Originaalit > Pergamentinpala
Myrskyntekijä | K-11 | maaginen realismi, huumori, slash | 59/x 13.9
Sokerisiipi:
Avaruuspiraatti: Kivaa, että alku nappasi mukaansa! Tykkään tästä itse kovasti juurikin sen takia, miten tässä vanha luonnonläheisyys sekoittuu moderniin nykyaikaan. Nimet on minustakin ihania! Mars on tosiaan kertoja :'D Olen ollut sniikki hänen kanssaan, ei nimeä missään! Marsin voima ja menneisyys selviää pikkuhiljaa! Kiitos kovasti kommentista!!
A/N: En yleensä etsi oikeita henkilöitä hahmojeni "kuviksi", mutta nyt löysin täydellisen Liekon. Tässä ja tässä. Kuvissa siis Leo Hoyte-Egan.
7.
Luin happamana huoneessani vanhoja sarjakuvia, jotka olin penkonut esiin Kerättären ullakolta. En jaksanut näyttää enää naamaani muualla kartanossa, koska olin edelleen vehkeitäni myöten räikeän pinkki – olin ollut jo viikon – ja nokkelimmistakin heitoista maku oli mennyt jo pari päivää sitten.
Siksi en vastannutkaan heti, kun joku ääliö alkoi taas koputella huoneeni ovea. Käänsin vain sivua ja irvistin supersankareiden korneille iskulauseille.
”Mars?” Talvikin ääni huhuili.
”Mene helvettiin”, tokaisin tympääntyneenä.
”Voisin muuttaa sinut ennallesi”, Talvikki sanoi varovasti. Tuhahdin epäuskoisesti. Niin varmaan joo.
”Mistä moinen suopeus?”
”Minä pyysin”, matalampi ääni vastasi. Loikkasin ylös. Se oli Lieko! Menin ovelle ja päästin kaksikon saman tien sisään.
8.
Tuskin edes näin Talvikkia, kun Lieko oli paikalla. Liekon rinnalla Talvikki vain näytti – ironisesti sanottuna – värittömältä. Vaikka Liekolla ei olisi ollut eeppisiä voimiaan, hän olisi silti kääntänyt päät pitkällä, komealla ulkomuodollaan. Liekon iho oli lämmintä kinuskia ja tummanruskeat hiukset tyylikkäillä kiharoilla.
”Ymmärsin, että sinä olit tavoitellut minua”, Lieko sanoi kevyt hymynkare huulillaan. ”No, tässä minä olen. Mitä asiaa?”
”Ihan vain kiinnostaisi tutustua”, sanoin. Suorasukaisuuteni näytti yllättävän Liekon. Hän varmaan mietti, pilailinko minä. No, en minäkään välttämättä olisi ottanut flamingonväristä jätkää heti täysin tosissani. Lopulta Lieko kuitenkin hymyili. Se hymy oli kuin aurinko, yhtä kuuma ja säihkyvä. Minua heikotti.
”Tutustutaan ihmeessä.”
9.
Lieko oli nyt aivan toinen ihminen kuin se kiukkuinen pyörremyrsky, joka oli uhannut rusikoida minut tennispalloilla.
”Olen pahoillani siitä. Olen yleensä hirveän räjähdysaltis sen jälkeen, jos menetän hallinnan, mutta ethän sinä sitä voinut tietää.”
”Kaikilla on huonoja päiviä”, yritin lohduttaa. Liekon kasvot synkkenivät välittömästi. Pieleen meni ja kunnolla.
”Muiden huonot päivät eivät aiheuta hengenvaarallisia myrskyjä”, Lieko sanoi totisena.
”Uh.” Siihen oli vaikea sanoa mitään, koska tottahan se oli.
”Mikä sinun voimasi on?”
”Osaan lukea ajatuksia”, heitin läpällä. Lieko ja Talvikki säpsähtivät ja perääntyivät heti pari askelta. Nauroin heidän järkytykselleen. Sitä kesti vain sekunnin, mutta hetken ajan Lieko näytti hyytävän murhanhimoiselta.
Fairy tale:
Olipa mukava lukea monta osaa eteenpäin.
--- Lainaus ---Äkkiä vittuun painuminen tuntui loistoidealta.
--- Lainaus päättyy ---
Kyllä vain. Kun ihminen nostattaa tuulta ja myrskyä, siinä voi tulla hiukan orpo olo.
Koko kartano tuntuu nyt heräävän eloon, kun lukee että siellä on kuntosali ja paljon muitakin jotka opettelevat hallitsemaan voimiaan. Naureskelin noille viimeisille osille. Vai ollaan sitä vehkeitä myöten pinkkinä, sepäs mielenkiintoista.
No niin, Lieko on tyyntynyt. Hauskaa että "satuit löytämään" hänestä kuvan. Ja minä kun alussa kuvittelin hänet aivan toisenlaiseksi. Hyvä että asia korjaantuu nyt näin alkuvaiheessa.
Sokerisiipi:
Fairy tale: Kivaa, että lukeminen oli mieleistä! ^^ Kyllä, Marsilla on tervettä itsesuojeluvaistoa, kun on kyse Liekon voimista! Kiva kuulla, että Liekon "kuvista" oli apua hänen kuvittelemisessaan, kiitos kommentista!!
A/N: Rikon kaavani ja julkaisen vain yhden osan.
10.
Talvikki oli kerrankin kunnon tyyppi ja palautti salskean ulkomuotoni ennalleen. Sen tehtyään hän jätti minut ja Liekon ”tekemään tuttavuutta”. Aloin aavistaa pahaa, koska heti tytön poistuttua, sarjakuvani alkoivat lepattaa. Liekosta oli mahdoton sanoa, millaisella tuulella hän oli.
”Mikä sinun voimasi on?” Lieko tivasi.
”Se varmaan selviää sinulle aikanaan.” Lieko kuristeli kulmiaan.
”Melko epäreilua, kun sinä kuitenkin tiedät, mihin minä pystyn”, Lieko ärähti.
”Mitäs olet tuollainen mahtipontinen liehuletti”, sanoin. Väkivaltainen ilmavirta tönäisi minua rintaan, mutta en näyttänyt pelkoa. ”Me ei olla yhtään samankaltaisessa tilanteessa. Minä olen täällä töissä, en koulussa.”
Samassa huoneen atmosfääri muuttui sähköiseksi.
”Töissä?” Liekon ääni oli uteliaisuudesta kirkas.
Fairy tale:
Töissä! No kylläpäs nyt vetää salaperäiseksi. Olen vähintään yhtä utelias kuin Lieko. (Tai mistä minä sen voin tietää). ;)
Hienosti kuvattu tuo Liekon ilmavirtojen nostattaminen miten se ilmenee pienessä huoneessakin. Sarjakuvien lepatus ja rintaan tönäisy.
Yksi osa ja sait siihen kyllä mahtumaan sen olennaisen - odotuksen tuskan seuraavasta osasta ja uteliaisuuden.
Tähän asti tuo Marsin voima ei ole ollut niin oleellinen.
Sokerisiipi:
Fairy tale: Mahtavaa, että sain herätettyä kiinnostuksesi Marsin todellisella syyllä oleskella kartanossa! Liekon voimien kuvailu sadassa sanassa on välillä osoittautunut sangen haastavaksi, joten hyvä, että vähälläkin ilmasulla on toivottu teho. Kiitos kommentista!!
11.
”Jep. Kerätär palkkasi minut hyvin erityiseen hommaan”, sanoin. Kerättären palkkalistoille suostuminen oli ollut vaihtoehdoista viimeinen. Kerättären tarjous oli kuitenkin pelastanut henkeni. Se oli fakta. ”Työnkuvani yksityiskohdat eivät tietenkään kuulu sinulle.”
”Paskat säännöistä”, Lieko tuhahti.
”No, eipä ihme, että olet täällä”, sanoin. ”Tuollainen mentaliteetti todennäköisesti tuhoaa sinut.”
”Ehkä minä haluankin niin tapahtuvan”, Lieko sanoi hiljaa järkyttäen minut perinpohjin katkerilla sanoillaan.
”Jos tosissasi haluaisit sitä, et olisi edes tullut tänne”, veikkasin. Yllättäen Liekon ilme pehmeni.
”Olet outo ja hämmentävä tyyppi, Mars”, Lieko naurahti häkeltyneenä.
”Tiedetään”, virnistin, ”ja juuri siksi aivan mielettömän seksikäs.”
Lieko nauroi, mutta panin mielissäni merkille, ettei hän kieltänyt asiaa.
12.
Seuraavana yönä oli työkeikka. Minut herätettiin tylysti kesken unien. Asialla oli Kerättären korsto, Silvia, joka käski minun pukeutua ja saapua keittiön ovelle tasan viiden minuutin kuluttua. Pukeuduin varuillani ja kiukkuisena. Siitä oli aikaa, kun minua oli viimeksi käskytetty näin. Se toi pintaan monia ahdistavia muistoja. Viimein selviäisi, eroaisiko Kerättärelle työskentely aiemmista "työpaikoistani" vai oliko vapauteni jälleen harhaa. Olin lähtöpaikassa täsmällisesti, ja Silvia antoi minulle hyväksyvän nyökkäyksen. Mukana olivat yllättäen myös Kerättären suojatit Kreeta ja Odette. Tarkastelin heitä kiinnostuneena eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä meidän oli tarkoitus tänä yönä tehdä, mutta pitkästä aikaa olin virkeä ja innoissani. Se tuntui hyvältä.
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta