Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Perinnöllistä | Tom Valedro | S, muunneltu canon | 3/3

<< < (3/3)

Meldis:
Löysin tämän, kun tutkin listaustasi arpajaisia varten ja oli liian mielenkiintoinen jättääkseni väliin, vaikka hahmot, aihe tai genre eivät olleet sellaisia, joista yleensä olisin kiinnostunut. Mutta minua jäi kiinnostamaan eniten, miten hyvin osaisit vangita Tomin persoonan. Älykäs, manipuloiva ja sanavalmis hahmo on minusta todella vaikea kirjoittaa, koska pitäisi olla itse yhtä älykäs kuin hahmo. Mutta minusta onnistuit erinomaisesti. Erityisesti pidin, miten aito Tom oli näytellessään ja manipuloidessaan ja miten hän tiesi kaiken tuon inhottavan teatterin olevan olennaista tavoitteidensa saavuttamisessa. Kun alkutiedoissa mainittiin muunneltu canon, hieman pelkäsin, että laitatko Tomin oikeasti kehittämään tunteita Vanessaa kohtaan. Se ei tunnu olevan mitenkään yhtenäinen minun päässäni olevan hahmon kanssa, mutta onneksi kaikki oli vain esitystä, erittäin taidokasta esitystä. Pidin myös, miten mukana oli vanhanaikaista keskustelua, kun tapahtumat sijoittuvat muutaman vuosikymmenen päähän, eikä tähän moderniin aikaamme. Se sai myös dialogin tuntuvan todella harkitulta ja herrasmiesmäiseltä. Olen samaa mieltä kuin marieophelia, jos kohtelias ja komea nuori Tom Valedro osoittaisi kiinnostusta minua kohtaan, olisin myyty, ihan kuten Vanessa. ;D

Pidin Vanessan hahmosta tosi paljon! Alkuun tuntui, että hän kallistuuko hän liiaksi Mary Suemaisuuteen, koska tuntui älykkäältä, kypsältä ja harkitsevalta. Mutta onneksi häneen tuli säröjä ja oikeastaan se, että hän todella vaikutti älykkäältä kuvasi hyvin, miten Tom huijasi viisaimpiakin. Vanessa jopa ajatteli, että jokin Tomissa tuntui vaaralliselta, mutta silti ei kyennyt vastustamaan häntä. Se, että hän ymmärsi, että hänen kuuluu varoa kertoo myös tietynlaisesta älykkyydestä, eikä koe olevansa viisautensa takia kaiken yläpuolella, eikä kukaan voi huijata häntä. Oli siis vieläkin mielenkiintoisempaa kuinka hän silti lankesi Tomin viettelykseen. Seitsemäntoista vuotias on kuitenkin yhä teini ja pari vuotta myöhemmin hän olisi ehkä saanut jo uutta ymmärrystä maailmasta, eikä olisikaan tullut manipuloiduksi. Olikohan se Tomin onni, että Vanessa ei ollut yhtään tuon vanhempi ja oli vanhemman, komean, arvostetun nuoren miehen armoilla? :)


--- Lainaus ---Veriuhraukset ovat osa pimeää taikuutta, mietin ja tajuan hermostuvani, mutta en voi antaa sen ottaa minusta valtaa – Tom ei saa luulla minun olevan pelkuri, joka antaa pelon ohjata päätöksiäni.
--- Lainaus päättyy ---

Tässä esimerkiksi hyvin näkyi, miten Vanessa yritti ajatella, mutta ei kyennyt vastustamaan Tomia. :)

Minusta ei ole lainkaan kaukaa haettua, että Tom voisi suunnitelmansa toteutumiseksi tapailla Hepzibah Smithin sukulaista. Niin inhottavaa kuin se Tomille olisikin, en usko, että hän kaihtaisi mitään keinoja saadakseen medaljongin haltuunsa. Joten vaikka mainitsit tämän olevan muunneltu canon, voisin hyvin kuvitella näin käyneen. Tomhan kuvattiin nuorena hyvännäköiseksi ja mielestäni hän on tarpeeksi fiksu käyttääkseen myös sitä hyväkseen, samoin kuin liukasta kieltään. En suoraan sanottuna muista, miten Tom päätyi Hepzibahin luokse kirjoissa eli minusta tämä sopii kirjan rivien väliin mutkattomasti. Jopa Hokeyn huijaaminen ja sen silmällä pitäminen sopii siihen, mihin Tom lopulta päätyi saadakseen medaljongin ja kupin.


--- Lainaus ---”Olen pahoillani, Hokey”, sanon. ”Taisin kääntyä väärään suuntaan heti alusta alkaen, mutta löytäessäni tähän huoneeseen… En voinut sille mitään, täällä oli liikaa mielenkiintoista nähtävää.”
--- Lainaus päättyy ---

En kestä, eihän Tom tavallaan valehtele tässä missään kohtaa! Tai ehkä pyytäessään anteeksi, mutta miten nerokkaasti hän osaa valita sanansa, jotta ne kuulostaisivat aidolta ja tottahan hän koko ajan puhui, joten häntä uskotaan helpommin. Niin fiksu ratkaisu tämä selitys Hokeylle. :) Tuo sanojan vääntely oli mielestäni fiksua sinulta ja todella tuntui, että ymmärrät, miten Tom pääsi tavoitteisiinsa, vaikka hänellä ei ollut käytössään hirveästi muita keinoja kuin tarkkaan valitut sanat. :)

Paljon oli ihania yksityiskohtia myös ficissä. Kuten tuo Abraxas Malfoyn mainitseminen tai, että Vanessalla oli viitassaan herjasuoja, joka oli hyvä idea Iskunkiertokujalla. Samoin tykkäsin Vanessan reagoinnista Tomin tunkeutumiseen hänen mieleensä. Hirveän jänniä olivat pienet hetket luolassa, kun Vanessa saattoi nähdä välähdyksen Tomin oikeasta luonteesta, vaikka niistä ei lopulta hirveästi huolestunut. Myös Muuttujan riipus oli tosi kiva keksintö, tuntui sopivan taikamaailman tosi hyvin. :) Koin pientä voitonriemua, kun ajattelin, mitä kaikkea Tomin oli pitänyt tehdä pitääkseen yllä suhdettaan Vanessaan, jopa nöyrtymään menemään jästien elokuviin. Että vaikka hän olikin voitokas ficissä, valtaosa siihen pääsemisestä oli varmasti todella epämiellyttävää. ;D

Kiitos tosi paljon tästä tarinasta, se oli todella mukava ja onnistunut! ^^

hiddenben:
marieophelia, jännitin vähän, mitä tykkäisit tästä ficistä, joten ilahduin suuresti lukiessani kommenttisi! Huippua, että onnistuit tavoittamaan Valedron luonteen. Minusta hän on kyllä aika seksikäs, mutta toki tuo pahan puolelle taipuminen vähän verottaa seksikkyyttä :D Olet täysin oikeassa siinä, että olisi huippua nähdä jonkun nöyryyttävän Valedroa oikein olan takaa! Mutta tässä ficissä niitä naisia ei näkynyt, ehkäpä juuri siksi, että Valedrolla oli jotain sellaista, mitä kumpikin elämäänsä kaipasi: Hepzibah lisää (nuoren miehen) ihailua ja Vanessa eräänlaista mahdollisuutta uhmata puuskupuhin elämälle tyypillisiä normeja. Kiitos oikolukuhuomiostasi! Mikä ihme on mahtanut mennä sekaisin, kun olen kirjoittanut Borginin noin :D Nyt se on korjattu. Kiitos vielä, että luit, kommenttisi oli hurjan kiva ja ilahdutti ♥

Meldis, olipa hyvä, että lukutottumuksistasi poikkeava ficci ei jättänyt kylmäksi! Mahtavaa kuulla, että tavoitin Valedron persoonan ja monimutkaisuuden sekä osasin esittää Vanessan säröineen kaikkineen. On totta, että Vanessa on paperilla aika Mary Suen kaltainen, mutta tuo jännityksen ja seikkailun jano tekee hänestä haavoittuvaisen Valedron vaikutusvallalle. Muistaakseni kirjoissa ei ole avattu erityisemmin tuota, miten Tom päätyi Hepzibahin luo - suhteiden kautta varmastikin tai oikeita henkilöitä tahtoonsa taivutellen. Tässä tekstissä oli kuitenkin kiva leikitellä yhdellä mahdollisella selityksellä :) Ihana kuulla, mistä kaikesta pidit tässä tekstissä. Kommenttisi sai minut kovin hyvälle tuulelle, kiitos siis siitä ja että luit! ♥

Larjus:
Tääpä oli kiva bongaus. Valedro-ficejä ei tule kauhean usein luettua, mutta hän on kyllä mielenkiintoinen hahmo. Tällaiset canonia mukailevat mutta sitä kuitenkin muuttavat ficit on myös tosi kivoja. Tää on vielä tosi järkeenkäyvä, sellanen minkä vois hyvin kuvitella tapahtuneen kirjoissa oikeestikin. Valedro on just sitä tyyppiä, joka esittää olevansa kiinnostunut toisista omaa etua tavoitellessaan. Mikäs sen parempi tapa päästä lähemmäs Hepzibah Smithiä kuin tämän siskontytön kanssa vehtaaminen? :D

Minäkertoja sopi tähän hyvin, ja musta oli kiva päästä näkemään asioita niin Valedron kuin Vanessankin näkökulmasta. Kertojavalinta tuo tähän erittäin hyvin mahdollisuuden kerronnan valheellisuuteen, ja on kiva kun esim. tokassa luvussa ei pääse lukemaan Valedron ajatuksia yhtään. Mitä kaikkea lieneekään ajatellut, ja miten paljon valehdellut. Kunnon manipuloija joka tapauksessa. Vanessakin on varmasti ainakin suht. järkevä tyttö vaikka Valedron silmin pelkältä hupakolta vaikuttaakin. En osaa pitää Valedron näkemyksiä ihmisistä mitenkään luotettavina :D

Loppu jää mukavan avoimeksi, mutta kun sen yhdistää canoniin, tietää tismalleen, mitä sittemmin tapahtuu. Sehän tässä on oletettavasti tarkoituskin, niin ei jää keskeneräisyyden tunnetta. Tämä fici on niin kuin vain yksi pala kokonaisuutta, jota canon kertoo lisää. Olisi sinällään kiva tietää, mitä Vanessalle käy myöhemmin (Hepzibahin kohtalo kun on jo selvä), mutta jos hänellekin käy kurjasti, niin ehkä tietämättömyys on parempi. (Sitäkin jo mietin, että hän varmaan muiden tavoin ei saa tietää, kuka Hepzibahin oikeasti tappoi. Tai sitten hän ymmärsi, kuka oli oikea syypää, ja koki sen takia itsekin hirveästi syyllisyyttä, kun oli Valedron tädilleen esitellyt. Ei kyllä olis sekään mikään kiva tieto kantaa mukanaan loppuelämänsä. Toisaalta Valedro olis kyllä varmasti hankkiutunut Hepzibahin luokse ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.)

hiddenben:
Larjus, olipa kiva, että luit ja tulit kommentoimaan tätä tekstiä! Valedro on kyllä jännittävä hahmo ja oli mielenkiintoista yrittää asettua manipuloivan hahmon ajatusmaailmaan ja yrittää tuoda hänen näkemystään esille ajatusten ja kerronnan muodossa. Tässä tuo koko Hepzibah Smith -canontarina toi erinomaisen asetelman lähteä kokeilemaan tätä kokonaisuutta, joten huippua, että pidit tästä! Kiva myös, että tuo toinen luku ja sen tuoma mysteeri toimi - se tuo vähän näkökulmaa siihen, mitä Vanessa näkee ja kokee Valedroon verrattuna. Pohdintasi lopun suhteen on kyllä mielenkiintoinen. Vanessalle en toivoisi tunnontuskia siitä, että tutustutti Hepzibahin ja Valedron toisilleen, luultavasti moni muukin taipui tahtomattaan Valedron tahtoon :P Mutta enpä tiedä, mikä Vanessan kohtalo lopulta on. Hauskaa kuitenkin, että jäit pohtimaan sitäkin! Kiitos vielä kommentista :)

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu