Finfanfun.fi
Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Avaruuspiraatti - 12.07.2019 21:03:38
-
Sydäntalven pakkanen oli jäädyttänyt puiden rungot ja tuudittanut eläimet horrokseen, mutta Saimi ja Pihka olivat sitä piilossa vällyjen alla.
Nimi: Muistuta minua kesästä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: romantiikka
Paritus: Pihka/Saimi
Haasteet: Finikesä 2019 (Kesäbingo), Kesäbingo (teksti genrellä romance), Kesäfest (8. haaste)
A/N: Lunalotta sanoi, että häneltä loppuu kohta femmeluettava, joten kirjoitin hänelle pienen triplaraapaleen! Pihkasta ja Saimista olen kirjoittanut aikaisemminkin: Mitä metsä meistä kertoisi (S) (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=47659.0). Mulla kävi pieni kämmi, nimittäin en muistanut enää, mitä murretta käytin referenssinä Saimille, joten menin sitten ihan vain perstuntumalla. Tästä tuli tooosi romanttinen, mutta I kinda like it! Toivottavasti tekin ♥
Muistuta minua kesästä
Pohjoistuuli ulvoi hirsien välissä ja takkahormissa. Sydäntalven pakkanen oli jäädyttänyt puiden rungot ja tuudittanut eläimet horrokseen, mutta Saimi ja Pihka olivat sitä piilossa vällyjen alla. Pehmeä lampaanvilla kutitteli Pihkan alastonta vartaloa ja niin kutittelivat Saimin karheat kämmenetkin. Takassa paloi valkea. Pihka naurahti hengästyneenä, kun Saimi veti sormensa hänestä ulos ja suuteli lempeästi hänen ihoaan. Saimi piteli häntä kuin kallista lasia, eikä melkein koskaan, kuin ehkä vahingossa, jättänyt jälkiä hänen iholleen. Pihka silitti hiussuortuvia Saimin korvan taakse, kun tämä asettui suutelemaan hänen huuliaan. Saimi piti hiuksiaan vain harvoin auki, miksi Pihka halusikin ottaa tilaisuudesta kaiken irti ja veti sormiaan laineiden läpi. Saimin hiukset olivat yhtä karheat kuin hänen kätensäkin.
”Minun pitäisi keittää meille teetä”, Pihka kuiskasi, kun Saimi painoi päänsä hänen olalleen. Hän silitti naisen ahavoitunutta poskea ja kurotti sitten suudelman tämän ohimolle. Saimi hengitti syvään.
”Miun pitäs rakastaa siua niin, ettet sie pääsis tänään sängyst ylös.”
Pihka nauroi ja pudisti päätään, vaikka vatsanpohjalla ja jalkojen välissä kihelmöi.
”Kyllä sinä olet tänään rakastanut minua ihan tarpeeksi.”
Saimi kohottautui taas toisen kätensä varaan. Pihka silitti Saimin huulia peukalollaan ja yritti olla punastumatta tämän itsevarmalle katseelle.
”En mie ole tainnu”, Saimi sanoi matalalla äänellä, ”kun sie aina vaan jaksaisit teetä keittää.”
Pihka puuskahti Saimin kasvoille. Saimi vain virnisti ja suuteli hänen huuliaan.
”Tiekkö mitä?”
”Kerro.”
”Sie muistutat miua kesäst.”
”Älä viitsi”, Pihka naurahti.
”Totta se on”, Saimi sanoi hiljaa ja katseli Pihkan huulia. ”Sie maistut kukkakedoilt ja kesäsateelt, kun mie suutelen siua. Kun mie silitän siua, siun iho on yht pehmeää kuin auringonsätteet kasvoilla. Ja sie huokaat niin kuin kesätuuli, kun myö rakastellaan.”
Pihka pudisteli punastellen päätään.
”Ja”, Saimi jatkoi puhumista, ”kun mie kosken siua täält –”
Pihka veti terävästi henkeä ja puri alahuultaan.
”– sie kehräät”, Saimi virnuili ja suuteli taas Pihkan kaulaa.
”S-saimi.”
”Shh, mie rakastan siua viel hetken aikaa.”
Pohjoistuuli ulvoi hirsien välissä ja takkahormissa.
-
Oih, kiitos paljon! Nyt oli taas lisää femmeluettavaa hetkeksi. <3 Pihka (jonka onnistuin jossain kirjoittamaan vahingossa Pihlaksi, vissiin ircissä tai jotain... No jaa) ja Saimi ovat niin ihania yhdessä. Saimin karheat kädet sai väristyksiä minussakin, kun mielikuva karheiden käsien kosketuksesta tuli mieleeni. <3 Huomasin että tekstin ensimmäinen lause oli myös viimeinen, kiva yksityiskohta! <3
”Ja”, Saimi jatkoi puhumista, ”kun mie kosken siua täält –”
Pihka veti terävästi henkeä ja puri alahuultaan.
”– sie kehräät”, Saimi virnuili ja suuteli taas Pihkan kaulaa.
Haha kieltämättä naurahdin <3
Kiitos tästä rapsusta! :-*
-
Lunalotta, Kiitos tästäkin kommentista, kiva kuulla että pidit tästäkin! ^–^ ♥
-
Awws, tuon aiemman Pihka/Saimi-tekstin tavoin tässä oli ihana tasapaino luonnon ja ihmisen välillä. Tykkäsin ihan hurjan paljon kaikista luontoon liittyvistä yksityiskohdista pohjoistuulesta (aivan nerokas ja ihana toistaa tuo ensimmäinen virke tekstin lopussa, vähän niin kuin kaikuna!) lampaanvillaan. Pihka ja Saimi tuntuvat tässä myös niin vahvasti osalta luontoa, kun puhutaan karheista käsistä ja kehräämisestä. Kaikkiaan tämän tunnelma oli silti kuitenkin tosi ihmisläheinen ja intiimi; jos Saimin sanat saivat Pihkankin punastelemaan, niin lukijana etenkin tuntui jotenkin ihan väärältä olla kurkkimassa kaksikon herkkään hetkeen :D
Kiva pieni teksti! Kiitos <3
-
Olipa tämä ihana. <3 Oli tosi mukava yllätys päästä lukemaan lisää näistä kahdesta. Ronen ja Lunalotta mainitsivat paljon sellaista mitä itsekin tässä ihastelin, kuten yksityiskohtina Saimin käsien karheus ja repliikki kehräämisestä, ja se miten alun lause toistui lopussa. Tunnelma oli todellakin intiimi, ja tykkäsin kontrastina Saimin itsevarmuudesta ja Pihkan punastelusta. Kiitos paljon lukukokemuksesta! :)
-
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :-* Tulin tosi iloiseksi, kun voitit tällä viikolla. Olet sen todella ansainnut. Kivaa oli myöskin käydä tutkimusmatkalla listauksessasi, ja voi minkä ihanan helmen minä sieltä löysinkään! Kesäfestistä tuttu otsikko ja naisten kauniit nimet houkuttelivat minut tämän pariin, ja kylläpä nautinkin tämän lukemisesta.
Tämä teksti on kauttaaltaan jotenkin niin herkkä ja aistillinen. Kaksi alastonta naista takkatulen kajossa lampaanvillan alla, lämpimässä ja turvassa pohjoistuulen ulvontaa kuuntelemassa. Minulle tulee tämän lukemisesta ihanan rentoutunut ja raukea olo. Tulee sellainen fiilis, ettei ole kiire minnekään ja kaikki on hyvin ja voisi vaikka keittää teetä. Voi että, juuri jotain tällaista rauhoittavaa ja lohdullista kaipasinkin tähän hetkeen.
Raukeuden lisäksi tekstistä välittyy kuitenkin myös romanttista ja seksuaalista kipinää ja jännitettä, ja ne käyvät jotenkin mainiosti käsi kädessä. Raukeus ei syö kipinän intensiteettiä, eikä kipinä peitä alleen raukeutta. Harmoninen yhdistelmä! Pidän lisäksi kovasti siitä, miten hienovaraista mutta kuitenkin mielikuvia herättävää tekstin seksuaalinen kuvailu on. Esimerkiksi tässä on juuri sopivasti ja sopivanlaista kuvailua minun makuuni:
Pihka naurahti hengästyneenä, kun Saimi veti sormensa hänestä ulos ja suuteli lempeästi hänen ihoaan.
Saimin murre on hunajaa tällaisen murteiden ja puheenparsien ystävän korville, ja minäkin melkein punastun, kun hän puhuu niin käsittämättömän kauniisti Pihkalle. ♥ Naisten suhde vaikuttaa ihastuttavan rakastavalta, lämpimältä ja avoimelta, eikä siitä voi olla tulematta hyvälle mielelle.
Kiitos kovasti ihanasta iltalukemisesta! :-* -Walle