Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Perinnöllistä | Tom Valedro | S, muunneltu canon | 3/3

<< < (2/3) > >>

Vendela:
Tämä viimeinen osa lunasti kaikki odotukset ja loppu oli minusta juuri sopiva tuollaisena :D Pidin siitä, että Tom joutui näkemään hieman vaivaa saadakseen mitä haluaa, mutta lopussa näyttää siltä että hän tulee saamaan enemmän kun osasi arvatakaan!

Osasit hienosti kääntää tässä viimeisessä osassa Vanessan hahmon päälaelleen. Tykkäsin hänestä tuossa toisessa osassa, mutta nyt Tomin silmin katseltuna hän vaikutti todellakin aikamoiselta hupakolta, varsinaiselta Puuskupuhilta. Joten ei ihme, että Tom oli häneen pettynyt. Vanessan voimakas ihatuminen oli kuitenkin edelleen luettavissa tuolta rivienvälistä, joten taiturimaisesti olet onnistunut pitämään nämä molemmat hahmot uskollisina itselleen. Onneksi Tom kuitenkin sai tahtonsa läpi Vanessan kautta, ja luulenpa että Vanessa haipuu ajan kanssa Tomin mielestä.

Hepzibah puolestaan oli mielenkiintoinen tuttavuus. Jäin miettimään, että oliko hän todella sitä mitä antoi Tomin uskoa vai piilikö pinnan alla enemmän. Tähän ei saatu tässä tarinassa vastausta, mutta toisaalta ei tarvinnutkaan. Mukavaa, että hahmo jäi ajatuksiini, mutta ei kuitenkaan liiaksi niin että olisi jäänyt sellainen olo, että tarina olisi ollut epätäydellinen. Tom saa varmasti vielä lirkutella naiselle monet kerrat, mutta hänen uurastuksensa tullaan palkitsemaan.

Kiitos tästä tarinasta. Vaikka tämä on ehkä hieman normaalin lukemistoni ulkopuolella niin hahmojen,osaston kuin teemankin vuoksi, olen todella iloinen että tulin lukeneeksi tämän :) En muista olenko sinulle tullut sanoneeksi tätä, mutta useammassa paikassa olen todennut, ettei se paritus ole aina se tärkein vaan se, miten tarina on kerrottu. Ja tämä todistaa jälleen kerran tämän väittämäni :) Hyvä kirjoittaja onnistuu kiinnittämään lukijan kiinnostuksen!

Kiitos vielä, nautin!

Vendela

pssst. Viimeksi jäi sanomtaa, ja nytkin meinasin unohtaa, että tällä on hyvä nimi!

Thelina:
Voi hiisi, olin ihan kokonaan unohtanut kommentoida toista osaa! Mutta kommentoin nyt sitten samalla kahta viimeisintä.

Tykkäsin tuosta, että näkökulma vaihtui Vanessaan. On jotenkin todella hyytävää lukijana huomata, miten tunteeton ja jollain tavalla ilmeetön Tom on monessa kohtaa eikä reagoi lainkaan, kuten tavallinen kauniiseen tyttöön ihastunut nuorukainen, mutta Vanessa ei silti aavista mitään. Tom herää eloon vasta, kun he menevät luolalle ja kun Vanessa esittää kutsun tulla käymään. Oma lukunsa on myös tuo jonkinlainen suostuttelu / kevyt komennuskirous tai vastaava (vai voiko lukilitiksella tehdä tuollaista?), mitä Valedro Vanessaan käyttää. Jännä, ettei Vanessa aavista mitään, mutta onhan Tom toki jo tuossa vaiheessa hyvin taitava pimeän velho, joten hän ei varmaan mitään ihan kökköjä ja helposti huomattavia loitsuja teekään.

Luolan näyttäminen oli jännittävää, vaikka ihan ei käynyt selväksi mikä oli syy siihen. Kenties se, että Tom erikseen sanoi, että paikka on hänelle tärkeä ja toivoo siten Vanessan näyttävän vuorostaan hänelle jotakin tärkeää. Inhottavaa ajatella, että ehkä ne manaliukset asuivat jo siellä lammessa...

Hyvä osa ja vei tarinaa eteenpäin juuri sopivalla jännityksellä ja myös henkilöiden ”suhde” samalla kehittyi, Tomin hyödyksi tietenkin.

Kolmannessa osassa palattiin taas Tomin näkökulmaan ja olen samaa mieltä kuin Vendela, että tässä osassa Vanessa ei enää ollut oikein yhtään kiinnostava, vaan lukijana jotenkin samaistui enemmän Tomin tuntemuksiin ärsyttävistä teekutsuista, joilla pitää esittää kohteliasta. Ajattelin jo, että mitenköhän pitkälle Tom menee tuon vierailunsa aikana, mutta loppu olikin oikeastaan tosi hyvä noin. Olisi ollut vähän liian raisua ja epäuskottavaa, jos Tom olisi yhtäkkiä esim. vain tappanut Vanessan ja Hepzibahin ja vohkinut tavarat. Hänen toimintatapansa on hienovaraisempi ja siihen tuo lopun kirjelippu antaa mainiot edellytykset.

Kiitos tästä tarinasta, todella hieno ja maalasi jotenkin tosi elävän kuvan henkilöistä ja varsinkin heidän olemuksestaan, eleistään ja ilmeistään. Tomin äänensävyksi tai puhetavaksi kuvittelen usein sen kuudennen elokuvan nuoren Valedron näyttelijän puhetavan, kun hän juttelee Kuhnusarvion kanssa ja sellainen sopii tähänkin, muun muassa noihin kaikkiin valekohteliaisuuksiin :D Toivottavasti moni tarttuu tähän epätavallisemmista hahmoista huolimatta tai juuri siksi :)

Fiorella:
Poimin tämän kommenttikampanjan valikoimasta, vaikka kaikki olivatkin niin kiinnostavia että luultavasti tulen lukeneeksi useammankin. :)

Tämä teksti herätti pikaselatessani sitä todella vahvan deja vu -tunteen. Aloin ihan miettiä, onko tämä julkaistu jo aiemmin vai onkohan joku kirjoittanut samasta aiheesta? Alettuani lukea huomasin että selvästi kuitenkin kyseessä on ollut eri ficci, koska toisessa taisi olla alusta lähtien Tom Valedro/Hepzibah Smith -vire pinnassa. Ja kuvattiinhan tapahtumia kirjoissakin, mutta minulla on jotenkin vahva muistikuva jostakin samanhenkisestä ficistä, en tosin muista missä, milloin ja millä kielellä edes. :) Yhtä kaikki, ei vähennä tämän ficin tuottamaa mielenkiintoa, lähinnä siksi selasin, että minulla oli tunne kuin olisin jo sitä kommentoinut aiemmin. ;)


--- Lainaus ---Teen taikasauvaani kääntäen pienen viillon äänimuuriin, jonka Borgin on takahuoneeseen loitsinut. Pieni hymynkare eksyy kasvoilleni – pimeän taikuuden kirjoista löytyy kaikenlaista kiinnostavaa, kun niitä selaa tarpeeksi pitkään.
--- Lainaus päättyy ---
Pidän tällaisista pikku taikaviittauksista kovasti! Kuvailet tavalla, joka saa mielikuvat liikkeelle.


--- Lainaus ---Tajuan, että paikan tunnelma ei olekaan niin eloisa ja mukava kuin ensin ajattelin. En tiedä, viihtyisikö täti täällä sittenkään. Mutta minä viihdyn – tunnen, kuinka ihoani kihelmöi, kuinka jännittävältä kaikki katseet, kuiskaukset ja eleet tuntuvat. Koko kahvila on täynnä salaisuuksia ja minä voisin kuulla ne kaikki, jos haluaisin.
--- Lainaus päättyy ---
Myös kahvilassa oli mystinen taikuus läsnä ja Vanessa ei tunnista pahoja aavistuksiaan, vaikka selvästikin hänen mieltään luodataan. Vanessa taitaa olla tietyllä tapaa puuskupuhin perikuva; sovinnaisen kiltti, mutta sisäisesti kuitenkin halukas kokemaan enemmän, elämään vähän enemmän kuin sen, mitä ehkä uskoo muuten tulevansa saamaan osakseen?

Suklaakakun luulisi maistuvan kenelle tahansa, mutta Valedrolla on muuta mielessään. Mietin, että Tom jos kuka ei mahda tykätä, että hänen puolestaan tehdään valintoja tai oletuksia. ;) Retki luolaan oli yhtä aikaa hyytävä ja kiehtova. Epäilin alkuun, että Tom aikoi käyttää Vanessaa isompanakin uhrina, mutta ihme, että tyttö pääsi luolasta hengissä ja terveenä. Epäilen silti, että jos manalius olisi näyttäytynyt ja saanut aikaan epäsuotuisan vastaanoton, olisi tilanne ehkä ollutkin toinen... Itse sain vaikutelman, että vaikkei armeijaa, niin eiköhän siellä jo joku yksittäinen manalius ole testimielessä vartiossa nytkin.


--- Lainaus ---En kuitenkaan löydä miehen sanoista etsimääni tunnetta, lohdutusta tai vakuutusta siitä, että kaikki todella on hyvin.
--- Lainaus päättyy ---
Vanessan vaistot kertovat sen, mihin hän ei osaa kiinnittää huomiota, kun vastassa on hyväkäytöksinen, tavoittelemisen arvoinen herrasmies. Vierailtaessa tädin luona on silmiinpistävää, miten Vanessa on jo selvästi kiinnostunut nuorukaisesta ja Tom viittaa häneen mielessään neutraalisti sukunimeltä.  ::)

Toisin kuin aikaisemmat lukijat, minä koin Vanessan "tyhjänpäiväisyyden" viimeisimmässä osassa johtuvan vain siitä, että Tom ei ole enää sitäkään vähää kiinnostunut tytöstä käytettyään tätä riittävästi päästäkseen lähelle varsinaista tavoitettaan, Luihuisen riipusta. Koska häntä katsellaan siinä Tomin näkökulmasta, tietysti hän vaikuttaa turhalta hupakolta. Sen sijaan vanharouva kiinnostaa ihan eri tavalla, houkutellessaan toista kaltaistaan mukaan peliinsä. Luonnollisesti Valedro tahtoo päihittää ja voittaa siinä missä omistaakin; vaikka hän periaatteessa voisi vain kirota naiset ja tontun ja ottaa haluamansa, niin kiero peli ja juonittelu tekee saavutuksesta hänelle suuremman ja kokemuksesta vahvemman. Sillä hän ikään kuin ansaitsee ottamansa itselleen; todistaa itselleen olevansa riipuksen arvoinen. Olet mielestäni tavoittanut hahmon hyvin, saanut kiinni siitä, millainen tämä oli ennen tuloaan Voldemortiksi.

Odotan kiinnostuksella, miten tarina etenee. Tässä aiheessa ja toteutuksessa on kovasti ainesta! :D

hiddenben:
Vendela, kiitos kiitos kiitos! Oli ihanaa lukea kommenttiasi ja kuulla, että olen onnistunut tämän tekstin kanssa. On tämä minullekin outo paritus, osasto ja tarina, mutta jostain syystä silti sain idean tähän ja sain sen vielä toteutettuakin :) Kiitos siis, että luit ja kommentoit! Minustakin Hepzibah on hahmona yllättävän mielenkiintoinen, vaikka naisessa onkin enemmän hupakkoa kuin ovelaa bisnesnaista :D Jos joku jossain vaiheessa kirjoittaisi Valedro/Hepzibahia, olisin varmasti lukemassa! Fiorella kommentoikin tuossa, että näki Vanessan turhamaisena, koska hänet kuvattiin Tomin kautta ja näin olin sen ajatellutkin. Mutta hauskaa, jos hän esiintyi sellaisena sinullekin, koska sehän tarkoittaa sitä, että olen onnistunut kuvauksessa ;) Kiitos hurjasti kehuista ja kommentistasi! Ja kiva, kun tykkäsit nimestä! Niin minäkin :)

Thelina, ei haittaa, vaikka yksi osa jäi välistä – kiva, kun olet täällä nyt! Kiitos kommentistasi ja ajatuksistasi, ne tekevät minut kyllä todella iloiseksi :) Heh, olen ihan samaa mieltä, että olisi mennyt liian rajuksi, jos Tom olisi alkanut riehua talossa! Jos miettii hänen isovanhempiensa ja isänsä eli Valedrojen murhaa, josta kerrotaan neljännessä kirjassa, silloinhan Tomin tapa murhata oli todella ovela ja eräällä tapaa siisti. Siksi ajattelen, että hän toimisi samantyylisesti myös Hepzibahin kohdalla. Vanessasta ja Tomin lukilitiksesta – minä näen sen jotenkin niin, että Tom olisi voinut lukilitiksen avulla manipuloida Vanessaa toimimaan tahtonsa mukaisesti, mutta vähintään vain nähdäkseen, mitä nainen hänestä miettii. Se, että Vanessa ei tunnista mielessään tapahtuvaa komennuskirousta/manipulaatiota, johtunee puolestaan ihastuksesta ja uskosta hyvään Tomin kohdalla ;) Hei muuten, minäkin näen Valedron samaisena kuudennen leffan hahmona! :D Kiitos hurjasti kommentistasi ja kiitos, että luit! :)

Fiorella, olen hurjan iloinen, että valitsit juuri tämän tekstin kommenttikampanjasta! Kiitos! Vaikka se vähän jännittikin, koska olin tätä tekstiä kirjoittaessani ja julkaistessani hieman epävarma koko toteutuksesta. En yhtään osaa sanoa, onko aiheesta kirjoitettu aikaisemmin, mutta en yhtään ihmettele, jos on! Valedro/Hepzibah on ihan herkullinen paritus, jolla olisi ficcimaailmassa mahdollisuuksia :D Oli hurjan hauskaa lukea ajatuksiasi tarinan etenemisestä, koska ne kulkevat aivan samoilla poluilla kuin olen ne itse ajatellut! On siis hauska kuulla, että olen onnistunut luomaan sellaisia mielikuvia, jotka osuvat näinkin oikeaan ;) Erityisesti ajatuksesi Hepzibahin ja Valedron kohtaamisesta ovat aivan samat kuin minulla, nämä kaksi ovat nimittäin yllättävän samanlaisia ja molemmat rakastavat pelejä ja juonitteluja. Harmillistahan tässä on nyt vain se, että tämä kolmas osa oli tämän ficin viimeinen osa :(

marieophelia:
Hahhah, mulla ei ole tapana jemmailla tekstejä: jos aion jotain lukea niin luen -- ja siinä hengessä luin sitten tämänkin Valedo-tarinan! :) Voin itse hyvin nähdä itseni ihastumassa nuoreen Tom Valedroon, joten en ymmärrä tätä puhetta, ettei Valedro olisi seksikäs hahmo ja hänestä ei siksi tulisi luettua! Toki mä en ehkä ole niin tervehenkinen ihastumisissani! ;D

Kirjoitat tosi hyvin maanisen päämäärätietoista Valedroa! Pidän siitä, miten hän halveksii kaikkea ja kuvittelee, että samat jutut kiehtoisivat muitakin. Vanessan tavallisuus tuo hänelle hyvää vastapainoa ja voisin hyvin nähdä, että umpitavalliseksi itsensä kokeva tyttö hurmaantuisi Valedrosta, herrasmiesulkokuoren alta paistavasta creepyisyydestä huolimatta. Tällainen rakenne, jossa hahmojen näkemys tilanteesta on täysin vastakkainen rakentuu erityisen hyvin juuri tällaisten lukujen varaan, jossa näkökulma vaihtelee.

Vaikka sanoin, että ihastuisin varmaan Valedroon itsekin, olisin silti tekstin kuluessa toivonut, että hän saa jossain vaiheessa nenilleen ja että naiset olisivatkin fiksumpia kuin antavat ymmärtää. Hepzibah olisi voinut ojentaa Valedrolle vaikka alastonkuvansa! ;D Nooh, mutta toisaalta arvostan sitä, että tämä on kuitenkin canonille ja Tom Valedron hahmolle uskollinen ja näyttää, miten kylmäverinen manipuloija hän on ja miten hän osaa vedellä oikeista naruista. Mäkin toisaalta ajattelin, että Vanessasta tulisi Tomin ensimmäinen manalius, kun he menivät luolaan, mutta ei sentään kuitenkaan! Tätä olikin siinä mielessä jännittävä lukea, että vaikka päästiin Tom Valedron pään sisään, hän silti ikään kuin suojeli omia ajatuksiaan lukijaltakin. Hyvin hahmolle uskollista kerrontaa siis!

Oikoluvullisena seikkana mainitsen vielä, että Borgin on välillä kirjoitettu Borgis tai muuten hassusti. :)

Kiitokset tästäkin ja onnellista uutta vuotta!<3

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu