Originaalit > Pergamentinpala

Johdattaja (K-11 • maagisrealistinen matka • raapale)

(1/2) > >>

Waulish:




K-11

FinFanFun1000 sanalla 948. lapsisurma
Originaalikiipeily sanalla 113. paniikki
Tämä on toinen kahdesta raapaleesta, jotka sain aikaiseksi spekulatiivisen fiktion verkkopajassa viikonloppuna (täällä ensimmäinen, S). Tämä idea on muhinut mielessäni jo pitkään, ja olen kaavaillut aiheesta novellimittaista tekstiä, jonka toivottavasti joskus vielä toteutankin, koska ammennettavaa riittäisi. Halusin kuitenkin kokeilla, saisinko tiivistettyä tarinan ytimen sataan sanaan. Piti pitäytyä tosi pelkistetyssä ilmaisussa, ja olen edelleen sitä mieltä, että pidempi mitta saattaisi palvella paremmin, mutta mielenkiintoinen ja antoisa kokeilu oli tämäkin silti. :)

Lämmin kiitos, jos luet! ♡ Kaikenlaiset kommentitkin ovat mitä lämpimimmin tervetulleita.

⊹
Erämaassa hengittäminen on helpompaa. Janne vaeltaa kolmekymmentä kilometriä, hukuttaa surunsa hikeen ja leiriytyy. Ensimmäistä kertaa aikoihin unta ei tarvitse maanitella.

Yöllä Janne havahtuu vauvan itkuun. Painajaiset ovat tuttuja yövieraita, mutta tällä kertaa itku ei lakkaa. Se kaikuu kallion juurelta ja hiljenee vasta, kun Janne alkaa etsiä sen lähdettä paniikkia suonissaan.

Poliisiasemalla Mikko kuuntelee ystävänsä hätähuutoa säälinsekaisin ilmein. Janne tietää, mitä Mikko ajattelee: Janne on vieläkin sekaisin esikoisensa kätkytkuolemasta. Tosiystävänä Mikko kuitenkin valjastaa ruumiskoiransa ja seuraa Jannea erämaahan.

Pian lehdet uutisoivat kuukausia sitten siepatusta lapsesta, jonka ruumis on löydetty. Ne repostelevat retkeilijällä, jota selittämätön vaisto johdatti.

Janne tietää, mikä häntä johdatti.

Angelina:
Jatkoin vielä tännekin ja huhhuh, tää oli kyllä kylmäävä! Tosi hieno ja mielenkiintoinen idea, joka toimi kyllä näin raapalemitassakin mutta en yhtään ihmettele sitä, että haluaisit kirjoittaa tästä pidemmän version.

Tää kyllä herätti kasan kysymyksiä ja nimenomaan sellaisen mielenkiinnon, että pakko saada tietää lisää! :D Mä ehkä yliajattelin tätä lukiessa, mutta musta tässä oli sellasia kauhuunkin sopivia elementtejä mukana vaikka se ei varmastikaan oo mitenkään (pää)ajatuksena tässä ollutkaan. Tämä oli tosi hieno, mielenkiintoinen ja hyytäväkin raapale.  En lähde nyt enempää analysoimaan koska tuntuu, etten saa ajatuksiani yhtään puettua sanoiksi ja mun löpinä ei tee tälle oikeutta, mutta ehdottomasti kannustan kirjottaan tästä pidemmin ;D

Kiitos ❤

Waulish:
Angie, ihan huippua että koit tämän kylmääväksi ja että tästä löytyi myös kauhuun sopivia elementtejä! Tavoittelinkin sellaista pientä kylmäävyyttä ja hyytävyyttä, sillä jotenkin tämä tarina-aihio karmaisee minua. Kovasti olen pyöritellyt tätä päässäni, mutta ei tämä siltikään ole väljähtynyt vähemmän karmaisevaksi, ja ehkä tämä raapalemittaisena tykityksenä pysäyttääkin vähän eri tavalla kuin pidempänä tekstinä, jonka varrella olisi enemmän aikaa prosessoida asioita.

Ihana kuulla, että mielenkiinto heräsi ja alkoi tehdä mieli lukea lisääkin. Toivottavasti joskus vielä saan saatettua tämän tarinan alkuperäisen idean mukaiseen pidempään mittaan. Siitä voisi tulla mielenkiintoinen matka. Onneksi sain sentään kuitenkin tällaisen raapaleen jo rykäistyä - minulla kun on vähän huono historia ideoiden saattamisessa varsinaisiksi tarinoiksi... ;D Pää on koko ajan täynnä kaikkea, mutta mitään en tunnu saavan sanoiksi saakka.

Kiitos kovasti ihanasta, kannustavasta kommentista! :-*

sugared:
Angelinan tapaan mäkin jatkoin suoraan tän pariin!

Mullekin tuli tämän lukemisesta kylmät väreet, eli tunnelma oli erittäin kouriintuntuva! Tosin vain yhdestä tunnelmasta puhuminen on vähättelevää, sillä olethan tässäkin tavoittanut sanamäärään nähden hämmästyttävän monta tunnelmaa alun rauhasta kauhuun, suruun ja taas kauhunvärinään. Rakennat mielestäni tehokkaasti, limittäin ja lomittain, kolme tragediaa sataan sanaan, ja paljastukset valottavat aina aiemmin sanottua.

Tämä toimii näin riisuttunakin, ja tässäkin tekstin pelkistetty asu, tietynlainen karuus, sopii hyvin aiheeseen ja tunnelmaan. Mutta jos tätä ajattelisi "juonitiivistelmänä", niin todellakin kiinnostaa, mitä juonen sisällä tapahtuisi! Vaikeista tunteista, kuten surusta ja menetyksestä, kirjoittaminen vaatii rohkeutta, mutta Irtipäästökokeen lukeneena (harmittaa, kun en ole vieläkään saanut aikaiseksi kommentoida, mutta luin ja pidin ihan tosi paljon, etenkin juuri siitä, miten käsittelit toisen päähahmon [anteeksi, en muista nimiä] hankalia tunteita!) en yhtään epäile, etteikö sulla sitä olisi.

Kiitos hienoista raapaleista!

hiddenben:
Olen säästellyt tätä toista raapaletta välilehdessä tovin, mutta nyt oli pakko tarttua tähän, kun se tuolta linkkien lomasta kovin houkutteli :D Tykkäsin siitä toisesta raapaleesta, jonka kirjoitit ja sen aihe oli tähän verrattuna huomattavasti keveämpi - ja ehkä juuri siksi yllätyin, että tässä raapaleessa on paljon synkempi tunnelma ja aihe. Samalla se on todella hienoa, sillä erilaisten genrejen kirjoittaminen raapaleiden kautta on kyllä haaste ja ennen kaikkea sellaisten raapaleiden, joihin mahtuu alku, huippukohta ja loppu. Tämä olikin jälleen taidonnäyte siinä, miten kykenet haastamaan itseäsi kirjoittajana ja onnistut siinä oivallisesti :)

Sitten itse tekstiin. Huh, miten hyytävä tämä oli! Tarinan banneri toi mukanaan usvaisuutta ja hämärää, salaisuuksia ja metsään piiloutuvia olentoja, jotka täydensivät tarinaa. Jotenkin tuo Jannen elämä, hengähdystauko/pakeneminen metsään, lapsen itku, joka rinnastuu omaan menetykseen toivat kaikki mukanaan aavemaisuutta - vaikka samalla tämän voisi oikeastaan kirjoittaa hyvin realistisesti, nykypäivää kuvaten. Jännitys ja hyytävä tunnelma syntyy siis jotenkin rivien välistä, ehkä minun eli lukijan itseni luomana. Jännittävää!

sugared sanoi hyvin, että olet saanut rakennettua hienosti kolme tragediaa sataan sanaan. Se tuo tähän valtavasti syvyyttä ja samalla tosiaan lukemattomia kysymyksiä, ja olisi jännittävää saada lukea pidempi tarina tästä kaikesta. Tuosta itkevästä lapsesta minulle tuli heti mieleen suomalaisesta kansanuskosta ihtiriekko, joka oli siunaamatta, kastamatta tai väärään paikkaan haudatun lapsen tai sikiön kummitus. Sillä on oma, kaamea taustansa, mutta lapsen itkusta tuli heti mieleen tuo ja ehkä senkin takia yhdistin tämän kauhuun.

Tykkäsin muuten myös siitä, että kerroit hyvin ytimekkäästi ja samalla täyteläisesti Jannen ja Mikon ystävyydestä. Tuo Tosiystävänä Mikko kuitenkin valjastaa ruumiskoiransa ja seuraa Jannea erämaahan. kertoo niin paljon siitä, millainen vahva halu auttaa toista Mikolla on ja että Janne on hänen aikansa arvoinen. Tässä oli valtavasti kaikkea, josta voisi puhua enemmän - mutta ennen kaikkea haluaisin lukea enemmän :D Joten ehkä jonain päivänä saan lukea tämän pidemmän version! Kiitos tästä, tämä oli hieno!

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu