, Ron suhisi ja painoi etusormensa tytön pehmeille huulille tarkoituksenaan hiljentää tämä.
”Älä sano mitään.”
”En.”
Ja juuri kun he olivat parin tuuman päässä toisistaan, hyräilevä rouva Weasley tuli keittiöön. Ron ja Hermione kavahtivat kauemmas toisistaan ja ryhtyivät kumpikin touhuamaan ties mitä, jotta rouva Weasley ei huomaisi, että jotain omituista on tekeillä; Hermione puhdistamaan pöytää ja Ron tiskaamaan. Ensin vaikutti siltä, että he olivat onnistuneet, mutta sitten rouva Weasley kuiskasi Hermionelle Ronin kuulematta:
”On siitä rakastumisesta hyötyäkin. Vihdoinkin Ronald tiskaa oma-aloitteisesti.”
Hermione hymyili vaivaantuneena.

Peikonsukka:
Kuvausta voisi tulla hieman enemmän ja luvut voisvat olla hieman pidempiä. Kirjoitusvirheitä huomasin vain yhden;
--- Lainaus ---”Eikö me olla sovittu, että tarkistetaan, onko joku suihkussa ennen kun tullaan sisään?!” Hän sähähti.

--- Lainaus päättyy ---
eli lauseen jälkeen hän pitäisi alkaa pienellä.
Fic oli ihan hyvä, vaikken R/Hr  parituksesta oikein perustakkaan. Jatka kirjoittamista vain ja kuvaile ja pitkitä hieman tapahtumia, niin voisin ehkä jatkaa lukemista.

Aivohome:
A/N: Yhden kommentin turvin, tässä osa 3 :D


Osa 3

Hermione istuskeli Kotikolon kuistilla auringonpaisteessa. Hän mietti Ronia, taas. Hän sulki silmänsä ja nautti auringosta ja sen lämmöstä.
Sitten varjo tuli hänen yläpuolelleen, ja joku istuutui hänen viereensä.
Hermione katsoi tulijaa. Harry.


”Mitä mietit?” Poika kysyi.
”En oikeastaan mitään”, Hermione valehteli. Eihän hän nyt Harrylle voisi kertoa…
”Mietitpäs. Kyllä sinä nyt minulle voit sanoa.”
Hermione mietti hetken, mutta sanoi sitten hiljaa:
”Ronia…”
”Miksi niin?”
”No kun… Sinähän juttelet Ronin kanssa paljon vähän kaikesta?”
”No… Joo, miten niin?” Harry ihmetteli.
”Mitä – mitä mieltä Ron on minusta?”
Hermionen ihmetykseksi Harry purskahti nauruun.
”Että mitäkö? Hän on aivan lääpällään sinuun. On aina ollut. Miten niin?”
”Ei mitenkään”, Hermione sanoi häivä tyytyväisyyttä äänessään.
”No, huomaan ettet aio kertoa minulle”, Harry sanoi ymmärtäväisesti ja hymyili.
”Tosin ei se kyllä minun asiani olekaan. Mutta – voisitko olla kertomatta Ronille siitä mitä puhuimme? Tai siis kun hän ei varmaan hirveästi tykkää, jos saa tietää, että paljastin sinulle kaiken.”
Hermione nyökkäsi.
”Hmm. Hyvä.” Ja niin Harry lähti.


Hermione istui siinä melko kauan, ennen kuin Ron tuli hänen luokseen.
”Minä – meidän pitäisi jutella”, poika sanoi ja istuutui paikalle, jossa Harry oli istunut noin puoli tuntia sitten.
”Niin kai.”
"Olemmeko me nyt sitten niin kuin tavallaan yhdessä?"
"Kai... Luulin sen olevan sinulle selvää?"
”Se mitä aamulla tapahtui – kadutko sinä sitä?”
”En, miten niin?” Hermione kummasteli omituista kysymystä.
”No kun sinähän olet Vikinkin kanssa”, Ron sanoi hivenen kylmästi.
”Älä taas aloita! Hänen nimensä on Viktor, enkä minä seurustele hänen kansaan. Sinä olet minulle ainoa!” Hermione tulistui. Miksi Ron jauhoi aina tuota samaa, vaikkei se edes ollut totta?
”Niin, muuten vaan hän nuoleskeli sinua kolmivelhoturnajaisten aikana ja kirjoittelette kirjeitä ja vierailette toistenne luona!” Ron kivahti.
”Se aika on mennyttä, Ron. Me olemme vain ystäviä, Ron, ystäviä!” Hermione tiuskaisi vihastuneena.
”Niinhän ne aina sanovat!” Ron ärähti. Kummatkin nousivat seisomaan.
”Miksi sinun pitää aina olla tuollainen mustankipeä idiootti! Minä en halua Viktorista mitään muuta kuin ystävyyttä, eikä hän minusta!” Hermione kivahti itku kurkussa.
”Vai nyt minä olen mustankipeä idiootti!” Ron korotti ääntään.
”Olet aina ollut!! Minä en ymmärrä sinua!” Hermione huusi kyyneleet silmissä.
”Jos kerran olet sitä mieltä niin lopetetaan! Se on loppu nyt!” Ron huusi.
”Hyvä on! Lopetetaan! Ei meistä ikinä mitään olisi tullutkaan, kun olet tuollainen!” Hermione parahti.
”Nyt olet varmaan tyytyväinen kun voit rauhassa kutea sen Vikisi kanssa!!”
"Ron, lopeta jo!!"


Ja enää sanaakaan sanomatta Ron ryntäsi sisälle ovet paukkuen.

Peikonsukka:
Vahvistan nyt edellistä kommenttiani; enemmän kuvailua, pidempiä lukuja, aj huomasin nyt tässäkin luvussa samanlaisen virheen, kuin luvussa yksi, eli puheosuuden jälkee tulee pieni alkukirjan, ellei kyseessä ole nimi:
Ei näin: ”Mitä mietit?” Poika kysyi.
Vaan näin: ”Mitä mietit?” poika kysyi.
Mutta pistäppä jatkoa ja krjaile virheitäsi.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu