Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Vesiolento - 01.12.2013 10:52:16
-
Ficin nimi: Raapalekalenteri -eli miksi Darco ja Harry sopivat yhteen
Kirjoittaja: No olisikos minä
Ikäraja: S
Paritus: H/D
TRIPLA/TUPLARAAPALEITA
A/N: Heip hei! Tervetuloa odottamaan joulua kanssani. Luvassa on 24 luukkua siitä, miksi Harry ja Draco ovat tulevaisuudessa (niin, kyllä he ovat) yhdessä. Osallistun Alice Katarinan ihanaiseen Joulukalenterihaasteeseen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=36579.0)
1. Joulun vihreää
(274)
”Poika, Marge kutsui meidät lounaalle”, Vernon murahti komeron ovenraosta. Harry mahtui viisi-vuotiaana komeroon mainiosti, mutta he eivät tienneet mitä tehdä silloin, kun poika kasvaisi komerostaan ulos.
”Okei”, Harry vastasi ja vilkaisi setäänsä kirkkailla silmillään.
”Sinä tietenkin jäät tänne”, Vernon totesi itsestäänselvyyden.
”Joo joo....”
Setä mulkaisi pientä Harrya vielä kerran ja siirtyi pukemaan Dudleylle kenkiä jalkaan. Harryn serkun pulleat jalat eivät millään olleet mahtua kumisaappaisiin. Sade löi ulko-ovea vasten ja ukkonen jyrähti jossain kaukanan.
”Isiii, nämä kengät eivät mene Duddiksen jalkaan!” Dudley huusi ja nyyhkytti hetken tekoitkua.
Petunia syöksyi heti keittiöstä eteiseen.
”Et kai ottanut vahingossa tuon toisen kenkiä?” Hän kysyi viitaten komeron raosta kurkkivaan musta-hiuksiseen Harryyn.
”Hänhän on aivan epänormaalin laiha.”
Harry huokaisi syvään pienillä keuhkoillaan ja siirtyi komeron nurkkaan istumaan. Hän kuuli kuinka Vernon lukitsi keittiön oven kiinni ja työnsi jotakin huonekalua olohuoneen sisäänkäynniin eteen.
”Isi, entäs Duddiksen huone?” Dudley vinkui.
”Se pääsee sinne!”
Hetken Vernon keskusteli Petunian kanssa neuvottomana ja sopi sitten huutavan Dudleyn kanssa, että kotimatkalla käytäisiin ostamassa lukko Harryn komeroon, jotta tämä ei kuljeksisi ympäri taloa, kuin mikäkin saastainen murtovaras. He kopistelivat vielä hetken eteisessä, mutta sitten lähtivät hyvästelemättä. Ovi paiskahti kiinni, mutta sen pari sekuntia, kun se oli auki, Harry kuuli sateen rummutuksen selvästi. Hän naurahti väsyneesti, Dudley ei ollut ottanut mukaansa sadetakkia.
Harry ei ollut ennen ollut yksin kotona. Nyt hänen kaikki tavalliset lapsenvahtinsa olivat kaikki jotenkin estetyt, onneksi. Poika nousi pois komerostaan. Koko talo oli hiljainen, hän avasi keittiön oven, eikä huomannut lainkaan, kuinka lukko ei pannut ollenkaan vastaa. Hän käveli jääkaapille, jonka valkoisesta pinnasta kuvastui sumeana Harryn kasvot. Oikeastaan mikään muu osa ei näkynyt selvästi, paitsi silmät. Suuret kirkkaan smaragdinvihreät silmät. Yhtäkkiä Harry oli näkevinään ne jäänharmaina. Hän huokaisi syvään, mutta tämä huokaisu ei ollut pitkästynyt.
-
A/N: Avataanpas tämä luukku yhdessä! Kääritään pahvi pois tieltä, niin näemme mitä tämä luukku tuo tullessaan!
2. Ok myönnän, en keksinyt nimeä...
(207)
Kellon tikinä täytti Dracon makuuhuoneen. Poika itse makasi huoneen perällä vihreissä lakanoissa, hänellä oli kuuma. Hiki valui pitkin pientä otsaa, johtuen osaksi sietämättömästä kuumuudesta, osaksi äskeisestä painajaisesta, jota poika ei enään edes muistanut. Tik, tak, tik, tak, tik...
Sydän pamppaili rinnassa. Dracosta tuntui, kun se olisi halunnut kaivaa itsensä ulos sieltä. Hänen hiuksensa olivat nyt hiestä märkinä ja sotkussa, isä suuttuisi, jos näkisi hänet nyt. Draco nousi sängystään varovaisena, vihreä matto kutitteli paljaita jalkapohjia ja rauhoitti jotenkin. Pieni kurkistus ovenraosta osoitti, että vanhemmat nukkuivat omassa huoneessaan käytävän päässä.
Draco käveli huoneensa toiseen päähän ja aukaisi raollaan olevan ikkunan kokonaan. Lumi pöllähti hänen hikisille kasvoilleen. Hetken Draco pyöritteli paljain käsin ikkunalaudalla seisovasta lumesta lumipalloja, joita asetteli päällekkäin, mutta sitten hän kävi hakemassa lipaston ylimmästä laatikosta vihrän kamman. Dracolla ei ollut käytössä peiliä, mutta hän siveli hiukset tottuneesti siisteiksi.
Voi kuinka poika inhosikaan siisteyttä. Hiusten piti aina olla täydellisiä, muuten isä suuttuisi ja äiti nyrpistisi nenäänsä inhoavasti. Jos Draco joskus menisi naimisiin, kuten äiti ja isä, hän haluaisi vaimokseen naisen, jolla oli sotkuiset hiukset. Sitten Draco antaisi vaimonsa hiusten olla niin, eikä koskaan käskisi siistiä niitä. Niin Draco tekisi, Draco olisi hyvä mies. Käydessään nukkumaan hän ei tullut ajatelleeksi, että hänen puolisonsa saattaisi myös olla hyvä mies.
-
Tää on jotenki tosi söpö. :3
Oon unohtanu kaikki alkeellisimmatki kommentointi taidot mun epämääräsen tauon aikana. Yritän nyt repii itteeni takas tänne ja aktivoitumaan vähän. ^^
Tää on mielenkiintonen, ku (ainaki tässä alussa) kirjotat ajasta ku nää kummatki on pieniä. En tiiä tulevaisuuden suunnitelmista, mut kummatki pätkät on ollu söpöjä ja jään seuraamaan lisää näitä. :)
Yhtäkkiä Harry oli näkevinään ne jäänharmaina.
Tää oli jotenki jännä kohta. Sillee hyvällä siis. Ken tietää näkikö vaan harhoja vai tapahtuko oikeesti jotain jänskää..? ;3
Käydessään nukkumaan hän ei tullut ajatelleeksi, että hänen puolisonsa saattaisi myös olla hyvä mies.
Hihhih ♥
-
Rin, iik, kommentti! Hartsa ja Dracksu on ainakin tässä alussa 5-7 vuotiaita, mutta kasvavat vähitellen ;3 Ihana kuulla. että tää on söpö, pelkäsin alittavani jo valmiiksi matalan rimani, mutta hyvinhän tää on menossa, eiks jeah?
A/N: JA KOLMAS LUUKKU, NYT JO?
3. Jäänharmaata
(228)
”Minne sinä laitat joulukuusen?” Dudley kysyi, kun Vernon kaatoi lumisen kuusen keskelle eteisen lattiaa.
”Olohuoneeseen, poikaseni”, Vernon vastasi ja virnisti varmaankin omasta mielestään erittäin isällisesti. Hän työnsi kuusta eteenpäin, jotta saisi ulko-oven kiinni. Lumi oli kuitenkin ehtinyt peittää eteisen lattian pienellä hunnullaan. Vernon tuhahti.
”Mene hakemaan äiti, Dudley.”
”Enkä mene, mene itse!”
Vernon huokaisi ihailevasti. Hänen poikana tiesi voimansa, hänen Duddispuppelistaan tulisi jotakin suurta.
”Sinä siinä, käy hakemassa koristeet autosta”, Vernon käski Harrya, joka käveli keittiöstä eteiseen. Poika hyppäsi kuusen yli ja sujautti Dudleyn vanhat saappaat pieniin jalkoihinsa, sitten hän katosi ovesta ulos.
Harry Potter käveli pitkin huolellisesti aurattua pihaa. Hän oli vasta viisi, mutta oli jo kaikkien naapuruston lapsien pelon aihe, paitsi tietenkin Dudleyn ja hänen jenginsä, he pitivät Harrya enemmänkin vain nyrkkeilysäkkinä. Harry nappasi keskikokoisen pahvilaatikon auton takakontista ja oli juuri sulkemassa ovea, kun jokin pysäytti hänen katseensa. Yksinäinen kuusenkoriste lojui kontin perällä. Harry laski laatikon maahan ja nappasi koristeen käteensä. Se oli jäänharmaa. Toisella kädellään poika sulki kontin, samalla hän tutki koristepalloa toisella. Sen pinta oli hiukan rosoinen, mutta niin kiiltävä, että Harryn peilikuva näkyi siitä.
Jäänharmaa, se oli hieno väri. Hän työnsi pallon taskuunsa ja otti pahvilaatikon kylmenneisiin käsiinsä. Silmälasit olivat täyttyneet lumihiutaleista, joten Harry yritti tirkistellä lasien alta –se ei tietenkään auttanut paljoakaan. Hän kantoi laatikon sisään, mutta jäänharmaa kuusenkoriste jäi hänen taskuunsa. Jäänharmaa, siinäpä vasta oli hieno väri, totta tosiaan. Se tuntui jotenkin turvalliselta...
-
Oooohhhh, tässä on nyt sit mun tän vuoden joulukalenteri :3 jään seurailemaan (; Vaikuttaa tosi kivalta :)
-
Kapsuuu, kiitos kommentista! Ihanaa, että tykkäsit :3
A/N: Tää pätkä tuntuu jotenkin niin epäonnistuneelta...
4. Uskovatko velhot joulupukkiin?
(267)
”Isä, olen pahoillani”, Draco sanoi. Hän seisoi Malfoyn kartanon oven edessä ja katsoi isäänsä syyllisen näköisenä.
”SINÄ-TULET KOTIIN-TÄYSIN-MUDASSA-!” Lucius huusi raivoissaan. Hänen vaaleat hiuksensa erottuivat selvästi paloauton punaisista kasvoista.
”JA OLET VAIN PAHOILLASI!”
”Anteeksi...” Draco mutisi. Pojan jäänharmaat silmät vilkkuivat likaisissa kasvoissa ja vaaleansiniset vaatteet näyttivät ruskeilta.
”TUO EI OLE NORMAALIA!” Lucius huusi, eikä siirtynyt ovelta. Hänen jalkansa seisoivat tukevasti kartanon etuovien kynnyksellä ja samettisiin käsineisiin verhoutuneet kädet pitivät paksua ovea avoinna.
”JOS KERRAN HALUAT OLLA KUTEN KURAVEISET-!”
Draco pysytteli paikallaan selkä suorana, mutta katseli isäänsä pelokkaana.
”-SAAT NUKKUA KUTEN HE!”
Lucius paiskoi oven kiinni suoraan poikansa erittäin kuraisen nenän edestä.
Draco tuijotti tammiovea vielä hetken, mutta sitten kääntyi pois. Hän istuutui ulkoportaille, joilla hän mahtuisi vaikka makaamaan. Pienet kädet ottivat pienen pään vastaan ja pitivät päätä ylhäällä, kun se oli valumassa maahan. Tavallisesti platinanvaaleat hiukset muistuttivat nyt hiekanruskeaa, isä oli todella vihainen. Draco katsoi tietä, joka oli ohuen lumikerroksen peitossa. Onneksi Dracolla oli takki päällään, hän katsoi, kuinka aurinko laski hitaasti. Pieni poika alkoi tärisemään kylmästä. Hänen päänsä painautui kivistä rappusta vasten, se oli kylmä. Yhtäkkiä hän nosti katseensa. Draco näki...hän näki hirven, joka ylitti Malfoyn kartanon pihaan kävellen rauhallisesti. Hirven sarvet kurkottivat kohti pimenevää taivasta. Oikeastaan se ei näytänyt hirveltä, sillä oli nimittäin omenanpunainen nenä...
”Petteri hoi!” Joku huusi. Pian lihava, valkopartainen mies juoksi hirven- ...tai oikeastaan vieraan olennon perään.
”Äläs karkaile, lähdetään takaisin korvatunturille”, mies sanoi ja talutti olennon takaisin metsään.
Draco nousi seisomaan. Olennon häntä katosi pusikkoon, eikä ääntäkään kuulunut enään. Yhtäkkiä Draco tunsi jonkin polttavan sisällään – idea. Kotitontun päästäisivät hänet varmasti sisään takaovesta, vaikka isä suuttuisi. Poika lähti juoksemaan talon toiselle puolelle. Siitä hetkestä lähtien hän todella rakasti hirviä.
-
Ää Draco parka. :< Ei noin saa tehä. Tuhma Lucius, tuhma. Nyt ei tule lahjoja jouluna. xd
vaikka isä suutuisi.
suuttuisi
-
OIJOIJOI liian suloista, melkein kuolin. Jäänharmaa on tosiaan kiva väri ja Lucius on ilkeä. En tiedä miten tähän pitäisi reagoida joten seurailen lisää, hoho. Ota pipari ja glögiä~
-
Hurr, onpa söpöisää Drarrya.
Vernon huokaisi ihailevasti. Hänen poikana tiesi voimansa, hänen Duddispuppelistaan tulisi jotakin suurta.
Et arvaakaan kuinka paljon nauroin Vernonin pienelle Duddispuppelille.
Kerronta on kivaa ja tykkään lukea etenkin Dracosta lapsena. Ja Dudis on kyllä ehdoton suosikki! :D
Kommentointi tyssää heti, kun saan sormet näppäimille, mutta seuraavaan kertaan! Jos saisin jotain järkevää vielä aikaiseksi.
/ Ja omg mikä ava sulla <3
-
Rin: Luciukselle ei tule lahjoja, ei vain tule. Vaikka hän lähettäisi Joulupukille kirjeen, jossa anelisi niitä :D
Lollipop Thief: Älä nyt vaan kuole, mä tarvitsen kommentteja!!
Fenrir: Kukas nyt ei Duddelipuppelista tykkäisi :D Ja kukas ei mun avasta tykkäisi, siinä on ihana tyyppi :3
5. Tuntematon, vanha ja oudosti pukeutunut mies + Harry
(244)
”Äitiii, minä haluan tuon...” Dudleyn marisi ja roikkui luisevan Petunian paidan helmassa.
Harryn serkun lihava sormi osoitti massiivista muropakettia, joka oli sen vieressä olevan kyltin mukaan alennuksessa.
”Ei nyt kultas-”
”Äiti, minä oikeasti haluan sen!”
”Ei sanoinha-” Petunia yritti vielä.
”SINÄ ET RAKASTA MINUA, SINÄ ET RAKASTA....-” Dudley huusi ja nyyhkytti hysteerisesti.
Ohikulkevat ihmiset antoivat kyllästyneitä – joskus jopa sääliviä katseita.
”Kyllä äiti rakastaa Duddista, otetaan se muropaketti, kultapuppeli.”
Harry naurahti, Petunia mulkaisi häntä vihaisena. Hän nappasi muropaketin hyllystä ja työnsi samalla ostosrattaita eteenpäin. Hän käski Harryn, sekä (maanitteli) Dudleyn seuraamaan itseään.
”Ostetaan vielä jäätelöä, eikö niin kultaseni?” Petunia kysyi Dudleylta, joka nyökkäsi vakavana.
He kävelivät kohti jäätelökaukaloita, jotka olivat täynnä tuutteja ja puikkoja, joka makua.
Dundley ryntäsi innoissaan kohti kaukaloa ja avasi luukun.
”Minä otan tuon ja tuon ja tämän...” Dudley luetteli innoissaan. Harry huokaisi, tämä näytelmä toistui joka kauppareissulla.
Hän käveli hiukan kauemmas seuralaisistaan ja melkein kaatoi pinon papupurkkeja.
”Anteeksi, herra Potter?” Miehen ääni hänen takanaan kysyi. Äänestä huomasi, että puhuja oli selvästi todella innoissaan. Se tärisi.
Harry kääntyi ja näki edessään miehen, jolla oli pörröiset valkoiset hiukset, sekä suuri hattu.
”Joo”, harry vastasi epäröivästi. Hän kuuli, kuinka Petunia käveli hänen taakseen. Vieras mies näytti ymmärtävän, että nyt kannattaisi häipyä, koska Petunia ei pitänyt outoasuisista ihmisista ja mies oli varsin erikoisen näköinen oudossa viininpunaisessa kaavussaan. Hän kumarsi ja nosti suuren hattunsa ylös. Sitten mies kiiruhti murohyllyn taakse.
”Tunnetko sinä tuon miehen?” Petunia kysyi epäilevänä.
”En, Petunia täti.”
Mutta miehellä oli ollut kerrassaan ihana kaapu. Tuollaisen Harrykin halusi itselleen...
-
VIININPUNANE O HYVÄ VÄRI >:( ja Dudley on ihan hirveän ärsyttävä. Lopussa oli ihana pieni haaveilu oijoi mmmmmhh sydämeni suli tuohon lattialle lähdenkin tästä keräilemään sen takaisin.
(Psssss! Tykkäsin!)
-
Lollipop Thief: Suliko sun sydän? Ouuuh shit, varmaan sattu :o (Pssss! Tykkäsin kommentista!)
6. Kotitontut
(200)
Draco. Draco Malfoy. Draco Lucius Malfoy.
Hän istui pitkän ruokapöydän päässä, yksin. Nuori kotitonttu toki juoksi keittiön ja pöydän välillä, tuoden erillaisia ruokalajeja. Kalaa, kinkkua, uuniperunoit ja viittä eri salaattia. Kaikki tämä vain yhdelle pienelle pojalle. Draco hiukset olivat siistit, yksikään suortuva ei ollut huonosti. Pieni suu oli kuitenkin yhtä rypyssä, kuin vihertävä kaapu, joka Dracolla oli päällään. Onneksi isä ei ollut näkemässä, isä oli töissä. Äiti taas oli kadonnut jonnekkin, luultavasti hän oli mennyt Vuotaaan noidankattilaan kermakaljalle – tai tuliviskille. Luultavammin tuliviskille.
Draco seurasi katseellaan kotitonttua, joka oli luultavasti joko Dobby tai Vicky, niitä ei tunnistanut helposti. Poika ei koskaan puhunut kotitontuille, koska hän sanoi aina jotain väärin – ei ollut kivaa, jos tonttu hakkasi päätään tuolinjalkaan.
”Herra, jos tarvitsette vielä jotain, kutsukaa minut”, kotitonttu vinkaisi ja kumarsi niin, että nenä osui kiiltävälle lattialle. Draco nyökkäsi ja alkoi lastaamaan kiiltävälle kultalautaselleen ruokaa. Oli kurjaa, että kotitontut pelkäsivät niin paljon, muutenha ne voisivat pitää Dracolle seuraa. Hänellä ei ollut nimittäin juurikaan leikkikavereita.
Kotitonttuja pitäisi kohdella paljon paremmin, niin ne uskaltaisivat leikkiä Draconkin kanssa. Poika työnsi kukkuraisen haarukan suuhunsa ja päätti, että ei koskaan kohtelisi kotitonttuja huonosti. Tämä päätös tietenkin unohtui heti, kun Lucius haukkui Dracoa verenpetturiksi, kun hän kiitti erästä kotitonttua.
-
Eiiiiiii miksi pitää tappaa mun sydän se ei kestä kohta enää. Kotitontut on mukavia ja ei niitä saa kohdella huonosti ja Lucius on *sensuroitu* idiootti ja *sensuroitu* mäntti >:(
Rakentavammilla vesillä, pitäisikö tuolla lukea uuniperunoita eikä uuniperunoit?
Täytyy kyllä sanoa, nerokkaasti kirjoitettua pohdiskelua.
-
Lollipop Thief: Kirjoitetaan joulupukille, ette anna Luccelle lahjoja, jookos? Jeep, uuniperunaan kuuluu a...korjaan :D
7.
(242)
“Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onneaa Dudley, paljon onne-!” Dudleyn ystävät ja vanhemmat lauloivat. Harry makasi komeronsa lattialla, mutta kuuli keittiön tapahtumat hyvin. Hän pystyi jopa kuvittelemaan Dudleyn, joka istui varmaankin keittiön suurimmalla penkillä ja lappasi suklaakakkua isoon suuhunsa. Hiukset olivat varmaankin liimautuneet otsaan kiinni.
Harry huokaisi, suklaakakku, johon oli varmasti pystytetty kynttilä, jossa luki kahdeksan, oli varmasti herkullinen. Sen päällä, suklaavaahdossa, lilluisi suklaarakeita, mmm…
Mutta ei, Harry kuihtui komerossaan, Hän kuuli, kuinka Dudley ja ystävät siirtyivät lahjojen kimppuun. Serkku repi lahjapaperin kiittämättä. Joskus hän huusi “Vau!” ja joskus taas “Minulla on jo tälläinen, äiti, mennään ostamaan jotakin tämän tilalle!”
Harrysta tuntui pahalle, että hän todellakin tunsi kateutta serkkuaan kohtaan. Ei juurikaan lihavasta ulkonäöstä, vaan siitä, että tämä sai kaiken. Harryn syntymäpäivien koittaessa pöydässä seisoisi ehkä kasa voileipiä ja lahjan virkaa tekisi Dudleyn vanhat ylisuuret vaatteet tai Vernonin vanhat villasukat. Jee…
Jos Harry saisi kutsua ystäviä. Kenet hän kutusuisi? Sen tytön, joka oli joskus pienenä puolustanut häntä, kun Dudley kiusasi (ja saannut itse turpaan), ei, se tyttö ei uskaltanut enään edes katsoa Harrya. Entäs jos Harry kutsuisi….-ei, Harrylla ei ollut ketään, jota kutsuisi.
Joskus hän kyllä saisi ystävän, jonka kanssa voisi viettää aikaa. Petunia tuskin pitäisi hänestä ja Vernon luultavasti inhoisi suorastaan sydämensä pohjasta, mutta ystävän Harry joskus saisi. Toivottavasti jonkun, jolla olisi rahaa. Silloin ystävä voisi ostaa Harrylle uusia vaatteita ja kutsua kylään, mieluiten yökylään…kartanoonsa…jonka pihalla käyskentelisi suuri, kalliita lintuja. Harry sulki vihreät silmänsä ja vaipui syvälle unten maille.
-
Tuleeko tähän enää jatkoa? :o lukisin mielelläni, ihana :P
-
Varmaan jatkan tätä sitten ensi jouluna :33
-
Nääh, jouluun on pitkä aika.. Noo, hyvää kannattaa odottaa ;)
Mä olen lukenut tän ennenkin muyya häpeällisesti livahdin kommentoimatta.. Näiden.pikku söpöläiten suloiset pohdinnat (ehei, en ole Petunia ja Dudley on kaaukana..) on jotain niin.ijanaa.. Sori älkömakea ihkutuslause.. Jäänharmaa on kaunis (tai miten se nyt sielöä oli) väri. Uiii, sulin niin tässä! Ja siellä oli kaikkia ihania kohtia.. (o-ou alan näyttää jo aika nestemäiseltä.. paras loåettaa) Eli pidin hurjan paljon ja yritän kestää jouluun.asti jos silloin jatkaisit ;)
-Al
äää.. Uteliaisuus voitti, kuka tuo tyyppi su avassa on? :D
-
Kiitoskiitos kehuista :)
Billie Piper siinä on :-D
-
Okei...tää jäi viime jouluna kesken koska osastojakso :----DD
Mutta tää idiootti lupasi jatkaa tätä nyt...joten kai se on pakko, en jaksanut edes kattoa tuliko virheitä.
(Huomenna en luultavasti pysty laittaa koska hobitin ensi ilta)
8. Vesiolento-ei-ole-kirjoittanut-mitään-vuoteen
(200)
Ollivandersin pölyinen puoti oli pimeä verrattuna kaikkiin muihin viistokujan kauppiohin joulukoristeissaan. Itse asiassa pölykin oli suorastaan ihme, kaikki ostivat sauvansa herra Ollivanderilta.
”Herra Malfoy... joko poikanne on yksitoista?” Vanhan miehen epäluuloinen ääni kuului tiskin takaa, sieltä, minne Draco ei nähnyt.
”Ei, minä tarvitsen uuden sauvan”, Lucius sanoi hiljaisella ja mahdollisimmaan pelottavalla äänellä.
”Vanhan kanssa sattui...onnettomuus”, hän vastasi toisen miehen kysyvään katseeseen kopeasti.
Draco toivoi, että hän näkisi tiskin taakse. Todella paljon sauvoja, niin ainakin Dracoa päätä pidempi Grabbe oli kuvannut kauppaa. Ostosreissun pääasia oli oikeastaan joululahja äidille, mutta...
Draco oli saattanut...ehkä...vanhingossa...rikkonut..isänsä...sauvan.
Okei, hän ei myöntänyt mitään.
Sillä välin kun isä ja Ollivander keskustelivat Draco käänsi huomionsa maassa lepäävään ostoskassiin. Se ei ollut isän, joku oli luultavasti unohtanut sen tänne. Poika ei kyennyt piilottamaan innostusta, joten hän hiipi kassin puoleen, se oli täynnä kirjoja. Ensimmäisen kannessa oli jättimäinen pääkallo, jonka suusta kiemurteli käärme, se näytti jotenkin tutulta. Koska Draco ei osannut vielä lukea, hän ei tiennyt kirjan nimeä.
Ensimmäisellä sivulla oli kuva joukosta, jossa kaikilla oli päällään oudot maskit. Draco käänsi siitä suoraan viimeiselle. Sivun alalaidassa komeili perhepotretti. Nainen, mies ja vauva, jolla oli vihreät silmät.
"isä, miksei minulla ole vihreitä silmiä?"
-
Uuu... Tää on ihanan leikittelevä joulukalenteri!
Ootan vain kokoajan vesi kielellä, että josko Harry ja Draco jossain vaiheessa kohtaisivat. ^^ Jään seurailemaan. Lapsi-Draco on niiiin suloinen. :) Ja Lucius on oikea runkkari...
-
Siunsäe - Lucius on runkkari. Lets pudotetaan se kalliolta ;3 Ja kiitos kommentista!
Vesioento-täti ei ole nukkunut ja on itkenyt silmät päästään, koska hobitti. Kymppi tulee varmaan myöhemmin tänään.
9.
(207)
"Isi, Duddis tahtoo tuon", Dudley sopersi Vernorille, jonka leveät kasvot olivat kylmästä punaiset.
"Sitten jouluna, poikaseni!" Vernon huudahti ja kehotti perässä laahustavia poikia eteenpäin.
Perhe oli Lontoossa jouluostoksilla, eli siis Petunia kävisi ostamassa Dudleylle suunnilleen talollisen lahjoja ja Vernon veisi pojat glökille. Asia oli luonnollisesti se, että Dudley sai vielä keksin kuuman nesteen painikkeeksi, Harry ei saannut koska ´rahatilanne´
He istuivat sisällä ahtaassa kahvilassa, Dudley ja Vernon keskustelivat joululahjoista (mistäs muustakaan) ja Harry tuijotteli ulos ikkunasta.
Ulkona pyrytti lunta ja se oli pojan mielestä lähinnä ärsyttävää. Katu oli siispä tyhjä, koska ihmiset olivat hakeutuneet sisätiloihin, kaikki kahvolat ja kaupat olivat täpötäynnä. Jotain smaragdinvihreää välähti ulkona ja Harry nosti pöydälle painuneen päänsä ylös. Ensin hän ei havainnut lumipyryssä mitään, mutta sitten silmät näkivat kolme hahmoa, jotka kiiruhtivat kohti nuhjuista rakennusta - joka oli luultavasti kahvila. He sujahtivat sisään. Heikosti Harry erotti sanat VUOTAVA NOIDANKATTILA. Nopea katsahdus kahvilaa selvitti, ettei kukaan muu ollut nähnyt vihreää välähdystä lumisateessa.
Kun pojat vihdoin olivat saanneet glögi-lainsa tyhjiksi (Harry huomattavasti nopeammin) he astuivat kylmään pakkaseen. Kun joukko oli seisonut hetken ulkona neuvvottomana, Harry osoitti VUOTAVAA NOIANKATTILAA punaisilla lapasilla verhotuilla käsillään ja sanoi;
"Mennään tuonne."
Vernon katsoi Harrya selvästi kummastuneena ja jollakin tavalla pöyrästyneenä. Hän katsoi sinne minne poika osoitti, muttei nähtävästi nähnyt mitään mielenkiintoista.
-
Ääää kuolen! Kahdestakin syystä. Koska hobitti...
...ja koska Harry-parka )'X Miksei Harrykin saa keksiä.... camoon. Olisi juossut sinne Noidankattilaan, hittolainen!
En tajua, miten oon löytänyt itseni kommentoimasta tätä helkkarin koukuttavaa kalenteria, kun enhän edes TYKKÄÄ Drarrysta.... ilmeisesti... tai en ainakaan ennen tykännyt...
ja offia: mutta siis eilen oltiin hobitin ennakkonäytöksessä -olitko sinäkin?!!- ja... ihan mahtavan se oli. <3 DDDDD''''''8
muoks// luin vielä kerran ja tuossa lopussa on sana pöyrästyneenä, niin oisko kyse pöyristyneenä? t. nit-pickkailija
-
Siunsäe - Olin ensi-illassa ykkössalissa, ykkösrivissä ;:DD pikku vesiolento-thorin jakeli ihmisille tikkareita ::::33 mutta joo, innostat jatkamaan tätä, vaikka oon vähän (joo, vain vähän) jäljessä aikataulusta x) KIITOS
10.
(202)
Draco ja hänen vanhempansa kiirehtivät kohti vuotavaa noidankattilaa. Dracon oli pakko myöntää, ettei hän ollut koskaan ennen nähnyt sitä ulkoapäin - se näytti kumman nuhjuiselta jästinäkökulmasta.
Jaa, miksi tämä puhdasverinen perhe ilmiintyi viistokujan ulkopuolelle? Siksi koska hormipulveri oli päässyt loppumaan. Shh, eihän Draco ollut tietenkään kaatanut sitä muroihinsa...
Mutta silti Lucius oli yllättävän hyvällä tuulella, kun he marssivat sisään noidankattilaan hän tervehti baarimikkoa hilpeänä ja osti Dracolle kaakaon.
"Isä, minä haluan vaahtokarkin", Draco sanoi ja Lucius osti vielä vaahtokarkin.
Pian he pääsivät jatkamaan matkaa sisälle Viistokujalle. Kauppojen ikkunat olivat vielä jouluisimpia kun jästien vastaavat - ne Draco oli tosin nähnyt vain sivusilmällä. Velhot ja noidat tekivät aikaisia jouluostoksi, joukossa oli pari maahista ja jokin jota Draco ei osannut luokitella. Kun äiti siirtyi noidankattilakauppaan, isä johdatti Dracon karkkikauppaan, luultavasti vain sen takia, että poika pysyisi kerrankin hiljaa.
Kaupan valikoima oli varmasti paljon muita kauppoja suurempi. Suklaasammakot olivat loppuunmyytyjä, jokamaunrakeet taas eivät maistuneet Dracolle.
"Ne maistuvat hormipulverille", Draco vastasi isänsä kysyvään ilmeeseen ja sai vastauksena mulkaisun. Pullotettua kermakaljaa Malfoylla oli kotona kokonainen komero, ellei kotitonttu ollut juonnut sitä, mikä oli todella epätodennäköistä.
Mutta sokerista Draco piti. Sokerisia silmälaseja, ne olivat joulun uutustuotteita. Oli myös sokerisia sulkakyniä ja salamoita, mutta jostain kumman syystä Lucius osti ainoastaan sulkakyniä.
-
Huuh. Jotenkin en vaan osaa kuvitella Luciusta "hilpeänä". No, mutta poikkeus on vahvistus sääntöön, jotenka varmaan ensi luukussa isi on taas oma yrmy itsensä. :D Ei vaan, ihan hauskaa, ettei se jaksa joka päivä olla ilkeä Dracolle.
Sokerisia silmälaseja, ne olivat joulun uutustuotteita. Oli myös sokerisia sulkakyniä ja salamoita, mutta jostain kumman syystä Lucius osti ainoastaan sulkakyniä.
Jaahas, ehkä isillä oli pieniä omia aavistuksiaan tulevaisuuden suhteen... :D Hupaisaa!
Huomista ootellessa!
-
Siunsäe - :------D luultavasti Luciuksen hilpeys katoaa :__________________DDD
11.
(206)
Yhdeksänvuotiaana Harry sai joululahjaksi kasan sukkia. Nämä olivat tottakai löytyneet kirrputorilta, jossa ne olivat kiertäneet ainakin viiden eri pojan jaloissa. Näiden poikien jalat olivat tottakai Harryn jalkoihin verrattuina kaksinkertaiset, joten sukissa oli vähän liiankin paljon kasvuvaraa. Samana jouluna Dudley oli saannut ensimmäisen tietokoneensa, joka oli tottakai rikkoutunut ennen seuraavaa joulua.
Nyt kummenenvuotias Harry katsoi, kun hänen serkkunsa pelasi ammuntapeliä uudella tietokoneella. Olohuone oli niin ahdas, että Harry joutui seistä nurkassa katsomassa serkkunsa hauskanpitoa. Melkein kaiken tilan vei jättimäinen joulukuusi, loput Dudley ja hänen upouusi (jättimäinen) tietokoneensa.
Kun Dudley poistui hetkeksi paikaltaan syömään, Harry tiesi hetkensä koittaneen. Hän istahti tuolille, joka oli jo valmiiksi lämmin ja ahtoi jalkansa (jossa olivat ´´uudet´´ villasukat) tietokonepöydän alle.
Poika avasi haparoiden hakuselaimen ja kirjotti kokemattomuudesta johtuen hitaasti hakusanat.
Hän ei tietenkään ehtinyt päästä pitkälle, sillä pian Petunia-täti ilmestyi tietokoneen eteen kuin taikaiskusta (sen Harry tottakai sanoi ääneen ja sai selkäänsä). Tädin kasvoilla oli lähes vihainen ilme, kun hän karkoitti Harryn loppupäväksi ulos pakkaseen.
“Leiki omilla lahjoillasi senkin varas, uskallakkin varastaa minun pojaltani!"
Harry kiroili äänettömästi ja potkaisi Dudleyn lumiukon rikki. Hitto, nyt hän joutuisi kysyä joltakin neuvoa. Mutta kuka haluaisi vastata hänen kysymykseen? Poika pystyi kuvitella kuinka hän keskeyttäisi Vernon-sedän joogasession ja kysyisi;
“Setä, kuinka minä värjäisin hiukseni vaaleiksi?”
-
Ekan ja tokan kappaleen alussa 'yhdeksänvuotias' ja 'kymmenenvuotias' ovat yhdyssanoja. ;)
Taas kauhean surullinen luukku. D,,,,: Petunia ja Lucius ovat yhtä julmia, voisivat mennä naimisiin keskenään!!
Ääk! Värjääkö Harrry tukkansa? XD ja mielikuva joogaavasta Vernonista tappaa mut.
-
Siunsäe - kenties rakkaat julmurimme kohtaavat vielä... ::::3 en paljasta mitäääään
12.
(202)
Dracon kymmenennes joulu eteni hitaasti ja tylsästi. Illalla heille tuli kylään pari isän ystävää ministeriöstä perheineen. Grabbe, Goyle ja Nott. Vierailu oli aika onnistunut, sillä jouluillallisen jälkeen hän sai leikkiä ystäviensä kanssa rauhassa, kun vahemmat ihmiset juttelivat olohuoneessa ja siemailivat kallista viiniä.
“Minä saan joululahjaksi uuden luudan”, Draco kehui ystävilleen.
“Malfoy, sinä olet hemmoteltu verenpetturi”; Grabbe sanoi kasvoillaan irvokas hymy.
Parin minuutin aikana huoneessa leijui painostava hiljaisuus. Nott ja Goyle katsoivat Grabbea ihmeissään. Poika nosti olkapäitään.
“Hän saa kaiken minkä haluaa, eikö se ole aika…”
Nott ja Goyle nyökkäilivät hiukan epävarmoina. Draco pysytteli hiljaa ja mutristi huuliaan yhteen.
“Ja katso - hänen kasvonsa ovat kuin paperia”. Grabbe huomautti ilkeästi. Sitten hän ei kestänyt enään, hän juoksi koko matkan viereiseen huoneeseen äidin helmoihin.
Kun Draco oli selittänyt tilanteen parila sanalla Narcissa nousi seisomaan ja käveli päättäväisesti muiden poikien luokse, Luciuksen ja vieraiden katseet selässään.
Hän kumartui poikien tasolle ja sihisi;
“Ettekö te tajua että me voimme viedän vanhempienne työpaikat ja tehdä elämästänne helvettiä? Lopettakaa tuo lapsellinen käytös, se kostautuu!”
Sitten hän kehotti Dracoa jatkamaan leikkimistä ja käveli takaisin muiden aikuisten joukkoon, vieraiden kasvot olivat järkyttyneitä
Sen päivän jälkeen Dracoa ei enään koskaan kiusattu.