Nimi: Robert Smithin kopio, eli vierustoverin ikuinen perjantairakkaus
Ikäraja: Sallittu
Yhteenveto: Se istui viereen ja sen huomasi heti. Robert Smithin kaksoisolento ei hymyile liikaa, vaan imee kirsikkatikkaria kulmat mutrussa. Miten voisin olla rakastumatta?
Varoitukset: Tupakointi
Haasteet: FICLET300 – kun satanen ei riitä.
(http://themusicslut.com/wp-content/uploads/2009/03/robertsmith007.jpg)
Tidii, kuvassa ihana Robert Smith, The Curen keulakuva, jolta tekstin mieshahmo näyttää.
Robert Smithin kopio,
eli vierustoverin ikuinen perjantairakkaus
Linja-auto on matkustajia täynnä, niin täynnä että moni seisoo käytävällä, ja silti viereinen paikkani on tyhjä. Ehkä hymyilen liikaa. Ehkä huulipunani on liian mustaa. Ehkä kulmani ovat liian ajetut ja maalatut. Ehkä ja ehkä, mutta se on fakta että minun viereeni ei koskaan istuta. Paitsi nyt. Mies on kuin Robert Smith, hieno kopio, vielä nuori, parikymppinen, luulisin. Minun ikäiseni. Tulipunainen huulipuna on kulunut kahviin tai levinnyt suudelmaan, mutta minusta se näyttää hyvältä. Vien hymyni pois huuliltani, koska mehän emme hymyile koskaan, varsinkaan keskenämme, me oudot mustavalkoiset friikit. Popsautat kirsikalta tuoksuvan tikkarin suustasi ja kysyt saatko istua. Vastaan kieltävästi, ja silloin me hymyilemme salaliittohymyä toisillemme. Ihmiset ohittavat katseemme tai jumittuvat niihin liikaa. Minua ei kiinnosta, eikä sinuakaan. Emme kysy nimeä tai minne olet menossa, vaan keskustelemme niin kuin vuosisadan rakkaustarina, jota me olemme. Koska tiedämme lopun olevan traaginen. Kohotat käteni huulillesi kuin herrasmies ja sitä oletkin ja rakastun ja varsinkin sinuun, koska onhan perjantai. Lintsaan ohi pysäkkini jäädäkseni viereesi. Kun lähdet lähden minäkin ja sinä naurat. Kun otan tupakointivälineeni esiin, sinä otat ne ja heität pois. Yksi hidastettu ja tunnerikas elokuvakatsekontaktikohtaus elävässä elämässä on tässä. Hymyilet ja se loppui ja minä vastaan. Taitat päätäsi vasemmalle ja ojennat puoliksi syödyn kirsikkatikkarin minulle. Se on merkki rakkaudesta, onhan perjantai ja me olemme rakastuneita. Lähdet kävelemään ja minä jään katsomaan sinua. Sata metriä ja sinä huudat minulle iloisella soinnulla; Rakastutaan taas ensiperjantaina.
-LadyLaga!