Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Maissinaksu - 23.06.2018 17:45:45
-
Ficin nimi: Et lähtisi minnekään
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Sheith
Genre: Tämä taitaa olla jopa fluffia
Summary: ”Toisinaan mietityttää, onko sinulla mitään muita motiiveja nähdä minua kuin hartiani hyödyntäminen tyynynä.”
A/N: Ihme ja kumma, sain aikaan sadan sanan raapaleen. Siis ihan oikean raapaleen. :D Tapani mukaan olisi tehnyt mieli jatkaa jaarittelua pidemmälle, mutta tartuin itseäni niskasta ja pysyin kerrankin alkuperäisessä suunnitelmassani. Pikkujuttu mutta silti melkeinpä äänettömän trumpettifanfaarin paikka. xD Osallistuu haasteisiin Kerrontahaaste ja Animaatioiden taikamaailma.
***
”Alkaa tulla myöhä”, Shiro tuumasi rikkoen mökissä vallinneen hiljaisuuden. ”Minun pitäisi varmaan jo palata.”
Keith korjasi asentoaan sohvalla ja kopsautti kevyesti päänsä Shiron hartiaan.
”Huono idea, jos multa kysytään”, hän virkkoi nuohoten poskeaan vasten univormun karheaa kangasta. ”Se meinaisi, että mun tyynyni katoaisi siinä samalla.”
Shiro kiersi käsivartensa paremmin Keithin ympärille. ”Toisinaan mietityttää, onko sinulla mitään muita motiiveja nähdä minua kuin hartiani hyödyntäminen tyynynä.”
”Ei minkäänlaisia.”
”Arvasin.”
Keith naurahti ja sulki silmänsä, kun Shiro pyyhkäisi hänen hiuksiaan. ”Kuule, et lähtisi minnekään.”
”Pian on pakko.” Vastaus oli sävyltään apeahko.
”Miten pian?”
Shiro jatkoi Keithin hiusten silittelyä miettiessään.
”Ei ainakaan ihan vielä.”
-
Heti alkuun joudun myöntämään, että fandom ei ole ollenkaan tuttu, mutta enpä antanut sen lukemistani häiritä. :)
Tämäpäs oli oikein kiva, söpö pikkuraapale. 100 sanaa on loppupeleissä hyvin vähän eikä sen kirjoittaminen ole helppoa (kokemusta on), mutta olet mielestäni saanu tähän oikein mukavasti tunnelmaa mukaan. Dialogia ja kerrontaa on juuri sopivassa suhteessa. :D Tästä huokui rauhallisuus, mutta samalla sellainen haikea odotus, kun Shiro joutuu kuitenkin lähtemään jossain vaiheessa Keithin luota. Kyllähän sitä varmasti mieluummin jäisi rakkaansa olkapäätä vasten nojailemaan, mutta yhdessä vietetty aika on useimmiten valitettavasti rajallista. Onneksi tässä kuitenkin tuossa lopussa oli vielä tuo "Ei ainakaan ihan vielä -kohta, joka sitten antaa kaksikolle vielä hieman lisää aikaa olla ja nauttia toistensa seurasta. :)
Tämä oli kaiken lisäksi todella samaistuttava teksti - samanlainen "käytetään toista tyynynä" -asetelma on varmasti enemmän tai vähemmän kaikille seurusteleville tuttu. :) Mutta joo, näin lyhyestä pätkästä on tosiaan hankala keksiä pitkää analyysiä, mutta tykkäsin paljon. Tästä tuli hyvä mieli, vaikka vähän haikeutta olikin ilmassa. :D
Suuren suuri kiitos tästä ihanasta pikku rapsusta! :D
-
Suuret kiitokset kommentista, Felia, ja ihanaa, että luit tämän, vaikkei fandom ollutkaan ennalta tuttu! <3 Sivumennen sanoen Voltron on loistosarja, johon kannattaa ehdottomasti tutustua!
Satasen raapaleisiin minulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde, sillä jotenkin haluaisin kirjoitella niitä enemmän ja samalla yrittää luoda tunnelmaa lyhyeeseenkin pätkään, mutta suunnilleen aina pituuden ja sanojen kanssa saa tapella ihan huolella. :D Tuplaraapale luonnistuu sitten jo huomattavasti helpommin. Eipä mitään, harjoitusta vain lisää! Hyvä fiilis siitä kyllä tulee, jos lyhyestäkin pätkästä saa lukija jotain rakentavaa irti. ^^
Rauhallinen hengailu ja toisen käyttäminen tyynynä ovat kyllä mukavia juttuja. :3 Ilahduin myös siitä, että tästä sai löydettyä tietynlaista haikeutta - onhan lähdön hetki aina tympeähkö, mutta jos miettii juonta, itselläni tuli mukaan sellainen "syvempikin" haikeus. Yhteinen aika kun on niin rajallista ja harvinaista herkkua. Voi noita kahta. <3
- Ayu
-
Voi että, olipa tämä herttainen! Sataan sanaan saa mahtumaan ihmeen paljon sellaista, joka tekee minun sydämenstäni pehmeää mössöä ^–^ Heh, Keith kierolierona sai tahtonsa (ainakin osittain) läpi. Mutta kukapa nyt raaskisi toisen viekusta ihan heti lähtemään, vaikka velvollisuudet odottaisivatkin! En minä ainakaan.
Kiitoksia tästä lukupalasta.
-
Kiitoksia, Piraatti! <3 Kieltämättä sanamäärä oli jokseenkin tuskallista säilyttää tarkassa mitassaan, mutta onnistuin ihmeen kaupalla pitämään pintani. Ja Keith tosiaan voitti itselleen lisäaikaa Shiron kainalossa edes tovin pidempään! Niin paljon kuin velvollisuudentunto Shiroa painaakin, silloin tällöin sen voi antaa odottaa vielä vähän. 8)
- Ayu
-
Onnea raapelemitassa pysymisestä, hyvä sä! Kiitoksia myös ficceröisestä, tämä oli oikein soma. Olen lukenut tämän muistaakseni aiemminkin, mutta nyt ajattelin vilkaista lyhkäsen tekstin (vaikka kasa kommentoitavia odottaakin) iltapalaksi ja oli oikein makoisa. :3 Olet mahti. <3
-
Voi, suurkiitos, Odo! <3 Lyhyempi ficceröinen onkin iltapalaksi mukava! Ihanaa, että makoisa tunnelma välittyi! ^^
- Ayu
-
Ihme ja kumma, sain aikaan sadan sanan raapaleen. Siis ihan oikean raapaleen.
Fiilaan tätä XD Mä taisin kirjoittaa ainakin julkaisukuntoon ekan oikean raapaleeni vuonna 2020, ja seki oli just kyl semmonen hetki et eihän sitä meinannut todeksi uskoa. Kaipuu jaarittelun jatkamiselle on aina niin pirun suuri, et vaikka nyt varsinkin viime vuonna tuli erimittaisia raapaleita kirjoitettua (kiitos raapalejuoksun), en mä niitä kovin paljoo kykene tuottamaan. Jokainen raapale on aina ihme XD
Tää teksti oli varsin herttainen ja mua jotenki huvitti tosi paljon toi genren "Tämä taitaa olla jopa fluffia" :D Eiköhän tän voi jonkinmoiseksi fluffiksi laskea, sen verran löllerö tunnelma. Shiron hartiat on kyllä niin ihanan leveät, että niitä sietääkin käyttää tyynynä (tissit ja peffa on kans hyviä vaihtoehtoja ;3c), et Keithin harmistus on varsin ymmärrettävää. Ihanasti tässä on kans semmosta pientä leikillisyyttä, et joo vain tyynyksi sua tartten. (Siitä vois kyllä saada aika sydäntä raastavaa angstiakin, kun toinen sit kokis ettei hänellä ole itseisarvoa vaan että toinen vain hyötyis hänestä :< Ehkä mulla on taas se mun yks Joe-angsti-idis mielessä...)
Realiteetit on hahmoilla hyvin tiedossa, kun sanotaan että pian on pakko lähteä, mutta onneksi on mahdollisuus venyttää sitä yhteistä hetkeä ♥ Kyllähän sitä niin haluaakin tehdä, jos se vain mitenkään onnistuu. Shirokin kun on muutenkin aina niin hirveen tunnollinen, niin se ei ihan muuten vain kyllä jää paikalleen tyynyksi silloin kun pitäis asioita tehdä. Merkityksellinen ele häneltä ♥
Oli taas kiva lukee sulta fici, hyvä että näitä vielä riittää ;D (Vaik mähän kyl luen tiettyi tekstei aina uudestaan ja uudestaankin ♥)
-
Kaipuu jaarittelun jatkamiselle on aina niin pirun suuri, et vaikka nyt varsinkin viime vuonna tuli erimittaisia raapaleita kirjoitettua (kiitos raapalejuoksun), en mä niitä kovin paljoo kykene tuottamaan
Raapaleet kyllä tuntuvat lähtökohtaisesti niin haastavilta, että raapalejuoksuun osallistumisen harkitseminen on vähän hnngh. xD Ehkä pitäydyn toistaiseksi satunnaisissa yksittäistekeleissä. Tuplaraapalekin on helpompi saada aikaan kuin kiinteät 100 sanaa.
Eiköhän tän voi jonkinmoiseksi fluffiksi laskea, sen verran löllerö tunnelma.
Löllerö tunnelma indeed. :D Jotenkin ehkä arastelen tuota fluffia genremerkintänä (arkifluffia lukuun ottamatta), mutta kyllä kai tämän voisi fluffiksi laskea, vaikka onkin vähän apea alavire. Onneksi hahmoille löytyy mukava hetki viettää kahdestaan. <3
(Siitä vois kyllä saada aika sydäntä raastavaa angstiakin, kun toinen sit kokis ettei hänellä ole itseisarvoa vaan että toinen vain hyötyis hänestä :< Ehkä mulla on taas se mun yks Joe-angsti-idis mielessä...)
Tämä kyllä niin sattuu sieluun. TwT Vaikkakin pidän ideasta ja angsti on elämän suola tms yms. :D
Kiitoksia jälleen, Larjus! <3
- Mai