H A I K E U D E N V A L O
S ¤¤ hurt/comfort ¤¤ raapale
A/N: Tämä on alunperin postattu Raapalejuoksuun, mutta tykkään tästä niin paljon, että päätän nyt julkaista tämän ihan erikseen. :)
Matilda muisti sen lapsuudestaan. Sen tutun lempeän melodian ja äidin kirkkaan ääneen, kun tämä hyräili laulua hänelle. Se oli tuudittanut hänet uneen nopeammin kuin mikään muu. Se oli vienyt pois kaikki painajaiset, möröt sänkyjen alla.
Nyt se laulu oli enää vain kasettinauha, joka soi vanhassa radiossa hänen isänsä huoneessa vanhainkodissa. Hänen isänsä huulilla oli hymy, silmissä haikeus. Matildan sydäntä pisti ikävästä.
Siitä oli jo vuosia, kun äiti oli menehtynyt. Aika oli heikentänyt menetyksen kipua, mutta ikävä oli jäänyt. Se eli hänen ja hänen isänsä sydämissä, loisti silmissä haikeuden valona.
Kun hän tarttui isänsä käteen, tämän hymy levisi entisestään. Matildakin hymyili.