Harry Potter -ficit > Godrickin notko

Petturuuden abc | Sirius | 3/3 raapaletta | S

<< < (2/2)

Orenji:
Kirjoitit niin nopeasti kaksi viimeistä osaa, etten ehtinyt ujuttaa niiden väliin omaa kommenttiani! Nyt kun kuitenkin olen hieman myöhässä paikalla, voin hyvin kertoa ajatukseni kummastakin.

Askel 2: Laiminlyö // Nuo "askeleet" ovat tarpeettoman kiehtovia, Eroa joukosta, Laiminlyö ja Kapinoi!. Ne ovat sisällöltään juuri sitä, mitä otsikko antaa ymmärtää. Keskimmäinen osa oli omasta mielestäni nimetty osuvimmin, mutteivat toisetkaan huonoja olleet. Kokonaisuuden nimi taas ei voita mua täysin puolelleen, vaikka jossain määrin oinkin siitä ja sen yksinkertaisesta muodosta. Miksi tehdä asioista liian hankalia?

Itse raapale oli yllättävän positiivinen, vaikka Kalmahanaukion kylmyys välittyikin alkuosasta. Siriuksen ja Remuksen ystävyys kuitenkin pelasti paljon, kun jopa lukijakin sai hyvän mielen. Dialogi-painotus toimi sekin oikein hyvin teinipoikien suuhun.
"Sitä en epäile. Olet unohtanut senkin, että joululounas alkaa kohta", Remus naurahti ja laski kirjansa pöydälle.
Etenkin Remus vastasi täysin mielikuviani, huomaavainen ja ystävällinen sekä kirjakin mukana! Toivottavasti joulu Tylypahkassa sujui onnellisesti...

Askel 3: Kapinoi! // Kerrassaan rakastan huutomerkkiä nimen perässä, se antaa juuri oikeaa tehoa sanomaan. Sopii Siriukselle täysin ongelmitta, hänhän uhmaa vanhempiaan ja koko muutakin sukua tuon tuosta. Yllättävän hyvät välit Sirius kuitenkin vaikutti pitäneen veljeensä, eivät olenkaan niin sotaiset kun luulin. Walburga ja Orion esiintyivät taasen sopivaan tapaansa, hyvin kunniakkaasti ja säädyllisesti.

Pieni vapauksien ottaminen sopi hyvin kuvaan, eivät pojat olisi voineet jättää ilmiintymistä opettelematta.
Poksahdus.
Sirius katosi luudan ja reppunsa kanssa jonnekin indigon siniseen yöhön.
Ilmaisun epämääräisyys vakuutti siitä, ettei Siriukselle olisi ollut mitään väliä minne löytäisi, kunhan ei vain kotiin. Lopetus jäi kuitenkin sopivan toiveikkaaksi, kun James otti ystävänsä kotiinsa.

Kiitos mukavasta sarjasta!

Odo:
Orenji, pakko oli kirjoittaa! Treeniä raapalehtiseen. ;) Mukava, kun kuitenkin palasit kommentoimaan (ja onhan se sanontakin "parempi myöhään kuin ei milloinkaan!) <3

Pidän itsekin noista pikkuotsikoista. Alunperin minulla ei muuta ollutkaan kuin otsikot ja siitä sitten lähti idea. Kokonaisotsikko "Petturuuden abc" taas hieman harmittaa. Jälkikäteen olen miettinyt muitakin, mutta yhtä tökeröltä nekin kuulostavat - joten saa tämä jäädä. :D Enkä yleensäkään vaihda otsikoita jälkikäteen pidin niistä tai en. Ikuinen tuskani tuo otsikointi.

Ah ja mukavaa, että pienistä vapauksista ei tullut harmaita hiuksia lukijoille. Mietin niiden kanssa nimittäin onkohan ne nyt ok vai ei. Koska olin jo tekstin kirjoittanut päätin, että tokkapa sitä enää muuttamaan. Ja noh. En jaksa uskoa, että Sirius pelkällä luudallakaan pakeni, tiedä siitä. Voihan se olla, että olen ihan hakoteilläkin ja hänellä oli jo silloin moottoripyörä (...huomaako, että taustatutkimukseni on hieman kesken? :''D) Ja olkaa hyvä. Minä puolestani kiitän piristävistä kommenteista!<3

Parris:
Moro! Törmäsin tähän stalkkerisivulla ja päädyin otsikon perässä tänne, mutta olipa piristävä yllätys, että tämä oli sun tekstisi! Tykkäsin näissä hurjasti siitä, että ekassa kahdessa pätkässä Siriuksen "petturuus" (ehkä Walburgan ja muiden perheenjäsenten näkökulmasta...) tuntuu enemmän passiiviselta, mutta kolmannessa osassa Sirius räjähtää aktiiviseksi toimijaksi niin valtavalla voimalla paetakseen aidan toiselle puolen, sinne missä on vihreämpää. Hmm, tämäpä sai miettimään: jos tämä aita olikin kuin vankilan muuri, kun Sirius kerran tunsi ettei kuulu sukuunsa; tällöin olisikin ihan ymmärrettävää, jos hän haluaisi paeta Kalmanhanaukion kaltaisesta "vankilasta"!

Tässä oli kielellisesti paljon kivoja valintoja. Ekassa rapsussa valitettavan kapinallinen luonne ja sulkeissa oleva lisäys Mustien rohkelittomuudesta. Tokassa rapsussa rutisteltu kirje (tässä tykkään siitä, että rutistetun sijasta rutisteltu välittää juuri oikealla tavalla sellaista fiilistä, että kirje on rytätty uudestaan ja uudestaan). Ja vikassa rapsussa liekkeihin asti yltänyt raivo, indigonsininen yö (joka, muuten, kirjoitetaan yhteen!), talvikukkien tuoksu ja koko vuoden jatkuva uusivuosi. Ai että, tämä oli jotenkin kauhean kiva ja helposti lähestyttävä teksti kolmiportaisuudessaan. Kiitokset! <3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu