Nimi: Omituinen yöuni
Kirjoittaja: jossujb eli mie
Beta: Äidinkielen opettajalla käytetty
Ikäraja: Sallittu
Genre: En keksi mitään tyhjentävämpää kui absurdi draama
A/N: Äidinkielen luovan kirjoittamisen kurssilla piti kirjoittaa lyhyt proosapätkä tai runo jostakin näkemästäsi unesta. Synnytin siihen tällaisen novellin. Itse asiassa tapahtumat sijoittuvat erään teeveesarjan mijööseen, mutta koska se ei tule esiin millään tavalla, on tämä originaali, ei fanifiktio. Ja vaikka tulisikin, niin kyllä se silti mielestäni on originaali, koska se perustuu näkemääni uneen. Mutta saa toki arvata mikä teeveesarja oli kyseessä, jos haluaa ;D Ja kommentteja saa muutenkin antaa. Enjoy.
Omituinen yöuni…
“Ei ole minun vastuullani, ei. Aivan sama mitä sanot, et saa tästä minua nalkkiin, ehei… aivan sama vaikka se olisi millä kuulla, hankkiudut siitä eroon!
Tarkoitan sitä.
Töki se vaikka henkarilla ulos, vedä viinaa tai jotain. SYÖ SE! Aivan sama.”
Kuuntelin itseäni vanhempaa miestä, joka ottaa seisoskeli, sanotaanko nyt vaikka parin, kolmen metrin päässä minusta, pukeutuneena vihertävään paitaansa, jossa oli rinnuksissa jonkinlainen tärkeän oloinen merkki. Olisikohan joku vääpeli. Itse seurasin vieressäni olevaa siistiä mustatukkaista kaveria, joka naputteli tietokonetta tottuneesti.
“Haittaako jos otan tämän maljakon?” kysyin, ja tietokonemies vain kohotti kulmakarvaansa minulle eikä välittänyt.
“Synnyttäähän sitä et aio tai voit olla varma että saat asua yksin vinkuintiassa.
Voit luottaa siihen.
Etkö muka usko että voisin tehdä sellaista?”
Hiukan kauempana istui joku tärkeän näköinen heppu valtaistuimella. Tai minusta se näytti valtaistuimelta. Astelin vihreä maljakko sylissäni ja kysyin haittaako jos pidän lasiesineen itselläni. Olettamani kuningas oli kiireinen ja allekirjoitti nimeänsä johonkin paperiin. Käden heilautuksella hän määräsi minut kauemmaksi.
“Älä ala lapsirukka minulle itkemään.
Parempi sen on kuolleena kuin täällä.
Osaisitko muka hoitaa sellaista?”
Taaempana huomasin vanhemman lääkärin, tunnistin valkoisesta takista. Hänkin vain kohautti olkiansa kun näytin maljakkoa hänelle.
“Ajattele mitä se tekisi minun uralleni, minun vaimolleni ja kahdelle ihanalle poikalapselleni.
Heitä rakastaisin, jos en haluaisi heitä niin kovin kuristaa.
Jos et itse tajua omaa parastasi, niin et jätä minulle muita vaihtoehtoja kuin…”
MÄISKIS
Lasinsirpaleet levisivät pitkin huonetta. Ainakin se nyt pitää turpansa kiinni.