Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Se, joka muutettiin hämähäkiksi / Ron&Hermione/ S/ slice of life

<< < (2/3) > >>

Sokerisiipi:
Kommenttikampanjasta tervehdys!

Vaihdoin tekstiä lennosta. Ethän siis hämmenny. Tällä oli kiehtova otsikko, ja ensimmäinen ajatukseni on, että Ron parka on joutunut epätoivotun muodonmuutosloitsun kohteeksi (siinäpä olisi mielenkiintoinen tapa käsitellä Ronin fobiaa!), mutta onnistuit yllättämään! Ronin reaktio oli varsin hellyttävä jo siinä kohti, kun itkun syy alkoi avautua ja ensin vaikutti siltä, että Ron itkee nalleaan, vaikka syy olikin syvemmällä. Pidin myös siitä, että olin ottanut ficin ideaksi kirjoissa mainitun yksityiskohdan. Nallen nimi oli myös varsin suloinen ja lapsen logiikalle ominainen. Ihanaa, että Hermione ymmärtää ja lohduttaa ja unohtaa työkiireensäkin heti, kun näkee Ronin tolaltaan. Kertoo ihanasti heidän rakastavasta parisuhteestaan. Lopetus oli myös kovin lämmin. Ihana idea käydä Georgen luona Viistokujalla ja kenties yhdessä muistella onnellisia hetkiä, kun Fred oli vielä elossa.

Kiitos lämpimän suloisesta ficistä, pidin!

Fiorella:
Tämä oli niin herttainen! Ficissä korostuu paitsi lapsuudenaikainen muisto rakkaasta nallesta, myös sen linkittyminen Frediin, jonka kuolema on vielä suhteellisen tuore ja kipeä kokemus.

Minusta oli ihanaa se, miten Hermione ymmärsi Ronin murhetta tuhoutuneesta palasta lapsuuttaan, eikä nauranut toisen kyynelille, kuten Ron oli pelännyt. Ja oli niin söpöä, että pieni Ron oli nimennyt nallen lempisatunsa mukaan. <3

Myös lopetus oli ihana, sillä ajatuskin siitä, miten Ron ja Hermione lähtevät jakamaan Tanilin muistoa Georgen kanssa, sai minut herkistymään. Weasleyn lapsilla on varmasti ollut niin vähän leluja, että aivan varmasti Georgekin muistaa Ronin uninallen. :)

Kelsier:
Sokru: Onneksi Ronin ei sentään itse tarvinnut muuttua hämähäkiksi. Olisi varmaan melkoinen identiteettikriisi ;D Kiitos paljon kommentistasi ja kiva kun kampanjasta tämän valitsit :-* (minä olen hirveän myöhässä :-[ )

Fio: Kiva, kun kommentoit! Eiköhän Georgekin Tanilin muista, tuo kepponen lienee ollut kaksosten mielestä aika makea :-*

Waulish:
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Tämä teksti kiinnitti huomioni mielenkiintoisen nimen ansiosta, joten päätin tarttua tähän. Nimi muistutti minua heti Ronin hämähäkkikammosta ja siitä, että se juontui ikävästä kokemuksesta, ja halusin tietää, miten se mahdollisesti tässä tarinassa ilmenee. Tämä skenaario pääsikin yllättämään minut, mutta varsin positiivisella tavalla! Aluksi mietin, miksi Mollyn kirje oikein aiheuttaa moisen reaktion Ronissa, ja pelkäsin, että taustalla olisi jonkinlainen etääntyminen ja välirikko, mutta pian tosiasiat valkenivatkin luontevasti kerronnan ja vuoropuhelun lomassa. On hyvin ymmärrettävää, että tieto rakkaan pehmonallen rikkoutumisesta sytyttää muiston edesmenneestä veljestä. Vaikka hämähäkiksi muuttunut nalle ei ehkä ole järin mukava muisto, itse Frediin liittyy varmasti paljon kaikenlaista rakasta, kaunista ja haikeaa. Sota toi Weasleyn perheeseen suuren tragedian, ja on sydäntäsärkevää, miten kokonaisvaltaisia ja kauaskantoisia vaikutuksia sillä on. :'(

Pidän tässä tarinassa erityisesti arkisuudesta ja elämänmakuisuudesta. Ronin ja Hermionen kanssakäyminen vaikuttaa luontevalta ja aidolta, sellaiselta että tällaista heidän jakamansa arki voisi todella olla. Siitä ei tule mitenkään siloteltua kuvaa, vaan se tuntuu kaikin tavoin uskottavalta. Erityisesti tämä kohta jäi mieleeni:

--- Lainaus käyttäjältä: Kelsier - 18.03.2019 14:25:22 ---Ron yritti raapia päätään, mutta Hermionen poski oli tiellä. Hän raapaisi sitä ja sai tytön kirahtamaan.
--- Lainaus päättyy ---
Tällaisella vahinkoraapaisulla ei ehkä ole sen suurempaa tarinallista merkitystä, mutta on ihan parasta, että se on tuolla, koska tällaista toden totta tapahtuu oikeassakin elämässä! Pystyn hyvin kuvittelemaan Hermionen reaktion odottamattomaan kosketukseen, ja samaistun siihen. :D

Tekstin lopusta jää mukavan levollinen ja toiveikas olo. On ihanaa, että Ronin ja Hermionen ajatukset ajautuvat Georgeen ja he päättävät lähteä käymään tämän puodissa. Georgen kuulumiset eivät jää pelkästään pohdiskelun tasolle, vaan Ron ja Hermione tekevät jotain konkreettista saadakseen kuulla ne, ja siitä tulee lämmin ja hyvä olo. Varmasti Georgellakin on raskasta kaksosveljen kuoleman vuosipäivän tienoilla, ja ehkä hänen mieltään lämmittää, kun häntäkin muistetaan.

Kiitos tästä kauniista arkilukupalasta, pidin! :-* -Walle

kaaos:
Minäkin onnittelen tällä arpajaisvoittoasi, kun Waulish oli sen ketjuun nostanut.

En itse kovasti lue tätä paritusta, koska usein se on jotenkin, en tiedä, liian siirappista tai sitten elämiinsä kyrsiintynyttä... x) no mut tää oli liikuttava ja oikein palautti mieleen sen kuinka iloinen olin, kun kirjoissa R ja H viimein saivat toisensa <3 tässä oli siis kovinkin tuttua HP-fiilistä!

Luontevaa ja aitoa, että suru on kovastikin läsnä ”vielä” kuuden vuoden jälkeen. Eihän se sinänsä ole aika eikä mikään, mutta kuitenkin on. Lupaavia asioita heillä onneksi edessä :3 häitä ja viistokujaretkiä.

Kiitos tästä! Ihku slice of life!

Kaaos

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu