Harry Potter -ficit > Pimeyden voimat

Hennon pölyn peittämää, S, Hestia/Emmeline/Marlene

<< < (2/2)

Rowena:
Ihanaa, kun näistä naisista kirjoitetaan! Ja ylipäänsä ensimmäisestä velhosodasta. Tähän aikaan sijoittuvat ficit ovat ihan mun lempiluettavaa :). Ennen muuta mua kiinnostaa se ristiriita, joka syntyy, kun sota on voitettu, mutta samalla menetetty monta läheistä ihmistä. Kiva, että juuri tätä aihetta käsitellään tässä!

Huh, edesmenneen rakkaan asunnon tyhjentäminen on kyllä kova rasti, kaikki sympatia Emmelinelle ja Hestialle! Hienosti oot kuvaillut tunnelmaa asunnossa ja noitien välillä. Tosi kauniita kuvia ja tuokioita! Esimerkiksi tuo, että ääni täyttää koko tyhjän tilan. Huh, tosi monimerkityksellistä!

Vaikka tässä oli haikea tunnelma, pidin siitä, että lopussa oli myös pieni vitsi. Naurahdin ääneen sille, että Marlene hoiti aina vuokran x). Tuo pieni huumorinhäive on kaivattu kevennys, mutta myös tosi todentuntuinen: kun läheisen kuolemasta on kulunut sen verran aikaa, että sen edes jotenkin käsittää, on huumori se, joka hyvin usein tuo suruun helpotusta. Toki tämä varmasti on yksilöllistä, mutta ainakin itselläni kuolleiden rakkaiden kanssa vietetyt hauskat tai vitsikkäät hetket ovat ne, joiden muistelu tuo ikävän hetkinä eniten lohtua. Pidin siitä, että näin käy tässä Hestialle ja Emmelinelle, vaikka Hestia ei ihan vielä surutyössään olekaan niin pitkällä, että pystyisi sanomaan Marlenen nimen hymyillen.

Pidän myös lopetuksesta. Se hetki, kun tajuaa, että kyllä läheisen kuolemasta jotenkin tulee selviämään, on todella merkittävä hetki surutyössä. Hienosti taltioit sen tähän tekstiin.

Kiitos!

LillaMyy:
Rowena: Ensimmäinen velhosota on kyllä niin kiinnostava aihe, että kun kerran sain pääni auki siitä, en varmaan osaa enää sulkea sitä. :D Se on kyllä kovin kamalaa, kun pitää kaivaa ne vanhat laatikot ja tutut asiat ja esineet esille, kun toisesta aika jättää! Hienoa, että tekstistä välittyi tämä. Huomasin tämän menneen vähän raskaaksi, niin sitten piti nostaa sinne jotain vähän humoristisempaa edes vähän helpottamaan tekstiä, joten kivaa, että nostit sen esille. (: Varmasti aika monille se on just näin, että niiden hauskojen hetkien muistelu tuo vähän sitä kaivattua lohtua. (: Kiitos paljon ihanasta kommentista! ((:

Sokerisiipi:
Vaihdokkaista heips!

Minun piti ihan ensiksi googlettaa, että keitä nämä hahmot oikein ovatkaan, koska nimistä ei ollut kuin aavistus. Varmasti oli haastavaa kirjoittaa tuntemattomista hahmoista menetyksen äärellä ja polysuhde taustalla. Tämä oli kuitenkin tosi toimiva, viipyilevä ja pysähtynyt. Varmasti kauheaa, kun on saatu suuri voitto ja muut sen kuin juhlivat, omaan kokemukseen mahtuu vain menetys ja valtava suru rakkaan kuolemasta. Hestia ja Emmeline kuitenkin ovat sen verran onnekkaita, että heillä on yhä toisensa, vaikka heidänkin täytyy uudestaan opetella, miten olla yhdessä, kun Marlene on poissa. Tällainen menetys voisi olla myös sellainen, joka erottaa heidät, mutta onneksi he kurottautuivat toisiaan kohti, ja jäi se kokemus, että naiset selviävät tästä. Huomaavaista ja tietyllä tavalla myös tervettä (hyvästelyn muodossa) heiltä myös siivota asunto ennen lähteä.

Kiitos tästä haikeasta hetkestä! Pidin!

LillaMyy:
Sokerisiipi: Heh, joskus on hauskakin kirjoittaa ihan oudoista hahmoista, kun sitten kukaan ei voi tulla sanomaan, että nyt hahmo on OoC. :D Mutta toisaalta tämä luo kyllä omat haasteensakin sitten. Kiitoksia paljon kommentistasi, ihanaa että pidit tästä! ((:

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu