Nimi: Hetken pysähdys
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Niiskuneitixx
Muuta: Ajatuksen virtaa
Istun hietikolla jalat ristissä ja katson merelle joka yrittää päästä jalkojeni kimppuun ja perääntyy ottaakseen vauhtia, mutta ei ihan vielä yletä. Kellahdan selälleni ja katson vaaleansinistä taivasta jonka linnut ylittävät uudestaan ja uudestaan, etsien tarvikkeita pesänsä rakentamiseen. Elämä menee armottomasti eteenpäin, enkä pysty sitä pysäyttämään. En voi pitää edes pientä hengähdys taukoa. Huokaisu karkaa luvatta huuliltani, mutta en jaksa torua sitä. Pääsköön vähällä tällä kertaa. Joku huutaa nimeäni rannan toisella puolella, mutta en jaksa nousta, niinpä esitän etten kuule.
Tunnen jotain kylmää jaloissani, meri syö minua. Syököön. Nostan laiskasti kättäni ja kohotan sen taivasta kohti. Miltäköhän tuntuisi olla lintu? Naurahdan. Kuinkakohan monta ihmistä onkaan ajatellut tuota samaa. Haaveileekohan linnut koskaan ihmisenä olemista? Tuskin. Ihmisenä olemisessa ei ole mitään mielenkiintoista jos osaa lentää.
Meri syö minua jo mahasta asti, kylmää. Kuinkakohan kauan vielä kestää että se syö minua kokonaan? Joku huutaa. En jaksa välittää. Suljen silmäni ja kuvittelen hetken aikaa että makaan jossakin muualla kun rannassa. Ajatukseni katkeaa pian, kun meri jälleen vyöryy luokseni. Se syö minua jo kaulaan asti. Ei enää kauaa.
Huokaisen, tälläkertaa tarkoituksellani. Lasken toisen käsivarteni laiskasti kasvojeni päälle. Kuulen lintujen laulua.
Kylmää. Meri söi minut.