Harry Potter -ficit > Hunajaherttua

Viikko aikaa rakastua | S | Hermione/Draco | Pakkoavioliitto | 21/21

<< < (2/10) > >>

Crys:
Tikkis: Heh Gilbert on tosiaan varsinainen tapaus :D Korvautukoon se hövelyys tosiaan sillä, että parit arvotaan noin sumamutakassa, halusin vähän epätavallisemman lähtökohdan tähän pakkoavioliittotropeeseen niin keksin tuon :D Katsotaan katsotaan, mitäs tässä tuleekaan käymään ;) Kiitos kommentistasi!

4. osa

“No niin, mitenkäs teidän viikkonne sujui?” Maria kysyi kohteliaasti hymyillen. Virkailija ehti hädin tuskin saada lauseensa loppuun, kun Hermione jo ryhtyi puheeseen.

“Surkeasti. Mieluummin kuolen kuin nain Gilbertin, edellinen viikko oli kauhein viikko koko elämästäni! Gilbert on avuton, sovinistinen ja piittaamaton sika, enkä mitenkään voi nähdä meitä elävän sovussa loppuelämäämme. Hänen talonsa on romuläjä ja haisee niin pahasti pinttyneeltä tupakalta, että minua vaivasi jatkuva päänsärky, hän ahdisteli minua seksuaalisesti jokaisen mahdollisuuden tullen, joten jouduin nukkumaan saastaisella sohvalla, hän jätti minulle kaiken ruuanlaiton ja siistimisen minulle-”

“Tuo on aika epäreilusti sanottu”, Gilbert keskeytti Hermionen närkästyneenä, “kyllä minä kokkaan.”

“Mikroruoka ei ole kokkaamista”, Hermione kivahti ja jatkoi ennen kuin Gilbert ehti keskeyttää hänet uudestaan, “eikä lihaa voi kypsentää mikrossa, on ihme ettet ole jo kuollut salmonellaan!”

“Sinä sitten olet ihan liian herkkä”, Gilbert huokaisi.

“Keskeytän teidät säästääkseni meidän kaikkien aikaa”, Maria puuttui puheeseen, “huomaan, että teitä ei ole selvästikään tarkoitettu toisillenne. Teillä molemmilla on vielä kaksi ehdokasta jäljellä, laitan teidän paperinne uudestaan kumppaninhakuun. Kirjeiden pitäisi saapua seuraavan parin päivän aikana.”

“Anteeksi, mutta onko yhä mahdollista mennä naimisiin itsevalitsemansa kumppanin kanssa?” Hermione kysyi.

“On, mutta se olisi suoritettava mahdollisimman pian. Onko sinulla joku mielessä?”

“Ei vuorenvarmasti, mutta kenties”, Hermione sanoi piirrellen hermostuneena ympyröitä muovituolin käsinojaan.

Virkailija mietti hetken ja katseli papereitaan. “No, tehdään niin, että odotan kaksi päivää, ennen kuin laitan paperisi jatkokäsittelyyn. Toimita minulle aviotodistus kahden päivän kuluessa niin poistan sinut listalta.”

Hermione päästi pidättelemänsä hengityksen vapaaksi. “Kiitos.”

***

Hermione oli kieltämättä helpottunut siitä, että virkailija oli huomannut hänen ahdinkonsa eikä ollut mielivaltaisesti pakottanut heitä naimisiin, sillä hän oli jo kehitellyt kauhutarinoita mielessään. Silti se, että hän joutuisi taas viettämään seuraavan viikon jonkun toisen ehdokkaan kanssa… ei kiitos.

Hermionella oli kauhea nälkä, joten hän pysähtyi Ministeriön lounasravintolassa syömässä ennen kuin ilmiintyi Ronin luokse. Häntä hermostutti kauheasti koputtaessaan oveen. Entä jos Ron ei suostuisi? He eivät olleet puhuneet pitkään aikaan, viimeksi varmaan kuukausi sitten. Silloin he olivat kyllä keskustelleet mahdollisesta pakkoavioliittolaista, mutta kumpikaan ei ollut ollut tarpeeksi rohkea tehdäkseen ehdotusta, varsinkaan, kun heidän erostaan oli kulunut silloin vain muutama kuukausi.

Ovi avautui. Ron näytti hivenen hämmentyneeltä nähdessään Hermionen. “Hei, mitä sinä täällä?”

“Hei. Saanko tulla sisään?” Hermione kysyi ja hipaisi hiuksiaan.

Ron teki tilaa ja päästi Hermionen sisälle. Ronin asunnossa oli varsinainen hullunmylly, siellä täällä lattialla oli kasoja ja laatikoita.

“Kuule… En oikein tiedä miten tämän…” Hermione aloitti epävarmana, mutta päätti sitten vain purskauttaa sanat ulos: “menetkö naimisiin kanssani?”

Ron räpytteli silmiään pari kertaa ja punastui sitten häkeltyneenä. “Hermione… minä olen jo naimisissa.”

***

Hermione tuijotti Ronin varovaisesti rypistyineitä kulmakarvoja ja pahoittelevia silmiä osaamatta sanoa mitään.

“Allekirjoitimme paperit muutama tunti sitten koeaikamme yhteenvetokatsauksessa”, Ron sanoi varovasti. “Ei se mitään rakkautta ole, mutta vaikka aluksi olimme molemmat aika vastentahtoisia, me päätimme yrittää tutustua toisiimme... ja no…” Ronin lause loppui olankohautukseen.

Hermione katsahti asuntoa uudestaan. Tietysti. Muuttolaatikoita. “Sinäkö muutat?” Hermione sanoi hiljaa. Hänen oma äänensä kuulosti jotenkin vieraalta, heiveröiseltä. Siihen meni se oljenkorsi.

“Joo. Daphne asuu siskonsa kanssa kaksiossa ja minä tässä yksiössä, joten päätimme ottaa vastaan ministeriön suositteleman alkuasunnon”, Ron rupatteli tapaillen kevyttä äänensävyä. “Tiedäthän ne asunnot, joiden makuuhuoneen saa erotettua sermillä ja parisängyn saa vedettyä kahdeksi erilliseksi sängyksi aina halutessaan. Niiden sanotaan auttavan järjestettyjen avioliittojen puolisoita tottumaan toisiinsa… ne antavat kuitenkin sillä tavalla tilaa...” Ronin ääni hiipui pikkuhiljaa kuulumattomiin.

He seisoivat eteisessä katsomatta toisiaan, tietämättä mitä sanoa enää.

“Miten… miten sinulla? Ei hyvin vai?” Ron yritti pitää yllä keskustelua.

“Ei hyvin”, Hermione toisti lyhyesti, sillä hän ei halunnut juurikaan käydä läpi kokemuksiaan Gilbertin kanssa.

“No seuraavalla kerralla paremmin”, Ron yritti, mutta ei saanut ääntään kuulostamaan yhtään piristävältä.

“Niin”, Hermione tokaisi hiljaa vältellen yhä toisen katsetta. Kiusaantunut hiljaisuus lankesi taas heidän välilleen. Ronin sormet liikkuivat hupparin taskuissa.

“Otatko teetä?” Ron tarjosi viimein.

“Ei kiitos, pitäisi mennä”, Hermione sanoi ja kääntyi nopeasti avaamaan oven.

“Hermione”, Ron sanoi ja tarttui kiinni oveen ennen kuin Hermione ehti vetää sen kiinni. Hermione vilkaisi miestä, jonka kasvoilla oli surullisen pehmeä ilme. “Minä olisin valinnut sinut. Jos olisin tiennyt.”

Ron kai tarkoitti sen ystävälliseksi huomioksi, mutta se satutti Hermionea kuin syytös. Hän hymyili pinnallisesti ja kääntyi kävelemään portaikkoon.

Hermione juoksi kotiin.

Fredu:
Olipa raikasta ja mukavaa vaihtelua, että Dracoa ja Hermionea ei lyöty heti pakkoavioliittoon keskenään. Tosin toi Gilbert oli semmoinenkin rasvassa lillutettu löllykkä, jonka ajattelu jo yksistään oksettaa. :D Ihan mukavaa myös, että Ron ei roiku Hermionessa ja yritä koko ajan vaatia Hermionea kanssaan naimisiin, koska sekin trope on aikalailla nähty. Odotan siis innolla miten tämä jatkuu!

Crys:
Fredu: Mukavaa että pidit tästä hieman epäperinteisemmästä pakkoavioliittolähtökohdasta  :D Gilbert kyllä on melkoisen oksettava :D Kiva että tykkäät myös Ronin roikkumattomuudesta Hermioneen :) Kiitos kommentistasi, tässäpä jatkoa :)

5. osa

Hermione listasi mielessään kaikki tuntemansa kelvolliset sinkkumiehet, mutta valitettavasti melkein kaikki olivat jo menneet naimisiin lain takia. Hän alkoi tuntea olonsa niin epätoivoiseksi, että kirjoitti kirjeitä kaikille miespuolisille ystävilleen, jopa Bulgariassa asuvalle Victor Krumille, jolla ei olisi mitään syytä auttaa Hermionea sillä laki oli voimassa vain Britanniassa, mutta tämä vastasi kohteliaasti seurustelevansa vakituisesti, joten sekin kirje oli ollut hukkaan heitetty. Kahden päivän määräaika kului umpeen, eikä Hermione voinut tehdä muuta kuin odottaa seuraavaa kirjettään kauhulla.

Kaikesta huolimatta hän yritti ajatella positiivisesti. Tämän seuraavan ehdokkaan kanssa hänellä olisi vielä mahdollisuus, jos koeajan aikana kemiat eivät kohtaisi. Kolmannen ehdokkaan kanssa ei olisi ollenkaan koeaikaa, sillä valitusoikeutta ei enää ollut, joten avioliittotodistukset allekirjoitettaisiin tapaamishetkenä. Ehkä kävisi niin onnellisesti, että seuraava ehdokas olisi kelvollinen.

***

Kirje saapui torstaina. Hermione ei uskaltanut avata sitä, vaan postipöllöltä sen otettuaan hän heitti sen heti keittiötasolle ja lähti huoneesta. Hän istui kylpyhuoneen lattialle oveen nojaten, niin kuin se etäisyys hänen ja kirjeen välillä muuttaisi sen sanoja ollenkaan. Ehkä hän odottaisi sunnuntaihin ja lukisi kirjeen vasta sitten, jotta hän ei pilaisi loppuviikkoaan murehtimalla kohtaloaan. Mutta entä jos ehdokas olikin joku, jonka hän tunsi ja josta piti? Jos hän ei tiennyt, hän kuitenkin huolehti. Mutta hän saattoi huolehtia kahta enemmän, jos nimi kirjeessä kuuluisi jollekulle, jota hän vihaisi.

Ehkä hän ei lukisi kirjettä ollenkaan. Ehkä hän veisi kirjeen Ginnyn luokse ja pyytäisi tätä kertomaan hänelle päivän ja ajan, jolloin hänen oli mentävä virastoon hoitamaan muodollisuudet. Mutta hän saattaisi voida tulkita jotain Ginnyn ilmeestä.

Sama se, Hermione ei kerta kaikkiaan kestäisi elää loppuviikkoa tämän kauhean epätietoisuuden kanssa. Hän nousi ylös ja suuntasi keittiöön.

***

Hyvä Hermione Jean Granger, olette kenties tietoinen uusimmasta lakipykälästä… samaa moskaa niin kuin aikaisemmin, Ministeriö ei ollut edes viitsitty muuttaa jäsentelyä. Tässä vaiheessa oli mahdotonta olla tietämättä kyseisestä kirotusta lakipykälästä.

Ministeriön teille valitsema kumppani on Draco Lucius Malfoy.

Hermione naurahti uskomatta silmiään. Tämän täytyi olla vitsi. Todellisuus iski häntä vatsaan vasta paria sekuntia myöhemmin, jolloin hänen kasvonsa valahtivat valkeiksi.

“Ei käy, en suostu tähän, mikä julma pila tämäkin on olevinaan!” Hermione kiljaisi ääneen ja viskasi kirjeen nurkkaan. Hän valui istumaan lattialle nojaten keittiötasoon ja hautasi päänsä polviinsa.

Tämänkö takia hän oli selvinnyt sodasta hengissä?

tellie:
Haha, klikkasin tekstiä varmaan vahingossa jo kerran aikaisemminkin, mutta jäin sitten kuitenkin lukemaan. En siis normaalisti lue HP:ta ollenkaan, mistä tuo vahinkoklikki. Sitten piti ihan palata myöhemmin asiaan uudemman kerran, kun oli tullut uusia lukuja enkä sohi mobiililla menemään.

Tässä tekstissä iski kerronta epätavallisen lujaa, kun teksti ei jäänyt jumittamaan infodumppiin, vaan meni suoraan asiaan mukavan raikkaalla kerronnalla, kun Hermione on otettu suoraan mukaan kokijaksi. Silti lain konsepti tulee riittävällä tasolla selville ja toisiaan tuo Gilbert oli poikkeuksellisen mielenkiintoinen twisti. Olen lukenut pakkoavioliittotekstejä muissa fandomeissa ja kovin usein arvan parittamat Vihamiehet yht'äkkiä yllättäen molempien hämmästykseksi rakastuvat tuosta vaan.

Nyt Gilbert (ja Dracon ei-toivottu puolisoehdokas) luovat asetelman, jossa Hermionela ja Dracolla on kova intressi lähteä etsimään yhteistä säveltä ja tehdä Työtä suhteen eteen sen sijaan, että kiukuttelisivat menemään kuin kakarat. Koska jos hommaa ei lämmetä, niin se on sitten hyvin mahdollisesti Gilbert 2 - erityisesti, koska kaikki muutkin ovat samassa tilanteessa ja kolmannella kierroksella todennäköisyys aivan sietämättömän yökötyksen kanssa naimisiin joutumiseksi on kasvanut aika isoksi. Tai sitten täytyy karata merille :D

Minulla on myös tiettyjä veikkauksia siitä, onko arvan satunnaisuus sittenkään ihan täysin satunnaista...

Jään todellakin seurailemaan tilanteen kehitystä!

Crys:
tellie: Mukavaa että jäit lukemaan vaikka et lue Pottereita kauheasti :) Hermionella ja Dracolla on tosiaan enemmän motivaatiota yrittää saada homma toimimaan koska ovat jo käyneet läpi yhden ehdokkaan. Tässäpä jatkoa, kiitos kommentistasi :)

6. osa

Draco pahuksen Malfoy. Tässä Hermione taas istui ministeriön pakkoavioliittoviraston penkillä. Mutta tällä kertaa hän oli istunut jo kaksikymmentä minuuttia, koska Draco pahuksen Malfoy ei suvainnut saapua paikalle.

“Mitä jos hän ei tule?” Hermione kysyi hänen edessään istuvalta hämmentyneen näköiseltä Marialta, joka kurotteli kaulaansa oven suuntaan. “Saanko uuden ehdokkaan?”

“Se ei aivan toimi niin”, virkailija kertoi epävarmasti ja alkoi selaamaan papereitaan. “Suonet anteeksi, tämä on kovin uusi asia minullekin. Näin ei ole ennen käynyt.”

Hermione naurahti tylysti ja risti kätensä rinnalleen. Niin kuin olisi yllätys, että ihmiset eivät pitäneet siitä, että heidän elämistään määrättiin pakonomaisesti. “Pidätättekö hänet? Sitähän voi käydä, jos kieltäytyy pakkoavioliitosta.”

“Järkiavioliitosta”, Maria korjasi selaten yhä papereitaan kiireisesti. Niin, Ministeriön mielestä pakkoavioliitto -nimi oli moraaliton, niin kuin muka koko laki ei olisi. “Niin me kai sitten pidätämme”, nainen vastasi viimein, kuljettaen sormeaan paperin yllä. “Meidän on odotettava puoli tuntia. Jos hän ei siihen mennessä saavu, teen hänestä ilmoituksen”, hän kertoi näyttäen tyytyväiseltä itseensä, kun oli löytänyt oikean säännön.

“Mutta jos hän siltikin kieltäytyy”, Hermione uteli herätellen toivoa. “Jos hän menee vankilaan. Mitä sitten käy?”

“Sitten sinulle määrätään uusi ehdokas”, virkailija sanoi hieman itsevarmemmin, vaikka silmäilikin yhä papereitaan.

“Mutta kai minulla on yhä käytettävissä viimeinen valitusoikeuteni?”

Maria nyökkäsi. “Uskoisin niin, eihän se ole reilua, jos menettäisit oikeutesi sinusta riippumattomista syistä.”

“Ei tosiaan”, Hermione tokaisi kärkkäästi. Virkailija tajusi mitä Hermione vihjasi ja näytti pahoittelevalta. Hermione alkoi tuntea olonsa hieman typeräksi siitä, että oli käyttäytynyt niin tylysti virkailijaa kohtaan, kun tämä vain teki työnsä. Ei saanut unohtaa, että osaston virkailijatkin olivat ihmisiä.

“Koskeeko laki sinuakin?” Hermione kysyi hieman kohteliaammin ja huomasi sn jälkeen ensimmäisen kerran yksinkertaisen kultasormuksen naisen nimettömässä.

“Tietysti. Valitsin itse puolisoni, olimme seurustelleet jo hetken aikaa, joten valinta tuntui luonnolliselta”, hän kertoi. “Tosin ilman lakia emme olisi missään nimessä menneet näin aikaisin naimisiin, jos ollenkaan. Emme ole koskaan pitäneet avioliittoa mitenkään erityisen merkittävänä osana suhdetta.”

“Siksikö sinä tähän työhön pääsit? Koska avioliitto ei merkitse sinulle mitään?” Hermione kysyi hivenen kärkkäämmin.

Maria huokaisi. “Kenties se oli osasyynä, mainitsin näkemykseni haastattelussa”, hän myönsi ja vilkaisi sitten kuutionsa seinien yli lähellä istuvia henkilöitä, varmistaakseen kuuntelivatko he. Muutaman kuution päässä joku kiljui äänekkäästi lain epäreiluutta. “Mutta ihan näin meidän kesken”, hän jatkoi madaltaen ääntään ja kumartuen hieman pöytänsä yli, “en ole erityisen tyytyväinen tähän lakiin. On sääli, miten se alentaa avioliiton merkityksen niiltä, joille sillä on väliä.”

Hermione hymyili pahoittelevasti. Taas hän oli mennyt tuomitsemaan naisen liian aikaisin. “Niin. No toivottavasti laki ei ole voimassa ikuisesti. Ehkä se joskus kumotaan.”

“Ehkä”, virkailija vastasi.

***

“On kulunut puoli tuntia”, Hermione vastasi heti, kun sekuntiviisari ylitti kahdentoista. “Saanko nyt uuden ehdokkaan?”

Virkailija vilkaisi kelloa myös ja alkoi taas lukemaan ohjekirjaa. “Niin…” hän vastasi hajamielisesti lukiessaan. “No, minä sitten kai-”

“Anteeksi, että olen myöhässä.”

Et ole tosissasi. Et ole tosissasi!

Hermione nosti murhaavan katseensa hänen viereensä istuutuvaan vaaleatukkaiseen mieheen. Tämä ei ollut muuttunut paljon ulkonäöltään: yhä huolellisesti asetellut hiukset, siisti tumma puku ja jäänharmaat silmät, jotka katsahtivat Hermionea yllättyneenä tämän murhaavasta katseesta.

“Eikö sinun nyt kuulu pidättää hänet, hän oli yli puoli tuntia myöhässä” Hermione yritti.

“No, tuota…” virkailija vastasi vilkaisten vuoron perään heitä ja ohjekirjaansa. “Itseasiassa ei… kai… minulla ei ole valtuuksia pidättää ketään. Puolen tunnin jälkeen pitäisi tehdä ilmoitus, jotta aurorit etsivät herra Malfoyn, mutta kun hän on jo kerran täällä… voimme kai vain aloittaa koeaikanne käsittelyn”, hän sanoi ja pamautti ohjekirjan kiinni ja siirsi sen sivuun. “No niin…”

Hermione istui koko toimituksen ajan kädet puuskassa paikoillaan pöytää vihaisesti tuijottaen ja vastasi mahdollisimman lyhyesti ja vihaisesti jokaiseen kysymykseen. Hetken ajan hän oli herätellyt toivoa siitä, että hän saisi uuden mahdollisuuden, että hänen ei tarvitsisi sietää tätäkin sulhasvaihtoehtoa, mutta näköjään elämältä ei kannattanut toivoa enää mitään!

“Minä en muuta hänen luoksensa!” Hermione ärähti Marina päästyä asumisvaihtoehtoihin. “Edellinen koeaika oli tarpeeksi, kiitos.”

“No tuota, lain mukaan herra Malfoyllä on viimeisin sanavalta, sillä hän omistaa kiinteistön toisin kuin te neiti Granger, joka asuu vuokra-asunnossa”, virkailija pahoitteli.
Malfoy käänsi katseensa Hermioneen. “Kuinka suuri asuntosi on?” hän kysyi yllättävän kohteliaasti.

Hermione piti katseensa tiukasti edessäpäin ja huulensa puristettuina yhteen.

“Tiedoissamme lukee, että se on yksiö, pitääkö tieto paikkansa?” virkailija kysyi.

Hermione ei vieläkään halunnut vastata, mutta nyökkäsi viimein.

“En aio viettää viikkoa ahtaassa yksiössäsi”, Malfoy tokaisi. “Minun talossani on useita huoneita, joten voimme vältellä toisiamme paremmin.”

Kieltämättä siinä oli järkeä. Ja jos Hermione tiesi mitään Malfoystä, hän epäili, ettei tämä pitänyt asuntoaan yhtä karmivassa kunnossa kuin Gilbert.

“Olkoon”, Hermione myöntyi tuijottaen yhä pöytää vihaisesti.

“Hienoa”, virkailija vastasi vaisusti ja siirtyi seuraavaan kohtaan.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu