Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Melodie - 01.12.2019 23:36:49
-
Nimi: Operaatio Joulumielen uudet tuulet
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: K-11
Fandom: Harry Potter
Paritus: Harry/Draco
Operaatio Joulumieli on jälleen täällä! Tervetuloa joulumieli!
Aiemmat osat:
Operaatio Joulumieli (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=45969.0) (K-11)
Operaatio Joulumielen paluu (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47541.0) (K-11)
Tänä vuonna ainakin osa luukuista on raapaleita. Esimerkikisi tämä ensimmäinen (100 sanaa):
-
Operaatio Joulumielen uudet tuulet
Luukku 1
Joulukuun ensimmäistä edeltävänä yönä sanomattoman kaunis lumivaippa oli satanut Godrickin notkoon. Kun Draco havahduttuaan huomasi sen, hän ei enää malttanut jäädä vuoteeseen vaan tassutteli hiljaa pihamaalle. Lumi alkoi heti kerrostua hänenkin ylleen, ja pienet hiutaleet näyttivät täydellisiltä hämärää maisemaa vasten. Draco jättti jalanjälkensä tuoreeseen lumeen, kohensi valopalloja ja jouluvaloketjuja ja ihaili tunnelmaa. Lopulta kylmyys alkoi hiipiä hänen luihinsa – olihan hänellä yöpukunsa päällä vain aamutakki – ja hän palasi sisälle. Hän sytytti kaikki asunnon kyntteliköt ja keitti itselleen kupposen teetä. Suunniteltuaan hetken tulevaa joulunaikaa ja kaikkia sen rientoja hän kierteli talossa katsellen hymyillen nukkuvia perheenjäseniään, ja palasi sitten vuoteeseen nukkumaan vielä hetkiseksi.
-
Oi! Operaatio Joulumieli on täällä taas :D Hyppään aivan ehdottomasti kyytiin nauttimaan tästä.
Olipa Dracolla ihana ja seesteinen hetki ulkona. Sieltä se joulumieli alkaa hiipiä lumisateen myötä :) Nuo nukkuvat perheenjäsenet kiinnittivät mielenkiintoni. Olikohan kyse Harrysta ja pöllöistä, vai ovatko he saaneet uusia perheenjäseniä? Tämä tulee selviämään varmasti tulevien luukkujen myötä.
Onpa kivaa kun olet jälleen näiden parissa!
Vendela
-
Minä hyppään mukaan Operaatio joulumielen kelkkaan. :)
Kyllä tuo lumi vain kaunistaa ja valaisee maisemaa. Kaikenlaiset valot ja köynnökset ovat ihania.
Samaistun niin Dracoon tuossa, että hän käy läpi kaikkia koristeita ja sytytellen kynttelikköjä. Ihana aamu tuollainen.
-
Jee ihanaa että olette täällä!
Vendela: Kiitos kommentistasi <3 Dracon perhekuvioihin tulee selvyyttä jo nyt!
Fairy tale: Kiitos <3 Ihanaa että joskus on vähän tunnelmallistakin!
(Tässä osassa 200 sanaa.)
-
Luukku 2
Joulukuun toisena päivänä Draco heräsi uupuneena. Madellessaan olohuoneeseen hän mietiskeli, oliko edellisen aamuyön yksityinen teehetki ollu virhe. Sitten hän kuitenkin muisti miten iloiseksi se oli hänet tehnyt, ja sitä paitsi nyt lumi oli enää muisto vain. Onneksi olohuoneessa oli jo osa joulukoristeista paikoillaan, ja Dracoa hymyilytti kun hän ajatteli että nyt niillä oli tässäkin talossa omat, luontevat paikkansa.
Harry oli jo nostanut kaksoset vuoteestaan leikkimatolle olohuoneeseen. Balthazar oli vielä aloillaan, mutta Gwyneth oli jo lähtenyt kiitämään ympäri huonetta. Draco haki kupillisen teetä ja hänen palatessaan toinenkin lapsista oli päässyt liikkeelle. Kymmenen kuukauden ikäisinä nämä olivat kuin pienoiskokoinen hirmumyrsky: juuri kävelemään oppinut Gwyneth horjui edellä kiskoen alas kaiken minkä sai (lähinnä joulukoristeita, muu oli jo siirretty riittävälle korkeudelle) ja Balthazar konttasi perässä maistelemassa kaikkea pudonnutta. Draco paimensi huokaisten lapset takaisin keskilattialle ja keräili kallisarvoiset koristeensa kirjahyllyyn. Pitäisi etsiä niille uudet paikat joskus päiväuniaikaan. Harry hymyili sohvalta väsynyttä hymyä.
”Huomenta, kultaseni.”
Muuten päivä sujui varsin rauhallisissa merkeissä. He veivät kaksoset kävelylle ja kävellessään joulutorin ohi pysähtyivät rapsuttelemaan lampaita. Draco silmäili haikeana kaikkia ihania kojuja, mutta lohdutti itseään sillä, että tori olisi paikallaan jouluun saakka. Aikaahan olisi! Pitäisi vain laatia huolellinen suunnitelma, että kaikki tulisi varmasti tehtyä. Joulu tuntui olevan taas aivan levällään.
-
Draco on sitten ihana. Hänen joulunsa on levällään ja hän tarvitsee sen suunnitelman, jotta ehtii tehdä kaiken tärkeän.
Nuo touhukkaan kaksoset (aaws mikä yllätys) taitavat kyllä viedä paljon Dracon ja Harrynkin energiasta. Hienoa että he voivat kuitenkin perheenä tehdä yhdessä, kuten nyt vaikkapa käydä rapsuttamassa noita lampaita. :)
-
Oih, kaksoset! Ihanaa :D Ja todellakin Dracon joulu on taas vähän levällään. Toivotaan, että hän saa kaiken ajoissa kuntoon ja Harry auttaa häntä. Lampaat olivat ihana yksityiskohta ja toivottavasti kaksosista kuullaan vielä lisää. Suloista, että nämä ihanat tyypit ovat nyt isejä :)
Vendela
-
Eikä ihanaa, Harryn ja Dracon kaksoset! Tosi suloisia lukuja ja mukavan pituisia, vaikuttaa kiinnostavalta. Innolla odottelen jatkoa:)
-
Pullanmurun paluu!
Fairy tale: Kiitos! Dracon joulussa on kyllä kaikenlaista tärkeää. Ehkä vielä joskus on edessä operaatio vaatimustason lasku. :D
Vendela: Kiitos! Draco-parka, sen jälkeen kun Harry tuli hänen elämäänsä on kaikki ollut vähän miten sattuu! No, ehkä Harrysta on jotain korvaavaa iloakin. ;D
Mariaxoxo: Kiitos! Mukava kuulla. ^-^
(250 sanaa. Kohta ei enää pysytä raapalemitassa!)
-
Luukku 3
Kolmas joulukuuta alkoi itkulla jo paljon ennen päivän valkenemista. Ilmeisesti Gwyneth oli joulun kunniaksi kasvattamassa uusia hampaita, eikä kokemus ollut miellyttävä. Niinpä lapsi oli varsin kärttyinen eikä järin uninen.
Yllätykseksi monille, muttei ollenkaan sille itselleen, Pullanmurusta oli kehkeytynyt mitä mainioin lastenhoitopöllö. Se oli useimmiten vähintään yhtä hyvä vauvojen lohduttamisessa ja viihdyttämisessä kuin useimmat velhot ja noidatkin ja, myönnettäköön, toisinaan parempikin. Kun Harry vasta laahusti jalat raskaina itkevän vauvan luo, oli Pullanmuru jo kujertamassa tälle lohduttavasti. Harryn puolustukseksi oli sentään sanottava että pöllöt – toisin kuin Harry – olivat yöeläimiä. Pullanmurua tämä selitys ei suuremmin vakuuttanut vaan se vilkaisi Harrya näreänä kun tämä viimein suvaitsi saapua paikalle. Armollisesti pöllö kuitenkin vetäytyi jotta Harry saattoi poimia lapsen hyssyteltäväkseen.
Sinä aamuna aamupuuro siis syötiin perheessä varhain. Katsellessaan poikkeuksellisen punakkaa ja kiukkuista lastaan ja pöydänääressä pilkkivää puolisoaan Draco päätyi siihen, että hänen tälle päivälle kaavailemansa tonttuhenkinen valokuvaustuokio olisi syytä siirtää. Kaipa kuvat ehtisivät joulukorttien mukaan vaikka ne otettaisiin vähän myöhemminkin… ja kortitkin pitäisi vielä askarrella… Draco mietti, miksi ihmeessä ei ollut aloittanut valmistautumista aiemmin! Hetken itseään soimattuaan hän kuitenkin loitsi Gwynethin ikeniin pienen viilennysloitsun ja alkoi suunnitella korvaavaa tekemistä.
Lopulta he päätyivät keittämään riisipuuroa. Gwynethistä oli mahtavaa keikkua kantorepussa katselemassa kuinka kattila hämmensi itseään, ja Dracolle puurontuoksu toi joulumieltä. Sillä välin Harry ja Balthazar imuroivat olohuoneen, ja kun lapset oli saatu päiväunille, Draco asetteli säteilevin mielin koristeita mieleisilleen paikoille. Huone näytti todella somalta, ja tällä kertaa hän oli paremmin huomioinut lasten ulottuvuuden. Pullanmuru nukkui uupuneena lastenhoitotehtävistään ja Thor oli taas matkoilla. Päivästä oli kuitenkin tullut mukava!
-
Pullanmuru ♥ on maailman söpöin pöllö. :D
Ja sehän on tässä vuosien mittaan vain kartuttanut taitojaan, kuten nyt vaikka tämä rauhoittava kujertelu, että siinä hampaita tekevä pikkuinenkin rauhoittuu. No mutta riisipuurostahan se joulumieli alkaa ja sitä voi syödä koko perhe. Ehkäpä tosiaan jouluinen valokuva kannattaa ottaa jokin toinen päivä. Ei jokainen päivä voi yhtä väsyttävä olla.
-
Fairy tale: Kiitos <3 Pullanmurukin arvostaa sanojasi!
(200 sanaa)
-
Luukku 4
Neljäntenä joulukuuta Harry ilmoitti salaperäisenä, että hänellä oli menoa, ja häipyi tukka pörrössä lumituiskuun. Draco jäi viihdyttämään vauvoja, jotka yrittivät kiipeillä uusissa jouluverhoissa.
Muutaman tunnin jälkeen Harry saapui kovasti kolisten, ja hänen sijastaan ovesta astelikin muhkea joulupuu! Draco silmäili sitä ihastuneena, vaikka olikin vähän hankala karkottaa kaihertava tunne siitä, että aina ennen hän oli itse valinnut kuusen. Harryn valinta oli kuitenkin oikein soma, ja olihan ele ihana. Balthazar konttasi avoimesta ovesta pihalle ja oli jo lumihangessa kun Draco sai sen kiinni.
”Ei ilman ulkovaatteita”, Draco muistutti ja palautti lapsen sisään.
He koristelivat joulukuusen yhteistuumin; Pullanmuru levitteli koristenauhan, Harry ripusteli sieppejä ja Draco hoiti tontut. Gwyneth ja Balthazar pääasiassa maistelivat joulupalloja. Kun kuusi oli valmis, nämä tekivät useita iskuja sen kimppuun ja lopulta Harryn ja Dracon oli suojattava se taikakuvulla. Tämä närkästytti Pullanmurua, joka ei enää päässyt istumaan puun oksille. Lopulta Draco keksi poistaa kuvusta yläosan, ja niinpä (miltei) kaikki olivat tyytyväisiä. Kaksoset töykkivät pohjattoman hämmästyneinä kupua, ja törmäsivätkin siihen jokusen kerran.
Illansuussa Thor palasi reissultaan. Se oli ottanut marraskuisesta lomastaan mukavan perinteen jolla kerätä voimia joulukiireisiin. Tällä kertaa se oli ilmeisesti ollut jossakin kauempana, mutta oli kovin salamyhkäinen asian suhteen. Pullanmuru pyöri sen ympärillä herkeämättä, ja kyllä muitakin hymyilytti jälleennäkeminen.
-
(150 sanaa.)
-
Luukku 5
Joulukuun viidentenä Draco silmäili kriittisesti ympärilleen heidän asumuksessaan. Kuusi oli jo varistanut ensimmäiset neulasensa ja Balthazar jahtasi lattialla pölypalloja.
”Täällä pitää siivota”, Draco ilmoitti tomerasti. Harry vilkaisi häneen hämmästyneenä lattialta, jossa oli lennättämässä Gwynethiä kuin pöllöä. Pullanmuru sen sijaan huhuili innokkaasti; se oli jo päiväkausia säksättänyt ruokapaikkansa kehnosta kunnosta. Ja Thorin orsi oli tämän poissaollessa hivuttautunut hankalaan kulmaan kirjahyllyn ja seinän välissä.
Niinpä lapset puettiin pölynkeräysasuihin ja päästettiin nuohoamaan huonekalujen taustoja. Harry kulki heidän perässään komennellen imuria ja moppia viimeistelemään lattiat. Draco puolestaan loitsi kuusen pitämään tarkemmin huolta neulasistaan ja tomutti hyllyt ja verhotankojenpäälliset. Pöllöt hankasivat ikkunoita.
Illalla joka paikka kiilsi. Draco katseli jälleen ympärilleen, tällä kertaa tyytyväisenä.
”Siinä olikin kunnon joulusiivous!”
Harry halasi puolisoaan. ”Nythän me voimme loppukuun levätä!”
Draco silmäili toista epäuskoisesti. ”Levätä? Kun on lahjat hankkimatta, markkinat käymättä, ruoat tekemättä ja juhlat pitämättä! Tuskinpa!”
Harry huokaisi alistuneena. Joulu Dracon kanssa hoidettiin Dracon tavalla. Johan siihen oli tottunut.
-
(150 sanaa.)
-
Luukku 6
Joulukuun kuudentena oli aika tehdä retki hautausmaalle. Draco pakkasi mukaan kauneimmat kynttilänsä ja katseli vakavana kun Harry pyyhki vaivihkaa silmiään vanhempiensa haudan äärellä. He veivät kynttilän myös toisen velhosodan muistolle pystytetylle paadelle. Sen luona olikin jo melkoinen valomeri; yleensä se oli koko joulunajan kynttilöity.
Kaksoset nukkuivat taljojensa alla ja Draco tarttui Harrya vaivihkaa käsikynkästä.
”Pitäisikö meidän mennä käymään siellä markkinoilla?” Harry kysyi karhealla äänellä. ”Nyt kun tässä liikkeellä ollaan.”
Draco mietti hetken, saattoiko joulumarkkinoille tosiaan mennä noin vain! Lopulta hän päätyi siihen, että se varmasti piristäisi Harrya.
”Mikä ettei!”
Lampaat tulivat heti näykkimään heidän taskujaan, ja Harry kaivoi naureskellen niille herkkupaloja. Draco sädehti. Markkinat todella piristivät Harrya! Oli ihanaa kierrellä kojujen keskellä ja tehdä ostoksia. Draco hankki jouluisen keittiöpyyhkeen, muutamia uusia kynttilöitä ja kanelihunajaa. Harru puolestaan valikoi jouluisen ovikranssin! Suurempaa iloa Draco ei olisi voinut kohdata (vaikka hän ei tiennytkään, missä heillä olisi tilaa kranssille. Mutta aina yksi koriste mahtuisi)!
-
(150 sanaa.)
-
Luukku 7
Joulukuun seitsemäntenä oli viimein tilaisuus ottaa jouluisia valokuvia. Lapset olivat hyväntuulisia, samoin Harry, ja pöllötkin vaikuttivat pirtsakoilta. Draco valikoi lapsille somat tonttulakit ja asetteli heidät kuusen eteen. Sillä välin kun hän nappasi kameransa, molemmat olivat nyhtäneet tonttulakit päästään. Balthazar pureskeli oman lakkinsa tupsua, ja Gwyneth oli viskannut omansa hyvään piiloon. Sitä etsittiin vartti ennen kuin se löytyi sohvan alta. Näiden kahden joulumieli ei vaikuttanut olevan kovin korkealla! Sen kohottamisessa riittäisikin työtä. Draco huokaisi raskaasti.
Seurasi sarja epäonnistuneita kuvia, joissa enimmäkseen joku itki tai näkyi vain yhden raajan verran ollessaan pakenemassa kuvausalueelta tai lensi päin puuta (kukaan ei vahingoittunut). Lopulta saatiin aikaiseksi yksi kelvollinen otos, jossa oli molemmat lapset. Balthazar nakersi joulupalloa ja Gwyneth pyrki kiskomaan tältä tonttulakin päästä. Pullanmuru lennähteli villisti kuvan halki ja Thorin pää näkyi melkein kokonaan.
”Se oli siinä!” Draco huudahti helpottuneena ja lysähti nääntyneenä sohvalle. Harry kiiruhti siivoamaan joulupallot ja tonttulakit kaksosten leikeistä ja pelasti puun.
-
Todella ihana joulukalenteri! Viitosluukun siivous oli kyllä mahtavasti keksitty ja koko perhe pystyi olemaan avuksi. Monille jästivanhemmille voisi sopia, että lapsosille laitettaisiin pölynkeräyspuvut, kun ne joka tapauksessa nuohoavat siellä lattialla ;D
Harryn ja Dracon kaksosilla on hauskat nimet.
tai lensi päin puuta (kukaan ei vahingoittunut).
No witches or wizards were harmed while writing this :D Naureskelin tälle itsekseni vähän liikaakin ::)
Pullanmuru on aivan söötti myös. Ja Thor (sekin on ilmeisesti pöllö), miten se osaa itse pitää loman?
-
Kelsier: Kiitos! <3 Thor on tosiaan Harryn pöllö. Hän on aika itsellinen! Hänellä on yleensä tapana olla jonkun ystävän luona joitain viikkoja, varmaankin Harry laittaa hänelle mukaan selittävän viestin.
(250 sanaa.)
-
Luukku 8
Kahdeksantena joulukuuta Draco heräsi siihen kauhistuttavaan tosiasiaan, että joulujuhlat olivat vielä aivan suunnittelematta. Tänä vuonna hän sentään oli kaukaa viisaana ilmoittanut juhlapäivän vieraille jo kesäkuussa, mutta kutsut pitäisi silti tietysti lähettää. Harry tosin katsoi häntä hämmästyneenä, kun hän jakoi tämän ajatuksen aamiaispöydässä.
”Miksi tarvittaisiin kutsut, kun päivät kerran on jo tiedossa?” tämä ihmetteli. Draco tuhahti.
”Kutsut ovat kauniita ja tuovat joulumieltä ja varmistuksen siitä mitä on luvassa. Ja onhan joku voinut vaikka unohtaa! Kutsut pitää ehdottomasti askarrella.”
Harry ei käynyt väittämään vastaan.
Draco päätti joustaa tarkoista laatuvaatimuksistaan hivenen tänä vuonna, ja otti lapset mukaan askartelupuuhiin. Nämä saivat marjavärejä joilla taiteilla kortteihin kuvia. Jokaisesta tuli tietysti erilainen, mutta sehän oli vain persoonallista ja yksilöllistä, Draco vakuutteli itselleen. Harry kehui kortteja vuolaasti. Niiden väsäämiseen meni suurin osa päivää, sillä lapset harhautuivat usein muihin puuhiin, ja pitihän heidän tietysti syödä ja nukkuakin. Myös Pullanmuru tepsutteli jälleen muutamalla kutsulla ja vaati saada itse viedä ne vastaanottajilleen. Thor oli erityisen innokas viemään Lunan kutsukortin.
”Haluavatkohan Ron ja Hermione tänä vuonna auttaa järjestelyissä?” Draco kysyi epäröiden. Hermione oli ollut viime aikoina varsin kiireinen työnsä ja tyttöystävänsä kanssa, ja Ronkin oli aloittanut seurustelusuhteen.
”Kyllä varmaan”, Harry arveli. ”Onhan se käytännössä perinne.”
He päätyivät siihen, että Harry otti heihin yhteyttä – Hermioneen jästikapineellaan ja Roniin hormittamalla. Molemmat olivat innokkaina mukana, joten he sopivat suunnittelupalaverin jo seuraavalle päivälle jottei Dracon tarvitsisi hermoilla niin paljoa. Hän alkoi kuitenkin heti lasten mentyä nukkumaan mietiskellä erilaisia ruokavaihtoehtoja.
”Jätä se huomiselle”, Harry komensi napakasti. ”Sinun pitää nyt tulla kainaloon katsomaan jouluelokuvaa.”
Draco suostui mielihyvin.
-
Kiitos näistä ihanista osista. Pölynkeräyspotkupuku on kyllä aivan loistava.
Ja meinasi itsellenkin koittaa tuskan hetket kun tuota valokuvaa yritettiin saada, mutta eiköhän tuo Dracon kelpuuttama kuva ole lähes täydellinen. :D
Nyt voi tosiaan suunnitella noita joulukutsujakin. Onneksi välillä voi rentoutua katselemalla jouluista elokuvaa.
-
Fairy tale: Kiitos kommentista! Valokuvaaminen on kyllä kovin työlästä puuhaa! Vaan niin on moni muukin asia Draco-paralle. :D
(350 sanaa.)
-
Luukku 9
Joulukuun yhdeksäntenä Draco alkoi jo perinteeksi muodostuneen villin siistimisen ja leipomisen, jota Harry katsoi hiljaisen epätoivon vallassa vierestä. Vaikka he olivat olleet yhdessä jo useamman vuoden, Draco ei vieläkään tuntunut uskovan että Ronin ja Hermionen vierailu ei vaatinut erityisiä toimenpiteitä. Tai ehkä se johtui vain joulusta, sillä Harry muisteli että kesällä Draco oli ollut hieman rauhallisempi kun iltaa oli saatettu istua patiolla. Onneksi he olivat vasta siivonneet, joten valmista tuli nopeasti.
Hermione tuli kellontarkasti oikeaan aikaa ja puisteli lunta hiuksistaan.
”Kävin vähän kävelemässä samalla”, hän sanoi hymyillen, ”ja toin teille tämän joulutorilta.”
Hän ojensi Dracolle kiemurtelevan, kirkkaanpunaisen kasvin joka kilisi. Draco henkäisi ihastuneena ja tarttui kasviin.
”Kiitos”, hän sanoi herkistyneellä äänellä ja silitteli kasvia hieman. ”Tulepas pikkuinen, viedään sinut keittiöön niin saat vähän vettä…”
Harry ja Hermione vaihtoivat huvittuneen silmäyksen.
Ron tuli myöhässä ja pöllähti takasta melkoisen pölypilven kanssa. Draco silmäili sitä huolestuneena. Ehkä pitäisi vähän nuohota…
”Anteeksi, oli vähän, hm, kiirettä”, Ron sanoi punastellen. Draco ei siitä piitannut vaan alkoi höpöttää erilaisista tarjoomusvaihtoehdoista: ”Pitäisikö munatotia olla? Ajattelin että leipomuksia olisi ainakin tarpeen olla riittämiin mutta pitäisikö tänä vuonna tarjota joku ateria… lapsiperheitäkin on nyt tulossa joten ruoka voisi maistua…”
Muut kuuntelivat kohteliaina ja myötäilivät Dracon ehdotuksia, ja lopulta päätettiin tarjota pääruoaksi ankkaa, seitanpaistosta, uuniperunoita, porkkanasosetta ja salaattia, ja lisäksi erilaisia suolaisia ja makeita piiraita ja kakkusia.
”Siinä on aika paljon kaikkea”, Hermione sanoi epäröiden.
”Ehkä meidän pitäisi pyytää vielä joku apuun.”
”Äiti varmaan auttaisi mielellään”, Ron arveli. ”Vaikka kyllä hänellä toki puuhaa riittää.”
”Voisikohan Luna auttaa?” Draco mietiskeli.
”Hän taitaa olla vielä ulkomailla.”
”No, jospa pyydetään vieraita tuomaan mukanaan leipomuksia ja pidetään itse painopiste ruoissa”, Harry päätti lopulta. Suunnitelma sopi kaikille, vaikka Draco olikin harmissaan kun tätä yksityiskohtaa ei saatu kutsuihin. Harry kuitenkin lupasi että tarkennus olisi nopeasti toimitettu – voisihan sen vaikka soittaa tai hormittaa.
Seuraavaksi mietittiin koristeluja, ja päädyttiin siihen ettei tänäkään vuonna tarvittaisi erillistä koristelutoimikuntaa. Hermione lupasi kuitenkin tulla juhlapäivänä aamusta auttamaan huonekalujen siirtelyssä ja taikomisessa, jotta kaikille ja kaikelle saataisiin tilaa. Siinä ei kuitenkaan kauaa menisi. Kun ruoat, koristelut ja aikataulut oli selvitetty, kaikki alkoi olla järjestyksessä. Draco tunsi olonsa helpottuneeksi, kun juhla vaikutti taas onnistuvan.
-
Hieno homma että juhlat saatiin suunniteltua. Vielä toki on paljon tekemistä, mutta eiköhän se siitä?
On taatusti erilaista viettää juhlia lapsiperheiden kesken. Saa nähdä sattuuko kommelluksia. :)
-
Oi miten ihanan monta suloista ja hauskaa osaa täällä odottikaan minua :D
Pullanmuru lastenhoitajana on aivan ihastuttava ajatus! Häenstä on varmasti apua ja Thor voi keskittyä enemmän postinkuljettamiseen. Tuo kuusenkoristelu oli myös kivaa, ja onneksi löytyi tapa, että pöllötkin pääsivät nauttimaan puusta. Voihan pölynkeräysasut sentään ;D Tuohan on aivan loistava idea kaikkiin pikkulapsiperheisiin! Hieman kun saisi vielä taikaa avuksi niin siivous sujuisi leikiten.
Rakastan Dracoa! Ihanaa kun hän miettii voiko joulumarkkinoille mennä noin vain ilman suunnittelua. Samoin kun hän panikoi joulujuhlista, joiden suunnittelu oli varsin ihanaa luettavaa. Mithän Ronilla mahtaa olla menossa ja kuka tuo hänen uusi kumppaninsa onkaan? Tuokin oli suloista, että Harry huolehtii tapansa mukaan ettei Draco stressaa liikaa, vaan ottaa tämän kainaloonsa katsomaan leffaa :)
Taas tuli niin hyvä mieli näitä lukiessa! Kiitos paljon :)
Vendela
-
Fairy tale: Kiitos! Kyllä juhlat varmasti saadaan kasaan vaikka Dracon pitäisi valvoa koko yö. :D
Vendela: Kiitos! Ihanaa että luukut ovat tuottaneet iloa. <3 Dracolle on nämä joulujutut kyllä aika vakavia!
(150 sanaa.)
-
Luukku 10
Kymmenentenä joulukuuta oli hyvä vaihteeksi lepäillä oman perheen kesken.
”Tänään emme tee mitään”, Draco julisti ja syöksyi keittiöön keittelemään puuroa. Harry pyöritteli silmiään ja valahti sohvalle valvomaan Gwynethin ja Balthazarin leikkejä. Nämä jokeltelivat toisilleen erittäin keskittyneinä.
”Huhuu”, Pullanmuru sanoi, joten Harry huomioi sitä välillä. Kävi ilmi että pöllö halusi herkkuja ja rapsutuksia. Thor ei ollut vieläkään palannut viemästä kutsukorttia, vaikka se oli lähtenyt jo toissapäivänä. Harry oli hieman huolissaan, mutta toisaalta Lunahan oli ulkomailla ja Thor kyllä osasi pitää huolen itsestään.
Puuro oli tietysti herkullista. Harry houkutteli jälleen Dracon katsomaan kanssaan elokuvaa, tällä kertaa jotakin jossa ei ollut edes oikeita ihmisiä – Harry sanoi että tällainen ”piirretty” olisi sopiva lastenkin silmille, vaikka ei heitä kyllä katseleminen kiinnostanut. Tekemistä riitti ylenmäärin muutenkin, kun piti tutkia kaikki mahdolliset nurkat.
Illalla Dracolla oli poikkeuksellisen levännyt olo. Ehkä joulumieli alkoi laskeutua häneen! Oli ihana katsella ikkunasta puutarhassa vaeltelevia valopalloja ja käpertyä nukkumaan Harryn lämpimään syleilyyn.
-
”Tänään emme tee mitään”, Draco julisti ja syöksyi keittiöön keittelemään puuroa.
Paraskin puhuja Draco! Toisaalta puuron keittely voi kyllä olla ihan rauhallista ja terapeuttistakin... ::)
Missähän kaukana Luna on ja onkohan Thor löytänyt hänet?
Näistä raapaleista tulee iloiselle mielelle :)
-
Kelsier: Kiitos! Mukava kuulla! Draco ei taida ihan ymmärtää rentoutumisen konseptia. ;D Uskokaamme Thoriin!
(Huh miltei unohdin tämän luukun! 250 sanaa.)
-
Luukku 11
Joulukuun yhdentenätoista Dracon vanhemmilta tuli yllättäen pöllö. Sen tuomassa viestissä kysyttiin, haluaisivatko he tulla päivälliselle, kun päivällisvieraat olivat yllättäen peruneet ja ruokaa oli vaikka millä mitalla. Lisäksi olisi kuulemma ihana nähdä heidät kaikki (vaikka rivien välistä saattoi kyllä lukea, että erityisesti Gwyneth ja Balthazar).
”Totta kai me menemme”, Harry sanoi urhoollisesti hymyillen. Draconkin oli myönnettävä, ettei kolkko kartano ollut paras paikka pirteän joulumielen ylläpitoon. Olisi kuitenkin mukavaa, että lapset saisivat tavata isovanhempiaan. Narcissasta oli tullut intomielinen isoäiti, ja Luciuskin oii yllättänyt pomputtamalla lapsia miltei katonrajaan saakka (ja kartanossa se oli korkealla).
Niinpä illansuussa koko perhe ilmiintyi Malfoyn kartanon portille. Narcissa oli heitä vastassa ja poimi heti sädehtien Gwynethin syliinsä.
”Ihanaa kun pääsitte! Tulkaa samantien peremmälle.”
Harry kantoi Balthazarin, vaikka lapsi olisi mieluummin möyrinyt itse eteenpäin.
Kartanossa Narcissa ja Lucius ihastelivat lapsenlapsiaan ja esittelivät heille kaikkia hankkimiaan mummolaleluja. Draco puisteli niille päätään ja kauhisteli hiljaa itsekseen joulukoristeiden vähyyttä. Pitäisi varmaan lähettää vanhemmille jokin pirtsakka kasvi! Harry puolestaan tutustui kirjahyllyn tarjontaan.
Ateria oli luonnollisesti herkullinen. Myös lapset pääsivät osallisiksi pöydänantimista, sillä Narcissa oli huolellisesti varmistanut että tarjolla oli myös vauvoille sopiva menu. Siinä ruoat olivat suolattomia ja helposti syötäviä, joten lasten aterioidessa itsellisesti myös aikuiset saattoivat keskittyä pääasiassa omiin lautasiinsa. Aterialla tarjottiin viisi ruokalajia ja niitä kaikkia piti tietysti nauttia hartaudella. Niinpä ilonpitoa riitti koko seurueella pitkäksi aikaa. Kun oli aika lähteä kotiin, Draco oli aivan poikki ja lapsetkin nuokahtelivat jo matkalla portille. Kotona heidät laitettiin kiireesti petiinsä johon he onneksi uinahtivat heti, mutta Harry ja Draco jaksoivat valvoa vielä glögihetken ajan.
-
Draco rentoutuu vähän samalla lailla kuin minäkin. Tänään en tee mitään (eikä vessan siivousta lasketa, eihän?). No pitäähän sitä vapaallakin saada ruokaa suuhunsa, joten puuronteko menettelee melkein laiskottelusta. Mutta onpa miellyttävää lukea, miten Dracon vanhemmat pitävät kaksosista ja haluavat pieniä päästä näkemään. Ja kun tämä päivälliskutsu tuli näi sopivasti ennen joulua, niin se oli perheelle varmasti ihan mukavaa. Vaikka joulukoristeita ei ollutkaan ja vaikka kartano onkin suuri ja kolkko. :)
-
Kivaa, että Harry houkuttelee Dracon katsomaan piirrettyjä, vaikka lapset eivät niistä vielä välittäneetkään :D Ja Draco on ihana kun julistaa, ettei tänään tehdä mitään, mutta eipä puuron keittäminen olekaan juuri mitään.
Mukavaa, että sekä Harry että Draco kokevat samoin tuon kartanon kolkkouden. Ehkäpä Dracon pitäisi sisustaa siellä hieman? Tai lähettää kasvin lisäksi laatikollinen joulukoristeita :) Mutta kiva, että Narcissa ja Lucius haluavat nähdä lapsenlapsiaan!
Kiitos taas,
Vendela
-
Narcissasta oli tullut intomielinen isoäiti, ja Luciuskin oii yllättänyt pomputtamalla lapsia miltei katonrajaan saakka (ja kartanossa se oli korkealla).
Pitäisi varmaan lähettää vanhemmille jokin pirtsakka kasvi!
;D ;D ;D ;D
Luciuksen lasten pomputteluihin en kyllä kauheasti luottaisi. Katonraja ei liene kaikkein turvallisin paikka taaperoille.
Sisustusintoilija-Draco! Hassua kuvitella häntä edes miettimässä pirtsakoita kasveja. Mitenhän Lucius ja Narcissa mahtaisivat reagoida?
-
Fairy tale: Kiitos! Kyllähän se vessanpesu on sellainen ihanan rentouttava puuha. ;D
Vendela: Kiitos! Draco kyllä varmasti mielellään sisustaisi! Mutta saattaa olla että koristeet kerättäisiin vähin äänin syrjään Dracin poistuttua. :D
Kelsier: Kiitos! Ehkä katonrajatkin on pehmustettu. :D Kaipa jonkun kotitontun voisi pyytää huolehtimaan kasvista...
(200 sanaa.)
-
Luukku 12
Kahdentenatoista joulukuuta Draco levitteli koko tonttulakkikokoelmansa ympäri olohuonetta ja tarkasteli niitä, iloisena ja tarkkasilmäisenä. Niitä oli kaikkia värejä, mutta suurin osa oli tietysti punaisia. Niissä oli kulkusia, tupsuja ja mitä kummallisimpia koristuksia, ja erilaisia jouluhenkisiä kuvioita oli tietysti laidasta laitaan. Draco oli kokoelmastaan hyvin ylpeä, ja nyt hän aikoi tarkistaa, että kaikki lakit olivat ehjiä ja hyväkuntoisia.
Suurin osa olikin kuin uusia Dracon huollettua ne edellisen kerran kesällä, mutta muutamassa piti kiristää koristeiden kiinnitystä. Lisäksi yksi Dracon suosikeista, porokuvioinen lakki, oli valitettavasti päässyt vähän kulahtamaan. Onneksi pieni huoltoloitsu korjasi tilanteen.
Draco oli aloittanut tonttulakkikokoelmat myös Harrylle ja lapsille, mutta jostain syystä Harry vastusti ankarasti laajan kokoelman luontia ja lasten päät puolestaan kasvoivat niin huimaa tahtia, että piti olla tarkkana siitä, millaiset koonkasvatusloitsut heidän lakeissaan oli. Olisi ollut harmi, jos joku tonttulakki olisi jäänyt vaille käyttöä ja jo pieneksi.
Myös kaksoset olivat ilahduttavan kiinnostuneita tonttulakeista. Ensin Draco sävähti kauhusta huomatessaan Balthazarin imeskelevän yhtä lakkia, mutta rauhoitteli sitten itseään sillä että sekin varmasti oli osoitus kasvavasta joulumielestä. Hänen oli kuitenkin pakko myöntää olevansa hieman helpottunut saatuaan kaikki lakit pakattua somasti omaan lokerikkoonsa, jonka saattoi viedä pois lasten ulottuvilta. Näiden omat lakit hän kuitenkin jätti leikkeihin loppupäiväksi, ja lapset harjoittelivatkin ahkerasti lakkien pukemista.
-
(250 sanaa.)
-
Luukku 13
Kolmannelletoista joulukuuta Draco oli suunnitellut joulumarkkinaretken. Ehkä jo löytyisi jotain joululahjojakin! Heti aamiaisen jälkeen he siis toppasivat lapset kärryihinsä ja lähtivät matkaan.
Ensimmäisenä markkinoilla vastaan tulivat tietysti lampaat, ja niitä oli pysähdyttävä ihastelemaan. Lapset osoittelivat niitä ja hihkuivat ”amma, amma”, ja olihan Draconkin myönnettävä ettei hän koskaan kyllästynyt niiden pörröisiin palleroisiin olemuksiin. Vaikka markkinoilla oli aina ihanaa, erityisesti lampaiden tervehdykset vetivät väkisinkin suun hymyyn.
Kun lampaita oli katseltu riittämiin, ja vakuuteltu lapsille että lampaat tarkistettaisiin vielä ennen kotiinlähtöä, oli aika käydä ostamassa aikuisille kuumat juomat ja lähteä kiertelemään kojuja. Kaupan oli kaikenlaisia ihania käsitöitä, joista osaan oli loitsittu mitä merkillisimpiä lumouksia. Draco osti äidilleen joululahjaksi lapaset, joihin sai itse valita minkä tahansa kuvan. Draco suunnitteli laittavansa toiseen hanskaan kuvan Gwynethistä ja toiseen Balthazarista, niin niistä tulisi hauskat ja persoonalliset. Lisäksi yhdestä hulppeasta kasvikojusta hän löysi hillittyjä joulusävelmiä soittavan joulutähden, jonka arveli sopivan vanhemmilleen erinomaisesti. Harry osti joitakin villaisia tuubihuiveja joita ilmeisesti aikoi jaella lahjoiksi läheisilleen. Niitä oli niin monia erilaisia, että Dracolle jäi epäselväksi, mikä oli kenellekin.
Kierreltyään riittämiin he menivät ostamaan kaikille pienet kulholliset riisipuuroa ja lisäksi kolme joulutorttua; lapset saivat jakaa yhden, ja senkin he enimmäkseen murustelivat päälleen. Onneksi Harry ja Draco olivat oppineet useita näppäriä pikasiivousloitsuja. Lopuksi oli aika käydä hevsoajelulla. Harry ja Draco istuivat kärryssä jännittyneinä ja puristivat lapsia sylissään, sillä tämä oli näiden ensimmäinen hevosajelu. Kaikeksi onneksi lapset kuitenkin katselivat lumoutuneina maisemia ja edessään heiluvia hevosten häntiä, eivätkä yrittäneet tempoilla pois liikkuvasta valjakosta. Vähitellen Harry ja Dracokin saattoivat rentoutua ja antaa kiirettömän joulutunnelman vallata itsensä.
-
Olipa ihana tonttulakkikokoelma ja kiva markkinaretki kuvattu näihin.
Kiitos taas :-*
-
Kelsier: Kiitos! Draco on kehittänyt kokoelmaansa jo monta vuotta. <3 Ja markkinoilla on aina ihanaa!
(250 sanaa.)
-
Luukku 14
Joulukuun neljäntenätoista Draco huomasi herättyään, että komea lumipeite oli laskeutunut maahan. Ihastuneena hän kipitti ikkunaan. Näin paljoa lunta ei ollut aikoihin näkynyt! Hän nappasi juuri heränneen Gwynethin syliinsä ihastelemaan maisemaa, ja lapsi painoi hämmästyneenä nenänsä ikkunalasia vasten. Hän ei ollut tainnut koskaan nähdä niin paljoa lunta kerralla!
Draco kiiruhti valmistamaan aamiaisen ja lapset olivat jo miltei syöneet puuronsa kun Harry kömpi hiukset pörrössä makuuhuoneesta.
”Huomenta”, hän sanoi silmiään hieroen ja huomasi sitten Dracon innosta loistavat kasvot. ”Mikäs nyt hymyilyttää?”
”Ulkona on lunta!” Draco hihkaisi itsestäänselvyyden, mutta Harry ei ollut edes huomannut – tämä kiiruhti ikkunaan tarkistamaan asian.
”Onpa valkoista!” Harrykin totesi silmäillessään lumeenpeittyneitä puita ja valopalloja.
”Ota aamiaista niin minä menen kaivamaan pulkat esille”, Draco kehotti ja lähti penkomaan varastoa.
Lapset yrittivät mönkiä pihalle jo kun Harry ja Draco pyrkivät pukemaan näille haalareita, mutta lopulta puolen tunnin jälkeen koko perhe oli kuumissaan ja ulkovaatteissa ulkona. Lapset pyörivät hetken lumessa kunnes olivat kauttaaltaan sen peittämiä, ja kiipesivät sitten pulkkiinsa. Harry ja Draco kiskoivat heitä pitkän tovin pitkin pihaa ja suuntasivat sitten läheiselle mäennyppylälle jolta laskeminen oli lapsille ihmeellinen elämys. Se näytti niin hauskalta että Dracokin tahtoi laskea mäkeä, joten he jatkoivat vielä matkaansa hieman suuremmalle mäelle josta Draco saattoi laskea muutaman hurjemman laskun Harryn ja kaksosten katsellessa. Laskettuaan hetken Dracokin oli tyytyväinen, joten he saattoivat palata kotiin. Lapset olivat niin väsyneitä lumileikeistä että nukahtivat pulkkiinsa, joista heidät varovasti leijutettiin sisälle nukkumaan. Harry ja Draco keittivät kuumaa kaakaota ja käpertyivät sohvannurkkaan halailemaan ja supattamaan joululahjoista. Hämärä laskeutui hitaasti taloon jota jouluvalot valaisivat pehmeästi.
-
(200 sanaa.)
-
Luukku 15
Viidentenätoista joulukuuta Draco päätti lähteä suurille joululahjaostoksille. Hän otti lapset mukaansa jotta Harry saisi rentoutua ja joulukoristella, tai mitä nyt ikinä haluaisikaan tehdä. Lapset napottivat rattaissaan keskittyneinä kun he saapuivat suureen velhokauppakeskukseen. Mitä iloisimmat valot poukkoilivat pitkin käytäviä ja joululaulut raikuivat. Draco veti jouluista ilmaa sisäänsä haltioituneena. Mikään ei voittanut joulutunnelmaa! Ihanaa, että se vaikutti olevan kaksosillekin mieleen.
He kiertelivät rauhaksiin myymälöissä, joissa Draco rupatteli myyjien kanssa lähestyvän joulun ihanuudesta. Lapset alkoivat kyllästyä nopeasti, vaikka Draco oli varannut heille mukaan kaikenlaisia leluvirikkeitä. Kun nämä olivat känisseet kahden kaupan läpi eikä Draco ollut saanut keskityttyä kynttilälyhtyihin lainkaan, hän kiisi lelukauppaan ja osti näille jotkin kummalliset lumotut pehmolelut. Niiden kanssa touhutessaan lapset pysyivätkin tyytyväisinä ateria-aikaan asti, ja Draco saattoi kierrellä omaan tahtiinsa. Hän osti äidilleen muutaman soman kynttilälyhdyn jotka höpöttivät kohteliaisuuksia ja isälleen komean sulkakynän. Lunalle ja Pansylle hän osti korvakorut: ensiksimainitulle kirkkaanpunaiset porot ja toiseksimainitulle mustat, kimaltavat piparkakut. Harrylle hän hankki kirjan Velhomaailman romanttinen historia sekä villasukat, mutta lapsille hän ei kehdannut hankkia mitään näiden tarkkojen silmien alla.
Reissunpäätteeksi Draco vei lapset lounaalle pieneen somaan ravintolaan, jossa nämä riemumielin levittelivät ruokaa ympäriinsä, mutta saivat onneksi jotain syötyäkin. Sukkelasti Draco katoutti sotkun ja seurue suuntasi koiin, jossa Harry heitä jo malttamattomana odotteli.
-
(300 sanaa.)
-
Luukku 16
Joulukuun kuudentenatoista Draco tajusi kauhukseen, että joulukorttiasia oli vielä aivan puolitiessä! Somat perhekuvat oli otettu, mutta kukaan ei ollut muistanut askarrella kortteja, saati lähettää niitä. Ja jouluun oli enää viikko reilu viikko!
”Eivätkö ne jouluiset kutsukortit ajaisi saman asian”, Harry ehdotti kun Draco oli kommunikoinut murheensa.
”Eivät!” Draco sanoi hurjistuneena. ”Asia on aivan eri.”
Harry nyökkäsi tyynenä ja lähti kaivamaan askartelutarvikkeita esiin.
Loppupäivä menikin kuumeisesti kortteja väkertäessä. Draco selasi läpi erilaisia pahvejaan ja pohdiskeli hartaasti, mikä olisi kenellekin sopivin. Harry vaikutti etenevän omien korttiensa kanssa suoraviivaisemmin, ja kaksosille olisi maistunut mikä tahansa pahvi. Draco ei askarrellessaan edes huomannut, että Harry oli salavihkaisesti jättänyt osan pahveista kätköön, ja siitä tosiaan huomasi kuinka tämä asia häntä stressasi. Harryn kävi toinen kovasti sääliksi. Onneksi kortit kuitenkin etenivät hyvää tahtia Harryn antaessa runsaasti kannustavaa palautetta kaikista Dracon villeistä ideoista. Pullanmuru poukkoili korttipöydällä kimalteessa mitä innokkaimpana joulupöllönä.
Illansuussa kortit olivat valmiit ja ne taiteltiin joulukuvien kanssa kuoriin. Thor oli viimein palannut edellisenä yönä ja vaikuttanut vähän katuvalta Harryn kerrottua, kuinka kaipaavia ja huolissaan he olivat olleet ja että ei ollut sopivaa jäädä pidemmäksi aikaa ilman että oli sovittu. Mukanaan Thor oli tuonut Lunalta kirjeen jossa oli kerrottu että pöllöparassa oli ollut jotain näkymättömiä häijyläisiä ja Lunan mielestä pikkuressukka oli tarvinnut lepoa. Harrykin oli katunut sitä, että oli ollut niin jyrkkänä Thorille, ja antanut sille ekstramäärän herkkuja.
”Sinä et kyllä lähde toimittamaan mitään”, hän sanoi nyt tiukasti. ”Pullanmuru voi yhden viedä jos haluaa, ja loput minä vien postitoimistoon.”
Thor mökötti, ja Pullanmuru valitsi itselleen iloisesti sirkuttaen mieleisen kortin (sen, johon oli itse osallistunut eniten) ja lähti. Harry auttoi Dracoa syöttämään lapsille iltapuuron ja lähti sitten viemään kortteja postipöllöille. Draco jäi silmät kosteina tuijottamaan kuinka tämä katosi pyryyn. Kuinka hyvän miehen hän olikaan löytänyt!
Lapset uinuivat jo kun Harry palasi, ja Draco moiskautti puolisonsa huulille pitkän suudelman.
-
Tässä oli taas kivaa pöllötoimintaa ja joulukorttipajakin pidettiin.
Onpa mukavaa, että Godrickin notkoonkin (siellähän he asuvat?) on tullut lunta.
:)
-
Kelsier: Kiitos! Siellähän he. Lumi on kyllä oiva lisä joulumieleen!
(150 sanaa.)
-
Luukku 17
Joulukuun seitsemäntenätoistakaan ei ollut aikaa levätä, sillä valmistautuminen joulujuhlaan piti kiireesti aloittaa – mieluusti Draco olisi aloittanut jo monta päivää sitten.
”Meidän pitää tehdä suursiivous”, Draco ilmoitti.
”Mutta juurihan me teimme”, Harry protestoi. Hän oli toivonut tälle päivälle jotain vähän rauhallisempaa puuhaa. ”Ja Hermionehan lupasi tulla auttamaan.”
”Niin, huonekalujen kanssa. Mutta emmehän me halua että niiden alta kierii kauheasti pölypalloja!” Draco napautti, ja Harry lähti huokaisten ilmoittamaan tilanteen saamasta käänteestiä imurille ja mopille. Nämä kömpivät perin kärttyisinä ulos komerostaan.
Niinpä kaikki paikat puunattiin huolella, joskin vähemmän iloisin mielin kuin edelliskerralla. Kun Draco alkoi kiillottaa kristallikruunua, Harry päätti viedä lapset ulos. Hän asetteli molemmat samaan pulkkaan ja kiskoi perässään metsään. Pöllötkin lähtivät mukaan lentelemään. Lapset katselivat ja töykkivät ihmeissään puita ja märkiä varpuja. Kaikkien posket alkoivat punoittaa raikkaasta ulkoilmasta.
Kun he palasivat kotiin, Draco oli torkahtanut sohvalle. Harry hymyili ja peitteli tämän huovalla ennen kuin meni tarjoilemaan kaksosille italianpataa ja pöllöille herkkuja.
-
(250 sanaa.)
-
Luukku 18
Kahdeksenatoista joulukuuta oli aika siirtyä joulujuhlaruoanvalmisteluihin. Draco setvi keittiössä seitantaikinaansa kun Harry kurkisti ovesta.
”Ron sanoi tulevansa pikaisesti pistäytymään, kai se se käy?”
Draco kiristeli kasvonsa hymyyn. Kai nyt Ronin olisi pitänyt ymmärtää että kun juhliin oli vain muutama päivä, oli kiire valtava! ”Totta kai. Laitanko teille jotain?”
”Ei tarvitse”, Harry vakuutti. ”Voin lämmittää meille pienet glögit.”
Draco pyöritteli taikinaansa kiusaantuneensa sen aikaa kun Harry touhotti juomien kanssa. Onneksi möykky oli pian valmis ja hän pääsi siirtymään seuraavaan työvaiheeseen.
Harry ja Ron istuivat olohuoneessa mukeinensa ja seurasivat tarkasti Gwynethin ja Balthazarin leikkejä.
”Odotatko juhlia innolla?” Ron uteli.
”No en nyt tiedä”, Harry huokaisi. ”Niissä on niin iso vaiva, ja sitten pitäisi vielä ehtiä rauhoittua jouluunkin. Mutta Dracolle se vaikuttaa olevan tärkeää.”
Ron nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”Niin, siinä on työtä kun huomioi puolisolle tärkeät asiat. Mutta kyllähän se palkitsee!”
Harryn suupielet nykivät kun hän kuunteli Ronin puhetta. Vaikutti siltä, että tämän tuoreehkossa suhteessa olivat asiat mallillaan.
Lopuksi Ron pyöri hetken vaivautuneena tuolissaan ja ilmoitti sitten lähtevänsä ja lähtikin miltei samantien.
”Mitä asiaa Ronilla oli?” Draco uteli hajamielisesti porkkanoidekuorimisenlomasta kun Harry tuli keittiöön ruokkimaan lapsia.
”Asiaa? Ei kai hänellä mitään kummempia”, Harry hämmästeli.
”Aika erikoinen aika vierailla muuten vaan”, Draco mutisi.
”Niin”, Harry sanoi ja tarjoili lapsille lisää sienilettusia.
Illalla kun lapset oli saatu nukkumaan olivat myös seitanpaistos, uuniperunat ja porkkanasose valmiita. Draco huokaili helpotuksesta.
”Eiköhän loput saada huomenna hoidettua”, hän sanoi toiveikkaasti. Onneksi ankka oli ulkoistettu rouva Weasleylle.
”Varmasti saadaan”, Harry sanoi ja suuteli Dracoa. ”Minä voin tehdä sienisalaattia”, hän lupasi huikentelevaisesti.
-
(150 sanaa.)
-
Luukku 19
Joulukuun yhdeksännentoista Harry aloitti pilkkomalla sieniä. Häntä kadutti jo vähän että oli lupautunut moiseen mutta toisaalta kyllähän hänenkin piti tehdä osa ruokavalmisteluista. Draco ja kaksoset ihastelivat hänen veitsenkäyttöään vierestä, kunnes hän mulkaisi puolisoaan:
”Voisitteko mennä siitä häiritsemästä?”
Hihitellen Draco paimensi lapset olohuoneeseen johon loitsi heille oman pallomeren. Lapset olivat ihastuksissaan kimaltavista, poukkoilevista ja leijuvista palloista.
Sienisalaatista tuli herkullinen, saattoi Draco todeta kun sai maistaa sitä lounaalla.
”Olet ihana”, hän sanoi ja suuteli Harrya. Sitten hän kätevästi pyöräytti vielä linssisalaatin ja vihersalaatin, jotta kaikenlaista syötävää riittäisi, ja murehti sitten että jospa ruoka loppuisikin kesken.
”Eivät ihmiset tänne pelkän ruoan takia tule”, Harry lohdutteli, mutta Draco jäi epäileväiselle kannalle. Onneksi kuitenkin kaikki alkoi olla valmista, ja Draco saattoi keskittyä viimeisiin joulutunnelmanhiomisiin. Hän siirteli koristeita vähän ja palautti ne kohta paikalleen. Illalla Harry pyysi hänet jälleen katsomaan kanssaan elokuvaa, ja jouluisia taistelukohtauksia katsellessa meinasivat juhlajärjestelytkin jo unohtua. Nukkumaanmennessä olo oli yllättäen rentoutuneen keveä.
-
Aaaawwwws! Nyt tulin lukemaan nämä luukut, jotka ovat ilmestyneet viime käynnin jälkeen :)
Kyllä tämä jouluinen tarina etenee kivasti ja on täynnä kivoja pieniä yksityiskohtia! Ihanaa lukea Dracosta, Harrysta, pienokaisista ja pöllöistä jouluvalisteluiden keskellä. Taas on saatu monta ihanaa juttua tähän :)
Innolla jään odottelemaan kuinka joulu edistyy tässä perhessä :)
Vendela
-
Vendela: Kiitos! Joulunvietossa on kova homma mutta onneksi se on mukavaa. <3
(350 sanaa.)
-
Luukku 20
Joulukuun kahdentenäkymmenentenä oli viimein aika pitää joulujuhlat! Draco alkoi säntäillä ympäriinsä jo aamutuimaan, ja Hermionekin tuli ajoissa auttamaan kuten oli luvannut. Pansy oli hänen mukanaan, ja tämä leikitti kaksosia muiden mietiskellessä tärkeitä huonekaluasioita. Lopulta valtava määrä tuoleja saatiin järjestykseen olohuoneen seinustoille, takka sytytettyä ja pinoittain lautasia, kuppeja ja ruokailuvälineitä kasattua keittiönpöydälle. Draco oli juuri tuskailemassa, miten saisi ruoat aseteltua somasti, käytännöllisesti ja niin että kaikki mahtuisivat, kun ovigargoili kolisi ja rouva Weasley purjehti sisään.
”Mitä jos ne laittaisikin näin”, hän ehdotti ja pyöräytti muutamaa tarjoiluastiaa eri paikkoihin. Kokonaisuus näytti heti hallitulta ja Draco taputti käsiään innoissaan. Rouva Weasley asetteli ankankin pöydälle ja halasi sitten Harrya ja Dracoa ja moiskautti suukot Gwynethin ja Balthazarin päälaille. He laittoivat glögin lämpenemään ja istuutuivat olohuoneeseen odottamaan.
Pian vieraita alkoikin ripotellen saapua. Ron ja Parvati saapuivat ensimmäisten joukossa ja toivat lisää ruokaa. Rouva Weasley meni hössöttämään heidän ympärilleen ja Ron punasteli jälleen. Parvatilla oli pinkki tonttulakki. Draco meni tarjoilemaan heille glögiä.
”Kai se on alkoholitonta?” Parvati kysyi matalalla äänellä.
”On toki”, Draco vakuutti, ja Parvati otti kupin vastaan.
Lunalla oli mukanaan poikaystävänsä, joka vaikutti mukavalta nuorukaiselta, ja pöllönsä, joka liihotteli välittömästi Thorin luo tämän orrelle. Nämä istuivat tiiviisti siipi siipeä vasten.
”Voi, oli niin herttaista kun Thor oli luonamme”, Luna kertoi ja pyöritteli päätään niin että kulkuset kilisivät. ”Se ja Adalmina eivät tuntuneet saavan tarpeekseen toistensa seurasta. Nuorta rakkautta on niin ihana katsella!”
Harry puolestaan katseli pöllöjä lievän tyrmistyksen vallassa. Se ei ollut arvannut, että Thorin venähtäneeseen kortinvientiin liittyi tällainen tarina.
Ginnylla oli mukanaan lapsensa, jotka leikkivät innoissaan Gwynethin ja Balthazarin kanssa – jotka puolestaan olivat ihastuksissaan isompien lasten huomiosta. Myös Percy lapsineen oli paikalla, mutta nämä mieluummin keskustelivat joulun poliittisista merkityksistä seinänvierustalla ja söivät kakkua.
Kaikilla vaikutti olevan hupaisaa. Ruokaa kaikeksi onneksi riitti, eikä leivonnaisistakaan ollut pulaa vaikka Draco oli sitäkin pelännyt. Lapset olivat tyytyväisiä ihmispaljoudessa ja kulkivat sylistä syliin. Hermione ja Pansykin istuivat sylikkäin ja kikattivat. Loppuillasta, kun Harry ja Draco olivat katselemassa ketkä kaikki kävivät mistelinalla, Ron haparoi heidän luokseen.
”Minulla olisi uutisia”, hän sanoi heti. ”Meille on tulossa vauva!”
Harry ja Draco katselivat hetken silmiään räpytellen ja säntäsivät sitten halailemaan ja onnittelemaan.
-
Myös Percy lapsineen oli paikalla, mutta nämä mieluummin keskustelivat joulun poliittisista merkityksistä seinänvierustalla ja söivät kakkua.
Ihanan percymäistä.
Mukavaa, että kaikilla oli tutut puolisot. Ja myös Thorin matkan venähdyksen syy selvisi! Sekin oli ihastunut.
Palasin kommentoimaan. Näitä on ollut tosi mahtavaa seurata.
Kiitos :-*
-
Monta ihanaa ja söpöä osaa täällä, joita en ole kaikkia ehtinyt lukea saatikka kommentoimaan. Dracon tonttulakkikokoelma on mainio. :D
Nuo Lunalle ja Pansylle ostetut kivat korvakorut kelpaisivat minullekin. Ja kaksosilla riittää energiaa ja jaksavat touhuilla, kiinnostua uusista leluista ja ehtivät ruokaillessa sutata.
Pullanmuru askartelemassa joulukortteja Dracon kanssa on sitten jotain vallan hellyyttävää. Ja saapui se Thorkin viimein kotiin. Onneksi Luna oli antanut sen levätä ja mukava että Thor oli löytänyt soman tyttöpöllön Lunan luota, jonka kanssa voi olla siivet vastakkain.
Näistä osista välittyy mukavasti kaikenlainen joulunvalmistelu ja pienet arkiset sattumuksetkin. Näistä tulee aina hyvälle mielelle. ;)
-
Kelsier: Kiitos! Ihanaa että näiden parissa on viihtynyt. <3
Fairy tale: Kiitos! Mukava kuulla. <3 Kaikenlaista puuhaa jouluvalmisteluissa tosiaan riittää!
(150 sanaa.)
-
Luukku 21
Joulukuun kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä oli viimein aikaa levätä. Blaise oli jäänyt yöksi ja ilmoitti aaamulla, että hän kaitsisi pienokaisia jotta Harry ja Draco saisivat nukkua pitkään. Kummallakaan ei ollut mitään tätä ideaa vastaan, ja aamu-unet olivatkin ihanat. Kun Draco heräsi, Blaise, Gwyneth ja Balthazar istuivat sohvalla lukemassa lehteä. Dracon huulet nykivät näylle.
”Huomenta”, hän haukotteli.
”Huomenta. Keittiössä on kahvia ja kroisantteja”, Blaise ohjeisti, ja Draco haki itselleen mieluusti syötävää. Kohta Harrykin kömpi kahvikuppi kädessään kököttämään kuusen viereen.
Blaise auttoi heitä vielä hankkiutumaan eroon ylimääräisistä huonekaluista ennen kuin häipyi omille teilleen. Pöllöt lentelivät iltapäivällä esiin koloistaan ja näyttivät vallan tyytyväisiltä – erityisesti Thor, jolla oli ollut ilmeisen mukava ilta. Harry kiusoitteli sitä hetken asiasta.
Illalla Draco aloitteli lahjojenpaketointia rauhallisen joulumusiikin siivittämänä. Papereitakääriessä ja rusettejasolmiessa mieli todella lepäsi. Ruokaakin oli jäänyt juhlista siinä määrin yli ettei tarvinnut mietiskellä mitä söisi. Iltapalaksi hänellä oli siis joulutorttuja ja glögiä. Kenties vihdoin oli aika alkaa rauhoittua jouluun.
-
(150 sanaa.)
-
Luukku 22
Kahdentenakymmenentenätoisena joulukuuta Harrylla ja Dracolla oli aikaa hieman siivoilla joulujuhlien jälkiä. Onneksi pahaa siivoa ei ollut päässyt syntymään, mutta tiskattavaa toki riitti. Sillä aikaa lapset muovailivat möykkyjä ja maistelivat taikinaa. Heillä vaikutti olevan hauskaa, erityisesti kun luomukset sai koristella marjaväreillä.
Iltapäivällä he lähtivät koko perheen voimin joululahjaostoksille. Harry ja Draco keskustelivat matalalla äänellä lasten joululahjoista, ja sitten toinen harhautti lapsia toisen käydessä tekemässä ostokset. He hankkivat soivan toukkalelun, palapelin sekä hakan ja molemmille somat pörheät pehmoeläimet. Sitten he ostivat vielä yhden uuden joulukukan, sillä koskapa sitä liikaa joulukukkia olisi, ja uutuuspöllöherkkuja joita heille innokkaasti mainostettiin. Lopuksi he kävivät syömässä maukkaan aterian ja keskustelivat joulunvietosta samalla kun ojentelivat lapsille pudonneita ruokia.
Kotona oli jälleen aika katsoa jouluinen piirroselokuva. Siinä varastettiin lahjoja, joten se meinasi käydä Dracolle liiankin jännittäväksi. Illalla he vielä tanssivat yhdessä kuusen ympärillä. Se huvitti lapsia suuresti, ja kyllähän se Dracollekin aika tavalla iloa tuotti. Nukkumaanmenoaikaan kaikkia väsytti kovasti.
-
(200 sanaa.)
-
Luukku 23
Joulukuun kahdenteakymmenentenäkolmantena Draco tunsi olonsa kerrassaan kummalliseksi, kun ei enää tarvinnut järjestellä oikein mitään. Edes tonttulakkikokoelmaa. Lahjat oli hankittu ja enimmäkseen paketoitu, ja ne oikeastaan kaikki otettaisiin mukaan Kotikoloon jouluaaton viettoon. Niinpä he päättivät mennä vielä käymään joulumarkkinoilla ja silittelemään lampaita. Lampaat tulivat tuttuun tapaansa tervehtimään heitä, ja Draco upotti kätensä lähimmän pörröiseen turkkiin ja nuuski sen tuoksua. Lapset kikattivat tunnustellessaan pehmeää villaa, ja Harry tarjoili vaivihkaa herkkuja yhdelle nälkäiselle yksilölle.
He kävivät nauttimassa kupilliset hehkusimaa torin hyörinässä, ja Draco yritti perustella miksi heidän ehdottomasti pitäisi hankkia toinenkin joulukuusi (”riittäisi tanssittavaa”, ”se voisi olla terassilla”, ”kaikki koristeet eivät mahtuneet yhteen puuhun”), mutta Harry ei lämmennyt idealle, joten lopulta Draco päätti jättää puun ostamatta, vaikka se olikin mitä kaunein pieni joulupuu. Vähän häntä lohdutti kun heidän jälkeensä kuusikaupoille tullut seurue näytti ihastuneen juuri siihen – sekin pääsisi siis onnelliseen joulunviettoon!
Kotiinpalattuaan he paketoivat loput lahjat kauniisiin kimaltaviin papereihin. Lasten mentyä nukkumaan Harry ja Draco pelailivat lautapelejä kynttilänvalossa ja kertasivat seuraavan päivän aikataulua. Ennen nukkumaanmenoa Draco vielä pakkasi huolellisesti lahjat ja vaihtovaatteet ja tonttulakit, jotta aamu olisi mahdollisimman rauhallinen. Pöllöt nuokkuivat orsillaan, varmaankin keräsivät nekin voimia joulurientoihin. Pullanmuru ei ollut enää suostunut riisumaan tonttulakkiaan lainkaan. Dracokin päätti laittaa omansa yöksi päähän – olihan joulu!
-
Hyvää joulua kaikille!! Ihanaa, että tämän pariin ovat löytäneet niin vanhat kuin uudetkin lukijat. <3 Joulumieltä teille! Ja kiitos kaikista ihanista kommenteista. <3
Olen niin iloinen että tänäkin vuonna olen joka päivälle saanut luukun!
(250 sanaa.)
-
Luukku 24
Kahdentenakymmenentenäneljäntenä joulukuuta Draco heräsi varhain ja täynnä intoa. Hän keitteli joulupuuron lauleskellen joululauluja ja varmisti, että lasten osuuksiin ei mennyt mantelia. He söivät joululaulujen raikatessa ja pöllöjen kuviolennellessä.
Puoliltapäivin oli aika siirtyä Kotikoloon. He nappasivat kaikki nyssykät matkaan ja kaikkoontuivat. Molly säntäsi heitä jo pihalle vastaan.
”Ihana nähdä, lapsikullat”, hän sanoi halaillen ja palasi sitten keittiöön patojensa pariin. Harry ja Draco pesueineen siirtyivät myös sisätiloihin, joissa oli jo hurja meno. Joulukuusi pomppi seinänvierustalla, lapset kiljuivat ja juoksivat ja aikuiset puhuivat koko ajan kovemmalla äänellä tullakseen kuulluiksi. He solahtivat joukkoon mainiosti.
Vähän ajan päästä pöllöt liitelivät paikalle ja liittyivät pöllölaumaan. Myös Lunan pöllö oli paikalla, mikä oli Thorille suuri ilo. Nämä kujersivat toisilleen intomielisinä. Harry jakoi kaikille heidän lahjansa ja lapset saivat avata yhdet paketit kukin. Niiden kanssa sitten riittikin puuhaa.
Pian oli jo ruoka-aika. Koko monikymmenpäinen seurue istuutui äärimmilleen venytetyn pöydän ääreen ja alkoi kilistellä maljoja ja pyydellä paistivatia. Kynttilät väistelivät taitavasti ruokia kohden ojentuvia käsiä, ja pian kaikilla oli lautaset täynnä. Syötävää ja juotavaa riitti yllinkyllin ja lapsetkin viihtyivät seurueessa yllättävän hyvin. Pöydästä ei ollut mikään kiire nousta, ja illalla vatsat olivatkin niin täynnä että hyvä kun ylös päästiin.
Syöminen ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan kun olohuoneeseen oli asetuttu, esiin kannettiin kaikenlaisia jälkiruokaherkkuja ja glögiä. Ensin Draco luuli ettei jaksaisi syödä enää murentakaan, mutta luulo osoittautui virheelliseksi. Pian hän mutusti torttuja ja juustoja. Kaikki puhuivat ja nauroivat ja jouluvalot välkkyivät herttaisesti. Draco tunsi ihanan joulumielen hehkuvan sisällään.
”Tämän paremmaksi ei joulu voisi mennä”, hän huokaisi ja Harry hymyili vastaukseksi.
-
(200 sanaa.)
-
Joulupäivän bonus
Joulukuun kahdentenakymmenentenäviidentenä Draco nousi aikaisin valmistelemaan jouluateriaa. Pullanmuru avusti häntä ja vähän aikaa tuntui samalta kuin silloin kun he olivat olleet kahden. Sitten makuuhuoneesta alkoi kuulua Gwynethin jokellusta ja pian Harry pelmahti keittiöön mukanaan sirkeäsilmäiset lapset. Draco tarjoili kaikille puuroa ja sitten ovelta kuuluikin jo kolkutusta. Narcissa ja Lucius tulivat viettämään jouluaamua lapsenlastensa kanssa. Koko porukka kerääntyi kuusen ympärille ihailemaan sen loistoa - ja sen alle kerääntyneitä paketteja. Lapset olivat niistä valtavan innoissaan ja repivät paperia surutta. Soiva mato herätti heissä erityistä ihastusta ja sen kanssa leikittiinkin pitkään ennen kun lapset malttoivat jatkaa lahjojen avaamista. Narcissa ja Lucius olivat hankkineet pienokaisille maagisen junaradan, ja sen kokoamisessa nämä heti turhautuivat. Onneksi rata osasi rakentaa itse itsensä! Draco sai Harrylta soman sieppikaulakorun jonka asetutti heti ihastuneena paikoilleen.
Lahjojen avaamisen jälkeen he kävivät joulupöytään. Dracon vanhemmat maistelivat herkkuruokia kohteliaina, mutta halusivat palata kartanoonsa kun Harrylla ja Dracolla oli vielä ateriointi aivan kesken. Vieraat hyvästeltiin ja ruokailua jatkettiin omalla porukalla. Herkkujen kanssa viivyttiinkin taas pitkälle iltaan.
Harry ja Draco pelasivat lautapeliä lasten leikkiessä uusilla leluillaan. Iltahämärissä joulukuusen valot kimalsivat ihanasti. Lasten käytyä unisiksi heidät laitettiin nukkumaan ja Harry ja Draco käpertyivät huovan alle nauttimaan toistensa läheisyydestä. Pöllöt huhuilivat katonrajassa ja luntakin satoi. Joulutunnelma oli erinomainen.
-
Voi että, tämä oli ihana hyvänmielen tuova tarina! Olen lukenut aiempien vuosien tarinat (tosin ne täytyisi nyt kerrata ja palauttaa kunnolla mieleen yksityiskohdatkin), ja tämä oli niille suloista jatkoa. Hauskoja pikkulapsiarjen juttuja, ja tykkäsin mm Pullanmurusta lasten lohduttajana. Lasten pölynkeruuvaatteet olivat myös mainiot! Kuvasit myös hykerryttävän näppäriä taikamaailman yksityiskohtia, kuten väisteleviä kynttilänjalkoja, ja siivousvälineitä (joista piti vain ohjeistaa ja tsempata). Kiitos näistä!