Mutta hän ei tiennyt Jamesin seisovan yhä kuistilla näkymättömyysviittansa suojissa Hestian tullessa muutamaa minuuttia myöhemmin tupakalle.
James ei enää tuon jälkeen voi mitenkään väittää, ettei hänellä olisi mitään tunteita Hestiaa kohtaan! Toisaalta James tuntuu sellaiselta hahmolta, joka haikailee aina sitä, jota ei voi saada. :-\Tää on niin totta, mitä marieophelia sanoi! Jotenkin James vaikuttaa juuri sellaiselta, että saavuttamattomat asiat saa sen ihan sekaisin ja se leikkii tulella viimeiseen asti.
Oon lukenut sulta muistaakseni muitakin tekstejä, ja niissä on mielestäni aina ollut sellainen huumorin ja isojen tunteiden värittämä sävy.Olipa hienosti sanottu! Ja tunnistan kyllä näistä määreistä itseni :). Tykkään isoista tunteista ja huumorista niiden ympärillä tai katveessa.
Hestia tunsi rakastuneen naisen epätoivon nousevan pintaan, mutta yritti vaientaa sen kuullakseen Jamesin hädän.
Mihin tämä aika on ehtinyt kadota...Ajalla on sellainen taipumus! Mullakin on rästissä hävettävän monta tekstiä, joita haluan kommentoida.
Minäkin haluan tietää lisää Helena Korpinkynnen hedelmästä!;D Helenasta en ookaan koskaan kirjoittanut. Ehkä seuraavassa virkehaasteessa? Tää haaste on mun lemppari vuodesta toiseen :D.
”Antiikkiset hedelmät mädätköön haudassaan! Luuletko sinä, että minusta on hupaisaa jäädä vangiksi omaan kotiini?”Voi James, ihan varmaan oli sille kauhea paikka joutua ikään kuin vangiksi omaan kotiinsa, tulee vähän mieleen Sirius ja Kalmanhanaukio monta vuotta myöhemmin, vaikkei James tietty inhonnutkaan kotiaan niin kuin Sirius. Mutta kumpikaan ei varmaan tykkää tunteesta, ettei saa poistua kotoaan mihinkään. Ja olihan James ihan nuorikin vielä silloin, niin jotenkin on helppo nähdä, ettei sitoutuminen vaimoon ja pieneen lapseen ja perheen kanssa olemiseen 24/7 ehkä ollut ihan hirveän helppoa. Ja tuo, mitä toisetkin oli kommentoineet, että James ehkä aina haikaili jotain saavuttamatonta, oli varmaan hyvin mahdollista. Tämä välittyi kaikki tästä lyhyestä tekstistä ihan valtavan hienosti.
Mutta hän ei tiennyt Jamesin seisovan yhä kuistilla näkymättömyysviittansa suojissa Hestian tullessa muutamaa minuuttia myöhemmin tupakalle.Tämä oli niin katkeransuloinen hetki jotenkin, kun aina ennen olen hiukan ajatellut, että Hestia rakastaa Jamesia oikeasti, mutta James enemmänkin leikkii. Tästä tuli kuitenkin ihan erilainen olo, kun ilmassa oli aavistus siitä (tai sitten se oli vain päässäni), ettei enää kohdata, ja sitten James jäi tuonne seisoskelemaan viittansa alle toisen tietämättä.
Tämä oli niin katkeransuloinen hetki jotenkin, kun aina ennen olen hiukan ajatellut, että Hestia rakastaa Jamesia oikeasti, mutta James enemmänkin leikkii. Tästä tuli kuitenkin ihan erilainen olo, kun ilmassa oli aavistus siitä (tai sitten se oli vain päässäni), ettei enää kohdata, ja sitten James jäi tuonne seisoskelemaan viittansa alle toisen tietämättä.