Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Sekoleptikko - 22.06.2009 12:26:18
-
// Alaotsikko: Ilmestynyt 26, uusin "Onni on hetkellistä, mutta saa siitä nauttia" (31.1.)
Raapaleille oma ketju, jei. Idea ketjun nimeen Oostrialta, kiitos kulta<3
Title: Hermoilusta ja liemistä
Writer: Minä, crazyleptic
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama
Rating: Sallittu
Word count: 200
Summary: ”Kiitos. Väitätkö sinä, että minä en olisi täysijärkinen?”
A/N: Viikottaiseen raapalehaasteeseen, vko 26, aiheena Nymphadora Tonks. Dialogia tuplarääpäleenä.
”Tonks, mitä sinä hermoilit liemissä? Hyvinhän se koe meni loppujen lopuksi, vaikka kompastuitkin Weasleyn kattilaan kokeen alussa.”
”Mary, sinä lupasit, ettet muistuttaisi siitä. Sinä lupasit, se oli tarpeeksi noloa ilmankin, että Kalkaros otti kymmenen pistettä ’häiriköinnistä kokeen aikana’.”
”Okei, en muistuta enää. Mutta miksi sinä hermoilit niin hitonmoisesti, sehän oli sinulle helppo koe.”
”En minä tiedä miksi minä hermoilin. Ja mistä sinä tiedät että minä hermoilin?”
”Sinun tukkasi, Tonks. Se vaihteli väriään kokeen aikana punaisesta blondiin. Se on nytkin vaalea.”
”Ei hitto. Sen takia ne snobit tirskuivat takanani koko kokeen ajan. Onko se nyt normaali?”
”Sinun normaalisi, koska kukaan täysijärkinen ei haluaisi pinkkiä tukkaa. Ja nyt se näyttäisi olevan oikean sävyinen, voit avata silmät.”
”Kiitos. Väitätkö sinä, että minä en olisi täysijärkinen?”
”Väitän, ihan totta. Tuon värinen tukka ja sinun vaatteesi koulun ulkopuolella. Ja se musiikki, mitä sinä kuuntelet…”
”Älä viitsi, nytkö minun musiikkimaussanikin on jo vikaa? Sinä olet paljon ilkeämpi mitä olen luullut, Mary. Miten sinä olet kehdannut huijata minua viisi vuotta esittämällä kilttiä tyttöä?”
”En minä ole huijannut. Ja älä ala dramaattiseksi, eikö se riitä jos minä olen?”
”Ehkä se riittää, en minä tiedä.”
”Mutta asiasta menninkäiseen, näitkö Weasleyn ilmeen kun sinä aloit pyydellä häneltä hullun lailla anteeksi?”
A/N2: Kiitos lukemisesta<3
-
Title: Bittersweet
Writer: Minä, crazyleptic/pihkakersantti
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama, lievä angst ja kai se on pientä fluffiakin
Pairing: Harry Potter/Hermione Granger
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 200
Summary: ”Tältä se tuntuu”, Harry sanoi ääni karheana ja tiukensi otettaan tytöstä.
A/N:Tähän tuli inspis kuutosleffasta. Ja puolitoista tuntia myöhässä viikoittaiseen rääpäleisiin, aiheena Hermione Granger. Ja sataseenkin tämä menee, sanalla 71. Rikki.
Hermione tunsi Harryn kietovan kätensä hänen ympärilleen tiukasti, lohduttavasti. Hän painoi päänsä toisen rintaa vasten ja antoi kyyneleidensä valua pitkin poskiaan. Suolainen vesi imeytyi Harryn paitaan ja Hermione kuuli pojan sydämenlyönnit nyyhkytyksensä läpi.
”Tältä se tuntuu”, Harry sanoi ääni karheana ja tiukensi otettaan tytöstä. Hermione kiersi omat kätensä Harryn ympärille ja huomasi rutistavansa ystäväänsä. Harry painoi päänsä Hermionen hiuksiin ja hengitti syvään. Se tuntui yllättävän lohdulliselta olla vain siinä, Harryn sylissä, itkeä ja kuunnella hänen sydämenlyöntejään. Hiljalleen Hermione huomasi rauhoittuvansa ja kyynelten ehtyvän.
Hän nousi istumaan suorempaan pyyhkiäkseen kyyneleet pois. Harry piti hänestä edelleen kiinni ja katsoi häntä rauhoittavasti silmiin. He istuivat ehkä minuutin tai kymmenen niin ja koko sen ajan he vain tuijottivat toisiaan silmiin. Seuraava, mitä Hermione käsitti, oli se kuinka hän nojautui lähemmäs Harryä ja Harry lähemmäs häntä. Hän raotti suutaan kun Harryn huulet kohtasivat hänen omansa ja hetkeksi hän heitti Ronin ja Lavenderin, koulun ja arjen, aivan kaiken mielestään ja keskittyi vain suudelmaan. Se tuntui epätoivoiselta, loputtoman kaipaavalta ja epätodelliselta, vaikka se oli samalla niin käsin kosketeltavaa. Toisen selkä, kädet, hiukset ja suu, jossa maistui katkeransuloisuus.
He irroittautuivat toisistaan hiljaa ja varovasti, aivan kuin peläten särkevänsä toisiian vielä enemmän. Sillä sitä he molemmat olivat, rikki.
-
Title: Maailman epäreiluudesta
Writer: Minä, crazyleptic
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Pairing: Ron Weasley/Hermione Granger
Genre: Drama & fluff
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 200
Summary: ”Tämä on niin epäreilua, tässä ei ole mitään järkeä!”
A/N: Iski vaan inspis ja piti purkaa se. Mulla tosin on tunne, että tää jotenkin tökkii. Sataseen sanalla 61. Talvi.
”Tämä on niin epäreilua, tässä ei ole mitään järkeä!”
Hermione kuunteli Ronin valitusta ja antoi hymyn kohota kasvoilleen. Kun hän vilkaisi Harryä, hän huomasi tämänkin kasvoilla samanlaisen hymyn. Oli kirpeä marraskuinen aamupäivä ja he kävelivät kohti Hagridin mökkiä. Siitä asti, kun he olivat astuneet eteishalliin ja Kuhnusarvio oli muistuttanut Ronia liemien esseestä, jonka piti olla ehdottomasti valmis huomenna, Ron oli valittanut heille samalla kun käveli.
Hän ei tietystikään ole edes aloittanut sitä, Hermione ajatteli ja huokaisi, mutta hymy pysyi hänen kasvoillaan. Oli niin huvittavaa nähdä Ron taivastelemassa ja levittelemässä käsiään maailman epäoikeudenmukaisuudelle. Oli kummallista ajatella, että heidän suurin murheensa todellakin olivat läksyt ja koulutehtävät, kun vain muutama kuukausi takaperin se oli ollut Voldemort ja hirnyrkit. Tietysti Hermione myös murehti tulevaisuutta ja työpaikan saantia, mutta tiesi, ettei siinä tulisi varsinaisia ongelmia.
Hänen ajatuksensa keskeytyivät Harryn naurunpurskahdukseen, kun Ron liukastui ja kaatui nenälleen hankeen. Hän ja Harry auttoivat sadattelevan punapään tarpeeksi naurettuaan pystyyn ja Hermione suikkasi suukon pojan poskelle edelleen kikatellen.
”Älä viitsi, kyllä minä autan sinua sen esseen kanssa. Mutta sinä kirjoitat sen itse, onko selvä?” Hermione lisäsi tiukasti Ronin ilmeen muuttuessa liian toiveikkaaksi. Ron nyökkäsi ottaen alistuneen ilmeen kasvoilleen. Hermione nauroi ja tarttui poikaa kädestä samalla kun he jatkoivat kävelyä.
-
Title: Vastapalvelus
Writer: Minä, crazyleptic
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Pairing: Percy Weasley/Oliver Wood
Genre: Fluff
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 200
Summary: Percy oli ottanut muutaman askeleen lähemmäs häntä tyhjässä makuusalissa ja kuiskannut, niin hiljaa kuin mahdollista:
”Pysy siinä.”
A/N: Halusin kirjottaa viikottaiseen jotain. Ja kymppiinki halusin, mutta tajusin jälkeenpäin, että ei tää sovi mihinkään. Mutta kokeilenpa välillä tätäkin paritusta : )
...mikä tarkoittaa sitä, että mikäli alruuna- ja ukonhattujauhetta sekoittaa väärässä suhteessa toisiinsa, syntyy reaktio, joka aiheuttaa sen, että…
Oliver luki keskittyneesti muistiinpanoja Percyn olan yli samalla kun punapää kirjoitti lisää tekstiä. Oliver oli ollut yrttitiedosta ulalla viimeiset kolme kuukautta, eli juuri sen ratkaisevimman ajan, mikäli hän halusi läpäistä Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävän-tutkinnon. Hän oli valittanut siitä ääneen yhtenä iltana, sekaisin huispaus-tuskailujensa kanssa, ja Percy oli onnistunut poimimaan juuri kouluun liittyvät valitukset.
Yhden toiveikkaan koiranpentuilmeen ja kauniin pyynnön jälkeen Percy oli suostunut kirjoittamaan hänelle muistiinpanot, joiden avulla Oliver pikaoppisi pääasiat ja vähän muutakin. Silloin Oliverista oli tuntunut, että hän voisi tehdä mitä tahansa toisen puolesta. Niinpä hän olikin hetken huumassa kysynyt Percyltä, mitä hän voisi tehdä toisen puolesta, se saisi olla aivan mitä tahansa.
Hän muisti, kuinka toinen oli punastunut ja luonut katseensa äkkiä jalkoihinsa, aivan kuin hänen kengännauhoissaan olisi jotain mielenkiintoista. Hetkellisen vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen Percy oli ottanut muutaman askeleen lähemmäs häntä tyhjässä makuusalissa ja kuiskannut, niin hiljaa kuin mahdollista:
”Pysy siinä.” Tämän sanottuaan Percy oli suoristanut ryhtinsä, asettanut kätensä hellästi Oliverin hartioille ja painanut lämpimän ja pehmeän suudelman hänen huulilleen. Percyn pian vetäydyttyä ujona taemmas, Oliver vain tuijotti hetken hämmentyneenä eteensä ennen kuin virnisti.
”Minun pitää pyytää sinulta useammin palveluksia.”
-
Title: Ilkeä, epäreilu ja rakastunut
Writer: Minä, crazyleptic
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Pairing: Roger Davies/Padma Patil
Genre: Drama
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 200
Summary: ”Entä jos emme olisikaan enää koskaan nähneet? Miten sinä olisit jatkanut elämääsi?”
A/N: Tämä on spurttiin (sanana sumu), viikoittaiseen (Roger Davies) ja ff100:an (Harryn vuosikurssin tytöt) sanalla 30. Kuolema. Eli kolme kärpästä yhdellä. Tähän tuli idea vain yhtäkkiä ja sitten loppuje lopuksi tämä olikin todella kiva kirjoittaa. Tykkään kirjoittaa pohdiskelevaa draamaa, ja ehkäpä tätä paritusta on luvassa lisääkin. : )
”Se oli todella pelottavaa. Luulin etten enää ikinä näkisi sinua”, Roger kuiskasi varovasti korvaani. Hänen hengityksensä kutitteli niskani viertä saaden minut värähtämään. Hän ei ollut vielä kertaakaan maininnut taistelua keskustelumme aikana.
”Entä jos emme olisikaan enää koskaan nähneet? Miten sinä olisit jatkanut elämääsi?” Kysyn, vaikka luulen, että en saisi. Olen ilkeä, epäreilu ja rakastunut niin syvästi häneen. Tiedän, että Roger vastaa kysymykseeni kun on ensin vilkaissut minua tarkistaakseen, kysyinkö sen tosissani.
”Padma, en minä voisi elää ilman sinua. Minun elämäni olisi jatkunut kuin sumussa jos sinulle olisi tapahtunut jotain. Minä en olisi nähnyt enää mitään.” Kuuntelen Rogeria ja puristan hänen kättään tiukemmin. Minulta oli todella itsekästä rynnätä taisteluun hänen kielloistaan huolimatta ja olla muutaman sentin päässä kuolemasta.
”Anteeksi, se ei toistu”, kuiskaan hänelle takaisin nojaten Rogerin hartiaan. Hänen olkapäänsä on lämmin ja minulle tulee turvallinen olo, kun hän kiertää toisen kätensä ympärilleni.
Sen muutaman sekunnin ajan, kun hän ei pidä kiinni kädestäni, minä käsitän, mitä hän tarkoitti sumulla. Se tuntuisi musertavalta, lamauttavalta ja sokeuttavalta, jos tietäisin, etten enää koskaan voisi olla hänen lähellään ja kuunnella hänen lempeitä kuiskauksiaan. Puristamme toistemme käsiä entistä tiukemmin niiden taas kohdatessa. Toivon, että meidän ei koskaan tarvitsisi päästää irti, vaikka samalla tiedän sen olevan mahdotonta.
-
Title: Sateesta, vahingonilosta ja yrttitiedosta
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Remus kääntyi häntä kohti kummastuneena, aivan kuin Sirius olisi unohtanut jotain todella tärkeää.
A/N: Hih, ihka ensimmäinen kelmificcini<3 Spurttiin sanalla Vesi.
”Siellä sataa…”
Sirius käänsi kasvonsa kohti toista poikaa. Remuksen katse oli suunnattu ikkunasta ulos ja hän näytti vain tuijottavan pohdiskelevasti sateista ja harmaata pihamaata. He olivat matkalla aamiaiselle ja olivat juuri ohittamassa suurta ikkunaa, josta näkyi suurin piirtein koko linnan alue, aina porteille asti.
”Niin sataa. Ei kyllä käy kateeksi niitä, joilla on yrttitietoa heti aamusta, varsinkin jos on tuplatunti. Mieti nyt, kun ensin joutuisi rämpimään tuonne suohon ja sitten vielä seisoskelemaan ulkona kylmässä sateessa ties kuinka kauan”, Sirius naurahti vahingoniloisesti. Remus kääntyi häntä kohti kummastuneena, aivan kuin Sirius olisi unohtanut jotain todella tärkeää.
”Meillä on kaksi ensimmäistä tuntia yrttitietoa.”
-
Title: Huutoa, paiskontaa ja turhautumista
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Angst
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Huutoa tyhjässä huoneessa säesti metalliin paiskattu taikasauva.
A/N: Joo, eli spurttiin sanalla teräs. Ensimmäinen ficcini Dracosta, rikon rajojani tänään.
"Ei helvetti!"
Huutoa tyhjässä huoneessa säesti metalliin paiskattu taikasauva. Draco perääntyi muutaman askeleen kaapilta ja lysähti lattialle. Hän oli korjannut tuota pirun kaappia jo viikkoja, mutta ei ollut vieläkään onnistunut lähettämään mitään onnistuneesti Borgin & Burgensille. Kuinka se saattoi olla näin hankalaa, hänellä oli kaikki mahdolline tieto ja tuki asian suhteen?
Draco kumartui noukkimaan sauvansa maasta ja tarkisti, ettei siihen ollut tullut lommoa voimallisen käsittelyn seurauksena. Onneksi ei ollut, se olisikin ollut kiva lisä tähän päivään. Mikään ei ollut sujunut, hänellä oli jo kaksi jälki-istuntoa odottamassa illalle. Hän karjaisi vielä kerran turhautumuksesta, vaikka tiesi, että teräskaappi ei siitä miksikään muuttuisi.
-
Title: Kaunis, näsäviisas ja haaveiltu
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Pairing: James/Lily
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hän vastasi Siriukselle täysin pokkana, mutta ei onnistunut pettämään parasta ystäväänsä.
A/N: Spurttiin sanalla Kukka. Mietin aluksi, että kirjottaisin jotain syvällisempää liljasta, mutta koneaika loppui kesken. Ja nyt wordkin takkuaa, joten tähän on tyytyminen nyt. : )
"James, mitä helkuttia sinä teet?"
James hypähti säikähdyksestä ja melkein parkaisi, kun Sirius kopautti häntä olkapäähän. Hän oli vilkuillut kirjahyllyn kulman takaa erästä erittäin kaunista rohkelikkotyttöä, jonka nimen oli huokaissut monta kertaa edellisenä iltana. Tytön hiukset olivat kauniin punaiset ja hänen silmänsä olivat hätkähdyttävän vihreät. Ja hän oli aika hiton näsäviisas ja tietäväinen, eli juuri sopiva Jamesille.
"En minä mitään tee, miten niin?" Hän vastasi Siriukselle täysin pokkana, mutta ei onnistunut pettämään parasta ystäväänsä. Sirius vain virnisti ennen kuin paineli tytön luokse.
"Hei, Evans! James tuijotteli sinua äsken aika kiinnostuneesti ja olisitpa kuullut, miten hän voihki nimeäsi eilen illalla!"
-
Title: Valitusta, pohjanoteerauksia ja välähdys
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hän tiesi heti, että Mundungus oli kaikkoontunut niiden noidankattiloiden perään, joista oli aiemmin selostanut.
A/N: Viikoittaiseen Arabella Figgillä ja spurttiin sanalla Pohja.
”Oi voi, miksi nyt, miksi juuri nyt?” Arabella mutisi kun yritti mahdollisimman nopeasti kävellä kohti sitä suuntaa, josta arveli poikien pian saapuvan. Hän oli ollut tulossa kaupasta, kun oli kuullut tutunlaisen räksähdyksen pihaltaan. Hän tiesi heti, että Mundungus oli kaikkoontunut niiden noidankattiloiden perään, joista oli aiemmin selostanut.
Voi, kun hänellä vain olisi mahdollisuudet taikoa edes hieman, niin hän laittaisi sen miehen kärsimään! Kuinka niin vastuuntunnoton mies saattoi kuulua kiltaan, kuinka sellainen ihminen saatettiin päästää näin vastuulliseen tehtävään? Tämä tuntui jopa Arabellasta pohjanoteeraukselta, varsinkin Mundunguksen häipyminen juuri nyt. Hän hätkähti ja nopeutti askeleitaan entisestään tuntiessaan jotain kylmää ja nähdessään sinisen välähdyksen.
-
Title: Kikatusta, kuiskaus ja hiljaisia kirjeitä
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Drama
Pairing: Viktor Krum/Hermione Granger
Rating: Sallittu
Word count: 100 x2
Summary: Kiitos edellisestä kirjeestäsi, sitä oli ihana lukea. Kiva, että sinulla menee hyvin, tai oikeastaan loistavasti, töiden suhteen.
A/N: Spurttiin sanoilla Käytävä ja Hiljaisuus. Ilmeisesti käytän spurttia tekosyynä kirjoittaa kaikista uusista, joista olen pitkään halunnut kirjoittaa : D En nyt tiedä, lasketaanko tätä sarjaksi, mutta ovat nuo nyt sen verran erillisiä kuitenkin.
Hermione kikatti. Hänen naurunsa tuntui tukkivan ja täyttävän koko käytävän, hänen heleä naurunsa. Se oli hauskankuuloista ja sai väkisinkin hymyn nousemaan myös Viktorin huulille. Hän jatkoi juttuaan siitä, miten he olivat viime vuonna piinanneet koulunsa sijaisopettajaa ja Hermione kikatti lisää. Se nauru täyttivät Viktorin korvat ja maailman, kun hän veti tytön syliinsä ja tämä painoi päänsä hänen hartialleen.
Kohta nauru kuitenkin taukoaa hetkeksi, ja Viktor kuulee, kuinka Hermione vetää henkeä. Sitten samainen suu, jolla äsken vedettiin henkeä, puhaltelee varovasti hänen korvaansa. ”Pysytäänkö tässä vielä hetki?”
Viktor huomaa, kuinka kaikki tuntuu äkkiä kauniimmalta, kun hän kuulee ujon kysymyksen. "Pysytaan pitka hetki.”
~*~*~*~*~*~
Kiitos edellisestä kirjeestäsi, sitä oli ihana lukea. Kiva, että sinulla menee hyvin, tai oikeastaan loistavasti, töiden suhteen. Minäkin toivoisin, toivon todella paljon, että näkisimme mahdollisimman pian, mutta tiedäthän sinä. Minulla on opiskeluni kesken ja sinua tarvitaan siellä huispaamassa.
Viktor lopetti lukemisen ja laski pergamentin pöydälle. Hermionen kirjeet olivat edelleen yhtä pitkiä kuin silloinkin, kun he olivat aloittaneet kirjeenvaihdon, mutta jokin tuntui muuttuneen. Enää ei kirjeiden läpi tuntunut tulvivan kaikki muistot kolmivelhoturnajaisista, Hermionen tuoksu, ääni, pehmeä hellyys eikä varsinkaan nauru. Nyt oli vain loputtoman hiljaisia ja väkisin väännetyn oloisia kirjeitä, jotka joku tuntui kirjoittavan kohteliaisuudesta. Se oli Viktorista sietämätöntä.
-
Title: Numerologian kiinnostavuudesta
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Fluff/draama, dialogi
Pairing: Parvati Patil/Hermione Granger
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: ”Kuinka niin? Minusta numerologia on erittäin kiinnostavaa, enhän minä sitä muuten olisi valinnut.”
A/N: Femme kymppiin, viikoittaiseen raapaleeseen Numeroloogialla ja sataseen (Harryn vuosikurssin tytöt) sanalla 79. Milloin?
”Ei se nyt noin mielenkiintoista voi olla.”
”Kuinka niin? Minusta numerologia on erittäin kiinnostavaa, enhän minä sitä muuten olisi valinnut.”
”No et tietenkään. Mutta, Hermione, oikeasti. Sinä vain tuijotat noita ihme numeroitasi etkä välitä enää minusta yhtään.”
”Parvati, älä liioittele. Tietysti minä välitän sinusta, paljonkin.”
”Silloin kun sinulle ja sulkakynällesi sattuu sopimaan.”
”Älä nyt taas liioittele. Ei minun elämäni pelkästään koulun ympärillä pyöri. Ja jos saan tämän nyt valmiiksi, minulla on sinulle aikaa loppuviikosta.”
”Mutta kun minä teen sen silloin.”
”Koska et nyt viitsi tehdä.”
”Viitsisin, jos siihen olisi parempi perustelu kuin tälle.”
”Et kyllä hemmetissä laita nyt kättäsi sinne!”
-
Title: Muistikuviin kadonnut
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama, deathfic(?)
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary:
A/N: Spurttiin sanalla Tempo ja yhtyeen tuotantoon (Happoradio) biisillä Pikkuveli, albumilta Pienet ja keskisuuret elämät. Okei, ehkä tää nojaa tosi löyhästi tähän biisiin, mutta samat mielikuvat nämä minulle muodostavat : ) Lyriikat (http://lirama.net/song/59665)
Linnan ulkopuolella oli niin pimeää, että Oliver suorastaan kompastui kolhiintuneeseen ja nuoreen pojan surkeaan, elottomalta vaikuttavaan kehon. Oliver pyyhkiä nokea ja pölyä tämän kasvoilta ja mietti, tunsiko hän pojan. Hänellä oli hämärä mielikuva muutaman vuoden takaa pienikokoisesta pojasta, joka roikkui kaikkialla Harryn perässä ja räpsi hullun lailla kuvia, muun muassa huispausharjoituksien aikana. Tämä oli ärsyttänyt silloin Oliveria suuresti, mutta juuri nyt hän ei voinut tuntea muuta kuin sääliä tuota nuorempaa poikaa kohtaan. Kuinka hän oli joutunut taisteluun ja näinkin kauas linnasta?
Oliver etsi pojan ranteen ja tunnusteli pulssia, mutta ei löytänyt sitä. Pojan sydämen tempo oli kadonnut kauas vanhoihin muistikuviin.
-
Title: Laskettelun vaarat
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hän oli saanut Ronin lupaamaan, että tämä lähtisi hänen kanssaan laskettelemaan
A/N: Spurttiin sanalla Lasku, eipä nyt muuta. Pari päivää myöhässä, mutta kirjoitin kuitenkin : )))
”Ei, Hermione, ei. Et sinä voi olla tosissasi, minähän kuolen!”
”Höpö höpö, etkä kuole. Tämä on sitä paitsi aivan matala rinne, tästä ei saa edes kovia vauhteja”, Hermione yritti parhaansa mukaan rauhoitella ja vakuutella Ronia. Hän oli saanut Ronin lupaamaan, että tämä lähtisi hänen kanssaan laskettelemaan ja nyt, kun he viimein seisoivat lastenrinteen huipulla, Ron oli alkanut (jälleen kerran) epäröidä. Jotenkin Roniin ei uponnut, että laskettelussa ei ollut mitään vaarallista, kunhan vain oli varustautunut hyvin.
”Ron, sinä ihan totta selviät ja huomaat, miten hauskaa laskettelu on, kunhan olet laskenut muutaman kerran. Ja se on hyvä aloittaa täältä, joten alahan mennä.”
-
Title: Ikuisuudesta tänne
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Olin nähnyt varmaan satoja, ellen tuhansia, kertoja kyseisen kellon
A/N: Spurttiin sanalla Ikuisuus. Tykkään tuosta lintu kellosta ja se kiinnostaa hirveästi, niin kirjoitin nyt anonyymin näkökulmasta : )
Tuijotin lumoutuneena kellon sisään. Olin nähnyt varmaan satoja, ellen tuhansia, kertoja kyseisen kellon ja sen, kuinka kolibri sen sisässä kuoriutui, kasvoi aikuiseksi ja munautui aina uudestaan ja uudestaan. Ja silti, joka kerta kun kävelin sen ohi, minun oli aivan pakko uhrata sille muutama minuutti erittäin tiukasta aikataulustani. Kerran oli jättänyt linnun seuraamisen väliin, mutta se oli ollut sitä aikaa, jota en halunnut muistella.
Katsoin ihmetellen ja aivot täynnä kysymyksiä lintua. Mietin, miltä tuntuisi elää elämänsä uudestaan ja uudestaan vain syntyäkseen taas uudestaan ja uudestaan. Miltä tuntuisi olla tuollaisessa kellossa koko pitkä ikuisuus, eikä siihen voisi vaikuttaa?
Lähdin nopeasti kohti toimistoani.
-
Title: Syysaamuna
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Fluff/draama
Pairing: Oliver Wood/Percy Weasley
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hänen teki kovasti mieli avata ikkuna, mutta ei tehnyt sitä, koska ei halunnut pahentaa Percyn flunssaa.
A/N: Spurttiin sanalla Maa ja fanfic kymppiin (Percy/Oliver) sanalla 1. Auringonnousu.
Oliver katseli makuuhuoneen pienestä ikkunasta ulos ajatuksissaan. Aurinko oli nousemassa ja viimeöinen pakkanen oli huurruttanut nurmikkoa, puiden lehtiä ja ikkunalaseja. Hänen teki kovasti mieli avata ikkuna, mutta ei tehnyt sitä, koska ei halunnut pahentaa Percyn flunssaa. Hän vilkaisi punapäähän, joka nukkui sikeästi hänen vieressään. Hänen kuumeensa näytti laskeneen eikä hän ollut yskinyt nyt niin pahasti kuin toissapäivänä, joten Oliver nousi hiljaa ja livahti pois makuuhuoneesta.
Hän käveli olohuoneesta parvekkeen ovelle, avasi sen ja laski jalkansa kylmälle kivelle. Hän veti syvään henkeä ja tarttui parvekkeen kaiteeseen kurkottaen itseään alas. Hän piti syysaamuista ja siitä, kuinka maa näytti paljon kauniimmalta kuin normaalisti.
-
Title: Fyysinen ja henkinen taivas
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hermione piti korkeista ja avarista paikoista, mutta ei missään nimessä vaihtaisi tukevaa, puista katsomoa luudanvarteen.
A/N: Spurttiin sanalla Taivas. Olen huomannut viime aikoina, että Hermionesta on aika hemmetin kiva kirjoittaa o/
Hermione kapusi portaita ja välikerroksia yksi toisensa jälkeen, kunnes oli viimein Rohkelikon katsomon korkeimmassa tornissa. Sielläkin hän kapusi korkeimmalle penkkiriville ja kaivoi kaapunsa sisästä paahtoleivän odotellessaan huispausjoukkuetta saapuvaksi kentälle. Lähiaikoina ei ollut mitään erityisen hankalaa tai tärkeää tulossa missään aineessa, joten hän oli seurannut parin viikon ajan Harryn ja Ronin harjoituksia mielenkiinnolla. Joka aamu hän kiipesi katsomon ylimmälle riville katsomaan, kun pojat liisivät pitkin kenttää luudillaan pallojen perässä.
Hermione piti korkeista ja avarista paikoista, mutta ei missään nimessä vaihtaisi tukevaa, puista katsomoa luudanvarteen. Tämän lähemmäksi hän ei fyysistä taivasta halunnut. Henkiseen taivaaseen hän pääsi vain katsomalla yhtä tiettyä punapäistä pelaajaa.
-
Title: Kotoa pois
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama, angst
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hän oli vain muutama sekunti sitten paiskannut oven paniikissa kiinni ja rynnännyt ulos, pois äitinsä ulottuvilta.
A/N: Spurttiin sanalla Veistos.
Andromeda kuuli, kuinka äiti paiskoi kirouksia ja jotain epäilemättä arvokasta ja posliinista oveen. Hän oli vain muutama sekunti sitten paiskannut sen paniikissa kiinni ja rynnännyt ulos, pois äitinsä ulottuvilta. Hän jatkoi juoksemista pientä laukkua tiukasti puristaen. Se laukku sisälsi kaiken hänen omaisuutensa (taioilla kutistettuna, tietysti) eikä hän aikonut palata hakemaan jotain unohtunutta. Ei tuon hullun naisen taloon, joka lähetti tyttärensä perään marmorisia veistoksia, jotta tämä ei naisi ”kuraveristä, arvotonta rottaa”.
Andromeda tunsi kyyneltulvan poskillaan yltyvän. Vielä muutama askel ja hän olisi tontin ja suojataikojen ulkopuolella, kykenevänä ilmiintymään ja päättämään itsestään. Hän käännähti kannoillaan, nosti sauvansa ja hyvästeli perheensä yhdellä katseella.
-
Title: Elämä jatkuu
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Ron esitti kysymyksen hiljaisella äänellä. Hermione ja Harry käänsivät katseensa ystäväänsä.
A/N: Spurttiin sanalla Aikakausi.
”Se on siis viimein ohi, niinkö?”
Ron esitti kysymyksen hiljaisella äänellä. Hermione ja Harry käänsivät katseensa ystäväänsä. He istuivat järven rannalla ja katsoivat, kuinka aurinko kipusi taivaalle ja paljasti yöllisen taistelun jäljet.
”Niin, nyt se on ohi. Lopullisesti”, Harry vahvisti varmalla äänellä, josta kuulsi uupumus ja hieno tyytyväisyys. Hän oli kertonut juurta jaksain ystävilleen, mitä metsässä ja sen jälkeen oli tapahtunut ja mitä hän oli kokenut. Oli ollut yllättävän helpottavaa purkaa se kaikki puhumalla ihmisille, joihin hän saattoi luottaa sataprosenttisesti. ”Mutta meillä on vielä paljon tehtävää.”
Hermione ja Ron kääntyivät vuorostaan Harrya kohti ja nyökkäsivät. He auttaisivat häntä jälleen, varmasti.
-
Title: Puuterilla korjaamaton
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Ja paskat, Marietta ajatteli kun astui peilin eteen ovenraosta.
A/N: Spurttiin sanalla Kosmetiikka ja viikoittaiseen raapalehaasteeseen (Marietta Egdecombe).
Marietta tuijotti peilin kautta muita tyttöjä. He rupattelivat kaikesta samalla kun lisäsivät uutta kerrosta ripsiväriä ja puuteria kasvoilleen. Heillä ei ollut mitään oikeita ongelmia kasvoissaan, heillä kaikilla oli täydellinen iho, pitkät, kaarevat ripset eikä pienintäkään pelkoa näppylöistä. Eivätkä he antaneet sen hetkauttaa itseään, vaikka jollakin heistä olisi, senhän voisi parilla taialla ja puuterilla hävittää. Aivan varmasti, sitten maailma olisi jälleen täydellinen ja viaton jutustelu voisi jatkua.
Ja paskat, Marietta ajatteli kun astui peilin eteen ovenraosta. Vaikka varsinkaan Cho ei tarkoittanut pahaa, he kaikki hiljenivät ja käänsivät katseensa pois. Hänen otsassaan pysyisi se saamarin muodostelma vielä pitkään, eikä sitä puuterilla korjattaisi.
-
Title: Kylmä ja pohjaton suru
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Angst
Pairing: Cedric Diggory/Cho Chan
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Ja minusta tuntuu, että kukaan ei voi ymmärtää miltä minusta tuntuu.
A/N: Spurttiin sanalla Jää. Kerrankin en ajatellut tuota sanaa kun kirjoitin. : D Miksi angstista Chota oli näin kiva kirjoittaa?
Minä kuulen edelleen hänen äänensä päässäni. Ja hänen naurunsa, sen äänen, josta en tuntenut koskaan voivani saada tarpeeksi. Ja se on surullista, koska minä tiedän, että Cedric ei enää koskaan tule palaamaan minun luokseni, kuiskaamaan korvaani ”Cho, arvaa kuka” ja nauramaan pehmeästi päälle.
Ja minusta tuntuu, että kukaan ei voi ymmärtää miltä minusta tuntuu. Kukaan ei voi käsittää, sitä pohjatonta surua ja tyhjää tunnetta, kun tiedän, etten voi enää koskaan nähdä häntä oikeasti tai hän ei enää koskaan kosketa minua. Minä luulin, että Harry käsittäisi, mutta minä jouduinkin pettymään.
Kukaan ei käsitä pohjatonta ja kylmää suruani. Se siinä sattuu eniten.
-
Title: Odotan lyhtypylväällä
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Fluff
Pairing: Lily Evans/James Potter
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 100
Summary: Käsissäni puristin pientä lahjakassia, jossa olisi minun joululahjani hänelle.
A/N: Spurttiin sanalla Lyhty. Intouduin kirjoittamaan rääpäleitä taas : D
Katsoin kuinka hengitykseni höyrystyi pimeässä yössä kasvojen edessä. Odottelin yksinäisen lyhtypylvään alla Jamesia saapuvaksi. Yleensä me molemmat olemme ajoissa, mutta nyt Petunia oli viivyttänyt minua pyytämällä apua läksyissään eikä Jamesiakään näkynyt vielä missään.
Huokaisin ja nojasin lyhtypylvääseen kädet selän takana. Käsissäni puristin pientä lahjakassia, jossa olisi minun joululahjani hänelle. Vaikka molemmat olimme jo täysi-ikäisiä velhojen mukaan, olin halunnut jäädä vielä kotiin joksikin aikaa, ennen kuin alkaisimme aloittaa yhteisasumista. Ja näin sain Jamesin tutustumaan kunnolla vanhempiini, jotka olivat haltioissaan hänestä. Petunia ei kylläkään hänestä välittänyt, mutta sille en voinut mitään.
Yhtäkkiä joku peitti silmäni, suuteli kaulaani ja kuiskasi ”Anteeksi, että myöhästyin.”
-
Title: Heidän huoleton naurunsa
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Tyttö alkoi näyttää jo kyllästyneeltä, mutta jatkoi silti mukana leikissä hyppien kohti kirjojaan.
A/N: Spurttiin sanalla Huoleton ja mistäpä muusta kirjoitinkaan kuin Kelmeistä : ))
Remus huomasi katseensa alkavan harhailla pois kirjasta, kohti Jamesin ja Siriuksen pelleilyä. Hän katsoi, kuinka he taikoivat yhä uudestaan ja uudestaan vuotta vanhemman Perkinsin kirjat lentämään korkeammalle kuin hän ylsi. Tyttö alkoi näyttää jo kyllästyneeltä, mutta jatkoi silti mukana leikissä hyppien kohti kirjojaan. James ja Sirius nauroivat huoletonta nauruaan, jossa ei ollut ivaa, ainoastaan leikkimielistä huvittuneisuutta.
Remus ei voinut käsittää, mistä heidän loputtomalta tuntuva itseluottamuksensa kumpusi ja kuinka he saattoivat päästää höyryjä pihalle noin helposti ja julkisesti. Kai toiset ihmiset hyväksytään suosittujen rooliin helpommin kuin toiset, niin epäreilua kuin se onkin, hän ajatteli vilkaisten Peteriä, joka taputti ja nauroi mukana.
-
Title: Kaktus yöpöydällä
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Mutta kaktus on sitkeä kasvi ja jos sen saa kukkimaan, voi vain ylpeillä.
A/N: Spurttiin sanalla Kaktus. Tämä oli hankala kirjoittaa, mutta sainpa kuitenkin kirjoitettua.
Neville piti aina yöpöydällään jotain kasvia. Viime vuonna yöpöytä tosin oli ollut tyhjillään sen vähän ajan, minkä hän oli makuusalissa viettänyt. Kun hän aloitti uudestaan seitsemännen vuotensa, siinä oli kaktus. Neville katsoi sitä aina jonkin aikaa aamulla herätessään ja illalla ennen kuin nukahti. Ja hän pohti, miksi oli valinnut tälle vuodelle kaktuksen, joka oli tavallinen kasvi.
Hän tuli siihen lopputulokseen, että kaktuksessa oli jotain kiehtovaa, joka sai ihmiset ostamaan sellaisen ikkunalleen. Kaktus ei ole kaunis kasvi useimmiten, päinvastoin, se on yleensä aika ruma ja piikit pistävät kipeästi. Mutta kaktus on sitkeä kasvi ja jos sen saa kukkimaan, voi vain ylpeillä.
-
Title: Vanha valokuva
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 200
Summary: ”Miksi täällä ei ole yhtään kuvaa äidistä ja isästä, mutta Marge-tädistä on?” Pienen pojan kysymys oli viaton, mutta se aiheutti Petuniassa yllättävän reaktion.
A/N: Spurttiin sanalla Valokuva. Tää on myöhässä, koska en ole jaksanut postata. Mutta Petunian päänsisäistä maailmaa on kiva kuvailla ja ajatella.
”Petunia-täti…” Harry esitti kysymyksensä hiljaisella äänellä, mutta siitä kuulsi vaatimus. Tuskastuneena Petunia kääntyi sisarenpoikansa puoleen tiskeistään ja katsoi kuusivuotiasta poikaa ärtyisästi. Hän ei olisi halunnut inhota tuota poikaa niin paljon kuin inhosi, muttei voinut sille mitään. Harry muistutti itsellään ja olemuksellaan Petuniaa kaikesta siitä, mitä hän oli lapsena halunnut ja mitä hän ei ollut saanut. Ja Harry muistutti häntä Lilystä katsomalla häneen noilla suurilla, kirkkaan vihreillä silmillään. Ja se sattui, paljon.
”Mitä nyt, minulla on kiire.”
”Miksi täällä ei ole yhtään kuvaa äidistä ja isästä, mutta Marge-tädistä on?” Pienen pojan kysymys oli viaton, mutta se aiheutti Petuniassa yllättävän reaktion. Hän jäykistyi muutamaksi sekunniksi ja sitten viha nousi hänen kasvoilleen.
”Mitä sinä poika oikein höpötät! Miksi täällä olisi niistä kiittämättömistä hyväkkäistä kuvia? Me emme halua muistella niitä ihmisiä! Sinun ei pitäisi ajatella heitä, unohda koko juttu!” Petunia huusi paukauttaen tiskiharjan pesualtaaseen. Hän huitaisi Harryn pois ja piti huolen siitä, että tämä olisi komerossaan loppupäivän. Kun hän oli lukinnut komeron, hän ei palannutkaan keittiöön tiskaamaan, vaan käveli huoneeseensa ja avasi yöpöytänsä lukitun laatikon. Sieltä hän otti kuvan, jossa oli naurava punatukkainen tyttö nurmikolla ja vaivaantuneen näköinen laiha poika.
Petunia taisteli kyyneliään vastaan ja hävisi samalla, kun takan liekit nuolivat vanhan valokuvan pois.
-
Title: Syksy saapuu kirjeineen
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Draama
Rating: Sallittu
Word count: 100
Summary: Hän ei kestänyt ajatusta, että heidät löydetty, vaikka hän tiesi, että Harry olinpaikka oli tunnettu
A/N: Spurttiin sanalla Syksy. Humm, teki mieli jatkaa tuon edellisen teemaa ja Harryn kirjeet tulivat syksystä mieleen.
Petunia tuijotti yhdessä Vernonin kanssa kirjekasaa, joka oli saapunut sinä aamuna heidän ovelleen. Kirjekuori näytti vanhalta, aivan kuin se olisi odottanut useamman vuoden, että se lähetettäisiin vastaanottajalleen. Olisi saanut odottaa pitempäänkin, vaikka ikuisuuden, Petunia ajatteli. Hän ei kestänyt ajatusta, että heidät löydetty, vaikka hän tiesi, että Harry olinpaikka oli tunnettu. Jos tänne alkaisi rampata niitä ihmisiä ovista ja ikkunoista, niin kuin silloin kun Lily oli saanut omansa, se olisi sietämätöntä.
Petunia huomasi puristavansa huuliaan tiukkana viivana ja istuvansa muutenkin erittäin jäykästi. Hän yritti rentouttaa itsensä, mutta ei voinut. Hän näki, kuinka Vernon otti pinkan, heitti sen takkaan ja sytytti pergamentin tulitikuilla.
-
Kommentinkerjäyshaasteessa sain tehtäväkseni kommentoida raapaleitasi, ja vaikka aluksi pelästyinkin tekstien määrää, tehtävä osoittautui hyvinkin miellyttäväksi. :---D
Tykkään kovasti raapaleista. Ne ovat nopeita lukea, mukavia tunnelmakuvauksia ja parhaimmillaan niissä on siitä huolimatta punainen lanka ja sisältöä. Tähän voisi sanoa jotain viisasta, kuten vaikka että "parhaimmillaan raapale on kuin belgialainen suklaakonvehti, joka saa sekä vatsan täyteen että janoamaan lisää."
Ottamatta vielä esille yksittäisiä raapaleita sanon, että pidän näistä oikein kovasti. Suloisia, persoonallisia ja lämminhenkisiä. Tykkäsin otsikoista, erityisesti noista kaksi- tai kolmiosaisista, esimerkkeinä Hermoilusta ja liemistä ja Huutoa, paiskontaa ja turhautumista. Mielestäni raapaleessa on kuitenkin oltava muutakin kuin vain sanoilla ja tilanteilla ja tunnelmilla leikittelyä, jokin kysymys tai vastaus, jokin, minkä takia koko teksti on ylipäätään kirjoitettu. Erityisesti lopetus on tärkeä, sen on ikään kuin kiedottava paketti kokoon ja yhdistettävä irralliset lauseet. Joistakin raapaleistasi tämä eheys puuttuu, mutta useimmiten olet onnistunut paremmin kuin hyvin.
Pidin kovasti erityisesti näistä humoristisista, dialogipainotteisista raapaleista, joista suosikkini on joko Sateesta, vahingonilosta ja yrttitiedosta tai Numerologian kiinnostavuudesta. Molemmissa on mielestäni onnistunut lopetus, joka kuroo tekstin kokoon. Ensimmäisessä muistutus elämän realiteeteista, toisessa vastaus siihen, miksi ihmeessä Parvati olisi kiinnostunut Hermionen motiiveista numerologian opiskeluun. Kaunis, näsäviisas ja haaveiltu loppui kutkuttavan yllättävästi: kuvittelin, että raapale on alusta loppuun Lily Evansin ihanuudessa kieriskelyä, mutta lopetus käänsi jokseenkin herkän "olen korviani myöten tulevaan vaimooni ihastunut teinipoika" -tunnelman päälaelleen.
Eniten tykkäsin kuitenkin hieman vakavemmista raapaleistasi. Kikatusta, kuiskaus ja hiljaisia kirjeitä oli kokonaisuudessaan ihana. Hrm/VK on yksi lempiparituksista (Viktor nyt vaan on niin vastustamaton), ja tässä vaaleanpunainen fluffy yhdistyi kauniisti ja saumattomasti siihen, mitä tapahtui canonissakin: Viktor oli loppujen lopuksi vain lyhytaikainen ihastus. Muita lemppareitani ovat Kotoa pois ja Vanha valokuva. Mukavaa, että joku vaivautuu käsittelemään harvinaisempiakin ja vähemmän fandomseksikkäitä hahmoja kuten Petuniaa, Arabellaa ja näppylänaamaista Mariettaa. Vanhassa valokuvassa minua viehättää Petunian inhimillisyys, joka paljastuu ikävä kyllä oikeastaan vasta aivan viimeisissä kirjoissa. Hassua, että Petuniaa vihataan ja syytetään, vaikka hänhän on oikeastaan eniten ulkopuolinen kauniin, taitavan ja ihaillun noidan jästisiskona. Olet saanut hahmoihin hienosti syvyyttä, lämpöä ja inhimillisyyttä sortumatta kaunisteluun tai ooc:hen.
Parhaita raapaleitasi ovat ehdottomasti ne, joissa on jokin omaperäinen asetelma ja idea, esimerkiksi Neville kaktuksineen, Colin Creevey-rukka (en kuollaksenikaan muista, oliko se nimi edes Colin) tai huispauskatsomossa istuva Hermione. Erityisen hurmaava idea löytyy raapaleesta Ikuisuudesta tänne, tuo kyseenomainen kello (ja oikeastaan kaikki Dumbbiksen kultaiset mekaaniset laitteet) viehättää minua kovasti.
Kylmä ja pohjaton suru ja Ilkeä, epäreilu ja rakastunut olivat mielestäni sarjan heikoimpia juurikin siksi, että samankaltaista angstia ja nyyhkytystä on käsitelty monta monituista kertaa aikaisemminkin, usein varsin samanlaisin sanankäänteinkin. Esimerkiksi tuosta kuin sumussa jatkuvasta elämästä on luettu niin moneen kertaan, ettei se enää oikein säväytä. Eivät nämäkään huonoja olleet, mutta näihin muihin verrattuna keskinkertaisia, eivät erottuneet mitenkään vaan hukkuivat massaan.
Toivottavasti nyt, kun tämä aihe hyppää taas etusivulle, saat lisää kommenttia, koska todellakin sen ansaitset. Eikä kukaan voi puolustautua ajan puutteella: ei vaadi kovinkaan suuria uhrauksia lukea 100 sanan raapale ja kirjoittaa ajatuksensa ylös.
-
Päätin sanoa jotain jokaisesta raapaleestasi, en ole varma kuinka hyvin siinä onnistun, mutta yritetään :)
1.Hermoilusta ja liemistä: Pidän Tonksin hahmosta ficissäsi, olet saanut kiteytettyä hänen persoonansa erinomaisesti! Myös Kalkaros on oma itsensä ja Weasley maininta sitoi tarinaa entisestään kirjojen maailmaan, tai siis siihen osaan mitä niissä jätettiin kertomatta. Söpöä ja hauskaa kouluarkea. Tonks = täysjärkinen oli ihana kiistan aihe. **
2.Bittersweet: Oli nimensä mukainen ja vaikka paritus kuuluu inhokkilistani kärkikaartiin, oli se tässä todella onnistunut, leffan kohtaus todella olisi hyvin voinut jatkua näin. Kaunis ja herkkä kuvailu teki tästä tunnelmaltaan aivan upean. Loppulause kruunasi tämän raapaleen. "Sillä sitä he molemmat olivat, rikki." ***
3. Maailman epäreiluudesta: Mukava kirjoja "täydentävä" raapale. Tuli suorastaan nostalginen olo tuosta paluusta Tylypahkaan. Asiat olivat ennallaan ja toisaalta isoja muutoksia kokeneita. Tuore suhde oli onnistuneesti kirjoitettu osaksi arkea.**
4.Vastapalvelus: Yksi suosikeistani tässä raapale sarjassa. Kouluarjen ja romantiikan sekoitus kaikessa alun viattomuudessaan aivan superihanasti kirjoitettuna. Percy, joka koulukeskeisenä poimii vain siihen liityvät asiat keskustelusta, oli niin IC kuin voi olla. Eikä Oliver velmuna hurmurina ollut roolistaan pihalla yhtään sen enempää. Kerrassaan suloinen raapale. Ihastuin ja rakastuin. *** ja iso +
5.Ilkeä, epäreilu ja rakastunut: Vieraammat hahmot vaikuttivat yllättävän paljon lukukokemukseeni, tai siis olen itse yrittänyt kirjoittaa Padmasta ja koen sen vaikeaksi, enkä siksi ehkä päässyt tunnelmaan niin hyvin tässä mukaan. Kuvauksesi rakkaudesta ja menettämisen pelosta oli onnistunut, vaikka hahmot jättivätkin tekstin etäiseksi. **
6.Sateesta, vahingonilosta ja yrttitiedosta: Viehättävä pikku raapale, jossa Sirius on ah, niin epäakateeminen ja itsekeskeinen. Remus puolestaan ikuisena järjenäänenä saa sympatiat puolelleen. Erittäin onnistunut ensimmäiseksi kelmificiksi! ***
7.Huuto, paiskontaa ja turhautumista: Näissä kirjoja "täydentävissä" ficeissä on oma erityinen viehätyksensä. Tässä ei kuitenkaan juuri kerrottu tarinaa, vaan ficci oli enemmänkin tunnelman/hetken kuvaus, hyvä sellainen. Silti tähän jäi hieman kaipaamaan jotain lisää. **
8.Kaunis, näsäviisas ja haaveiltu: Jamesin itserakkaus ei tunne rajoja, oli ensimmäinen ajatus joka alusta muodostui. Jatko puolestaan sai kokemaan sellaista, jota en Jamesia kohtaan ole juuri koskaan tuntenut, nimittäin myötätuntoa. Siriuksen möläytys ja yksityisyyden loukkaus olivat sen verran törkeitä, vaikka kovin IC. Pervomieleni luki tätä ikärajaa korkeampana vihjausten kohdalla, en tiedä olivatko sellaisiksi tarkoitettuja ;) **
9.Valitusta, pohjanoteerauksia ja välähdys: Höppänäksi Arabella on tässä yllättävän tarkkanäköinen ja vastuuntuntoinen (hieman eritavalla kuin kirjassa, mutta en osaa muodostaa sitä sanoiksi). Hänen mietteensä saavat taas kerran itsenikin ihmettelemään Albuksen päätöstä antaa Mundungukselle moinen vastuu. Onnistuit raapaleellasi sytyttämään Albusinhoni uuteen kukoistukseen. Se ei kuitenkaan liennyt ficin pääasiallinen tarkoitus. **
10.Kikatusta, kuiskauksia ja hiljaisia kirjeitä: Viktorista on aivan liian vähän ficcejä. Tässäkin poika/mies oli jälleen aivan ihana. Pidin todella paljon siitä, että kuvailit turnajaisten aikaista suhdetta näiden kahden välillä, kirjassa kun se ohitetaan todella vähäisin viittauksin. Ekan raapaleen iloisuus, kepeys ja lämpö tuntuivat todalla konkreettisesti kadonneen toisessa raapaleessa. Viktorin pettymys ja suru oli koskettavasti kuvattu. Snif. nämä kaksi raapaletta todella veivät mukanaan tunnelmaansa. Ehdottomia lemppareitani. *** ja iso +
11.Numerologian kiinnostavuudesta: Parvati/Hermione tuntuu ensi silmäyksellä todella vastakohtaiselta parilta ja oli hauska seurata neitien arkista sanailua. Lopetus oli jälleen onnistunut, loppulausahdus sai nauramaan. kirjoittamanasi pari oli varsin toimiva. ***
12.Muistikuviin kadonnut: Runollista ja kaunista tunnelman kuvailua, erityisesti loppulause säväytti ja antoi tälle syvemmän merkityksen. Suru voi olla hyvinkin kaunista. ***
13.Laskettelun vaarat: Pomottava Hermione omassa persoonassaan, tilanne on helppo nähdä mielessä. Ronin pelko on ihanan absurdia, kun ajattelee huispausta ja muita tilanteita joissa hän on ollut, jotka ovat olleet todella paljon vaarallisempia kuin laskettelu. Arkisuudessaan viehättävä, mutta jälleen tuntuu kuin osa tarinaa uupuisi. **
14.Ikuisuudesta tänne: Tässä raapaleessa oli paljon filosofista pohdintaa tiiviissä paketissa. Pidän siitä ja erityisesti siitä, miten ajatukset vaikuttavat kertojaan. Se, kuinka paljon kertojan luonteesta ja elämästä paljastuu näin pienessä pätkässä, yllätti minut, etenkin kun kertoja on anonyymi. Propsit siitä. ***
15.Syysaamu: Suloinen Oliver/Percy pariskunta. Rakastan näitä sinun arjesta kertovia pikkutarinoitasi! Ne kertovat paljon enemmän kuin niiden sanamäärään uskoisi mahtuvan, ne ikään kuin elävät tarinan ulkopuolellakin. On ihana seurata kuinka Oliver huolehtii kumppaninsa hyvinvoinnista, siinä tuli hyvin esille, ettei suhde ole pelkkää rakkauden huumaa vaan, kuinka pienissä eleissä näkyy arjessa usein enemmän rakkautta kuin suurissa tunnustuksissa ja kliseisissä lahjoissa tms. ***
16.Fyysinen ja henkinen taivas: Ei ihme, että tykkäät kirjoittaa Hermionesta, saat hänet elämään teksteissäsi ja hän on hyvin aito hahmo. Hyvä idea erottaa kaksi taivasta näin konkreettisella tavalla samassa tarinassa. Hermionen lentokammo tuli kirjoissa esiin ja sulautit sen onnistuneesti osaksi tarinaasi. **
17.Kotoa pois: Andromedan perheestään ja suvustaan irtautuminen herätti jostain syystä kirjoissakin pelkkänä mainintana paljon tunteita. Onnistuit erinomaisesti luomaan niille tarinan, johon oli helppo eläytyä. Tämän ficin kuvailu oli kertakaikkisesti upeaa, tai se ainakin iski minuun. ***
18.Elämä jatkuu: Tämä kuului sarjaasi kirjoja täydentävät raapaleet ja kiteytti viimeisen taistelun jälkeiset tunnelmat hyvin. Pidin realistisesta Harrystasi, joka kirjoissakin esiintyy, mutta puuttuu monista ficeistä. Kolmikon yhtenäisyys ja toistensa tukeminen on aina yhtä koskettavaa, eikä tarinasi tehnyt poikkeusta sen suhteen. Tästä jäi erikoinen hiljainen tunnelma. ***
19.Puuterilla korjaamaton: Tästä luin paljon muuta kuin itse tarinan. Koin tämän raapaleen kuvaavan enemmän pinnalista ajanhenkeä kuin kertovan kirjaan liittyvistä tapahtumista. Se ei mitenkään ole huono asia, mutta itse tarinan kommentoiminen on siten vaikeaa. **
20.Kylmä ja pohjaton suru: Tämä oli ensimmäinen raapaleistasi, joka jostain syystä tuntui kliseiseltä. En osaa selittää, miksi. Ehkä syynä ovat sanavalinnat, joilla kuvasit surua ja kaipausta. Ensin ajattelin, että surusta on vain kirjoitettu niin paljon, että kaikki tuntuu kliseeltä, mutta sinulla on muitakin surusta kertovia raapaleita, eivätkä ne olleet kliseisiä päinvastoin. *
21.Odotan lyhtypylväällä: Mukava kurkistus Lilyn ja Jamesin suhteen alkutaipaleeseen. Erityisesti pidin Lilyn perhesuhteiden kuvauksesta, se on jäänyt kirjoista kiinnostamaan minua, koska kirjojen harvat maininnat ovat Petunian katkeruuden tahrimia. **
22.Heidän huoleton naurunsa: Tämä raapale oli puolestaan virkistävän erilainen muihin kelmificceihin, että se toi esiin ryhmän sisäisiä jännitteitä ilman petoksen olemassa oloa tai Peterin syrjintää. Kuvasit tiiviin ystäväporukan, joista jokainen oli kuitenkin yksilö. Erityisesti tämä nosti esiin suosikkien ja syrjään vetäytyjien välisen asetelman, sekä sen kuinka ulkopuoliset siihen suhtautuvat. Ajatusten herättämisestä tulee iso plussa. ***
23.kaktus yöpöydällä: Pidin Nevillen kaktusfilosofiasta, mutta muutoin tästä paistoi hieman läpi se, että koit kirjoittamisen vaikeaksi. Rauhallinen ja yhtenäinen tunnelma kuitenkin kantoi koko raapaleen matkan ja tuo kasvin merkityksen pohdinta oli tosiaan onnistunutta. *
24.Vanha valokuva: Tämä oli suurin rakkauteni tässä raapalesarjassa kaikessa raadollisuudessaan. Ehkä se johtuu omasta Harryn lapsuuteen liittyvästä fiksaatiostani tai siitä, että tämä oli mahtavasti kirjoitettu. Erityisesti toit hyvin esiin Petunian katkeruuden syyt ja sen, että hän tiesi, jollain tasolla Harryn vihaamisen olevan väärin, mutta ei ollut tarpeeksi vahva unohtaakseen kateuttaan. Pikku-Harry oli suloinen ja oli todella tuskallista ajatella hänet tuohon tilanteeseen. Lopetus oli jälleen kerran loistava. *** ja valtava <3
25.Syksy sapuu kirjeineen: Samasta teemastaan huolimatta tämä kalpeni tuon edeltävän rinnalla, vaikka laadussa ei oltu tingitty. Petunian katkeruus ja tunteet ovat tässä huomattavasti hillitymmät, mutta hänen ajatuksiaan on erittäin mielenkiintoista seurata. ***
Yleisesti sanottuna kuvailu on selvästi vahvuutesi ja paikoitellen se vei huomion pois tarinasta, muutaman kerran tarina jäi kokonaan pois kuvailusta. Lisäksi ainakin muutamassa alun ficissä Harrya oli muodossa Harryä, joka itsellä sattui silmään, mutta on pikkuasia ja virhe, joka sattuu toisinaan omallekin kohdalle. Pidin raapaleistasi paljon, hahmosi olivat pääsääntöisesti IC ja täydensit mukavasti kirjoja. Ehdoton bonus oli tapasi kuvata arkisia tilanteita, ficcimaailma on täynnä suuren suuria juonia ja tunteita, erikoisia tapahtumia yms., mutta arki tuntuu usein unohtuvan. Viihdyin näiden parissa, etkä usko kuinka moneen kertaan olenkaan nämä lukenut ja laittanut pieniä merkintöjä muistivihkooni näistä. Ihmettelen tosiaan, että näitä ei ole tämän enempää kommentoitu ja karkotit osaltasi omaa pelkoani raapaleita kohtaan.
Kiitos lukukokemuksesta, jonka tarjosit näiden myötä :)
-
sugared & koiranruusu: Kiitos molemmille ihanista kommenteistanne ja siitä, että jaksoitte paneutua näihin näin paljon. En mie tiiä mitä tässä voi sanoa, mutta nuo kommentit patisti vähän taas kirjoittamaan : ))
Title: Onni on hetkellistä, mutta saa siitä nauttia
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Fluff, draama, angst
Pairing: Ron Weasley/Lavender Brown
Rating: K -11
Word count: 150 x 2
Summary: Lavenderin kasvoilla on pienen hetken pettynyt suunmutristus, kun Ron puhuu niin kömpelösti, mutta nopeasti hän vaihtaa sen nauruun
A/N: Tämä menee sataseen (Harry vuosikurssin tytöt) sanalla 8. Viikot, yhtyeen tuotantoon (Happoradio) biisillä Hirsipuu (lyriikat (http://lyriikat.org/nayta/happoradio-hirsipuu-108895/)), multifandomiin Potterilla, genrehaasteeseen hetillä, ficlettiin aiheella preesens (kaikki verbit preesenssisä) ja viikoittaiseen raapalehaasteeseen Lavenderilla.
Öh, joo. En ole pitkään aikaa kirjoittanut mitään raapaleita oikein kunnolla. Mutta nuo kommentit nyt innostivat ja ajattelin ottaa hieman itseäni niskasta kiinni. On tää kyllä ehkä hieman huijausta, koska käytän samaa ideaa toistamiseen ja pistän noin moneen haasteeseen, mutta olen häijy ihminen, lulz. Enjoy <3
”Ron! Mennään Tylyahoon yhdessä, joohan? Eikö mennäkin, eikö?”
Lavenderin iloinen ja innostunut huudahdus raikuu Ronin päässä, vaikka ympärillä oleva jokailtainen oleskeluhuoneen melu peittää sen muiden korvilta. Ron asettaa kasvoilleen hymyn, jota ei ole hankala estää ja kiertää molemmat kätensä hellästi Lavenderin ympärille.
”Tietenkin mennään, kenen muun kanssa minä voisin mennä, kun Harrylla on muutakin seuraa?” Ron sanoo Lavenderin korvaan ja kutittaa tyttöä. Lavenderin kasvoilla on pienen hetken pettynyt suunmutristus, kun Ron puhuu niin kömpelösti, mutta nopeasti hän vaihtaa sen nauruun ja kikatukseen. Ei se haittaa, vaikka Ron puhuu kömpelösti, koska tarkoitus on niin läpinäkyvästi Ronissa.
Tietenkin Ron menee Lavenderin kanssa, mutta ei sitä tarvitse kaikille huutaa. Ron ei kyllä ikinä päästäisi Lavenderia menemään yksinään Tylyahoon, jos hän voi lähteä mukaan. Ajatus olla yksin on Ronille ja Lavenderille sietämätän, niin sietämätön, että sitä ei voi ajatella.
Lavender kikattaa ja suutelee Ronia. Tällaisesta hän pitää, että hänelle luvataan jotain, mitä hän haluaa.
~*~*~*~*~*~
”MENE POIS!”
”Lavender, älä huuda, minä pyydän, rauhoitu…” Ronin ääni kuulostaa surkealta ja aivan liian vaivaantuneelta. Lavender vetää henkeä ja todella yrittää rauhoittua, ihan oikeasti yrittää, mutta kyyneleet eivät tunne mitään, ne vain pyrkivät pois silmistä ja niitä tuntuu olevan loputtomasti. Hänen on pakko huutaa, huutaa jollekin, huutaa pois sitä pahaa oloa, jotta kyyneleet eivät olisi yksinään.
”Minä en halua nähdä sinua, mene pois! Katoa! Minä en halua kuulla sinun selityksiäsi, en sinun tekosyitäsi, en sinun ääntäsi! MENE JO POIS!”
Ja Ron menee, pää matalana ja punaisena, häntä hävettää. Mutta Lavender tietää, että heti kun Ron kääntyy kulmasta, hän päästää helpottuneen huokauksen ja unohtaa Lavenderin, Lavenderin huudot, Lavenderin täysin. Sillä Ronia hävettää vain ja ainoastaan se, että hänelle huudetaan koulun käytävässä ja kaiku huutaa hänelle takaisin, että muut voisivat kuulla, miten hänelle huudetaan. Ronia ei hävetä yhtään se, että hän valehtelee ja pettää, valehtelee ja pettää uudestaan, liian monta viikkoa.
-
Jälleen kaksi tunnelmaltaan erilaista raapaletta. Ekassa kiehtoi kovasti tuo Lavenderin itsepetos, tai yksinkertaisesti sokeus sille, että Ronille oikeasti on paras kaveri tärkeämpi kuin tyttöystävä. Olit hauskasti pukenut tuon Lavenderin ajatuksiksi, kun sen mitä ei halua uskoa katsoo kömpelöksi puheeksi. Toisaalta Ron jos kuka puhuu kömpelösti ja möläyttää mitä sattuu suustaan, joten ei Lavender niin kovin kaukana totuudesta ollut.
Toisessa tulee hyvin esiin se, kuinka pettymyksen myötä ne rakastuneen ruusunpunaiset lasit katoavat ja jäljelle jää julma totuus. Vaikka Lavenderista on vähän höppänä mielikuva, niin voi hyvin kuvitella hänen suhteen loputtua näkevän ensimmäistä kertaa Ronin kunnolla todellisine heikkouksineen.
Jälleen erittäin paljon ajatuksia herättävä raapale, joka kuuluu selvästi sarjaasi kirjoja täydentävät ficit. Toivottavasti osallistut haasteeseen Kulisseissa - eli mitä meiltä jää kokematta, jossa on tarkoitus juuri tämän tyyppisiä ficcejä kirjoittaa.
Kiitoksia, olet saanut ihmeen aikaiseksi, luen ja kommentoin hettiä, jota en olisi uskonut tekeväni :)
-
koiranruusu: kiitos taas kommentistasi <3
Title: Aamukahvia
Writer: Minä, Sekoleptikko
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potterversumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista rahallista korvausta tästä.
Genre: Fluff, draama
Pairing: Hermione Granger/Ginny Weasley
Rating: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Word count: 300
Summary: Poikaystäväni tietenkin huomasi kuinka soin aina vain vähemmän aikaa hänelle, mutta pistin sen vielä opiskelujen ja stressiin piikkiin.
A/N: Taas lyön kärpäsiä. Sataseen (Harryn vuosikurssin tytöt) sanalla 23. Rakastavaiset, Weasleyn perhepotrettiin Ginnyllä, ficlettiin ja genreen femmellä, yhtyeen tuotantoon (Happoradio) biisillä Sinä ja femme kymppiin. Inspiraationa käytin viikoittaista raapalehaastetta : )
Tätä olikin hauska kirjoittaa. Aaaah, innoituksen avoisi sanoa toimineen Baby Janen, koska siinä on niin kiva se tyyli. <3
Mitä on rakkaus? Sitä minä mietin niin usein ollessani koulussa, sitä ennen ja sen jälkeen. Ja samalla kun pohdin, etsin ja kokeilin, pelkäsin suunnattomasti. Pelkäsin, etten koskaan löytäisi sitä, etten koskaan saisi tuntea sitä toiselta. Minä oikeastaan käsitin nopeasti, mitä se minun osaltani oli, mutta vastarakkaus, se minulta puuttui.
Niinpä minä sanoin hyvästit mielessäni hänelle, ja aloin katsella muita. Katselin monia, kokeilin ja löysinkin useammin kuin kerran jotain, jota voisi kutsua rakkaudeksi. Tai niin luulin, kunnes käsitin, että on muitakin vaihtoehtoja. Ei tarvitse olla niin kuin muut, ei tarvitse tehdä niin kuin odotetaan. En tietysti kovin useasti tehnytkään, mutta tämä oli erilaista.
~*~*~*~*~*~
Se oli minun viimeinen vuoteni Tylypahkassa. Oikeasti olin vuoden yliajalla, mutta Voldemort oli tietysti sotkenut kaiken maailmanvalloitusaikeillaan, ja en minä edellisenä vuotena käynyt yhdelläkään tunnilla, joten. Mutta kuitenkin, minä olin onnellinen, seurustelin ja rakastin opiskelua. Minulla oli ystäviä, joista yksi oli noussut erityiseen arvoon vuoden erossaolon jälkeen. Me vietimme tavallista enemmän aikaa yhdessä, vaikka hän oli vuotta alempana. Ja se vain jotenkin tapahtui.
Pian huomasin ajattelevani ja kaipaavani hänen halauksiaan enemmän kuin veljensä ja öisin pohdin, miltä hänen kätensä tuntuisivat ihollani. Ja näin kului jonkin aikaa, en ole varma kuinka kauan, mutta sanotaan muutama kuukausi. Poikaystäväni tietenkin huomasi kuinka soin aina vain vähemmän aikaa hänelle, mutta pistin sen vielä opiskelujen ja stressiin piikkiin.
Ei olisi pitänyt jatkaa sitä teatteria niin pitkään.
~*~*~*~*~*~
Ginny kietoi kätensä hellästi Hermionen hartioiden ympäri ja kurottautui antamaan suukon tämän poskelle. ”Huomenta. Sinä olet aikaisin ylhäällä.”
Hermione käänsi katseensa Ginnyyn ja hymyili väsyneesti. ”Tietysti, minulla on töitä tänäänkin, toisin kuin eräillä.” Hän seurasi katseellaan, kuinka Ginny heilautti sauvallaan itselleen kahvia kuppiin ja istuutui häntä vastapäätä.
”Niinpä niin. Mitä sinulla on ohjelmassa tänään, meneekö myöhään?” Ginny kysyi siirtäen jalkojaan ja ikään kuin vahingossa hipaisi Hermionen nilkkaa.
”Ei pitäisi. Mutta vain jos sinä odotat täällä.”
”Joka ilta.”
-
Raapaleficcipiiristä heissan.
Vanha valokuva oli todella kaunis ja Petunian olit todellakin saanut IC:ksi. Olet samalla saanut Petuniasta uusia puolia esiin, jotka valottavat lukijalle hahmoa entistä enemmän. Vanhat valokuvat ovat rakkaus, joten nimi sai jo olettamaan paljon. Summary toi sellaisen aaws-olon ja tuplaraapaleen luettuani oli semmoinen kauheen haikeen katkeran ja pettymyksen (älä ota tätä minään negatiivisena, mutta siksi pettynyt, koska tekstistä huokui Petunian olosta sellainen tunne) sekoittunut olo. Harryn kysymys oli niin ihanan lapsekas ja niin naiivi; kuka nyt ei haluaisi saada tietää miksei tädin kodissa ole isästä ja äidistä kuvia. Rakastin lopetusta ja koko raapaletta<3
Kiitos tästä lukuelämyksestä :-*