Ficin nimi: Pienen pojan matka
Kirjoittaja: Vanamo
Beta: ei
Tyylilaji: Angst.
Ikäraja: S
Paritus, Päähenkilöt: Poika
Summary: Ei kukaan tahdo nähdä roikkuvaa silmää ja irronnutta käpälää vaan tahtoo jokainen muistoihinsa synnittömän sydämen säilyttää.
A/N: Ensimmäinen, joskus aikoja sitten kirjoitettu originaalini, jotenkin runohtavasti (jos se on edes sana) raapustettu.
Pienen pojan matka
Tallusteli pieni, pyöreät muodot omaava poika paljain varpain eteenpäin pölyistä tietä. Tie johti kaupunkiin, kaupungissa nuolet johdattivat sen keskustaan ja keskustassa oli opasteita, jotka johdattivat takaisin kotiin. Pojan olisi kuitenkin kierrettävä nuolet, kuljettava niiden takaa, joutumatta kuitenkaan syvyyksiin. Pitäisi pojan päästä kohti parempaa, saavuttamatta määränpäätään varjojen kautta kuitenkaan. Ei saisi lähteä tieltään vieraalta tuttuun kotiin johtavaan, alkaisi muuten tarina surullinen itseänsä toistamaan. Siinä tapauksessa pitäisi pojan kaikki uudestaan kokea, pitäisi juosta karkuun nopeampaa, pitäisi nallea rintaansa vasten kovempaa puristaa.
Tuo pienoinen nalle pojan olalla nyytissä matkas, tuo pienoinen nalle oli jotain piimää ja leipää tärkeämpää. Siihen oli koottu muistojen kirja, onnelliset muistot tosin vain murusiksi pinnalle jäi. Oli nallea satutettu julmasti, silmä varassa muutaman langan roikkui vaan. Toinen sen suojelevista käpälistä nyt matkasi pojan taskussa, olisi se siellä vielä hetken aikaa suojassa. Sisältä oli kuitenkin rikottu pientä nallea pahiten, täytteet rinnan pursusivat ulos ryppäänä suurtakin suurempana. Nallen veltto ruumis heikko oli, täytettä hieman vain kantapohjissa.
Silti jaksoi pieni poika uskoa hyvyyteen, jaksoi odottaa enkelin ilmestystä. Ei valittanut ollenkaan, puristi vain pienen kätensä nyrkkiin ja jatkoi eteenpäin. Häntä ei kotona vielä tänään tultaisi kaipaamaan, luulisivat kaikki hänen olevan omassa kolossaan. Kiihdytti poika kuitenkin askeleitaan, mitä nopeammin vaihtuisi synkkä metsä valoisampaan, sitä nopeammin olisi turvallisempaa. Mitä nopeammin pääsisi hän määränpäähänsä salattuun, sitä nopeammin olisi nalle pikkuruinen korjattu. Ei ulkoisia tuhoja enää voisi parantaa, mutta sisältä voisi ehjäksi hiljalleen, varovasti yrittää palauttaa. Sisällä on kaikki arvokas, sisällä on kaikki se joka on tärkeää. Ei kukaan tahdo nähdä roikkuvaa silmää ja irronnutta käpälää vaan tahtoo jokainen muistoihinsa synnittömän sydämen säilyttää.