Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Kuin kielletty rakkauspakkaus (S) 3. luku 4.6

(1/5) > >>

hymykuoppa:
// Alaotsikko: Romantic, Humour, Angst || Minä/Harry (Sinun oma Potter-haaste)

Title: Kuin kielletty rakkauspakkaus
Beta: Tunnelimyyrä
Genre: Romantic, little humour/angst
Raiting: S
Paring: Minä/Harry Jordan Lee/Kate Draco Malfoy/Slytherin (finiläinen)
Author: hymykuoppa
Disclameir: Rowling omistaa Harryn ja muut Tylypahkalaiset, minä omistan hymiksen ja Slytherin itsensä (:
Summary: Teiniys on vaikeaa aikaa, kun täytyy tehdä kaikkea, mutta silti pitää osata rakastaa ja huomioida oma kultansa. Harrylla se on välillä vaikeaa, kun huispaus vie hänen aikaansa. Poika tosin oppii ottamaan toisetkin huomioon kun hänen on pakko.
A/N: Osallistuu Sinun oma Potter-haasteeseen. Tuli aika erikoinen, todella omalaatuinen ficcipätkä : D Toivottavasti tykkäilette jos (ja kun!: D ) luette tämän (:

Slytherin, anteeksi, en ennättänyt odottaa sinun vastaustasi koska unohdin koko asian, typerä kun olen. Mutta toivottavasti et pistä pahaksesi. Tai jos pistät, niin sendaile oikeushaaste minun postilaatikkooni (:




KUIN KIELLETTY RAKKAUSPAKKAUS


Huokasin hiljaa katsellessani, kuinka Harry leikki kiinni saamallaan siepillä ilmassa. Aurinko paistoi kasvoilleni pojan takaa ja jouduin siristämään silmiäni veden kohotessa ylöspäin. Näin Harryn heilauttavan siepin sisältämää nyrkkiään minulle ja heilautin kättäni luoden hymyn kasvoilleni.

Siellä minun oma Harryni liiteli pitkin taivasta hymyillen, ilon loistaen hänestä. Jordan Lee jutteli jotain Ronin kanssa lähettyvilläni, heidän katsellessa minun tapaani rohkelikkojen harjoituksia.

"Meillä on tulossa suuri matsi", Harry oli aiemmin sanonut painaessaan suudelman poskelleni.
Totta kai, huispaus. Mitä muuta voisi teinipojan elämään mahtua.

".. siitä mitään sinulle?" kuulin Ronin äänen yllättäen viereltäni. Käännyin katsomaan poikaa kulmiani kohottaen.
"Älä nyt kun hän on täysin Harryn pauloissa", Lee nauroi ääneen istuessaan minun ja Ronin takana.

"Entäs sinä ja Kate?" hymyilin kääntyessäni katsomaan Leetä. Poika punastui mitä syvimmin, jolloin katsoin aiheelliseksi siirtyä takaisin Ronin puoleen, "Mitä minun olisi pitänyt kuulla?"
"Juhlista", pojan silmissä roihusi into, "Tylypahkan auringonlaskujuhlista. Niistä tulee mahtavat. Ajattelin vain kysyä, että onko Harry maininnut niistä mitään sinulle."

"Ei ole", vastasin hetken hiljaisuuden jälkeen, "En ole kuullut koko asiasta."
"Hän on vain unohtanut kertoa", Ron sanoi taputtaen minua olkapäälle hymyillen, "Hymis, kai tiedät, että Harrylla on suuri peli tulossa."

"Älä sano minua Hymikseksi", nyrpistin nenääni Leen nauraessa jälleen turhan nolostumisepidemiansa jälkeen, "En minä edes hymyile koskaan."
"Ai etkö?" Ron kysyi tuttuun tyyliinsä ja katsoi minua Ron-ilmeellään, "Sinä olet varmaan syntynytkin hymy huulillasi."

Hymyilin tahattomasti pojille ja nousin penkiltä ylös nähdessäni Harryn laskeutuvan maankamaralle: "Nähdään."
"Varmasti, ehkä kymmenen minuutin kuluttua, ellemme kuole sillä aikaa johonkin", Lee huusi perääni ja hyppäsi sitten Ronin kanssa laidan yli kentälle, epäilemättä Katen ja muiden luokse.

***

"Hei kulta", Harry painoi suudelman huulilleni, "Miltä näytti?"
"Ihan kivalta", tyydyin hymyilemään pojalle ja lähdin kulkemaan hänen kanssaan linnalle. Harry ei ollut jaksanut vetäistä peliasuaan ylle ennen harjoituksia, joten hänen ei tarvinnut vaihtaa vaatteita.

"Minä sitten rakastan huispausta", kuulin Harryn äänestä heti, että hän tarkoitti mitä sanoi, "En voi kuvitella elämääni ilman sitä. Olen vielä niin hyvä siinä."
Katselin hiljaa ruohoa jalkojemme alta, kun Harry alkoi puhumaan jotain tulevasta ottelusta. Hän puhui koko matkan kentältä Tylypahkan nurmipihalle, kunnes kysyi kummissaan, miksi olin niin hiljainen.

"Kuule", sopersin hiljaa ja tartuin poikaa kädestä, "Et ole maininnut minulle mitään mistään juhlista", yritin kuulostaa iloiselta, mutta turhaan.
"Juhlista?" Harry yritti selvästi kuulostaa yllättyneeltä seisahtuessaan ja kääntyessään katsomaan minua.
"Kyllä sinä tiedät", sanoin katsellen häntä silmiin pää kallellaan ja näpertäen pojan hihaa, "Ron kertoi minulle niistä."

"Ai niin", Harry koitti selvästi esittää muistaneensa juuri jonkin asian, "Minun pitikin puhua niistä sinulle tänään."
Katsoin poikaa ja vedin syvään henkeä.

Hän rakastaa huispausta, joten se on ihan sama, mitä minä haluan. Huispaus on hänelle enemmän kuin peli, se on hänen elämänsä.

 Lähdin astelemaan kohti linnan portaita kuullessani, kuinka muu joukkue lähti kapuamaan linnalle.

"Hymis", Harry lähti perääni ja koitti tarttua minua ranteesta, "Minä vain en haluaisi mennä sinne."
"Et sitten aikonut kysyä minun mielipidettäni?" hymähdin riuhtaistessani itseni irti pojan otteesta ja jatkaen matkaani, "Jos et halua näyttäytyä minun seurassani, sanoisit vain sen suoraan. En minä siitä välitä, mitä joku Malfoy ja Slytherin minusta ajattelevat. Ei sinun tarvitse hävetä minun puolestani, sen on jo yksin tarpeeksi inhottavaa."

"En minä sinua häpeä", Harry joutui jo korottamaan ääntään lähtiessään hölkkäämään perääni, "Miksi sinä niin ajattelet?"
Jätin pojan kommentin omaan arvoonsa ja jatkoin matkaani, mutta pian Harry tarttui minua uudestaan kädestä: "Kulta, anna anteeksi."

"Ihan sama", hymähdin joutuessani väkisin seisahtumaan paikoilleni. Harry astui eteeni ja laski toisen kätensä kämmeneni päälle: "Älä mieti sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Eihän se ole heidän asiansa."
"Etkö ole huomannut, kuinka he katsovat sinua aina? Kaikki tytöt", siristin silmiäni estääkseni kyyneliä, "He kaikki haluaisivat sinut."
"En minä siitä välitä", poika pudisti päätään lipaistessaan huuliaan, "Minä rakastan sinua, en heitä."

En ollut varma kuvittelinko, mutta kuulin pojan äänestä sen saman intohimon ja poltteen, kuin silloin kun hän puhuu huispauksesta. Näin Harryn silmistä säihkeen, pienen pilkkeen, kun hän katsoi minun kyynelillä täyttyneitä silmiä.
"Todella rakastan sinua."

***

"Mitä jätkät?" Lee laski käsivartensa minun ja Harryn harteille, "Onko häämatkan kohde jo selvinnyt?"
Hymyilin huomatessani punan nousevan Harryn kasvoille: "Lee, älä viitsi."
"Oletko sinä tossun alla?" Lee naurahti ja loi minun pääni ylitse sokaisevan hymyn Katelle, joka asteli joukkueen kanssa sisälle linnaan. Ron roikkui joukkueen mukana, syytä en siihen osannut sanoa. Jos hänellä oli jotain säpinää jonkun kanssa.

"En tietenkään", Harry katsoi Leetä toista kulmaansa kohottaen, "Olen mies meidän perheessämme."
"Eikö Hymis olekaan niin tosimies kuin väittää olevansa?" Lee naurahti katsoen nyt minua. Hymyilin pojalle tuttuun tapaani ja tyydyin katselemaan taivasta Leen jäädessä puhumaan vielä Harryn kanssa jostain.

"Hei, nähdään kaverit", Lee heilautti sormiaan ohimolta sivulle ja lähti hölkkäämään linnaan.
"Joo", Harry huikkasi kättään heilauttaen ja kääntyen sitten minun puoleeni, "Mennäänkö?"
Kohotin katseeni poikaan olkiani kohauttaen: "Samapa tuo."

"Mikä sinulla on?" Harry kallisti päätään katsoen minua vaativasti, "Et ole oma itsesi."
"Minua vain väsyttää", mumisin epäselvästi vastauksen ja lähdin jatkamaan matkaani Harryn astellessa askeleen perässäni.

**'

"Syömään?" Harry seisahtui vierelleni eteishalliin. Salista kuului korvia huumaava meteli kuten aina ruoka-aikaan. Katsahdin poikaa ja pudistin melkein olemattomasti päätäni: "Ei minulla ole nälkä."
"Selvä", poika mumisi hitaasti ja lähti astelemaan kanssani portaita ylös, "Mennäänkö oleskuluhuoneeseen?"
"Siellä on niin paljon ihmisiä", sopersin vastaukseksi ja katselin seinien tauluja. Yksi pieni ritari katseli minua hymyillen, kunnes kypärä upposi syvemmälle hänen päähänsä. En voinut olla hymyilemättä hänelle.

"Haluatko-"
"Jäädään vain käytävälle", tartuin Harrya kädestä ja seisahduin portaiden yläpäähän, "Haluaisin olla jossain rauhassa."
"Hyvä on", Harry nyökkäsi hyväksyvästi ja seurasi minua vähänmatkan päähän eräälle syrjäiselle käytävälle, "Ihan miten tahdot."

Käännyin Harryn puoleen ja hymyilin pojalle pienesti tämän kietoessa kätensä lantioni ympärille: "Minua vain väsyttää."
"Ei se mitään", Harry sanoi hiljaa katsoen minua silmiin hymyillen, "Kunhan vain olet onnellinen."

Ei Harry ollut sanonut mitään niin kaunista minulle pitkään aikaan, kuin mitä hän oli sen illan aikana sanellut. Hän ei ollut aiemmin sanonut rakastavansa minua, hän ei ollut aiemmin asettanut minua ensisijalle.

"Rakastan sinua", nousin seisomaan varpailleni ja painoin huuleni pojan huulille. Harry maistui raikkaalta, mintulta. Poika vastasi suudelmaan hellästi, mutta silti hyvin tulisesti.

"En ole taas pitkään aikaa nähnyt mitään yhtä kaunista", Severus sanoi kylmästi astellessaan meidän ohitsemme, "Voitatte jopa minun pienen lohikäärmeennahka kokoelmani."

Tyrkkäsin Harryn nopeasti irti itsestäni, ja tunsin punan nousevan kasvoilleni.
Harry hieroi niskaansa nolostuneena ja katseli seiniä ympärillään.
"Jatkakaa vain aivan rauhassa kun olen mennyt, minä en halua nähdä enempää", professori sanoi luoden Harryyn tuima katseen, "Minä en ole tunneihmisiä."
"Olen huomannut sen", Harry irvisti minulle, enkä voinut olla tirskahtamatta.
"Kymmenen pistettä rohkelikolta!" Severuksen ääni kuului, ennen kuin mies katosi nurkan taa.


"Tämä on melkein kuin kiellettyä rakkautta", Harry hymyili vetäessään minut itseensä kiinni, "Meitä ei voi silti erottaa, vaikka joku näkisi meidät, koska olemme luodut toisillemme."
Katsoin ylöspäin pojan silmiin ja tunsin jälleen kirvelyä silmissäni. Tiesin niiden olevan kyyneliä, mutta en yrittänytkään estää niitä. Hymyilin pojalle ja kurotuin jälleen suutelemaan häntä.


Rakkauden tiellä on aina esteitä, joiden yli täytyy taistella  yhdessä. Ja vaikka rakkaus ei aina olekaan kaunista, vaikka se välillä tuntuu katoavan, tiedän sen olevan silti olemassa syvällä sydämessäni. Ja niin tietää Harrykin.



//destine muokkasi ikärajan otsikkoon

Tunnelimyyrä:
Aawww.. Joku sexypäkki osaa kirjottaa ;D Aaaaaivan ihana ficcimöinen taas, joku osaa.
Jos tuolla tekstissä sitten on muutama vahinko virhe SYYTTÄKÄÄ MINUA. Mutta hei, lissää tömmöistä söpöä hömppäliiniä Hymikseltä!

Vanil:
Aika mahtava kipale. :D Täytyy sanoa, että suloista oli. Hmm.. kuulosti jotenkin hirveän lattealta :D
Tarkoitan että tämä oli hyvä, olit saanut kurottua kaiken tunteen tähän mukaan. Tämä ficci ei jättänyt kylmäksi ja pidin siitä, miten olit kirjoittanut Lee Jordanin.

Nämä kohdat minua jäivät kuitenkin häiristemään:


--- Lainaus ---Aurinko paistoi kasvoilleni pojan takaa ja jouduin siristämään silmiäni veden kohotessa ylöspäin.
--- Lainaus päättyy ---
Tuota noin.. Mitä? :D Veden kohotessa ylöspäin? Olen kai tyhmä, mutta w00t?


--- Lainaus ---"Voitatte jopa minun pienen lohikäärmeennahka kokoelmani."
--- Lainaus päättyy ---
Eikös tuo tule yhteen?

No, siinä ne pilkunviilaamiset sitten olivatkin. Toivoisin tähän jatkoa, sillä Tylypahkan auringonlaskujuhlat kuulostavat mielenkiintoisilta ja kauniilta juhlilta  :)

Vanil

Lady Dynamite:
Tämähän oli hyvä. ^^
Yksinkertaisen perushyvä ficci, jota kyllä jaksaa silloin tällöin lueskella.

Ei tosin vetänyt minua mukaansa kuten tähänasti muiden ficit. Ehkä tässä unohtui  se hitunen taustatieto ja kuvailu. Olisi näistä henkilöistä ollut kivempi tietää enemmän, esim. ulkonäköä.

Lisäksi Harry oli minusta hitusen OOC. Siis... en voisi kuvitella häntä noin "puheliaaksi" "mennäänkö tuonne, mennäänkö tänne, haluatko sinne..." :D Ja Harryn muutamaan otteeseen maininnut sana "kulta" jätti vähän hämmentyneeksi, sillä se ei kuulosta Harryn tapaiselta.

Mutta siis. Pitiköhän vielä muuta sanoa.... No ei ainakaan tähän hätään tule mtn mieleen. ^^ Kiva oli tätä lukea, hyvä kevytlukemiseksi.
Nyt pitäisi olla nukkumassa mutta päätin silti lukea tämän ja hyvin pysyin kärryillä vaikka olen tähän aikaa vielä hidasälyisempi kuin normaalisti.

story^:
Hihii, kiva ficci, Harry oli jotenkin suloinen tässä, kun yritti miellyttää parhaansa mukaan ja kuinka minä-kertojaa (en laita sinua, kuulostaa jotenkin oudolta  :D) välillä hiukan masensi se, kuinka poika oli niin huispauksen lumoissa. Silti pientä fluffynpoikasta tekstistä löytyi, söpöä!  :-*
P.s. Kalkaros rulez!  ;D

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu