Originaalit > Sanan säilä
Tomuiset kämmenenkuvat, S, raapaleita 7/7
Saappaaton:
Isfet ja Pirreiseni, kiitän vain yhteisesti kommenteista, olette ihania. <3 Nyt pitkän tauon jälkeen vähän lisää tähänkin tarinaan. :D
Puro laskeutui pieneen lampeen metsän siimeksessä. Nähdessään ensimmäisen välähdyksen lammen pinnasta peilautuvista auringonsäteistä Nikolai kyyristyi kulkemaan mahdollisimman pienenä ja huomaamattomana. Välillä hänen sormenpäänsä kävivät maassa, tukea antamassa, kun paino ei tahtonut pysyä pelkästään nopeiden askelten varassa.
Lähestyessään rannan tuntumassa olevaa isoa kiveä Nikolai liukui viimeisen kyynärän kostealla nurmella ja tömähti vasten kivenlohkaretta. Lhois hänen kauluksensa alla sähähti protestoiden. Nikolai lohdutti lohikäärmettä hieromalla tätä leuan alta, kunnes olento yskäisi pienen kipinän tyytyväisyyttään.
Lhoisin jälleen painaessa päänsä Nikolai nosti katseensa tummuvaan taivaanrantaan ja kurkisti varovaisesti kiven takaa lammelle. Yhden hengenvedon ajan koko metsä tuntui hiljenevän odottavasti, kun lammen tyyni pinta alkoi väreillä.
Avaruuspiraatti:
Oi ihanaa, kun tämä jatkui aivan odottamattomasti ja yllättäen saman päivänä, kun luin ensimmäiset osat ;) <3 Hui, miten jännään kohtaan jäätiin!! Mitäköhän sieltä vedestä nousee esiin? Minun panokseni on merenneidoissa (tai joissain samankaltaisissa vesihyypiöissä).
Saappaaton:
Pirre, miten lainkaan ajattelet, että vedestä nousisi jotain vesihyypiöitä? En nyt lainkaan ymmärrä, mistä tällainen ajatus on saanut alkunsa. :< Mutta pus, kiitos kommentista senkin ihana. <3
Väreet lammen pinnalla olivat ensin pieniä, kuin tuulen kuiskauksia veden pintaa vasten. Pian ne kuitenkin kasvoivat, kunnes väreilyn sijaan lammen pintaan muodostui pieni pyörre. Sen seuraan liittyi toinen ja kolmaskin. Kauaa Nikolain ei tarvinnut kurkistella, kun hän ei enää pysynyt laskuissa mukana, eipä sillä että hän olisi kovin hanakasti yrittänytkään.
Poika seurasi silmä kovana, kun pyörteiden silmistä nousivat vesiset rihmat, jotka muodostivat liikkeellään hentoja kierteitä. Lammen vesi virtasi ylöspäin kierteitä pitkin, tehden rihmoista vahvempia ja vahvempia, aina siihen pisteeseen asti, että kierteet sulautuivat yhteen ja muodostivat kapeita vesipylväitä. Auringon säteet heijastelivat vesipylväistä luoden pieniä sateenkaria, jotka näyttivät valuvan takaisin lampeen.
Saappaaton:
Nikolai tunsi, miten Lhois kiipesi hänen päänsä päälle. Poika paransi myssynsä asentoa, ettei se tai sen päällä puoliksi nököttävä lohikäärme tippuisi varoittamatta. Meteli pilaisi hänen vaativan matkansa tänne asti ja hänen pitäisi odottaa ainakin kolme päivää, että vedenhenget uskaltaisivat tulla taas esiin.
Kuin lukien Nikolain ajatuksia vesipylväät alkoivat leventyä, kunnes peittivät pyörteet alleen kokonaisuudessaan. Ne pyörivät paikoillaan tovin ja valahtivat sitten loiskahtaen takaisin lampeen paljastaen pehmeän muotoiset vedenhenget. Ne liisivät pitkin veden pintaa jättäen pienet aallot jälkeensä, ja kikattelivat mennessään.
Nikolai kumartui pidemmälle ja seurasi lumoutuneena vedenhenkien tanssia. Hän ei ikinä kyllästyisi katsomaan miten ne kieppuivat ympäriinsä sulautuen välillä toisiinsa.
Saappaaton:
Vedenhenget tanssivat auringon säteiden hiipuessa puiden taakse. Pehmeä hämärä laskeutui metsään tuoden monien tähtien tuikkeen puiden latvojen ylle. Nikolai katsoi, kun vedenhenget yksitellen hypähtivät ylöspäin ja sukelsivat lammen syvyyksiin, kunnes jäljellä oli vain hiljaisuus ja peilityyni lampi.
Lhois haukotteli makeasti ja työntyi Nikolain myssyn alle. Poika tunsi miten lohikäärme painautui kerälle hänen päänsä päälle. Vedettyään myssyn paremmin päähänsä Nikolai suoristautui ottaen selällään tukea kivestä. Hän pyyhki turhaan housujaan ja polvissaan olevia ruohotahroja ennen kuin suuntasi takaisin metsään kohti tuttua polkua.
Tällä kertaa ainoa asia, joka joudutti hänen askeltaan, oli kotona odottava kuuma kaakao, joskaan edes se ei saanut poikaa juoksemaan.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta